Tässä artikkelissa syvennymme nuorten kanssa työskentelyyn virtuaalisissa hoitoympäristöissä verrattuna perinteiseen kasvokkain tapahtuvaan työhön. Keskustelua ovat käyneet Keski-Suomen hyvinvointialueen nuorisopsykiatrian edustajat sekä Katajarinteen sairaanhoitaja, ohjaajat ja yksikönjohtaja, jotka ovat jakaneet kokemuksiaan ja näkemyksiään virtuaalijakson toteuttamisesta.

Intensiivistä tukea nuoren tunne-elämän ja käyttäytymisen hallintaan

VIRVA on kuuden viikon mittainen, virtuaalialustalla toteutettava intensiivinen taitovalmennus, joka on suunniteltu erityisesti nuorille, joilla on haasteita tunne-elämän ja käyttäytymisen säätelyssä. Valmennukseen osallistuvat nuori itse sekä hänen lähiaikuisensa (omaohjaajat), mikä varmistaa kokonaisvaltaisen ja jatkuvan tuen arjessa.

Valmennuksen aikana nuoret ja heidän ohjaajansa harjoittelevat konkreettisia taitoja, jotka auttavat heitä selviytymään arjen haasteista ja edistämään hyvinvointiaan. Näitä taitoja ovat:

• Tietoisuustaidot: Kyky olla läsnä tässä ja nyt sekä kontrolloida omaa mieltä.
• Vuorovaikutustaidot: Joustavuus mustavalkoisiin ajatuksiin, tehokas vuorovaikutus ja hyvien ihmissuhteiden ylläpito.
• Itsestä huolehtiminen: Keinoja oman hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja arjen hallintaan.
• Kriisitaidot: Konkreettisia taitoja sietää kriisitilanteen aiheuttamaa voimakasta ahdinkoa.
• Validaatio ja tunnesäätelytaidot: Omien tunteiden tunnistaminen ja säätely sekä tunteista johtuvien ajatusten ja toimintayllykkeiden ymmärtäminen.

Yhteistyön merkitys ja arjen harjoitteet

VIRVA-jakson onnistumisessa korostuu tiivis yhteistyö nuoren, lähiaikuisen ja terveydenhuollon ammattilaisten välillä. Vaikka nuoret harvoin suorittavat harjoitteita itsenäisesti, lähiaikuisen tuki ja kannustus ovat ensiarvoisen tärkeitä arjen harjoittelun lisäämisessä ja onnistumisessa. Lähiaikuisella onkin keskeinen rooli nuoren tukemisessa harjoittelun aloittamisessa ja ylläpitämisessä myös jakson jälkeen. Usein jakson aikana tapahtuvat muutokset ovat niin hienovaraisia, etteivät nuoret itse niitä heti havaitse. Tällöin sekä lähiaikuisen että VIRVAn työntekijän tehtävänä on tarkastella tilannetta etäämmältä ja nostaa esiin näitä positiivisia muutoksia. VIRVA-jakso on ensisijaisesti nuorelle suunnattu hoitojakso, johon lähiaikuinen sitoutetaan tukijaksi. Tämä prosessi kehittää ja vahvistaa lähiaikuisen ammatillista osaamista, mistä on hyötyä nuorten parissa tehtävässä arjen työssä.

Nuorten kohtaaminen virtuaalisessa ja perinteisessä hoitoympäristössä

Nuorten kanssa työskentelyssä virtuaalisten hoitoympäristöjen ja perinteisen kasvokkain tapahtuvan työn välillä on havaittavissa sekä yhtäläisyyksiä että eroavaisuuksia. Vuorovaikutus säilyy pitkälti samankaltaisena riippumatta ympäristöstä, mutta virtuaalimaailma saattaa tarjota nuorille paremmat mahdollisuudet rentoutumiseen. Yksi merkittävä etu virtuaalisessa ympäristössä on mahdollisuus toiminnallisuuteen tapaamisen aikana, kuten piirtämiseen, häiritsemättä muita. Tämä voi auttaa nuoria keskittymään paremmin keskusteluun.

