Perhekuntoutus perheen tukena – Matkani Tuusulan Havumäessä

Tämä fiktiivinen tarina kuvaa yhden perheen matkaa Havumäen perhekuntoutuksessa. Jokaisen perheen tilanne ja kuntoutukselle asetetut tavoitteet ovat yksilöllisiä. Tarina kertoo, millaista tukea perhekuntoutus voi tarjota perheelle ja sen arkeen.

Aikuisen ja lapsen käsi päällekkäin
Kirjoittanut Havumäen perhekuntoutusyksikkö Tuusula
Perhekuntoutus


Saavuin Tuusulan Havumäen perhekuntoutukseen kahden lapseni kanssa heti nuoremman synnyttyä. Olin yksinhuoltaja vastasyntyneelle vauvalle ja leikki-ikäiselle esikoiselleni. Vaikka olin saanut hyvää ja vankkaa tukea jo esikoiseni vauva-aikana, minulla oli vaikeuksia jaksamisessa ja lääkitsin itseäni päihteillä. Oppimisvaikeudet toivat myös arkeen omia vaikeuksia. Havumäkeen tulo jännitti minua kovasti, ja minulla oli pelkoja lastensuojelua kohtaan. Minua helpotti kuitenkin huomata, että paikka oli kodinomainen eikä siellä ollut laitosmaista tunnelmaa. Kuntoutuksen aikana saimme liikkua vapaasti ja pystyin suunnittelemaan menojamme työskentelyn ympärille.

Luottamus syntyi arjen pienissä hetkissä

Perheohjaajat olivat paikalla ympärivuorokautisesti, mikä toi arkeen turvaa ja selkeyttä. Aamuisin kuljetimme yhdessä perheohjaajan kanssa esikoiseni päiväkotiin. Koska ruoanlaitto oli minulle entuudestaan melko vierasta, opettelimme sitäkin yhdessä ohjaajien opastuksella. Luottamus työntekijöihin syntyi pikkuhiljaa. Luottamus ei syntynyt yhdessä yössä, vaan pikkuhiljaa, arjen tekojen kautta. Se syntyi siitä, kun perheohjaaja lähti kanssani neuvolaan ja vauvan fysioterapiakäynneille tsempaten ja auttaen minua ymmärtämään ja muistamaan ohjeet. Se syntyi öistä, jolloin väsymys meinasi viedä voimani: perheohjaajat tukivat lasten unihaasteissa ja olivat rinnallani pitämässä lempeää unikoulua

Minut kohdattiin ihmisenä

Huomasin, että minua ei katsottu historiani tai huonojen kokemusteni kautta, vaan minut kohdattiin ihmisenä. Se auttoi minua vähitellen puhumaan myös vaikeammista asioista ja ottamaan apua vastaan. Kuntoutuksessa keskityttiin perheemme voimavaroihin ja vahvistettiin niitä asioita, jotka meillä jo toimivat. Minua tuettiin myös hakemaan asianmukaista hoitoa mielenterveys- ja päihdehaasteisiini.

Omaohjaajatyöskentelystä tuli minulle tärkeä tuki. Yksilöajoilla pohdimme yhdessä omaa historiaani ja vanhemmuuttani. Tapasin säännöllisesti myös toimintaterapeuttia, jonka kanssa kartoitimme perheemme arkirytmiä ja etsimme toimivia keinoja arjen toiminnanohjauksen tueksi. Vanhemmuuttani ja vuorovaikutusta lasten kanssa tuettiin yhteisissä leikkihetkissä. Lisäksi minua rohkaistiin ja vahvistettiin yhteydenpidossa lasten toisen vanhemman kanssa, jotta lasten suhde myös häneen säilyisi.

Perhekuntoutuksesta tukea koko perheen arkeen

Kuntoutukseen kuului myös arjen käytännön asioiden kuntoon laittamista. Sosiaalisia verkostojamme kartoitettiin, ja talousasioitani selvitettiin yhdessä olemalla yhteydessä talous- ja velkaneuvontaan sekä Kelaan etuuksien osalta. Sain tukea mielekkään vapaa-ajan toiminnan ja harrastusten etsimiseen itselleni, ja samalla tuettiin koko perheemme yhteistä toimintaa. Havumäessä asui lisäksemme kolme muuta perhettä. Ystävystyin kahden muun perheen vanhempien kanssa, ja heiltä saatu vertaistuki muodostui minulle todella merkitykselliseksi.

Työskentely koko jakson ajan oli avointa ja tasavertaista. Kuukausikoosteet käytiin aina yhdessä läpi, ja minun omat näkemykseni kirjattiin niihin mukaan. Jaksoon kuuluivat myös säännölliset neuvottelut sosiaalityöntekijän kanssa.

Kohti omaa arkea

Alun perin jakson oli tarkoitus kestää kolme kuukautta. Koin saavani kuntoutuksesta niin paljon hyötyä, että toiveestani jaksoa jatkettiin, ja olimme Havumäessä lopulta kuusi kuukautta. Jakson loppupuolella minua autettiin uuden asunnon löytämisessä. Siirryimme kotiharjoitteluihin, joiden aikana perheohjaajat kävivät luonamme ja auttoivat siirtämään Havumäessä opitun arkirytmin sujuvasti uuteen kotiympäristöömme.

Lähdin äitinä, joka osaa pyytää apua ja luottaa itseensä

Kuntoutusjakson loppuvaiheessa kipuilin kotiutumisen suhteen, lähteminen oli haikeaa. Sain muistoksi kortin, jossa oli ihania kuvia koko meidän perheestä perhekuntoutusjakson ajalta. Lopulta kaikki kuitenkin järjestyi. Tulin Tuusulan Havumäkeen pelokkaana ja rikkinäisenä, mutta lähdin sieltä äitinä, joka osaa pyytää apua, luottaa itseensä ja luoda lapsilleen turvallisen, rakastavan ja tasapainoisen arjen.


Tutustu Havumäen perhekuntoutusyksikkö Tuusulaan:
https://familar.fi/toimipaikat/havumaen-perheyksikko-tuusula

Ota yhteyttä yksikönjohtajaan:

Yksikönjohtaja
Minna Pärssinen