Familar

Famile-valmennus on jatkuvaa oppimista

Vaiherikkaan kehitystyön tuloksena Famile-valmennus lanseerattiin nykymuodossaan käyttöön vuonna 2019. Famile-valmennus on saanut kiitosta sekä osallistujilta että Famile-valmentajilta. Käsissämme on uhkarohkean idean seurauksena syntynyt, vahvasti ajassa kiinni oleva perhehoidon valmennus.

Tutkittu totuus on, että koulutuksissa kerrotusta tiedosta jää mieleen ehkä yksi, parhaimmillaan kolme faktaa. Keskeistä oppimisessa on oikea-aikaisuus ja motivaatio oppimiseen. Tämän vuoksi Famile-valmennus ei pääty ennakkovalmennukseen. Famile-jatkovalmennus koostuu paitsi laadukkaasta tukityöstä perheissä, myös livewebinaareista ja omaan tahtiin suoritettavista videokoulutuksista. Familarin perhehoidossa on töissä kokeneita ja elämää jo nähneitä työntekijöitä, joiden tuella perhehoitajat reflektoivat oppimaansa. Näin koulutuksista saatu tieto ja käytännön työstä saatu kokemus jalostuvat ammatilliseksi ymmärrykseksi ja myötätunnoksi haavoittuneita lapsia ja nuoria kohtaan.

Mielenkiintoista on se, että erityisen innokkaita koulutuksiin osallistujia ovat he, jotka tietävät jo valmiiksi paljon. Heillä on ymmärrys siitä, että uuden oppiminen lisää hyvinvointia ja työssä jaksamista. Tämä pätee myös perhehoitajuuteen. Tämän vuoksi lempeästi, mutta päättäväisesti ohjaamme jokaista perhehoitajaa jatkuvaan oppimiseen. Sillä perhehoitajuus ei ole päämäärä, se on matka!


Milla Höykinpuro, sijaisperhekoordinaattori, traumapsykoterapeutti, sosiaalityöntekijä YTM

Famile-valmennuksen syntyhistoria

Famile-valmennuksen kehittäminen alkoi 10 vuotta sitten kuntien toiveista. ”Tarvitsemme sijaisperheitä, joilla on ymmärrystä traumoista, perheitä, joilla on mahdollista sijoittaa useampia lapsia sekä perheitä, jolloin on hyvä resilienssikyky.” Lisäksi kunnat toivoivat perhehoitajien tiivistä tukemista, rinnalla kulkemista, jotta perheet selviävät tässä vaativassa tehtävässä. Taustalla olivat vaikuttamassa kuntien tiukentuvat resurssit, joten ketterille ja laadukkaille palveluille oli suuri tarve.

Tästä alkoi sitkeä kehitystyö.Prosessin aikana kehitettiin perhehoitajien rekrytointia, valmennusta ja tukityötä. Aloitimme tyhjästä, puhtaalta pöydältä. Saimme rauhassa luoda ajan vaatimuksiin ja lasten tarpeisiin soveltuvaa perhehoidon valmennusmallia. Lähtökohtana oli suhdekeskeisyys, jonka ympärille valmennus ja tukityö Familarissa edelleen rakentuu. Rinnalla kulkee traumasensitiivinen näkökulma, joka huomio paitsi tiedollisen, myös tunnetason ja kokemuksellisen tason oppimisen. Traumasensitiivinen näkökulman kautta lapsi voi tuntea olonsa turvalliseksi ja tulla aidosti nähdyksi oireilunsa takaa.

Famile-valmennuksen kehittämisessä kyseessä oli ja on edelleen luottamuksellinen yhteistyö hyvinvointialueiden kanssa. Yhteistyön kautta on rakentunut toimiva vastuiden, resurssien ja tiedon jaksamisen prosessi, jossa opimme ja kehitymme puolin ja toisin. Kiitos kunnille, nykyisille hyvinvointialueille tuesta ja luottamuksesta Famile-valmennuksen kehittämisessä. Olemme tuellanne luoneet jotain todella merkityksellistä. 

