Opinnäytetyö: Nuorten asunnottomuus syntyy harvoin yhdestä syystä 2.9.2026 Familar Avopalvelut Keski-Suomen tuetun asumisen työntekijän Elina Roivaksen YAMK-opinnäytetyö Turvapaikka kadun ja kodin välissä: Kriisimajoituksen rooli nuorten asunnottomuuden palveluverkostossa tarkastelee nuorten aikuisten asunnottomuutta kriisimajoituksen näkökulmasta. Opinnäytetyössä käsitellään asunnottomuuden taustatekijöitä, palveluihin ohjautumisen haasteita sekä moniammatillisen yhteistyön merkitystä. Familarin avopalveluissa kohdataan nuoria, joiden elämäntilanne on usein monen tekijän summa. Asunnottomuus tai sen uhka ei synny tyhjästä eikä tavallisesti yhdestä yksittäisestä tapahtumasta. Taustalla voi olla lapsuuden haitallisia kokemuksia, mielenterveys- ja päihdehaasteita, taloudellisia vaikeuksia sekä katkeilevia palvelupolkuja. Kun kuormittavat tekijät kasaantuvat, nuoren toimintakyky ja mahdollisuudet kiinnittyä asumiseen ja palveluihin voivat heikentyä. Kriisimajoitus tuo turvaa tilanteeseen, jossa asuminen on katkennut tai vaarassa katketa Huoltsikka Oy:n kriisimajoitus on suunnattu 18–29-vuotiaille nuorille aikuisille, joiden asuminen on katkennut tai vaarantunut. Kriisimajoitus tarjoaa nuorelle paikan, jossa akuutti tilanne voidaan rauhoittaa ja jossa seuraavia askeleita voidaan alkaa suunnitella yhdessä ammattilaisten kanssa. Kriisimajoitus ei ole vain väliaikainen majoitusratkaisu. Se voi olla tärkeä nivelvaiheen palvelu tilanteessa, jossa nuoren asuminen on kriisiytynyt. Kun akuutti asumiskriisi saadaan vakautettua, voidaan samalla koota tarvittavaa verkostoa ja suunnitella jatkopolkua kohti pysyvämpää asumista. Familarin avopalveluissa tuettu asuminen ja kriisimajoitus yhdistävät asumisen tuen ja sosiaalisen ohjauksen. Työskentelyssä tuetaan nuorta arjenhallinnassa, psykososiaalisissa taidoissa ja itsenäistymisessä. Tavoitteena on, että nuori saa realistisen mahdollisuuden edetä kohti pysyvämpää asumista ja hallittavampaa arkea. Nuoren kiinnittyminen palveluihin vaatii luottamusta Nuorten asumiskriiseissä ei ole kyse vain käytännön asioiden järjestämisestä. Monella nuorella voi olla taustallaan kokemuksia siitä, ettei apu ole ollut oikea-aikaista tai että oma tilanne on jäänyt palveluissa kokonaisuutena tunnistamatta. Aiemmat kokemukset kohtaamattomuudesta voivat heikentää luottamusta palvelujärjestelmään ja vaikuttaa siihen, hakeeko nuori apua myöhemmin. Palveluihin kiinnittymistä tukee se, että nuoren tilanne hahmotetaan kokonaisuutena eikä vain yksittäisenä asumisen ongelmana. Kriisimajoituksessa ja tuetussa asumisessa voidaan yhdessä selvittää asumiseen, toimeentuloon, arjenhallintaan ja palveluihin liittyviä kysymyksiä sekä suunnitella seuraavia askelia osana nuoren muuta palveluverkostoa. Varhainen tuki voi ehkäistä tilanteiden pitkittymistä Roivaksen opinnäytetyössä korostuu varhaisen tuen merkitys. Monen nuoren polku kohti asunnottomuutta alkaa jo paljon ennen varsinaista asumiskriisiä. Tuen tarpeet voivat näkyä esimerkiksi koulupoissaoloina, perheen haasteina, lastensuojelun asiakkuutena, mielenterveyden kuormituksena tai vaikeutena pitää kiinni arjen rakenteista. Mitä aikaisemmin nuoren tilanne tunnistetaan ja mitä selkeämmin vastuut jakautuvat eri toimijoiden välillä, sitä paremmat mahdollisuudet on ehkäistä kriisin syvenemistä. Nuorten asunnottomuuden ehkäisy edellyttääkin yhteistyötä koulujen, jälkihuollon, sosiaalipalveluiden, terveydenhuollon, asumisen palveluiden ja muiden nuoren elämässä mukana olevien tahojen välillä. Erityisen tärkeää on, ettei nuori jää yksin tilanteessa, jossa hänen toimintakykynsä on jo heikentynyt. Selkeä vastuutaho ja rinnalla kulkeva työntekijä voivat auttaa siinä, ettei nuori jää palveluiden väliin silloin, kun tuen tarve on suuri. Kriisimajoitus on osa laajempaa palveluverkostoa Nuorten asunnottomuuden ehkäisy ja kriisitilanteiden hallinta edellyttävät jatkuvaa kehittämistä ja tiivistä yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Roivaksen opinnäytetyö tarjoaa arvokasta tietoa siitä, millaisia taustatekijöitä nuorten asumiskriiseihin liittyy ja miten kriisimajoitus voi tukea nuorta osana laajempaa palveluverkostoa. Kun nuoren tilanne kohdataan kokonaisuutena, asumiskriisiä ei nähdä vain asunnon puuttumisena. Kyse on tilanteesta, jossa tarvitaan turvallinen paikka, käytännön tukea, palveluiden yhteensovittamista ja mahdollisuus suunnitella seuraavaa vaihetta. Asunnottomuuden taustalla on harvoin yksi syy. Siksi ratkaisutkin tarvitsevat aikaa, yhteistyötä ja yksilöllistä tukea. Kriisimajoitus voi vakauttaa akuuttia tilannetta ja auttaa rakentamaan jatkopolkua kohti pysyvämpää asumista ja hallittavampaa arkea. Lähteet Roivas, E. 2026. Turvapaikka kadun ja kodin välissä: Kriisimajoituksen rooli nuorten asunnottomuuden palveluverkostossa. YAMK-opinnäytetyö. Vaasan ammattikorkeakoulu. Theseus-julkaisu. Käytetty tekijän luvalla. Roivas, E. & Niemistö, R. 2026. Nuorten asunnottomuus syntyy kasautuvista tekijöistä. Vaasan ammattikorkeakoulun Energiaa-verkkolehti. Lue artikkeli. Käytetty tekijän luvalla.
