Teltta täynnä tunteita

Perheen yhteinen retki saareen voi olla täynnä odotuksia, yllätyksiä ja tunteiden vuoristorataa. Kun viisihenkinen perheemme päätti toteuttaa lasten toiveen ja viettää yön saaressa, emme arvanneet, kuinka monenlaisia kokemuksia ja muistoja saisimme mukaamme ja kuinka paljon yhdessä tekeminen meitä lopulta lähentäisi.

Pieni tyttö kertoo tarinaa metsässä
Yleinen

Oli kesäinen päivä ja suuntasimme veneellä saareen. Tämä oli ollut lapsiemme suuri toive ja päätimme sen toteuttaa koko viisihenkisen perheemme voimin. Pakkaaminen oli tärkeä osa retkeä, jokainen sai ottaa omat unilelunsa mukaan sekä muutaman lelun. Myös omat makkaratikut löysivät tiensä reppuihin. Pojilta tuli hyviä huomiota ottaa mukaan mm. tulentekovälineet ja sytykkeet. Eväät olivat isossa roolissa ja kävimme ostamassa kaupasta grillattavaa sekä aamiaistarvikkeita kaikkien toiveiden mukaisesti. Herkkuja, mukaan lukien grillattavia vaahtokarkkeja totta kai napattiin myös mukaan.

Tullessamme saareen umpitäydellä veneellä ja porukalla, kohtasimmekin jännittävän tilanteen. Mihin saada vene pysymään hyvin ja miten saamme tavarat kannettua kuivina saareen isojen kivien seasta. Vähän tunteet nousivat kaikilla pintaan, kun odotus laukesi ja venekin pitäisi saada kolhimatta perille. No tässä onnistumme ja sitten aloimme etsimään sopivaa telttapaikkaa jättikokoiselle teltallemme. Pojat keksivätkin hyvän paikan ja teltan pystytys aikuisten kesken alkoi. Tässä kohtaa nopeimmat lapsistamme tyhjensivätkin jo kilpaa eväsreppua.

Teltan kokoaminen ei sujunut ihan ongelmitta ja hetken kokosimmekin täysin eri logiikalla mieheni kanssa telttaa, jonka jälkeen totesin, että parempi antaa olla, hän jatkakoot itse loppuun oman logiikkansa kanssa. Ehdin siinä samassa torua lapsia eväiden levittämisestä ja aloin laittamaan tavaroita järjestykseen. Tulimuurahaiset polttivat jalkojani ja tilanne meinasi mennä jo itselläkin epätoivon puolelle.

Teltta saatiin kuin saatiinkin kasattua, tavarat järjestettyä ja vene kiinnitettyä. Mieheni alkoi valmistaa ruokaa ja ai että. Jo alkoi hymy palata perheemme kasvoille. Hyvä ruoka, parempi mieli, vai miten se olikaan. Grilliruokaa ja nokipannukahvit, voiko ihmisen elo paremmaksi muuttua? Kaunis järvimaisema ja auringonlasku. Täydellistä!

Lapset olivat tutkineet saarta jo jonkin verran ja pyysivät kovin meitä mukaan tutkimusmatkalle. Näimme mm. kaksi elävää kyykäärmettä, luita ja kalanruotoja. Lapsien mielestä ne olivat mahtavimmat löydät ikinä. Kuopus sai elämänsä ensimmäisen kalan virvelillä ja ensimmäinen yö yhteisessä teltassa oli todella mieleenpainuva ja kokemisen arvoinen kaikkine tunteineen ja tunteenpurkauksineen.

Alkoi ihan naurattaa, kun katselin illalla miestäni kaikkensa antaneena makuupussissa. Nauroin vatsa kippurassa, näyttihän hän ihan kevätkääryleeltä ja teltan kokoamiserimielisyydet olivat tipotiessään. We made it!

Innostus, epävarmuus, pelko, luottamus, perheen yhdessäolon voima, jännitys ja puhdas ilo olivat tunteita, joita koimme yhdessä perheenä. Jos ei mene koskaan epämukavuusalueelle, niin ei voi koskaan saavuttaa mitään uutta. Meille jäi upeat muistot, jotka kantavat vielä tänäkin päivänä. Se, että olimme kaikki vieraalla maaperällä, toi retkeemme varmasti yhteen hitsautumisen tunnetta sekä syvyyttä. Kaikilla oli välillä tunteet pinnassa, mutta selvisimme kaikesta yhdessä! Jokainen toi retkeen oman osansa ja taitonsa. Oman innostuksensa ja epävarmuutensa. Ensi kesänä lähdemme uudelleen saareen ja uskon että ainakin teltan kasaus sujuu hieman sujuvammin kuin viime kesänä.

Kirjoittanut: Familarin perhehoitaja Leena