Titta Pohjantähti, sijaisperhekoordinaattori, perhepsykoterapeutti 

Kalusteita vaille valmis

Lasten huoneisiin on kaapit asennettu, kylppärit viimeistelyä vaille valmiit, sekä viimeisimpänä meille on alkanut rakentua keittiöt! Niitä olemmekin jännityksellä odottaneet: yhteiset ruokahetket ovat meille tärkeitä.

Ruoka on meille enemmän kuin vain ravintoa. Ruoka ja yhteiset ruokahetket ovat meille hoivan ja arvostuksen osoituksen väline. Tykkäämme kattaa lapsille kauniisti, tehdä toisinaan aamuvoileivät valmiiksi ja pistää parempaa pöytään. Totesimme, että uudetkin tilat sopivat hyvin brunsseillemme. Muutaman viikon päästä pääsemme kalustamaan taloa uusilla kalusteilla.

Pysy kanavalla, tästä alkaa loppukiri!

Sateenkaarinuoren kohtaaminen lastensuojelun sijaishuollossa: Kohti yhdenvertaista ja turvallista ympäristöä

Täällä pimeässä pohjolassa heräämme eloon yleensä huhtikuun lopulla, kun luonto alkaa heräilemään ja valoisuus lisääntyy. Koulujen kesäloma, aurinkoiset päivät ja pitkät illat kutsuvat viettämään aikaa ulkona, osallistumaan tapahtumiin ja luomaan muistoja, jotka kantavat pitkälle syksyyn. Kesäkuun kansainvälinen Pride-kuukausi on täynnä heräävän luonnon värejä, iloa ja yhteisöllisyyttä, mutta sen juuret ulottuvat syvälle ihmisoikeustaisteluun. Se on kunnianosoitus niille rohkeille yksilöille, jotka ovat historian saatossa taistelleet oikeudenmukaisemman ja tasa-arvoisemman maailman puolesta. Samalla se on tilaisuus pysähtyä pohtimaan, mitä voimme tehdä tänään, jotta jokainen voisi tuntea olevansa hyväksytty juuri sellaisena kuin on.

Me olemme lastensuojelun sijaishuollossa eturivissä tekemässä tasa-arvoista ja turvallista huomista jokaiselle lapselle ja nuorelle. Näiden nuorten hyvinvoinnin tukeminen vaatii sensitiivisyyttä, tietoa ja ennen kaikkea halua luoda ympäristö, jossa jokainen voi tuntea olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi.

Ymmärrys ja tieto ovat avainasemassa

Meillä Familarissa on tärkeää, että jokaisen lapsen ja nuoren kohtaaminen on inhimillistä ja kunnioittavaa. Sateenkaarinuorten kohtaaminen alkaa tiedon hankkimisesta. Koko henkilöstön on tärkeää ymmärtää, mitä tarkoittavat esimerkiksi seksuaalinen suuntautuminen, sukupuolen moninaisuus ja sukupuoli-identiteetti. Tämä ei tarkoita pelkästään termien tuntemista, vaan myös kykyä ymmärtää, miten nämä asiat voivat vaikuttaa nuoren elämään ja kokemuksiin. Sijaishuollon ammattilainen vaikuttaa omalla toiminnallaan ja esimerkiksi sanavalinnoillaan ratkaisevasti siihen, miten turvalliseksi ja hyväksytyksi lapsi tai nuori kokee olonsa. Ammattilainenkin saa kuitenkin ajoittain olla tietämätön, mokata termeissä ja ymmärtää väärin. Tärkeintä on pahoitella omaa tietämättömyyttään, suhtautua kunnioituksella ja uteliaisuudella sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuteen ja olla halukas oppimaan lisää. Nuoren mahdollisuus opettaa aikuista ja aikuisen vastaanottavaisuus tiedolle ja näkökulmille voi olla merkityksellistä luottamuksellisen suhteen rakentamisen kannalta.

