Familar Heinälahti muuttaa uusiin tiloihin Mikkeliin joulukuussa 2026 9.6.2026 Muuton taustalla on tarve tiloille, jotka vastaavat nykyaikaisen ympärivuorokautisen lastensuojelun laitoshoidon vaatimuksia. Kyse ei ole uuden yksikön avaamisesta, vaan nykyisen toiminnan jatkumisesta uusissa, tarkoituksenmukaisissa tiloissa. – Heinälahti on toiminut nykyisissä tiloissaan vuodesta 2010 ja tunnetaan laadukkaasta palvelusta sekä hyvästä kohtaamisesta. Vanha öljylämmitteinen kyläkoulu ei kuitenkaan enää vastaa lastensuojelupalveluille asetettuja vaatimuksia eikä nykyisiä ympäristönormeja, joten on hienoa, että toiminta voi jatkua Mikkelin Rantakylässä uusiin, tätä toimintaa varten suunniteltuihin tiloihin, sanoo palvelujohtaja Anssi Nikkarinen. Uusi yksikkö tarjoaa 14 asiakaspaikkaa sekä yhden itsenäistymisasunnon. Tilat on suunniteltu tukemaan turvallista ja sujuvaa arkea: yksikössä on kaksi asuinyksikköä, Versola ja Taimila, joissa molemmissa on nuorten omat huoneet, yhteiset oleskelutilat sekä henkilökunnan työtilat. Lisäksi rakennuksessa on hallinnolliset tilat, harrastustiloja ja piha-alueella terassi sekä koripallokenttä. Uusi sijainti tukee nuorten arkea myös muuten. Yksikkö sijaitsee nykyistä parempien julkisten kulkuyhteyksien lähellä, ja lähialue tarjoaa hyvät mahdollisuudet liikkumiseen, harrastamiseen ja koulunkäyntiin. – Jatkamme työskentelyä uusissa tiloissa samana laadukkaana perustason lastensuojelun sijaishuoltoyksikkönä, toimintaan suunnitelluissa tiloissa. Vuosien aikana muotoutunut Heinälahden henki tarkoittaa turvallisuutta ja aitoa kiinnostusta nuorten elämää kohtaan. Tämä lämmin henki siirtyy uuteen paikkaan tuttujen aikuisten mukana. Odotamme innolla uuden sijainnin tuomia mahdollisuuksia, kun ympärillä on hyvä tarjonta niin liikkumiselle, urheilulle kun muullekin toiminnalle, sanoo yksikönjohtaja Saara Porevesi. Heinälahdessa nuorten osallisuus, omatoimijuus ja hyvinvointi ovat pitkään olleet toiminnan keskiössä, ja sama työ jatkuu. Koko henkilöstö siirtyy uuteen yksikköön vanhoina työntekijöinä, ja nuorten muuttoa valmistellaan vaiheittain yhdessä heidän kanssaan. Muutoksesta on kerrottu nuorille, heidän vanhemmilleen sekä yhteistyötahoille. Koska kyse on olemassa olevan yksikön siirtymisestä uusiin tiloihin, muutoksella ei ole merkittävää vaikutusta alueen lastensuojelupalveluihin. Lisätietoja antaa: Saara Porevesi, yksikönjohtaja Pienryhmäkoti Heinälahti p. 050 3165236 saara.porevesi@familar.fi Artikkelikuva: havainnekuva
Omavalvonnan seurantahavainnot ja kehittämistoimenpiteet Q1/2026 9.6.2026 OMAVALVONTAKÄYNNIT Familarissa on osana omavalvontaa tehty vuodesta 2018 alkaen omavalvontakäyntejä eri teemoilla. Käyntien teemat ovat vaihdelleet asiakirja-auditoinneista työyhteisön tilaa koskeviin käynteihin. Vuonna 2026 käyntien teemana on Arki ja osallisuus ja käynnit toteutetaan kaikilla Mehiläisen sosiaalipalveluiden linjoilla yhteisen rakenteen mukaan sisältäen kuitenkin muutaman palvelulinjakohtaisen kysymyksen. Käyntien tekijöinä toimivat omavalvontaohjaajat, jotka koostuvat palvelujohtajista ja kokeneista yksikönjohtajista. TRAUMASENSITIIVINEN VIITEKEHYS ”Traumasensitiivisyys ei ole meille vain uusi teema vuodelle 2026 – se on tietoinen valinta katsoa koko työtämme uudella tarkkuudella ja rohkeudella. Familarin läpileikkaavaksi viitekehykseksi valikoitunut traumasensitiivinen näkökulma yhdistää tiedon, tunteen ja kokemuksen. Se muistuttaa meitä siitä, että jokaisen asiakkaan näkyvän käyttäytymisen takana on tarina, joka ansaitsee tulla kohdatuksi turvallisesti ja arvostavasti. Traumasensitiivisyys ei kuitenkaan kuulu vain asiakastyöhön. Se on yhtä tärkeää työyhteisöissä. Turvallinen, ymmärtävä ja empaattinen ilmapiiri tukee työntekijöiden jaksamista, vahvistaa sitoutumista ja vähentää konflikteja. Kun ymmärrämme traumaattisten kokemusten vaikutuksia, pystymme rakentamaan työympäristön, jossa ihmiset voivat olla aidosti läsnä ja tehdä työnsä hyvin. Tämä näkyy lopulta parempana työilmapiirinä, vahvempana resilienssinä – ja ennen kaikkea parempana työn laatuna. Traumasensitiivinen työote auttaa meitä näkemään ihmiset kokonaisina, ehkäisemään uudelleen traumatisoitumista ja rakentamaan luottamusta askel askeleelta. Teemme tätä jo nyt. Vuonna 2026 teemme sen vielä tietoisemmin.” Mervi Elfving, liiketoimintajohtaja Ensimmäisen vuosineljänneksen aikana toteutettiin henkilöstölle kysely traumasensitiivisen osaamisen kehittämisen tarpeesta sekä tuotettiin sähköiseen koulutusympäristöön neljä traumasensitiivisen viitekehyksen koulutusta työryhmien käyttöön. LASTENSUOJELULAIN UUDISTAMINEN Familar osallistui kutsuttuna Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuulemiseen lastensuojelulain uudistuksen ensimmäisestä vaiheesta. Keskeisinä huomioina kuulemisessa Familar nosti esiin esimerkiksi lastensuojelulain hengen muutoksen kohti rajoittavampaa linjaa, voimankäyttö-termin käytön lastensuojelun kontekstissa sekä