13.3.2026

Famile-valmennus – Pysähtyminen itseni äärelle

Maaliskuun blogissa suurperheen isä jakaa kokemuksiaan Famile-valmennuksesta. Valmennus tarjosi pysähtymisen ja vahvistumisen paikan arjen kiireiden keskellä ja vahvisti luottamusta perhehoitajuuteen. Hän korostaa valmennuksen merkitystä suunnitelmallisuuden ymmärtämisessä ja tunnetta siitä, ettei perhe jää yksin.

Kirjoittanut Famile-valmennukseen osallistunut perheenisä Pohjanmaalta

PerhehoitoYleinen

Suurperheen isänä Famile-valmennus oli minulle pysähtymisen ja vahvistumisen paikka. Arjessa on paljon vastuita ja velvollisuuksia. Muiden tarpeet menevät omien edelle, jolloin omien ajatusten kuunteleminen on välillä vaikeaa. Famile-valmennuksessa sain istua alas ja katsoa kaukaisuuteen sekä mahdollisuuden olla utelias omia tunteitani ja toimintatapojani kohtaan. Työntekijät kulkivat rinnallamme, kuuntelivat ja auttoivat sanoittamaan myös omaa epävarmuutta. Siitä tuli turvallinen ja toivorikas olo.

Työntekijät kulkivat rinnallamme, kuuntelivat ja auttoivat sanoittamaan myös omaa epävarmuutta.

Yhteisistä keskusteluista valmentajien kanssa jäi tunne, etten ole yksin kysymysteni kanssa. Minut ja perheeni kohdattiin myötätuntoisesti. Meitä kuunneltiin ja meihin haluttiin aidosti tutustua. Valmentajat eivät tulleet paikalle valmiiden vastausten kanssa, vaan ymmärrys perhehoitajuudesta muodostui teoreettisen tiedon, käytännön esimerkkien, työntekijöiden ammattitaidon ja läsnäolon kautta askel kerrallaan. Työntekijöillä riittää huumoria ja kaikesta voi puhua avoimesti

Tiedän, ettemme jää yksin.

Uskon, että jos meille joskus muuttaa huolenpitoa tarvitseva lapsi, olemme Familarin työntekijöiden kanssa jo niin tuttuja, että heiltä voi kysyä mitä vaan. Tiedän, ettemme jää yksin. Valmennus vahvisti myös näkemystä suunnitelmallisuuden merkityksestä perhehoidossa, mikä on minulle perheenisänä tärkeää. Saimme lisää ymmärrystä siitä, miten tärkeää on rauhallinen ja turvallinen arki lapselle. Valmennuksesta jäi olo, että meistä todella on tähän tehtävään, ja olo on luottavainen. Ymmärrän myös nyt, ettei perhehoitajaksi kasva yhdessä yössä, vaan siihen kasvetaan vähitellen ja opitaan koko ajan.