Familar

ARTIKKELI: Sosiaalityöntekijäpula ja sen vaikutukset lapsiin

Sosiaalityöntekijän tehtävään on kelpoinen henkilö, joka on suorittanut yhteiskuntatieteen tai valtiotieteen maisterin tutkinnon, sekä sosiaalityön pääainetta vastaavat opinnot sosiaalityössä. Suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsee pitkään jatkunut vakavasti otettava sosiaalityöntekijäpula. Keskinen, Kiiski, Kuusinen-James & Vuorijärvi (2017) ovat todenneet sosiaalityöntekijäpulan jatkuneen jo vuosia ja ratkaisuyritykset ovat olleet suhteellisen vaatimattomia. Sosiaalityöntekijäpulan todellisuuden selkeämmin toi näkyviin ammattihenkilölaki ja siihen liittyvät tiukennokset. Aiemmin sosiaalityöntekijävajetta on pystytty paikkaamaan palkkaamalla sosiaalityöntekijän tehtävään vuodeksi kerrallaan sosionomin tutkinnon suorittanut henkilö. Sosionomeja koulutetaan paljon ja siten heitä on ollut helposti saatavilla sosiaalityöntekijän tehtäviin. Yliopistoista valmistuu vuosittain noin 170 sosiaalityöntekijää ja ammattikorkeakouluista noin 2000 sosionomia.

Sosiaalityöntekijäpulasta kärsivät kunnat ovat kehittäneet omia ratkaisujaan, jotta sosiaalityöntekijäpula helpottuisi. Perusturvakuntayhtymä Karviaisen työikäisten palvelulinjajohtaja Pirkko Hynynen kertoo Karviaisen perustamasta sosiaalityön oppimisklinikasta, joka on perustettu vuonna 2016. Oppimisklinikalla tuetaan Karviaisessa sosiaalityön perus-, aine- ja syventäviä opintoja suorittavia työntekijöitä useilla eri tavoilla. Opiskelijat opiskelevat joko avoimessa yliopistossa tai yliopistoissa. Tuki on monimuotoista: koordinaattorin luennot ja tuki, vertaistuelliset pienryhmäkokoontumiset, henkilökohtaisten opiskelusuunnitelmien laatimista, koordinaattorin tuella ja työnantajan oppikirjahankinnat. Oppimisklinikasta vastaavat työikäisten palvelulinjajohtaja Pirkko Hynynen ja koordinaattori, valtiotieteiden tohtori ja sosiaalityöntekijä Irma Lehtonen. Lukuvuonna 2016-2017 oppimisklinikalla opiskeli 31 työntekijää, joista kaksi kolmasosaa suoritti sosiaalityön perusopintoja ja yksi kolmasosa aine- tai syventäviä opintoja. Useat perusopintoja suorittavat ovat siirtymässä jo aineopintoihin. Oppimisklinikan tuki on mahdollistanut opintojen jatkumisen suunnitellusti ja kaikkiaan jo yhdeksän maisteria on valmistunut. Valmistuneista maistereista suuri osa on jäänyt tai palannut Karviaisen palvelukseen.

Perusturvakuntayhtymä Karviainen on ollut aloitteellinen ja laatinut myös ESR –rahoitushakemuksen saadakseen toteutettua alueella maisterikoulutuksen, sillä yliopistojen sisään otettavien opiskelijoiden kiintiöt ovat riittämättömät sosiaalityöntekijätarpeeseen nähden. Päätös rahoituksesta saataneen vuoden 2018 alkupuolella. On tärkeää, että myös yksityiset palveluntuottajat ovat lähteneet mukaan tähän ESR -hankkeeseen. Tämän kaltainen yhteinen hanke edustaa uudenlaista verkostoyhteistyötä, jossa kaikki toimivat yhteisen asiakkaan hyväksi.

