28.10.2025

Lapsen oikeus perheeseen

Perhehoitoperheissä iloitaan, mutta myös joudutaan konflikteihin, sovitaan ja samalla korjataan vuorovaikutuksessa syntyneitä katkoksia. Perhehoito tarjoaa parhaan mahdollisen mallin siitä, kuinka epäonnistumisten kautta kohdataan oma inhimillisyys ja opitaan mentalisoinnin taitoja ja myötätuntoa. Perhehoitoon sijoitettu lapsi on täynnä tunteita, joita hän oppii tunnistamaan, sanoittamaan ja säätelemään kiintymysaikuisen tuella. Siitä huolimatta moni sijoitettava lapsi jää vaille mahdollisuutta perhesijoitukseen.

PerhehoitoYleinen

Perhehoidettavuuden arviointi on perhehoidon erityisosaamisen alue. Arviointiin kuuluu onnistunut perheiden rekrytointi, laadukas ennakko- ja jatkovalmennus, huolellinen perhehoidon tarkoituksenmukaisuuden arviointi ja tukitoimien huolellinen valitseminen ja ajoittaminen. Perhehoidettavuuden arviointi onkin vaativaa asiantuntijatyötä, johon tarvitaan huolellista perehtymistä perhehoidon erityiskysymyksiin.

Hyvinvointialueilla on vahva tahtotila perhehoidon kehittämiseen. Tyytyväisinä voimme todeta, että kustannustehokkain vaihtoehto on myös lapsen edun näkökulmasta inhimillisin vaihtoehto. Samalla näemme, kuinka tavallista arkea elävien potentiaalisten sijaisperheiden elämä on hektistä ja vaativaa mm. työn ja lasten harrastusten parissa. Miten siis saamme jatkossa varmistettua, että perhehoitajia riittää kaikille perhesijoitusta tarvitseville ja siitä hyötyville lapsille? Ennakkovalmennus on täynnä sekä ammatillisia että intuitiivisia valintoja, joiden kautta muodostuu juuri tietylle perheelle sopiva valmennuksen polku. Tärkeintä on panostaa innostavaan, mutta realistiseen rekrytointiin ja ennakkovalmentamiseen. Tarvitsemme perheitä, jotka alusta saakka ymmärtävät, millaiseen prosessiin he ovat lähtemässä. Perhehoitajien valmentajien haasteena on saada perheet riisumaan vaaleanpunaiset silmälasit silmiltään viemättä innostusta, iloa ja auttamisen halua tulevilta perhehoitajilta.

Sijoitusmuotoa- ja paikkaa valittaessa huomioon on otettava lapsen ja hänen vanhempiensa tarpeet ja toiveet, perhehoitajien resurssit ja valmiudet, tukitoimien saatavuus ja sopivuus lapselle ja perhehoitajille sekä näiden kaikkien osatekijöiden yhteensopivuus. Arviointi ei ole kiireessä tehtävä päätös siitä, sijoitetaanko lapsi perhehoitoon vai laitokseen vaan hienosyinen prosessi, jossa eri osapuolten tarpeita ja toiveita yhteensovitetaan huolellisesti ja monitoimijaisesti arvioiden. Eri osapuolten keskinäisen yhteistyön tukeminen on avain laadukkaaseen perhehoitoon. Valmistelutyö onkin se kaikkein merkittävin prosessin vaihe. Selkeä suunnitelma esimerkiksi lapsen vanhemmille tarjottavasta tuesta saattaa olla ratkaisevan tärkeää sijoituksen onnistumista ennustava tekijä. Toimivan yhteisvanhemmuuden kautta perhehoidossa voidaan keskittyä kuntouttavaan työhön lapsen kanssa.

