PERHEHOIDON BLOGI: Lapset ja nuoret saivat vertaistukea ja jakoivat kokemusasiantuntijuutta kesäisellä päiväleirillä

Kun iltapäivällä vierailin ryhmässä ja kysyin mitä kaikkea lapset olivat tehneet, vastaus oli: ”Kaikkee!”.

Järjestimme tiistaina 5.6 Uudenmaan sijaisperheille kesäleiripäivän ihanissa kansallispuisto- maisemissa Hotelli Nuuksiossa. Päivään osallistui 11 perhettä mikä tarkoitti yli neljääkymmentä lasta ja pariakymmentä vanhempaa. Todella hieno määrä varsinkin kun virkistyspäivä järjestettiin nyt uudenlaisella ohjelmalla ja uudessa paikassa. Tässä blogissa kerron lapsille ja nuorille päivän aikana järjestetystä vertaistukitoiminnasta ja toisessa kesäkuun aikana julkaistavassa jutussa aikuisten omasta ohjelmasta sekä perheiden yhteisistä puuhista.

Leiripäivä alkoi terveellisellä ja maittavalla aamupalalla, jonka jälkeen kokoonnuimme koko porukalla hotellin takkahuoneeseen. Ellimari ja Laura kertoivat tärkeimmät ohjeistukset päivään liittyen, jonka jälkeen lapset jaettiin iän mukaan kolmeen ryhmään. Sonja, Sanni ja Mia ottivat mukaansa kaikista pienimmät, Ellimari ja Laura lähtivät touhuamaan kouluikäisten kanssa ja teinit kuuluivat Katrin ryhmään.

Alle kouluikäisten ryhmä kokoontui huoneessa nimeltä Joutsen. Aluksi aikuiset kertoivat, että lapsia yhdistää se, että he ovat joko muuttaneet toiseen perheeseen tai heidän perheeseensä on muuttanut uusia lapsia. Kun iltapäivällä vierailin ryhmässä ja kysyin mitä kaikkea lapset olivat tehneet, vastaus oli: ”Kaikkee!”. Lapset maalasivat vesiväreillä ja yksi tytöistä teki todella tarkkaa työtä maalaten erivärisiä raitoja. Tyttö halusi kertoa, että hänellä on kotona huulipunaa ja pinkkiä hiusväriä. Muovailuvaha oli kovassa käytössä ja etenkin eräs pojista oli alkanut leipurimestariksi tehden erilaisia herkkuja. Yksi poika kertoi piirtäneensä, mutta ei enää muistanut mitä, kun välissä oli ehtinyt tapahtua niin paljon kaikenlaista muuta. Kaksi samassa perheessä asuvaa tyttöä alkoivat remontoida leikkityökaluilla kerrostaloa. Kun kysyin missä kerrostalo oli, tytöt vastasivat, että ”No tietenkin Porvoossa”. Kun yksi ryhmän pojista oli myös kiinnostunut työkaluista, tytöt pyysivät hänet heti samaan leikkiin mukaan ja ohjeistivat, että ensin otetaan vanhat ruuvit pois.

Sirkusleikistä lapset kertoivat heti vanhemmilleen, kun tapasivat heitä lounastauolla. Lapset ja aikuiset heiluttivat yhdessä isoa, sirkusteltan väreissä olevaa leikkivarjoa ja yhteisestä sopimuksesta juoksivat kaikki sen alle, tämä jaksoi naurattaa. Lisäksi lapset ja aikuiset yrittivät yhteistyöllä saada pallon pysymään varjon päällä. Lounaan jälkeen lapset kokoontuivat patjan päälle lattialle ja tuoleille istumaan ja Sonja kertoi heille Pesäpuun tarinan Kun maasta sataa vettä. Tarinassa ketunpoikanen saa uuden kodin ilves-perheen luota. Tarinassa kerrotaan sekä ketunpoikasen että sijaissisarukseksi alkavan pikkuilveksen tunteista ja siitä kuinka niistä on hyvä puhua. Lapset kuuntelivat tarinaa kukin omalla tavallaan, toiset hartaan keskittyneesti, toiset samaan aikaan touhuten omia juttujaan J Yksi tytöistä kertoi, että oli ollut kiva päästä kesälomalle päiväkodista ja että syksyllä hän oli menossa jo eskariin. Kesäloma olikin kiva aloittaa leiripäivällä.

Koulu-ikäisten ryhmässä, Vaahtera-huoneessa vieraili Ellimarin ja Lauran apuna Pesäpuun salapoliisi Mäyrä. Mäyrä kertoi ryhmän alussa lapsille oman tarinansa siitä kuinka hän oli muuttanut oman perheensä luota karhujen perheeseen. Mäyrä sanoi myös, että hän tutustuisi mielellään ryhmässä oleviin lapsiin ja pyysi lapsia tekemään tehtäviä, joiden avulla tämä voisi olla helpompaa. Tehtävien teemana oli tällä kertaa ”Olen hyvä tyyppi”. Lapset kertoivat minulle, että Mäyrä on johtava salapoliisi ja he Mäyrän apureina myös salapoliiseja ja että he olivat saaneet keksiä itselleen salapoliisi-nimet. Muutama tyttö kertoi, että Mäyrä oli kiva tyyppi ja että he olisivat halunneet tavata myös Mäyrän karhuperheen.