Irma Lehtosen mielestä sosiaalityöntekijällä on iso rooli lasten ja perheiden kohtaamisessa. Ihmisarvo, ihmisoikeudet, oikeudenmukaisuus, arvostava ja kunnioittava kohtaaminen muodostavat sosiaalityön eettisen lähtökohdan. Tapasin kerran lapsen, joka kertoi oman sosiaalityöntekijänsä ja hänen kohtaamisestaan: ”Sama huono olo seuraa mua. Ei tunnu kivalle, kun kannustamisen sijasta sanotaan ettei susta tule mitään. Tiedätkö, että sillä on merkitystä, miten sossut kohtaavat lapsen. Sossut ovat ammattilaisia, jotka ajavat lapsen asioita. Mullakin niin kuin kaikilla sijoitetuilla lapsilla on unelmia ja haaveita, uskotko!”

Irma jäi miettimään oliko lapsen ja sosiaalityöntekijän kohtaamisen ilmapiiri ollut lasta kannustava ja tukeva, toteutuiko ammatillinen empatia tai dialoginen vuorovaikutus, jotka edesauttavat luottamuksellisen asiakassuhteen syntymistä ja tukevat lapsen oman mielipiteen huomioon ottamista. Sosiaalityöntekijän on työssään huomioitava lapsen tunteet, mielipiteet, osallisuus ja elämänkokemukset sekä sosiaalityön eettinen perusta. Toisaalta pohdin myös sitä, minkälainen on sosiaalityön tulevaisuuskuva. Tällä hetkellä sosiaalityöntekijäpula näkyy sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuutena ja sosiaalityöntekijöiden paikkojen täyttymisenä epäpätevillä työntekijöillä sekä maanlaajuisina rekrytointivaikeuksina. Alati vaihtuvilla työntekijöiden vaihtuvuudella on iso merkitys sosiaalityön suunnitelmallisuuteen, kokonaisvaltaisuuteen ja pitkäjänteisyyteen, joka ei voi olla vaikuttamatta sosiaalityön piirissä olevien lasten tilanteisiin.


Jutun ovat kirjoittaneet Perusturvakuntayhtymä Karviaisen työikäisten palvelulinjajohtaja, terveystieteiden maisteri Pirkko Hynynen ja sosiaalityöntekijä, valtiotieteiden tohtori Irma Lehtonen.

Lähteet:

Keskinen, Elisa & Kiiski, Kati & Kuusinen-James, Kirsi & Vuorijärvi, Petri. Selvitys sosiaalityöntekijän tehtävissä tilapäisesti toimivien valtakunnallisesta tilanteesta.

ARTIKKELI: Trauma ei tarvitse hoitoa vaan lapsi

Useimmiten osana tuota tarinaa on traumatisoiva kokemus tai sarja kokemuksia, jotka ovat ylittäneet pienen ihmisen mielen rajat ja kestokyvyn. Likaiset vaatteet voi pestä tai kuluneen hammasharjan vaihtaa uuteen. Trauma on kuitenkin usein piirretty niin syvälle lapsen mieleen ja kehoon, että se jättää hänen elämäänsä ikuiset jäljet. Trauman syntymekanismin ja sen aiheuttaman oireilun ymmärtäminen helpottaa kuitenkin traumatisoituneen lapsen hoitoa ja tukee erityisesti hoitavan aikuisen ja lapsen suhteen syntymistä ja syvenemistä.

Ensimmäinen askel traumatisoituneen lapsen hoidossa on hyväksyä lapsen trauman olemassaolo, asettaa se oikeisiin mittasuhteisiin ja nähdä lapsi traumaattisesta kokemuksesta huolimatta tavallisena hoivaa ja huolenpitoa kaipaavana ihmisen taimena. Trauma ei tarvitse hoitoa vaan lapsi. Lastensuojelussa ja psykiatrisessa hoidossa törmää valitettavan usein stigmatisaatioon, jossa lapsi tai perhe määritellään oireiden kautta. Puhutaan yleisesti lastensuojeluperheistä, traumalapsista tai pahimmillaan ”keisseistä”.

