TIEDOTE: Jatkopolut yhdistyy osaksi Familaria 10.4.2018 Jatkopolut Oy on kuopiolainen vuonna 2007 perustettu lastensuojelun avo- ja sijaishuollon palveluita tuottava yritys. Jatkopoluilla on toimipisteet Kuopiossa ja Varkaudessa, joista käsin avopalveluita tarjotaan koko Itä-Suomen alueella. Jatkopolkujen sijaishuollon yksiköt Nuortenkoti Polku, Nuortenkoti Pysäkki sekä Perhekuntoutusyksikkö Hermanni sijaitsevat Kuopiossa. Tammikuussa 2018 avattu Nuortenkoti Etappi toimii Janakkalassa. Jatkopoluilla työskentelee noin 70 työntekijän suuruinen moniammatillinen henkilökunta. Toiminnan perustana ovat alusta lähtien olleet henkilökunnan korkeatasoinen koulutus ja ammatillisuus, paikallinen tuntemus ja laaja yhteistyöverkosto. Osakekauppa ei vaikuta Jatkopolkujen henkilöstöön eikä asiakkaisiin. Koko henkilöstö jatkaa vanhoina työntekijöinä mukaan lukien Jatkopolkujen perustajat Tommi Laitinen ja Tommi Holopainen. ”Jatkopolut on toimija, jonka henkilöstöllä on vahva osaaminen erityisesti päihde- ja huumenuorten sijaishuoltopalveluiden tuottamisesta useassa eri yksikössä. Olemme erityisen tyytyväisiä, että saamme Familariin tämän puolen osaamista, koska tarve näyttää lisääntyvän kovaa vauhtia”, toteaa Familarin toimitusjohtaja Harri Pomell. ”Jatkopolut on tehnyt myös erittäin hyvää työtä avopalveluiden saralla, jossa uskomme yhdessä pystyvämme jatkossa tarjoamaan entistä monipuolisempia ja vaikuttavampia palveluita asiakkaillemme”, jatkaa Pomell. ”Olemme tyytyväisiä, että pääsemme jatkamaan laadukasta työtä johtavan lastensuojelupalveluiden tuottajan mukana. Yhdessä olemme vahvempia tarjoamaan monipuolisia lastensuojelupalveluita valtakunnallisesti”, toteaa Jatkopolkujen perustaja Tommi Laitinen. ”Yrityskauppa oli toivottu jatkumo Jatkopolut Oy:lle. Haluamme kiittää kaikkia työntekijöitämme ja yhteistyökumppaneitamme menneistä vuosista ja toivomme tiiviin yhteistyön jatkuvan lastensuojelun muuttuvassa toimintaympäristössä myös jatkossa” kommentoi Tommi Holopainen, joka on toinen yhtiön perustajista. Familarin porukka toivottaa Jatkopolut lämpimästi tervetulleeksi! Lisätietoja, Harri Pomell, toimitusjohtaja Familar Oy puh. 0400 978 448 Tommi Holopainen, johtaja Jatkopolut Oy puh. 040 594 7611 Tommi Laitinen, johtaja Jatkopolut Oy puh. 040 830 9429
ARTIKKELI: Onnistumisen kokemukset herättävät motivaation 5.4.2018 Nuorten Kasvuyhteisö Aura on Espoossa sijaitseva kuntoutusta ja hoitoa tarjoava sijaishuollon erityisyksikkö. Aura on vahvasti resursoitu 7-paikkainen erityisyksikkö yli 12-vuotiaille nuorille, joilla on mahdollisesti masennus-, ahdistuneisuus-, tai neuropsykiatrisia häiriöitä. Auran toimintaperiaatteissa korostuu kodinomaisuus sekä nuorten yksilöllinen hoito. Työntekijät ovat sosiaali-, sekä terveydenhuoltoalan ammattilaisia ja heidän työhistoriasta löytyy kokemusta hoito-, mielenterveys-, päihde-, sekä lastensuojeluntyöstä. Riikka Lehto on koulutustaustaltaan lähihoitaja, sosionomi, Silta-ohjaaja sekä ryhmäliikuntaohjaaja. Aurassa työskentelyn Riikka aloitti vuonna 2013. Riikka on lapsesta asti harrastanut musiikkia ja liikuntaa aktiivisesti. Toiminnallisuus ja harrastaminen on ollut Riikan elämässä aina vahvasti mukana. Riikan lempiharrastuksia ovat viulunsoitto, hiihto, juoksu ja käsityöt. – Olen saanut harrastamisesta paljon henkistä ja fyysistä rikkautta sekä kokemuksia omaan elämääni. Aina tekeminen ei ole ollut mieluisaa, ja joskus ärsytti harjoitella viululäksyjä tai mennä treeneihin. Kuitenkin koen, että harrastusten kautta olen oppinut paljon taitoja elämääni, kuten kärsivällisyyttä, tavoitteellisuutta sekä vastuuta. Toiminnallinen työote on Riikan luonteelle hyvin luontainen ja ominainen työväline, ja hän on käyttänyt sitä työvälineenä useamman vuoden ajan. Toiminnallinen työote pitää sisällään liikunnalliset toiminnot, sekä sen voi liittää kaikkeen arjen tekemiseen. Esimerkiksi kauppaan voi kävellä auton käyttämisen sijasta tai kesällä voi lähteä pyörällä uimarannalle tai