Familar Katajarinteen ja Keski-Suomen hyvinvointialueen kokemuksia VIRVAsta: Virtuaalinen taitovalmennus tukee nuorten tunnesäätelyä

Virtuaalinen taitovalmennus VIRVA tarjoaa uudenlaista tukea nuorille, joilla on haasteita tunteiden ja käyttäytymisen säätelyssä. Dialektiseen käyttäytymisterapiaan pohjautuva virtuaalivalmennus auttaa nuoria ja heidän lähiaikuisiaan kehittämään konkreettisia taitoja arkeen, edistäen hyvinvointia ja vuorovaikutusta digitaalisessa ympäristössä.

ErityisyksikötYleinen

Tässä artikkelissa syvennymme nuorten kanssa työskentelyyn virtuaalisissa hoitoympäristöissä verrattuna perinteiseen kasvokkain tapahtuvaan työhön. Keskustelua ovat käyneet Keski-Suomen hyvinvointialueen nuorisopsykiatrian edustajat sekä Katajarinteen sairaanhoitaja, ohjaajat ja yksikönjohtaja, jotka ovat jakaneet kokemuksiaan ja näkemyksiään virtuaalijakson toteuttamisesta.

Intensiivistä tukea nuoren tunne-elämän ja käyttäytymisen hallintaan

VIRVA on kuuden viikon mittainen, virtuaalialustalla toteutettava intensiivinen taitovalmennus, joka on suunniteltu erityisesti nuorille, joilla on haasteita tunne-elämän ja käyttäytymisen säätelyssä. Valmennukseen osallistuvat nuori itse sekä hänen lähiaikuisensa (omaohjaajat), mikä varmistaa kokonaisvaltaisen ja jatkuvan tuen arjessa.

Valmennuksen aikana nuoret ja heidän ohjaajansa harjoittelevat konkreettisia taitoja, jotka auttavat heitä selviytymään arjen haasteista ja edistämään hyvinvointiaan. Näitä taitoja ovat:

  • Tietoisuustaidot: Kyky olla läsnä tässä ja nyt sekä kontrolloida omaa mieltä.
  • Vuorovaikutustaidot: Joustavuus mustavalkoisiin ajatuksiin, tehokas vuorovaikutus ja hyvien ihmissuhteiden ylläpito.
  • Itsestä huolehtiminen: Keinoja oman hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja arjen hallintaan.
  • Kriisitaidot: Konkreettisia taitoja sietää kriisitilanteen aiheuttamaa voimakasta ahdinkoa.
  • Validaatio ja tunnesäätelytaidot: Omien tunteiden tunnistaminen ja säätely sekä tunteista johtuvien ajatusten ja toimintayllykkeiden ymmärtäminen.

Yhteistyön merkitys ja arjen harjoitteet

VIRVA-jakson onnistumisessa korostuu tiivis yhteistyö nuoren, lähiaikuisen ja terveydenhuollon ammattilaisten välillä. Vaikka nuoret harvoin suorittavat harjoitteita itsenäisesti, lähiaikuisen tuki ja kannustus ovat ensiarvoisen tärkeitä arjen harjoittelun lisäämisessä ja onnistumisessa. Lähiaikuisella onkin keskeinen rooli nuoren tukemisessa harjoittelun aloittamisessa ja ylläpitämisessä myös jakson jälkeen. Usein jakson aikana tapahtuvat muutokset ovat niin hienovaraisia, etteivät nuoret itse niitä heti havaitse. Tällöin sekä lähiaikuisen että VIRVAn työntekijän tehtävänä on tarkastella tilannetta etäämmältä ja nostaa esiin näitä positiivisia muutoksia. VIRVA-jakso on ensisijaisesti nuorelle suunnattu hoitojakso, johon lähiaikuinen sitoutetaan tukijaksi. Tämä prosessi kehittää ja vahvistaa lähiaikuisen ammatillista osaamista, mistä on hyötyä nuorten parissa tehtävässä arjen työssä.

