Hyväksyttävä aggressio 17.3.2026 Pienen ihmisen ensimmäiset tunteet ovat autenttisia, todellisia ja näkyvissä. Kukaan ei ole opettanut, että tunteita pitää piilotella, salata tai tukahduttaa. Tunnehäpeä opitaan vasta elämän myötä, vastavuoroisessa suhteessa aikuiseen. Kun en tule kohdatuksi, kuulluksi ja nähdyksi tarpeineni, tunteeni alkavat muodostaa hierarkian, jossa toiset tunteet ovat sallitumpia kuin toiset. Iloisena ja tyytyväisenä tulen hyväksytyksi, kiukkuisena ja vaativana aikuisen peilistä heijastuu turhautumista. Opimme hyvin pienenä, kuinka aikuista tulee miellyttää, että saisimme maksimaalisen määrän turvaa, huolenpitoa ja rakkautta osaksemme. Lohdullinen totuus kuitenkin on, että ihmisyyteen kuuluvat kaikenlaiset tunteet. Häpeäkehityksen yksi keskeinen tehtävä on oppia kohtaamaan oma häpeäni aikuisen hyväksyvän katseen kautta. Näin kehittyy normaali syyllisyyden tunne, joka ohjaa meitä moraalisesti ja eettisesti oikeaan suuntaan. Mikäli aikuinen toistuvasti vahvistaa lapsen häpeän tunnetta omalla paheksuvalla, mitätöivällä tai vihaisella toiminnallaan, häpeäkehitys häiriintyy ja lapsi on matkalla kohti kroonista häpeää, vahvaa ja vakavaa huonommuuden tunnetta, joka valtaa mielen ja kehon. Häpeävän minän suojaksi on luotava suojakuori, joka peittää haavoittuvan minuuden. Seurauksena voi olla vuorovaikutusstrategioita, jotka seuraavat meitä läpi elämän. Näitä strategioita ovat esimerkiksi miellyttäminen, vetäytyminen tai aggressio. Kaikki nämä strategiat ovat erinomaisen tärkeitä suojautumismekanismeja, joiden kautta kykenemme toimimaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Parhaimmillaan kykenemme käyttämään näitä mekanismeja joustavasti tilanteen mukaan pysyäksemme yhteydessä muihin ihmisiin. Mutta mikäli nämä mekanismit toimivat tiedostamattomasti, jäykästi ja vahingoittavasti meitä itseämme tai toisia kohtaan, kyse on pysyvästä vuorovaikutusstrategiasta, jonka purkamiseksi tarvitsemme toisen ihmisen myötätuntoista tukea. Suojautumismekanismit tulevat esille erityisesti haastavissa vuorovaikutustilanteissa. Tällöin piilossa olevat kiintymyssuhteemme aktivoituvat ja esille tulevat erilaiset toimintatavat, joiden kautta olemme elämämme aikana oppineet selviämään. Keskeistä on tunnistaa omia suojautumismekanismejaan, tulla niistä tietoisiksi. Tällöin ne eivät pääse hallitsemattomasti vaikuttamaan ihmissuhteisiimme tuhoavalla tavalla. Lasten ja nuorten elämässä näkyvä aggressio on keino tulla näkyväksi omien tarpeiden kanssa. Pieni lapsi tarvitsee mahdollisuuden harjoitella aggression ilmaisemista ilman, että häntä rangaistaan tunteestaan. Kun pieni lapsi lyö, häntä ohjataan lempeästi, mutta vahvasti, ettei lyöminen ole sallittua. Pienen hetken lapsi viipyy häpeässään, mutta aikuisen lempeän katseen alla, häpeä haihtuu nopeasti ja vaihtuu hyväksynnäksi ja huolenpidoksi. Mikäli lapsena emme ole saaneet ilmaista normaaleja, kehitykseen kuuluvia aggression tunteitamme, tulemme nolatuksi, torjutuksi ja hylätyksi ja jäämme häpeän tunteemme kanssa yksin. Aikuinen ei ole kestänyt minua kaikkine puolineni vaan osa minusta on torjuttu vääränlaisena. Aggression torjuminen tuottaa vaikeuksia ihmissuhteisiin. Erilaisten tiedostamattomien strategioiden kautta ihmisellä on mahdollisuus tulla edes jollakin tapaa näkyväksi, mutta nuo strategiat peittävät alleen häpeävän minän eli sen puolen itsessämme, joka ei minussa ole tullut lapsena hyväksytyksi. Näin voi syntyä erilaisia minän puolia, jotka aktivoituvat ihmissuhteissa hylkäämisen pelon seurauksena. Traumoja kokeneen lapsen on vaikeaa tunnistaa omia jäykkiä ja vahvoja suojautumismekanismejaan. Lapsi tarvitsee tuekseen aikuista, joka tunnistaa, sanoittaa ja säätelee ensin omia tunteitaan ja mallin kautta opettaa lapselle tärkeää mentalisoivaa tunnesäätelyn mallia. Tällöin myös aikuisen on oltava sinut omien, vaikeidenkin tunteidensa kanssa ja kyettävä reflektoimaan niitä ääneen perheessä. Mutta samalla aikuinen tunnistaa, sanoittaa ja kanssasäätelee lapsen tunteita ja vuorovaikutusstrategioita. Näin lapsella on mahdollisuus vähitellen luopua jäykistä itsesuojelun malleistaan ja oppia joustavaa vuorovaikutuksen säätelyä.