lähikahvilaan. Tämä vaatii aikuiselta tietynlaista asennetta ja hieman vaivannäköä. – Haluan antaa nuorille erilaisia kokemuksia ja toivon, että he saisivat onnistumisen kokemuksia tekemisen kautta. Välillä nuorten voi olla vaikea lähteä toimintaan mukaan. Kuitenkin lähes aina toiminnan aikana, ja sen jälkeen nuoret ovat hyväntuulisia. Uskon myös, että valmiiksi suunniteltuun toimintaan on helpompi lähteä mukaan, esimerkiksi masentuneen nuoren saattaa olla hankala itse ideoida sitä mikä tekeminen voisi olla kivaa. Tavoitteellinen tilanne on se, että nuoret saataisiin motivoitua suunnittelemaan myös itse toimintaa.” Tammikuussa 2018 Riikka aloitti Aurassa toiminnallisen ryhmän ”Reippaat ja Raikkaat” ohjaamisen. Ryhmän tavoitteena on päästä viikoittain tekemään jotain liikkumiseen liittyvää. Ryhmään osallistuminen on vapaaehtoista. Ideana on toteuttaa matalankynnyksen toimintaa, johon kuka tahansa nuori voi osallistua. Myös aktiviteetit ovat pääosin maksuttomia tai vähäkustanteista toimintaa. Tavoitteena on motivoida nuoria liikkumiseen ja tuoda heille myös kokemuksia toiminnasta jota voisivat tehdä vapaa-ajalla kavereiden tai muiden aikuisten kanssa. Keväällä on tarkoitus järjestää isompi retki, johon ryhmään sitoutuneet nuoret pääsevät osallistumaan. ”Koen, että aikuisen omalla asenteella ja esimerkillä on suuri vaikutus siihen, miten nuoret motivoituvat tekemiseen. Tähän mennessä ”Reippaat ja raikkaat” ovat käyneet uimassa, pulkkamäessä ja Korkeasaaressa. Mielestäni toiminnallisuuteen tukevan ryhmän perustaminen saattaa motivoida nuoria osallistumaan tekemiseen paremmin, kuin että silloin tällöin tekisimme samoja asioita yhdessä. Ryhmä itsessään on herättänyt jo kyselyitä ja mielenkiintoa nuorten keskuudessa.”
PERHEHOIDON BLOGI: Päivä sijaisperheiden vastuutyöntekijän matkassa 4.4.2018 8.00 työpuhelin päälle. Aamukahvin nautin samalla kun vastailen perheiltä ja sosiaalityöntekijöiltä tulleisiin viesteihin. Puhun myös pari pitkää puhelua yhteistyötahojen kanssa. Perheen vastuutyöntekijänä roolini on pitää yhteyttä lapsen, perhehoitajien, biologisen verkoston ja sosiaalityöntekijän lisäksi lapsen mahdollisiin muihin yhteistyötahoihin kuten esimerkiksi kouluun ja terveydenhuoltoon. 9.30 haen työauton Kannelmäestä ja ajan päivän ensimmäiselle perheohjaukselle. Automatkat menevät puheluiden lisäksi äänikirjoja kuunnellen, mukavan rentouttavaa ja palauttavaa toimintaa. 11-13 välisen ajan vietän perheen luona perheohjauksella. Perheohjauksella keskustelemme läpi lapsen ja perheen kuulumisia. Puhumme niin kasvatukseen kun perhehoitajan omiin tunteisiin liittyvistä asioista, ja toisinaan voimme koulutuksen omaisesti perehtyä johonkin tiettyyn alueeseen, joka hyödyttää perhehoitajaa lapsen kasvatustyössä. Kerran kuukaudessa täytetään myös yhteistyössä perhehoitajan kanssa raportti kuluneesta kuukaudesta. Tämä raportti toimitetaan aina lapsen sosiaalityöntekijälle. 13-14 ajelen takaisin Helsinkiin ja ajomatka menee nopeasti keskustellen sosiaalityöntekijän kanssa lapsen koulunaloituksesta ja siihen liittyvistä asioista. Pysähdyn matkalla parkkipaikalle nauttimaan lounasta, hyvin usein työauto toimii niin toimistona kun lounasruokalana. 14.30-16 on vielä yhden perheen asiakassuunnitelmaneuvottelu Helsingin kaupungin perhehoidon tiloissa. Asiakassuunnitelmissa on paikalla lapsen vanhemmat, perhehoitajat, sosiaalityöntekijä ja Familarin vastuutyöntekijä. Joskus tapaamisissa on mukana myös mahdollinen vanhemman tukihenkilö tai asianajaja. Asiakassuunnitelmaneuvotteluissa käydään läpi lapsen arkeen, kasvuun ja kehitykseen liittyviä asioita. Neuvotteluissa sovitaan myös mahdollisista kotilomista tai vanhemman tapaamisista valvotusti. Neuvottelu järjestetään n. kaksi kertaa vuodessa, ja siitä tehdään aina kirjallinen suunnitelma, jossa sovitut asiat lukevat kootusti. Yleensä neuvottelut sujuvat hyvässä yhteistyössä ja asiat saadaan sovittua lapsen etua mielessä pitäen. 16-17 vastailen vielä päivän aikana tulleisiin sähköposteihin samalla kun istun raitiovaunussa matkalla kotiin. Päivällisen jälkeen suunnitelmissa on lähteä illalla tanssitunnille. Hyvin tärkeää on pitää huolta omasta hyvinvoinnista ja työssä jaksamisesta. 17.00 työpuhelin sammuu ja on aika siirtää työasiat taka-alalle. Parasta vastuutyöntekijän roolissa on työpäivien moninaisuus, ihmisten kanssa työskentely ja mahtavat työkaverit. – Ellimari Hartman (sosiaaliohjaaja, sosionomi AMK)