Stigmatisaatio ilmiönä on täysin inhimillinen ja ymmärrettävä. Puhuessamme traumakeisseistä ulkoistamme itsemme hoidettavan lapsen maailmasta ja otamme tarpeelliseksi kokemaamme etäisyyttä vaikeasti ymmärrettäviin ilmiöihin kuten pahuuteen.

Stigmatisaation ja erilaisten symboleiden kautta erotamme työminän ja oman persoonamme. Tällaisia symboleita ovat vaikkapa lääkärin valkoinen takki, kaulassa roikkuva henkilökortti tai lastensuojelulaitoksessa usein hoitajan vyöllä roikkuva avainnippu, joka symboloi käsinkosketeltavalla tavalla valtaa ja asemaa. Hoitavan suhteen luominen traumatisoituneeseen lapseen vaatii symboleiden konkreettisen riisumisen ja asettumisen lapsen rinnalle tämän pelottavaankin maailmaan. Vasta silloin lapsi voi muodostaa aikuiseen korjaavan objektisuhteen ja aikuisen ja lapsen välille syntyy turvallisen kiintymyssuhteen mallin mahdollistava ihmissuhde.

Hoitavalta aikuiselta vaaditaan vahvaa minuutta ja vankkaa ammatillisuutta, jotta lapsen kokemat traumaattiset tapahtumat tai kokonainen traumahistoria ei siirry transferenssin kautta tunnetasolla aikuisen kokemusmaailmaksi. Tämä mahdollistaa myös empaattisen, sensitiivisen ja lämpimän hoitosuhteen kehittymisen lapsen ja aikuisen välille lapsen huomatessa, että hoitava aikuinen kestää hänen traumansa ja sen aiheuttaman oireilun.

Usein sijaishuollossa asuvien lasten traumat liittyvät perusturvallisuuden järkkymiseen. Erityisen haastavana hoidon näkökulmasta näyttäytyvät traumat, jotka ovat syntymekanismiltaan pitkäkestoisia ja joiden aiheuttajana on ollut oma vanhempi tai läheinen aikuinen. Tällöin lapsen oireilu näyttäytyykin usein voimistuvan luottamuksen ja turvallisuuden tunteen syventyessä sijaishuollossa. Kontraindikaatioksi usein tulkitun oireilun, esimerkiksi käytöshäiriön, voimistuminen saa usein hoitavan aikuisen tai koko hoitoverkoston epäilemään vaikkapa lapsen perhehoitoisuutta tai laitoksen kykyä vastata lapsen tarpeisiin. Ammatillinen hoitoyhteisö kuitenkin tunnistaa oireilun takaa lapsen tarpeen objektisuhteen kautta aikuisen turvallisuuden testaamiseen sekä maailmankuvan rakentumisen näkyvän todellisuuden kyseenalaistamisen kautta. Lapsi pyrkii kaikin tavoin saamaan ensin maailman toimimaan uskomustensa ja oman maailmankuvansa mukaan ja vasta tuhansien toistojen ja turvallisten, ennakoitavien aikuissuhteiden kautta ympäröivä maailma alkaa muokkaamaan hänen omaa käsitystään itsestä ja muista ihmisistä.

Familarin sijaisperheiden koulutuksessa trauman ymmärtämisen ja hoidon näkökulma on keskeinen. Sijaisperheissämme hoidettavien lasten traumahistoriaa ja traumojen valumista arkeen käsitellään työnohjauksissa ja vanhempainohjauksessa. Lasten kanssa työskentelevät ammattilaiset tukevat ja auttavat sijaisperhettä ymmärtämään ja sietämään ilmiöitä, jotka usein johtavat jopa sijoitusten ennakoimattomaan päättymiseen. Erityisen tärkeää on hahmottaa hoitavien aikuisten keskinäinen roolitus lapsen elämässä, syntymävanhempia unohtamatta. Perhehoitajat turvaavat lapselle vakaan, ennakoitavan ja turvallisen arjen pyrkimättä terapeutin asemaan. Trauman hoidon ammattilaisemme tukevat ja hoitavat lasta ja työskentelevät myös syntymävanhempien kanssa yhdessä muun hoitoverkoston kanssa, luoden edellytykset turvalliselle ja ehjälle lapsuudelle.

