PERHEHOIDON BLOGI: Vertaistukea yhdessä tekemisestä 14.2.2018 Tarkoituksenamme on kertoa tarinoita perhehoidon arjesta sekä lasten, perhehoitajien että työntekijöiden näkökulmasta. Toivomme, että saamme blogista pidemmän päälle mahdollisimman monipuolisen ja moniäänisen. Kirjoitamme blogiin vähintään kerran kuukaudessa. Tarkkaa päivää emme rohkene vauhdikkaan ja yllätyksekkäänkin arjen keskeltä lupaamaan, mutta kerromme uusista postauksista sosiaalisessa mediassa. Somesta löytyy perhehoidon lisäksi myös muiden Familarin yksiköiden kuulumisia, asia-artikkeleita ja erilaisia tiedotteita. Kannattaa siis käydä tsekkaamassa ja seuraamassa meitä sekä Instagramissa että Facebookissa. Nettisivujen alareunasta löytyy myös linkit Familar Uutiset -lehtiin. Tällä ensimmäisellä kerralla kerromme meitä aivan erityisesti ilahduttaneesta päivästä. Postaus sopii mitä parhaiten juuri tähän päivään, kun juhlimme ystävyyttä! Kun saavuimme perhehoidon työntekijöiden kanssa Forssaan lauantaina 3.2 keskipäivän aikaan, kaupungin tunnelma oli rauhaisa, hieman ehkä uneliaskin. Tästä hetkestä meni kuitenkin vain tunti, kun hotellista varaamamme tilat olivat täynnä energiaa, puheensorinaa ja riemukasta puuhailua. Olimme järjestäneet samalle päivälle ensiapukoulutuksen perhehoitajille ja vertaistukipäivän perhehoidossa asuville lapsille sekä heidän sijaissisaruksilleen. Perhehoitajien EA-koulutuksesta ja sieltä saaduista opeista saatte lukea seuraavasta Familar Uutiset -lehdestä. Alussa kokoonnuimme kaikki yhteen pieneksi hetkeksi ja Katri kertoi, että lapsille on järjestetty hieman aikuisilta salaistakin puuhaa alakertaan. Tämä herätti mielenkiintoa ja kaikki lapset lähtivät Katrin, Sannin ja Jonnan matkaan reippaasti. Sonja ja Sanna olivat suuremman osan päivästä perhehoitajien mukana, mutta kävivät myös lapsia moikkaamassa ja jututtamassa. Päivä aloitettiin nimitarrojen tekemisellä ja lankakeräleikillä, jossa lapset ja aikuiset tutustuivat toisiinsa. Samalla huomattiin, että kaikkia läsnä olevia lapsia ja nuoria yhdisti se, että he olivat joko muuttaneet syntymäkodistaan toiseen kotiin tai heidän syntymäkotiinsa oli muuttanut uusia lapsia. Lankakerän heittelystä syntyi melkoinen hämähäkinverkko, jonka selvittäminen olikin hieman hankalampi juttu ja se huvitti lapsia kovasti. Yhteisen leikin jälkeen alkoi touhuaminen pienemmissä porukoissa. Lähestyvä ystävänpäivä innosti monia lapsia tekemään lahjoja heille tärkeille ihmisille. Monet myös kertoivat kuka on heidän paras ystävänsä. Etenkin pojat innostuivat korujen tekemisestä ja korupajassa toinen auttoi toistaan. Aikuisia suorastaan liikutti, kun isommat sisarukset tekivät koruja pienemmille. 4-vuotias poika pohti mahtaako hänen tekemänsä rannekoru mahtua isän käteen. Toisaalta hän keksi, että jos ei mahdu, hän voi pitää korun itse. Koru mätsäsikin täydellisesti pojan paitaan, todella taitavaa. 