Sateelta suojaan – Oma huone turvallisena tilana

Sateelta suojaan -kampanja nostaa esille perheeseen sijoitettujen lasten, perhehoitajien ja perhehoidon työntekijöiden kokemuksia tapahtumien ja tarinoiden kautta.

Piirroskuvassa pikkusiili istuu ikkunalaudalla ja aikuinen siili seisoo vieressä
Kirjoittanut Familar perhehoito
PerhehoitoSateelta suojaan

Minulla on nyt oma huone. Se on pieni, mutta minulle juuri sopivan kokoinen. Huoneeni ikkunasta näkyy iso puu. Siinä on kolo keskimmäisen oksan kohdalla. Näin, kuinka orava meni siitä sisälle, sillä oli iso käpy suussaan. Sain siitä ajatuksen piirtää oravan, jolla on käpy suussa. Me laitoimme piirustuksen seinälle Jennin kanssa. Jenni ehdotti, että piirtäisin myös muita kuvia. Nyt huoneessani on jo paljon kuvia täyttämässä valkoisia seiniä.

Huoneessani on pieni sänky, jossa on turvalaita. Sitten en putoa yöllä sängystä. Ja kaksi pientä tyynyä, toinen minulle ja toinen Nellalle. Nella on unipupu, jonka otin mukaan, kun kotoa piti lähteä nopeasti vieraaseen taloon. Toinen unikaverini Pikku-Karhu meni hukkaan. Ehkä se putosi, kun meillä oli kiire lähteä. Se itkettää minua vieläkin, että piti lähteä. Ja että Pikku-Karhu katosi.

Vaikka minulla on nyt oma sänky, en nuku siinä, ainakaan yöllä. Minua pelottaa, sillä Inka on sanonut, että sängyn alla asuu Mökö-mörkö, jolla on valtavan pitkä häntä. Se voisi napata minut. Siksi menen aina iltaisin Jennin ja Mikon viereen nukkumaan. Heidän isossa sängyssään minulla on turvallinen olo. Jenni sanoi, että saan aina tulla viereen, kun siltä tuntuu. Myös Nella mahtuu sinne, niin Jenni on minulle luvannut.

Minun huoneessani on myös ovi ja ovessa kyltti: Iinan oma huone! Eikä minun huoneeseeni saa tulla, jos ei kysy lupaa. Ainoastaan Jenni saa tulla, sillä hän tietää, jos minulla on surullinen olo. Silloin me istumme yhdessä pienen huoneeni ison keltaisen lattiatyynyn päällä ja Jenni lukee minulle lempikirjaani ”Pikku Nallen salaisuus”. Sitten Jenni halaa minua ja kysyy, haluanko syödä iltapalaksi maailman parasta mansikkasoppaa.