Unelmamme on tarjota mahdollisimman monelle lapselle turvallinen lapsuus, lähtökohdista huolimatta.

-Antti Joensuu

Kirjoittaja Antti Joensuu työskentelee Familarin avo-ja sijaisperhetoiminnan palvelujohtajana. Antti on koulutukseltaan psykoterapeutti ja perheterapeutti. Perhekodin isänä hän on tarjonnut kodin monille trauman kohdanneille lapsille.

AJANKOHTAISTA: Kotopellon nuoret syysretkellä Repoveden Kansallispuistossa

Syyslomalla olimme Kotopellon nuorten Seikkailu- ja luontopainotteisella leirillä Repoveden Kansallispuistossa. Lähdimme Nurmijärveltä kohti Repoveden kansallispuistoa varhain syysaamuna. Auto oli pakattu ääriään myöten täyteen. Kontissa oli kolmen nuoren sekä kahden ohjaajan leiriytymisvarusteet seuraavaksi kahdeksi vuorokaudeksi. Seikkailu alkoi!

Matkan aikana tutustuimme yhdessä Repoveden historiaan, luontoon sekä nähtävyyksiin. Nuoria kiinnostivat eniten kalliomaalaukset, joita löytyisi puistosta useammastakin paikasta. Niitä ainakin etsisimme! Tämän lisäksi oli tarkoitus seikkailla puistossa mm. kiipeämällä näköalatorniin katsomaan auringonlaskua ja ihailla Olhavan vuorta sekä tutustuttaa nuoret Suomen ainutlaatuiseen luontoon. Pääsisimme tutustumaan yhteen Suomen upeasta Kansallispuistoon. Suomessa on jo 40 Kansallispuistoa!


Repovedelle saavuttuamme löysimme nopeasti meille varatut kanootit. Nuoret halusivat oman kanootin ja ohjaajat ottivat toisen. Seuraava puolituntinen pakattiin kanootteja. Tavarat pakattiin vesitiiviisiin tynnyreihin, jotka sidottiin kanoottiin kiinni. Ohjaajien johdolla kävimme turvallisuusasiat läpi ja ei kun matkaan! Seuraavat kaksi tuntia meni meloen Repoveden upealla järvialueella. Jylhiä kallioita, puhdasta vettä ja metsää silmänkantamattomiin – ihan niin kuin luvattiin.

Saavuimme alkuillasta yöpaikalle, Mustavuoren kodalle. Kannoimme yhdessä tavarat kotaan ja lähdimme iltapatikoinnille. Tarkoitus oli kiivetä kodalta kalliota pitkin Mustavuorten huipulle ja siellä olevalle näkötornille. Kyllä oli upeat näköalat! Ylhäältä näkyi puiston jokainen kolkka. Tornissa nuoret ottivat snapit ja päivitykset, minkä jälkeen lähdettiin tiputtelemaan takaisin alas kodalle. Päivälliseksi tehtiin nepalilaista ruokaa. Kylläpä maistui hyvältä rankan päivän päätteeksi. Iltanuotiolla grillaantui vielä vaahtokarkit ja nauru raikui. Kyllä uni maistui täydellä vatsalla ja ulkoilun jälkeen!

Aamulla aamupalan jälkeen suuntasimme kulkumme kohti Olhavan vuorta. Olhavan vuori on pystysuora kallionseinämä, joka laskee jalkojen juuresta 50 m matkan Olhavanlammen rantaan. Saimme mukaamme oppaan, joka tunsi puiston paremmin kuin moni muu. Oppaamme osasi kertoa puistosta hienoja tarinoita ja historiaa. Löydettiin ne kalliomaalauksetkin. Hurraa!

