Pullantuoksuiset harjakaiset

Saunan lauteitakin pääsi jo testaamaan, vaikkakin ekat löylyt saavat vielä odottaa! Erityisesti ihastelimme tänään sisäpihaamme, joka rajautuu metsän reunaan. Siinä on rauhaisaa viettää aikaa.

Mukana kierroksella oli myös virallinen valvoja Mimi-koira. Mimillä ei ollut huomautettavaa laadusta!

Kalusteita vaille valmis

Lasten huoneisiin on kaapit asennettu, kylppärit viimeistelyä vaille valmiit, sekä viimeisimpänä meille on alkanut rakentua keittiöt! Niitä olemmekin jännityksellä odottaneet: yhteiset ruokahetket ovat meille tärkeitä.

Ruoka on meille enemmän kuin vain ravintoa. Ruoka ja yhteiset ruokahetket ovat meille hoivan ja arvostuksen osoituksen väline. Tykkäämme kattaa lapsille kauniisti, tehdä toisinaan aamuvoileivät valmiiksi ja pistää parempaa pöytään. Totesimme, että uudetkin tilat sopivat hyvin brunsseillemme. Muutaman viikon päästä pääsemme kalustamaan taloa uusilla kalusteilla.

Pysy kanavalla, tästä alkaa loppukiri!

Kurkistus uusiin tiloihin

Kierros talossa kertoi omaa tarinaansa. Lattiat olivat jo valmiina kauniin lämpimässä sävyssään ja vastapainona hirsiseinien karheus kuiskasi luonnon ja käsityön läsnäoloa. Valo virtasi suurista ikkunoista sisään korostaen tilojen avaruutta. Kuin talo olisi kertonut jo itse tarinaa lapsista, joiden arjen äänet täyttäisivät pian nämä huoneet.

Talo ei kuitenkaan ole vain rakennus. Se on ympäristö, joka tukee lasten kasvua ja kuntoutumista. Ahvenlammen rannalla sijaitseva Lehtosara tarjoaa rauhaa ja luonnon läheisyyttä, elementtejä, jotka auttavat luomaan turvallisen ja kodinomaisen arjen. Luonto ympärillä on kuin lisätila, jossa voi hengittää sisään ja löytää uutta voimaa jokaiseen päivään.

Meille tämä vierailu oli myös muistutus siitä, miksi teemme tätä työtä. Kun uudet tilat valmistuvat syksyn aikana, ne tarjoavat lapsille mahdollisuuden rakentaa omia tarinoitaan turvallisessa ympäristössä. Nykyaikaiset ja viihtyisät tilat sekä ammatillisesti osaava ja lämminhenkinen tiimi – siinä on lupaava uusi alku kasvulle ja nähdyksi tulemiselle.

Kauniin kuvauksen tunnelmistamme kirjoittanut vastaava ohjaajamme Tiina Elomaa

Perhe osana sijaishuoltoa

Perheenä olo lastensuojelussa herättää usein monenlaisia tunteita, joita olemme myös työntekijöinä myötäeläneet työuramme aikana. On helppoa tavoittaa jotakin siitä, mitä vanhempana, sisaruksena tai isovanhempana voi kokea, jos oma lapsi tai läheinen tarvitsee lastensuojelun tukea. Lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle on kriisi koko perheelle.

Perheyhteyden säilyttäminen sijoituksen aikana

Olemme pohtineet paljon sitä, millä kaikilla tavoin lapsen yhteyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta omaan perheeseensä voisi ylläpitää silloin, kun lapsi on sijoitettuna meille. Lapsen perhe ja läheiset eivät jää taka-alalle, vaan kulkevat matkassa mukana tiiviisti, niin tapaamisin, puheluin kuin puheissamme. Vaikka lapsi muuttaisi asumaan sijaishuoltopaikkaan, se ei ole perheen loppu. Sijaishuollon tavoitteena on se, että lapsi voisi palata kotiinsa turvallisiin olosuhteisiin. Parhaimmillaan sijoitus on alku voimavarakkaammalle ja vahvemmalle perheelle, vaikka kotiutus ei aina olisikaan vaihtoehto.

Toimiva työskentelysuhde sijaishuollon ohjaajan ja perheen välillä tarvitsee ohjaajan aitoa kiinnostusta, arvostusta ja kuuntelua. Vanhassa intiaanien sanonnassa on todellinen viisaus: ”Et voi tuomita toista, jos et ole kulkenut hänen mokkasiineissaan”. Ymmärrys lapsen ja perheen elämäntilannetta kohtaan on välttämätöntä suhteen syntymiseksi. Ohjaaja tapaa vanhempia ja tutustuu heihin sekä perheen tarinaan. Myös ymmärrys vanhempien ja perheen voimavaroista ja voinnista on tärkeää, jotta saamme kokonaiskuvan perheen tilanteesta.

Parhaimmillaan perhe tarjoaa pysyviä ihmissuhteita, turvallista oloa, lämmintä suhtautumista ja huolenpitoa

Useimmiten lapsi käy kotona loma-aikoina, ja puheluita vanhempien kanssa käydään viikoittain. Lapsen perhettä ja verkostoa kuljetetaan puheissa mukana lapsen kanssa työskenneltäessä sekä arjen keskusteluissa. Perheen kuljettaminen mukana puheissa on tärkeää lapsen identiteetin ja itsetunnon kehityksen kannalta. Järjestämme myös perhepäiviä, jotka nimensä mukaisesti ovat perheen, lapsen ja ohjaajan kanssa vietettyjä päiviä. Perhepäivinä tehdään erilaisia asioita yhdessä (kuten ulkoilua, keilausta, syömistä, yhdessäoloa), vahvistetaan perheen ja lapsen välistä suhdetta ja luodaan lämpimiä muistoja perheelle ja lapselle yhdessä vietetystä ajasta.

Pohdimme, voisiko tätä kaikkea kuvata eräänlaisena ’’yhteisvanhemmuutena’’, vaikka sijaishuollon aikuisten ei ole koskaan tarkoitus korvata lapsen omia vanhempia/huoltajia. Toivomme kuitenkin, että voisimme tarjota lapselle jonkinlaista perheyden kokemusta myös meillä. Parhaimmillaan perhe tarjoaa pysyviä ihmissuhteita, turvallista oloa, lämmintä suhtautumista ja huolenpitoa. Kokemusta siitä, että pidämme aina puoliasi ja toivomme hyvää sekä taistelemme sen puolesta, että se mahdollistuu. Sitä toivomme voivamme välittää lapsille perheydestä myös meillä täällä Lehtosarassa.

Näiden ajatusten myötä haluamme toivottaa kaikille hyvää perheiden päivää!

Kirjoittajat:

Elina Ravantti, ohjaaja, Familar Lehtosara Joutseno

Anu Lyytikäinen, yksikönjohtaja, Familar Lehtosara Joutseno

  • Kirjoituksessa on hyödynnetty koko työryhmämme ajatuksia.