Famile-valmennus – Pysähtyminen itseni äärelle 13.3.2026 Suurperheen isänä Famile-valmennus oli minulle pysähtymisen ja vahvistumisen paikka. Arjessa on paljon vastuita ja velvollisuuksia. Muiden tarpeet menevät omien edelle, jolloin omien ajatusten kuunteleminen on välillä vaikeaa. Famile-valmennuksessa sain istua alas ja katsoa kaukaisuuteen sekä mahdollisuuden olla utelias omia tunteitani ja toimintatapojani kohtaan. Työntekijät kulkivat rinnallamme, kuuntelivat ja auttoivat sanoittamaan myös omaa epävarmuutta. Siitä tuli turvallinen ja toivorikas olo. Työntekijät kulkivat rinnallamme, kuuntelivat ja auttoivat sanoittamaan myös omaa epävarmuutta. Yhteisistä keskusteluista valmentajien kanssa jäi tunne, etten ole yksin kysymysteni kanssa. Minut ja perheeni kohdattiin myötätuntoisesti. Meitä kuunneltiin ja meihin haluttiin aidosti tutustua. Valmentajat eivät tulleet paikalle valmiiden vastausten kanssa, vaan ymmärrys perhehoitajuudesta muodostui teoreettisen tiedon, käytännön esimerkkien, työntekijöiden ammattitaidon ja läsnäolon kautta askel kerrallaan. Työntekijöillä riittää huumoria ja kaikesta voi puhua avoimesti Tiedän, ettemme jää yksin. Uskon, että jos meille joskus muuttaa huolenpitoa tarvitseva lapsi, olemme Familarin työntekijöiden kanssa jo niin tuttuja, että heiltä voi kysyä mitä vaan. Tiedän, ettemme jää yksin. Valmennus vahvisti myös näkemystä suunnitelmallisuuden merkityksestä perhehoidossa, mikä on minulle perheenisänä tärkeää. Saimme lisää ymmärrystä siitä, miten tärkeää on rauhallinen ja turvallinen arki lapselle. Valmennuksesta jäi olo, että meistä todella on tähän tehtävään, ja olo on luottavainen. Ymmärrän myös nyt, ettei perhehoitajaksi kasva yhdessä yössä, vaan siihen kasvetaan vähitellen ja opitaan koko ajan.
Omavalvonnan seurantahavainnot ja kehittämistoimenpiteet Q4/2025 27.2.2026 OHJAUS- JA VALVONTAKÄYNNIT Ohjaus- ja valvontakäyntien sisäistä raportointia uudistettiin vuoden 2025 aikana. Tavoitteena oli saada käynneiltä saatava tieto kaikkien yksiköiden käyttöön. Käyntien onnistumiset ja kehittämiskohteet raportoidaan aina tarkastuskertomuksen saavuttua yksikköön. Käyntejä raportoitiin vuoden 2025 loppuun mennessä 39, mukaan lukien sekä sosiaalihuollon että työsuojelun tarkastukset. Keskustelua tarkastuskäynneillä ovat aiheuttaneet esim. omavalvontasuunnitelmien sisältöjen erilaiset sisältötoiveet hyvinvointialueittain. Tarkastuksilla on myös todettu asiakirjojen tason olevan laadullisesti hyvä koko palvelulinjalla käytössä olevien asiakirjapohjien ansiosta. SOSIAALITYÖNTEKIJÖIDEN PALAUTEKYSELY Sosiaalityöntekijöiden palautekysely toteutettiin ensimmäisen kerran nykymuotoisesti tablettitietokoneella ja älypuhelimilla. Vastausten määrä aikaisempiin vuosiin moninkertaistui ja saimme arvokasta palautetta toimintamme kehittämiseksi. Palautteiden kokonaismäärä oli vuonna 2025 310 kappaletta. Vuoden kokonaiskeskiarvo oli 4,6 / 5. Kiitosta saimme erityisesti yhteistyön sujuvuudesta ja henkilöstön tavoitettavuudesta. Kehittämiskohteiksi yksittäisissä vastauksissa nousee asiakassuunnitelman tavoitteiden saavuttaminen. LASTEN ASIAKASKOKEMUSKYSELY (laitoshoito) Sijaishuollon laitosyksiköiden asiakaskokemusta on mitattu samalla kyselyllä jo noin 10 vuoden ajan. Asiakaskokemuskysely vaati kuitenkin päivittämistä. Kyselyn uudistaminen toteutettiin Laurea ammattikorkeakoulun kolmen opiskelijan kanssa. Kysymysten sisällöt muodostettiin yhdessä lasten ja nuorten kanssa työpajoissa. Lapset ja nuoret kertoivat, mikä heille sijaishuollon laitoshoidossa on tärkeää ja millaisiin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota. Uusi asiakaskokemuskysely otettiin käyttöön 1. marraskuuta ja vuoden loppuun mennessä vastauksia on kertynyt 134. Palautteen keskiarvo on 3,92 / 5. Tähänastisen