Omavalvonnan seurantahavainnot ja kehittämistoimenpiteet Q2/2026 20.8.2026 SOSIAALIHUOLLON KANTA-LIITTYMÄT Familarin käyttämän asiakastietojärjestelmän, Nappulan, rekisterinkäyttökokeet yhdessä ensimmäisten hyvinvointialueiden kanssa saatiin valmiiksi ja kevään aikana yhteydet Kanta-varantoon avattiin kolmen hyvinvointialueen kanssa. Familarin kaikilla toimipisteillä on valmius liittyä hyvinvointialueiden ilmoittamassa aikataulussa sosiaalihuollon Kanta-toiminnallisuuksien käyttäjäksi. TRAUMASENSITIIVINEN VIITEKEHYS Traumasensitiivisen viitekehyksen koulutusvideot julkaistiin toimipisteiden käytettäväksi. Aihepiirit koulutuksissa ovat: johdatus traumasensitiiviseen työotteeseen, traumat ja kiintymyssuhteet, vakauttaminen ja kehityksellinen trauma. Työotteen jalkauttamiseksi omaohjaajat saivat myös kesätehtävän: ”Toteuta kesän aikana jokin asiakkaasi esittämä toive. Se voi olla suoraan esitetty tai rivien välistä poimittu. Keskustele työkaverin tai tiimin kanssa, millaisia ajatuksia ja tunteita tehtävä eri osapuolissa herätti ja miten tällainen ele rakentaa suhdetta asiakkaasi kanssa.” TYÖN VAAROJEN ARVIOINTI Työturvallisuuslain 10§ mukainen työn vaarojen arviointi toteutettiin yksikkökohtaisesti Laatuportti-järjestelmään huhti-toukokuun aikana. Arvioinnissa erityistä huomiota kiinnitettiin riskien suuruuden määrittämiseen ja toimenpiteisiin, joilla riskiä voidaan pienentää tai kokonaan poistaa. KUUKAUSITTAISET OMAVALVONTAKYSELYT Lastensuojeluyksiköiden laatua seurataan myös kuukausittaisilla omavalvontakyselyillä yksiköille. Kyselyssä on yhdeksän seurattavaa osa-aluetta: hoito ja kasvatus, asiakkaiden tilanne, lastensuojelulain mukaiset rajoitustoimenpiteet, turvallisuus, ravinto ja siisteys, kiinteistö, lääkehoito, poikkeamien käsittely sekä vuosikellon mukaiset tehtävät. Omavalvontaindeksi vuoden 2026 toisella neljänneksellä oli 91,9 (Q1/2026 91,4). POIKKEAMAT Q2/2026 Havaittujen puutteiden ja epäkohtien tunnistamiseksi ja korjaamiseksi seuraamme yksiköiden poikkeamaraportointia. Yksiköt raportoivat poikkeamista toiminnanohjausjärjestelmään, jonka jälkeen ne käsitellään yksikkö- ja palvelulinjakohtaisesti. Q/2026 poikkeamia kirjattiin yhteensä 870 kappaletta (Q1/2026 727). Suoraan asiakkaiden hoitotyöhön liittyviä vakavia (luokka 4-5) poikkeamia oli 0,57 kappaletta tuhatta hoitovuorokautta kohden (Q1/2026 01,11). Lääkehoidon vakavia poikkeamia kirjattiin Q2/2026 kaksi eli 0,04 kappaletta tuhatta hoitovuorokautta kohden (Q1/2026 0,18). Q3 / 2026 Lastensuojelulain muutokseen valmistautuminen Henkilöstötutkimus Kanta-liittymisten loppuunsaattaminen
Katajarinteen kouluyhteistyömalli esiteltiin ruotsalaisille erityisopettajille Jyväskylässä 3.7.2026 Katajarinne on erityistason lastensuojelun sijaishuoltoyksikkö, joka tarjoaa vahvaa tukea ja ohjausta lapsille ja nuorille, joilla on haasteita vuorovaikutuksessa, koulunkäynnissä, käyttäytymisessä tai psyykkisessä hyvinvoinnissa, mukaan lukien neuropsykiatriset oireet. Yksikössä hyödynnetään ratkaisukeskeistä, voimavaralähtöistä ja traumatietoista työotetta. Yksikön vastaava ohjaaja Minna Koskimäki toimii kouluyhteistyöhenkilönä niin Sisukas-tiimin kuin lähikoulujen kanssa. Kouluyhteistyömallin periaatteet ja käytännöt Vierailun aikana esiteltiin Katajarinteen kouluyhteistyömallin keskeisiä periaatteita ja käytäntöjä: 1. Päivittäisen rakenteen merkitys: Turvallinen, ennustettava ja aikuisjohtoinen arki on oppimisen ja hyvinvoinnin perusta. Monet sijaishuollossa olevat lapset ovat kokeneet haastavia elinoloja ja pirstaleisia koulupolkuja, joten säännölliset rutiinit, kuten uni-valverytmin ja aamu- ja iltarutiinien tukeminen, ovat ensiarvoisen tärkeitä. 2. Biologisten vanhempien rooli: Vanhemmilla on merkittävä osuus lapsen koulumotivaation ja identiteetin vahvistamisessa. Vaikka lapsi on sijoitettuna, vanhempien tuki koulunkäynnille on tärkeää. Katajarinne toimii siltana ja ”tulkkina” koulun ja vanhempien välillä, vahvistaen positiivista osallisuutta. 3. Koulutukselliset palkkiot: Palkkioita käytetään tarkoituksenmukaisesti ja johdonmukaisesti tukemaan koulunkäyntiin sitoutumista, lisäämään motivaatiota ja vahvistamaan toivottua käyttäytymistä. Kyse ei ole hyvän käytöksen ostamisesta, vaan oppimisen, ponnistelun ja osallistumisen vahvistamisesta. 