25.10.2023 Sateelta suojaan – blogi Yleinen On pimeää ja koleaa. Olo on kurja. Tulen koulusta kotiin, mutta ketään ei ole kotona. Kaivan repusta kotiavaimia, kunnes muistan, että annoin ne lainaksi pikkuveljelle. Pikkuveljen pitää, äidin mielestä, oppia kantamaan vastuuta ja pitämään huolta avaimista. Avaimessa on kiinni avaimenperä, kaunis sateenkaari ja yksisarvinen. Sain sen isältä silloin, kun kaikki oli vielä hyvin. Nyt myös avaimenperä on veljelläni ja oloni on kurja. Onneksi vara-avain on tutussa paikassa. Kotioven avaaminen vara-avaimella ei tunnu samalta kuin omallani. Pääsen kuitenkin sisälle ja lämpimään. Sisällä tuoksuu hyvältä, äiti on tehnyt pannukakkua. Tiedän, että pannukakku on tarkoitettu jälkiruoaksi. En voi kuitenkaan vastustaa ihanasti tuoksuvaa pannukakkua ja leikkaan palasen välipalaksi. Pannukakku maistuu äärimmäisen hyvältä, se suorastaan sulaa suuhuni. Otan toisenkin palan, se helpottaa hieman pimeyden aiheuttamaa surumielisyyttä. Koulussakin oli raskas päivä. On ikävä isää, mutta siitä en voi puhua äidille. Teen läksyt pannukakun syötyäni. Äiti tulee kotiin pikkuveljen kanssa avaten oven minun avaimillani. Äiti on huonolla tuulella, kuulen sen askelista ja tavasta, jolla hän laskee laukkunsa lattialle. Olen heti varuillani. Äiti huomaa minun syöneen pannukakkua ja raivostuu. En saa sanoista selvää, kuulen vain huudon ja näen vihaiset kasvot. Tuntuu pahalta ja pelottaa. Puen nopeasti jalkaani kengät, nappaan takin naulasta ja juoksen ulos. En tiedä, minne menisin. Kotiin en voi palata ennen kuin äiti on rauhoittunut. Uskallan vaihtaa juoksun kävelyksi. Alkaa satamaan rankasti. Huomaan edessäni tuulen kuljettaman punaisen, repaleisen sateenvarjon. Saan siitä hieman suojaa. Paleltaa. Koskahan uskaltaisin mennä takaisin kotiin? Millainen on sinun lapsuutesi tarina? Välittyykö siitä turvallisuus ja lämpö, vai hallitseeko tarinaasi suru, pelko tai yksinäisyys? Elämäntarinaamme ei määrittele se, millaisia asioita olemme kokeneet vaan se, millaista tukea ja turvaa olemme kokemustemme jälkeen saaneet. Onko meillä kokemus aikuisesta, joka on ottanut halaukseen, pyytänyt anteeksi ja korjannut näin katkenneen vuorovaikutuksen? Emme tarvitse täydellisiä aikuisia. Tarvitsemme malleja aikuisesta, joka kykenee katsomaan itseään, ottamaan vastuun yhteyden palauttamisesta ja rakentamaan uudelleen hetkeksi kadonneen turvallisuuden tunteen. Oletko sinä se aikuinen, joka voi olla tarjoamassa lapselle suojaa ja turvaa? Haluatko kuulla lisää tuki- ja sijaisperhetoiminnasta? Toivotamme sinut tervetulleeksi keskustelemaan tuki- tai sijaisperheenä toimimisesta alueellisiin tapahtumiin! Seuraa Familarin Facebook ja Instragram -sivuja ja löydä oman alueesi tapahtuma tai ole suoraan yhteydessä alueesi työntekijöihin. Kaikki yhteystiedot löytyvät osoitteesta familar.fi/perhehoitopalvelut.