Katajarinteen sairaanhoitaja Marko Niininen ja Keski-Suomen hyvinvointialueen nuorisopsykiatrian sairaanhoitaja Jaakko Koskimies

Nuorten kohtaaminen virtuaalisessa ja perinteisessä hoitoympäristössä

Nuorten kanssa työskentelyssä virtuaalisten hoitoympäristöjen ja perinteisen kasvokkain tapahtuvan työn välillä on havaittavissa sekä yhtäläisyyksiä että eroavaisuuksia. Vuorovaikutus säilyy pitkälti samankaltaisena riippumatta ympäristöstä, mutta virtuaalimaailma saattaa tarjota nuorille paremmat mahdollisuudet rentoutumiseen. Yksi merkittävä etu virtuaalisessa ympäristössä on mahdollisuus toiminnallisuuteen tapaamisen aikana, kuten piirtämiseen, häiritsemättä muita. Tämä voi auttaa nuoria keskittymään paremmin keskusteluun.

Perinteisessä face-to-face-työskentelyssä pieni oheistoiminta on usein koettu hyödylliseksi keskustelun lomassa. Virtuaalimaailmassa tämä toiminnallisuus, kuten ympäristön tutkiminen tai piirtäminen, toteutuu luonnostaan. Lisäksi nuoret saattavat usein pohtia omia ilmeitään ja eleitään kasvokkain tapahtuessa, mikä voi heikentää keskittymistä keskusteluun. Virtuaalilasien välityksellä nuoret saattavat kokea uskaltavansa ilmaista ajatuksiaan rohkeammin.

Helmet ja kompastuskivet virtuaalijaksolla

Virtuaalijaksolla työskentelyyn liittyy sekä haasteita että palkitsevia hetkiä. Suurimpana haasteena on koettu nuorten motivointi viikkokorttien täyttämiseen ja pohdintatehtävien tekemiseen ajatuksen kanssa, sillä ne täytetään usein ilman syvempää pohdintaa. Tehtävien ja harjoitteiden tekemiseen motivoiminen vaatii myös lähiaikuisen vahvaa tukea ja joskus rohkeutta patistaa nuorta omalle epämukavuusalueelle. Tehtävät voivat herättää hankalia ajatuksia ja tunteita, mikä edellyttää aikuiselta aikaa ja läsnäoloa.

Palkitsevimpia hetkiä ovat olleet tilanteet, joissa nuori on vaikeassa tilanteessa hyödyntänyt jaksolla opittuja taitoja, kokenut niistä hyötyä ja itse huomannut sen. Erityisen palkitsevaa on nähdä nuoren lähtevän aktiivisesti työskentelemään joko puhumalla tai kirjoittamalla sekä tekemään havaintoja omasta arjesta ja toiminnastaan. Myös uusien toimintatapojen löytäminen hankaliin hetkiin ja nuoren tai lähiaikuisen palaute niiden toimivuudesta koetaan erittäin palkitsevana.

Asiantuntijuus ja virtuaalisten hoitopalveluiden tulevaisuus

Virtuaalijakson toteuttaminen edellyttää ammattilaiselta erityisesti sitoutumista, heittäytymistä ja kykyä muokata omaa lähestymistapaa hoitoon asiakkaan yksilöllisten tarpeiden mukaan. Virtuaalialustan tarjoamat moninaiset mahdollisuudet vaativat suunnitelmallisuutta ja innovatiivisuutta, jotta nuori saa jaksosta mahdollisimman paljon irti. Virtuaalialustalla on varmasti laajasti käyttöaiheita kuin DKT-työskentely.

Virtuaalimaailmassa ammattilainen ei voi tulkita nuoren ilmeitä ja kehonkieltä samalla tavoin kuin kasvokkain tapahtuvassa vuorovaikutuksessa. Tämä edellyttää erityistä taitoa ja kärsivällisyyttä motivoida nuorta sanoittamaan asioita ”ääneen” joko puhumalla tai kirjoittamalla. Tapaamiset vaativat myös kiinnostusta nuoren persoonaa ja mielenkiinnon kohteita kohtaan, jotta tapaamisista voidaan luoda nuorelle miellyttäviä ja hänen toimintatapojaan huomioivia kokemuksia.

Artikkeli on tehty yhteistyössä Familar Katajarinteen ja Keski-Suomen hyvinvointialueen kanssa. Mukana pohdinnoissa oli koko Keski-Suomen hyvinvointialueen VIRVA-tiimi: sairaanhoitaja Jaakko Koskimies, kliinisesti erikoistunut sairaanhoitaja Yolanda Hyde, sairaanhoitaja Jari Silvanne, sairaanhoitaja Jaakko Selänne ja sairaanhoitaja Jenni Kantonen