10-vuotias tyttö kertoi tehneensä jo neljä korttia ja uusi oli jälleen valmisteilla. Lapset kertoivat tekevänsä kortteja omille vanhemmilleen, kavereilleen, sisaruksilleen ja perhehoitajille. Päivän aikana myös lautapelit olivat kovassa käytössä ja lapsista oli erityisen hauskaa voittaa aikuinen. Ilahduttavaa oli huomata kuinka moni sai uusia leikkikavereita päivän aikana. Eräs 5-vuotias poika oli innoissaan siitä, että nyt hän tuntee jo kaksi Eetua! Hän kertoi leikkineensä päivän aikana supersankari-ukkeleilla. Toinen 10-vuotias tyttö kertoi, että suurin osa lapsista oli hänelle ennestään vieraita ja että hän olikin viihtynyt enemmän omien sisarusten kanssa. Tämä oli myös oikein hyvä ja turvallinen vaihtoehto. Toinen 4-vuotias poika kertoi tehneensä temppuja ja samalla jo näyttikin kuinka hienosti osasi hyppiä yhdellä jalalla. Nuoret tykkäsivät hengata sohvaryhmällä ja lueskella akkareita. Oli hienoa, että 14-vuotias poika vastasi rohkeasti, että hänelle oli tullut tylsää sen jälkeen, kun kaikki taskukirjat oli luettu. Hän ei ollut niinkään innostunut käsitöistä tai pelailusta. Nyt osaamme kehittää vertaistukipäiviä tulevaisuudessa. Muutoin lapset kommentoivat, että päivä oli joko hyvä, kiva tai tosi kiva. Lapset mainitsivat myös, että välipala oli herkullinen. Vaikka tarjolla oli melkoisesti herkkuja, he olivat muistaneet ottaa myös hedelmiä ja vihanneksia. Perhehoitajien / vanhempien matkaan lähti varmasti kaikkensa antanut, väsynyt mutta tyytyväinen porukka. Me perhehoidon työntekijät olemme voineet vain ihmetellä kuinka hienosti, ilman mitään erityisempiä sattumuksia päivä sujui, vaikka lapsia oli paljon ja meno vauhdikasta. Jäämme innolla odottamaan seuraava yhteistä päivää vertaistuen ja tulevaisuudessa myös yhdessä kehittämisen tiimoilta! Sanna Savilahti (kehityspäällikkö, sosiaalityöntekijä YTM)
TIEDOTE: Alueelliset lastensuojelupäivät 14.–15.2.2018 9.2.2018 Alueelliset lastensuojelupäivät 14.–15.2.2018 Kokous- ja kongressikeskus FRAMI – Kampusranta 9, 60320 Seinäjoki Familar Oy järjestää yhdessä Seinäjoen kaupungin kanssa tämän vuotiset alueelliset lastensuojelupäivät. Luvassa on laadukkaista esityksiä, huippuesiintyjiä, uutta tietoa, paljon kollegoita ja hyvää keskustelua – niistä on vuoden 2018 Alueelliset lastensuojelupäivät tehty. Nyt sinulla on mahdollisuus olla mukana tätä kaikkea. Tervetuloa alueellisille lastensuojelupäiville Seinäjoelle! Ilmoittaudu nyt. Lapsen asema / Lapsiasiavaltuutettu / Määrämuotoinen kirjaaminen / Konkreettiset teot / Osallisuus / Lastensuojelu / Lapsen oikeus / Varhaiskasvatus / Kansa-koulu / LAPE / Perhehoito / Esiopetus / Opetustoimi / Hyvä ruoka / Sosiaalityön rooli / Pilotti / Luento / Ammatillisuus / Ihminen tavattavissa / Kokemusasiantuntija / Luolamies Ohjelma Päivät juontaa näyttelijä Karolina Blom Keskiviikko 14.2.2017 08.15 – 08.45 Ilmoittautuminen ja Ystävänpäivän aamukahvi 09.00 – 09.30 Lastensuojelupäivien avaus Janne Pajaniemi, Lastensuojelujohtaja, Seinäjoen kaupunki & Harri Pomell, Toimitusjohtaja, Familar 09.30 – 10.30 Lastensuojelu uudistuu, toimintatavat yhtenäistyvät – kohti uusia lastensuojelun toimintamalleja Etelä-PohjanmaallaSatu Mäki-Fossi, hankekoordinaattori, Etelä-Pohjanmaan LAPE-hanke 10.30 – 12.00 LAPE –paneeli – Mitä Lape tarkoittaa konkreettisesti Pekka Kuru, Pia Gripenberg, Noora Aarnio, Eija Ala-Toppari-Peltola Panelistit ovat Etelä-Pohjanmaan, Turun ja Pääkaupunkiseudun LAPE-hankkeista. Moderaattorina Mervi Elfving, Palvelujohtaja Familar sekä Pohjanmaan LAPE 12.00 – 13.00 Lounas 13.00 – 14.00 