4. Koulun ja laitoksen välinen yhteistyö: Yhteistyö on yksi keskeisimmistä tukirakenteista sijoitetun lapsen hyvinvoinnille ja koulunkäynnille. Se on suunniteltua verkostotyötä, joka edellyttää selkeitä rakenteita, kuten yhteyshenkilöitä, sovittuja viestintäkanavia ja säännöllisiä verkostopalavereja. Luottamus, ratkaisukeskeisyys ja ammatillisen osaamisen arvostus ovat onnistuneen yhteistyön kulmakiviä. 5. Katajarinteen sisäinen tukirakenne: Lapsen ympärillä toimii tiivis tukiverkosto, johon kuuluvat henkilökohtaiset ohjaajat, vastaava ohjaaja ja kouluyhteistyöstä vastaava henkilö. Koulunkäynnin tukeminen on keskeinen osa sijaishuollon ydintehtävää, ja Katajarinteellä kaikki lapset käyvät koulua. Sisukas-tiimi ja ennalta sovitut koulupalaverit, joihin osallistuvat ohjaajat, vanhemmat ja sosiaalityöntekijä, ovat tärkeä osa tätä tukea. 6. Koulutuksen arvostaminen: Koulutuksen arvostaminen lastensuojelulaitoksessa tarkoittaa lapsen oikeuksien toteuttamista, syrjäytymisen ehkäisemistä ja lapsen itsetunnon sekä tulevaisuudenuskon rakentamista. On tärkeää nähdä koulunkäynti menestyksenä ja arvostaa pieniäkin edistysaskeleita. 7. Lapsen vahvuuksien tukeminen: Koulunkäyntiä tarkastellaan usein haasteiden kautta, mutta Katajarinteellä korostetaan lapsen vahvuuksien tunnistamista ja vahvistamista. Vahvuudet toimivat oppimisen, motivaation ja itsetunnon perustana. On tärkeää uskoa lapseen, vaikka hän ei itse siihen pystyisikään. Vierailu tarjosi arvokkaan tilaisuuden jakaa tietoa ja kokemuksia lastensuojelun kouluyhteistyöstä, korostaen lapsen oikeutta oppimiseen ja tasapainoiseen kasvuun.
Sosiaalipalvelut kehittää vastuullisuutta ja tehokkuutta myös kiinteistöjen osalta 29.6.2026 Sosiaalipalveluiden yksiköissä pilotoidaan parhaillaan useampaa uutta ratkaisua, jotka edistävät vastuullisuuden toteutumista. Kehitystyötä kohdistetaan muun muassa jätekuljetuksiin liittyvien turhien ajojen vähentämiseen. – Aiemmin jäteautot tyhjensivät astioita säännöllisen aikataulun mukaan – vaikka astia olisi ollut vain 10–40 % täynnä. Pyrimme laskemaan historiadatan avulla, mikä on optimaalinen astioiden tyhjennystahti. Turhat ajot vähenevät merkittävästi, mikä pienentää suoraan liikenteen päästöjä ja on konkreettinen teko ympäristön hyväksi, kertoo sosiaalipalveluiden liiketoiminnan kehityksestä vastaava johtaja Antti Uitto. Toinen pilotti koskee veden kulutuksen hillitsemistä ilman, että asukkaiden kokema veden käytön mukavuus heikkenee. – Olemme pilotoimassa yksiköiden hanoihin ja suihkuihin aeraattoreita, jotka sekoittavat veteen ilmaa. Käyttäjäkokemuksessa pyritään huomaamattomuuteen – veden paine tuntuu samalta – mutta vedenkulutus voi laskea jopa kolmannekseen. Teemme vielä hienosäätöä löytääksemme optimaalisen vedenpaineen, jotta muutos näyttäytyy käyttäjille mahdollisimman huomaamattomana. Pienellä teknisellä muutoksella on iso vaikutus: säästämme luonnonvaroja ja pienennämme vesijalanjälkeämme arjessa, toteaa puolestaan sosiaalipalveluiden kiinteistökehityspäällikkö Mathias Kvarnström. Yksiköissä keskitytään myös tilojen viihtyvyyteen lämmityksen tasapainotuksella. Hankkeella etsitään ratkaisuja ylikuumenemisen välttämiseksi ja energiankulutuksen vähentämiseksi. – Pilotoimme yksikössä älytermostaatteja sähköisiin lattialämmityksiin yhdessä Themon kanssa. Tavoitteena on, että jokainen huoneisto lämpiää juuri sopivasti – ei liikaa eikä liian vähän. Ylilämmittäminen kuluttaa energiaa turhaan ja heikentää asumismukavuutta, kun taas alilämmittäminen lisää kylmyyden tunnetta ja voi altistaa rakenteita kosteusvahingoille. Älysäätö tasaa kulutuksen oikealle tasolle ja parantaa samalla asukkaiden asumisviihtyvyyttä, Uitto päättää. Vastuullisuus on yksi sosiaalipalveluiden vuoden 2026 painopisteteemoista ja kehityshankkeet sekä pilotit edistävät sitoutumista kestävään kehitykseen ja palveluiden laadun jatkuvaan parantamiseen. Myös jatkossa tavoitteena on aktiivisesti löytää uusia ja entistä tehokkaampia tapoja toimia ympäristöystävällisemmin ja vastuullisemmin kiinteistökehityksen saralla.