TIEDOTE: Huoltsikka Oy liittyy osaksi Familarin verkostoa 23.3.2018 Vuonna 2005 Mikkelissä perustettu Huoltsikka Oy tarjoaa lastensuojelun palveluita varhaisesta tuesta sijais- ja jälkihuoltoon. Yhtiön palveluvalikoimaan kuuluvat ammatillinen tukihenkilötoimintaa, perhetyö, tuetun asumisen palvelut ja sijaishuolto. Huoltsikan sijaishuoltopalvelut käsittävät 12-18-vuotiaille lapsille ja nuorille tarkoitetun Pienryhmäkoti Heinälahden Mikkelissä. Tehty osakekauppa ei vaikuta Huoltsikan henkilöstöön eikä asiakkaisiin. Koko henkilöstö jatkaa vanhoina työntekijöinä mukaan lukien Huoltsikan perustajat Perttu Noponen ja Janne Lahtonen. ”Huoltsikan yrittäjät jakavat saman arvopohjan Familarin kanssa. Uskomme, että yhdessä pystymme tarjoamaan jatkossa entistä vaikuttavampia ja monipuolisempia lastensuojelupalveluita Huoltsikan asiakkaille”, toteaa Familarin toimitusjohtaja Harri Pomell. ”Huoltsikka vahvistaa Familarin jalansijaa Etelä-Savossa ja Keski-Suomessa. Huoltsikan yli 30:n työntekijän sitoutunut henkilöstö tuo lisää osaamista ja kehittämismahdollisuuksia Familarin palvelutarjontaan”, jatkaa Pomell. ”Katsoimme, että muuttuvassa toimintaympäristössä Huoltsikka tarvitsee leveämmät hartiat tuomaan vakautta toiminnan jatkamiseksi ja kehittämiseksi”, toteaa Perttu Noponen, joka on toinen Huoltsikan perustajista. ”Familarin näkemys Huoltsikan toiminnan eteenpäin viemisestä ja mahdollisuus liittyä osaksi valtakunnallisesti johtavaa lastensuojelupalveluiden tuottajaa sai meidät innostumaan tästä vaihtoehdosta” kommentoi Huoltsikan toinen perustaja ja yrittäjä Janne Lahtonen.
PERHEHOIDON BLOGI: Perhehoitajien palkitseminen ja perhehoitaja Annikan haastattelu 21.3.2018 Mietimme erilaisissa yhteyksissä yhdessä perhehoitajien kanssa heidän työhyvinvointiinsa liittyviä asioita ja otamme askeleita, joilla voimme konkreettisesti lisätä perhehoitajien jaksamista. Tulemme jo kevään aikana kertomaan tästä enemmän perhehoidon blogissa. Perhehoitajien hyvinvointi -teemaan sopii myös se, että olemme perustaneet Familar perhehoitopalveluihin palkitsemisjärjestelmän. Tästä vuodesta eteenpäin perhehoitajia aletaan palkita pitkästä ja ansioituneesta perhehoitajuudesta. Ensimmäinen palkittu perhehoitaja on Annika Tavaststjerna. Kävimme palkitsemassa Annikan aurinkoisena pakkaspäivänä hemmottelulahjakortilla ja samalla hieman juttelimme hänen elämäntavastaan ja työstään perhehoitajana. Annikan kanssa jutellessa ei jäänyt epäselvyyttä siitä, etteikö hän aidosti nauttisi lasten ja nuorten kanssa toimimisesta. Vielä kun samalla vierailulla rapsutella koiria ja heppoja sekä ihmetellä Håkan-varista, joka myös asustelee heppatallilla, tällä hetkellä onnettomuudesta kuntoutuen, jäi tapaamisesta kyllä erityisen hyvä mieli. Miten kuvailisit työtäsi tällä hetkellä? – Olen perhehoitaja. Meillä asuu tällä hetkellä kaksi sijoituksessa olevaa lasta oman lapsen lisäksi. Tehtäväni on näiden lasten hoitaminen ja heidän tarpeisiinsa vastaaminen. Meillä on myös hevostalli ja hoidamme hevosia yhdessä lasten kanssa. Millainen koulutus sinulla? – Olen valmistunut 2005 sosiaalityöntekijäksi ja sen jälkeen psykoterapeutiksi. Minulla on myös erilaisia hevosalan opintoja. Millainen työkokemus sinulla on sosiaalialalta ja Familarista? Oletko toiminut jollain toisella alalla aikaisemmin? – Aloitin sosiaalialalla heti valmistuttuani eli vuonna 2005. Työskentelin tuolloin sosiaalitoimistolla. Sitä ennen olen työskennellyt hevosalalla ja sekä Suomessa että ulkomailla ravintola-alalla. Miten päädyit