Familar Lehtosara Lappeenrannassa tulevaisuus kasvaa luottamuksesta ja yhteistyöstä 4.6.2026 Lehtosara Lappeenrannassa työskentely nuoren kanssa alkaa aina vuorovaikutuksesta. Ketään ei kohdata vain oireidensa kautta, vaan kokonaisuutena. Vuodesta 1997 Lappeenrannan alueella toiminut lastensuojelun erityisyksikkö on erikoistunut psyykkisesti oireilevien lasten ja nuorten hoitoon, kasvatukseen ja kuntoutukseen. Pitkä kokemus näkyy varmuutena: Lehtosarassa osataan kohdata ja pystytään vastaamaan hyvinkin haastaviin tilanteisiin. Lehtosaran vahvuuksia ovat vuorovaikutus- ja suhdekeskeinen työskentely, johon myös yksikön psykiatrinen ja terapeuttinen työote perustuu. – Suhdekeskeinen työ tarkoittaa meille aitoa inhimillistä kohtaamista ja virittäytymistä nuoren tunne-elämään ja kokemusmaailmaan. Haluamme kurkata aidosti myös sinne oireiden taakse, yksikönjohtaja Marjo Paukkunen sanoo. Yhteistyötä lähdetään rakentamaan luottamuksen ja turvallisuuden kautta. Nuorella voi olla taustalla traumaattisia kokemuksia, turvattomuutta, vaurioita kiintymyssuhteissa ja monimuotoista psyykkistä tai neuropsykiatrista oireilua. Monella saattaa olla myös aiempia hoitojaksoja psykiatrialla. Tavoitteena on ymmärtää, mistä nuoren käyttäytyminen kertoo, ja rakentaa työskentely sen varaan. – On tärkeää tuntea ja ymmärtää nuoren elämänhistoria ja elämäntapahtumat, jotka vaikuttavat myös tässä hetkessä, Paukkunen kuvaa. Tämä vaatii moniammatillista osaamista, sen jakamista sekä vahvaa yhteistyötä terveyden- ja sosiaalihuollon kanssa. Yksikön henkilökunta on vahvasti kouluttautunut psykiatriseen lastensuojelutyöhön, traumatyöhön sekä erilaisiin arjessa hyödynnettäviin menetelmiin, kuten dialektiseen käyttäytymisterapiaan ja vakauttavan työn menetelmiin. Arki kuntoutumisen perustana Kuntoutuminen ei tapahdu irrallisina hetkinä, vaan arjessa. Lehtosarassa arki rakennetaan niin, että se tukee nuoren toimintakykyä, ikätasoista kehitystä ja hyvinvointia mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. – Tavoitteena on rakentaa jokaiselle nuorelle mielekäs arki, joka perustuu hänen vahvuuksiinsa ja voimavaroihinsa, Paukkunen kuvaa. Lehtosaran arki sisältää yksilöllistä ohjausta ja tukea sekä tunnesäätely- selviytymis- ja ahdistuksenhallintakeinojen harjoittelua ja niiden tukemista. Lisäksi yksikössä tuetaan vahvasti koulunkäyntiä ja perhetyöskentely on keskeistä. Päivittäiseen toimintaan kuuluu myös toiminnallisia ja yhteisöllisiä elementtejä. Myös eläinavusteisuutta hyödynnetään. Arjen tukena toimivat yksilölliset viikko- ja kuukausisuunnitelmat. Kaiken taustalla on ajatus siitä, että arki itsessään on tärkein kuntoutumisen väline. Omaohjaaja rakentaa turvaa Omaohjaajat kulkevat nuoren rinnalla arjessa, ja heillä on tärkeä rooli suhdetyöskentelyssä ja nuoren osallistamisessa. Jokaisella nuorella on kaksi omaohjaajaa, jotka vastaavat nuoren asioista. Omaohjaaja rakentaa nuoreen suhdetta ja luottamusta. Työ on tavoitteellista ja sisältää säännöllisiä, suunniteltuja tapaamisia ja omaohjaaja-aikoja. – Turvallisessa omaohjaajasuhteessa voidaan tarjota nuorelle korjaavia kokemuksia turvallisen aikuisen rinnalla. Kohtaaminen traumasensitiivisesti on keskiössä. Omaohjaajan kanssa voi myös työstää omaa elämäntarinaa sekä suunnitella tulevaa, Paukkunen sanoo. Vahva yhteistyö psykiatrian kanssa Yksikön vahva psykiatrinen osaaminen näkyy mahdollisuutena tarjota psyykkisesti oireilevalle nuorelle keinoja ymmärtää ja hallita omia oireita ja haasteita sekä kykynä pureutua juurisyihin. Työtä tukee tiivis, vuosia jatkunut yhteistyö Etelä-Karjalan hyvinvointialueen lasten ja nuorten talon nuoriso- ja lastenpsykiatrian poliklinikoiden kanssa, jossa Lehtosaralle on myös oma nimetty yhteyslääkäri. Yhteistyö ei ole satunnaista, vaan osa jokapäiväistä työtä. – Lähes jokaisella nuorella on oma hoitokontakti. Pyrimme siirtämään hoitomalleja käytäntöön ja nuorten arjen ympäristöön. Meidän työskentelymme tukee psykiatrian antamaa hoitoa, ja heidän työnsä tukee meidän arkeamme, Paukkunen kuvaa. Yhteistyösuhteen rakentumisen ja nuoren kuntoutumisen eteen työskennellään yhdessä. Käytännössä tämä tarkoittaa nuorten säännöllisen hoitokontaktin lisäksi matalan kynnyksen konsultaatiota, tiivistä yhteydenpitoa, nopeaa reagointia muutoksiin sekä tilanteen mukaan akuuttikäyntien järjestämistä tai toisinaan myös psykiatrian työntekijöiden jalkautumista yksikköön. Tällä ehkäistään voinnin romahduksia ja notkahduksia. – Psykiatrian työ tukee myös nuoren kiinnittymistä yksikköön ja hoitaviin aikuisiin, jolloin pystymme yhdessä tukemaan nuorta haasteissa, Paukkunen sanoo. Joustavaksi ja mutkattomaksi koettu yhteistyö alkaa heti nuoren tullessa ja jatkuu saumattomasti arjen rinnalla. Nuori on mukana omassa tarinassaan Vaikka ympärillä on useita ammattilaisia, Lehtosarassa pidetään kiinni siitä, että nuori on itse aktiivinen toimija omassa prosessissaan ja että he tulevat kuulluksi. – Nuoret ovat mukana rakentamassa omaa hoito- ja kasvatussuunnitelmaansa ja tietoisia kaikista asioistaan, Paukkunen sanoo. Osallisuus näkyy myös päivittäisissä keskusteluissa ja käynteihin osallistumisessa. Tavoitteita asetetaan ja seurataan yhdessä. Nuorten läheisten osallisuus on myös keskeistä. Myös