Siirry suoraan sisältöön
Voit olla kaikissa laitoshoidon paikkakyselyihin liittyvissä asioissa yhteydessä Hanna-Riikka Räsäseen p. 040 125 6109 tai suoraan yksiköihimme!

Vuohiretkeilyä ja vanhan talon tarinoita

Varsinais-Suomen perhehoidon alueella järjestettiin koulujen kesälomalla vertaistapaamisia, joihin osallistui mukavissa määrin perhehoitajia lapsineen. Ohjelman suunnitteli ja järjesti Familarin perheohjaajat. Kahden rantapäivän lisäksi yksi kokoontuminen oli Sauvossa luontoretkeilyn, eläinavusteisuuden ja tarinallisten tuokioiden parissa.

Retkikavereina luonnossa osana joukkoa kulkivat neljä vuohta, joille erilaisten ryhmien kanssa toteutettu eläinavusteinen toiminta on tuttua jo useamman vuoden ajalta. Tällä kertaa painopiste oli yhteisessä seikkailussa metsässä ja poluilla. Retkeläisiä ihmetytti auliisti kiipeilytaitojaan esittelevät karvaiset kaverit ja se, miten innoissaan ne vapaana kulkien halusivat olla mukana. 

Vuohet saivat matkan varrella rapsutuksia sekä näkkileipäherkkuja, niiden luonne-eroja, käyttäytymistä ja sukulaisuussuhteita pohdittiin ohessa. Laumassa toteutuvat monet samanlaiset lainalaisuudet kuin meidän ihmistenkin keskuudessa ja jonkun oli helppo samaistua Helliinan lempeyteen, toisen Akselin päälliköimiseen, Artturin pomppivaan vallattomuuteen tai Bellariinan ujouteen. Eläinavusteisuus mahdollistaakin kosketuspinnan löytymisen omiin tunteisiin ja luonteenpiirteisiin, jotka toisinaan tulevat helpommin tavoitettavaksi eläinten ilmentäminä. Suomessa eläinavusteisia menetelmiä käytetään mm. ratsastusterapiassa ja eri asiakasryhmien kuntoutuksessa, yleisesti käytössä oleva viitekehys on ratkaisukeskeinen.  

Luontoretken jälkeen vuohet jäivät herkuttelemaan oman tarhansa suojaan ja retkeläiset siirtyivät vanhalle torpalle. Pihapiirin nuotiopaikalle viritettiin tulet, makkarat ja lettutaikina otettiin esille. Grillailun lomassa halukkaat pääsivät vanhan talon vintille kuuntelemaan tarinan, joka sisälsi sopivissa määrin historian hämärää, faktaa ja fiktiota, jännittäviä käänteitä ja onnellisen lopun. Tarina herätti monenlaisia ajatuksia ja innoitti läsnäolijoiden mielikuvitusta siinä määrin, että nuotiolätyt nautittiin toisiaan seuraavien kertomusten siivittäminä. Eräs nuori paljastui todella taitavaksi tarinoitsijaksi ja pienemmät retkeilijät pyysivät häntä keksimään kertomuksen toisensa perään. Kyseinen nuori nautti myös aikuisten taholta täysin ansaittua ihailua lahjakkuudellaan.  

Vertaistapaamisten paras anti oli yhteiset hetket ja kohtaamiset, mukavat muistot ja se, miten osallistujat saivat tulla näkyviksi kukin omanlaisenaan. Niin vuohet kuin me ihmisetkin.