perhehoidon rajoitustoimenpiteet. KUUKAUSITTAISET OMAVALVONTAKYSELYT Lastensuojeluyksiköiden laatua seurataan myös kuukausittaisilla omavalvontakyselyillä yksiköille. Kyselyssä on yhdeksän seurattavaa osa-aluetta: hoito ja kasvatus, asiakkaiden tilanne, lastensuojelulain mukaiset rajoitustoimenpiteet, turvallisuus, ravinto ja siisteys, kiinteistö, lääkehoito, poikkeamien käsittely sekä vuosikellon mukaiset tehtävät. Omavalvontaindeksi vuoden 2026 ensimmäisellä neljänneksellä oli 91,4 (Q4/2025 92,9). POIKKEAMAT Q1/2026 Havaittujen puutteiden ja epäkohtien tunnistamiseksi ja korjaamiseksi seuraamme yksiköiden poikkeamaraportointia. Yksiköt raportoivat poikkeamista toiminnanohjausjärjestelmään, jonka jälkeen ne käsitellään yksikkö- ja palvelulinjakohtaisesti. Q1/2026 poikkeamia kirjattiin yhteensä 727 kappaletta (Q4/2025 973). Suoraan asiakkaiden hoitotyöhön liittyviä vakavia (luokka 4-5) poikkeamia oli 1,11 kappaletta tuhatta hoitovuorokautta kohden (Q4/2025 01,04). Lääkehoidon vakavia poikkeamia kirjattiin Q1/2026 45 eli 0,18 kappaletta tuhatta hoitovuorokautta kohden (Q4/2025 0,16). Q2 / 2026 Työn vaarojen arviointi Omavalvontakäyntien loppuunsaattaminen Hyvinvointialueittaiset Kanta-liittymiset
Familar Katajarinne juhli 10-vuotista taivaltaan ja laajentumistaan 8.6.2026 Jyväskylän Mäyrämäessä sijaitseva Familar Katajarinne kutsui yhteistyötahoja avoimien ovien päivään keskiviikkona 15. huhtikuuta 2026. Tilaisuudessa juhlittiin Havu-yksikön 10-vuotista taivalta erityistason lastensuojelun sijaishuollossa sekä Katajarinteen laajentumista toisella asuinyksiköllä, Marjalla. Laatujohtaja Marko Nikkanen piti päivän pääpuheen teemalla “Lastensuojelu, mistä tulet, minne menet?”. Marko kuvasi konkreettisin esimerkein, kuinka arki lastensuojeluyksiköissä ja nuorten elämässä on muuttunut viimeisen 30 vuoden aikana. Puheessaan hän pohti myös tulevaa lastensuojelulain muutosta ja sen merkitystä sekä yksiköiden että sosiaalityön arjelle. Perhetyömäinen alkuperäisidea johtaa edelleen Katajarinteen toiminta sai alkunsa vuonna 2015 lastensuojelun perhetyöntekijöiden halusta toteuttaa lasten ja perheiden kuntoutusta laitosympäristössä vahvasti perhetyömäisellä otteella. Alkuperäisenä visiona oli luoda yksikkö, josta lapset ja vanhemmat saavat tukea ja eväitä omaan luonnolliseen elinympäristöönsä, ei paikka, jossa lasten tulisi oppia olemaan laitoksessa. Toiminnan ytimessä on edelleen ajatus, että lapsen kuntoutuminen mahdollistuu merkityksellisen ja mieluisan arjen kautta, joka tukee lapsen identiteettiä, tunteita, haaveita ja osallisuutta. Kouluyhteistyö lapsen oppimisen tukena Koulunkäynti on keskeinen osa sijoitettujen lasten arkea ja tulevaisuutta. Katajarinteessä koulutusta ei nähdä lastensuojelutyön sivujuonteena, vaan yhtenä tärkeimmistä lasta suojaavista ja voimaannuttavista tekijöistä. Sijoituksen aikana lapset käyvät lähikoulua, ja Jyväskylän Sisukas-tiimi koordinoi heidän opetusjärjestelyjään. Katajarinteen tiimissä toimii oma kouluyhteyshenkilö, jonka tehtävänä on edesauttaa sujuvaa kouluarkea. Vastaava ohjaaja Minna Koskimäki toimii kouluyhteistyön vastuuhenkilönä, ja ennalta sovittuihin koulutapaamisiin osallistuvat omaohjaaja, vanhemmat ja sosiaalityöntekijä mahdollisuuksien mukaan. Ratkes, traumasensitiivisyys ja nepsy-osaaminen arjessa Katajarinteen työskentelyssä hyödynnetään ratkaisu- ja voimavarakeskeisyyttä (Ratkes) sekä traumainformoitua työotetta. Ratkes korostaa huomion kiinnittämistä unelmiin, toimiviin asioihin ja voimavaroihin, ja auttaa ihmisiä löytämään ja arvostamaan omia vahvuuksiaan. Henkilöstöllä on laaja koulutus Ratkes-, trauma-, mapa- ja nepsy-työotteisiin. Erityisesti neuropsykiatrisen osaamisen vahvistamiseen on panostettu pitkäkestoisella koulutuksella, sillä monella sijoitetulla lapsella on taustallaan haastavia elinolosuhteita ja turvattomuutta. Ennakoitava, vakaa ja aikuisjohtoinen arki luo tällöin perustan oppimiselle ja hyvinvoinnille. Perhe ja verkosto mukana joka askeleella Tiivis perheyhteistyö on Katajarinteen toiminnan keskiössä. Lapsi, perhe ja heidän verkostonsa kutsutaan yhdessä rakentamaan yhteisiä tavoitteita, mikä tukee perheen vuorovaikutusta ja lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Perhelähtöisyys huomioi kunkin perheen omat toimintatavat ja arjen rytmit. Sijoitettu lapsi elää monimutkaisessa verkostossa, johon kuuluvat lapsi itse, yksikkö, koulu, sosiaalityö ja biologiset vanhemmat. Yksikön tehtävänä on rakentaa siltoja, suojata lasta ja vahvistaa vanhempien myönteistä osallisuutta. Arki itsessään ei kuntouta, vaan siinä toimivat ihmiset ja heidän yhteistoimintansa. Familar Katajarinne jatkaa työtään lasten ja nuorten kehityksen ja hyvinvoinnin kokonaisvaltaisena tukijana. Havun ja Marjan muodostama kokonaisuus vahvistaa kykyä vastata lasten yksilöllisiin tarpeisiin ja tarjota turvallinen, kuntouttava ympäristö, jossa jokaisen lapsen vahvuudet tunnistetaan ja niitä vahvistetaan.