yhteistyötahot ovat huomanneet jotain erityistä ja vaikuttavaa Lehtosaran tavassa tehdä työtä. Yksikkö on saanut hyvää palautetta toimivasta yhteistyöstä nuorisopsykiatrian kanssa sekä suhdekeskeisen työskentelyn ja intensiivisen omaohjaajatyön näkymisestä käytännössä. Palautteissa näkyy erityisesti arvostus yksikön kykyyn kohdata haastavatkin tilanteet ja tehdä työtä pitkäjänteisesti. – Teemme työtä aidosti välittäen ja jokainen nuori on meille tärkeä omana itsenään. Ajattelemme, että vaikuttava sijaishuolto rakentuu ennen kaikkea suhdekeskeisyydestä, yhteistyöstä ja osaamisen jakamisesta sekä työtavasta, jossa kuljetaan rinnalla myös haastavissa hetkissä pitäen yllä toivoa muutoksen mahdollisuudesta. Kun nuori tulee meille, teemme kaikkemme auttaaksemme ja tukeaksemme häntä. Yksikään kivi ei jää kääntämättä, Paukkunen summaa. Sosiaalityöntekijöiden palautteita Familar Lehtosara Lappeenrannasta Asiakkaani kanssa on työskennelty erittäin intensiivisesti ja olen ollut todella tyytyväinen työskentelyyn. Lapselle ollaan läsnä ja keskustellaan, osataan myös perustella rajoituspäätöksiä ja pohtia vaihtoehtoisia tapoja yhdessä lapsen kanssa. Lapsen ja perheen yksilölliset tarpeet huomioitu (sopivien hoitomenetelmien ja virikkeiden löytäminen ja järjestäminen) Ovat päässeet isoja askelia eteenpäin. Suhtautuminen ja työskentely on ollut kokemukseni mukaan lapsilähtöistä ja suhdeperustaista. He varmasti tekevät kaikkensa lapsen eteen, eivätkä luovuta helpolla. Yhteistyö myös lasten vanhempien kanssa on ensiluokkaista ja vanhemmuutta jaetaan ihan tosiasiallisesti. Lapsilla on erinomaiset harrastusmahdollisuudet. Yhteistyö psykiatrian ja koulujen kanssa on todella hyvää ja tiivistä. Ymmärretään suhdeperustaisen työskentelyn merkitys, osataan osoittaa sanoin ja elein välittämistä lapselle. Intensiivinen omaohjaajatyö, työryhmä- ja omaohjaajatyöskentely näyttäytyvät sosiaalityöntekijälle vahvoina. Lehtosarassa on ammatillista osaamista kohdata psyykkisesti oirehtivia lapsia sekä tarjota vakauttavaa ja kuntouttavaa arkea. Lehtosaran henkilöstö suhtautuu heillä oleviin lapsiin välittävästi ja pystyvät työskentelemään myös kiintymyssuhdeperustaisesti. En voisi kuvitella parempaa paikkaa traumatisoituneelle, psyykkisesti oireilevalle tai nepsyhaasteiselle lapselle, joka tarvitsee laitosmuotoista sijaishuoltoa. Työskentely on lapsen oikeuksia ja lasta kunnioittavaa. Ota yhteyttä ja kysy lisää Marjo Paukkunen Yksikönjohtaja 040 832 8092 marjo.paukkunen@familar.fi Lue lisää yksiköstä: familar.fi/toimipaikat/lehtosara-lappeenranta
Koppurin hoitomalli tukena kohti itsenäisempää arkielämää ja taitavampaa käyttäytymistä 27.5.2026 Koppurin teoreettinen viitekehys on biososiaalinen, dialektiseen käyttäytymisterapia-ajatteluun perustuva, ja perustuu tutkittuun kognitiiviseen tietoon, teoriaan ja hoitomuotoon. Hoidon ja kuntoutuksen taustalla on ymmärrys siitä, että persoonallisuuden kehittymiseen vaikuttavat sekä synnynnäiset temperamenttitekijät, että yksilön vuorovaikutus ympäristönsä kanssa. Emotionaalinen epävakaus syntyy, kun tunne-elämältään herkästi haavoittuva yksilö kasvaa ympäristössä, jossa hän ei opi herkkyytensä käsittelemiseen tarvittavia taitoja. Ongelmalliset käyttäytymiset nähdään joko yrityksinä päästä eroon vaikeista tunteista tai seurauksena epäonnistuneesta tunnesäätelystä. Strukturoitu hoitoprosessi Koppurin kuntoutuksen strukturoituun hoitoprosessiin kuuluu tarkkaan määritellyt eheyttävät ja korjaavat hoitokäytännöt. Koppurin hoitoprosessin vaiheita ovat tulotilanne, hoidon suunnittelu, hoidon toteutus ja hoidon arviointi. Tulotilanne on olennainen osa kokonaishoitoa, jolloin määritellään yksilöllisesti hoidon tarve, mikä ohjaa hoidon suunnittelua ja toteutusta. Tulotilanteessa hoidon tarpeen arvioinnissa käytetään tutkimuksellista työotetta, kartoittaen asiakkaan psyykkistä terveydentilaa psykiatristen oirekyselytutkimusten mukaan. Asiakkaan somaattinen terveydentila määritellään sairaanhoitajan toteuttamalla terveystarkastuksella, ja arkielämän perustaitojen lähtötaso määritellään mm. AFLS-tutkimuksen keinoin. Hoidon suunnittelua ja toteutumista ohjaa asiakkaan yksilöllinen strukturoidusti suunniteltu hoito ja kuntoutus. Kuntoutuksen etenemistä ohjaa kuntoutussuunnitelma, jota arvioidaan ja päivitetään kuukausittain. Hoidon arviointia toteutetaan säännöllisesti koko kuntoutushoidon ajan. Asiakkaalle määritellään yksilöllinen oire-/toimintakykymittaristo asiakkaan yksilöllisen oirekäyttäytymisen sekä toimintakykyhaasteiden pohjalta. Olennaisena osana hoidon arviointia sisältyy seurantakyselytututkimusten tekeminen hoidon aikana ja sen päättyessä. DKT-arkiohjaus Dialektinen käyttäytymisterapia on tutkimusten mukaan toimivin hoitomuoto hoidettaessa epävakaata persoonallisuushäiriötä. DKT:n osa-alueita voi tutkimusten mukaan onnistuneesti hyödyntää myös masennuksen, ahdistuneisuus-, syömis- tai neuropsykiatristen häiriöiden, kaksisuuntaisen mielialahäiriön tai skitsofrenian hoidossa. Koppuriin on luotu oma Koppurin manuaali, mikä on jatkuvasti kehittyvä viimeisimpien tutkimustulosten sekä Käypä Hoito- suositusten mukainen hoito-ohjelma. Siinä sovelletaan käyttäytymisterapeuttisia hoitoelementtejä. Käytämme Koppurissa DKT-arkiohjausta, mikä tähtää muutokseen. DKT-arkiohjaus on taitoharjoittelun ohjausta, missä uuden taidon oppiminen tapahtuu seuraavien vaiheiden kautta: 1) Taitojen hankkiminen ohjeiden, mallintamisen ja tiedon antamisen avulla. 