Luvattomat poissaolot; katsaus väitöskirjatyöhön – Nuorten osallisuus; Mitä osallisuuden saralla tapahtuu?Sami Isoniemi, rikoskomisario, kokemusasiantuntija, tohtorikoulutettava, Pesäpuu ry. 14.00 – 14.30 Kahvi 14.30 – 15.30 Näytelmä: Luolamiehen poika – Isä-poika -suhde nyt ja ennenPanu Vauhkonen, Näyttelijä, 15.30 – 15.45 Päivän päätössanat Torstai 15.2.2017 08.00 – 08.30 Aamukahvi ja verkostoitumista 8.30 – 09.30 Yhdessä Koettua – 100-vuotias Suomi sijoitettujen lasten silmin Seinäjoella Lapsi – Barn 2018 –tapahtumassa on myös mahdollista tutustua Yhdessä Koettua – 100-vuotias Suomi sijoitettujen lasten silmin –valokuvanäyttelyyn. Näyttely avaa ikkunan lastensuojelussa asuvien ja asuneiden lasten, nuorten ja aikuisten maailmaan. Lisää aiheesta www.yhdessakoettua.fi 9.30 – 10.30 Sosiaalityöntekijäpula ja sen vaikutukset lapsiinIrma Lehtonen, Oppimisklinikan koordinaattori, sosiaalityöntekijä, Karviainen. 10.30 – 11.30 Lapsiasiavaltuutetun puheenvuoroTuomas Kurttila, Lapsiasiavaltuutettu 11.30 – 12.30 Lounas 12.30 – 13.30 Maahanmuuttajalasten oikeuksien toteutuminen Taina Martiskainen, Erityisasiantuntija, Lastensuojelun keskusliitto 13.30 – 15.00 Läsnäolo – Kohtaamisen edellytysTommy Hellsten, Kirjailija, teologi, terapeutti, ihmettelijä 15.00 – 15.30 Kapulan vaihto ja kiitossanat Turvallista kotimatkaa!
AJANKOHTAISTA: Olympiaterveisiä Vihdistä! 9.2.2018 Olympialaisten avajaisia odotellessa on mukava jutustella olympiamitalisti Jani Sievisen kanssa : ) Onnea ja tsemppiä kaikille suomalaisille Olympialaisiin!!
ARTIKKELI: Sosiaalityöntekijäpula ja sen vaikutukset lapsiin 24.1.2018 Sosiaalityöntekijän tehtävään on kelpoinen henkilö, joka on suorittanut yhteiskuntatieteen tai valtiotieteen maisterin tutkinnon, sekä sosiaalityön pääainetta vastaavat opinnot sosiaalityössä. Suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsee pitkään jatkunut vakavasti otettava sosiaalityöntekijäpula. Keskinen, Kiiski, Kuusinen-James & Vuorijärvi (2017) ovat todenneet sosiaalityöntekijäpulan jatkuneen jo vuosia ja ratkaisuyritykset ovat olleet suhteellisen vaatimattomia. Sosiaalityöntekijäpulan todellisuuden selkeämmin toi näkyviin ammattihenkilölaki ja siihen liittyvät tiukennokset. Aiemmin sosiaalityöntekijävajetta on pystytty paikkaamaan palkkaamalla sosiaalityöntekijän tehtävään vuodeksi kerrallaan sosionomin tutkinnon suorittanut henkilö. Sosionomeja koulutetaan paljon ja siten heitä on ollut helposti saatavilla sosiaalityöntekijän tehtäviin. Yliopistoista valmistuu vuosittain noin 170 sosiaalityöntekijää ja ammattikorkeakouluista noin 2000 sosionomia. Sosiaalityöntekijäpulasta kärsivät kunnat ovat kehittäneet omia ratkaisujaan, jotta sosiaalityöntekijäpula helpottuisi. Perusturvakuntayhtymä Karviaisen työikäisten palvelulinjajohtaja Pirkko Hynynen kertoo Karviaisen perustamasta sosiaalityön oppimisklinikasta, joka on perustettu vuonna 2016. Oppimisklinikalla tuetaan Karviaisessa sosiaalityön perus-, aine- ja syventäviä opintoja suorittavia työntekijöitä useilla eri tavoilla. Opiskelijat opiskelevat joko avoimessa yliopistossa tai yliopistoissa. Tuki on monimuotoista: koordinaattorin luennot ja tuki, vertaistuelliset pienryhmäkokoontumiset, henkilökohtaisten