Pitkäjänteinen palveluiden kehittäminen sekä tiivis asiakaskohtainen yhteistyö erikoissairaanhoidon kanssa ovat vahvistaneet Familarin syömishäiriökuntoutuksen laatua ja vaikuttavuutta. Syömishäiriökuntoutusta järjestetään kotiin tehtävänä avokuntoutuksena, sekä palveluntuottajan toimitiloissa toteutettavana päiväkuntoutuksena. Lisäksi kuntoutujan toiveesta läheisverkosto osallistetaan mukaan työskentelyyn.

Monelle sairastuneelle syömishäiriö toimii keinona selviytyä vaikeista tunteista ja elämän aikana aiheutuneista psyykkisistä vaurioista tai traumoista. Toipuminen lähtee ravitsemuksen korjaamisesta. Kuntoutumisessa tapahtuu tunteiden turvallista kohtaamista ja uudenlaisten selviytymiskeinojen löytämistä.

Kuntoutuksen ytimessä ovat luottamukselliset suhteet ammattilaisiin, johdonmukainen ruokailun tuki ja kuntoutujan arjen rakenteiden vahvistaminen. Ravitsemuskuntoutuksen rinnalla tarvitaan yhtäältä lempeää ja hyväksyvää asiakkaan kohtaamista ja toisaalta sinnikästä, turvallisia rajoja asettavaa yksilöllistä psyykkistä työskentelyä. Parhaimmillaan nämä auttavat vähentämään oireilua ja lisäämään toimintakykyä.

Tulokset näkyvät sekä fyysisessä että psyykkisessä hyvinvoinnissa. Kun syömishäiriön ote hellittää, elämään vapautuu tilaa opiskelulle, työlle, ihmissuhteille ja tulevaisuuden suunnitelmille. Syömishäiriöistä toipuvat kuntoutujat ovat erityisen tunneälykkäitä, herkkiä ja sosiaalisesti taitavia ihmisiä, joiden työ- ja toimintakyky voidaan palauttaa oikea-aikaisen kuntoutuspalvelun avulla.

Parhaimmillaan kuntoutus ei ainoastaan lievitä oireita, vaan avaa tien kohti merkityksellistä ja oman näköistä elämää.

Palveluntuottajan näkökulmasta vaikuttavuuden seuranta on haastavaa. Kun kaikki asiakastieto tulee palauttaa reksiterinpitäjälle sijoituksen päätyttyä, jää vaikutusten pitkittäisseuranta vajavaiseksi. Myös valtakunnallisen, yhteisen mittarin puute tekee seurannasta ja tulosten vertailuista vaikeaa. Palveluntuottajilta on jo kilpailutuksissa edellytetty vaikuttavuuden seurannan mittaristoa, joka on johtanut pistemäiseen kehitykseen ja yhteisen mittarin puuttumiseen.

Muutamaa asiaa toivoisin;

• Valtakunnallista ohjausta mittaristoon, joka mahdollistaisi sekä palveluntuottaja että yksikkökohtaisen vertailun, joka ohjaisi toiminnan kehittämistä.
• Palveluntuottajan pitkäaikaisseurannan tai edes muutaman vuoden seurannan mahdollistamisen lastensuojelun asiakkuuden päätyttyä.
• Hyvinvointialueiden ja palveluntuottajien yhteiskehittämistä paremman vaikuttavuuden aikaansaamiseksi.

Lastensuojelun lähimaastossa, ennaltaehkäisevissä ja jälkihuollollisissa palveluissa on tehty avauksia vaikuttavuusperustaisista hankinnoista, jotka ainakin vielä lastensuojelun sijaishuollosta puuttuvat. Se vaatisi rohkeutta katsoa sijaishuoltoa uudelta kannalta sekä palvelujen hankkijan että tuottajan näkökulmasta. Se varmasti kirittäisi molempia osapuolia parempaan suoritukseen sekä inhimillisesti että taloudellisesti tuloksia tarkasteltaessa.

Uskon, että jo muutamalla toimenpiteellä saisimme sekä kustannuksia alas että lastensuojelun asiakkaille parempaa palvelua ja tulevaisuutta.