Familar Heinälahti muuttaa uusiin tiloihin Mikkeliin joulukuussa 2026 9.6.2026 Muuton taustalla on tarve tiloille, jotka vastaavat nykyaikaisen ympärivuorokautisen lastensuojelun laitoshoidon vaatimuksia. Kyse ei ole uuden yksikön avaamisesta, vaan nykyisen toiminnan jatkumisesta uusissa, tarkoituksenmukaisissa tiloissa. – Heinälahti on toiminut nykyisissä tiloissaan vuodesta 2010 ja tunnetaan laadukkaasta palvelusta sekä hyvästä kohtaamisesta. Vanha öljylämmitteinen kyläkoulu ei kuitenkaan enää vastaa lastensuojelupalveluille asetettuja vaatimuksia eikä nykyisiä ympäristönormeja, joten on hienoa, että toiminta voi jatkua Mikkelin Rantakylässä uusiin, tätä toimintaa varten suunniteltuihin tiloihin, sanoo palvelujohtaja Anssi Nikkarinen. Uusi yksikkö tarjoaa 14 asiakaspaikkaa sekä yhden itsenäistymisasunnon. Tilat on suunniteltu tukemaan turvallista ja sujuvaa arkea: yksikössä on kaksi asuinyksikköä, Versola ja Taimila, joissa molemmissa on nuorten omat huoneet, yhteiset oleskelutilat sekä henkilökunnan työtilat. Lisäksi rakennuksessa on hallinnolliset tilat, harrastustiloja ja piha-alueella terassi sekä koripallokenttä. Uusi sijainti tukee nuorten arkea myös muuten. Yksikkö sijaitsee nykyistä parempien julkisten kulkuyhteyksien lähellä, ja lähialue tarjoaa hyvät mahdollisuudet liikkumiseen, harrastamiseen ja koulunkäyntiin. – Jatkamme työskentelyä uusissa tiloissa samana laadukkaana perustason lastensuojelun sijaishuoltoyksikkönä, toimintaan suunnitelluissa tiloissa. Vuosien aikana muotoutunut Heinälahden henki tarkoittaa turvallisuutta ja aitoa kiinnostusta nuorten elämää kohtaan. Tämä lämmin henki siirtyy uuteen paikkaan tuttujen aikuisten mukana. Odotamme innolla uuden sijainnin tuomia mahdollisuuksia, kun ympärillä on hyvä tarjonta niin liikkumiselle, urheilulle kun muullekin toiminnalle, sanoo yksikönjohtaja Saara Porevesi. Heinälahdessa nuorten osallisuus, omatoimijuus ja hyvinvointi ovat pitkään olleet toiminnan keskiössä, ja sama työ jatkuu. Koko henkilöstö siirtyy uuteen yksikköön vanhoina työntekijöinä, ja nuorten muuttoa valmistellaan vaiheittain yhdessä heidän kanssaan. Muutoksesta on kerrottu nuorille, heidän vanhemmilleen sekä yhteistyötahoille. Koska kyse on olemassa olevan yksikön siirtymisestä uusiin tiloihin, muutoksella ei ole merkittävää vaikutusta alueen lastensuojelupalveluihin. Lisätietoja antaa: Saara Porevesi, yksikönjohtaja Pienryhmäkoti Heinälahti p. 050 3165236 saara.porevesi@familar.fi Artikkelikuva: havainnekuva
Omavalvonnan seurantahavainnot ja kehittämistoimenpiteet Q1/2026 9.6.2026 OMAVALVONTAKÄYNNIT Familarissa on osana omavalvontaa tehty vuodesta 2018 alkaen omavalvontakäyntejä eri teemoilla. Käyntien teemat ovat vaihdelleet asiakirja-auditoinneista työyhteisön tilaa koskeviin käynteihin. Vuonna 2026 käyntien teemana on Arki ja osallisuus ja käynnit toteutetaan kaikilla Mehiläisen sosiaalipalveluiden linjoilla yhteisen rakenteen mukaan sisältäen kuitenkin muutaman palvelulinjakohtaisen kysymyksen. Käyntien tekijöinä toimivat omavalvontaohjaajat, jotka koostuvat palvelujohtajista ja kokeneista yksikönjohtajista. TRAUMASENSITIIVINEN VIITEKEHYS ”Traumasensitiivisyys ei ole meille vain uusi teema vuodelle 2026 – se on tietoinen valinta katsoa koko työtämme uudella tarkkuudella ja rohkeudella. Familarin läpileikkaavaksi viitekehykseksi valikoitunut traumasensitiivinen näkökulma yhdistää tiedon, tunteen ja kokemuksen. Se muistuttaa meitä siitä, että jokaisen asiakkaan näkyvän käyttäytymisen takana on tarina, joka ansaitsee tulla kohdatuksi turvallisesti ja arvostavasti. Traumasensitiivisyys ei kuitenkaan kuulu vain asiakastyöhön. Se on yhtä tärkeää työyhteisöissä. Turvallinen, ymmärtävä ja empaattinen ilmapiiri tukee työntekijöiden jaksamista, vahvistaa sitoutumista ja vähentää konflikteja. Kun ymmärrämme traumaattisten kokemusten vaikutuksia, pystymme rakentamaan työympäristön, jossa ihmiset voivat olla aidosti läsnä ja tehdä työnsä hyvin. Tämä näkyy lopulta parempana työilmapiirinä, vahvempana resilienssinä – ja ennen kaikkea parempana työn laatuna. Traumasensitiivinen työote auttaa meitä näkemään ihmiset kokonaisina, ehkäisemään uudelleen traumatisoitumista ja rakentamaan luottamusta askel askeleelta. Teemme tätä jo nyt. Vuonna 2026 teemme sen vielä tietoisemmin.” Mervi Elfving, liiketoimintajohtaja Ensimmäisen vuosineljänneksen aikana toteutettiin henkilöstölle kysely traumasensitiivisen osaamisen kehittämisen tarpeesta sekä tuotettiin sähköiseen koulutusympäristöön neljä traumasensitiivisen viitekehyksen koulutusta työryhmien käyttöön. LASTENSUOJELULAIN UUDISTAMINEN Familar osallistui kutsuttuna Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuulemiseen lastensuojelulain uudistuksen ensimmäisestä vaiheesta. Keskeisinä huomioina kuulemisessa Familar nosti esiin esimerkiksi lastensuojelulain hengen muutoksen kohti rajoittavampaa linjaa, voimankäyttö-termin käytön lastensuojelun kontekstissa sekä