”Kirjoitan siis uuden tarinan, koska avotyökontakti loppui ja nyt olen täysin omillani omassa asunnossa. Ei käy kieltäminen, etteikö tämä uusi elämänmuutos ja elämä ilman Koppuria tuntuisi aluksi todella oudolta ja myös haikealta, onhan Koppuri ollut matkassani miltei 7 vuotta, kun lasketaan palveluasumisen ja avotyön aika yhteen. Koppurin ansiosta mm. olen kuntoutunut siihen pisteeseen, missä olen nyt ja muistelen lämmöllä Koppuri- ja avotyöaikaa. Elämäni kaari nyt 10 vuoden ajan ei ole ollut helppo, joten olen todella kiitollinen kaikesta saamastani avusta. Olen nykyään opiskelija ammattiopistossa (tai ollut jo pidempään) kodinhoitoalalla ja nykyisiä opintoja minulla on enää 10 kuukautta jäljellä – sen jälkeen valmistun. Pääsin mm. Koppurin vahvan tuen ansiosta taas opintoihin kiinni. Työpaikka tulevaisuudessa häämöttää. Lisäksi olen nyt vuosien tuetun asumisen jälkeen saavuttanut sen täyden itsenäisyyden ja ennen kaikkea useimmiten positiivisuuden – elämä hymyilee jo paljon useammin. En kuitenkaan mene väittämään, etteikö vieläkin olisi huonoja päiviä, hetkiä, haasteita ja tunteita. Ilman muuta on, koska minulla on haasteeni vielä 10 vuoden jälkeenkin, mutta Koppurin tuen avulla pääsin hyvin paljon eteenpäin. En IKINÄ unohda sitä lämpöä, välittämistä, uskoa minuun ja parempaan elämääni, merkittävyyttä ja tsemppausta, mitä Koppurissa ja avotyössä sain. Kun toisinaan välillä tuntui, ettei ”mistään tule mitään”, minuun valettiin uskoa eteenpäin. En ole vieläkään terve eikä matkani ole vieläkään päättynyt, mutta olen paljon pidemmällä.”
