– Ajattelin, että soittaako joku puhelinkauppias, mutta eipä siellä myytykään mitään, vaan kysyttiin, haluaisimmeko alkaa tukiperheeksi. Oli helppo tehdä ratkaisu, kun olin asiaa jo pitempään miettinyt.
Nyt Villellä ja Ellalla käy kerran kuukaudessa viikonlopun ajan veljespari, jotka ovat 8 ja 10-vuotiaat. Tukiperheen vanhemmilla ei ole yhteisiä lapsia, mutta Villen kolmivuotias tytär sattuu aina silloin tällöin paikalle samaan aikaan veljesparin kanssa. Loma-aikoina pojat saattavat olla perheessä hieman pidemmän aikaa kerrallaan.
– On niin hienoa huomata, miten kolmikko tulee hyvin toimeen keskenään ikäerosta huolimatta. Pojat haluavat näyttää hyvää esimerkkiä pienemmälleen, Ville Seppänen kertoo ylpeyttä äänessään.
Jääliläisperheessä tehdään tukiperhelastenkin kanssa aivan arkisia asioita. Usein laitetaan ruokaa yhdessä, leivotaan, siivoillaan, pelaillaan ja leikitään. Pojat tahtovat mukaan moneen työhön ja ovat reippaina tarttumassa toimeen.
– Olen itse aina ollut sellainen pärinätyyppi, joten olen poikien kanssa käynyt muun muassa ajelemassa moottorikelkalla. Pihalla on rakennettu majaa, on käyty pilkillä ja tehty paljon pieniä juttuja, joita ei poikien kotiarjessa välttämättä ole, Ville kertoo.
Arkisten asioiden lisäksi tukiperheessä voidaan puuhata vähän jotain erilaista, kuten käydä elokuvissa tai leikkipuistossa tai kaupoissa kiertelemässä. Tosin korona-aika on rajoittanut näitä hiukan vähemmäksi.
Tukiperheistä on kaiken aikaa kova pula ja pitkittynyt koronan aiheuttama poikkeustilanne on lisännyt lapsiperheiden arjen kuormittavuutta. Se näkyy jo nyt selvästi myös tukiperheiden tarpeessa.
– Useissa kunnissa lapset jonottavat pitkiäkin aikoja tukiperheeseen pääsyä. Oulun alueella on onneksi useita eri toimijoita, joille kaupunki voi ohjata tukiperhettä tarvitsevan lapsen, Familarin sosiaalityöntekijä Melanie Rajavaara kertoo.