Me Familarissa työskentelemme paljon lasten ja nuorten vanhempien kanssa. Vanhemmille saattaa olla haastavaa ymmärtää ja hyväksyä oman lapsen seksuaalisuutta ja sen monimuotoisuutta. Meidän tehtävänämme on tukea vanhempia ja lisätä tietoutta myös heidän suuntaansa, jotta nuorella olisi mahdollisimman turvallinen lähiverkosto ympärillään.

Turvallisen tilan luominen

Lapset ja nuoret tarvitsevat turvallisen ympäristön kasvaa ja kehittyä, epäonnistua ja oppia. Turvallinen tila ei synny itsestään, vaan se vaatii aktiivista työtä. Arjessa meidän aikuisten on joka päivä tehtävä konkreettisia tekoja, joilla saamme nuoren tuntemaan itsensä hyväksytyksi. Ikätasosta riippumatta ensimmäisiä tärkeitä asioita, joilla voi osoittaa hyväksyntää on, että käytämme nuoren toivomaan kutsumanimeä. Erilaisuutta ei tarvitse arjessa korostaa vaan normalisoida. Jokainen nuori on yksilö, mikä pätee myös sateenkaarinuoriin. On tärkeää kuunnella nuorta ja antaa hänen itse määritellä, mitä hän tarvitsee ja toivoo.

Seksuaalisuus on herkkä aihe nuorelle ja hänen identiteetilleen. Sijaishuollossa asuu paljon erityisryhmiin kuuluvia lapsia ja nuoria. Seksuaalisuus ja oman kehon tuntemus eivät vastaa ikätasoa, eikä nuori välttämättä tunnista mielen ja kehon viestejä omasta seksuaalisuudestaan. Lapsuudessa ikävät kokemukset ja traumat vaikuttavat usein myös seksuaalisuuden toimintajärjestelmään. Aikuisten tehtävänä on luoda ilmapiiri, jossa kannustamme nuorta uteliaaseen oman mielen tutkimiseen. On ihan ok ja normaalia, jos ei osaa vielä lukita omaa seksuaalisuuttaan tiettyyn laatikkoon yläkouluikäisenä.

Yhdenvertaisuus ei ole vain tavoite, vaan perusta, jolle jokaisen nuoren hyvinvointi rakentuu.

Luodaan yhdessä turvallinen ja tasa-arvoinen ympäristö lapsille ja nuorille, jotka toimivat myös tulevaisuuden tasa-arvoisuuden lähettiläinä.

Blogin kirjoittaja, psykiatrinen sairaanhoitaja, neuropsykiatrinen valmentaja Elisa Juntunen, toimii Familarin lastensuojeluyksikön johtajana. Hän on toiminut urallaan lasten ja nuorten seksuaalisen monimuotoisuuden puolestapuhujana.

Mitä tarkoittaa lastensuojelun sijaishuolto?

Lapsen sijaishuollolla tarkoitetaan huostaanotetun tai sijoitetun lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestämistä kodin ulkopuolella. Familar on osa Mehiläistä ja tarjoaa monipuolisia sijaishuollon palveluita lapsille, nuorille ja perheille. Palvelut on suunniteltu tukemaan perheitä haastavissa elämäntilanteissa ja tarjoamaan turvallisen kasvuympäristön lapsille ja nuorille, jotka tarvitsevat kodin ulkopuolista hoitoa.

Fostersyskonskap inom familjevård / Sijaissisaruus perhehoidossa

Vad är fostersyskonskap? Det är en benämning för alla de barn som bor i samma hem, i samma fosterfamilj. Det gäller familjens möjliga biologiska barn samt de placerade barnen. Det kan också hända att det i samma familj bor placerade barn som inte är syskon med varandra, men de är fostersyskon eftersom de bor i samma hem. Begreppet är viktigt, eftersom det är ett sätt att skapa jämlikhet och inte dela upp barnen i “våra barn” och de placerade barnen.