Familar Lehtosara Lappeenrannassa tulevaisuus kasvaa luottamuksesta ja yhteistyöstä 4.6.2026 Lehtosara Lappeenrannassa työskentely nuoren kanssa alkaa aina vuorovaikutuksesta. Ketään ei kohdata vain oireidensa kautta, vaan kokonaisuutena. Vuodesta 1997 Lappeenrannan alueella toiminut lastensuojelun erityisyksikkö on erikoistunut psyykkisesti oireilevien lasten ja nuorten hoitoon, kasvatukseen ja kuntoutukseen. Pitkä kokemus näkyy varmuutena: Lehtosarassa osataan kohdata ja pystytään vastaamaan hyvinkin haastaviin tilanteisiin. Lehtosaran vahvuuksia ovat vuorovaikutus- ja suhdekeskeinen työskentely, johon myös yksikön psykiatrinen ja terapeuttinen työote perustuu. – Suhdekeskeinen työ tarkoittaa meille aitoa inhimillistä kohtaamista ja virittäytymistä nuoren tunne-elämään ja kokemusmaailmaan. Haluamme kurkata aidosti myös sinne oireiden taakse, yksikönjohtaja Marjo Paukkunen sanoo. Yhteistyötä lähdetään rakentamaan luottamuksen ja turvallisuuden kautta. Nuorella voi olla taustalla traumaattisia kokemuksia, turvattomuutta, vaurioita kiintymyssuhteissa ja monimuotoista psyykkistä tai neuropsykiatrista oireilua. Monella saattaa olla myös aiempia hoitojaksoja psykiatrialla. Tavoitteena on ymmärtää, mistä nuoren käyttäytyminen kertoo, ja rakentaa työskentely sen varaan. – On tärkeää tuntea ja ymmärtää nuoren elämänhistoria ja elämäntapahtumat, jotka vaikuttavat myös tässä hetkessä, Paukkunen kuvaa. Tämä vaatii moniammatillista osaamista, sen jakamista sekä vahvaa yhteistyötä terveyden- ja sosiaalihuollon kanssa. Yksikön henkilökunta on vahvasti kouluttautunut psykiatriseen lastensuojelutyöhön, traumatyöhön sekä erilaisiin arjessa hyödynnettäviin menetelmiin, kuten dialektiseen käyttäytymisterapiaan ja vakauttavan työn menetelmiin. Arki kuntoutumisen perustana Kuntoutuminen ei tapahdu irrallisina hetkinä, vaan arjessa. Lehtosarassa arki rakennetaan niin, että se tukee nuoren toimintakykyä, ikätasoista kehitystä ja hyvinvointia mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. – Tavoitteena on rakentaa jokaiselle nuorelle mielekäs arki, joka perustuu hänen vahvuuksiinsa ja voimavaroihinsa, Paukkunen kuvaa. Lehtosaran arki sisältää yksilöllistä ohjausta ja tukea sekä tunnesäätely- selviytymis- ja ahdistuksenhallintakeinojen harjoittelua ja niiden tukemista. Lisäksi yksikössä tuetaan vahvasti koulunkäyntiä ja perhetyöskentely on keskeistä. Päivittäiseen toimintaan kuuluu myös toiminnallisia ja yhteisöllisiä elementtejä. Myös eläinavusteisuutta hyödynnetään. Arjen tukena toimivat yksilölliset viikko- ja kuukausisuunnitelmat. Kaiken taustalla on ajatus siitä, että arki itsessään on tärkein kuntoutumisen väline. Omaohjaaja rakentaa turvaa Omaohjaajat kulkevat nuoren rinnalla arjessa, ja heillä on tärkeä rooli suhdetyöskentelyssä ja nuoren osallistamisessa. Jokaisella nuorella on kaksi omaohjaajaa, jotka vastaavat nuoren asioista. Omaohjaaja rakentaa nuoreen suhdetta ja luottamusta. Työ on tavoitteellista ja sisältää säännöllisiä, suunniteltuja tapaamisia ja omaohjaaja-aikoja. – Turvallisessa omaohjaajasuhteessa voidaan tarjota nuorelle korjaavia kokemuksia turvallisen aikuisen rinnalla. Kohtaaminen traumasensitiivisesti on keskiössä. Omaohjaajan kanssa voi myös työstää omaa elämäntarinaa sekä suunnitella tulevaa, Paukkunen sanoo. Vahva yhteistyö psykiatrian kanssa Yksikön vahva psykiatrinen osaaminen näkyy mahdollisuutena tarjota psyykkisesti oireilevalle nuorelle keinoja ymmärtää ja hallita omia oireita ja haasteita sekä kykynä pureutua juurisyihin. Työtä tukee tiivis, vuosia jatkunut yhteistyö Etelä-Karjalan hyvinvointialueen lasten ja nuorten talon nuoriso- ja lastenpsykiatrian poliklinikoiden kanssa, jossa Lehtosaralle on myös oma nimetty yhteyslääkäri. Yhteistyö ei ole satunnaista, vaan osa jokapäiväistä työtä. – Lähes jokaisella nuorella on oma hoitokontakti. Pyrimme siirtämään hoitomalleja käytäntöön ja nuorten arjen ympäristöön. Meidän työskentelymme tukee psykiatrian antamaa hoitoa, ja heidän työnsä tukee meidän arkeamme, Paukkunen kuvaa. Yhteistyösuhteen rakentumisen ja nuoren kuntoutumisen eteen työskennellään yhdessä. Käytännössä tämä tarkoittaa nuorten säännöllisen hoitokontaktin lisäksi matalan kynnyksen konsultaatiota, tiivistä yhteydenpitoa, nopeaa reagointia muutoksiin sekä tilanteen mukaan akuuttikäyntien järjestämistä tai toisinaan myös psykiatrian työntekijöiden jalkautumista yksikköön. Tällä ehkäistään voinnin romahduksia ja notkahduksia. – Psykiatrian työ tukee myös nuoren kiinnittymistä yksikköön ja hoitaviin aikuisiin, jolloin pystymme yhdessä tukemaan nuorta haasteissa, Paukkunen sanoo. Joustavaksi ja mutkattomaksi koettu yhteistyö alkaa heti nuoren tullessa ja jatkuu saumattomasti arjen rinnalla. Nuori on mukana omassa tarinassaan Vaikka ympärillä on useita ammattilaisia, Lehtosarassa pidetään kiinni siitä, että nuori on itse aktiivinen toimija omassa prosessissaan ja että he tulevat kuulluksi. – Nuoret ovat mukana rakentamassa omaa hoito- ja kasvatussuunnitelmaansa ja tietoisia kaikista asioistaan, Paukkunen sanoo. Osallisuus näkyy myös päivittäisissä keskusteluissa ja käynteihin osallistumisessa. Tavoitteita asetetaan ja seurataan yhdessä. Nuorten läheisten osallisuus on myös keskeistä. Myös yhteistyötahot ovat huomanneet jotain erityistä ja vaikuttavaa Lehtosaran tavassa tehdä työtä. Yksikkö on saanut hyvää palautetta toimivasta yhteistyöstä nuorisopsykiatrian kanssa sekä suhdekeskeisen työskentelyn ja intensiivisen omaohjaajatyön näkymisestä käytännössä. Palautteissa näkyy erityisesti arvostus yksikön kykyyn kohdata haastavatkin tilanteet ja tehdä työtä pitkäjänteisesti. – Teemme työtä aidosti välittäen ja jokainen nuori on meille tärkeä omana