palautteen perusteella erityistä huomiota kiinnitämme yhteisen tekemisen järjestämiseen ja lasten entistä suurempaa osallistumiseen yksikön arjen suunnitteluun. KUUKAUSITTAISET OMAVALVONTAKYSELYT Lastensuojeluyksiköiden laatua seurataan myös kuukausittaisilla omavalvontakyselyillä yksiköille. Kyselyssä on yhdeksän seurattavaa osa-aluetta: hoito ja kasvatus, asiakkaiden tilanne, lastensuojelulain mukaiset rajoitustoimenpiteet, turvallisuus, ravinto ja siisteys, kiinteistö, lääkehoito, poikkeamien käsittely sekä vuosikellon mukaiset tehtävät. Omavalvontaindeksi oli Q4/2025 92,9 (Q3/2025 92,1). POIKKEAMAT Q4/2025 Havaittujen puutteiden ja epäkohtien tunnistamiseksi ja korjaamiseksi seuraamme yksiköiden poikkeamaraportointia. Yksiköt raportoivat poikkeamista toiminnanohjausjärjestelmään, jonka jälkeen ne käsitellään yksikkö- ja palvelulinjakohtaisesti. Q4/2025 poikkeamia kirjattiin yhteensä 973 kappaletta (Q3/2025 844). Suoraan asiakkaiden hoitotyöhön liittyviä vakavia (luokka 4-5) poikkeamia oli 1,04 kappaletta tuhatta hoitovuorokautta kohden (Q3/2025 0,94). Lääkehoidon vakavia poikkeamia kirjattiin Q4/2025 8 eli 0,16 kappaletta tuhatta hoitovuorokautta kohden (Q3/2025 0,02). Q1/2026 Tulossa olevia toimenpiteitä: · Omavalvontakäyntien käynnistäminen · Traumasensitiivinen viitekehys -työskentelyn käynnistäminen kaikilla Familarin lastensuojelun palvelulinjoilla · Uudistuvan lastensuojelulain koulutukset
”Lastensuojelu on joukkuelaji”: Ari Kortelaisen johtama Myllykoto on erityisyksikkö täynnä erityisosaamista 13.2.2026 Sosiaalikasvattajaksi vuonna 1995 valmistunut Kortelainen on työskennellyt lastensuojelussa ohjaajana ja esihenkilönä sekä ollut perustamassa laitosyksikköä. Vuodet ovat tuoneet työhön uusia värejä ja näkökulmia, ja kokemus näkyy varmana otteena Myllykodon arjessa. – On kohtuutonta, kun lapset joutuvat olosuhteisiin, joissa heillä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa asioihin, heitä kohdellaan epäasiallisesti tai vanhemmat jäävät etäisiksi. Jos näitä olosuhteita ei pystytä syystä tai toisesta parantamaan avohuollon tukitoimin, laitoshoito on yksi vaihtoehto, Kortelainen kuvaa. Hänen mukaansa laitoshoidon onnistuminen nojaa siihen, että sekä lapsi että vanhemmat saadaan mukaan yhteistyöhön. Ammattilaiset ovat parhaimmillaan sillanrakentajia, jotka mahdollistavat lapsen ja koko perheen elämän etenemisen. – Meidän läsnäolomme voi auttaa ja mahdollistaa paljon, mutta kun saamme vanhemmat mukaan, onnistuminen on merkittävästi todennäköisempää. Ratkaisu- ja voimavarakeskeistä arkea Myllykodon toiminta pohjautuu ratkaisu- ja voimavarakeskeiseen lähestymistapaan, johon kaikki työntekijät ovat kouluttautuneet. Tämä näkyy kohtaamisissa nuorten kanssa. – Meillä pysyy maltti vaikeissa tilanteissa. Juhlimme pieniäkin onnistumisia, ja kerromme edistymisestä vanhemmille, Kortelainen kertoo. Sekä positiiviset että hankalat asiat tehdään näkyväksi. Työntekijät käyttävät tilanteen mukaan erilaisia haastattelutekniikoita ja menetelmiä. Kortelainen korostaa, että tärkeintä on auttaa nuorta oivaltamaan itse esittämällä oikeita kysymyksiä ja tukemalla hänen omaa ajatteluaan. – Huonoistakin hetkistä löytyy jotain myönteistä, joskus se vain pitää kaivaa esiin. Myllykodossa laatua seurataan ja kehitetään esimerkiksi asiakaskyselyillä, kuukausikoosteilla ja omavalvonnalla. Esihenkilöt seuraavat koosteita, käsittelevät poikkeamat, ja parannukset viedään yhdessä arkeen. Silti tärkein laatuajuri on vuorovaikutus lasten, nuorten ja vanhempien kanssa. – Parasta laadun kehittämistä on, kun näemme, miten edistymme nuoren kanssa, Kortelainen sanoo. Välillä mietiskellään vakavien asioiden äärellä, mutta myös jokaista onnistumista juhlistetaan. Traumasensitiivinen ja traumainformoitu näkökulma Myllykodon