Erfarenheten av fostersyskonskap är individuell för varje barn och den förändras också ofta med tiden. Den är kanske inte alltid sådan som de vuxna i familjen skulle önska. Det är många saker som påverkar fostersyskonskapet, till exempel den egna anknytningsmodellen hos barnet, hurdant förhållande barnet har till förädlarna och möjliga syskon, ålder och utvecklingsstadie, hur omgivningen förhåller sig till fosterfamiljen samt på vilket sätt alla familjemedlemmars behovs uppfylls. Det placerade barnet vill höra till familjen, men kan också känna sig utanför. Känslan av gemenskap växer i en kärleksfull atmosfär där barnen känner att de tas hand om och där de känner sig trygga. De placerade barnen har överlag svårare att anknyta syskonrelationer och upprätthålla dem. Det är därför viktigt att även stöda de placerade barns relationer till möjliga biologiska syskon som bor annanstans.

Fostersyskonskap är en central del av familjevården och därför ska den finnas med som tema redan under skolningen av fosterfamiljer. Fostersyskonskapet ska också tas i beaktande under bedömningen och valet av fosterfamilj till ett specifikt barn. Ett fungerande fostersyskonskap är essentiellt för en lyckad placering och minskar risken för att placeringen avbryts oväntat. Då en placering avbryts oväntat utan att behovet för placeringen försvunnit, är det oftast i alla fall i någon grad oron för de biologiska barnen som är orsaken. I skolningen för fosterfamiljer är det viktigt att ta med hela familjen redan i början av processen. Barnen i familjen ska likaså som de vuxna få tillräckligt med information om fostersyskonskap och familjevård överlag samt tid att bearbeta informationen och förbereda sig. Under placeringen är det tid, stöd och konkreta saker i vardagen som stöder fostersyskonskapet.

Skribent:
Sonja Mustonen
Socialarbetare
Familar Familjevårdstjänster, Nyland

Sijaissisaruus perhehoidossa

Mitä sijaissisaruus tarkoittaa? Se on määritelmä kaikille niille lapsille, jotka asuvat samassa kodissa, samassa sijaisperheessä. Se koskee sekä perheen mahdollisia biologisia lapsia että sijoitettuja lapsia. Samassa perheessä voi myös asua sijoitettuja lapsia, jotka eivät ole sisaruksia keskenään, mutta he ovat sijaissisaruksia koska asuvat samassa kodissa. Määritelmä on tärkeä ja tasa-arvoisuutta luova, koska se ei jaa lapsia “meidän lapsiimme” ja sijoitettuihin lapsiin.

Kokemus sijaissisaruudesta on jokaiselle lapselle yksilöllinen ja se myös muuttuu usein ajan kuluessa. Se ei ehkä aina vastaa perheen aikuisten toiveita. Sijaissisaruuteen vaikuttaa moni asia, esimerkiksi lapsen oma kiintymyssuhde malli, millainen suhde lapsella on vanhempiin ja mahdollisiin sisaruksiin, lapsen ikä ja kehitystaso, ympäristön

suhtautuminen sijaisperheeseen sekä millä tavalla perheenjäsenten tarpeet huomioidaan. Sijoitetulla lapsella on halu kuulua perheeseen, mutta voi kokea myös ulkopuolisuuden tunnetta. Tunne yhteisöllisyydestä kasvaa rakastavassa ilmapiirissä, jossa lapset tuntevat, että heistä pidetään huolta ja he kokevat olevansa turvassa. Sijoitetuilla lapsilla on yleensäkin vaikeampaa solmia sisarussuhteita ja ylläpitää niitä. Tämän takia on tärkeää tukea myös sijoitettujen lasten suhteita mahdollisiin biologisiin sisaruksiin, jotka asuvat muualla.