2) Käyttäytymisen vahvistaminen käyttäytymisharjoitusten ja palautteen avulla. 3) Taidon yleistyminen kotitehtävien ja ketjuanalyysin avulla. Asiakasta autetaan luopumaan vaikeuksia aiheuttavista toiminta- ja käyttäytymismalleista sekä harjoittelemaan uutta, taitavaa käyttäytymistä. Ohjaukseen sisältyy hyväksynnän tavoite ja hyväksyntään tähtäävä työskentely. Hyväksyntää edistetään tietoisen läsnäolon harjoituksilla ja hyväksyntää viestittävällä vuorovaikutuksella. Olennaista on sekä muutoksen, että jatkuvan hyväksynnän jatkuva edistäminen ja tasapainottaminen. Nämä tavoitteet yhdistyvät dialektisen filosofian avulla. Toimintatapojen kehittäminen Koppurissa on valmius vähentää asiakkaan toistuva itseä vahingoittava käyttäytyminen ja ohjata kuntoutujaa korvaamaan se taidokkaalla käyttäytymisellä. Puutumme kehitystä haittaavaan, asiakasta itseään ja ympäristöä vahingoittavaan toimintaan ja ohjaamme kuntoutujaa normaaliin hoitavaan arkeen, oman elämänhallinnan paranemiseen, oireidenhallinnan vahvistumiseen ja toimiviin käytäntöihin. Koppurissa käytetään tehokkaan käyttäytymisen muutoksen mahdollistajana ABA:n (sovellettu käyttäytymisanalyysi) mukaista palkitsemisjärjestelmää, kun halutaan tehokkaasti ja nopeasti muuttaa itselle epäedullista käyttäytymistä tai vahvistaa toivottua käyttäytymistä. Palkitsemisjärjestelmää toteutetaan sekä suunnitellusti yhdessä sopien, että ennalta arvaamatta. Tuemme neuropsykiatrisen valmennuksen keinoin uusien myönteisten toimintatapojen kehittymistä, sekä myönteisen elämänpolun rakentumista. Asiakasta ohjataan pois ongelmakeskeisestä ajattelusta, puheesta ja toiminnasta ratkaisu- ja voimavarakeskeiseen ajatteluun, puheeseen ja toimintaan sekä toimiviin käytänteisiin. Asiakkaan kanssa työskentelyssä keskitytään asiakkaan aikaisempiin onnistumisiin ja piilevien voimavarojen käyttöönottoon, sekä myönteisten tunteiden lisäämiseen. Koppuriin on luotu erillinen neuropsykiatrinen kuntoutushoito-ohjelma, minkä osa-alueita hyödynnetään yksilöllisesti asiakkaan kuntoutuksessa.
Valmentajan tarina perhekohtaisista tapaamista 21.5.2026 Valmennuksen parhaimpia asioista on uusin ihmisiin, perheisiin ja heidän tarinoihinsa tutustuminen. Olen otettu ja ylpeä siitä, miten avoimesti perheet jakavat minulle henkilökohtaisia asioitaan. Haluan valmentajana, että jokainen perhe kokee tulleensa kohdatuksi ja arvostetuksi. Suhdekeskeisyys ja dialogisuus ovatkin keskeisiä teoreettisia näkökulmia valmennuksessa. Valmennus on prosessi, jonka aikana perhe valmistautuu ja kasvaa uuteen tehtäväänsä, mutta myös minä valmentajana varmistun siitä, että perhe on valmis kohtaamaan kaikki ne ilot, surut, haasteet ja onnistumiset, mitä perhehoitajuus tuo mukanaan. Samalla jokainen perhe kehittää minua ammatillisesti valmentajana. Saan aina uuden valmennusprosessin ja uuden perheen myötä oppia myös ammatillisesti jotain uutta, sillä kaikki perheet ovat tarinoineen ainutlaatuisia. Saavun jokaisen perheen pihapiiriin valmiina uuteen, yhteiseen kasvutarinaan ja mielenkiintoiseen seikkailuun. En utbildares berättelse om familjeinriktade möten Jag kör längs en vacker skogsväg. Snart får jag träffa en ny blivande fosterfamilj för första gången och se deras hem. För familjen är det här den första Famile-utbildningen, men jag har utbildat fosterfamiljer i flera år. Fastän utbildningens struktur och teman är bekanta för mig är familjen ännu okänd. Det bästa med att utbilda är att man får lära känna nya människor, familjer och deras historier. Jag är tacksam och stolt att familjerna öppet berättar om sina personliga saker för mig. Jag vill att familjerna känner att de blivit bemötta och att de vet att jag uppskattar dem. Relationscentrering och dialogiskhet är några av utbildningens centrala teoretiska utgångspunkter. Utbildningen är en process, då familjen förbereder sig för och växer in i den nya rollen. Samtidigt blir också jag som utbildare säker på att familjen är färdig att möta all glädje, sorg, utmaningar och framgång som ingår i att vara familjevårdare. Utöver detta utvecklas jag professionellt som utbildare och lär mig något nytt av varje utbildningsprocess eftersom varje familj är unik. Jag kommer fram till en idyllisk gård färdig för en ny gemensam utvecklingshistoria. Kirjoittaja: Sonja Mustonen, sosiaalityöntekijä, Uudenmaan perhehoito Skribent: Sonja Mustonen, socialarbetare, Nylands familjevård