Perinteisessä face-to-face-työskentelyssä pieni oheistoiminta on usein koettu hyödylliseksi keskustelun lomassa. Virtuaalimaailmassa tämä toiminnallisuus, kuten ympäristön tutkiminen tai piirtäminen, toteutuu luonnostaan. Lisäksi nuoret saattavat usein pohtia omia ilmeitään ja eleitään kasvokkain tapahtuessa, mikä voi heikentää keskittymistä keskusteluun. Virtuaalilasien välityksellä nuoret saattavat kokea uskaltavansa ilmaista ajatuksiaan rohkeammin.

Helmet ja kompastuskivet virtuaalijaksolla

Virtuaalijaksolla työskentelyyn liittyy sekä haasteita että palkitsevia hetkiä. Suurimpana haasteena on koettu nuorten motivointi viikkokorttien täyttämiseen ja pohdintatehtävien tekemiseen ajatuksen kanssa, sillä ne täytetään usein ilman syvempää pohdintaa. Tehtävien ja harjoitteiden tekemiseen motivoiminen vaatii myös lähiaikuisen vahvaa tukea ja joskus rohkeutta patistaa nuorta omalle epämukavuusalueelle. Tehtävät voivat herättää hankalia ajatuksia ja tunteita, mikä edellyttää aikuiselta aikaa ja läsnäoloa.

Palkitsevimpia hetkiä ovat olleet tilanteet, joissa nuori on vaikeassa tilanteessa hyödyntänyt jaksolla opittuja taitoja, kokenut niistä hyötyä ja itse huomannut sen. Erityisen palkitsevaa on nähdä nuoren lähtevän aktiivisesti työskentelemään joko puhumalla tai kirjoittamalla sekä tekemään havaintoja omasta arjesta ja toiminnastaan. Myös uusien toimintatapojen löytäminen hankaliin hetkiin ja nuoren tai lähiaikuisen palaute niiden toimivuudesta koetaan erittäin palkitsevana.

Asiantuntijuus ja virtuaalisten hoitopalveluiden tulevaisuus

Virtuaalijakson toteuttaminen edellyttää ammattilaiselta erityisesti sitoutumista, heittäytymistä ja kykyä muokata omaa lähestymistapaa hoitoon asiakkaan yksilöllisten tarpeiden mukaan. Virtuaalialustan tarjoamat moninaiset mahdollisuudet vaativat suunnitelmallisuutta ja innovatiivisuutta, jotta nuori saa jaksosta mahdollisimman paljon irti. Virtuaalialustalla on varmasti laajasti käyttöaiheita kuin DKT-työskentely.

Virtuaalimaailmassa ammattilainen ei voi tulkita nuoren ilmeitä ja kehonkieltä samalla tavoin kuin kasvokkain tapahtuvassa vuorovaikutuksessa. Tämä edellyttää erityistä taitoa ja kärsivällisyyttä motivoida nuorta sanoittamaan asioita ”ääneen” joko puhumalla tai kirjoittamalla. Tapaamiset vaativat myös kiinnostusta nuoren persoonaa ja mielenkiinnon kohteita kohtaan, jotta tapaamisista voidaan luoda nuorelle miellyttäviä ja hänen toimintatapojaan huomioivia kokemuksia.

Artikkeli on tehty yhteistyössä Familar Katajarinteen ja Keski-Suomen hyvinvointialueen kanssa. Mukana pohdinnoissa oli koko Keski-Suomen hyvinvointialueen VIRVA-tiimi: sairaanhoitaja Jaakko Koskimies, kliinisesti erikoistunut sairaanhoitaja Yolanda Hyde, sairaanhoitaja Jari Silvanne, sairaanhoitaja Jaakko Selänne ja sairaanhoitaja Jenni Kantonen. 