Sijaissisaruudella on keskeinen osa perhehoidossa ja siksi on tärkeää, että aihetta käsitellään sijaisperheiden ennakkovalmennuksessa. Sijaissisaruus tulee myös huomioida arvioidessa sijaisperhettä lapselle. Toimivat sijaissisaruussuhteet ovat oleellisia onnistuneen sijoituksen kannalta ja vähentävät riskiä sijoituksen odottamattomaan katkeamiseen. Ainakin osasyynä sijoituksen katkeamiseen odottamattomasti sijoituksen tarpeen edelleen ollessa olemassa, on vanhempien huoli biologisista lapsistaan. Sijaisperheiden valmennuksessa on tärkeää, että koko perhe otetaan mukaan jo prosessin alussa. Perheen lapsien tulee perheen vanhempien lisäksi saada riittävästi tietoa sijaissisaruudesta ja perhehoidosta yleensä sekä aikaa käsitellä tietoa ja valmistautua. Sijoituksen aikana aika, tuki ja konkreettiset asiat arjessa tukevat sijaissisaruutta.

Kirjoittaja:
Sonja Mustonen
Sosiaalityöntekijä
Familar Perhehoitopalvelut, Uusimaa

Työkaveri meni elottomaksi – onneksi Pikku Tuulensuojassa osataan elvyttää

Pikku Tuulensuojassa koettiin yllättävä ja kauhistuttava hetki, työntekijän saadessa yllättäen sairaskohtauksen kesken työvuoron, jonka seurauksena hän meni elottomaksi. Onneksi paikalla olivat osaavat kollegat Joonas Salonen ja Karoliina Rautionaho, jotka aloittivat välittömästi elvytystoimet, joita jatkettiin ensihoidon tuloon saakka. Ensihoitajat saivat elintoiminnot palaamaan ja työkaverimme siirrettiin sairaalaan jatkohoitoon. Siellä useampi lääkäri kiitteli Joonaksen ja Karoliinan ripeää ja osaavaa elvyttämistä, joka pelasti työkaverimme hengen. 

Tilanne oli yllättävä, jota ei toivoisi kenenkään koskaan kokevan. Onneksi työparinani oli osaava Joonas, jonka kanssa saatiin tilanne nopeasti hallintaan, kommentoi tapahtunutta Karoliina Rautionaho.

Yksikössä juotiin tapahtuneen  jälkeen koko työryhmän kesken kakkukahvit sankareidemme ja erityisesti tapahtumasta selvinneen työkaverimme kunniaksi. Totesimme porukalla, että ensiaputaitojen ylläpito on äärimmäisen tärkeä asia, koska tilanne saattaa tulla eteen yllättäen.

Pikku Tuulensuojan työntekijät Joonas Salonen ja Karoliina Rautionaho.

Päivätoimintaa ja positiivisia haikuja Raussilan päihdeyksikössä

Raussilan toimintayksikössä aloitettiin kehittämisprojekti päivätoiminnan ja nuorten koulunkäynnin edistämiseksi. Tärkeimpiä elementtejä toiminnan käynnistymisessä ovat olleet dialogisuus ja positiivinen vahvistaminen. Tällä hetkellä eletään marraskuuta 2022 ja toiminta on lähtenyt tehokkaasti käyntiin. Nuoret ja aikuiset ovat omaksuneet nopeasti uusia kuntouttavia rutiineja ja yhteisö vaikuttaa motivoituneelta, kun yhdessä luodaan parempaa huomista.

Päivätoimintamme Raussilan toimintayksikössä on myös osa kuntouttavaa päihdetyötä. Päivätoiminnan tarkoituksena on vakauttaa päivärytmi, luoda sisältöä päivään ja saada onnistumisen kokemuksia. Uudet rutiinit ja toimintatavat tukevat nuorten hyvinvointia vahvistamalla nuorten minäpystyvyyttä ja voimavara-ajattelua. Parhaassa tapauksessa nuoren löytämät uudet voimavarat kannattelevat heitä tulevaisuudessa, kun sijaushuollon tukitoimet päättyvät. Kun näemme ja tuemme hyvää nuorissa, alkavat he uskoa hyvään itsekin.