mukaan lastensuojelutyöhön? – Se tapahtui aika luonnollisesti. Hevostalleilla kävi paljon nuoria tyttöjä, joista monella oli isoja ongelmia kotona. Moni heistä jäi ikään kuin siiven alle hoidettavaksi ja siitä on pikkuhiljaa tultu tähän pisteeseen. Aluksi teimme Antin kanssa paljon töitä avopalvelujen puolella ja kun osan näistä asiakkaista kohdalla päädyttiin sijoitukseen, päätettiin että he saivat muuttaa meille. Perhekodin perustaminen ei siis ollut aivan suunnitelmallinen juttu vaan kaikki lähti liikkeelle yhden meille muuttaneen nuoren miehen osalta. Kuinka pitkään teillä on ollut sijoitettuja lapsia? – Edellä mainittu nuori muutti meille kuusi vuotta sitten, noin vuosi sen jälkeen kun olimme itse muuttaneet nykyiseen kotiimme. Pidempiaikaisesti meillä on ehtinyt asua vajaa kymmenen lasta / nuorta ja alussa meillä oli myös paljon tukilapsia. Välillä meillä saattoi olla viikonloppuisiin kymmenenkin nuorta ja olimme aika näky, kun kävimme esim. läheisessä pikkukaupungissa. Meiltä löytyy ihania valokuvia, joissa koko lössi on esimerkiksi liukuportaissa yhtä aikaa. Minkä ikäisiä lapsia teille on muuttanut? – Nuorin on ollut muuttaessaan kuusi vuotta vanha, mutta aika paljon olemme keskittyneet teini-ikäisiin, ehkä n. 13 vuodesta ylöspäin. Miten muuten kuvailisit teille muuttaneita lapsia? – Meille on muuttanut laidasta laitaan kaikenlaisia lapsia, kaikkia yhdistäen se, että he ovat olleet aivan ihania tyyppejä. Nuorilla on ollut paljonkin erilaisia ongelmia, mutta melko hyvin niistä on selvitty. Pidättekö edelleen yhteyttä teiltä pois muuttaneisiin nuoriin? – Kyllä! Monet käyvät meillä edelleen kylässä, soittelemme ja vietämme esimerkiksi synttäreitä yhdessä. Se on kiva, kun nuoret jäävät luonnollisesti elämäämme mukaan. Onko teillä ollut kokonaisia perheitä sijoituksessa? – Ihan alussa meillä kävi perhekuntoutusjaksoilla perheitä, sekä pihapiirin pikkumökissä että talon yläkerrassa. Perhekuntoutukset järjestettiin viikonloppujen tai pitkien viikonloppujen pätkissä. Minkälaisia onnistumisen hetkiä tulee mieleen perhehoitajana toimimisesta? – Aika useinkin tulee hyvä olo ihan näistä lapsista ja siitä, miten he pääsevät eteenpäin sekä pääsevät irti siitä leimasta millä he ovat lastensuojeluasiakkaina meille muuttaneet. Esimerkiksi toista meillä asuvista tytöistä pidettiin alun perin hyvin haastavana, mutta nyt kun hän on asunut meillä lähestulkoon kaksi vuotta, psyykkiset ongelmat ovat vähentyneet kovasti, hän toimii arjessa hyvin ja häneen voi luottaa. Hänen kohdallaan voi myös uskoa siihen, että hän tulee pärjäämään elämässään. Millaisia haasteita perhehoitajuuteen liittyy? – Ihan se yhdistelmä, että perhekoti on toisaalta perhe ja koti, mutta toisaalta myös työpaikka, jossa lapset ovat perhehoitajan vastuulla 24/7. Esimerkiksi kun perhehoitaja sairastuu eikä sen vuoksi jaksa olla normaaliin tapaan 100 prosenttisesti läsnä, se näkyy lapsissa nopeasti ja heidän vointinsa huononee mihin on taas sairaana raskaampaa vastata. Sijoitettujen lasten kanssa kaikki on myös niin paljon tarkempaa kuin oman lapsen kanssa. Yhteistyö vanhempien tai joidenkin yhteistyötahojen kanssa voi ajoittain olla hankalampaa. Toki välillä lastenkin kanssa tulee haasteita ja nämä tilanteet jäävät kovasti mietityttämään, jotta löytyisi taas uusia tapoja päästä eteenpäin. Jääkö sinulle omaa / vapaata aikaa? – Osaan ottaa omana aikana sen, kun lapset ovat koulussa. Muina aikoina tykkään kyllä vaan touhuilla lasten kanssa. Minusta on jotenkin vaikea jättää heitä kotiin lyhyeksikään aikaa, vaikka ovat jo isoja ja pärjäisivät, joten kuljemme pääosin porukalla. Oman ajan ottaminen onnistuu arjenkin keskellä sen vuoksi, kun voi välillä käydä ratsastamassa omassa rauhassa. Mikä mielestäsi tukee perhehoitajan jaksamista? – Perhekohtaiset tai vertaistuelliset keskustelut, joissa pystyy avoimesta kertomaan omia fiiliksiä. Mitä haluaisit sanoa sijaisperheeksi ryhtymistä miettivälle? – Mielestäni tämä on 95 prosenttisesta maailman