Keskeistä on juuri oikean perheen löytäminen haavoittuvassa asemassa olevalle lapselle. Valmennuksen aikana tutustumme perheeseen, opimme ymmärtämään heidän kipupisteitään ja näin välttämään sijoitukset, joissa lapsen tarpeet ja perhehoitajien valmiudet eivät kohtaa. Vaatii sosiaalityöntekijältä rohkeutta olla sijoittamatta lapsi vapaana olevaan perheeseen, mikäli perhe ei lapsen tarpeisiin sovellu. Tämän vuoksi hyvinvointialueet tarvitsevat kumppanikseen palveluntuottajia, jotka täydentävät hyvinvointialueen omaa palveluntuotantoa valmentamalla ja tukemalla perhehoitajia vahvan osaamisen ja perhehoitoon erikoistumisen kautta.

Perhehoidon haasteiden kompleksisuus on lisääntynyt viimeisten vuosien aikana. Sijoitettavien lasten ja heidän vanhempiensa ongelmat ovat monimuotoistuneet, jolloin vaatimukset perhehoitoa kohtaan ovat kasvaneet. Sijaishuoltoon tulevilla lapsilla on usein vaikeita traumaattisia kokemuksia, joiden vakauttaminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja monitoimijaista tukea. Kun tämän suhteuttaa palvelujen saatavuuden heikentymiseen, on meillä käsissämme iso haaste. Perhehoitajien osaaminen onkin aikaisempaa vahvemmin lapsen kuntoutumisen ja hyvinvoinnin avain. Terapeuttinen perhehoito ei ole terapiakäyntejä vaan arjen terapeuttista, korjaavaa vuorovaikutusta, jonka kautta lapsi uskaltaa sosiaalisesti liittyä ja tulla kohdatuksi omana itsenään.

Perhehoitajien valmentaminen ja tukeminen on vaativaa työtä, joka edellyttää paloa ja paneutumista sekä kykyä terapeuttiseen työskentelyyn perheiden kanssa. Perhehoitajat tarvitsevat rinnalla kulkemista ja kannustamista. He tarvitsevat psykoedukaatiota eli tietoa lapsen käytöksen takana olevista syistä ja keinoista tukea lapsen kuntoutumista. Mutta ennen kaikkea he tarvitsevat mahdollisuuksia tutkia omia tunnetason viestejään. Terapeuttinen tuki mahdollistuu luottamuksellisessa ja säännöllisesti toteutuvassa vuorovaikutuksessa perhehoidon työntekijän kanssa. Samalla perhehoitajan ja työntekijän välillä on oltava riittävä etäisyys, joka mahdollistaa arvioivan työotteen lapsen edun näkökulmasta. Tiimien monipuolinen asiantuntemus ja riittävät resurssit asettua perhehoitajien rinnalle on keino tukea perhehoitajien jaksamista arjen haasteissa ja näin edistää lapsen hyvinvointia. Haastava tilanne on kannustanut perhehoidon toimijoita terapeuttisen asiantuntemuksen syventämiseen ja osaamisen monipuolistamiseen. Samalla sijoitusprosesseja on kehitetty hyvinvointialueen resursseja optimoivaan suuntaan.

Perhehoidon erityisen osaamisen vahvistaminen, prosessien sujuvoittaminen ja perhehoidon laadun varmistaminen jo ennen sijoitusta ovat avaimia perhehoidon lisäämiseksi. Samalla ne ovat keskeisiä sijoitusten pysyvyyttä ennustavia tekijöitä. Perhehoidon kehittäminen vaatii rohkeutta, resursseja ja yhteistyötä yli organisaatiorajojen. Perhehoidettavuuden arviointia ja perhehoidon prosesseja kehittämällä ja yhtenäistämällä voidaan tukea HVA:n ja palveluntuottajien yhteistyötä ja mahdollistaa onnistuneet perhesijoitukset.

Kirjoittaja
Milla Höykinpuro
Sijaisperhekoordinaattori, Familar Perhehoitopalvelut
YTM sosiaalipsykologi, sosiaalityöntekijä
Traumapsykoterapeutti