3.4.2025

Kun sijaishuolto toimiikin – tarinoita tilastojen takaa 

Tilastot kertovat huolestuttavaa tarinaa sijaishuollossa olleiden lasten tulevaisuudesta, mutta niiden takaa löytyy myös toivoa ja onnistumisia. Tässä artikkelissa mennään tilastojen taakse ja kuulemme tarinoita, joissa sijaishuolto on toiminut korjaavana palveluna. Haastattelut Vilppulan ja Ylöjärven yksiköistä paljastavat, miten ammattitaitoinen tiimi ja toimiva kommunikaatio voivat luoda pohjan itsenäiselle ja täysipainoiselle elämälle.

Yleinen

Tilastot puhuvat huolestuttavaa tarinaa siitä, miltä vaikuttaa sijaishuollossa olleiden lasten tulevaisuus. Sijaishuollon vaikuttavuutta on tutkittu vielä verrattain vähän, mutta on havaittu, että sijoituksella ei aina pystytä riittävän hyvin poistamaan lasten osalta riskejä aikuisiän haasteille, kuten psyykkiselle huonovointisuudelle, päihdehaasteille, rikollisuudelle, koulutukselle tai työllistymiselle. Vaikkei tutkimukset kerro koko totuutta, on tuloksen ääreen pysähdyttävä ja pohdittava vakavasti, millainen sijaishuolto toimii tavoitteensa mukaisesti korjaavana palveluna. (Kääriälä ja Hiilamo 2023).

Sijaishuollon tutkimus on vielä hyvin alkuvaiheessa monenkin haasteen takia. Työskentelyn tavoitteet ovat usein laaja-alaiset ja työtä ei haluta jäsentää selkeästi menetelmien tai interventioiden kautta, johtuen sen diversiteetistä. Tavoitteen asettaminen vaikeutuu, sillä tavoitteena lapsen etu sekä kasvun ja kehityksen turvaaminen, voi tarkoittaa valtavaa määrää eri asioita jokaisen lapsen ja tilanteen ollessa yksilöllinen. Menetelmien vaikuttavuuden tutkiminen vaikeutuu taas, kun usein yksittäisen menetelmän sijaan puhutaan työskentelytavasta, minkä sisältöä ei ole konkretiatasolla mahdollista kuvata kovinkaan selkeästi. Puhutaan vaikka suhde- tai lapsikeskeisestä työstä, jolla tavoitellaan tiettyä vaikuttavuutta, mutta tavoitteita tai keinoja ei pystytä avaamaan riittävästi. (Aaltio & Eriksson 2023).

Tästä kaikesta seuraa se, että mikäli tavoitteet ja työn sisältö (=menetelmät) eivät ole tiedossa etukäteen, on niiden välistä suhdetta mahdotonta arvioida. Vaikka menetelmät avattaisiinkin ja tavoitteetkin olisivat selkeät, ollaan mittaamisen haasteessa. Valideja mittareita on vähän ja tuloksiin vaikuttaa myös lapsen päihde- ja mielenterveyspalvelut sekä muut lasten ja nuorten käyttämät perus- ja erityistason palvelut. Tästä kokonaisuudesta on haasteellista eritellä sijaishuollon vaikutukset. (Aaltio & Eriksson 2023)

Mitä enemmän saamme tutkimustietoon perustuvia menetelmiä ja realismiin pohjaavia tavoitteita, sitä helpommin pystymme kuitenkin ymmärtämään sijaishuollon vaikuttavuutta. Mitä paremmin ymmärrämme vaikuttavuuden mekanismit, sitä laadukkaammaksi pystymme sijaishuoltoa kehittämään ja sitä kautta mahdollistamaan yhä useammalle sijoitetulle lapselle hyvän elämän pohjan. Familar on yksiköissä jo vuosia tehty viitekehykseen pohjaavaa ohjaustyötä sekä työn vaikuttavuuden mittaamista. On tärkeää myös ymmärtää, mitkä kaikki osa-alueet toimivat vaikuttavina tekijöinä, kun ihminen toimii ihmisen kanssa.