henkilöstö on vahvistanut osaamistaan traumainformoidulla koulutuksella, jonka perusajatus on ymmärtää, miten varhaiset kokemukset voivat vaikuttaa nuoren tämänhetkiseen käyttäytymiseen. Työssä yhdistyy kyky tunnistaa traumataustojen vaikutuksia, mutta myös erottaa ne esimerkiksi neuropsykiatrisista haasteista tai yksilöllisistä piirteistä. Tämä ymmärrys auttaa ohjaajia arvioimaan nuoren vointia, tekemään oikea‑aikaisia johtopäätöksiä ja suuntaamaan hoitoa yhdessä muiden ammattilaisten kanssa. – Kun nuori putoaa pois niin sanotusta sietoikkunasta, ohjaajat pyrkivät palauttamaan hänet nopeasti takaisin vuorovaikutukseen. Tämä vaatii työntekijöiltä sietokykyä, sitkeyttä ja kykyä olla läsnä vaikeissakin tilanteissa, Kortelainen kuvaa. Hevosvoimia, sointuja ja sinnikkyyttä Myllykodon vahvuuksiin nousee nopea puuttuminen ongelmatilanteisiin. Kokeneena ammattilaisena Kortelainen tietää, että negatiivisiin ilmiöihin nuoren elämässä tulee reagoida viipymättä. – Pyrimme selvittämään tilanteen taustat ennen toimenpiteisiin ryhtymistä. Arvioimme rajoitustoimien käytön huolellisesti. Niitä käytetään lapsen edun ja turvallisuuden varmistamiseksi, keinona vaikuttaa, ei rangaistuksena. Pitkällä aikavälillä vakautta rakennetaan ennakoitavuudella, arjen struktuurilla sekä toiminnallisilla menetelmillä. Myllykodossa on laaja osaamispohja sosiaali- ja terveydenhuollon eri aloilta, kuten psykiatrisesta hoidosta, perhetyöstä ja avotyöstä. Lisäksi hyödynnetään työntekijöiden erityisosaamista liikunnasta kädentaitoihin. Yksikön monipuolisen osaamispankin kärjen muodostavat Myllykodossa toteutettava hevostoiminta, jota vetää ohjaajana toimiva ratsastusterapeutti, sekä musiikkitoiminta, jota luotsaava ohjaaja on musiikkiterapeuttiopintojensa loppusuoralla. – Tiimimme tiedostaa, että nuorten sitoutuminen vie aikaa ja tulokset näkyvät usein vasta pidemmällä aikavälillä, Kortelainen sanoo. Yhdessä nuoren parhaaksi Familar Myllykodossa tehdään yhteistyötä lasten perheiden, sosiaalityöntekijöiden, koulujen ja muiden keskeisten kumppaneiden kanssa. Viime vuoden lopussa molemmille osastoille nimettiin perheohjaajat, joiden tehtävä on tehostaa perheyhteistyötä erityisesti sijoituksen alkuvaiheessa. Jokaisella nuorella on omaohjaaja, jonka työtä perheohjaajien ammattitaito vahvistaa. – Perheohjaajamalli on vielä kokeilussa, mutta jo nyt näyttää siltä, että sille on selkeästi kysyntää, Kortelainen sanoo. Sosiaalityöntekijät toimivat työpareina yksikön kanssa. Yhteydenpito on aktiivista ja erityisesti haasteellisissa tilanteissa tiivistä. – Erityisyksikössä ammattiosaamisen täytyy olla niin vahvaa, että kuvaamme sosiaalityöntekijälle selkeästi tilanteen ja ehdotamme seuraavat askeleet, emmekä odota heiltä valmiita vastauksia. Tarjoamme tavan edetä, yhdistämme näkemyksemme ja sovimme jatkosta, Kortelainen kuvaa yhteistyötä. Nuorilla on usein koulunkäyntiin liittyviä haasteita, joten myös yhteistyö koulujen kanssa on säännöllistä. Opettajien ja sosiaalityöntekijöiden kanssa pohditaan ratkaisuja yhdessä. Myllykodolla on lisäksi vahvat yhteydet nuorisopsykiatrian poliklinikkaan sekä mahdollisuus konsultoida omaa psykiatria ja psykologia tarpeen mukaan, erityisesti lääkehoidon ja haastavien tilanteiden osalta. – Kaikki tekemämme sidosryhmätyö on yhteistä pohdiskelua siitä, miten voimme auttaa juuri tätä nuorta parhaiten, Kortelainen summaa. Hyvän työilmapiirin ja sujuvan tiimityön merkitys on valtava, ja Kortelaisen mukaan juuri sitoutuneisuuden ja yhteispelin välittyminen nuorille on Myllykodossa tehtävässä työssä vaikuttavinta. – Tämä on joukkuelaji, jossa hyvä henki, huumori ja luottamus työkavereihin ovat ratkaisevia. Lopulta on aivan sama, mistä tulet tai mitä koulutuksia sinulla on – jos henki on hyvä, se tarttuu väkisin myös nuoriin.