paras työ, mutta toki on hyvä miettiä sitä, että perhehoitajana olet töissä melkein aina. Sitä kannattaa myös pohtia, miten perhehoitajaksi alkaminen voi vaikuttaa omiin lapsiin. Toisaalta se on rikkauskin, että oma lapsi oppii näkemään hieman eri olosuhteista tulevien lasten elämää ja oppii jakamaan omastaan. Sijaisperheeksi ryhtyvien kannattaa ottaa huomioon myös se, että välillä sukulaisten tai muiden läheisten voi olla vaikea ymmärtää ratkaisua ja asiaa voi joutua selittämään. Mitä haluaisit sanoa tukiperheeksi ryhtymistä miettivälle? – Kannattaa alkaa, voin ehdottomasti suositella! Jos vain tykkää olla lasten ja nuorten kanssa ja tulee heidän kanssaan toimeen niin juuri tällainen toiminta antaa paljon! Mikä on tärkeintä mitä perhehoitaja voi lapselle antaa? – Säännöllisyys ja turva sekä se, että lapsi kokee tulevansa arvostetuksi. Kun näillä lapsilla on traumatausta ja vaille jäämisen kokemus, heille on erityisen merkityksellistä näyttää kuinka tärkeitä he ovat ja että heillä on taitoja vaikka mihin. Mitä haluaisit kertoa nimenomaan Familar perhehoidosta? – Minulla on kokemus, että perhehoito toimii Familarissa hyvin ja perhehoitaja saa tarvitsemaansa tukea. Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla ja perheellänne on? – Tällä hetkellä mennään eteenpäin tällä porukalla ja tutuilla kuvioilla. Jossain vaiheessa perhekotiin varmaan muuttaa vielä uusia nuoria, pitkästä aikaa voisi olla mukava saada meille poika. Kiitos Annikalle haastattelusta ja etenkin siitä pitkäaikaisesta ja arvokkaasta työstä, jota Familarissa teet! Sanna Savilahti (kehityspäällikkö, sosiaalityöntekijä YTM)
ARTIKKELI: Erityisluokka madaltaa koulunkäynnin kynnystä 20.3.2018 Kouluun ei tule lähdettyä, jos lapsen elämässä ei ole rajoja ja hän on vaikka pelannut kotona koko yön tietokonepelejä. Kun lapsen elämä ja kotiolot eivät ole hallinnassa, asiaan on puututtava. Pikku Tuulensuojan erityisyksikköön Maskussa voidaan sijoittaa moniongelmaisia lapsia ympärivuorokautiseen hoitoon. Lasten tyypillisiä ongelmia ovat kasvua ja kehitystä vaarantava rajaton käyttäytyminen, sosiaalisen kanssakäymisen ongelmat, mielenterveys- ja päihdeongelmat, käytöshäiriöt sekä yhä yleisempänä koulunkäyntiin liittyvät ongelmat. Lapsen tarpeisiin vastataan aikuisjohtoisella, hyvin strukturoidulla arjella ja ennakoitavuudella. Jokaisen nuoren arjen suunnittelussa huomioidaan hoidon, kasvatuksen, koulunkäynnin ja harrastusten yhteensovittaminen hänen omista lähtökohdistaan. Pikku Tuulensuojassa koulunkäynti on Maskun kunnan järjestämää ja yksikössä toimii Hemmingin koulun erityisluokka yläasteikäisille lapsille. Yksikönjohtaja Anna-Kaisa Lehtonen kertoo, että koulu on tärkeä osa Pikku Tuulensuojan toimintaa. – Kaikilla lapsilla on joitakin koulunkäynnin ongelmia. Olemme onnekkaita, kun koulunkäynti on saatu järjestettyä näin hyvin. Pikku Tuulensuojassa arjen rajat ovat lapsille selkeästi hahmotettavissa. 14-paikkaisessa ryhmäkodissa lapsia hoitaa ja opastaa moniammatillinen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä kasvatusalan koulutuksen saanut henkilökunta. Kun mennään kouluun, siirrytään pihan toiselle puolelle koulurakennukseen, jossa lapsista huolehtii koulun henkilökunta. Opetuksesta eritysluokalla vastaa erityisluokanopettaja Saku Eloluoto ja koulunkäynninohjaaja Soile Cannavo. He toteavat, että yhteistyö koulun ja yksikön välillä toimii joustavasti. Jos lapsella on ongelmia koulun arjessa, ne pystytään ratkaisemaan yhteistyössä. – Olen huomannut, että lapsilta löytyy kyllä halua koulunkäyntiin. Joskus levoton lapsi joudutaan poistamaan luokasta, jotta muille turvataan työrauha. Aika äkkiä lapsi huomaa, miten tylsää on, kun ei saa mennä kouluun, Lehtonen sanoo. Eloluoto painottaa, että ryhmäkodin tuki opetustyössä on korvaamattoman arvokasta. Kun keskusteluyhteys toimii, voidaan vetää yhtä köyttä lapsen parhaaksi. Voit lukea pidemmän jutun Familar Uutiset -lehdestä http://bit.ly/2FIzrsM