Haastattelimme Vilppulan ja Ylöjärven yksikön muutamia, jo nyt aikuisia asiakkaitamme heidän kokemuksistaan. Kysyimme myös, mikä heidän mielestään vaikutti siihen, millaista elämä tänä päivänä on. Yksiköstä aikuisuuteen ponnistanut asiakas kertoi, että hänen ennakkoajatuksensa sijoituksesta oli alun perinkin positiivinen ja myös kokemus osoittautui sellaiseksi. ”Vaikuttavaa oli, kun ammattitaitoinen tiimi hoiti nuoren ja koko perheen asiat henkilökohtaisella otteella. Kun perheen, sosiaalityöntekijöiden ja sijoituspaikassa olevien aikuisten välinen kommunikaatio toimii moitteettomasti ja tilanne on muutenkin kaikin puolin avoin. Silloin toive ja toteutus ovat toisensa kohtaavia”, kuvasi hän ajatuksiaan merkittävistä tekijöistä. Hän sai kokemuksen siitä, että häntä aidosti kannatellaan kohti itsenäistä ja täysipainoista elämää.

Teoriaosaamisen ja menetelmäosaamisen ollessa kunnossa, voidaan kuntouttavaa työskentelyä toteuttaa. Jokaisen kohdalla ei lopputulos ole sama, mutta silti merkityksellinen. ”Aikuisuuteen olen saanut parhaat mahdolliset valmiudet sijoitukseni ansiosta, mutta tähän on vaikuttanut tärkeimpänä asiana sijoituspaikkani, ja työntekijät, joilla on ollut tarvittavat taidot ja näkemys psyykkisesti oireilevan lapsen/nuoren hoitoon ja nuoren sekä hänen vanhempansa kohtaamiseen”.

Noo ehkä teidän ansiosta olen elossa. Sain ainakin neuvoja, miten voittaa tai ainakin yrittää voittaa syömishäiriö

Menetelmän sisällä on tärkeää, että työvälineet valikoituvat asiakkaan tarpeiden mukaisesti, ja työskentelyyn kannustetaan. ”Ajatuksista ja päivien tapahtumista pidettiin hoitajan kanssa keskusteluvihkoa yhdessä vaiheessa päivittäin. Minun oli vaikea ilmaista asioita sanallisesti, joten keskustelu vihon välityksellä helpotti ja se mahdollisti myös asioihin palaamisen ja oman toiminnan analysoinnin jälkikäteen. Näin pystyi välillä toteamaan, että esim. aiemmin isolta vaikuttanut asia ei enää vaikuttanutkaan niin suurelta”.

Omia tunteita ja ajatuksia laitettiin analysoimaan, se edisti itsensä tuntemista. Myös erilaisten ihmisten kanssa asuminen ja kommunikointi heidän kanssaan oli hyvin opettavaista ja kasvatti ymmärrystä muita ihmisiä kohtaan

Asiakkaat muistavat sijoituksen ajalta juuri heille sopivia keinoja. Myös turvallinen ja toisteinen arki mallintaa asioita. Yksi aikuisista kuvasi muistavansa edelleen arjen rutiinit ja mitä minäkin päivänä tehtiin.  Joka toinen torstai vaihdettiin lakanat, ja kertoi tekevänsä edelleen niin omassa elämässään. 

Viitekehys, menetelmät ja työvälineet ovat silta toimivaan vuorovaikutukseen ja luottamukseen, koska loppupelissä kaikki muutos tapahtuu kuitenkin suhteessa toiseen ihmiseen. ”Kaikista tärkein ja kantavin asia mitä olen sijoituspaikassani kokenut, on se, että olen aidosti tärkeä ja merkityksellinen, että minä olen kaikesta huolimatta hyvä juuri tällaisena. Nyt edelleen, 17 vuotta myöhemmin, en voisi olla kiitollisempi sijoituspaikkani ammattitaidolle siitä, että olen saanut menestyä elämässäni ja itselleni tärkeimpänä voimanani on henkinen vahvuus. Koen, että ei ole olemassa asiaa mistä en voisi selviytyä”.

Nuoren tarina:

Olen Julia, pian 29-vuotias entinen huostaanotettu nuori. Minut huostaanotettiin Ylöjärven silloiseen Mehiläiseen ollessani 16-vuotias. Olin ollut aikaisemmin kiireellisessä sijoituksessa Tampereella, mutta minut siirrettiin haasteideni takia Ylöjärvelle.