Famile-valmennuksen syntyhistoria 10.2.2026 Famile-valmennuksen kehittäminen alkoi 10 vuotta sitten kuntien toiveista. ”Tarvitsemme sijaisperheitä, joilla on ymmärrystä traumoista, perheitä, joilla on mahdollista sijoittaa useampia lapsia sekä perheitä, jolloin on hyvä resilienssikyky.” Lisäksi kunnat toivoivat perhehoitajien tiivistä tukemista, rinnalla kulkemista, jotta perheet selviävät tässä vaativassa tehtävässä. Taustalla olivat vaikuttamassa kuntien tiukentuvat resurssit, joten ketterille ja laadukkaille palveluille oli suuri tarve. Tästä alkoi sitkeä kehitystyö.Prosessin aikana kehitettiin perhehoitajien rekrytointia, valmennusta ja tukityötä. Aloitimme tyhjästä, puhtaalta pöydältä. Saimme rauhassa luoda ajan vaatimuksiin ja lasten tarpeisiin soveltuvaa perhehoidon valmennusmallia. Lähtökohtana oli suhdekeskeisyys, jonka ympärille valmennus ja tukityö Familarissa edelleen rakentuu. Rinnalla kulkee traumasensitiivinen näkökulma, joka huomio paitsi tiedollisen, myös tunnetason ja kokemuksellisen tason oppimisen. Traumasensitiivinen näkökulman kautta lapsi voi tuntea olonsa turvalliseksi ja tulla aidosti nähdyksi oireilunsa takaa. Famile-valmennuksen kehittämisessä kyseessä oli ja on edelleen luottamuksellinen yhteistyö hyvinvointialueiden kanssa. Yhteistyön kautta on rakentunut toimiva vastuiden, resurssien ja tiedon jaksamisen prosessi, jossa opimme ja kehitymme puolin ja toisin. Kiitos kunnille, nykyisille hyvinvointialueille tuesta ja luottamuksesta Famile-valmennuksen kehittämisessä. Olemme tuellanne luoneet jotain todella merkityksellistä. Titta Pohjantähti, sijaisperhekoordinaattori, perhepsykoterapeutti
Traumasensitiivinen työote Eemelin perhetukiyksikössä 10.2.2026 Tärkeää perhekuntoutuksessa ja perhetyössä on, että työote on asiakkaita kunnioittava ja asiakkaan omaa asiantuntijuutta korostava. Työntekijän tehtävänä on nostaa esiin perheiden voimavaroja ja vahvuuksia. Työntekijältä vaaditaan kykyä kasvattaa vanhemman omaa traumatietoisuutta ja sitä kautta vahvistaa vanhemman omaa kykyä toimia vanhempana. Työntekijän on pystyttävä luomaan jokaisessa asiakkaan kohtaamisessa asiakkaalle turvallinen tila tulla kuulluksi ja kohdatuksi. Tämä vaatii ihmisen kohtaamista kokonaisuutena, omana arvokkaana itsenään. Traumasensitiivinen työote vaatii työntekijän olevan tietoinen omien kokemusten herättämistä tunteista, jotta ne eivät kohdistu asiakkaaseen vastatransferenssin muodossa. Perhekuntoutuksessa traumasensitiivinen työote ei tarkoita terapiaa vaan asiakkaan hyväksyntää omana itsenään ja ymmärrystä siitä, miten trauma vaikuttaa vanhemman arkeen. Työntekijällä pitää olla tietoa, miten pystyy vakauttamaan asiakasta trauman aktivoituessa. Merkittävää on tukea vanhemman arjen toimintakykyä ja opettaa vanhempaa tunnistamaan yli- ja alivireystiloja. Tärkeää on, että asiakas saa oman arjen tasapainoon, työntekijöiden kulkiessa rinnalla. Kohtamme asiakkaan ammatillisella työotteella – kuitenkin ollen ihminen ihmiselle. Perhetukiyksikössä menetelmäosaamisessa on panostettu traumasensitiivisyyteen. Yksikössä on käytössä mm. perhearviointimenetelmä, jossa pääpainona on perheiden omat vahvuudet. Perhearviointimenetelmässä perheen kanssa yhdessä avoimesti arvioidaan, ennakoitavalla strukturoidulla haastattelulla perheen toimivuutta. VIG- videoavusteisen työskentelyn avulla pyritään yhdessä vanhemman kanssa löytämään havainnot perheen positiivisesta vuorovaikutuksesta ja vahvistamaan tätä. Videon keinoin pystytään antamaan mahdollisimman tehokkaasti psykoedukaatiota traumasensitiivisyydestä. Tämä kaikki vaatii meiltä työntekijöiltä vahvoja resilienssitaitoja sekä ymmärrystä siitä, miten perhettä voidaan parhaiten auttaa. Tiedon lisäksi tämä vaatii vahvaa tiimitaitoa ja kollegiaalista tukea. Erityisesti kollegiaalinen tuki ja esihenkilön mahdollisuus konsultoida työntekijöitä säännöllisesti, vahvistavat työntekijän kykyä toteuttaa omaa työtänsä. Työnohjaus on merkittävässä roolissa, huomioiden työntekijän resilienssikykyä ja nähdä perheen realistisen kuntoutumisen mahdollisuudet ja sitä tukevien elementtien vahvistamisen. Toisinaan perhekuntoutuksessa voidaan päätyä lapsen sijoittamiseen kodin ulkopuolelle ja perhekuntoutus antaa mahdollisuuden käsitellä sijoitukseen liittyvät tunteet ja kysymykset, Perhekuntoutuksen arjessa saa näkyä kaikki tunteet, niiden näyttämiselle on rajat. Ja tunteiden kuuleminen ja niihin vastaaminen vaatii traumasensitiivistä työotetta. Vain siten voi asiakas tulla ymmärretyksi omassa tilanteessaan ja auttaa yhdessä löytämään väylän keinoille, joilla perhettä voidaan auttaa. Kirjoittajat:Eemelin perhetukiyksikön perheohjaajatEveliina Kukkula ja Maija Niemi