perhehoidon rajoitustoimenpiteet. KUUKAUSITTAISET OMAVALVONTAKYSELYT Lastensuojeluyksiköiden laatua seurataan myös kuukausittaisilla omavalvontakyselyillä yksiköille. Kyselyssä on yhdeksän seurattavaa osa-aluetta: hoito ja kasvatus, asiakkaiden tilanne, lastensuojelulain mukaiset rajoitustoimenpiteet, turvallisuus, ravinto ja siisteys, kiinteistö, lääkehoito, poikkeamien käsittely sekä vuosikellon mukaiset tehtävät. Omavalvontaindeksi vuoden 2026 ensimmäisellä neljänneksellä oli 91,4 (Q4/2025 92,9). POIKKEAMAT Q1/2026 Havaittujen puutteiden ja epäkohtien tunnistamiseksi ja korjaamiseksi seuraamme yksiköiden poikkeamaraportointia. Yksiköt raportoivat poikkeamista toiminnanohjausjärjestelmään, jonka jälkeen ne käsitellään yksikkö- ja palvelulinjakohtaisesti. Q1/2026 poikkeamia kirjattiin yhteensä 727 kappaletta (Q4/2025 973). Suoraan asiakkaiden hoitotyöhön liittyviä vakavia (luokka 4-5) poikkeamia oli 1,11 kappaletta tuhatta hoitovuorokautta kohden (Q4/2025 01,04). Lääkehoidon vakavia poikkeamia kirjattiin Q1/2026 45 eli 0,18 kappaletta tuhatta hoitovuorokautta kohden (Q4/2025 0,16). Q2 / 2026 Työn vaarojen arviointi Omavalvontakäyntien loppuunsaattaminen Hyvinvointialueittaiset Kanta-liittymiset
Familar Katajarinne juhli 10-vuotista taivaltaan ja laajentumistaan 8.6.2026 Jyväskylän Mäyrämäessä sijaitseva Familar Katajarinne kutsui yhteistyötahoja avoimien ovien päivään keskiviikkona 15. huhtikuuta 2026. Tilaisuudessa juhlittiin Havu-yksikön 10-vuotista taivalta erityistason lastensuojelun sijaishuollossa sekä Katajarinteen laajentumista toisella asuinyksiköllä, Marjalla. Laatujohtaja Marko Nikkanen piti päivän pääpuheen teemalla “Lastensuojelu, mistä tulet, minne menet?”. Marko kuvasi konkreettisin esimerkein, kuinka arki lastensuojeluyksiköissä ja nuorten elämässä on muuttunut viimeisen 30 vuoden aikana. Puheessaan hän pohti myös tulevaa lastensuojelulain muutosta ja sen merkitystä sekä yksiköiden että sosiaalityön arjelle. Perhetyömäinen alkuperäisidea johtaa edelleen Katajarinteen toiminta sai alkunsa vuonna 2015 lastensuojelun perhetyöntekijöiden halusta toteuttaa lasten ja perheiden kuntoutusta laitosympäristössä vahvasti perhetyömäisellä otteella. Alkuperäisenä visiona oli luoda yksikkö, josta lapset ja vanhemmat saavat tukea ja eväitä omaan luonnolliseen elinympäristöönsä, ei paikka, jossa lasten tulisi oppia olemaan laitoksessa. Toiminnan ytimessä on edelleen ajatus, että lapsen kuntoutuminen mahdollistuu merkityksellisen ja mieluisan arjen kautta, joka tukee lapsen identiteettiä, tunteita, haaveita ja osallisuutta. Kouluyhteistyö lapsen oppimisen tukena Koulunkäynti on keskeinen osa sijoitettujen lasten arkea ja tulevaisuutta. Katajarinteessä koulutusta ei nähdä lastensuojelutyön sivujuonteena, vaan yhtenä tärkeimmistä lasta suojaavista ja voimaannuttavista tekijöistä. Sijoituksen aikana lapset käyvät lähikoulua, ja Jyväskylän Sisukas-tiimi koordinoi heidän opetusjärjestelyjään. Katajarinteen tiimissä toimii oma kouluyhteyshenkilö, jonka tehtävänä on edesauttaa sujuvaa kouluarkea. Vastaava ohjaaja Minna Koskimäki toimii kouluyhteistyön vastuuhenkilönä, ja ennalta sovittuihin koulutapaamisiin osallistuvat omaohjaaja, vanhemmat ja sosiaalityöntekijä mahdollisuuksien mukaan. Ratkes, traumasensitiivisyys ja nepsy-osaaminen arjessa Katajarinteen työskentelyssä hyödynnetään ratkaisu- ja voimavarakeskeisyyttä (Ratkes) sekä traumainformoitua työotetta. Ratkes korostaa huomion kiinnittämistä unelmiin, toimiviin asioihin ja voimavaroihin, ja auttaa ihmisiä löytämään ja arvostamaan omia vahvuuksiaan. Henkilöstöllä on laaja koulutus Ratkes-, trauma-, mapa- ja nepsy-työotteisiin. Erityisesti neuropsykiatrisen osaamisen vahvistamiseen on panostettu pitkäkestoisella koulutuksella, sillä monella sijoitetulla lapsella on taustallaan haastavia elinolosuhteita ja turvattomuutta. Ennakoitava, vakaa ja aikuisjohtoinen arki luo tällöin perustan oppimiselle ja hyvinvoinnille. Perhe ja verkosto mukana joka askeleella Tiivis perheyhteistyö on Katajarinteen toiminnan keskiössä. Lapsi, perhe ja heidän verkostonsa kutsutaan yhdessä rakentamaan yhteisiä tavoitteita, mikä tukee perheen vuorovaikutusta ja lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Perhelähtöisyys huomioi kunkin perheen omat toimintatavat ja arjen rytmit. Sijoitettu lapsi elää monimutkaisessa verkostossa, johon kuuluvat lapsi itse, yksikkö, koulu, sosiaalityö ja biologiset vanhemmat. Yksikön tehtävänä on rakentaa siltoja, suojata lasta ja vahvistaa vanhempien myönteistä osallisuutta. Arki itsessään ei kuntouta, vaan siinä toimivat ihmiset ja heidän yhteistoimintansa. Familar Katajarinne jatkaa työtään lasten ja nuorten kehityksen ja hyvinvoinnin kokonaisvaltaisena tukijana. Havun ja Marjan muodostama kokonaisuus vahvistaa kykyä vastata lasten yksilöllisiin tarpeisiin ja tarjota turvallinen, kuntouttava ympäristö, jossa jokaisen lapsen vahvuudet tunnistetaan ja niitä vahvistetaan.