Tämän tabun murtaminen vaatii meiltä rohkeutta. On uskallettava kysyä, mitä varten lastensuojelu pohjimmiltaan on olemassa. Lait, ohjeistukset ja järjestelmät luovat toiminnalle tärkeän perustan ja oikeusturvan, mutta jos työ nojaisi pelkkään kirjaamiseen ja suorittamiseen, ihminen niiden keskellä kutistuisi helposti ”tapaukseksi”. Mikään lomake ei kuitenkaan voi korjata särkynyttä luottamusta, eikä yksikään pykälä voi yksinään eheyttää rikottua kiintymyssuhdetta.

Vuoden 2026 Lastensuojelupäivien teemana oli Tulevaisuuden toivot. Päivien aikana uskallettiin nostaa esiin tämä teema ja puhua rohkeasti rakkaudellisuudesta lapsen elämässä. Päivien aikana sain keskustella aiheesta Osallisuuden ajan kokemustaustaisen asiantuntijan Milo Rantalan kanssa. Milo toi esiin pysäyttävän kysymyksen: Minkälainen aikuinen tai vanhempi sinusta kasvaisi, jos kukaan ei esimerkiksi kahdeksan vuoden sijoituksen aikana halaisi tai silittäisi sinua?

Kysymys riisuu turhat selittelyt. Keskustelimme välittämisen ja myötätunnon tuomisesta lapsen elämään. On meidän ammattilaisten tehtävä osata tuoda lempeyttä sijoitetun lapsen arkeen. Samalla Milo muistutti viisaasti siitä, että särkyneen luottamuksen vuoksi se voi viedä aikaa. Yhteyden rakentaminen vaatii kärsivällisyyttä, luottamuksen ansaitsemista ja suhteen syventämistä askel kerrallaan.

On meidän ammattilaisten tehtävä osata tuoda lempeyttä sijoitetun lapsen arkeen.

Ihmissuhteissa syntyneet haavat voivat parantua vain ihmissuhteissa. Näen, että rakkaudesta puhuminen voi olla meille suomalaisille jopa ylisukupolvisena ilmiönä hieman hankalaa ja että aihe pakottaa myös ammattilaiset asettumaan suhteeseen omana itsenään. Suhdeperustainen ja traumasensitiivinen lastensuojelu muistaa sen, mikä on kaiken toipumisen ytimessä: yhteyden luomisen sekä hyväksyvän, myötätuntoisen katseen ilman tuomitsemista. Tässä katseessa toteutuu jokaisen syvin perustarve tulla nähdyksi ja kohdatuksi omana itsenään.

Lapsi, joka on tottunut piilottamaan kipunsa tai oirehtimaan suojatakseen itseään, ei kaipaa ympärilleen pelkkää kontrollia. Hän tarvitsee turvallisen aikuisen, joka kykenee näkemään haastavankin käytöksen taakse — siihen lapseen, joka kaipaa vain lupaa olla olemassa ja tulla hyväksytyksi kaikkine tunteineen. Tästä puhumme usein meidän arjessamme sijaishuollossa. Välittäminen voi näkyä kohtaamisissa myös puheen pehmeytenä tai vaikka lähekkäin istumisena esimerkiksi lasta kiinnostavien pelien äärellä.

Ihmissuhteissa syntyneet haavat voivat parantua vain ihmissuhteissa.

Ammatillisuus ei koskaan tarkoita tunnekylmyyttä, eikä rakkaudellisuus tarkoita rajattomuutta tai vaatimuksista luopumista. Päinvastoin: selkeät, ennakoitavat ja suojaavat rajat ovat itsessään syvää välittämistä. Ne luovat turvallisen kehikon, jonka sisällä vallitsee rakkaudellisuuden ja hyväksynnän ilmapiiri. Se on sitoutumista ja pysyvyyttä silloinkin, kun lapsi koettelee rajoja kaikkein eniten. Vasta tällaisessa turvassa lapsi uskaltaa vähitellen laskea suojauksensa, kiinnittyä ja alkaa eheytyä.

Kyllä, lastensuojelussa saa ja pitää puhua rakkaudesta. Vasta kun uskallamme nostaa aidon kohtaamisen ja sydämen viisauden järjestelmien rinnalle, lastensuojelu voi todella lunastaa perimmäisen lupauksensa: suojella ihmisarvoa ja kantaa toivoa sinne, missä se on ollut sammumassa.