Perhekuntoutus vahvistaa hyvää – Mira Norräng tukee perheitä matkalla kohti eheämpää vanhemmuutta 6.2.2026 Familar Eemelin perhetukiyksikön yksikönjohtaja Mira Norräng korostaa hyvän vahvistamisen merkitystä perhekuntoutuksessa. – Vahvistamme hyvää ja tuemme vaikealta tuntuvissa asioissa. Tavoite on aina se, että perhe pääsisi kotiutumaan. Perhekuntoutuksessa valvotaan lapsen etua, mutta tämä edellyttää myös vanhempien hyvinvointia, Norräng sanoo. Vahva osaaminen perheiden tukena Norrängilla on laaja kokemus lasten ja perheiden parista. Koulutukseltaan hän on lähihoitaja, sosionomi (YAMK) ja perhepsykoterapeutti. Lisäksi hän on syventänyt osaamistaan erilaisilla menetelmäkoulutuksilla, kuten traumafokusoidulla ohjaajuudella (TF-CBT). Ura on kulkenut vammaistyöstä lastensuojelulaitoksen ohjaajaksi, vastaanottokodin johtajaksi, lastenpsykiatrian poliklinikalle ja lopulta yksikönjohtajaksi perhetukiyksikköön. Ammatillista polkua on muovannut vahva kiinnostus perhesuhteiden vaikutukseen lasten kehityksessä. Perhekuntoutuksessa korostuvat erityisesti kiintymyssuhteiden merkitys ja vanhemmuuden tukeminen jo varhaisessa vaiheessa. – Jokaisella vanhemmalla on itse lapsena saatu vanhemman malli ja kaikki haluavat olla parhaita mahdollisia vanhempia. Lapsuudessa saatu malli vaikuttaa monesti siihen, mihin asioihin vanhemmat tarvitsevat tukea, Norräng sanoo. Vahva ammattitaito ja erilaisten perhesuhteiden ymmärtäminen yhdistää myös Eemelin perhetukiyksikön moniammatillista tiimiä. Yksikkö on tunnettu lämpimästä hengestään, joka syntyy Norrängin mukaan juuri tiimistä. Hän arvostaa Familarin kehitys- ja koulutusmyönteisyyttä, joka on tukenut vahvasti perhekuntoutuksen osaamisen kehittämistä. Omaohjaaja on lapsen turvallinen aikuinen Yksikönjohtajan työn ohessa Norräng on ollut mukana luomassa omaohjaajuuden koulutusmallia Familarille. Hän korostaa omaohjaajan merkitystä lastensuojelu- ja perhetyössä. – Olen innostunut Familarin halusta vahvistaa omaohjaajien ammatillisuutta koulutuksen avulla, sillä sen vaikuttavuus nähdään meillä olennaisena osana lapsen kiintymyssuhteen tukemista. Perhepsykoterapeutin taustansa kautta Norräng syventää ymmärrystä perheiden kokonaisvaltaisesta huomioimisesta ja vuorovaikutuksen merkityksestä. Hän näkee, miten kiintymyssuhdetraumat tulevat esille arjessa niin perhekuntoutuksessa, lastensuojelulaitoksissa kuin perhetyössäkin. – Tärkeintä on, että emme vastaa oireeseen oireella vaan näemme oireen taakse ja voimme sitä kautta omaohjaajina auttaa ja tukea sekä lapsia että vanhempia. Erityisesti pitkäaikaisissa sijoituksissa lapsi harjoittelee kiintymyssuhdetta omaohjaajan kanssa. – Lapsi pyytää, että ole minulle turvallinen aikuinen, vaikka minä en pysty sitä sanomaan. Se että kuulemme sen, ja seisomme rinnalla turvallisena aikuisena, on yksi olennaisimpia asioita omaohjaajuudessa, Norräng summaa. Traumasensitiivisyys ja luottamus ohjaavat kohtaamisia Eemelin perhetukiyksikön teoreettisena viitekehyksenä toimii traumasensitiivisyys. Se tarkoittaa kykyä nähdä vanhemman toiminnan taakse ja kohdata asiakkaat sensitiivisesti. Norräng korostaa, että työssä tarvitaan vahvaa mentalisaatiokykyä ja syvällistä ymmärrystä perheiden historiasta, jotta heitä voidaan aidosti auttaa eteenpäin. – Kohtaamme usein vanhempien aikuiskiintymyssuhteiden haasteita ja traumakokemuksia, jotka voivat vaikeuttaa oman lapsen tunteiden näkemistä ja niihin vastaamista. Vaikka puhumme asiat suoraan, emme kohtaa vanhempia besserwissereinä, vaan näemme syyt asioiden takana. Kohtaamme asiakkaat ennen kaikkea ammatillisella otteella, ihminen ihmiselle. Vaikka jokaisella on eletty elämä, sen ei tule määrittää nykyhetkeä tai vaikuttaa perheen saamaan tukeen. Perheet päästävät työntekijät elämäänsä ja koteihinsa, avaten henkilökohtaisia asioitaan. Se vaatii todella paljon rohkeutta. Takapakit ovat luonnollinen osa prosessia. – Perhekuntoutus on matkana samankaltainen kuin koko elämä. Me kasvamme, kehitymme ja muutumme. Tärkeintä on ymmärtää, että vaikeudet kuuluvat asiaan, ja niistä eteenpäin pääseminen vaatii työtä, Norräng muistuttaa. Vaikuttavuus syntyy kokonaisvaltaisuudesta ja oikea-aikaisuudesta Norräng toivoo, että perhekuntoutuksen vaikutusta pidemmällä aikavälillä tutkittaisiin, sillä hän uskoo vahvasti, että sen avulla voidaan välttää sijoituksia, kun perhe saa tukea ja apua jo ennen tilanteen kriisiytymistä. Hän näkee perhekuntoutuksen tärkeänä myös aikaisemmassa vaiheessa perheiden tukena tai osana prosessia perheiden jälleenyhdistämisessä pitkän sijoituksen