opiskelusuunnitelmien laatimista, koordinaattorin tuella ja työnantajan oppikirjahankinnat. Oppimisklinikasta vastaavat työikäisten palvelulinjajohtaja Pirkko Hynynen ja koordinaattori, valtiotieteiden tohtori ja sosiaalityöntekijä Irma Lehtonen. Lukuvuonna 2016-2017 oppimisklinikalla opiskeli 31 työntekijää, joista kaksi kolmasosaa suoritti sosiaalityön perusopintoja ja yksi kolmasosa aine- tai syventäviä opintoja. Useat perusopintoja suorittavat ovat siirtymässä jo aineopintoihin. Oppimisklinikan tuki on mahdollistanut opintojen jatkumisen suunnitellusti ja kaikkiaan jo yhdeksän maisteria on valmistunut. Valmistuneista maistereista suuri osa on jäänyt tai palannut Karviaisen palvelukseen. Perusturvakuntayhtymä Karviainen on ollut aloitteellinen ja laatinut myös ESR –rahoitushakemuksen saadakseen toteutettua alueella maisterikoulutuksen, sillä yliopistojen sisään otettavien opiskelijoiden kiintiöt ovat riittämättömät sosiaalityöntekijätarpeeseen nähden. Päätös rahoituksesta saataneen vuoden 2018 alkupuolella. On tärkeää, että myös yksityiset palveluntuottajat ovat lähteneet mukaan tähän ESR -hankkeeseen. Tämän kaltainen yhteinen hanke edustaa uudenlaista verkostoyhteistyötä, jossa kaikki toimivat yhteisen asiakkaan hyväksi. Irma Lehtosen mielestä sosiaalityöntekijällä on iso rooli lasten ja perheiden kohtaamisessa. Ihmisarvo, ihmisoikeudet, oikeudenmukaisuus, arvostava ja kunnioittava kohtaaminen muodostavat sosiaalityön eettisen lähtökohdan. Tapasin kerran lapsen, joka kertoi oman sosiaalityöntekijänsä ja hänen kohtaamisestaan: ”Sama huono olo seuraa mua. Ei tunnu kivalle, kun kannustamisen sijasta sanotaan ettei susta tule mitään. Tiedätkö, että sillä on merkitystä, miten sossut kohtaavat lapsen. Sossut ovat ammattilaisia, jotka ajavat lapsen asioita. Mullakin niin kuin kaikilla sijoitetuilla lapsilla on unelmia ja haaveita, uskotko!” Irma jäi miettimään oliko lapsen ja sosiaalityöntekijän kohtaamisen ilmapiiri ollut lasta kannustava ja tukeva, toteutuiko ammatillinen empatia tai dialoginen vuorovaikutus, jotka edesauttavat luottamuksellisen asiakassuhteen syntymistä ja tukevat lapsen oman mielipiteen huomioon ottamista. Sosiaalityöntekijän on työssään huomioitava lapsen tunteet, mielipiteet, osallisuus ja elämänkokemukset sekä sosiaalityön eettinen perusta. Toisaalta pohdin myös sitä, minkälainen on sosiaalityön tulevaisuuskuva. Tällä hetkellä sosiaalityöntekijäpula näkyy sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuutena ja sosiaalityöntekijöiden paikkojen täyttymisenä epäpätevillä työntekijöillä sekä maanlaajuisina rekrytointivaikeuksina. Alati vaihtuvilla työntekijöiden vaihtuvuudella on iso merkitys sosiaalityön suunnitelmallisuuteen, kokonaisvaltaisuuteen ja pitkäjänteisyyteen, joka ei voi olla vaikuttamatta sosiaalityön piirissä olevien lasten tilanteisiin. Jutun ovat kirjoittaneet Perusturvakuntayhtymä Karviaisen työikäisten palvelulinjajohtaja, terveystieteiden maisteri Pirkko Hynynen ja sosiaalityöntekijä, valtiotieteiden tohtori Irma Lehtonen. Lähteet: Keskinen, Elisa & Kiiski, Kati & Kuusinen-James, Kirsi & Vuorijärvi, Petri. Selvitys sosiaalityöntekijän tehtävissä tilapäisesti toimivien valtakunnallisesta tilanteesta.