Artikkelin on kirjoittanut Familar Varatie Vihdin yksikönjohtaja Sanna Hirvelä

Familar Avopalvelut Keski-Suomen tuetun asumisen työntekijän Elina Roivaksen YAMK-opinnäytetyö Turvapaikka kadun ja kodin välissä: Kriisimajoituksen rooli nuorten asunnottomuuden palveluverkostossa tarkastelee nuorten aikuisten asunnottomuutta kriisimajoituksen näkökulmasta. Opinnäytetyössä käsitellään asunnottomuuden taustatekijöitä, palveluihin ohjautumisen haasteita sekä moniammatillisen yhteistyön merkitystä.

Familarin avopalveluissa kohdataan nuoria, joiden elämäntilanne on usein monen tekijän summa. Asunnottomuus tai sen uhka ei synny tyhjästä eikä tavallisesti yhdestä yksittäisestä tapahtumasta. Taustalla voi olla lapsuuden haitallisia kokemuksia, mielenterveys- ja päihdehaasteita, taloudellisia vaikeuksia sekä katkeilevia palvelupolkuja. Kun kuormittavat tekijät kasaantuvat, nuoren toimintakyky ja mahdollisuudet kiinnittyä asumiseen ja palveluihin voivat heikentyä.

Kriisimajoitus tuo turvaa tilanteeseen, jossa asuminen on katkennut tai vaarassa katketa

Huoltsikka Oy:n kriisimajoitus on suunnattu 18–29-vuotiaille nuorille aikuisille, joiden asuminen on katkennut tai vaarantunut. Kriisimajoitus tarjoaa nuorelle paikan, jossa akuutti tilanne voidaan rauhoittaa ja jossa seuraavia askeleita voidaan alkaa suunnitella yhdessä ammattilaisten kanssa.

Kriisimajoitus ei ole vain väliaikainen majoitusratkaisu. Se voi olla tärkeä nivelvaiheen palvelu tilanteessa, jossa nuoren asuminen on kriisiytynyt. Kun akuutti asumiskriisi saadaan vakautettua, voidaan samalla koota tarvittavaa verkostoa ja suunnitella jatkopolkua kohti pysyvämpää asumista.

Familarin avopalveluissa tuettu asuminen ja kriisimajoitus yhdistävät asumisen tuen ja sosiaalisen ohjauksen. Työskentelyssä tuetaan nuorta arjenhallinnassa, psykososiaalisissa taidoissa ja itsenäistymisessä. Tavoitteena on, että nuori saa realistisen mahdollisuuden edetä kohti pysyvämpää asumista ja hallittavampaa arkea.

Nuoren kiinnittyminen palveluihin vaatii luottamusta

Nuorten asumiskriiseissä ei ole kyse vain käytännön asioiden järjestämisestä. Monella nuorella voi olla taustallaan kokemuksia siitä, ettei apu ole ollut oikea-aikaista tai että oma tilanne on jäänyt palveluissa kokonaisuutena tunnistamatta. Aiemmat kokemukset kohtaamattomuudesta voivat heikentää luottamusta palvelujärjestelmään ja vaikuttaa siihen, hakeeko nuori apua myöhemmin.

Palveluihin kiinnittymistä tukee se, että nuoren tilanne hahmotetaan kokonaisuutena eikä vain yksittäisenä asumisen ongelmana. Kriisimajoituksessa ja tuetussa asumisessa voidaan yhdessä selvittää asumiseen, toimeentuloon, arjenhallintaan ja palveluihin liittyviä kysymyksiä sekä suunnitella seuraavia askelia osana nuoren muuta palveluverkostoa.

Varhainen tuki voi ehkäistä tilanteiden pitkittymistä

Roivaksen opinnäytetyössä korostuu varhaisen tuen merkitys. Monen nuoren polku kohti asunnottomuutta alkaa jo paljon ennen varsinaista asumiskriisiä. Tuen tarpeet voivat näkyä esimerkiksi koulupoissaoloina, perheen haasteina, lastensuojelun asiakkuutena, mielenterveyden kuormituksena tai vaikeutena pitää kiinni arjen rakenteista.