Familar Eemelin perhetukiyksikkö: Turvallisuutta, toipumista ja uusia alkuja traumasensitiivisellä otteella 12.5.2026 Ymmärrämme, että jokaisella perheellä on oma ainutlaatuinen historiansa ja kokemuksensa, jotka voivat sisältää haastavia tai traumaattisia elämänvaiheita. Siksi toimintamme keskiössä on yksilöllinen, perheiden tarpeisiin räätälöity apu, joka huomioi nämä taustat ja luo ympäristön, jossa menneet kokemukset eivät estä toipumista ja uuden oppimista. Välittäminen, kunnioitus ja yhdessä tekemisen ilo ovat aina läsnä, rakentaen luottamusta ja turvallisuuden tunnetta. Perhekeskeisen kuntoutustyön toiminta-ajatuksena on tukea perheen voimavaroja, osallisuutta, toimintakykyä ja vanhemmuutta kunnioittaen samalla perheen yksilöllisyyttä. Tavoitteena on vahvistaa vanhempien kykyä hallita lapsiperheen arkea, jotta perhe voi palata kotiin kuntoutusjakson jälkeen. Vanhemman ja lapsen kiintymyssuhteen vahvistaminen on keskeinen osa kuntoutusta. Perhekuntoutus perustuu läpinäkyvään, asiakasta kunnioittavaan ja osallistavaan työskentelyyn, jossa huomioidaan perheen kokonaisvaltainen tilanne ja erityisesti lapsen etu. Perhekuntoutuksen arki Eemelin perhetukiyksikkö sijaitsee Harjavallassa rauhaisella omakotitaloalueella, jossa lapsilla on mahdollisuus leikkiä isolla, mahdollisuuksia antavalla piha-alueella. Yksikössä on viisi viihtyisää erikokoista perheasuntoa sekä toimivat yhteiset tilat, jotka ovat kaikkien perheiden käytössä sovitusti. Perhetukiyksiköltä on noin kolme kilometriä matkaa Harjavallan keskustan palveluihin, jossa sijaitsevat hyvät julkisen liikenteen yhteydet. Perheillä on kuntoutuksen aikana käytössään oma asunto. Perheille laaditaan oma viikko-ohjelma, jossa huomioidaan kunkin perheenjäsenen toiveet ja sovitut tapaamiset. Jokaisen perheen kanssa työskentelee omaohjaajapari yhdessä muiden perheohjaajien kanssa. Perheenjäsenet osallistuvat kuntoutuksen tavoitteelliseen suunnitteluun yhdessä omaohjaajien ja sosiaalityöntekijän kanssa. Työskentelyn aikana perhe saa tukea ja ohjausta arjen haasteiden kohtaamisessa. Samalla vahvistetaan perheen toimivia elementtejä ja tehdään niistä näkyviä. Yksikössä työskentelee myös eläimiä, jotka ovat apuna perheiden tukemisessa. Asiakkaiden lemmikit ovat tervetulleita mukaan perhekuntoutukseen. Traumasensitiivinen työote Eemelin perhetukiyksikössä Ratkaisu- ja voimavarakeskeinen työote ovat oleellisia työssä. Teoreettinen viitekehys perustuu traumasensitiivisyyteen, kiintymyssuhde- ja traumateoriaan, mikä auttaa tunnistamaan kehitystrauman laaja-alaisen vaikutuksen perheen vuorovaikutussuhteisiin. Työntekijöillä on osaaminen trauman ilmenemisestä perheiden vuorovaikutuksessa ja ymmärrys siitä, miten trauma voi vaikuttaa koko perhesysteemiin. Traumasensitiivinen työote ei tarkoita terapiaa, vaan asiakkaan hyväksyntää omana itsenään ja ymmärrystä siitä, miten trauma vaikuttaa vanhemman arkeen. Työntekijän on pystyttävä luomaan jokaisessa asiakkaan kohtaamisessa asiakkaalle turvallinen tila tulla kuulluksi ja kohdatuksi. Tämä vaatii ihmisen kohtaamista kokonaisuutena, omana arvokkaana itsenään. Työntekijällä tulee olla tietoa, miten asiakasta voi vakauttaa trauman aktivoituessa. Merkittävää on tukea vanhemman arjen toimintakykyä ja opettaa vanhempaa tunnistamaan yli- ja alivireystiloja. Tärkeää on, että asiakas saa oman arjen tasapainoon, työntekijöiden kulkiessa rinnalla. Kohtaamme asiakkaan ammatillisella työotteella – kuitenkin ollen ihminen ihmiselle. Tärkeää perhekuntoutuksessa ja perhetyössä on, että työote on asiakkaita kunnioittava ja asiakkaan omaa asiantuntijuutta korostava. Perhekuntoutuksessa käytettävät työmenetelmät ja toiminnot Työskentelymuotoina perhekuntoutuksessa ovat esimerkiksi erilaiset ryhmät sekä lapsille että aikuisille. Perheterapeuttinen työskentelyote näkyy työssä. Kuntouttavina työmenetelminä käytetään mm. videoavusteista vuorovaikutuksen ohjausta VIGMLL®, neuropsykiatrista valmennusta, TF-CBT-ohjausta, voimauttavaa valokuvausta PerheMim ja HOILEI. Perhekohtaisesti arvioidaan yhdessä perheen, sosiaalityöntekijän ja moniammatillisen tiimin kanssa parhaiten soveltuvat työskentelymuodot, jotta kuntoutusjaksolle asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa tehokkaimmin. Menetelmäosaamisessa on panostettu traumasensitiivisyyteen, unohtamatta neuropsykiatrista työotetta. Yksikössä on käytössä perhearviointimenetelmä, jossa pääpainona on perheiden omat vahvuudet. Perhearviointimenetelmässä perheen kanssa yhdessä avoimesti arvioidaan, ennakoitavalla strukturoidulla haastattelulla perheen toimivuutta. Työntekijöiden hyvinvointi ja ammattitaito Perhekuntoutuksen työntekijöiltä vaaditaan mentalisaatio- ja resilienssitaitoja sekä ymmärrystä siitä, miten parhaiten voidaan perhettä auttaa. Tiedon lisäksi tämä vaatii vahvaa tiimitaitoa ja kollegiaalista tukea. Erityisesti kollegiaalinen tuki ja esihenkilön mahdollisuus konsultoida työntekijöitä säännöllisesti, vahvistavat työntekijän kykyä toteuttaa omaa työtänsä. Työnohjaus on merkittävässä roolissa, huomioiden työntekijän resilienssikykyä ja nähdä perheen realistisen kuntoutumisen mahdollisuudet ja sitä tukevien elementtien vahvistamisen. Traumasensitiivinen työote vaatii työntekijän olevan tietoinen omien kokemusten herättämistä tunteista, jotta ne eivät kohdistu asiakkaaseen vastatransferenssin muodossa. Toisinaan perhekuntoutuksessa voidaan päätyä lapsen sijoittamiseen kodin ulkopuolelle, ja perhekuntoutus antaa mahdollisuuden käsitellä sijoitukseen liittyvät tunteet ja kysymykset. Perhekuntoutuksen arjessa saa näkyä kaikki tunteet, niiden näyttämiselle on rajat. Tunteiden kuuleminen ja niihin vastaaminen vaatii traumasensitiivistä työotetta. Vain siten voi asiakas tulla ymmärretyksi omassa tilanteessaan ja auttaa yhdessä löytämään väylän keinoille, joilla perhettä voidaan auttaa.