ARTIKKELI: Sosiaalityöntekijäpula ja sen vaikutukset lapsiin 24.1.2018 Sosiaalityöntekijän tehtävään on kelpoinen henkilö, joka on suorittanut yhteiskuntatieteen tai valtiotieteen maisterin tutkinnon, sekä sosiaalityön pääainetta vastaavat opinnot sosiaalityössä. Suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsee pitkään jatkunut vakavasti otettava sosiaalityöntekijäpula. Keskinen, Kiiski, Kuusinen-James & Vuorijärvi (2017) ovat todenneet sosiaalityöntekijäpulan jatkuneen jo vuosia ja ratkaisuyritykset ovat olleet suhteellisen vaatimattomia. Sosiaalityöntekijäpulan todellisuuden selkeämmin toi näkyviin ammattihenkilölaki ja siihen liittyvät tiukennokset. Aiemmin sosiaalityöntekijävajetta on pystytty paikkaamaan palkkaamalla sosiaalityöntekijän tehtävään vuodeksi kerrallaan sosionomin tutkinnon suorittanut henkilö. Sosionomeja koulutetaan paljon ja siten heitä on ollut helposti saatavilla sosiaalityöntekijän tehtäviin. Yliopistoista valmistuu vuosittain noin 170 sosiaalityöntekijää ja ammattikorkeakouluista noin 2000 sosionomia. Sosiaalityöntekijäpulasta kärsivät kunnat ovat kehittäneet omia ratkaisujaan, jotta sosiaalityöntekijäpula helpottuisi. Perusturvakuntayhtymä Karviaisen työikäisten palvelulinjajohtaja Pirkko Hynynen kertoo Karviaisen perustamasta sosiaalityön oppimisklinikasta, joka on perustettu vuonna 2016. Oppimisklinikalla tuetaan Karviaisessa sosiaalityön perus-, aine- ja syventäviä opintoja suorittavia työntekijöitä useilla eri tavoilla. Opiskelijat opiskelevat joko avoimessa yliopistossa tai yliopistoissa. Tuki on monimuotoista: koordinaattorin luennot ja tuki, vertaistuelliset pienryhmäkokoontumiset, henkilökohtaisten opiskelusuunnitelmien laatimista, koordinaattorin tuella ja työnantajan oppikirjahankinnat. Oppimisklinikasta vastaavat työikäisten palvelulinjajohtaja Pirkko Hynynen ja koordinaattori, valtiotieteiden tohtori ja sosiaalityöntekijä Irma Lehtonen. Lukuvuonna 2016-2017 oppimisklinikalla opiskeli 31 työntekijää, joista kaksi kolmasosaa suoritti sosiaalityön perusopintoja ja yksi kolmasosa aine- tai syventäviä opintoja. Useat perusopintoja suorittavat ovat siirtymässä jo aineopintoihin. Oppimisklinikan tuki on mahdollistanut opintojen jatkumisen suunnitellusti ja kaikkiaan jo yhdeksän maisteria on valmistunut. Valmistuneista maistereista suuri osa on jäänyt tai palannut Karviaisen palvelukseen. Perusturvakuntayhtymä Karviainen on ollut aloitteellinen ja laatinut myös ESR –rahoitushakemuksen saadakseen toteutettua alueella maisterikoulutuksen, sillä yliopistojen sisään otettavien opiskelijoiden kiintiöt ovat riittämättömät sosiaalityöntekijätarpeeseen nähden. Päätös rahoituksesta saataneen vuoden 2018 alkupuolella. On tärkeää, että myös yksityiset palveluntuottajat ovat lähteneet mukaan tähän ESR -hankkeeseen. Tämän kaltainen yhteinen hanke edustaa uudenlaista verkostoyhteistyötä, jossa kaikki toimivat yhteisen asiakkaan hyväksi. Irma Lehtosen mielestä sosiaalityöntekijällä on iso rooli lasten ja perheiden kohtaamisessa. Ihmisarvo, ihmisoikeudet, oikeudenmukaisuus, arvostava ja kunnioittava kohtaaminen muodostavat sosiaalityön eettisen lähtökohdan. Tapasin kerran lapsen, joka kertoi oman sosiaalityöntekijänsä ja hänen kohtaamisestaan: ”Sama huono olo seuraa mua. Ei tunnu kivalle, kun kannustamisen sijasta sanotaan ettei susta tule mitään. Tiedätkö, että sillä on merkitystä, miten sossut kohtaavat lapsen. Sossut ovat ammattilaisia, jotka ajavat lapsen asioita. Mullakin niin kuin kaikilla sijoitetuilla lapsilla on unelmia ja haaveita, uskotko!” Irma jäi miettimään oliko lapsen ja sosiaalityöntekijän kohtaamisen ilmapiiri ollut lasta kannustava ja tukeva, toteutuiko ammatillinen empatia tai dialoginen vuorovaikutus, jotka edesauttavat luottamuksellisen asiakassuhteen syntymistä ja tukevat lapsen oman mielipiteen huomioon ottamista. Sosiaalityöntekijän on työssään huomioitava lapsen tunteet, mielipiteet, osallisuus ja elämänkokemukset sekä sosiaalityön eettinen perusta. Toisaalta pohdin myös sitä, minkälainen on sosiaalityön tulevaisuuskuva. Tällä hetkellä sosiaalityöntekijäpula näkyy sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuutena ja sosiaalityöntekijöiden paikkojen täyttymisenä epäpätevillä työntekijöillä sekä maanlaajuisina rekrytointivaikeuksina. Alati vaihtuvilla työntekijöiden vaihtuvuudella on iso merkitys sosiaalityön suunnitelmallisuuteen, kokonaisvaltaisuuteen ja pitkäjänteisyyteen, joka ei voi olla vaikuttamatta sosiaalityön piirissä olevien lasten tilanteisiin. Jutun ovat kirjoittaneet Perusturvakuntayhtymä Karviaisen työikäisten palvelulinjajohtaja, terveystieteiden maisteri Pirkko Hynynen ja sosiaalityöntekijä, valtiotieteiden tohtori Irma Lehtonen. Lähteet: Keskinen, Elisa & Kiiski, Kati & Kuusinen-James, Kirsi & Vuorijärvi, Petri. Selvitys sosiaalityöntekijän tehtävissä tilapäisesti toimivien valtakunnallisesta tilanteesta.