Mitä aikaisemmin nuoren tilanne tunnistetaan ja mitä selkeämmin vastuut jakautuvat eri toimijoiden välillä, sitä paremmat mahdollisuudet on ehkäistä kriisin syvenemistä. Nuorten asunnottomuuden ehkäisy edellyttääkin yhteistyötä koulujen, jälkihuollon, sosiaalipalveluiden, terveydenhuollon, asumisen palveluiden ja muiden nuoren elämässä mukana olevien tahojen välillä.

Erityisen tärkeää on, ettei nuori jää yksin tilanteessa, jossa hänen toimintakykynsä on jo heikentynyt. Selkeä vastuutaho ja rinnalla kulkeva työntekijä voivat auttaa siinä, ettei nuori jää palveluiden väliin silloin, kun tuen tarve on suuri.

Kriisimajoitus on osa laajempaa palveluverkostoa

Nuorten asunnottomuuden ehkäisy ja kriisitilanteiden hallinta edellyttävät jatkuvaa kehittämistä ja tiivistä yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Roivaksen opinnäytetyö tarjoaa arvokasta tietoa siitä, millaisia taustatekijöitä nuorten asumiskriiseihin liittyy ja miten kriisimajoitus voi tukea nuorta osana laajempaa palveluverkostoa.

Kun nuoren tilanne kohdataan kokonaisuutena, asumiskriisiä ei nähdä vain asunnon puuttumisena. Kyse on tilanteesta, jossa tarvitaan turvallinen paikka, käytännön tukea, palveluiden yhteensovittamista ja mahdollisuus suunnitella seuraavaa vaihetta.

Asunnottomuuden taustalla on harvoin yksi syy. Siksi ratkaisutkin tarvitsevat aikaa, yhteistyötä ja yksilöllistä tukea. Kriisimajoitus voi vakauttaa akuuttia tilannetta ja auttaa rakentamaan jatkopolkua kohti pysyvämpää asumista ja hallittavampaa arkea.

Lähteet

Roivas, E. 2026. Turvapaikka kadun ja kodin välissä: Kriisimajoituksen rooli nuorten asunnottomuuden palveluverkostossa. YAMK-opinnäytetyö. Vaasan ammattikorkeakoulu. Theseus-julkaisu. Käytetty tekijän luvalla.

Roivas, E. & Niemistö, R. 2026. Nuorten asunnottomuus syntyy kasautuvista tekijöistä. Vaasan ammattikorkeakoulun Energiaa-verkkolehti. Lue artikkeli. Käytetty tekijän luvalla.

SOSIAALIHUOLLON KANTA-LIITTYMÄT

Familarin käyttämän asiakastietojärjestelmän, Nappulan, rekisterinkäyttökokeet yhdessä ensimmäisten hyvinvointialueiden kanssa saatiin valmiiksi ja kevään aikana yhteydet Kanta-varantoon avattiin kolmen hyvinvointialueen kanssa. Familarin kaikilla toimipisteillä on valmius liittyä hyvinvointialueiden ilmoittamassa aikataulussa sosiaalihuollon Kanta-toiminnallisuuksien käyttäjäksi.

TRAUMASENSITIIVINEN VIITEKEHYS

Traumasensitiivisen viitekehyksen koulutusvideot julkaistiin toimipisteiden käytettäväksi. Aihepiirit koulutuksissa ovat:

• johdatus traumasensitiiviseen työotteeseen,
• traumat ja kiintymyssuhteet,
• vakauttaminen ja
• kehityksellinen trauma.

Työotteen jalkauttamiseksi omaohjaajat saivat myös kesätehtävän:

”Toteuta kesän aikana jokin asiakkaasi esittämä toive. Se voi olla suoraan esitetty tai rivien välistä poimittu. Keskustele työkaverin tai tiimin kanssa, millaisia ajatuksia ja tunteita tehtävä eri osapuolissa herätti ja miten tällainen ele rakentaa suhdetta asiakkaasi kanssa.”

TYÖN VAAROJEN ARVIOINTI

Työturvallisuuslain 10§ mukainen työn vaarojen arviointi toteutettiin yksikkökohtaisesti Laatuportti-järjestelmään huhti-toukokuun aikana. Arvioinnissa erityistä huomiota kiinnitettiin riskien suuruuden määrittämiseen ja toimenpiteisiin, joilla riskiä voidaan pienentää tai kokonaan poistaa.