Päivätoiminnan kuvaus:

Päivätoiminta toteutetaan arkipäivisin siten, että koulua käyvillä nuorilla on kaksi tuntia koulunkäyntiä ja yksi tunti yhdessä sovittua muuta aktiivista toimintaa, joka voi olla käytännössä mitä tahansa. Koulunkäynnin tehostamiseksi ja toiminnanohjauksen tukemiseksi on nuorille nimetty erikseen päivätoiminnan työryhmä, joka huolehtii koulunkäynnistä toimintayksikössä sekä päivätoiminnan kehittämisestä. Nuoria on kuultu paljon uusien rutiinien luomisessa ja tämä on vahtistanut nuorten osallisuuden tunnetta.

Nuorten kanssa tehdään joka viikko viikkosuunnitelma, johon kaikki tuovat oman ehdotuksensa ja yhdessä lähdetään sitä toteuttamaan. Koulutehtävien lisäksi nuorilla on myös tehtäviä mm. elämänhallinnan, elämäntaitojen sosiaalisten suhteiden, tunteiden käsittelyn sekä päihdetyöskentelyyn liittyviltä osa-alueilta. Näitä ohjataan mm. positiivisen pedagogiikan keinoin ja tehtävin. Päivätoiminnan ohjaajat ovat jatkuvasti tiiviissä yhteistyössä lähikoulusta toimintayksikössä käyvän opettajan kanssa sekä, omaohjaajien ja omaohjaajatyöstä nousevien teemojen parissa.

Päivätoimintaa ohjaavat arvot:
1. Positiivinen kasvatus ja –pedagogiikka
2. Dialogisuus

Raussilan päivätoiminnan tiimi
Iiro & Heli

Teemavuodesta toiseen – Kurkistus omaohjaaja teemavuoteen ja vuoden 2023 suunnitelmiin

Vuoden aikana käydään läpi yhteensä 12 tavoitteellista ja omaohjaajatyöskentelyä tukevaa teemaa. Teemojen avulla on jo päästy tutustumaan muun muassa lasten elämänhistorioihin, erilaisiin kehon ja mielen rentoutusmenetelmiin sekä mentalisaatioon osana eheyttävää lastensuojelutyötä. Loppuvuoden aikana pureudutaan vielä lapsen oikeuksiin ja omaohjaajasuhteeseen – siihen, mikä tekee omaohjaajasuhteessa juuri ”meistä meidät”. Yhdistävinä tekijöinä kaikissa vuoden teemoissa ovat olleet yhteisen ajan lisääminen, sekä lapsen ja aikuisen välisen vuorovaikutussuhteen parantaminen.

Palaute teemavuodesta on ollut pääosin positiivista ja erityisesti yksilöllisen ja luovan työskentelyn mahdollistaminen on koettu hyväksi; toimivaankin omaohjaajatyöskentelyyn on saatu teemojen kautta lisämaustetta ja uusia näkökulmia. Kehittävää palautetta on saatu vuoden rytmittämistä ja teemojen lyhyestä kestosta; teemojen syvemmän toteuttamisen ja työhön nivomisen näkökulmasta yksittäisen aiheen keston pidentäminen koettaisiin usein vaihtuvia teemoja toimivammaksi ratkaisuksi. Omaohjaaja teemavuosi on jo nyt osoittanut, että yhteiseen teemaan panostaminen kannattaa! Vuoden lopussa toteutetaan palautekysely, jolla kartoitetaan omaohjaajien ja lasten kokemuksia teemavuodesta ja sen vaikuttavuudesta omaohjaajatyöskentelyyn. Palautteet toimivat kehittämisen välineenä ja kyselyn avulla kehittämisehdotuksia ja hyviä huomioita saadaan juuri sieltä, missä tapahtuu Familarin laadukas, lapsilähtöinen ja turvallinen asiakastyö.