jälkeen. Hän korostaa myös hyvinvointialueiden tekemän työn arvoa ennen perhekuntoutukseen tuloa. – Kun perhekuntoutus tehdään oikea-aikaisesti ja vanhemmat ovat siihen valmiita, kaikki tehty työ tukee toisiaan. Yhteistyö hyvinvointialueiden kanssa on hyvää ja sujuvaa, mistä olen todella iloinen, Norräng kiittelee. Perhekuntoutuksessa nähdään aitopaikalta perheen koko laaja verkosto, johon voi kuulua esimerkiksi aikuis- ja lastenpsykiatrian palveluita, päihdeklinikkakäyntejä sekä päiväkoti, koulu ja kouluterveydenhuolto. – Yksityisellä sektorilla ja hyvinvointialueilla on paljon osaamista, joka olisi tärkeää saada mahdollisimman kokonaisvaltaisesti käyttöön ilman että teemme työtä päällekkäin. Pitkäjänteisyys palkitaan Perhekuntoutus ottaa aikaa, ja pitkäjänteinen työskentely antaa tukevan jalansijan perheiden kotiutumiselle. Koskaan ei luovuteta, vaan käännetään kaikki mahdolliset kivet ja kannot, mutta täydellisyyttä ei voi luoda keinotekoisesti. – Kukaan meistä ihmisistä ei ole täydellinen. Vaikka kuinka monta kertaa painaisi täyteen vesilasiin peukalolla kuoppaa, se ei onnistu – kun se kuoppa tulee, voi sanoa olevansa täydellinen, mutta ei saa huijata jäähileillä ja liivatteella, Norräng kuvailee. Työn todellinen arvo on asiakkaiden onnistumisissa ja perheiden hyvinvoinnissa. – On hienoa tavata meiltä kotiutuneita asiakkaita, nähdä kuinka vanhemmat kukoistavat ja kuulla lasten suusta, että meillä on nykyään kotona kivaa – se on paras kiitos työstämme. Teksti: Mari Neuvonen | Kuva: Henri Peltomaa
Ammatilliseksi tukiperheeksi 19.1.2026 Keski-Suomessa toimii Familarin ammatillinen tukiperhe. He ovat toimineet tukiperheenäuseammalle lapselle muutaman vuoden ajan ja nyt viimeisen vuoden aikana he ovat toimineetammatillisena tukiperheenä kahdelle sisarukselle. Perhe pohti tukiperheeksi ryhtymistä jo vuosia sitten, mutta aikanaan omien lasten ollessa vieläpieniä, ajankohta ei ollut sopiva. Nyt koti on tyhjentynyt omien lasten aikuistuttua ja perhe kokee,että tämän myötä tilaa ja aikaa on myös tukiperhetoiminnalle. Heidän kotinsa täyttyy noin kerrankuukaudessa yhden viikonlopun ajaksi tukiperheessä vierailevista lapsista. Familar valmentaa kaikki tuki-, ammatilliset tuki- ja sijaisperheet Famile-valmennuksella.Toiminnasta maksetaan perheille palkkio ja kulukorvaus. – Tukiperhevalmennus oli oikeasti hyväjuttu. Valmennus antoi valmiudet toimintaan ja myös käsityksen siitä, mihin omat rahkeemmeriittävät. Valmennus oli myös matka itseemme, kuvailee perheen vanhemmat. Valmennuksen jälkeen perhe odotteli jonkun aikaa, että heille löytyisi sopivat lapset.Tukiperhetoiminnan kannalta olennaista on, että tukiperhettä etsivälle lapselle löytyisimahdollisimman sopiva tukiperhe. Tästä syystä tukiperhetoiminnan käynnistyminen voi toisinaanviedä aikaa. Perheen vanhemmat kokivat, että Familarin työntekijöiden tuki oli tärkeää erityisestisiinä vaiheessa, kun tukiperhetoiminta oli alkamassa. Familarin työntekijöiden kanssa olimahdollista yhdessä pohtia sekä käytännön asioita, että tilanteen herättämiä tunteita. Tukiperheviikonloput kulkevat pitkälti lasten ehdoilla. Perhe kuuntelee lasten toiveita ja huomioivaterityisesti lapsille tärkeät rutiinit ja aikataulut. Heidän mukaansa tärkeää on myös kuulostella lastenkuulumisia ja mielialoja. – Perjantaina lasten tullessa usein esimerkiksi kouluviikko saattaa näkyäväsymyksenä ja silloin otammekin usein rennosti. Lauantaina sitten touhuillaan enemmän, kertooperheen isä. Tukiperheviikonloppuina mieluisia puuhia ovat muun muassa ulkoilut, pihaleikit,kalassa ja pilkillä käyminen sekä leikkipuistovierailut. Lauantaina lapset osaavat myös odottaaperinteeksi muodostunutta lauantai-illan saunaa sekä elokuvahetkeä herkkuineen. Ammatillisessa tukiperhetoiminnassa toimivilla toisella vanhemmalla on sosiaali- terveys- taikasvatusalan tutkinto ja kokemusta erityislapsen kanssa toimimisesta. Hyvä pohja lähteäammatilliseksi tukiperheeksi on aiempi kokemus perustason tukiperheenä toimimisesta.Tukiperheenä toimiminen sopii kaikille, joilla on halua ja mahdollisuuksia siihen lähteä. – Ihantavallinen perhe-elämä ja tavalliset asiat riittävät ja kukin tukiperhe muodostaa omanlaisensa arjentukilasten kanssa, perheen äiti pohtii. He korostavat, että tukea on aina myös saatavilla Familarintyöntekijöiltä, jos jotakin erityistä ilmenee. Tukiperheenä ja ammatillisena tukiperheenä toimiminen on tuonut keskisuomalaisen perheenelämään paljon hyviä asioita. – On arvokasta saada seurata ja olla mukana tukemassa lastenkasvua. Heistä on myös mahtavaa huomata se, kuinka lapset viihtyvät ja tulevat tukiperheeseenmielellään.