PERHEHOIDON BLOGI: Vertaistukea yhdessä tekemisestä 14.2.2018 Tarkoituksenamme on kertoa tarinoita perhehoidon arjesta sekä lasten, perhehoitajien että työntekijöiden näkökulmasta. Toivomme, että saamme blogista pidemmän päälle mahdollisimman monipuolisen ja moniäänisen. Kirjoitamme blogiin vähintään kerran kuukaudessa. Tarkkaa päivää emme rohkene vauhdikkaan ja yllätyksekkäänkin arjen keskeltä lupaamaan, mutta kerromme uusista postauksista sosiaalisessa mediassa. Somesta löytyy perhehoidon lisäksi myös muiden Familarin yksiköiden kuulumisia, asia-artikkeleita ja erilaisia tiedotteita. Kannattaa siis käydä tsekkaamassa ja seuraamassa meitä sekä Instagramissa että Facebookissa. Nettisivujen alareunasta löytyy myös linkit Familar Uutiset -lehtiin. Tällä ensimmäisellä kerralla kerromme meitä aivan erityisesti ilahduttaneesta päivästä. Postaus sopii mitä parhaiten juuri tähän päivään, kun juhlimme ystävyyttä! Kun saavuimme perhehoidon työntekijöiden kanssa Forssaan lauantaina 3.2 keskipäivän aikaan, kaupungin tunnelma oli rauhaisa, hieman ehkä uneliaskin. Tästä hetkestä meni kuitenkin vain tunti, kun hotellista varaamamme tilat olivat täynnä energiaa, puheensorinaa ja riemukasta puuhailua. Olimme järjestäneet samalle päivälle ensiapukoulutuksen perhehoitajille ja vertaistukipäivän perhehoidossa asuville lapsille sekä heidän sijaissisaruksilleen. Perhehoitajien EA-koulutuksesta ja sieltä saaduista opeista saatte lukea seuraavasta Familar Uutiset -lehdestä. Alussa kokoonnuimme kaikki yhteen pieneksi hetkeksi ja Katri kertoi, että lapsille on järjestetty hieman aikuisilta salaistakin puuhaa alakertaan. Tämä herätti mielenkiintoa ja kaikki lapset lähtivät Katrin, Sannin ja Jonnan matkaan reippaasti. Sonja ja Sanna olivat suuremman osan päivästä perhehoitajien mukana, mutta kävivät myös lapsia moikkaamassa ja jututtamassa. Päivä aloitettiin nimitarrojen tekemisellä ja lankakeräleikillä, jossa lapset ja aikuiset tutustuivat toisiinsa. Samalla huomattiin, että kaikkia läsnä olevia lapsia ja nuoria yhdisti se, että he olivat joko muuttaneet syntymäkodistaan toiseen kotiin tai heidän syntymäkotiinsa oli muuttanut uusia lapsia. Lankakerän heittelystä syntyi melkoinen hämähäkinverkko, jonka selvittäminen olikin hieman hankalampi juttu ja se huvitti lapsia kovasti. Yhteisen leikin jälkeen alkoi touhuaminen pienemmissä porukoissa. Lähestyvä ystävänpäivä innosti monia lapsia tekemään lahjoja heille tärkeille ihmisille. Monet myös kertoivat kuka on heidän paras ystävänsä. Etenkin pojat innostuivat korujen tekemisestä ja korupajassa toinen auttoi toistaan. Aikuisia suorastaan liikutti, kun isommat sisarukset tekivät koruja pienemmille. 4-vuotias poika pohti mahtaako hänen tekemänsä rannekoru mahtua isän käteen. Toisaalta hän keksi, että jos ei mahdu, hän voi pitää korun itse. Koru mätsäsikin täydellisesti pojan paitaan, todella taitavaa. 10-vuotias tyttö kertoi tehneensä jo neljä korttia ja uusi oli jälleen valmisteilla. Lapset kertoivat tekevänsä kortteja omille vanhemmilleen, kavereilleen, sisaruksilleen ja perhehoitajille. Päivän aikana myös lautapelit olivat kovassa käytössä ja lapsista oli erityisen hauskaa voittaa aikuinen. Ilahduttavaa oli huomata kuinka moni sai uusia leikkikavereita päivän aikana. Eräs 5-vuotias poika oli innoissaan siitä, että nyt hän tuntee jo kaksi Eetua! Hän kertoi leikkineensä päivän aikana supersankari-ukkeleilla. Toinen 10-vuotias tyttö kertoi, että suurin osa lapsista oli hänelle ennestään vieraita ja että hän olikin viihtynyt enemmän omien sisarusten kanssa. Tämä oli myös oikein hyvä ja turvallinen vaihtoehto. Toinen 4-vuotias poika kertoi tehneensä temppuja ja samalla jo näyttikin kuinka hienosti osasi hyppiä yhdellä jalalla. Nuoret tykkäsivät hengata sohvaryhmällä ja lueskella akkareita. Oli hienoa, että 14-vuotias poika vastasi rohkeasti, että hänelle oli tullut tylsää sen jälkeen, kun kaikki taskukirjat oli luettu. Hän ei ollut niinkään innostunut käsitöistä tai pelailusta. Nyt osaamme kehittää