ARTIKKELI: Trauma ei tarvitse hoitoa vaan lapsi 15.12.2017 Useimmiten osana tuota tarinaa on traumatisoiva kokemus tai sarja kokemuksia, jotka ovat ylittäneet pienen ihmisen mielen rajat ja kestokyvyn. Likaiset vaatteet voi pestä tai kuluneen hammasharjan vaihtaa uuteen. Trauma on kuitenkin usein piirretty niin syvälle lapsen mieleen ja kehoon, että se jättää hänen elämäänsä ikuiset jäljet. Trauman syntymekanismin ja sen aiheuttaman oireilun ymmärtäminen helpottaa kuitenkin traumatisoituneen lapsen hoitoa ja tukee erityisesti hoitavan aikuisen ja lapsen suhteen syntymistä ja syvenemistä. Ensimmäinen askel traumatisoituneen lapsen hoidossa on hyväksyä lapsen trauman olemassaolo, asettaa se oikeisiin mittasuhteisiin ja nähdä lapsi traumaattisesta kokemuksesta huolimatta tavallisena hoivaa ja huolenpitoa kaipaavana ihmisen taimena. Trauma ei tarvitse hoitoa vaan lapsi. Lastensuojelussa ja psykiatrisessa hoidossa törmää valitettavan usein stigmatisaatioon, jossa lapsi tai perhe määritellään oireiden kautta. Puhutaan yleisesti lastensuojeluperheistä, traumalapsista tai pahimmillaan ”keisseistä”. Stigmatisaatio ilmiönä on täysin inhimillinen ja ymmärrettävä. Puhuessamme traumakeisseistä ulkoistamme itsemme hoidettavan lapsen maailmasta ja otamme tarpeelliseksi kokemaamme etäisyyttä vaikeasti ymmärrettäviin ilmiöihin kuten pahuuteen. Stigmatisaation ja erilaisten symboleiden kautta erotamme työminän ja oman persoonamme. Tällaisia symboleita ovat vaikkapa lääkärin valkoinen takki, kaulassa roikkuva henkilökortti tai lastensuojelulaitoksessa usein hoitajan vyöllä roikkuva avainnippu, joka symboloi käsinkosketeltavalla tavalla valtaa ja asemaa. Hoitavan suhteen luominen traumatisoituneeseen lapseen vaatii symboleiden konkreettisen riisumisen ja asettumisen lapsen rinnalle tämän pelottavaankin maailmaan. Vasta silloin lapsi voi muodostaa aikuiseen korjaavan objektisuhteen ja aikuisen ja lapsen välille syntyy turvallisen kiintymyssuhteen mallin mahdollistava ihmissuhde. Hoitavalta aikuiselta vaaditaan vahvaa minuutta ja vankkaa ammatillisuutta, jotta lapsen kokemat traumaattiset tapahtumat tai kokonainen traumahistoria ei siirry transferenssin kautta tunnetasolla aikuisen kokemusmaailmaksi. Tämä mahdollistaa myös empaattisen, sensitiivisen ja lämpimän hoitosuhteen kehittymisen lapsen ja aikuisen välille lapsen huomatessa, että hoitava aikuinen kestää hänen traumansa ja sen aiheuttaman oireilun. Usein sijaishuollossa asuvien lasten traumat liittyvät perusturvallisuuden järkkymiseen. Erityisen haastavana hoidon näkökulmasta näyttäytyvät traumat, jotka ovat syntymekanismiltaan pitkäkestoisia ja joiden aiheuttajana on ollut oma vanhempi tai läheinen aikuinen. Tällöin lapsen oireilu näyttäytyykin usein voimistuvan luottamuksen ja turvallisuuden tunteen syventyessä sijaishuollossa. Kontraindikaatioksi usein tulkitun oireilun, esimerkiksi käytöshäiriön, voimistuminen saa usein hoitavan aikuisen tai koko hoitoverkoston epäilemään vaikkapa lapsen perhehoitoisuutta tai laitoksen kykyä vastata lapsen tarpeisiin. Ammatillinen hoitoyhteisö kuitenkin tunnistaa oireilun takaa lapsen tarpeen objektisuhteen kautta aikuisen turvallisuuden testaamiseen sekä maailmankuvan rakentumisen näkyvän todellisuuden kyseenalaistamisen kautta. Lapsi pyrkii kaikin tavoin saamaan