Familarin autot kulkevat sähköllä 29.4.2026 Kestävä kehitys, yhteiskuntavastuu, ilmastonmuutoksen torjunta, hiilidioksidipäästöt, hiilijalanjälki ja maapallo tulevien sukupolvien silmin ovat painavia sanoja. Sanalistaa voisi jatkaa vielä loputtomiin, mutta näille asioille emme voi kääntää selkäämme nyt emmekä tulevaisuudessa, jotta myös sukupolvet toistensa jälkeen saavat elämäänsä tällä planeetalla jatkaa. Mehiläisen koko autokanta on yli puolen tuhannen auton laajuinen ja Familarilla on tästä merkittävä osuus. Kannamme siis kukin harteillamme monen muun suuren konsernin tavoin melkoisen suurta taakka autoilun hiilijalanjäljestä. Muutos on tehtävä ja se on tehtävä nyt Onneksemme myös tähän ongelmaan löytyy sama ratkaisu, kuin niin moneen muuhun ongelmaan. Kaikki lähtee asenteesta, emme voi yksikään enää piiloutua verhon taakse ja vedota siihen, ettei autokannan sähköistäminen olisi vielä meidän kohdaltamme ajankohtaista. Tai siihen, ettei markkinoilla oleva autokanta vielä vastaisi meidän tarpeisiimme, tai toimintaympäristömme mahdollistaisi sähköautolla ajamista. Muutos on tehtävä ja se on tehtävä nyt, jotta tulevaisuutemme näyttäisi virheämmältä. Familar on omalla alallaan suunnannäyttäjä, esimerkki sekä markkinajohtaja, jolla on tavoitteena olla alansa paras toimija. Ottakaamme siis kukin tavoitteeksemme olla tässäkin asiassa sellainen esimerkillinen suunnannäyttäjä, josta muut toimijat saavat tulevien vuosien saatossa ottaa esimerkkiä ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevissa tärkeissä yhteiskunnallisissa toimissa. Lähtekäämme siis ennakkoluulottomasti ja positiivisella asenteella kartoittamaan sitä, millä tavoin voimme kukin omalta osaltamme vaikuttaa autokantamme sähköistämiseen ja paremman huomisen luomiseen. TEKSTI: Jussi Saloranta, tarjouspäällikkö Mehiläinen sosiaalipalvelut Alkuperäinen artikkeli julkaistu Familar Uutiset 2024 lehdessä.
Opas onnistumiseen – dialektisen käyttäytymisterapian menetelmät jälkihuollon työn tukena 27.4.2026 Sijaishuollosta itsenäistyneillä nuorilla on tarve monipuoliselle tuelle uuden, omanlaisen arjen rakentamisessa ja siihen sopeutumisessa. Itsenäisemmässä elämänvaiheessa korostuvat nuoren omat arjenhallinnan ja itsesäätelyn keinot, esimerkiksi tunnesäätelytaidot, joiden avulla nuori luovii haastavienkin tunnekokemusten keskellä. Dialektiseen käyttäytymisterapiaan ja sen taitovalmennukseen pohjautuvia menetelmiä ja harjoituksia hyödynnetään Familarilla erilaisten asiakasryhmien arjenhallinnan tukemiseen. Tausta ja tarve opinnäytetyölle jälkihuollossa Meillä opinnäytetyöntekijöillä on kokemusta lastensuojelualalla toimimisesta ja alusta asti oli selvää, että haluamme kehittää nuorten tukemiseen suuntautuvia palveluja sekä jälkihuollossa tehtävää työtä. Näiden ajatusten valossa lähdimme ottamaan yhteyttä eri lastensuojelun toimijoihin. Familar Pirkanmaan avopalveluiden palvelupäällikkö oli heti alusta asti erittäin yhteistyöhaluinen sekä esitti oman ehdotuksensa ja tarpeen liittyen jälkihuollon itsenäistyville nuorille suunnattuun työhön. Opinnäytetyösopimus solmittiin reilu puoli vuotta sitten ja maaliskuussa 2026 opinnäytetyöprosessi saatiin päätökseen. Opinnäytetyönä syntynyt opas sisältää dialektiseen käyttäytymisterapiaan (DKT) pohjautuvia harjoituksia sekä aiheeseen liittyvää teoriatietoa. Opinnäytetyön tutkimuksellinen osuus sisälsi haastatteluja alan ammattilaisten kanssa, joilta opinnäytetyön toteutukseen saatiin arvokasta tietoa huomioiden heidän kokemuksensa toimivista, tarpeellisista ja asiakastyössä hyviksi havaituista DKT-menetelmistä. Oppaaseen valikoituneet harjoitukset olivat siis tarkkaan valikoituja Familarin runsaasta tunnesäätelyn materiaalista ammattilaisten kokemusten ohjaamana. Käytännönläheinen työkalu asiakastyöhön Opinnäytetyön tavoitteena oli toteuttaa työelämälähtöinen ja helposti saavutettava työkalu, jota Familarin työntekijät voivat hyödyntää asiakastyössä. Opinnäytetyö rajattiin jälkihuollon