vertaistukipäiviä tulevaisuudessa. Muutoin lapset kommentoivat, että päivä oli joko hyvä, kiva tai tosi kiva. Lapset mainitsivat myös, että välipala oli herkullinen. Vaikka tarjolla oli melkoisesti herkkuja, he olivat muistaneet ottaa myös hedelmiä ja vihanneksia. Perhehoitajien / vanhempien matkaan lähti varmasti kaikkensa antanut, väsynyt mutta tyytyväinen porukka. Me perhehoidon työntekijät olemme voineet vain ihmetellä kuinka hienosti, ilman mitään erityisempiä sattumuksia päivä sujui, vaikka lapsia oli paljon ja meno vauhdikasta. Jäämme innolla odottamaan seuraava yhteistä päivää vertaistuen ja tulevaisuudessa myös yhdessä kehittämisen tiimoilta! Sanna Savilahti (kehityspäällikkö, sosiaalityöntekijä YTM)
TIEDOTE: Alueelliset lastensuojelupäivät 14.–15.2.2018 9.2.2018 Alueelliset lastensuojelupäivät 14.–15.2.2018 Kokous- ja kongressikeskus FRAMI – Kampusranta 9, 60320 Seinäjoki Familar Oy järjestää yhdessä Seinäjoen kaupungin kanssa tämän vuotiset alueelliset lastensuojelupäivät. Luvassa on laadukkaista esityksiä, huippuesiintyjiä, uutta tietoa, paljon kollegoita ja hyvää keskustelua – niistä on vuoden 2018 Alueelliset lastensuojelupäivät tehty. Nyt sinulla on mahdollisuus olla mukana tätä kaikkea. Tervetuloa alueellisille lastensuojelupäiville Seinäjoelle! Ilmoittaudu nyt. Lapsen asema / Lapsiasiavaltuutettu / Määrämuotoinen kirjaaminen / Konkreettiset teot / Osallisuus / Lastensuojelu / Lapsen oikeus / Varhaiskasvatus / Kansa-koulu / LAPE / Perhehoito / Esiopetus / Opetustoimi / Hyvä ruoka / Sosiaalityön rooli / Pilotti / Luento / Ammatillisuus / Ihminen tavattavissa / Kokemusasiantuntija / Luolamies Ohjelma Päivät juontaa näyttelijä Karolina Blom Keskiviikko 14.2.2017 08.15 – 08.45 Ilmoittautuminen ja Ystävänpäivän aamukahvi 09.00 – 09.30 Lastensuojelupäivien avaus Janne Pajaniemi, Lastensuojelujohtaja, Seinäjoen kaupunki & Harri Pomell, Toimitusjohtaja, Familar 09.30 – 10.30 Lastensuojelu uudistuu, toimintatavat yhtenäistyvät – kohti uusia lastensuojelun toimintamalleja Etelä-PohjanmaallaSatu Mäki-Fossi, hankekoordinaattori, Etelä-Pohjanmaan LAPE-hanke 10.30 – 12.00 LAPE –paneeli – Mitä Lape tarkoittaa konkreettisesti Pekka Kuru, Pia Gripenberg, Noora Aarnio, Eija Ala-Toppari-Peltola Panelistit ovat Etelä-Pohjanmaan, Turun ja Pääkaupunkiseudun LAPE-hankkeista. Moderaattorina Mervi Elfving, Palvelujohtaja Familar sekä Pohjanmaan LAPE 12.00 – 13.00 Lounas 13.00 – 14.00 Luvattomat poissaolot; katsaus väitöskirjatyöhön – Nuorten osallisuus; Mitä osallisuuden saralla tapahtuu?Sami Isoniemi, rikoskomisario, kokemusasiantuntija, tohtorikoulutettava, Pesäpuu ry. 14.00 – 14.30 Kahvi 14.30 – 15.30 Näytelmä: Luolamiehen poika – Isä-poika -suhde nyt ja ennenPanu Vauhkonen, Näyttelijä, 15.30 – 15.45 Päivän päätössanat Torstai 15.2.2017 08.00 – 08.30 Aamukahvi ja verkostoitumista 8.30 – 09.30 Yhdessä Koettua – 100-vuotias Suomi sijoitettujen lasten silmin Seinäjoella Lapsi – Barn 2018 –tapahtumassa on myös mahdollista tutustua Yhdessä Koettua – 100-vuotias Suomi sijoitettujen lasten silmin –valokuvanäyttelyyn. Näyttely avaa ikkunan lastensuojelussa asuvien ja asuneiden lasten, nuorten ja aikuisten maailmaan. Lisää aiheesta www.yhdessakoettua.fi 9.30 – 10.30 Sosiaalityöntekijäpula ja sen vaikutukset lapsiinIrma Lehtonen, Oppimisklinikan koordinaattori, sosiaalityöntekijä, Karviainen. 10.30 – 11.30 Lapsiasiavaltuutetun puheenvuoroTuomas Kurttila, Lapsiasiavaltuutettu 11.30 – 12.30 Lounas 12.30 – 13.30 Maahanmuuttajalasten oikeuksien toteutuminen Taina Martiskainen, Erityisasiantuntija, Lastensuojelun keskusliitto 13.30 – 15.00 Läsnäolo – Kohtaamisen edellytysTommy Hellsten, Kirjailija, teologi, terapeutti, ihmettelijä 15.00 – 15.30 Kapulan vaihto ja kiitossanat Turvallista kotimatkaa!
AJANKOHTAISTA: Olympiaterveisiä Vihdistä! 9.2.2018 Olympialaisten avajaisia odotellessa on mukava jutustella olympiamitalisti Jani Sievisen kanssa : ) Onnea ja tsemppiä kaikille suomalaisille Olympialaisiin!!