Kotimatka alkoi melomalla takaisin autolle. Vastatuulesta huolimatta kaikki jaksoi hyvällä asenteella meloa takaisin autolle. Kanootit saatiin nopeasti purettua ja päästiin kohti Nurmijärveä. Hiljainen oli takapenkki koko matkan. Palaute oli ”Ei täysin huono reissu…”, mikä tarkoittaa meillä ”Olipa mukavaa! Milloin mennään uudestaan?”.

ARTIKKELI: Aku on aina aito

Familar Ylöjärven ohjaaja Maija Niemi esitti keväällä 2017 idean kuntoutuskoiran käytöstä sijaishuollon erityisyksikössä. Toiveena oli mahdollistaa kaikille nuorille eläimen aikaansaamat positiiviset vaikutukset ja kyseenalaistaa ajatus siitä, ettei sijaishuollon erityisyksikössä eläinavusteisuutta voitaisi toteuttaa. Tutkittujen, fysiologisten vaikutusten lisäksi eläimen läsnäolo aikaansaa monia tunteita ja opettaa ihmisille eleiden ja ilmeiden tunnistamista, ja sitä kautta vahvistaa vuorovaikutustaitoja. Lisäksi eläin on aina aito reaktioissaan. Akuakaan ei haluta ylikouluttaa olemaan reagoimatta asioihin tai tekemään temppujen kautta kontaktinottoa, vaan sen tulee saada aidosti toimia ja ilmentää reaktiot tilanteissa – mistä se pitää ja mistä ei. Tämä toki tiettyjen peruskoulutustapojen puitteissa eli koiran kanssa puuhaamisen tulee olla turvallista. Nämä olivat lähtökohdat ja toiveet, missä projektiin lähdettiin.

Mitä siitä sitten seurasi tähän mennessä: Pissalammikkoja, revittyjä sukkia, menetettyjä hermoja… Ja näiden lisäksi kaikkea toivottua ja enemmänkin. Yksikössä asuva nuori kuuli jo tutustumisvaiheessa, että talossa toimii yhtenä työntekijänä Aku, kultaisennoutajan ja labradorinnoutajan risteytys – paketillinen rakkautta, iloa ja energiaa. Hän lähtökohtaisesti pitikin eläimistä ja kertoi nyt tarkemmin kokemuksistaan, miltä Akun läsnäolo on tuntunut ja mihin asioihin sillä on vaikutusta.

”Kun Aku on paikalla, on minullakin paljon aktiivisempi päivä. Akun kanssa tulee käytyä lenkillä ja puuhailtua kaikkea. Kaikki tykkäävät ulkoiluttaa Akua. On ihanaa, kun Aku ryntää tullessaan aina tervehtimään innoissaan. Joskus sen sähellys saattaa ärsyttää, jos on huono päivä, mutta kyllä se sitten aina piristää, kun Aku on aina niin iloinen. Aku yhdistää meitä nuoria keskenämme, mutta myös ohjaajia ja nuoria. Sen ympärille kokoontuvat kaikki ja meillä on sen kautta yhteistä juteltavaa. Se tulkitsee meidän mielialoja ja varsinkin iloon Aku yhtyy riemuiten. Pystyy se myös rauhoittumaan vierelle, jos olo on surullinen.”

Koko jutun voit lukea tulevasta Familar Uutiset -lehdestä.

ARTIKKELI: Uuden yksikön perustaminen: Pikku-Eemelistä koti pienille lapsille

Palvelujohtaja Eija Juote kertoo, että Familarin uusi Porin yksikkö syntyi alueellisesta tarpeesta, vaikka se palveleekin koko Etelä-Suomea. Pikku-Eemelissä on kaksi yksikköä: Pienten lasten vastaanotto- ja arviointitoimintaan sekä pienten lasten pitkäaikaiseen vaativaan laitoshoitoon keskittyvät yksiköt. Yhteensä 13 asiakaspaikkaa alakouluikäisille ja myös alle kouluikäisille. Pitkällä juoksulla haetaan sisarusryhmämäistä ikärakennetta, sillä kasvun myötä lasta ei siirretä toisaalle.