Familar Lehtosara Lappeenrannassa tulevaisuus kasvaa luottamuksesta ja yhteistyöstä 4.6.2026 Lehtosara Lappeenrannassa työskentely nuoren kanssa alkaa aina vuorovaikutuksesta. Ketään ei kohdata vain oireidensa kautta, vaan kokonaisuutena. Vuodesta 1997 Lappeenrannan alueella toiminut lastensuojelun erityisyksikkö on erikoistunut psyykkisesti oireilevien lasten ja nuorten hoitoon, kasvatukseen ja kuntoutukseen. Pitkä kokemus näkyy varmuutena: Lehtosarassa osataan kohdata ja pystytään vastaamaan hyvinkin haastaviin tilanteisiin. Lehtosaran vahvuuksia ovat vuorovaikutus- ja suhdekeskeinen työskentely, johon myös yksikön psykiatrinen ja terapeuttinen työote perustuu. – Suhdekeskeinen työ tarkoittaa meille aitoa inhimillistä kohtaamista ja virittäytymistä nuoren tunne-elämään ja kokemusmaailmaan. Haluamme kurkata aidosti myös sinne oireiden taakse, yksikönjohtaja Marjo Paukkunen sanoo. Yhteistyötä lähdetään rakentamaan luottamuksen ja turvallisuuden kautta. Nuorella voi olla taustalla traumaattisia kokemuksia, turvattomuutta, vaurioita kiintymyssuhteissa ja monimuotoista psyykkistä tai neuropsykiatrista oireilua. Monella saattaa olla myös aiempia hoitojaksoja psykiatrialla. Tavoitteena on ymmärtää, mistä nuoren käyttäytyminen kertoo, ja rakentaa työskentely sen varaan. – On tärkeää tuntea ja ymmärtää nuoren elämänhistoria ja elämäntapahtumat, jotka vaikuttavat myös tässä hetkessä, Paukkunen kuvaa. Tämä vaatii moniammatillista osaamista, sen jakamista sekä vahvaa yhteistyötä terveyden- ja sosiaalihuollon kanssa. Yksikön henkilökunta on vahvasti kouluttautunut psykiatriseen lastensuojelutyöhön, traumatyöhön sekä erilaisiin arjessa hyödynnettäviin menetelmiin, kuten dialektiseen käyttäytymisterapiaan ja vakauttavan työn menetelmiin. Arki kuntoutumisen perustana Kuntoutuminen ei tapahdu irrallisina hetkinä, vaan arjessa. Lehtosarassa arki rakennetaan niin, että se tukee nuoren toimintakykyä, ikätasoista kehitystä ja hyvinvointia mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. – Tavoitteena on rakentaa jokaiselle nuorelle mielekäs arki, joka perustuu hänen vahvuuksiinsa ja voimavaroihinsa, Paukkunen kuvaa. Lehtosaran arki sisältää yksilöllistä ohjausta ja tukea sekä tunnesäätely- selviytymis- ja ahdistuksenhallintakeinojen harjoittelua ja niiden tukemista. Lisäksi yksikössä tuetaan vahvasti koulunkäyntiä ja perhetyöskentely on keskeistä. Päivittäiseen toimintaan kuuluu myös toiminnallisia ja yhteisöllisiä elementtejä. Myös eläinavusteisuutta hyödynnetään. Arjen tukena toimivat yksilölliset viikko- ja kuukausisuunnitelmat. Kaiken taustalla on ajatus siitä, että arki itsessään on tärkein kuntoutumisen väline. Omaohjaaja rakentaa turvaa Omaohjaajat kulkevat nuoren rinnalla arjessa, ja heillä on tärkeä rooli suhdetyöskentelyssä ja nuoren osallistamisessa. Jokaisella nuorella on kaksi omaohjaajaa, jotka vastaavat nuoren asioista. Omaohjaaja rakentaa nuoreen suhdetta ja luottamusta. Työ on tavoitteellista ja sisältää säännöllisiä, suunniteltuja tapaamisia ja omaohjaaja-aikoja. – Turvallisessa omaohjaajasuhteessa voidaan tarjota nuorelle korjaavia kokemuksia turvallisen aikuisen rinnalla. Kohtaaminen traumasensitiivisesti on keskiössä. Omaohjaajan kanssa voi myös työstää omaa elämäntarinaa sekä suunnitella tulevaa, Paukkunen sanoo. Vahva yhteistyö psykiatrian kanssa Yksikön vahva psykiatrinen osaaminen näkyy mahdollisuutena tarjota psyykkisesti oireilevalle nuorelle keinoja ymmärtää ja hallita omia oireita ja haasteita sekä kykynä pureutua juurisyihin. Työtä tukee tiivis, vuosia jatkunut yhteistyö Etelä-Karjalan hyvinvointialueen lasten ja nuorten talon nuoriso- ja lastenpsykiatrian poliklinikoiden kanssa, jossa Lehtosaralle on myös oma nimetty yhteyslääkäri. Yhteistyö ei ole satunnaista, vaan osa jokapäiväistä työtä. – Lähes jokaisella nuorella on oma hoitokontakti. Pyrimme siirtämään hoitomalleja käytäntöön ja nuorten arjen ympäristöön. Meidän työskentelymme tukee psykiatrian antamaa hoitoa, ja heidän työnsä tukee meidän arkeamme, Paukkunen kuvaa. Yhteistyösuhteen rakentumisen ja nuoren kuntoutumisen eteen työskennellään yhdessä. Käytännössä tämä tarkoittaa nuorten säännöllisen hoitokontaktin lisäksi matalan kynnyksen konsultaatiota, tiivistä yhteydenpitoa, nopeaa reagointia muutoksiin sekä tilanteen mukaan akuuttikäyntien järjestämistä tai toisinaan myös psykiatrian työntekijöiden jalkautumista yksikköön. Tällä ehkäistään voinnin romahduksia ja notkahduksia. – Psykiatrian työ tukee myös nuoren kiinnittymistä yksikköön ja hoitaviin aikuisiin, jolloin pystymme yhdessä tukemaan nuorta haasteissa, Paukkunen sanoo. Joustavaksi ja mutkattomaksi koettu yhteistyö alkaa heti nuoren tullessa ja jatkuu saumattomasti arjen rinnalla. Nuori on mukana omassa tarinassaan Vaikka ympärillä on useita ammattilaisia, Lehtosarassa pidetään kiinni siitä, että nuori on itse aktiivinen toimija omassa prosessissaan ja että he tulevat kuulluksi. – Nuoret ovat mukana rakentamassa omaa hoito- ja kasvatussuunnitelmaansa ja tietoisia kaikista