ARTIKKELI: Sosiaalityöntekijäpula ja sen vaikutukset lapsiin 24.1.2018 Sosiaalityöntekijän tehtävään on kelpoinen henkilö, joka on suorittanut yhteiskuntatieteen tai valtiotieteen maisterin tutkinnon, sekä sosiaalityön pääainetta vastaavat opinnot sosiaalityössä. Suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsee pitkään jatkunut vakavasti otettava sosiaalityöntekijäpula. Keskinen, Kiiski, Kuusinen-James & Vuorijärvi (2017) ovat todenneet sosiaalityöntekijäpulan jatkuneen jo vuosia ja ratkaisuyritykset ovat olleet suhteellisen vaatimattomia. Sosiaalityöntekijäpulan todellisuuden selkeämmin toi näkyviin ammattihenkilölaki ja siihen liittyvät tiukennokset. Aiemmin sosiaalityöntekijävajetta on pystytty paikkaamaan palkkaamalla sosiaalityöntekijän tehtävään vuodeksi kerrallaan sosionomin tutkinnon suorittanut henkilö. Sosionomeja koulutetaan paljon ja siten heitä on ollut helposti saatavilla sosiaalityöntekijän tehtäviin. Yliopistoista valmistuu vuosittain noin 170 sosiaalityöntekijää ja ammattikorkeakouluista noin 2000 sosionomia. Sosiaalityöntekijäpulasta kärsivät kunnat ovat kehittäneet omia ratkaisujaan, jotta sosiaalityöntekijäpula helpottuisi. Perusturvakuntayhtymä Karviaisen työikäisten palvelulinjajohtaja Pirkko Hynynen kertoo Karviaisen perustamasta sosiaalityön oppimisklinikasta, joka on perustettu vuonna 2016. Oppimisklinikalla tuetaan Karviaisessa sosiaalityön perus-, aine- ja syventäviä opintoja suorittavia työntekijöitä useilla eri tavoilla. Opiskelijat opiskelevat joko avoimessa yliopistossa tai yliopistoissa. Tuki on monimuotoista: koordinaattorin luennot ja tuki, vertaistuelliset pienryhmäkokoontumiset, henkilökohtaisten opiskelusuunnitelmien laatimista, koordinaattorin tuella ja työnantajan oppikirjahankinnat. Oppimisklinikasta vastaavat työikäisten palvelulinjajohtaja Pirkko Hynynen ja koordinaattori, valtiotieteiden tohtori ja sosiaalityöntekijä Irma Lehtonen. Lukuvuonna 2016-2017 oppimisklinikalla opiskeli 31 työntekijää, joista kaksi kolmasosaa suoritti sosiaalityön perusopintoja ja yksi kolmasosa aine- tai syventäviä opintoja. Useat perusopintoja suorittavat ovat siirtymässä jo aineopintoihin. Oppimisklinikan tuki on mahdollistanut opintojen jatkumisen suunnitellusti ja kaikkiaan jo yhdeksän maisteria on valmistunut. Valmistuneista maistereista suuri osa on jäänyt tai palannut Karviaisen palvelukseen. Perusturvakuntayhtymä Karviainen on ollut aloitteellinen ja laatinut myös ESR –rahoitushakemuksen saadakseen toteutettua alueella maisterikoulutuksen, sillä yliopistojen sisään otettavien opiskelijoiden kiintiöt ovat riittämättömät sosiaalityöntekijätarpeeseen nähden. Päätös rahoituksesta saataneen vuoden 2018 alkupuolella. On tärkeää, että myös yksityiset palveluntuottajat ovat lähteneet mukaan tähän ESR -hankkeeseen. Tämän kaltainen yhteinen hanke edustaa uudenlaista verkostoyhteistyötä, jossa kaikki toimivat yhteisen asiakkaan hyväksi. Irma Lehtosen mielestä sosiaalityöntekijällä on iso rooli lasten ja perheiden kohtaamisessa. Ihmisarvo, ihmisoikeudet, oikeudenmukaisuus, arvostava ja kunnioittava kohtaaminen muodostavat sosiaalityön eettisen lähtökohdan. Tapasin kerran lapsen, joka kertoi oman sosiaalityöntekijänsä ja hänen kohtaamisestaan: ”Sama huono olo seuraa mua. Ei tunnu kivalle, kun kannustamisen sijasta sanotaan ettei susta tule mitään. Tiedätkö, että sillä on merkitystä, miten sossut kohtaavat lapsen. Sossut ovat ammattilaisia, jotka ajavat lapsen asioita. Mullakin niin kuin kaikilla sijoitetuilla lapsilla on unelmia ja haaveita, uskotko!” Irma jäi miettimään oliko lapsen ja sosiaalityöntekijän kohtaamisen ilmapiiri ollut lasta kannustava ja tukeva, toteutuiko ammatillinen empatia tai dialoginen vuorovaikutus, jotka edesauttavat luottamuksellisen asiakassuhteen syntymistä ja tukevat lapsen oman mielipiteen huomioon ottamista. Sosiaalityöntekijän on työssään huomioitava lapsen tunteet, mielipiteet, osallisuus ja elämänkokemukset sekä sosiaalityön eettinen perusta. Toisaalta pohdin myös sitä, minkälainen on sosiaalityön tulevaisuuskuva. Tällä hetkellä sosiaalityöntekijäpula näkyy sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuutena ja sosiaalityöntekijöiden paikkojen täyttymisenä epäpätevillä työntekijöillä sekä maanlaajuisina rekrytointivaikeuksina. Alati vaihtuvilla työntekijöiden vaihtuvuudella on iso merkitys sosiaalityön suunnitelmallisuuteen, kokonaisvaltaisuuteen ja pitkäjänteisyyteen, joka ei voi olla vaikuttamatta sosiaalityön piirissä olevien lasten tilanteisiin. Jutun ovat kirjoittaneet Perusturvakuntayhtymä Karviaisen työikäisten palvelulinjajohtaja, terveystieteiden maisteri Pirkko Hynynen ja sosiaalityöntekijä, valtiotieteiden tohtori Irma Lehtonen. Lähteet: Keskinen, Elisa & Kiiski, Kati & Kuusinen-James, Kirsi & Vuorijärvi, Petri. Selvitys sosiaalityöntekijän tehtävissä tilapäisesti toimivien valtakunnallisesta tilanteesta.