Tällaista erikoistunutta yksikköä ei perusteta kädenkäänteessä. Ensimmäiseksi on tehtävä etsintätyötä, sillä on löydettävä käyttötarkoitukseen soveltuva rakennus, joka sijaitsee sopivalla paikalla. Siinä on haastetta kerrakseen.

– Tilojen kartoitus, optimaalisen sijainnin löytäminen yksikölle, kiinteistön kunnon sekä toiminnallisuuden arviointi on työlästä. Kun sijainniltaan sopiva tila on löydetty, on vielä tutkittava täyttääkö se viranomaisten vaatimukset käytettävissä olevista neliöistä ja saadaanko siitä kohtuullisilla muutostöillä käyttötarkoitukseen sopiva.

Pikku-Eemeliä varten löydettiin talo varsin läheltä Porin keskustaa. 2-tien varrella sijaitsevassa suuressa puutalokiinteistössä on tilaa kahdessa kerroksessa.

Samanaikaisesti tilojen muokkauksen kanssa aloitetaan henkilökunnan rekrytointi. On löydettävä oikeat ihmiset oikeille paikoille. Ensin rekrytoidaan yksikönjohtaja ja tämän jälkeen muu henkilöstö. Painoa laitetaan henkilökunnan ammatilliseen osaamiseen ja vuorovaikutustaitoihin.

– Rinnalla valmistellaan lupaprosessia, jossa oikea-aikaisuus on elintärkeää. Osa luvista ja sopimuksista voidaan hoitaa jo remontin aikana tai kun tilat ovat viittä vaille valmiit, mutta kriittisimmät tarkastukset tehdään vasta kun tilat ovat täysin valmiit – silloin kaiken on oltava paikoillaan ja asumiskunnossa verhoja ja pistorasioita myöten, Juote painottaa.

Eija Juote luettelee pitkän listan tarkastajia palo- ja terveysviranomaisista aluehallintovirastoon. Lähes 50 kohdan listalla ovat myös arkisemmat sopimukset, mm. sähkö-, vesi- ja jätesopimukset.

Kun kaikki asumisenedellytyksien täyttämiseen vaadittavat työt on tehty ja luvan saamisen edellytykset on täytetty, tarkastuksen hoitaa aluehallintoviraston osoittama tarkastaja. Tarkastuspöytäkirjan perusteella Valvira myöntää toimiluvan. Toiminnan käynnistyttyä tarkastukset tehdään vuosittain.

– Sosiaalityöntekijän tehtävänä on etsiä lapselle kotia, siksi yksiköissä kodinomaisuus on yksi tärkeistä kriteereistä, Juote miettii. Lapsi voi tulla vastaanottoyksikköön sosiaalipäivystyksen sijoittamana esimerkiksi keskellä yötä. Silloin tullaan kriisissä; lapsi on todella rikki ja lapsen on koettava olevansa turvassa.

Kiireellisen sijoittamisen jälkeen arvioidaan voiko lapsi palata omaan kotiin ja millaista hoitoa tarvitaan, jotta tämä olisi mahdollista. Usein taustalla ovat vaativat läheissuhteet, toimimaton perheen sisäinen dynamiikka tai muu perheen sisäinen kriisi, minkä johdosta perheen kanssa työskentely vaatii henkilökunnalta erityisosaamista. Luottamuksellisten vuorovaikutussuhteiden rakentaminen lapsiin ja perheisiin onkin keskeinen tavoite.

Pidempi versio jutusta julkaistaan tulevassa Familar Uutiset -lehdessä.

ARTIKKELI: Yhteisöllisyydestä oivalluksia omaan elämään

Yksikkö sijaitsee lähellä Kuopion keskustaa, kolmikerroksisessa omakotitalossa. Kuntoutuskodissa työskentelee sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia. Henkilökunnalla on lisäksi mm. neuropsykiatrisen valmentajan, päihdetyöntekijän, elämyspedagogin ja seksuaalineuvojan lisäkoulutuksia.