itsenään. Ajattelemme, että vaikuttava sijaishuolto rakentuu ennen kaikkea suhdekeskeisyydestä, yhteistyöstä ja osaamisen jakamisesta sekä työtavasta, jossa kuljetaan rinnalla myös haastavissa hetkissä pitäen yllä toivoa muutoksen mahdollisuudesta. Kun nuori tulee meille, teemme kaikkemme auttaaksemme ja tukeaksemme häntä. Yksikään kivi ei jää kääntämättä, Paukkunen summaa. Sosiaalityöntekijöiden palautteita Familar Lehtosara Lappeenrannasta Asiakkaani kanssa on työskennelty erittäin intensiivisesti ja olen ollut todella tyytyväinen työskentelyyn. Lapselle ollaan läsnä ja keskustellaan, osataan myös perustella rajoituspäätöksiä ja pohtia vaihtoehtoisia tapoja yhdessä lapsen kanssa. Lapsen ja perheen yksilölliset tarpeet huomioitu (sopivien hoitomenetelmien ja virikkeiden löytäminen ja järjestäminen) Ovat päässeet isoja askelia eteenpäin. Suhtautuminen ja työskentely on ollut kokemukseni mukaan lapsilähtöistä ja suhdeperustaista. He varmasti tekevät kaikkensa lapsen eteen, eivätkä luovuta helpolla. Yhteistyö myös lasten vanhempien kanssa on ensiluokkaista ja vanhemmuutta jaetaan ihan tosiasiallisesti. Lapsilla on erinomaiset harrastusmahdollisuudet. Yhteistyö psykiatrian ja koulujen kanssa on todella hyvää ja tiivistä. Ymmärretään suhdeperustaisen työskentelyn merkitys, osataan osoittaa sanoin ja elein välittämistä lapselle. Intensiivinen omaohjaajatyö, työryhmä- ja omaohjaajatyöskentely näyttäytyvät sosiaalityöntekijälle vahvoina. Lehtosarassa on ammatillista osaamista kohdata psyykkisesti oirehtivia lapsia sekä tarjota vakauttavaa ja kuntouttavaa arkea. Lehtosaran henkilöstö suhtautuu heillä oleviin lapsiin välittävästi ja pystyvät työskentelemään myös kiintymyssuhdeperustaisesti. En voisi kuvitella parempaa paikkaa traumatisoituneelle, psyykkisesti oireilevalle tai nepsyhaasteiselle lapselle, joka tarvitsee laitosmuotoista sijaishuoltoa. Työskentely on lapsen oikeuksia ja lasta kunnioittavaa. Ota yhteyttä ja kysy lisää Marjo Paukkunen Yksikönjohtaja 040 832 8092 marjo.paukkunen@familar.fi Lue lisää yksiköstä: familar.fi/toimipaikat/lehtosara-lappeenranta
Koppurin hoitomalli tukena kohti itsenäisempää arkielämää ja taitavampaa käyttäytymistä 27.5.2026 Koppurin teoreettinen viitekehys on biososiaalinen, dialektiseen käyttäytymisterapia-ajatteluun perustuva, ja perustuu tutkittuun kognitiiviseen tietoon, teoriaan ja hoitomuotoon. Hoidon ja kuntoutuksen taustalla on ymmärrys siitä, että persoonallisuuden kehittymiseen vaikuttavat sekä synnynnäiset temperamenttitekijät, että yksilön vuorovaikutus ympäristönsä kanssa. Emotionaalinen epävakaus syntyy, kun tunne-elämältään herkästi haavoittuva yksilö kasvaa ympäristössä, jossa hän ei opi herkkyytensä käsittelemiseen tarvittavia taitoja. Ongelmalliset käyttäytymiset nähdään joko yrityksinä päästä eroon vaikeista tunteista tai seurauksena epäonnistuneesta tunnesäätelystä. Strukturoitu hoitoprosessi Koppurin kuntoutuksen strukturoituun hoitoprosessiin kuuluu tarkkaan määritellyt eheyttävät ja korjaavat hoitokäytännöt. Koppurin hoitoprosessin vaiheita ovat tulotilanne, hoidon suunnittelu, hoidon toteutus ja hoidon arviointi. Tulotilanne on olennainen osa kokonaishoitoa, jolloin määritellään yksilöllisesti hoidon tarve, mikä ohjaa hoidon suunnittelua ja toteutusta. Tulotilanteessa hoidon tarpeen arvioinnissa käytetään tutkimuksellista työotetta, kartoittaen asiakkaan psyykkistä terveydentilaa psykiatristen oirekyselytutkimusten mukaan. Asiakkaan somaattinen terveydentila määritellään sairaanhoitajan toteuttamalla terveystarkastuksella, ja arkielämän perustaitojen lähtötaso määritellään mm. AFLS-tutkimuksen keinoin. Hoidon suunnittelua ja toteutumista ohjaa asiakkaan yksilöllinen strukturoidusti suunniteltu hoito ja kuntoutus. Kuntoutuksen etenemistä ohjaa kuntoutussuunnitelma, jota arvioidaan ja päivitetään kuukausittain. Hoidon arviointia toteutetaan säännöllisesti koko kuntoutushoidon ajan. Asiakkaalle määritellään yksilöllinen oire-/toimintakykymittaristo asiakkaan yksilöllisen oirekäyttäytymisen sekä toimintakykyhaasteiden pohjalta. Olennaisena osana hoidon arviointia sisältyy seurantakyselytututkimusten tekeminen hoidon aikana ja sen päättyessä. DKT-arkiohjaus Dialektinen käyttäytymisterapia on tutkimusten mukaan toimivin hoitomuoto hoidettaessa epävakaata persoonallisuushäiriötä. DKT:n osa-alueita voi tutkimusten mukaan onnistuneesti hyödyntää myös masennuksen, ahdistuneisuus-, syömis- tai neuropsykiatristen häiriöiden, kaksisuuntaisen mielialahäiriön tai skitsofrenian hoidossa. Koppuriin on luotu oma Koppurin manuaali, mikä on jatkuvasti kehittyvä viimeisimpien tutkimustulosten sekä Käypä Hoito- suositusten mukainen hoito-ohjelma. Siinä sovelletaan käyttäytymisterapeuttisia hoitoelementtejä. Käytämme Koppurissa DKT-arkiohjausta, mikä tähtää muutokseen. DKT-arkiohjaus on taitoharjoittelun ohjausta, missä uuden taidon oppiminen tapahtuu seuraavien vaiheiden kautta: 1) Taitojen hankkiminen ohjeiden, mallintamisen ja tiedon antamisen avulla. 2) Käyttäytymisen vahvistaminen käyttäytymisharjoitusten ja palautteen avulla. 