nuoriin, mutta moni harjoitus on sovellettavissa myös nuorempien asiakkaiden kanssa työskentelyyn. Tunnesäätelytaitoja tukevien menetelmien hyödyntäminen yksilötyöskentelyssä asiakkaan arjen ympäristössä tuo menetelmät sinne, missä kaikenlaisia tilanteita ja tunteita todellisuudessa ilmaantuu. Dialektista käyttäytymisterapiaa toteutetaan usein ryhmämuotoisena taitovalmennuksena. Uskomme, että ryhmätapaamisten hyöty korostuu, jos nuorten yksilötapaamisilla tuetaan uusien DKT-taitojen soveltamista arkeen. Näin mahdollisesti korostuu myös nuoren tunne siitä, että joku on tiiviisti hänen tukenaan tällä matkalla kohti toivottua muutosta. Oppimisprosessi, oivallukset ja palaute Perehtyminen aiheeseen ja oppaan tekeminen saivat ajattelemaan myös omaa toimintaa. DKT:ssa opeteltavat taidot ovat ihmisen perus tunnesäätelytaitoja, joita jokaisella tulisi olla. Ei ajatuksena yhtään huono, että itse kukin meistä joskus pysähtyisi tietoisesti olemaan läsnä tilanteessa. Kun elämässä on tietoinen omista tunnesäätelyn taidoista ja mahdollisista puutteista sekä niiden kanssa työskentelyyn on tarvittavia työkaluja, voivat arki ja elämänlaatu parantua huomattavasti ongelmallisten toimintamallien muuttuessa toimiviksi tavoiksi. Familarin avopalveluiden yhteyshenkilöltä opinnäytetyöprosessin lopussa saatu palaute: ”Yhteistyö on ollut aktiivista ja toimivaa. Työskentely on ollut työelämälähtöistä ja työntekijöitä on kuultu useasti prosessin aikana. Menetelmäopas on käyttökelpoinen työkalu ja tulee varmasti aktiiviseen käyttöön. Menetelmäopas on myös visuaalisesti mieluisa ja selkeä. Opinnäytetyö toi selvästi esiin aiheeseen perehtyneisyyttä ja aihe on saatu hyvin rajattua.” Opinnäytetyö on luettavissa Theseuksessa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202603204652
Familar Katajarinteen ja Keski-Suomen hyvinvointialueen kokemuksia VIRVAsta: Virtuaalinen taitovalmennus tukee nuorten tunnesäätelyä 22.4.2026 Tässä artikkelissa syvennymme nuorten kanssa työskentelyyn virtuaalisissa hoitoympäristöissä verrattuna perinteiseen kasvokkain tapahtuvaan työhön. Keskustelua ovat käyneet Keski-Suomen hyvinvointialueen nuorisopsykiatrian edustajat sekä Katajarinteen sairaanhoitaja, ohjaajat ja yksikönjohtaja, jotka ovat jakaneet kokemuksiaan ja näkemyksiään virtuaalijakson toteuttamisesta. Intensiivistä tukea nuoren tunne-elämän ja käyttäytymisen hallintaan VIRVA on kuuden viikon mittainen, virtuaalialustalla toteutettava intensiivinen taitovalmennus, joka on suunniteltu erityisesti nuorille, joilla on haasteita tunne-elämän ja käyttäytymisen säätelyssä. Valmennukseen osallistuvat nuori itse sekä hänen lähiaikuisensa (omaohjaajat), mikä varmistaa kokonaisvaltaisen ja jatkuvan tuen arjessa. Valmennuksen aikana nuoret ja heidän ohjaajansa harjoittelevat konkreettisia taitoja, jotka auttavat heitä selviytymään arjen haasteista ja edistämään hyvinvointiaan. Näitä taitoja ovat: Tietoisuustaidot: Kyky olla läsnä tässä ja nyt sekä kontrolloida omaa mieltä. Vuorovaikutustaidot: Joustavuus mustavalkoisiin ajatuksiin, tehokas vuorovaikutus ja hyvien ihmissuhteiden ylläpito. Itsestä huolehtiminen: Keinoja oman hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja arjen hallintaan. Kriisitaidot: Konkreettisia taitoja sietää kriisitilanteen aiheuttamaa voimakasta ahdinkoa. Validaatio ja tunnesäätelytaidot: Omien tunteiden tunnistaminen ja säätely sekä tunteista johtuvien ajatusten ja toimintayllykkeiden ymmärtäminen. Yhteistyön merkitys ja arjen harjoitteet VIRVA-jakson onnistumisessa korostuu tiivis yhteistyö nuoren, lähiaikuisen ja terveydenhuollon ammattilaisten välillä. Vaikka nuoret harvoin suorittavat harjoitteita itsenäisesti, lähiaikuisen tuki ja kannustus ovat ensiarvoisen tärkeitä arjen harjoittelun lisäämisessä ja onnistumisessa. Lähiaikuisella onkin keskeinen rooli nuoren tukemisessa harjoittelun aloittamisessa ja ylläpitämisessä myös jakson jälkeen. Usein jakson aikana tapahtuvat muutokset ovat niin