asioistaan, Paukkunen sanoo. Osallisuus näkyy myös päivittäisissä keskusteluissa ja käynteihin osallistumisessa. Tavoitteita asetetaan ja seurataan yhdessä. Nuorten läheisten osallisuus on myös keskeistä. Myös yhteistyötahot ovat huomanneet jotain erityistä ja vaikuttavaa Lehtosaran tavassa tehdä työtä. Yksikkö on saanut hyvää palautetta toimivasta yhteistyöstä nuorisopsykiatrian kanssa sekä suhdekeskeisen työskentelyn ja intensiivisen omaohjaajatyön näkymisestä käytännössä. Palautteissa näkyy erityisesti arvostus yksikön kykyyn kohdata haastavatkin tilanteet ja tehdä työtä pitkäjänteisesti. – Teemme työtä aidosti välittäen ja jokainen nuori on meille tärkeä omana itsenään. Ajattelemme, että vaikuttava sijaishuolto rakentuu ennen kaikkea suhdekeskeisyydestä, yhteistyöstä ja osaamisen jakamisesta sekä työtavasta, jossa kuljetaan rinnalla myös haastavissa hetkissä pitäen yllä toivoa muutoksen mahdollisuudesta. Kun nuori tulee meille, teemme kaikkemme auttaaksemme ja tukeaksemme häntä. Yksikään kivi ei jää kääntämättä, Paukkunen summaa. Sosiaalityöntekijöiden palautteita Familar Lehtosara Lappeenrannasta Asiakkaani kanssa on työskennelty erittäin intensiivisesti ja olen ollut todella tyytyväinen työskentelyyn. Lapselle ollaan läsnä ja keskustellaan, osataan myös perustella rajoituspäätöksiä ja pohtia vaihtoehtoisia tapoja yhdessä lapsen kanssa. Lapsen ja perheen yksilölliset tarpeet huomioitu (sopivien hoitomenetelmien ja virikkeiden löytäminen ja järjestäminen) Ovat päässeet isoja askelia eteenpäin. Suhtautuminen ja työskentely on ollut kokemukseni mukaan lapsilähtöistä ja suhdeperustaista. He varmasti tekevät kaikkensa lapsen eteen, eivätkä luovuta helpolla. Yhteistyö myös lasten vanhempien kanssa on ensiluokkaista ja vanhemmuutta jaetaan ihan tosiasiallisesti. Lapsilla on erinomaiset harrastusmahdollisuudet. Yhteistyö psykiatrian ja koulujen kanssa on todella hyvää ja tiivistä. Ymmärretään suhdeperustaisen työskentelyn merkitys, osataan osoittaa sanoin ja elein välittämistä lapselle. Intensiivinen omaohjaajatyö, työryhmä- ja omaohjaajatyöskentely näyttäytyvät sosiaalityöntekijälle vahvoina. Lehtosarassa on ammatillista osaamista kohdata psyykkisesti oirehtivia lapsia sekä tarjota vakauttavaa ja kuntouttavaa arkea. Lehtosaran henkilöstö suhtautuu heillä oleviin lapsiin välittävästi ja pystyvät työskentelemään myös kiintymyssuhdeperustaisesti. En voisi kuvitella parempaa paikkaa traumatisoituneelle, psyykkisesti oireilevalle tai nepsyhaasteiselle lapselle, joka tarvitsee laitosmuotoista sijaishuoltoa. Työskentely on lapsen oikeuksia ja lasta kunnioittavaa. Ota yhteyttä ja kysy lisää Marjo Paukkunen Yksikönjohtaja 040 832 8092 marjo.paukkunen@familar.fi Lue lisää yksiköstä: familar.fi/toimipaikat/lehtosara-lappeenranta
Koppurin hoitomalli tukena kohti itsenäisempää arkielämää ja taitavampaa käyttäytymistä 27.5.2026 Koppurin teoreettinen viitekehys on biososiaalinen, dialektiseen käyttäytymisterapia-ajatteluun perustuva, ja perustuu tutkittuun kognitiiviseen tietoon, teoriaan ja hoitomuotoon. Hoidon ja kuntoutuksen taustalla on ymmärrys siitä, että persoonallisuuden kehittymiseen vaikuttavat sekä synnynnäiset temperamenttitekijät, että yksilön vuorovaikutus ympäristönsä kanssa. Emotionaalinen epävakaus syntyy, kun tunne-elämältään herkästi haavoittuva yksilö kasvaa ympäristössä, jossa hän ei opi herkkyytensä käsittelemiseen tarvittavia taitoja. Ongelmalliset käyttäytymiset nähdään joko yrityksinä päästä eroon vaikeista tunteista tai seurauksena epäonnistuneesta tunnesäätelystä. Strukturoitu hoitoprosessi Koppurin kuntoutuksen strukturoituun hoitoprosessiin kuuluu tarkkaan määritellyt eheyttävät ja korjaavat hoitokäytännöt. Koppurin hoitoprosessin vaiheita ovat tulotilanne, hoidon suunnittelu, hoidon toteutus ja hoidon arviointi. Tulotilanne on olennainen osa kokonaishoitoa, jolloin määritellään yksilöllisesti hoidon tarve, mikä ohjaa hoidon suunnittelua ja toteutusta. Tulotilanteessa hoidon tarpeen arvioinnissa käytetään tutkimuksellista työotetta, kartoittaen asiakkaan psyykkistä terveydentilaa psykiatristen oirekyselytutkimusten mukaan. Asiakkaan somaattinen terveydentila määritellään sairaanhoitajan toteuttamalla terveystarkastuksella, ja arkielämän perustaitojen lähtötaso määritellään mm. AFLS-tutkimuksen keinoin. Hoidon suunnittelua ja toteutumista ohjaa asiakkaan yksilöllinen strukturoidusti suunniteltu hoito ja kuntoutus. Kuntoutuksen etenemistä ohjaa kuntoutussuunnitelma, jota arvioidaan ja päivitetään kuukausittain. Hoidon arviointia toteutetaan säännöllisesti koko kuntoutushoidon ajan. Asiakkaalle määritellään yksilöllinen oire-/toimintakykymittaristo asiakkaan yksilöllisen oirekäyttäytymisen sekä toimintakykyhaasteiden pohjalta. Olennaisena osana hoidon arviointia sisältyy seurantakyselytututkimusten tekeminen hoidon aikana ja sen päättyessä. DKT-arkiohjaus Dialektinen käyttäytymisterapia on tutkimusten mukaan toimivin hoitomuoto hoidettaessa epävakaata persoonallisuushäiriötä. DKT:n osa-alueita voi tutkimusten mukaan onnistuneesti hyödyntää myös masennuksen, ahdistuneisuus-, syömis- tai neuropsykiatristen häiriöiden, kaksisuuntaisen mielialahäiriön tai skitsofrenian hoidossa. Koppuriin on luotu oma Koppurin manuaali, mikä on jatkuvasti kehittyvä viimeisimpien tutkimustulosten sekä Käypä Hoito- suositusten mukainen hoito-ohjelma. Siinä sovelletaan käyttäytymisterapeuttisia hoitoelementtejä. Käytämme Koppurissa DKT-arkiohjausta, mikä tähtää muutokseen. DKT-arkiohjaus on taitoharjoittelun ohjausta, missä uuden taidon oppiminen tapahtuu seuraavien vaiheiden kautta: 1) Taitojen hankkiminen ohjeiden, mallintamisen ja tiedon antamisen avulla. 