3) Taidon yleistyminen kotitehtävien ja ketjuanalyysin avulla. Asiakasta autetaan luopumaan vaikeuksia aiheuttavista toiminta- ja käyttäytymismalleista sekä harjoittelemaan uutta, taitavaa käyttäytymistä. Ohjaukseen sisältyy hyväksynnän tavoite ja hyväksyntään tähtäävä työskentely. Hyväksyntää edistetään tietoisen läsnäolon harjoituksilla ja hyväksyntää viestittävällä vuorovaikutuksella. Olennaista on sekä muutoksen, että jatkuvan hyväksynnän jatkuva edistäminen ja tasapainottaminen. Nämä tavoitteet yhdistyvät dialektisen filosofian avulla. Toimintatapojen kehittäminen Koppurissa on valmius vähentää asiakkaan toistuva itseä vahingoittava käyttäytyminen ja ohjata kuntoutujaa korvaamaan se taidokkaalla käyttäytymisellä. Puutumme kehitystä haittaavaan, asiakasta itseään ja ympäristöä vahingoittavaan toimintaan ja ohjaamme kuntoutujaa normaaliin hoitavaan arkeen, oman elämänhallinnan paranemiseen, oireidenhallinnan vahvistumiseen ja toimiviin käytäntöihin. Koppurissa käytetään tehokkaan käyttäytymisen muutoksen mahdollistajana ABA:n (sovellettu käyttäytymisanalyysi) mukaista palkitsemisjärjestelmää, kun halutaan tehokkaasti ja nopeasti muuttaa itselle epäedullista käyttäytymistä tai vahvistaa toivottua käyttäytymistä. Palkitsemisjärjestelmää toteutetaan sekä suunnitellusti yhdessä sopien, että ennalta arvaamatta. Tuemme neuropsykiatrisen valmennuksen keinoin uusien myönteisten toimintatapojen kehittymistä, sekä myönteisen elämänpolun rakentumista. Asiakasta ohjataan pois ongelmakeskeisestä ajattelusta, puheesta ja toiminnasta ratkaisu- ja voimavarakeskeiseen ajatteluun, puheeseen ja toimintaan sekä toimiviin käytänteisiin. Asiakkaan kanssa työskentelyssä keskitytään asiakkaan aikaisempiin onnistumisiin ja piilevien voimavarojen käyttöönottoon, sekä myönteisten tunteiden lisäämiseen. Koppuriin on luotu erillinen neuropsykiatrinen kuntoutushoito-ohjelma, minkä osa-alueita hyödynnetään yksilöllisesti asiakkaan kuntoutuksessa.
Valmentajan tarina perhekohtaisista tapaamista 21.5.2026 Valmennuksen parhaimpia asioista on uusin ihmisiin, perheisiin ja heidän tarinoihinsa tutustuminen. Olen otettu ja ylpeä siitä, miten avoimesti perheet jakavat minulle henkilökohtaisia asioitaan. Haluan valmentajana, että jokainen perhe kokee tulleensa kohdatuksi ja arvostetuksi. Suhdekeskeisyys ja dialogisuus ovatkin keskeisiä teoreettisia näkökulmia valmennuksessa. Valmennus on prosessi, jonka aikana perhe valmistautuu ja kasvaa uuteen tehtäväänsä, mutta myös minä valmentajana varmistun siitä, että perhe on valmis kohtaamaan kaikki ne ilot, surut, haasteet ja onnistumiset, mitä perhehoitajuus tuo mukanaan. Samalla jokainen perhe kehittää minua ammatillisesti valmentajana. Saan aina uuden valmennusprosessin ja uuden perheen myötä oppia myös ammatillisesti jotain uutta, sillä kaikki perheet ovat tarinoineen ainutlaatuisia. Saavun jokaisen perheen pihapiiriin valmiina uuteen, yhteiseen kasvutarinaan ja mielenkiintoiseen seikkailuun. En utbildares berättelse om familjeinriktade möten Jag kör längs en vacker skogsväg. Snart får jag träffa en ny blivande fosterfamilj för första gången och se deras hem. För familjen är det här den första Famile-utbildningen, men jag har utbildat fosterfamiljer i flera år. Fastän utbildningens struktur och teman är bekanta för mig är familjen ännu okänd. Det bästa med att utbilda är att man får lära känna nya människor, familjer och deras historier. Jag är tacksam och stolt att familjerna öppet berättar om sina personliga saker för mig. Jag vill att familjerna känner att de blivit bemötta och att de vet att jag uppskattar dem. Relationscentrering och dialogiskhet är några av utbildningens centrala teoretiska utgångspunkter. Utbildningen är en process, då familjen förbereder sig för och växer in i den nya rollen. Samtidigt blir också jag som utbildare säker på att familjen är färdig att möta all glädje, sorg, utmaningar och framgång som ingår i att vara familjevårdare. Utöver detta utvecklas jag professionellt som utbildare och lär mig något nytt av varje utbildningsprocess eftersom varje familj är unik. Jag kommer fram till en idyllisk gård färdig för en ny gemensam utvecklingshistoria. Kirjoittaja: Sonja Mustonen, sosiaalityöntekijä, Uudenmaan perhehoito Skribent: Sonja Mustonen, socialarbetare, Nylands familjevård
Familar Eemelin perhetukiyksikkö: Turvallisuutta, toipumista ja uusia alkuja traumasensitiivisellä otteella 12.5.2026 Ymmärrämme, että jokaisella perheellä on oma ainutlaatuinen historiansa ja kokemuksensa, jotka voivat sisältää haastavia tai traumaattisia elämänvaiheita. Siksi toimintamme keskiössä on yksilöllinen, perheiden tarpeisiin räätälöity apu, joka huomioi nämä taustat ja luo ympäristön, jossa menneet kokemukset eivät estä toipumista ja uuden oppimista. Välittäminen, kunnioitus ja yhdessä tekemisen ilo ovat aina läsnä, rakentaen luottamusta ja turvallisuuden tunnetta. Perhekeskeisen kuntoutustyön toiminta-ajatuksena on tukea perheen voimavaroja, osallisuutta, toimintakykyä ja vanhemmuutta kunnioittaen samalla perheen yksilöllisyyttä. Tavoitteena on vahvistaa vanhempien kykyä hallita lapsiperheen arkea, jotta perhe voi palata kotiin kuntoutusjakson jälkeen. Vanhemman ja lapsen kiintymyssuhteen vahvistaminen on keskeinen osa kuntoutusta. Perhekuntoutus perustuu läpinäkyvään, asiakasta kunnioittavaan ja osallistavaan työskentelyyn, jossa huomioidaan perheen kokonaisvaltainen tilanne ja erityisesti lapsen etu. Perhekuntoutuksen arki Eemelin perhetukiyksikkö sijaitsee Harjavallassa rauhaisella omakotitaloalueella, jossa lapsilla on mahdollisuus leikkiä isolla, mahdollisuuksia antavalla piha-alueella. Yksikössä on viisi viihtyisää erikokoista perheasuntoa sekä toimivat yhteiset tilat, jotka ovat kaikkien perheiden käytössä sovitusti. Perhetukiyksiköltä on noin kolme kilometriä matkaa Harjavallan keskustan palveluihin, jossa sijaitsevat hyvät julkisen liikenteen yhteydet. Perheillä on kuntoutuksen aikana käytössään oma asunto. Perheille laaditaan oma viikko-ohjelma, jossa huomioidaan kunkin perheenjäsenen toiveet ja sovitut tapaamiset. Jokaisen perheen kanssa työskentelee omaohjaajapari yhdessä muiden perheohjaajien kanssa. Perheenjäsenet osallistuvat kuntoutuksen tavoitteelliseen suunnitteluun yhdessä omaohjaajien ja sosiaalityöntekijän kanssa. Työskentelyn aikana perhe saa tukea ja ohjausta