Sosiaalikasvattajaksi vuonna 1995 valmistunut Kortelainen on työskennellyt lastensuojelussa ohjaajana ja esihenkilönä sekä ollut perustamassa laitosyksikköä. Vuodet ovat tuoneet työhön uusia värejä ja näkökulmia, ja kokemus näkyy varmana otteena Myllykodon arjessa.

– On kohtuutonta, kun lapset joutuvat olosuhteisiin, joissa heillä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa asioihin, heitä kohdellaan epäasiallisesti tai vanhemmat jäävät etäisiksi. Jos näitä olosuhteita ei pystytä syystä tai toisesta parantamaan avohuollon tukitoimin, laitoshoito on yksi vaihtoehto, Kortelainen kuvaa.

Hänen mukaansa laitoshoidon onnistuminen nojaa siihen, että sekä lapsi että vanhemmat saadaan mukaan yhteistyöhön. Ammattilaiset ovat parhaimmillaan sillanrakentajia, jotka mahdollistavat lapsen ja koko perheen elämän etenemisen.

– Meidän läsnäolomme voi auttaa ja mahdollistaa paljon, mutta kun saamme vanhemmat mukaan, onnistuminen on merkittävästi todennäköisempää. 

Ratkaisu- ja voimavarakeskeistä arkea 

Myllykodon toiminta pohjautuu ratkaisu- ja voimavarakeskeiseen lähestymistapaan, johon kaikki työntekijät ovat kouluttautuneet. Tämä näkyy kohtaamisissa nuorten kanssa.  

– Meillä pysyy maltti vaikeissa tilanteissa. Juhlimme pieniäkin onnistumisia, ja kerromme edistymisestä vanhemmille, Kortelainen kertoo. 

Sekä positiiviset että hankalat asiat tehdään näkyväksi. Työntekijät käyttävät tilanteen mukaan erilaisia haastattelutekniikoita ja menetelmiä. Kortelainen korostaa, että tärkeintä on auttaa nuorta oivaltamaan itse esittämällä oikeita kysymyksiä ja tukemalla hänen omaa ajatteluaan. 

– Huonoistakin hetkistä löytyy jotain myönteistä, joskus se vain pitää kaivaa esiin. 

Myllykodossa laatua seurataan ja kehitetään esimerkiksi asiakaskyselyillä, kuukausikoosteilla ja omavalvonnalla. Esihenkilöt seuraavat koosteita, käsittelevät poikkeamat, ja parannukset viedään yhdessä arkeen. Silti tärkein laatuajuri on vuorovaikutus lasten, nuorten ja vanhempien kanssa. 

– Parasta laadun kehittämistä on, kun näemme, miten edistymme nuoren kanssa, Kortelainen sanoo. 

Traumasensitiivinen ja traumainformoitu näkökulma

Myllykodon henkilöstö on vahvistanut osaamistaan traumainformoidulla koulutuksella, jonka perusajatus on ymmärtää, miten varhaiset kokemukset voivat vaikuttaa nuoren tämänhetkiseen käyttäytymiseen. 

Työssä yhdistyy kyky tunnistaa traumataustojen vaikutuksia, mutta myös erottaa ne esimerkiksi neuropsykiatrisista haasteista tai yksilöllisistä piirteistä. Tämä ymmärrys auttaa ohjaajia arvioimaan nuoren vointia, tekemään oikea‑aikaisia johtopäätöksiä ja suuntaamaan hoitoa yhdessä muiden ammattilaisten kanssa. 

– Kun nuori putoaa pois niin sanotusta sietoikkunasta, ohjaajat pyrkivät palauttamaan hänet nopeasti takaisin vuorovaikutukseen. Tämä vaatii työntekijöiltä sietokykyä, sitkeyttä ja kykyä olla läsnä vaikeissakin tilanteissa, Kortelainen kuvaa. 