hienovaraisia, etteivät nuoret itse niitä heti havaitse. Tällöin sekä lähiaikuisen että VIRVAn työntekijän tehtävänä on tarkastella tilannetta etäämmältä ja nostaa esiin näitä positiivisia muutoksia. VIRVA-jakso on ensisijaisesti nuorelle suunnattu hoitojakso, johon lähiaikuinen sitoutetaan tukijaksi. Tämä prosessi kehittää ja vahvistaa lähiaikuisen ammatillista osaamista, mistä on hyötyä nuorten parissa tehtävässä arjen työssä. Katajarinteen sairaanhoitaja Marko Niininen ja Keski-Suomen hyvinvointialueen nuorisopsykiatrian sairaanhoitaja Jaakko Koskimies Nuorten kohtaaminen virtuaalisessa ja perinteisessä hoitoympäristössä Nuorten kanssa työskentelyssä virtuaalisten hoitoympäristöjen ja perinteisen kasvokkain tapahtuvan työn välillä on havaittavissa sekä yhtäläisyyksiä että eroavaisuuksia. Vuorovaikutus säilyy pitkälti samankaltaisena riippumatta ympäristöstä, mutta virtuaalimaailma saattaa tarjota nuorille paremmat mahdollisuudet rentoutumiseen. Yksi merkittävä etu virtuaalisessa ympäristössä on mahdollisuus toiminnallisuuteen tapaamisen aikana, kuten piirtämiseen, häiritsemättä muita. Tämä voi auttaa nuoria keskittymään paremmin keskusteluun. Perinteisessä face-to-face-työskentelyssä pieni oheistoiminta on usein koettu hyödylliseksi keskustelun lomassa. Virtuaalimaailmassa tämä toiminnallisuus, kuten ympäristön tutkiminen tai piirtäminen, toteutuu luonnostaan. Lisäksi nuoret saattavat usein pohtia omia ilmeitään ja eleitään kasvokkain tapahtuessa, mikä voi heikentää keskittymistä keskusteluun. Virtuaalilasien välityksellä nuoret saattavat kokea uskaltavansa ilmaista ajatuksiaan rohkeammin. Helmet ja kompastuskivet virtuaalijaksolla Virtuaalijaksolla työskentelyyn liittyy sekä haasteita että palkitsevia hetkiä. Suurimpana haasteena on koettu nuorten motivointi viikkokorttien täyttämiseen ja pohdintatehtävien tekemiseen ajatuksen kanssa, sillä ne täytetään usein ilman syvempää pohdintaa. Tehtävien ja harjoitteiden tekemiseen motivoiminen vaatii myös lähiaikuisen vahvaa tukea ja joskus rohkeutta patistaa nuorta omalle epämukavuusalueelle. Tehtävät voivat herättää hankalia ajatuksia ja tunteita, mikä edellyttää aikuiselta aikaa ja läsnäoloa. Palkitsevimpia hetkiä ovat olleet tilanteet, joissa nuori on vaikeassa tilanteessa hyödyntänyt jaksolla opittuja taitoja, kokenut niistä hyötyä ja itse huomannut sen. Erityisen palkitsevaa on nähdä nuoren lähtevän aktiivisesti työskentelemään joko puhumalla tai kirjoittamalla sekä tekemään havaintoja omasta arjesta ja toiminnastaan. Myös uusien toimintatapojen löytäminen hankaliin hetkiin ja nuoren tai lähiaikuisen palaute niiden toimivuudesta koetaan erittäin palkitsevana. Asiantuntijuus ja virtuaalisten hoitopalveluiden tulevaisuus Virtuaalijakson toteuttaminen edellyttää ammattilaiselta erityisesti sitoutumista, heittäytymistä ja kykyä muokata omaa lähestymistapaa hoitoon asiakkaan yksilöllisten tarpeiden mukaan. Virtuaalialustan tarjoamat moninaiset mahdollisuudet vaativat suunnitelmallisuutta ja innovatiivisuutta, jotta nuori saa jaksosta mahdollisimman paljon irti. Virtuaalialustalla on varmasti laajasti käyttöaiheita kuin DKT-työskentely. Virtuaalimaailmassa ammattilainen ei voi tulkita nuoren ilmeitä ja kehonkieltä samalla tavoin kuin kasvokkain tapahtuvassa vuorovaikutuksessa. Tämä edellyttää erityistä taitoa ja kärsivällisyyttä motivoida nuorta sanoittamaan asioita ”ääneen” joko puhumalla tai kirjoittamalla. Tapaamiset vaativat myös kiinnostusta nuoren persoonaa ja mielenkiinnon kohteita kohtaan, jotta tapaamisista voidaan luoda nuorelle miellyttäviä ja hänen toimintatapojaan huomioivia kokemuksia. Artikkeli on tehty yhteistyössä Familar Katajarinteen ja Keski-Suomen hyvinvointialueen kanssa. Mukana pohdinnoissa oli koko Keski-Suomen hyvinvointialueen VIRVA-tiimi: sairaanhoitaja Jaakko Koskimies, kliinisesti erikoistunut sairaanhoitaja Yolanda Hyde, sairaanhoitaja Jari Silvanne, sairaanhoitaja Jaakko Selänne ja sairaanhoitaja Jenni Kantonen.