arjen haasteiden kohtaamisessa. Samalla vahvistetaan perheen toimivia elementtejä ja tehdään niistä näkyviä. Yksikössä työskentelee myös eläimiä, jotka ovat apuna perheiden tukemisessa. Asiakkaiden lemmikit ovat tervetulleita mukaan perhekuntoutukseen. Traumasensitiivinen työote Eemelin perhetukiyksikössä Ratkaisu- ja voimavarakeskeinen työote ovat oleellisia työssä. Teoreettinen viitekehys perustuu traumasensitiivisyyteen, kiintymyssuhde- ja traumateoriaan, mikä auttaa tunnistamaan kehitystrauman laaja-alaisen vaikutuksen perheen vuorovaikutussuhteisiin. Työntekijöillä on osaaminen trauman ilmenemisestä perheiden vuorovaikutuksessa ja ymmärrys siitä, miten trauma voi vaikuttaa koko perhesysteemiin. Traumasensitiivinen työote ei tarkoita terapiaa, vaan asiakkaan hyväksyntää omana itsenään ja ymmärrystä siitä, miten trauma vaikuttaa vanhemman arkeen. Työntekijän on pystyttävä luomaan jokaisessa asiakkaan kohtaamisessa asiakkaalle turvallinen tila tulla kuulluksi ja kohdatuksi. Tämä vaatii ihmisen kohtaamista kokonaisuutena, omana arvokkaana itsenään. Työntekijällä tulee olla tietoa, miten asiakasta voi vakauttaa trauman aktivoituessa. Merkittävää on tukea vanhemman arjen toimintakykyä ja opettaa vanhempaa tunnistamaan yli- ja alivireystiloja. Tärkeää on, että asiakas saa oman arjen tasapainoon, työntekijöiden kulkiessa rinnalla. Kohtaamme asiakkaan ammatillisella työotteella – kuitenkin ollen ihminen ihmiselle. Tärkeää perhekuntoutuksessa ja perhetyössä on, että työote on asiakkaita kunnioittava ja asiakkaan omaa asiantuntijuutta korostava. Perhekuntoutuksessa käytettävät työmenetelmät ja toiminnot Työskentelymuotoina perhekuntoutuksessa ovat esimerkiksi erilaiset ryhmät sekä lapsille että aikuisille. Perheterapeuttinen työskentelyote näkyy työssä. Kuntouttavina työmenetelminä käytetään mm. videoavusteista vuorovaikutuksen ohjausta VIGMLL®, neuropsykiatrista valmennusta, TF-CBT-ohjausta, voimauttavaa valokuvausta PerheMim ja HOILEI. Perhekohtaisesti arvioidaan yhdessä perheen, sosiaalityöntekijän ja moniammatillisen tiimin kanssa parhaiten soveltuvat työskentelymuodot, jotta kuntoutusjaksolle asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa tehokkaimmin. Menetelmäosaamisessa on panostettu traumasensitiivisyyteen, unohtamatta neuropsykiatrista työotetta. Yksikössä on käytössä perhearviointimenetelmä, jossa pääpainona on perheiden omat vahvuudet. Perhearviointimenetelmässä perheen kanssa yhdessä avoimesti arvioidaan, ennakoitavalla strukturoidulla haastattelulla perheen toimivuutta. Työntekijöiden hyvinvointi ja ammattitaito Perhekuntoutuksen työntekijöiltä vaaditaan mentalisaatio- ja resilienssitaitoja sekä ymmärrystä siitä, miten parhaiten voidaan perhettä auttaa. Tiedon lisäksi tämä vaatii vahvaa tiimitaitoa ja kollegiaalista tukea. Erityisesti kollegiaalinen tuki ja esihenkilön mahdollisuus konsultoida työntekijöitä säännöllisesti, vahvistavat työntekijän kykyä toteuttaa omaa työtänsä. Työnohjaus on merkittävässä roolissa, huomioiden työntekijän resilienssikykyä ja nähdä perheen realistisen kuntoutumisen mahdollisuudet ja sitä tukevien elementtien vahvistamisen. Traumasensitiivinen työote vaatii työntekijän olevan tietoinen omien kokemusten herättämistä tunteista, jotta ne eivät kohdistu asiakkaaseen vastatransferenssin muodossa. Toisinaan perhekuntoutuksessa voidaan päätyä lapsen sijoittamiseen kodin ulkopuolelle, ja perhekuntoutus antaa mahdollisuuden käsitellä sijoitukseen liittyvät tunteet ja kysymykset. Perhekuntoutuksen arjessa saa näkyä kaikki tunteet, niiden näyttämiselle on rajat. Tunteiden kuuleminen ja niihin vastaaminen vaatii traumasensitiivistä työotetta. Vain siten voi asiakas tulla ymmärretyksi omassa tilanteessaan ja auttaa yhdessä löytämään väylän keinoille, joilla perhettä voidaan auttaa.
Familarin autot kulkevat sähköllä 29.4.2026 Kestävä kehitys, yhteiskuntavastuu, ilmastonmuutoksen torjunta, hiilidioksidipäästöt, hiilijalanjälki ja maapallo tulevien sukupolvien silmin ovat painavia sanoja. Sanalistaa voisi jatkaa vielä loputtomiin, mutta näille asioille emme voi kääntää selkäämme nyt emmekä tulevaisuudessa, jotta myös sukupolvet toistensa jälkeen saavat elämäänsä tällä planeetalla jatkaa. Mehiläisen koko autokanta on yli puolen tuhannen auton laajuinen ja Familarilla on tästä merkittävä osuus. Kannamme siis kukin harteillamme monen muun suuren konsernin tavoin melkoisen suurta taakka autoilun hiilijalanjäljestä. Muutos on tehtävä ja se on tehtävä nyt Onneksemme myös tähän ongelmaan löytyy sama ratkaisu, kuin niin moneen muuhun ongelmaan. Kaikki lähtee asenteesta, emme voi yksikään enää piiloutua verhon taakse ja vedota siihen, ettei autokannan sähköistäminen olisi vielä meidän kohdaltamme ajankohtaista. Tai siihen, ettei markkinoilla oleva autokanta vielä vastaisi meidän tarpeisiimme, tai toimintaympäristömme mahdollistaisi sähköautolla ajamista. Muutos on tehtävä ja se on tehtävä nyt, jotta tulevaisuutemme näyttäisi virheämmältä. Familar on omalla alallaan suunnannäyttäjä, esimerkki sekä markkinajohtaja, jolla on tavoitteena olla alansa paras toimija. Ottakaamme siis kukin tavoitteeksemme olla tässäkin asiassa sellainen esimerkillinen suunnannäyttäjä, josta muut toimijat saavat tulevien vuosien saatossa ottaa esimerkkiä ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevissa tärkeissä yhteiskunnallisissa toimissa. Lähtekäämme siis ennakkoluulottomasti ja positiivisella asenteella kartoittamaan sitä, millä tavoin voimme kukin omalta osaltamme vaikuttaa autokantamme sähköistämiseen ja paremman huomisen luomiseen. TEKSTI: Jussi Saloranta, tarjouspäällikkö Mehiläinen sosiaalipalvelut Alkuperäinen artikkeli julkaistu Familar Uutiset 2024 lehdessä.