KUUKAUSITTAISET OMAVALVONTAKYSELYT

Lastensuojeluyksiköiden laatua seurataan myös kuukausittaisilla omavalvontakyselyillä yksiköille. Kyselyssä on yhdeksän seurattavaa osa-aluetta: hoito ja kasvatus, asiakkaiden tilanne, lastensuojelulain mukaiset rajoitustoimenpiteet, turvallisuus, ravinto ja siisteys, kiinteistö, lääkehoito, poikkeamien käsittely sekä  vuosikellon mukaiset tehtävät.

Omavalvontaindeksi vuoden 2026 toisella neljänneksellä oli 91,9 (Q1/2026 91,4).

POIKKEAMAT Q2/2026

Havaittujen puutteiden ja epäkohtien tunnistamiseksi ja korjaamiseksi seuraamme yksiköiden poikkeamaraportointia. Yksiköt raportoivat poikkeamista toiminnanohjausjärjestelmään, jonka jälkeen ne käsitellään yksikkö- ja palvelulinjakohtaisesti.

Q/2026 poikkeamia kirjattiin yhteensä 870 kappaletta (Q1/2026 727). Suoraan asiakkaiden hoitotyöhön liittyviä vakavia (luokka 4-5) poikkeamia oli  0,57 kappaletta tuhatta hoitovuorokautta kohden (Q1/2026 01,11).

Lääkehoidon vakavia poikkeamia kirjattiin Q2/2026 kaksi eli 0,04 kappaletta tuhatta hoitovuorokautta kohden (Q1/2026 0,18).

Q3 / 2026

• Lastensuojelulain muutokseen valmistautuminen
• Henkilöstötutkimus
• Kanta-liittymisten loppuunsaattaminen

Katajarinne on erityistason lastensuojelun sijaishuoltoyksikkö, joka tarjoaa vahvaa tukea ja ohjausta lapsille ja nuorille, joilla on haasteita vuorovaikutuksessa, koulunkäynnissä, käyttäytymisessä tai psyykkisessä hyvinvoinnissa, mukaan lukien neuropsykiatriset oireet. Yksikössä hyödynnetään ratkaisukeskeistä, voimavaralähtöistä ja traumatietoista työotetta. Yksikön vastaava ohjaaja Minna Koskimäki toimii kouluyhteistyöhenkilönä niin Sisukas-tiimin kuin lähikoulujen kanssa.

Kouluyhteistyömallin periaatteet ja käytännöt

Vierailun aikana esiteltiin Katajarinteen kouluyhteistyömallin keskeisiä periaatteita ja käytäntöjä:

1. Päivittäisen rakenteen merkitys: Turvallinen, ennustettava ja aikuisjohtoinen arki on oppimisen ja hyvinvoinnin perusta. Monet sijaishuollossa olevat lapset ovat kokeneet haastavia elinoloja ja pirstaleisia koulupolkuja, joten säännölliset rutiinit, kuten uni-valverytmin ja aamu- ja iltarutiinien tukeminen, ovat ensiarvoisen tärkeitä.

2. Biologisten vanhempien rooli: Vanhemmilla on merkittävä osuus lapsen koulumotivaation ja identiteetin vahvistamisessa. Vaikka lapsi on sijoitettuna, vanhempien tuki koulunkäynnille on tärkeää. Katajarinne toimii siltana ja ”tulkkina” koulun ja vanhempien välillä, vahvistaen positiivista osallisuutta.

3. Koulutukselliset palkkiot: Palkkioita käytetään tarkoituksenmukaisesti ja johdonmukaisesti tukemaan koulunkäyntiin sitoutumista, lisäämään motivaatiota ja vahvistamaan toivottua käyttäytymistä. Kyse ei ole hyvän käytöksen ostamisesta, vaan oppimisen, ponnistelun ja osallistumisen vahvistamisesta.

4. Koulun ja laitoksen välinen yhteistyö: Yhteistyö on yksi keskeisimmistä tukirakenteista sijoitetun lapsen hyvinvoinnille ja koulunkäynnille. Se on suunniteltua verkostotyötä, joka edellyttää selkeitä rakenteita, kuten yhteyshenkilöitä, sovittuja viestintäkanavia ja säännöllisiä verkostopalavereja. Luottamus, ratkaisukeskeisyys ja ammatillisen osaamisen arvostus ovat onnistuneen yhteistyön kulmakiviä.