ensin maailman toimimaan uskomustensa ja oman maailmankuvansa mukaan ja vasta tuhansien toistojen ja turvallisten, ennakoitavien aikuissuhteiden kautta ympäröivä maailma alkaa muokkaamaan hänen omaa käsitystään itsestä ja muista ihmisistä. Familarin sijaisperheiden koulutuksessa trauman ymmärtämisen ja hoidon näkökulma on keskeinen. Sijaisperheissämme hoidettavien lasten traumahistoriaa ja traumojen valumista arkeen käsitellään työnohjauksissa ja vanhempainohjauksessa. Lasten kanssa työskentelevät ammattilaiset tukevat ja auttavat sijaisperhettä ymmärtämään ja sietämään ilmiöitä, jotka usein johtavat jopa sijoitusten ennakoimattomaan päättymiseen. Erityisen tärkeää on hahmottaa hoitavien aikuisten keskinäinen roolitus lapsen elämässä, syntymävanhempia unohtamatta. Perhehoitajat turvaavat lapselle vakaan, ennakoitavan ja turvallisen arjen pyrkimättä terapeutin asemaan. Trauman hoidon ammattilaisemme tukevat ja hoitavat lasta ja työskentelevät myös syntymävanhempien kanssa yhdessä muun hoitoverkoston kanssa, luoden edellytykset turvalliselle ja ehjälle lapsuudelle. Unelmamme on tarjota mahdollisimman monelle lapselle turvallinen lapsuus, lähtökohdista huolimatta. -Antti Joensuu Kirjoittaja Antti Joensuu työskentelee Familarin avo-ja sijaisperhetoiminnan palvelujohtajana. Antti on koulutukseltaan psykoterapeutti ja perheterapeutti. Perhekodin isänä hän on tarjonnut kodin monille trauman kohdanneille lapsille.
AJANKOHTAISTA: Peiponpesässä vietettiin keskiaikapäivää 1.12.2017 Koulun historian tunneilla Rohan tallien ritarit vierailivat kertomassa keskiajasta, sekä esittelivät oikeita keskiaikaisia taisteluvarusteita. Innokkaimmat pukivat haarniskat päälleen! Erilainen, varsin havainnollinen ja mukaansatempaava tapa oppia.
AJANKOHTAISTA: Kotopellon nuoret syysretkellä Repoveden Kansallispuistossa 28.11.2017 Syyslomalla olimme Kotopellon nuorten Seikkailu- ja luontopainotteisella leirillä Repoveden Kansallispuistossa. Lähdimme Nurmijärveltä kohti Repoveden kansallispuistoa varhain syysaamuna. Auto oli pakattu ääriään myöten täyteen. Kontissa oli kolmen nuoren sekä kahden ohjaajan leiriytymisvarusteet seuraavaksi kahdeksi vuorokaudeksi. Seikkailu alkoi! Matkan aikana tutustuimme yhdessä Repoveden historiaan, luontoon sekä nähtävyyksiin. Nuoria kiinnostivat eniten kalliomaalaukset, joita löytyisi puistosta useammastakin paikasta. Niitä ainakin etsisimme! Tämän lisäksi oli tarkoitus seikkailla puistossa mm. kiipeämällä näköalatorniin katsomaan auringonlaskua ja ihailla Olhavan vuorta sekä tutustuttaa nuoret Suomen ainutlaatuiseen luontoon. Pääsisimme tutustumaan yhteen Suomen upeasta Kansallispuistoon. Suomessa on jo 40 Kansallispuistoa! Repovedelle saavuttuamme löysimme nopeasti meille varatut kanootit. Nuoret halusivat oman kanootin ja ohjaajat ottivat toisen. Seuraava puolituntinen pakattiin kanootteja. Tavarat pakattiin vesitiiviisiin tynnyreihin, jotka sidottiin kanoottiin kiinni. Ohjaajien johdolla kävimme turvallisuusasiat läpi ja ei kun matkaan! Seuraavat kaksi tuntia meni meloen Repoveden upealla järvialueella. Jylhiä kallioita, puhdasta vettä ja metsää silmänkantamattomiin – ihan niin kuin luvattiin. Saavuimme alkuillasta yöpaikalle, Mustavuoren kodalle. Kannoimme yhdessä tavarat kotaan ja lähdimme iltapatikoinnille. Tarkoitus oli kiivetä