Opas onnistumiseen – dialektisen käyttäytymisterapian menetelmät jälkihuollon työn tukena 27.4.2026 Sijaishuollosta itsenäistyneillä nuorilla on tarve monipuoliselle tuelle uuden, omanlaisen arjen rakentamisessa ja siihen sopeutumisessa. Itsenäisemmässä elämänvaiheessa korostuvat nuoren omat arjenhallinnan ja itsesäätelyn keinot, esimerkiksi tunnesäätelytaidot, joiden avulla nuori luovii haastavienkin tunnekokemusten keskellä. Dialektiseen käyttäytymisterapiaan ja sen taitovalmennukseen pohjautuvia menetelmiä ja harjoituksia hyödynnetään Familarilla erilaisten asiakasryhmien arjenhallinnan tukemiseen. Tausta ja tarve opinnäytetyölle jälkihuollossa Meillä opinnäytetyöntekijöillä on kokemusta lastensuojelualalla toimimisesta ja alusta asti oli selvää, että haluamme kehittää nuorten tukemiseen suuntautuvia palveluja sekä jälkihuollossa tehtävää työtä. Näiden ajatusten valossa lähdimme ottamaan yhteyttä eri lastensuojelun toimijoihin. Familar Pirkanmaan avopalveluiden palvelupäällikkö oli heti alusta asti erittäin yhteistyöhaluinen sekä esitti oman ehdotuksensa ja tarpeen liittyen jälkihuollon itsenäistyville nuorille suunnattuun työhön. Opinnäytetyösopimus solmittiin reilu puoli vuotta sitten ja maaliskuussa 2026 opinnäytetyöprosessi saatiin päätökseen. Opinnäytetyönä syntynyt opas sisältää dialektiseen käyttäytymisterapiaan (DKT) pohjautuvia harjoituksia sekä aiheeseen liittyvää teoriatietoa. Opinnäytetyön tutkimuksellinen osuus sisälsi haastatteluja alan ammattilaisten kanssa, joilta opinnäytetyön toteutukseen saatiin arvokasta tietoa huomioiden heidän kokemuksensa toimivista, tarpeellisista ja asiakastyössä hyviksi havaituista DKT-menetelmistä. Oppaaseen valikoituneet harjoitukset olivat siis tarkkaan valikoituja Familarin runsaasta tunnesäätelyn materiaalista ammattilaisten kokemusten ohjaamana. Käytännönläheinen työkalu asiakastyöhön Opinnäytetyön tavoitteena oli toteuttaa työelämälähtöinen ja helposti saavutettava työkalu, jota Familarin työntekijät voivat hyödyntää asiakastyössä. Opinnäytetyö rajattiin jälkihuollon nuoriin, mutta moni harjoitus on sovellettavissa myös nuorempien asiakkaiden kanssa työskentelyyn. Tunnesäätelytaitoja tukevien menetelmien hyödyntäminen yksilötyöskentelyssä asiakkaan arjen ympäristössä tuo menetelmät sinne, missä kaikenlaisia tilanteita ja tunteita todellisuudessa ilmaantuu. Dialektista käyttäytymisterapiaa toteutetaan usein ryhmämuotoisena taitovalmennuksena. Uskomme, että ryhmätapaamisten hyöty korostuu, jos nuorten yksilötapaamisilla tuetaan uusien DKT-taitojen soveltamista arkeen. Näin mahdollisesti korostuu myös nuoren tunne siitä, että joku on tiiviisti hänen tukenaan tällä matkalla kohti toivottua muutosta. Oppimisprosessi, oivallukset ja palaute Perehtyminen aiheeseen ja oppaan tekeminen saivat ajattelemaan myös omaa toimintaa. DKT:ssa opeteltavat taidot ovat ihmisen perus tunnesäätelytaitoja, joita jokaisella tulisi olla. Ei ajatuksena yhtään huono, että itse kukin meistä joskus pysähtyisi tietoisesti olemaan läsnä tilanteessa. Kun elämässä on tietoinen omista tunnesäätelyn taidoista ja mahdollisista puutteista sekä niiden kanssa työskentelyyn on tarvittavia työkaluja, voivat arki ja elämänlaatu parantua huomattavasti ongelmallisten toimintamallien muuttuessa toimiviksi tavoiksi. Familarin avopalveluiden yhteyshenkilöltä opinnäytetyöprosessin lopussa saatu palaute: ”Yhteistyö on ollut aktiivista ja toimivaa. Työskentely on ollut työelämälähtöistä ja työntekijöitä on kuultu useasti prosessin aikana. Menetelmäopas on käyttökelpoinen työkalu ja tulee varmasti aktiiviseen käyttöön. Menetelmäopas on myös visuaalisesti mieluisa ja selkeä. Opinnäytetyö toi selvästi esiin aiheeseen perehtyneisyyttä ja aihe on saatu hyvin rajattua.” Opinnäytetyö on luettavissa Theseuksessa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202603204652
Familar Katajarinteen ja Keski-Suomen hyvinvointialueen kokemuksia VIRVAsta: Virtuaalinen taitovalmennus tukee nuorten tunnesäätelyä 22.4.2026 Tässä artikkelissa syvennymme nuorten kanssa työskentelyyn virtuaalisissa hoitoympäristöissä verrattuna perinteiseen kasvokkain tapahtuvaan työhön. Keskustelua ovat käyneet Keski-Suomen hyvinvointialueen nuorisopsykiatrian edustajat sekä Katajarinteen sairaanhoitaja, ohjaajat ja yksikönjohtaja, jotka ovat jakaneet kokemuksiaan ja näkemyksiään virtuaalijakson toteuttamisesta. Intensiivistä tukea nuoren tunne-elämän ja käyttäytymisen hallintaan VIRVA on kuuden viikon mittainen, virtuaalialustalla toteutettava intensiivinen taitovalmennus, joka on suunniteltu erityisesti nuorille, joilla on haasteita tunne-elämän ja käyttäytymisen säätelyssä. Valmennukseen osallistuvat nuori itse sekä hänen lähiaikuisensa (omaohjaajat), mikä varmistaa kokonaisvaltaisen ja jatkuvan tuen arjessa. Valmennuksen aikana nuoret ja heidän ohjaajansa harjoittelevat konkreettisia taitoja, jotka auttavat heitä selviytymään arjen haasteista ja edistämään hyvinvointiaan. Näitä taitoja ovat: Tietoisuustaidot: Kyky olla