Hevosvoimia, sointuja ja sinnikkyyttä 

Myllykodon vahvuuksiin nousee nopea puuttuminen ongelmatilanteisiin. Kokeneena ammattilaisena Kortelainen tietää, että negatiivisiin ilmiöihin nuoren elämässä tulee reagoida viipymättä.

– Pyrimme selvittämään tilanteen taustat ennen toimenpiteisiin ryhtymistä. Arvioimme rajoitustoimien käytön huolellisesti. Niitä käytetään lapsen edun ja turvallisuuden varmistamiseksi, keinona vaikuttaa, ei rangaistuksena.

Pitkällä aikavälillä vakautta rakennetaan ennakoitavuudella, arjen struktuurilla sekä toiminnallisilla menetelmillä.

Myllykodossa on laaja osaamispohja sosiaali- ja terveydenhuollon eri aloilta, kuten psykiatrisesta hoidosta, perhetyöstä ja avotyöstä. Lisäksi hyödynnetään työntekijöiden erityisosaamista liikunnasta kädentaitoihin.

Yksikön monipuolisen osaamispankin kärjen muodostavat Myllykodossa toteutettava hevostoiminta, jota vetää ohjaajana toimiva ratsastusterapeutti, sekä musiikkitoiminta, jota luotsaava ohjaaja on musiikkiterapeuttiopintojensa loppusuoralla. 

– Tiimimme tiedostaa, että nuorten sitoutuminen vie aikaa ja tulokset näkyvät usein vasta pidemmällä aikavälillä, Kortelainen sanoo. 

Yhdessä nuoren parhaaksi 

Familar Myllykodossa tehdään yhteistyötä lasten perheiden, sosiaalityöntekijöiden, koulujen ja muiden keskeisten kumppaneiden kanssa. Viime vuoden lopussa molemmille osastoille nimettiin perheohjaajat, joiden tehtävä on tehostaa perheyhteistyötä erityisesti sijoituksen alkuvaiheessa. Jokaisella nuorella on omaohjaaja, jonka työtä perheohjaajien ammattitaito vahvistaa. 

– Perheohjaajamalli on vielä kokeilussa, mutta jo nyt näyttää siltä, että sille on selkeästi kysyntää, Kortelainen sanoo. 

Sosiaalityöntekijät toimivat työpareina yksikön kanssa. Yhteydenpito on aktiivista ja erityisesti haasteellisissa tilanteissa tiivistä. 

– Erityisyksikössä ammattiosaamisen täytyy olla niin vahvaa, että kuvaamme sosiaalityöntekijälle selkeästi tilanteen ja ehdotamme seuraavat askeleet, emmekä odota heiltä valmiita vastauksia. Tarjoamme tavan edetä, yhdistämme näkemyksemme ja sovimme jatkosta, Kortelainen kuvaa yhteistyötä.

Nuorilla on usein koulunkäyntiin liittyviä haasteita, joten myös yhteistyö koulujen kanssa on säännöllistä. Opettajien ja sosiaalityöntekijöiden kanssa pohditaan ratkaisuja yhdessä.

Myllykodolla on lisäksi vahvat yhteydet nuorisopsykiatrian poliklinikkaan sekä mahdollisuus konsultoida omaa psykiatria ja psykologia tarpeen mukaan, erityisesti lääkehoidon ja haastavien tilanteiden osalta. 

– Kaikki tekemämme sidosryhmätyö on yhteistä pohdiskelua siitä, miten voimme auttaa juuri tätä nuorta parhaiten, Kortelainen summaa.

Hyvän työilmapiirin ja sujuvan tiimityön merkitys on valtava, ja Kortelaisen mukaan juuri sitoutuneisuuden ja yhteispelin välittyminen nuorille on Myllykodossa tehtävässä työssä vaikuttavinta. 

–  Tämä on joukkuelaji, jossa hyvä henki, huumori ja luottamus työkavereihin ovat ratkaisevia. Lopulta on aivan sama, mistä tulet tai mitä koulutuksia sinulla on – jos henki on hyvä, se tarttuu väkisin myös nuoriin.