5. Katajarinteen sisäinen tukirakenne: Lapsen ympärillä toimii tiivis tukiverkosto, johon kuuluvat henkilökohtaiset ohjaajat, vastaava ohjaaja ja kouluyhteistyöstä vastaava henkilö. Koulunkäynnin tukeminen on keskeinen osa sijaishuollon ydintehtävää, ja Katajarinteellä kaikki lapset käyvät koulua. Sisukas-tiimi ja ennalta sovitut koulupalaverit, joihin osallistuvat ohjaajat, vanhemmat ja sosiaalityöntekijä, ovat tärkeä osa tätä tukea.

6. Koulutuksen arvostaminen: Koulutuksen arvostaminen lastensuojelulaitoksessa tarkoittaa lapsen oikeuksien toteuttamista, syrjäytymisen ehkäisemistä ja lapsen itsetunnon sekä tulevaisuudenuskon rakentamista. On tärkeää nähdä koulunkäynti menestyksenä ja arvostaa pieniäkin edistysaskeleita.

7. Lapsen vahvuuksien tukeminen: Koulunkäyntiä tarkastellaan usein haasteiden kautta, mutta Katajarinteellä korostetaan lapsen vahvuuksien tunnistamista ja vahvistamista. Vahvuudet toimivat oppimisen, motivaation ja itsetunnon perustana. On tärkeää uskoa lapseen, vaikka hän ei itse siihen pystyisikään.

Vierailu tarjosi arvokkaan tilaisuuden jakaa tietoa ja kokemuksia lastensuojelun kouluyhteistyöstä, korostaen lapsen oikeutta oppimiseen ja tasapainoiseen kasvuun.

Sosiaalipalveluiden yksiköissä pilotoidaan parhaillaan useampaa uutta ratkaisua, jotka edistävät vastuullisuuden toteutumista. Kehitystyötä kohdistetaan muun muassa jätekuljetuksiin liittyvien turhien ajojen vähentämiseen.

– Aiemmin jäteautot tyhjensivät astioita säännöllisen aikataulun mukaan – vaikka astia olisi ollut vain 10–40 % täynnä. Pyrimme laskemaan historiadatan avulla, mikä on optimaalinen astioiden tyhjennystahti. Turhat ajot vähenevät merkittävästi, mikä pienentää suoraan liikenteen päästöjä ja on konkreettinen teko ympäristön hyväksi, kertoo sosiaalipalveluiden liiketoiminnan kehityksestä vastaava johtaja Antti Uitto. 

Toinen pilotti koskee veden kulutuksen hillitsemistä ilman, että asukkaiden kokema veden käytön mukavuus heikkenee.

– Olemme pilotoimassa yksiköiden hanoihin ja suihkuihin aeraattoreita, jotka sekoittavat veteen ilmaa. Käyttäjäkokemuksessa pyritään huomaamattomuuteen – veden paine tuntuu samalta – mutta vedenkulutus voi laskea jopa kolmannekseen. Teemme vielä hienosäätöä löytääksemme optimaalisen vedenpaineen, jotta muutos näyttäytyy käyttäjille mahdollisimman huomaamattomana. Pienellä teknisellä muutoksella on iso vaikutus: säästämme luonnonvaroja ja pienennämme vesijalanjälkeämme arjessa, toteaa puolestaan sosiaalipalveluiden kiinteistökehityspäällikkö Mathias Kvarnström.

Yksiköissä keskitytään myös tilojen viihtyvyyteen lämmityksen tasapainotuksella. Hankkeella etsitään ratkaisuja ylikuumenemisen välttämiseksi ja energiankulutuksen vähentämiseksi.

– Pilotoimme yksikössä älytermostaatteja sähköisiin lattialämmityksiin yhdessä Themon kanssa. Tavoitteena on, että jokainen huoneisto lämpiää juuri sopivasti – ei liikaa eikä liian vähän. Ylilämmittäminen kuluttaa energiaa turhaan ja heikentää asumismukavuutta, kun taas alilämmittäminen lisää kylmyyden tunnetta ja voi altistaa rakenteita kosteusvahingoille. Älysäätö tasaa kulutuksen oikealle tasolle ja parantaa samalla asukkaiden asumisviihtyvyyttä, Uitto päättää.