läsnä tässä ja nyt sekä kontrolloida omaa mieltä. Vuorovaikutustaidot: Joustavuus mustavalkoisiin ajatuksiin, tehokas vuorovaikutus ja hyvien ihmissuhteiden ylläpito. Itsestä huolehtiminen: Keinoja oman hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja arjen hallintaan. Kriisitaidot: Konkreettisia taitoja sietää kriisitilanteen aiheuttamaa voimakasta ahdinkoa. Validaatio ja tunnesäätelytaidot: Omien tunteiden tunnistaminen ja säätely sekä tunteista johtuvien ajatusten ja toimintayllykkeiden ymmärtäminen. Yhteistyön merkitys ja arjen harjoitteet VIRVA-jakson onnistumisessa korostuu tiivis yhteistyö nuoren, lähiaikuisen ja terveydenhuollon ammattilaisten välillä. Vaikka nuoret harvoin suorittavat harjoitteita itsenäisesti, lähiaikuisen tuki ja kannustus ovat ensiarvoisen tärkeitä arjen harjoittelun lisäämisessä ja onnistumisessa. Lähiaikuisella onkin keskeinen rooli nuoren tukemisessa harjoittelun aloittamisessa ja ylläpitämisessä myös jakson jälkeen. Usein jakson aikana tapahtuvat muutokset ovat niin hienovaraisia, etteivät nuoret itse niitä heti havaitse. Tällöin sekä lähiaikuisen että VIRVAn työntekijän tehtävänä on tarkastella tilannetta etäämmältä ja nostaa esiin näitä positiivisia muutoksia. VIRVA-jakso on ensisijaisesti nuorelle suunnattu hoitojakso, johon lähiaikuinen sitoutetaan tukijaksi. Tämä prosessi kehittää ja vahvistaa lähiaikuisen ammatillista osaamista, mistä on hyötyä nuorten parissa tehtävässä arjen työssä. Katajarinteen sairaanhoitaja Marko Niininen ja Keski-Suomen hyvinvointialueen nuorisopsykiatrian sairaanhoitaja Jaakko Koskimies Nuorten kohtaaminen virtuaalisessa ja perinteisessä hoitoympäristössä Nuorten kanssa työskentelyssä virtuaalisten hoitoympäristöjen ja perinteisen kasvokkain tapahtuvan työn välillä on havaittavissa sekä yhtäläisyyksiä että eroavaisuuksia. Vuorovaikutus säilyy pitkälti samankaltaisena riippumatta ympäristöstä, mutta virtuaalimaailma saattaa tarjota nuorille paremmat mahdollisuudet rentoutumiseen. Yksi merkittävä etu virtuaalisessa ympäristössä on mahdollisuus toiminnallisuuteen tapaamisen aikana, kuten piirtämiseen, häiritsemättä muita. Tämä voi auttaa nuoria keskittymään paremmin keskusteluun. Perinteisessä face-to-face-työskentelyssä pieni oheistoiminta on usein koettu hyödylliseksi keskustelun lomassa. Virtuaalimaailmassa tämä toiminnallisuus, kuten ympäristön tutkiminen tai piirtäminen, toteutuu luonnostaan. Lisäksi nuoret saattavat usein pohtia omia ilmeitään ja eleitään kasvokkain tapahtuessa, mikä voi heikentää keskittymistä keskusteluun. Virtuaalilasien välityksellä nuoret saattavat kokea uskaltavansa ilmaista ajatuksiaan rohkeammin. Helmet ja kompastuskivet virtuaalijaksolla Virtuaalijaksolla työskentelyyn liittyy sekä haasteita että palkitsevia hetkiä. Suurimpana haasteena on koettu nuorten motivointi viikkokorttien täyttämiseen ja pohdintatehtävien tekemiseen ajatuksen kanssa, sillä ne täytetään usein ilman syvempää pohdintaa. Tehtävien ja harjoitteiden tekemiseen motivoiminen vaatii myös lähiaikuisen vahvaa tukea ja joskus rohkeutta patistaa nuorta omalle epämukavuusalueelle. Tehtävät voivat herättää hankalia ajatuksia ja tunteita, mikä edellyttää aikuiselta aikaa ja läsnäoloa. Palkitsevimpia hetkiä ovat olleet tilanteet, joissa nuori on vaikeassa tilanteessa hyödyntänyt jaksolla opittuja taitoja, kokenut niistä hyötyä ja itse huomannut sen. Erityisen palkitsevaa on nähdä nuoren lähtevän aktiivisesti työskentelemään joko puhumalla tai kirjoittamalla sekä tekemään havaintoja omasta arjesta ja toiminnastaan. Myös uusien toimintatapojen löytäminen hankaliin hetkiin ja nuoren tai lähiaikuisen palaute niiden toimivuudesta koetaan erittäin palkitsevana. Asiantuntijuus ja virtuaalisten hoitopalveluiden tulevaisuus Virtuaalijakson toteuttaminen edellyttää ammattilaiselta erityisesti sitoutumista, heittäytymistä ja kykyä muokata omaa lähestymistapaa hoitoon asiakkaan yksilöllisten tarpeiden mukaan. Virtuaalialustan tarjoamat moninaiset mahdollisuudet vaativat suunnitelmallisuutta ja innovatiivisuutta, jotta nuori saa jaksosta mahdollisimman paljon irti. Virtuaalialustalla on varmasti laajasti käyttöaiheita kuin DKT-työskentely. Virtuaalimaailmassa ammattilainen ei voi tulkita nuoren ilmeitä ja kehonkieltä samalla tavoin kuin kasvokkain tapahtuvassa vuorovaikutuksessa. Tämä edellyttää erityistä taitoa ja kärsivällisyyttä motivoida nuorta sanoittamaan asioita ”ääneen” joko puhumalla tai kirjoittamalla. Tapaamiset vaativat myös kiinnostusta nuoren persoonaa ja mielenkiinnon kohteita kohtaan, jotta tapaamisista voidaan luoda nuorelle miellyttäviä ja hänen toimintatapojaan huomioivia kokemuksia. Artikkeli on tehty yhteistyössä Familar Katajarinteen ja Keski-Suomen hyvinvointialueen kanssa. Mukana pohdinnoissa oli koko Keski-Suomen hyvinvointialueen VIRVA-tiimi: sairaanhoitaja Jaakko Koskimies, kliinisesti erikoistunut sairaanhoitaja Yolanda Hyde, sairaanhoitaja Jari Silvanne, sairaanhoitaja Jaakko Selänne ja sairaanhoitaja Jenni Kantonen.