Sain avaimet hyvään ja tasapainoiseen elämään

Olin nuorena hyvin aggressiivinen, äkkipikainen ja mielialani vaihtelivat jollei tunneittain, niin ainakin päivittäin. Minun oli historiani takia hyvin vaikea luottaa uusiin ihmisiin ja koska elämäni ennen sijoitusta oli ollut täynnä vaihtuvia aikuissuhteita, toi myös yksikön työntekijävaihtuvuus lisähaastetta kohdalleni. Sain onnekseni kuitenkin kaksi omaohjaajaa, jotka olivat ja pysyivät. Toinen omaohjaajistani on edelleen elämässäni, tosin nykyään ystävänä. Talolla oli myös minulle jo entuudestaan tuttuja nuoria, sekä tutustuin myös uusiin ikäisiini. Lähennyimme ja koenkin etuoikeutena yhteisöllisyyden, niin kutsutun laitosperheen. Olin lapsuudessani kuullut tarinoita lastenkodeista, ei mitään positiivisia vaan enemmänkin pelottavia sellaisia. Todellisuus oli kuitenkin päinvastainen. Vaikka nuorena kapinoin sääntöjä vastaan, sekä koin negatiivisia tunteita esimerkiksi henkilöstöä kohtaan, olen aikuisiällä ymmärtänyt kaiken tuon merkityksellisyyden. Sain kasvaa ja varttua turvassa, sekä olla oma itseni myös huonoine puolineni. Sain tukea, kun sitä tarvitsin, mutta mikä tärkeintä, sain avaimet hyvään ja tasapainoiseen elämään.

Nykypäivänä olen kolmen lapsen äiti, työskentelen esihenkilönä ja koen olevani hyvin onnekkaassa asemassa. Lähtökohdistani huolimatta olen ponnistanut pitkälle ja koen, että tämä on vasta alkua. Olen ennenkin sanonut, mutta sanon vielä tänä päivänäkin. Muilla on lapsuudenkoteja, minulla on lastenkoti. Se on talona ainoa pysyvä asia lapsuudestani. Saan olla etuoikeutettu, että olen vuosittain kutsuttujen listalla jouluaterioille, sekä nuorten kesägrillijuhliin.

Muilla on lapsuudenkoteja ja minulla lastenkoti

Omaohjaajan tarina:

Julian tullessa sijoitukseen Ylöjärvelle, olin itse aloittanut hetkeä aiemmin ohjaajan työssä Ylöjärven yksikössä.

Muistan Julian tullessa meille miettineeni omaohjaajatyöparini kanssa, että kuinkahan voisimme Julian oloa helpottaa parhaalla mahdollisella tavalla, kun historiassa hänellä oli raskaita kokemuksia jo riittävästi. Koimme monta kertaa tunnetta siitä, että emme osaa tehdä riittävän hyvää työtä. Kuitenkin hiljalleen luottamussuhde alkoi syntyä Julian kanssa ja Julian arkeen muodostui pidempikestoisia tasaisempia hetkiä.

Silloinkaan, kun tilanne ja tunteet olivat Julialla solmussa, vuorovaikutus ei koskaan loppunut hänen kanssaan. Julialla ja meillä oli vihko, johon hänelle kirjoitimme ja hän kirjoitti meille. Vihko sujautettiin oven alta Julian huoneeseen ja kun hän kirjoitti meille, siirtyi vihko asuinyksikön käytävään.

Kävimme Julian sijoituksen aikana läpi kaikki tunteet laidasta laitaan. Yhtäkkiä olimme siinä tilanteessa, että Julia täytti 18 vuotta. Luopuminen kosketti kovasti meitä kaikkia osapuolia. Elämä kuljetti Julian hieman kauemmaksi ja yhteydenpito oli vähäistä. Sitä toteutettiin sen mukaan, kuinka Julia halusi. Nyt 11 vuotta Julian lähdön jälkeen, Julia vierailee yksikössä grillijuhlissa ja vanhojen nuorten jouluaterialla, koska täytyyhän kotiin voida tulla käymään. Käymme silloin tällöin esimerkiksi kahvilla ja ihmissuhdetta Julian kanssa ei ole tarvinnut katkaista.

Kirjoittaja:

Johanna, Julian entinen omaohjaaja ja nykyinen Familar Ylöjärven yksikönjohtaja

Lähteet:

Sijaishuollon laatua ja vaikuttavuutta on parannettava; Antti Kääriälä & Heikki Hiilamo, Yhteiskuntapolitiikka 88 (2023):2 https://www.julkari.fi/handle/10024/146464

Sijaishuollon mustaa laatikkoa ryhdytty avaamaan vaikuttavuuden ja laadun arvioimiseksi; Elina Aaltio & Pia Eriksson Yhteiskuntapolitiikka 88 (2023):3 https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023061354677

Sosionomit asiakastyön kentillä Johanna Hirvonen, Päivi Niiranen-Linkama ja Mauno Saksio (toim.) https://www.theseus.fi/handle/10024/97130