Vastuullisuus on yksi sosiaalipalveluiden vuoden 2026 painopisteteemoista ja kehityshankkeet sekä pilotit edistävät sitoutumista kestävään kehitykseen ja palveluiden laadun jatkuvaan parantamiseen. Myös jatkossa tavoitteena on aktiivisesti löytää uusia ja entistä tehokkaampia tapoja toimia ympäristöystävällisemmin ja vastuullisemmin kiinteistökehityksen saralla.

Muuton taustalla on tarve tiloille, jotka vastaavat nykyaikaisen ympärivuorokautisen lastensuojelun laitoshoidon vaatimuksia. Kyse ei ole uuden yksikön avaamisesta, vaan nykyisen toiminnan jatkumisesta uusissa, tarkoituksenmukaisissa tiloissa. 

– Heinälahti on toiminut nykyisissä tiloissaan vuodesta 2010 ja tunnetaan laadukkaasta palvelusta sekä hyvästä kohtaamisesta. Vanha öljylämmitteinen kyläkoulu ei kuitenkaan enää vastaa lastensuojelupalveluille asetettuja vaatimuksia eikä nykyisiä ympäristönormeja, joten on hienoa, että toiminta voi jatkua Mikkelin Rantakylässä uusiin, tätä toimintaa varten suunniteltuihin tiloihin, sanoo palvelujohtaja Anssi Nikkarinen. 

Uusi yksikkö tarjoaa 14 asiakaspaikkaa sekä yhden itsenäistymisasunnon. Tilat on suunniteltu tukemaan turvallista ja sujuvaa arkea: yksikössä on kaksi asuinyksikköä, Versola ja Taimila, joissa molemmissa on nuorten omat huoneet, yhteiset oleskelutilat sekä henkilökunnan työtilat. Lisäksi rakennuksessa on hallinnolliset tilat, harrastustiloja ja piha-alueella terassi sekä koripallokenttä. 

Uusi sijainti tukee nuorten arkea myös muuten. Yksikkö sijaitsee nykyistä parempien julkisten kulkuyhteyksien lähellä, ja lähialue tarjoaa hyvät mahdollisuudet liikkumiseen, harrastamiseen ja koulunkäyntiin. 

– Jatkamme työskentelyä uusissa tiloissa samana laadukkaana perustason lastensuojelun sijaishuoltoyksikkönä, toimintaan suunnitelluissa tiloissa. Vuosien aikana muotoutunut Heinälahden henki tarkoittaa turvallisuutta ja aitoa kiinnostusta nuorten elämää kohtaan. Tämä lämmin henki siirtyy uuteen paikkaan tuttujen aikuisten mukana. Odotamme innolla uuden sijainnin tuomia mahdollisuuksia, kun ympärillä on hyvä tarjonta niin liikkumiselle, urheilulle kun muullekin toiminnalle, sanoo yksikönjohtaja Saara Porevesi. 

Heinälahdessa nuorten osallisuus, omatoimijuus ja hyvinvointi ovat pitkään olleet toiminnan keskiössä, ja sama työ jatkuu. Koko henkilöstö siirtyy uuteen yksikköön vanhoina työntekijöinä, ja nuorten muuttoa valmistellaan vaiheittain yhdessä heidän kanssaan. 

Muutoksesta on kerrottu nuorille, heidän vanhemmilleen sekä yhteistyötahoille. Koska kyse on olemassa olevan yksikön siirtymisestä uusiin tiloihin, muutoksella ei ole merkittävää vaikutusta alueen lastensuojelupalveluihin. 

Lisätietoja antaa: 

Saara Porevesi, yksikönjohtaja 

Pienryhmäkoti Heinälahti 

p. 050 3165236 

saara.porevesi@familar.fi

Artikkelikuva: havainnekuva

OMAVALVONTAKÄYNNIT

Familarissa on osana omavalvontaa tehty vuodesta 2018 alkaen omavalvontakäyntejä eri teemoilla. Käyntien teemat ovat vaihdelleet asiakirja-auditoinneista työyhteisön tilaa koskeviin käynteihin.

Vuonna 2026 käyntien teemana on Arki ja osallisuus ja käynnit toteutetaan kaikilla Mehiläisen sosiaalipalveluiden linjoilla yhteisen rakenteen mukaan sisältäen kuitenkin muutaman palvelulinjakohtaisen kysymyksen. Käyntien tekijöinä toimivat omavalvontaohjaajat, jotka koostuvat palvelujohtajista ja kokeneista yksikönjohtajista.

