30.9.2026 Perheen kanssa metsässä Metsäretki tarjoaa sijaisperheelle hetken hengähtää yhdessä arjen keskellä. Nuotion äärellä syntyy turvallinen tila ilolle, yhteydelle ja tärkeille keskusteluille, kun luottamus vahvistuu luonnon rauhassa. Kirjoittanut Jenni Haavisto, sosionomi AMK, perhehoidon sosiaaliohjaaja BlogiPerhehoito Metsässä mieli lepää. On aika pysähtyä ja olla. Perheen isä harppoo edellä, osoittelee lapsille hirven jälkiä ja arvuuttelee puulajeja. Pienemmät onkivat kepeillä ojassa, hyppivät ja ilakoivat. Välillä pysähdytään kuuntelemaan linnunlaulua ja kaukaa kuuluvaa ajokoiran haukkua. Metsä on isommille lapsille tuttu leikkiympäristö. Pienin on mukana ensimmäistä kertaa. Metsä on hänelle suuri ja ihmeellinen paikka. Saan kunnian kantaa perheen pienimmän reppua. Sinne on pakattu mukaan kuivat sukat ja vaahtokarkit. Nuotio ei meinaa syttyä. Yhteistyöllä sekin onnistuu. Isä veistää makkaratikkuja. Rätisevän tulen äärellä on turvallista jutella. Välillä ollaan vaan hiljaa. Kävelylenkin päälle makkara maistuu kaikille. Nuotiossa paahdetut vaahtokarkit tahraavat sormet ja lasten punaiset posket. Perheen äiti ottaa nuotiolla valokuvia. Sovitaan, että retkikuvat lähetetään vanhemmille ja mummoille, jokainen omilleen. Tämä yhteydenpito on perheen sijoitetuille lapsille tärkeitä. Omien vanhempien ja isovanhempien lisäksi lapsen sydämessä on tilaa sijaisvanhemmille, sijaisisovanhemmille ja sijaissisarille. Myös me Familarin työntekijät mahtumme mukaan lasten verkostoon. Makkaraa syödään nuotiolla kaikki rinnakkain. Luottamuksellinen suhde mahdollistaa jakamisen, myös vähän vaikeampien tunteiden. ”Minua aina pelottaa pimeässä. Onneksi nyt ei ole enää pimeää”, toteaa perheen pienin. Autossa sijaisvanhemmat katsovat hymyillen toisiaan. Takapenkillä nukkuu kolme tyytyväistä lasta.