Positiivista nostetta kohtaamisiin panostamalla!

Omaohjaaja teemavuoden opit ja vinkit antavat pohjaa tulevalle vuodelle ja tavoitteena on, että seuraava teemavuosi on entistäkin toimivampi, ja henkilöstöä sekä asiakkaitamme vieläkin

palvelevampi. Vuoden 2023 teemamme Familarissa on Kohtaaminen. Keskiössä tulevat olemaan hyvän näkeminen sekä ihmisten väliset suhteet niin lasten ja aikuisten, henkilöstön ja esihenkilön kuin Familarin ja yhteistyötahojenkin välillä. Kohtaamisen teemavuosi on jaettu vuosineljänneksiin ja teemat kulkevat aaltomaisesti tutustumisen kautta työskentelyvaiheeseen ja siitä edelleen yhteenvetoon ennen seuraavaan teemaan siirtymistä. Tarpeiden äärelle pysähtymistä, läsnäoloa ja kohtaamisia ihmisten välillä pyritään teemavuoden avulla lisäämään. Tavoitteena on positiivisen ilmapiirin ja välittävän kulttuurin leviäminen ja kiertyminen aikuisten kautta tärkeimpään – lapsiin.

Kohtaamisiin!

Teemavuosikoordinaattori Laura Kosonen
Vastaava ohjaaja, Pienryhmäkoti Hima

Häpeän tunne voi olla osa joulua

Häpeä on myös käyttäytymistä voimakkaasti säätelevä sosiaalinen tunne, joka syntyy vertailusta muihin ihmisiin tai silloin kun ihminen ei koe tulevansa nähdyksi sellaisena kuin haluaisi. 

Tätä epämiellyttävää tunnetta torjuakseen ihminen kehittää erilaisia käyttäytymisstrategioita. Ihminen voi yrittää suojata itseään esimerkiksi vetäytymällä sosiaalisista kontakteista, ryhtymällä suorittajaksi tai käyttäytymällä hyökkäävästi toisia ihmisiä kohtaan. Nämä kaikki suojelevat minuutta ja ovat siksi hyvinkin ymmärrettäviä käyttäytymismalleja. 

Miten työskennellä häpeän kanssa:

  • Nähdään ja hyväksytään ihminen sellaisena kuin hän on. Häpeä saa paradoksaalisesti sitä enemmän valtaa, mitä enemmän sen olemassaoloa yrittää kieltää tai peittää. Tämä vaatii työntekijältä myötätuntoa, hyväksyntää ja herkkyyttä.
  • Sovintoon häpeän kanssa pääsee siis vasta, kun tulee ensin tietoiseksi häpeästään ja myöntää sen vaikutuksen elämässään. Tämä vaatii työntekijältä sensitiivisyyttä, oikea-aikaisuutta ja hyviä keskustelutaitoja. Unohtamatta psykoedukaation tärkeyttä.
  • Häpeän kanssa työskenneltäessä on tärkeää avata uusia näkymiä tulevaisuuteen ja luoda toivoa tulevaisuuden suhteen. Tämä vaatii työntekijältä uskon ja toivon luomista.
  • Luottamuksellisen suhteen rakentamisen, paljastumisen ja itsekunnioituksen parantamisen jälkeen keskustelu siirretään häpeästä kohti voimavaroja.  Tämä vaatii työntekijältä kokonaisuuden hallintaa sekä rinnalla kulkemista.

Jo yksi ainoa kohtaaminen ammattilaisen ja asiakkaan välillä saattaa olla ihmiselle merkittävä häpeän näkökulmasta. Kohtaamisella voi olla kauaskantoisia vaikutuksia.

Kirjoittaja:
Titta Pohjantähti, Sijaisperhekoordinaattori ja perheterapeutti

Lähteet: Häpeän hoito, Katja Myllyviita (Duodecim, 2020)