kodalta kalliota pitkin Mustavuorten huipulle ja siellä olevalle näkötornille. Kyllä oli upeat näköalat! Ylhäältä näkyi puiston jokainen kolkka. Tornissa nuoret ottivat snapit ja päivitykset, minkä jälkeen lähdettiin tiputtelemaan takaisin alas kodalle. Päivälliseksi tehtiin nepalilaista ruokaa. Kylläpä maistui hyvältä rankan päivän päätteeksi. Iltanuotiolla grillaantui vielä vaahtokarkit ja nauru raikui. Kyllä uni maistui täydellä vatsalla ja ulkoilun jälkeen! Aamulla aamupalan jälkeen suuntasimme kulkumme kohti Olhavan vuorta. Olhavan vuori on pystysuora kallionseinämä, joka laskee jalkojen juuresta 50 m matkan Olhavanlammen rantaan. Saimme mukaamme oppaan, joka tunsi puiston paremmin kuin moni muu. Oppaamme osasi kertoa puistosta hienoja tarinoita ja historiaa. Löydettiin ne kalliomaalauksetkin. Hurraa! Kotimatka alkoi melomalla takaisin autolle. Vastatuulesta huolimatta kaikki jaksoi hyvällä asenteella meloa takaisin autolle. Kanootit saatiin nopeasti purettua ja päästiin kohti Nurmijärveä. Hiljainen oli takapenkki koko matkan. Palaute oli ”Ei täysin huono reissu…”, mikä tarkoittaa meillä ”Olipa mukavaa! Milloin mennään uudestaan?”.
ARTIKKELI: Aku on aina aito 14.11.2017 Familar Ylöjärven ohjaaja Maija Niemi esitti keväällä 2017 idean kuntoutuskoiran käytöstä sijaishuollon erityisyksikössä. Toiveena oli mahdollistaa kaikille nuorille eläimen aikaansaamat positiiviset vaikutukset ja kyseenalaistaa ajatus siitä, ettei sijaishuollon erityisyksikössä eläinavusteisuutta voitaisi toteuttaa. Tutkittujen, fysiologisten vaikutusten lisäksi eläimen läsnäolo aikaansaa monia tunteita ja opettaa ihmisille eleiden ja ilmeiden tunnistamista, ja sitä kautta vahvistaa vuorovaikutustaitoja. Lisäksi eläin on aina aito reaktioissaan. Akuakaan ei haluta ylikouluttaa olemaan reagoimatta asioihin tai tekemään temppujen kautta kontaktinottoa, vaan sen tulee saada aidosti toimia ja ilmentää reaktiot tilanteissa – mistä se pitää ja mistä ei. Tämä toki tiettyjen peruskoulutustapojen puitteissa eli koiran kanssa puuhaamisen tulee olla turvallista. Nämä olivat lähtökohdat ja toiveet, missä projektiin lähdettiin. Mitä siitä sitten seurasi tähän mennessä: Pissalammikkoja, revittyjä sukkia, menetettyjä hermoja… Ja näiden lisäksi kaikkea toivottua ja enemmänkin. Yksikössä asuva nuori kuuli jo tutustumisvaiheessa, että talossa toimii yhtenä työntekijänä Aku, kultaisennoutajan ja labradorinnoutajan risteytys – paketillinen rakkautta, iloa ja energiaa. Hän lähtökohtaisesti pitikin eläimistä ja kertoi nyt tarkemmin kokemuksistaan, miltä Akun läsnäolo on tuntunut ja mihin asioihin sillä on vaikutusta. ”Kun Aku on paikalla, on minullakin paljon aktiivisempi päivä. Akun kanssa tulee käytyä lenkillä ja puuhailtua kaikkea. Kaikki tykkäävät ulkoiluttaa Akua. On ihanaa, kun Aku ryntää tullessaan aina tervehtimään innoissaan. Joskus sen sähellys saattaa ärsyttää, jos on huono päivä, mutta kyllä se sitten aina piristää, kun Aku on aina niin iloinen. Aku yhdistää meitä nuoria keskenämme, mutta myös ohjaajia ja nuoria. Sen ympärille kokoontuvat kaikki ja meillä on sen kautta yhteistä juteltavaa. Se tulkitsee meidän mielialoja ja varsinkin iloon Aku yhtyy riemuiten. Pystyy se myös rauhoittumaan vierelle, jos olo on surullinen.” Koko jutun voit lukea tulevasta Familar Uutiset -lehdestä.