Palmukoti Kannelmäen asiakaskokemuksen tulokset 2025 18.11.2025 Syksy 2025 parhaat tulokset Arvosana osa-alueittain Kokonaisindeksi Yhteiset tavoitteet Asiakaskokemuskysely purettiin yhdessä lasten kanssa, ja lapset nostivat kehityssuunnitelman teemoiksi syksyllä 2025 oman rauhan kokemuksen parantamisen, sijoituksen tavoitteiden paremman saavuttamisen sekä yleisesti ruokaan liittyviä asioita. Suunnitelmaa muovataan ja työstetään arjessa aktiivisesti!
Omavalvonnan seurantahavainnot ja kehittämistoimenpiteet Q3/2025 13.11.2025 TOTEUTUNEET KEHITTÄMISTOIMET Vuosittaiseen henkilöstötutkimukseen vastasi 995 Familarin työntekijää laitoshoidosta, perhekuntouksesta, avopalveluista ja perhehoidosta. Vastausprosentti oli 75. Henkilöstöindeksi oli 4,11 ja esihenkilöindeksi 4,18 arvosanoilla 1-5. Omavalvontakäynneillä tehtyjen havaintjen pohjalta kiinnitämme entistä enemmän huomiota kirjausten laatuun ja tavoitteellisuuden näkymiseen jokapäiväisessä raportoinnissa. Tietoturvan ja tietoturvan tarkistuslistaan saatiin vastauksia 144 kappaletta. Yleisesti vastausten perusteella voidaan arvioida tietoturvaan ja tietosuojaan liittyvien asioiden menneen eteenpäin vuoden aikana. Lisäksi koko Mehiläisessä otettiin Q3 aikana käyttöön uusi BeeAware-tietoturvakoulutus, josta räätälöitiin erityisesti sosiaalipalveluille tarkoitettu oma kokonaisuutensa. Tavoitteena on, että henkilöstö käy koulutuksen vuoden 2025 loppuun mennessä. OHJAUS- JA VALVONTAKÄYNNIT Yksiköihin tehtiin ohjaus- ja valvontakäyntejä sekä hyvinvointialueiden että Aluehallintovirastojen toimesta. Aluehallintovirastot valvoivat sekä työsuojelullisia toimenpiteitä että sosiaalihuollon palveluja. Työsuojelun valvonnoissa ei ole ollut huomautettavaa, mutta huomiota kiinnitettiin psykososiaalisen kuormituksen riskien hallintaan. SOSIAALITYÖNTEKIJÖIDEN PALAUTEKYSELY Uudistettu lasten asioista vastaaville sosiaalityöntekijöille suunnattuun palautekyselyyn on vastannut tähän mennessä 237 sosiaalityöntekijää. 94 % vastaajista antaa arvosanaksi palvelun laadusta 4 tai 5. Palveluiden laadussa kiinnitämme erityistä huomiota tavoitteenasetannan toteutumiseen. Erityisen hyviksi osa-alueiksi sosiaalityöntekijät arvioivat kirjallisten raporttien laadun ja henkilöstön tavoitettavuuden. KUUKAUSITTAISET OMAVALVONTAKYSELYT Lastensuojeluyksiköiden laatua seurataan myös kuukausittaisilla omavalvontakyselyillä yksiköille. Kyselyssä on yhdeksän seurattavaa osa-aluetta: hoito ja kasvatus, asiakkaiden tilanne, lastensuojelulain mukaiset rajoitustoimenpiteet, turvallisuus, ravinto ja siisteys, kiinteistö, lääkehoito, poikkeamien käsittely sekä vuosikellon mukaiset tehtävät. Omavalvontaindeksi vuoden 2025 kolmannella neljänneksellä oli 92,1 (Q2/2025 91,1). Poikkeamat Q3/2025 Havaittujen puutteiden ja epäkohtien tunnistamiseksi ja korjaamiseksi seuraamme yksiköiden poikkeamaraportointia. Yksiköt raportoivat poikkeamista toiminnanohjausjärjestelmään, jonka jälkeen ne käsitellään yksikkö- ja palvelulinjakohtaisesti. Q3/2025 poikkeamia kirjattiin yhteensä 844 kappaletta (Q2/2025 784). Suoraan asiakkaiden hoitotyöhön liittyviä vakavia (luokka 4-5) poikkeamia oli 0.94 kappaletta tuhatta hoitovuorokautta kohden (Q2/2025 0,61). Lääkehoidon vakavia poikkeamia kirjattiin Q3/2025 1 eli 0,02 kappaletta tuhatta hoitovuorokautta kohden (Q2/2025 0,02). Q4/2025Tulossa olevia toimenpiteitä: – Omavalvonnan vuosikysely – Henkilöstötutkimuksen kehittämiskohteet