2) Käyttäytymisen vahvistaminen käyttäytymisharjoitusten ja palautteen avulla. 3) Taidon yleistyminen kotitehtävien ja ketjuanalyysin avulla. Asiakasta autetaan luopumaan vaikeuksia aiheuttavista toiminta- ja käyttäytymismalleista sekä harjoittelemaan uutta, taitavaa käyttäytymistä. Ohjaukseen sisältyy hyväksynnän tavoite ja hyväksyntään tähtäävä työskentely. Hyväksyntää edistetään tietoisen läsnäolon harjoituksilla ja hyväksyntää viestittävällä vuorovaikutuksella. Olennaista on sekä muutoksen, että jatkuvan hyväksynnän jatkuva edistäminen ja tasapainottaminen. Nämä tavoitteet yhdistyvät dialektisen filosofian avulla. Toimintatapojen kehittäminen Koppurissa on valmius vähentää asiakkaan toistuva itseä vahingoittava käyttäytyminen ja ohjata kuntoutujaa korvaamaan se taidokkaalla käyttäytymisellä. Puutumme kehitystä haittaavaan, asiakasta itseään ja ympäristöä vahingoittavaan toimintaan ja ohjaamme kuntoutujaa normaaliin hoitavaan arkeen, oman elämänhallinnan paranemiseen, oireidenhallinnan vahvistumiseen ja toimiviin käytäntöihin. Koppurissa käytetään tehokkaan käyttäytymisen muutoksen mahdollistajana ABA:n (sovellettu käyttäytymisanalyysi) mukaista palkitsemisjärjestelmää, kun halutaan tehokkaasti ja nopeasti muuttaa itselle epäedullista käyttäytymistä tai vahvistaa toivottua käyttäytymistä. Palkitsemisjärjestelmää toteutetaan sekä suunnitellusti yhdessä sopien, että ennalta arvaamatta. Tuemme neuropsykiatrisen valmennuksen keinoin uusien myönteisten toimintatapojen kehittymistä, sekä myönteisen elämänpolun rakentumista. Asiakasta ohjataan pois ongelmakeskeisestä ajattelusta, puheesta ja toiminnasta ratkaisu- ja voimavarakeskeiseen ajatteluun, puheeseen ja toimintaan sekä toimiviin käytänteisiin. Asiakkaan kanssa työskentelyssä keskitytään asiakkaan aikaisempiin onnistumisiin ja piilevien voimavarojen käyttöönottoon, sekä myönteisten tunteiden lisäämiseen. Koppuriin on luotu erillinen neuropsykiatrinen kuntoutushoito-ohjelma, minkä osa-alueita hyödynnetään yksilöllisesti asiakkaan kuntoutuksessa.
Valmentajan tarina perhekohtaisista tapaamista 21.5.2026 Valmennuksen parhaimpia asioista on uusin ihmisiin, perheisiin ja heidän tarinoihinsa tutustuminen. Olen otettu ja ylpeä siitä, miten avoimesti perheet jakavat minulle henkilökohtaisia asioitaan. Haluan valmentajana, että jokainen perhe kokee tulleensa kohdatuksi ja arvostetuksi. Suhdekeskeisyys ja dialogisuus ovatkin keskeisiä teoreettisia näkökulmia valmennuksessa. Valmennus on prosessi, jonka aikana perhe valmistautuu ja kasvaa uuteen tehtäväänsä, mutta myös minä valmentajana varmistun siitä, että perhe on valmis kohtaamaan kaikki ne ilot, surut, haasteet ja onnistumiset, mitä perhehoitajuus tuo mukanaan. Samalla jokainen perhe kehittää minua ammatillisesti valmentajana. Saan aina uuden valmennusprosessin ja uuden perheen myötä oppia myös ammatillisesti jotain uutta, sillä kaikki perheet ovat tarinoineen ainutlaatuisia. Saavun jokaisen perheen pihapiiriin valmiina uuteen, yhteiseen kasvutarinaan ja mielenkiintoiseen seikkailuun. En utbildares berättelse om familjeinriktade möten Jag kör längs en vacker skogsväg. Snart får jag träffa en ny blivande fosterfamilj för första gången och se deras hem. För familjen är det här den första Famile-utbildningen, men jag har utbildat fosterfamiljer i flera år. Fastän utbildningens struktur och teman är bekanta för mig är familjen ännu okänd. Det bästa med att utbilda är att man får lära känna nya människor, familjer och deras historier. Jag är tacksam och stolt att familjerna öppet berättar om sina personliga saker för mig. Jag vill att familjerna känner att de blivit bemötta och att de vet att jag uppskattar dem. Relationscentrering och dialogiskhet är några av utbildningens centrala teoretiska utgångspunkter. Utbildningen är en process, då familjen förbereder sig för och växer in i den nya rollen. Samtidigt blir också jag som utbildare säker på att familjen är färdig att möta all glädje, sorg, utmaningar och framgång som ingår i att vara familjevårdare. Utöver detta utvecklas jag professionellt som utbildare och lär mig något nytt av varje utbildningsprocess eftersom varje familj är unik. Jag kommer fram till en idyllisk gård färdig för en ny gemensam utvecklingshistoria. Kirjoittaja: Sonja Mustonen, sosiaalityöntekijä, Uudenmaan perhehoito Skribent: Sonja Mustonen, socialarbetare, Nylands familjevård