”Olen Tuomo Jokivaara 44-vuotias ohjaaja Myllykodosta. Työskentelen 7-paikkaisessa erityisyksikössä. Myllykodossa nuorten harrastustoiminta nähdään psyykkistä kuntoutumista edistävänä toimintana. Itse vastaan Myllykodon musiikkitoiminnasta, jota nyt uusien tilojen puitteissa on tarkoitus kehittää osaksi niin päivätoimintaa, kuin harrastetoimintaakin. Olemme saaneet yksikköömme uudet soittimet ja toimivan tilan, joten puitteet touhuun on todellakin kunnossa!
Työn ohessa opiskelen musiikkiterapeutiksi ja tätä kirjoittaessa teen kanditutkielmaa osana aineopintojen lopputyötä. Olen saanut työnantajaltani tukea opintoihini merkittävästi ja tämä on helpottanut vaativaa yliopisto-opiskelua suunnattomasti. Lopputyössäni pohdin musiikin merkitystä osana elämänjana-työskentelyä. Joskus pirstaleisen elämäntarinan työstäminen sanoin, kuvin ja elämänsä lauluin eheyttää, luo uusia merkityksiä ja täyttää puuttuvia kohtia. Ajatus oman elämän soundtrackista tuntui mielekkäältä ja merkitykselliseltä osana elämänjana-työskentelyä. Tätä menetelmää olen nyt ensimmäistä kertaa pilotoinut työssäni omaohjattavani kanssa. Kokemus on ollut hyvin mielenkiintoinen ja kehityskelpoinen.
Musiikkiterapia psyykkisesti oireilevien nuorten hoito- ja kasvatustyössä on tavoitteellista toimintaa, jossa nuori kohdataan yksilöllisesti musiikin ja terapeuttisen vuorovaikutuksen avulla. Musiikin avulla on mahdollista sanoittaa vaikeita tunteita, sillä musiikki eri muodoissaan toimii symbolisen etäisyyden turvin. Käytän työssäni musiikkiterapian menetelmistä musiikin kuuntelua, laulamista, soittamista, improvisointia ja laulun tekemistä.
Vapaa-ajallani harrastan paljon musiikkitoimintaa. Toimin laulajana ja lauluntekijänä kahdessa kokoonpanossa sekä soitan kitaraa ja pianoa. Laulu, jonka halusin tähän liittää syntyi pian Myllykodossa työt aloitettuani. Pohdin tuolloin, kuten vieläkin päivittäin sitä ihmettä, joka meissä ihmisissä on sisään rakennettu. Sitä sitkeyttä, voimaa ja valoa, joka pitää meidät kiinni elämässä äärimmäisissäkin olosuhteissa. Sitä rakkautta, joka meissä huutaa nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarvetta, hyväksyntää ja yhteyttä kipeästi kaivaten ja joka avautuu kehräämään kun olosuhteet ovat riittävän turvalliset ja luottamusta on riittävästi. Lopulta, se on ainoa joka merkitsee. Lopulta.”