TRAUMASENSITIIVINEN VIITEKEHYS

”Traumasensitiivisyys ei ole meille vain uusi teema vuodelle 2026 – se on tietoinen valinta katsoa koko työtämme uudella tarkkuudella ja rohkeudella. Familarin läpileikkaavaksi viitekehykseksi valikoitunut traumasensitiivinen näkökulma yhdistää tiedon, tunteen ja kokemuksen. Se muistuttaa meitä siitä, että jokaisen asiakkaan näkyvän käyttäytymisen takana on tarina, joka ansaitsee tulla kohdatuksi turvallisesti ja arvostavasti.

Traumasensitiivisyys ei kuitenkaan kuulu vain asiakastyöhön. Se on yhtä tärkeää työyhteisöissä. Turvallinen, ymmärtävä ja empaattinen ilmapiiri tukee työntekijöiden jaksamista, vahvistaa sitoutumista ja vähentää konflikteja. Kun ymmärrämme traumaattisten kokemusten vaikutuksia, pystymme rakentamaan työympäristön, jossa ihmiset voivat olla aidosti läsnä ja tehdä työnsä hyvin. Tämä näkyy lopulta parempana työilmapiirinä, vahvempana resilienssinä – ja ennen kaikkea parempana työn laatuna.

Traumasensitiivinen työote auttaa meitä näkemään ihmiset kokonaisina, ehkäisemään uudelleen traumatisoitumista ja rakentamaan luottamusta askel askeleelta. Teemme tätä jo nyt. Vuonna 2026 teemme sen vielä tietoisemmin.”

• Mervi Elfving, liiketoimintajohtaja

Ensimmäisen vuosineljänneksen aikana toteutettiin henkilöstölle kysely traumasensitiivisen osaamisen kehittämisen tarpeesta sekä tuotettiin sähköiseen koulutusympäristöön neljä traumasensitiivisen viitekehyksen koulutusta työryhmien käyttöön.

LASTENSUOJELULAIN UUDISTAMINEN

Familar osallistui kutsuttuna Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuulemiseen lastensuojelulain uudistuksen ensimmäisestä vaiheesta.

Keskeisinä huomioina kuulemisessa Familar nosti esiin esimerkiksi lastensuojelulain hengen muutoksen kohti rajoittavampaa linjaa, voimankäyttö-termin käytön lastensuojelun kontekstissa sekä perhehoidon rajoitustoimenpiteet.

KUUKAUSITTAISET OMAVALVONTAKYSELYT

Lastensuojeluyksiköiden laatua seurataan myös kuukausittaisilla omavalvontakyselyillä yksiköille. Kyselyssä on yhdeksän seurattavaa osa-aluetta: hoito ja kasvatus, asiakkaiden tilanne, lastensuojelulain mukaiset rajoitustoimenpiteet, turvallisuus, ravinto ja siisteys, kiinteistö, lääkehoito, poikkeamien käsittely sekä vuosikellon mukaiset tehtävät.

Omavalvontaindeksi vuoden 2026 ensimmäisellä neljänneksellä oli 91,4 (Q4/2025 92,9).

POIKKEAMAT Q1/2026

Havaittujen puutteiden ja epäkohtien tunnistamiseksi ja korjaamiseksi seuraamme yksiköiden poikkeamaraportointia. Yksiköt raportoivat poikkeamista toiminnanohjausjärjestelmään, jonka jälkeen ne käsitellään yksikkö- ja palvelulinjakohtaisesti.

Q1/2026 poikkeamia kirjattiin yhteensä 727 kappaletta (Q4/2025 973). Suoraan asiakkaiden hoitotyöhön liittyviä vakavia (luokka 4-5) poikkeamia oli 1,11 kappaletta tuhatta hoitovuorokautta kohden (Q4/2025 01,04).

Lääkehoidon vakavia poikkeamia kirjattiin Q1/2026 45 eli 0,18 kappaletta tuhatta hoitovuorokautta kohden (Q4/2025 0,16).

 

Q2 / 2026

• Työn vaarojen arviointi

• Omavalvontakäyntien loppuunsaattaminen

• Hyvinvointialueittaiset Kanta-liittymiset