Lapsista oli hauskaa kun kerroin heille tekeväni hieman toimittajan työtä ja että haastattelen heitä. Kaksi tytöistä innostui valtavasti kertomaan lisää päivän ohjelmasta. Aluksi lapset olivat leikkineet hämähäkki-leikkiä eli heitelleet lankakerää toisilleen samalla tutustuen. Sitten he olivat kokeilleet leikkivarjoa siten, että toiset heiluttivat varjoa ja toiset menivät sen alle, vuoroja oli vaihdeltu. Eräs toinen pöytäryhmällinen lapsia kertoi, että he olivat askarrelleet rasiat, joiden sisälle he voisivat laittaa ystäviään. Mahdollisen hämmästyneen ilmeeni jälkeen lapset korjasivat, että rasiaan oli tarkoitus kerätä ystäviltä positiivisia kommentteja heistä itsestään. Lapset kertoivat myös, että halutessaan rasiaan oli saanut kirjoittaa esimerkiksi kaikkien perheenjäsenten nimet.

Kouluikäiset kertoivat myös muita kuulumisiaan. Eräät sisarukset kertoivat jo käyneensä järvessä uimassa. Yhden minulle tutun pojan kanssa heitimme ylävitoset, kun muistimme, että kuuntelemme molemmat räppiä. Yksi tyttö kertoi, että perhe oli juuri hankkinut pupu-siskokset. Tyttö kertoi, että välillä pupujen välille syntyi riitoja ja että lapset ja vanhemmat olivat auttaneet pupuja pääsemään niistä yli. Kiva tarina siitä minkälaisia juttuja voi oppia toisaalta eläinten kanssa ja toisaalta miten yhdessä pienet kinatkin saadaan selviämään.

Lounaasta lasten kommentit olivat hieman vaihtelevia, toisille oli maistunut kaikki, toiset olivat tykänneet lämpimästä ruuasta, mutta eivät salaattipöydästä, vesimeloni vaikutti olevan monen herkkua. Yhtään negatiivista palautetta en kuullut myöskään jälkkäristä, joka oli suklaakiisseli kermavaahdolla J Kouluikäiset kertoivat, että päivä oli ollut hyvä ja että koko ajan oli ollut tekemistä. Lapset kertoivat, että olivat tutustuneet päivän aikana uusiin lapsiin ja kaikki eivät olleet ennestään tunteneet ketään ryhmässä, silti jokaiselle löytyi kaveri. Kouluikäiset saivat antaa eri toiminnoista palautetta keltaisilla hymynaamoilla ja punaisilla ei niin iloisilla naamoilla. Kolmas vaihtoehto oli näyttää kumpaakin naamaa, jos ei oikein osannut sanoa. Aivan selkeästi suurin osa palautteista oli positiivista. Meidän aikuisten mukaan sekä alle kouluikäiset että kouluikäiset olivat todella reippaita koko päivän, kaikki lähtivät uuteen lapsiryhmään, uusien aikuisten kanssa ilman sen enempiä jännityksiä ja osallistuivat puuhiin hyvällä mielellä sekä toisia auttaen ja mukaan ottaen!

Kolmantena ryhmänä olikin sitten meidän upeat teinit. Katri kokoontui nuorten kanssa ensin Silmu-nimiseen huoneeseen, jossa tutustuminen aloitettiin juttelemalla myöskin siitä, mikä yhdistää heitä kaikkia, omaan syntymäkotiin on joko muuttanut uusia perheenjäseniä tai nuori oli itse muuttanut omasta syntymäkodista toiseen kotiin. Nuoret miettivät, että perheen määritelmä voisi olla vaikka se, että kaikki jotka käyttävät samaa jääkaappia kuuluvat samaan perheeseen. Toisaalta nuoria nauratti, että tällöin heidän perheeseensä voisi lopulta kuulua vaikka ja ketä. Tutustumisen jälkeen nuoret lähtivät Katrin kanssa kävelylenkille tutustumassa hotellin isoon ja vehreään pihapiiriin. Kävelyllä nuoret tekivät aistiharjoituksena havaintoja metsän ja luonnon äänistä, miten kävelyn aikana äänet kuuluivat eri tavoin maastosta ja tuulen kovuudesta riippuen. Kävelyn jälkeen käytiin mölkky-skaba. Kova tuuli toi peliin lisähaastetta, mutta kisa saatiin käytyä ja nuoret olivat innolla mukana.

Ruokailun jälkeen nuorten kanssa alettiin askarrella rasioita, joihin jokainen sai kirjoittaa itsestään jotain positiivista tai vaihtoehtoisesti kirjoittaa kirjeen itselleen viiden vuoden päähän. Alussa tehtävä tuntui nuorista vähän tylsältä ja vaikealta, mutta lopulta jokainen teki hienon rasian ja sai keksittyä kannustavia sanoja ja juttuja rasian sisälle. Askartelun taustalla soi läppäristä hyvä musiikki. Lopuksi nuoret lähtivät vielä pelaamaan Unoa isolla porukalla ja Katri haastettiin pelaamaan Monopolia, jonka häviöstä hän saikin kuulla kilpakumppaniltaan loppupäivän. Nuorilta kysyttiin eri tehtävien välissä mitä mieltä he olivat eri toiminnoista ja oliko heillä ollut kivaa. Suurimmaksi osaksi päivän toiminnot koettiin kivoiksi ja että hauskaa oli riittänyt. Lähtökohtana nuorten ryhmässä oli viettää rento päivä omien ikätovereiden seurassa. Nuoret kertoivat saaneensa uusia kavereita päivän aikana. Katrin sanoin, nuorten porukka oli aivan mahtava ja positiivisella asenteella sekä hyvällä huumorilla liikenteessä!

Me työntekijät nautimme jokaisesta kesäleirin hetkestä lasten ja nuorten kanssa, ihanaa että kaikki pääsivät paikalle! Toivottavasti tunnelmat välittyvät tekstin ja kuvien kautta myös teille. Lisää leiripäivästä saatte kuulla kesäkuun viimeiselle viikolla, siihen saakka moi moi 🙂

– Sanna Savilahti (kehityspäällikkö, sosiaalityöntekijä YTM)