Yksikönjohtaja Maria Puolakka kertoo, että henkilökunnalla on pitkä kokemus nuorisopsykiatrisesta kuntoutuksesta ja osa on työskennellyt kuntoutuskodissa sen alkuajoista lähtien. Työntekijät kokevat työyhteisön hyvinvoinnin tärkeänä omalle työssäjaksamiselleen ja ylläpitävät sitä myös yhteisillä vapaa-ajan tapahtumilla. Huumori auttaa yhteishengen ylläpitämisessä ja välittyy myös tehtävään kuntoutustyöhön.

Kuntoutuskodin arkeen kuuluu olennaisesti yhteisöllisyys. Nuori kohtaa henkilökohtaiset haasteensa yksilönä, mutta myös yhteisön jäsenenä. Arkea rytmittää normaali päivärytmi sekä toiminnallinen viikko-ohjelma. Viikko-ohjelmaan kuuluu mm. nuortenpalaveri, siivous-, liikunta- ja leffailta sekä muuta yhteisesti sovittua tekemistä.

Arjen toiminnot valmistavat nuorta itsenäistymiseen ja nuori harjoittelee hoitamaan omia asioitaan konkreettisesti, esimerkiksi yhteydenpitoa viranomaisiin. Ohjaajat ovat tarvittaessa nuoren tukena. Kuvataideterapeutti käy kerran viikossa ohjaamassa nuorten kuvataideryhmää sekä tekee yksilötyöskentelyä nuoren kanssa. Pyrimme tarjoamaan erilaisia retkiä ja kokemuksia, jotta nuoret voisivat haastaa itseään erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa ja saisivat uusia elämänkokemuksia.

Kuntoutusjakson aikana nuorta tuetaan opinnoissa ja rakennetaan nuorelle omaa opintopolkua. Se voi olla joko koulu, työharjoittelu, valmentava opetus tai pajatoiminta.

Nuoren vanhempiin pidetään yhteyttä säännöllisesti ja perheen kanssa tavataan tarpeen mukaan kuntoutusjakson aikana. Perhepäivä järjestetään kaksi kertaa vuodessa, jolloin vanhempien kanssa voidaan keskustella mm. kuntoutukseen, nuoruuteen ja itsenäistymiseen liittyvistä asioista. Samalla perheet saavat vertaistukea toisistaan.

Pidempi versio jutusta julkaistaan tulevassa Familar Uutiset -lehdessä.

AJANKOHTAISTA: Varatie täytti pyöreitä vuosia

Varatien 10-vuotisjuhla

Varatie on yksityinen lastensuojelulaitos joka tarjoaa sijoituspaikan 14 nuorelle sekä 2 tukiasuntoa itsenäistyville nuorille.

Varatie aloitti toimintansa pienessä omakotitalossa vuonna 2003 Riihimäellä ja vastarakennettuun taloon Tervakoskelle muutettiin 31.7.2007 7 asukkaan kanssa.

Varatien 10-vuotisjuhla vietettiin 8.9.2017 oman yksikön tiloissa. Juhla aloitettiin nuorien, ohjaajien ja Janakkalan kunnan edustajien kanssa kello 13. Kunnan edustajien kahviteltua alkoi pikkuhiljaa saapua nuorten omia vanhempia sekä vanhoja Varatien lapsosia. Varsinainen juhla aloitettiin kello 16 talon alakerrassa. Laitoksen johtaja Ossi Karppinen piti puheen, jota Eija Juote jatkoi samaan hengenvetoon. Puheiden jälkeen alkoivat nuoret soittamaan musiikkia, laulukin mahtui mukaan. Nuorten musisoitua siirryttiin yläkertaan syömään savustettua lohta ja muita herkkuja. Syönnin jälkeen pidettiin kakkukahvit ja keskusteltiin vanhoista ajoista hymyssä suin.

Kaikenkaikkiaan juhlat menivät erinomaisesti, tunnelma oli rattoisa ja juttua riitti ohjaajien, nuorten ja vanhempien kesken.

-Tämän jutun toimittaja asuu itse Varatie Tervakoskella – Kiitos paljon hyvästä jutusta ja valokuvista! –