Hyväksyttävä aggressio 17.3.2026 Pienen ihmisen ensimmäiset tunteet ovat autenttisia, todellisia ja näkyvissä. Kukaan ei ole opettanut, että tunteita pitää piilotella, salata tai tukahduttaa. Tunnehäpeä opitaan vasta elämän myötä, vastavuoroisessa suhteessa aikuiseen. Kun en tule kohdatuksi, kuulluksi ja nähdyksi tarpeineni, tunteeni alkavat muodostaa hierarkian, jossa toiset tunteet ovat sallitumpia kuin toiset. Iloisena ja tyytyväisenä tulen hyväksytyksi, kiukkuisena ja vaativana aikuisen peilistä heijastuu turhautumista. Opimme hyvin pienenä, kuinka aikuista tulee miellyttää, että saisimme maksimaalisen määrän turvaa, huolenpitoa ja rakkautta osaksemme. Lohdullinen totuus kuitenkin on, että ihmisyyteen kuuluvat kaikenlaiset tunteet. Häpeäkehityksen yksi keskeinen tehtävä on oppia kohtaamaan oma häpeäni aikuisen hyväksyvän katseen kautta. Näin kehittyy normaali syyllisyyden tunne, joka ohjaa meitä moraalisesti ja eettisesti oikeaan suuntaan. Mikäli aikuinen toistuvasti vahvistaa lapsen häpeän tunnetta omalla paheksuvalla, mitätöivällä tai vihaisella toiminnallaan, häpeäkehitys häiriintyy ja lapsi on matkalla kohti kroonista häpeää, vahvaa ja vakavaa huonommuuden tunnetta, joka valtaa mielen ja kehon. Häpeävän minän suojaksi on luotava suojakuori, joka peittää haavoittuvan minuuden. Seurauksena voi olla vuorovaikutusstrategioita, jotka seuraavat meitä läpi elämän. Näitä strategioita ovat esimerkiksi miellyttäminen, vetäytyminen tai aggressio. Kaikki nämä strategiat ovat erinomaisen tärkeitä suojautumismekanismeja, joiden kautta kykenemme toimimaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Parhaimmillaan kykenemme käyttämään näitä mekanismeja joustavasti tilanteen mukaan pysyäksemme yhteydessä muihin ihmisiin. Mutta mikäli nämä mekanismit toimivat tiedostamattomasti, jäykästi ja vahingoittavasti meitä itseämme tai toisia kohtaan, kyse on pysyvästä vuorovaikutusstrategiasta, jonka purkamiseksi tarvitsemme toisen ihmisen myötätuntoista tukea. Suojautumismekanismit tulevat esille erityisesti haastavissa vuorovaikutustilanteissa. Tällöin piilossa olevat kiintymyssuhteemme aktivoituvat ja esille tulevat erilaiset toimintatavat, joiden kautta olemme elämämme aikana oppineet selviämään. Keskeistä on tunnistaa omia suojautumismekanismejaan, tulla niistä tietoisiksi. Tällöin ne eivät pääse hallitsemattomasti vaikuttamaan ihmissuhteisiimme tuhoavalla tavalla. Lasten ja nuorten elämässä näkyvä aggressio on keino tulla näkyväksi omien tarpeiden kanssa. Pieni lapsi tarvitsee mahdollisuuden harjoitella aggression ilmaisemista ilman, että häntä rangaistaan tunteestaan. Kun pieni lapsi lyö, häntä ohjataan lempeästi, mutta vahvasti, ettei lyöminen ole sallittua. Pienen hetken lapsi viipyy häpeässään, mutta aikuisen lempeän katseen alla, häpeä haihtuu nopeasti ja vaihtuu hyväksynnäksi ja huolenpidoksi. Mikäli lapsena emme ole saaneet ilmaista normaaleja, kehitykseen kuuluvia aggression tunteitamme, tulemme nolatuksi, torjutuksi ja hylätyksi ja jäämme häpeän tunteemme kanssa yksin. Aikuinen ei ole kestänyt minua kaikkine puolineni vaan osa minusta on torjuttu vääränlaisena. Aggression torjuminen tuottaa vaikeuksia ihmissuhteisiin. Erilaisten tiedostamattomien strategioiden kautta ihmisellä on mahdollisuus tulla edes jollakin tapaa näkyväksi, mutta nuo strategiat peittävät alleen häpeävän minän eli sen puolen itsessämme, joka ei minussa ole tullut lapsena hyväksytyksi. Näin voi syntyä erilaisia minän puolia, jotka aktivoituvat ihmissuhteissa hylkäämisen pelon seurauksena. Traumoja kokeneen lapsen on vaikeaa tunnistaa omia jäykkiä ja vahvoja suojautumismekanismejaan. Lapsi tarvitsee tuekseen aikuista, joka tunnistaa, sanoittaa ja säätelee ensin omia tunteitaan ja mallin kautta opettaa lapselle tärkeää mentalisoivaa tunnesäätelyn mallia. Tällöin myös aikuisen on oltava sinut omien, vaikeidenkin tunteidensa kanssa ja kyettävä reflektoimaan niitä ääneen perheessä. Mutta samalla aikuinen tunnistaa, sanoittaa ja kanssasäätelee lapsen tunteita ja vuorovaikutusstrategioita. Näin lapsella on mahdollisuus vähitellen luopua jäykistä itsesuojelun malleistaan ja oppia joustavaa vuorovaikutuksen säätelyä.
Famile-valmennus – Pysähtyminen itseni äärelle 13.3.2026 Suurperheen isänä Famile-valmennus oli minulle pysähtymisen ja vahvistumisen paikka. Arjessa on paljon vastuita ja velvollisuuksia. Muiden tarpeet menevät omien edelle, jolloin omien ajatusten kuunteleminen on välillä vaikeaa. Famile-valmennuksessa sain istua alas ja katsoa kaukaisuuteen sekä mahdollisuuden olla utelias omia tunteitani ja toimintatapojani kohtaan. Työntekijät kulkivat rinnallamme, kuuntelivat ja auttoivat sanoittamaan myös omaa epävarmuutta. Siitä tuli turvallinen ja toivorikas olo. Työntekijät kulkivat rinnallamme, kuuntelivat ja auttoivat sanoittamaan myös omaa epävarmuutta. Yhteisistä keskusteluista valmentajien kanssa jäi tunne, etten ole yksin kysymysteni kanssa. Minut ja perheeni kohdattiin myötätuntoisesti. Meitä kuunneltiin ja meihin haluttiin aidosti tutustua. Valmentajat eivät tulleet paikalle valmiiden vastausten kanssa, vaan ymmärrys perhehoitajuudesta muodostui teoreettisen tiedon, käytännön esimerkkien, työntekijöiden ammattitaidon ja läsnäolon kautta askel kerrallaan. Työntekijöillä riittää huumoria ja kaikesta voi puhua avoimesti Tiedän, ettemme jää yksin. Uskon, että jos meille joskus muuttaa huolenpitoa tarvitseva lapsi, olemme Familarin työntekijöiden kanssa jo niin tuttuja, että heiltä voi kysyä mitä vaan. Tiedän, ettemme jää yksin. Valmennus vahvisti myös näkemystä suunnitelmallisuuden merkityksestä perhehoidossa, mikä on minulle perheenisänä tärkeää. Saimme lisää ymmärrystä siitä, miten tärkeää on rauhallinen ja turvallinen arki lapselle. Valmennuksesta jäi olo, että meistä todella on tähän tehtävään, ja olo on luottavainen. Ymmärrän myös nyt, ettei perhehoitajaksi kasva yhdessä yössä, vaan siihen kasvetaan vähitellen ja opitaan koko ajan.
Omavalvonnan seurantahavainnot ja kehittämistoimenpiteet Q4/2025 27.2.2026 OHJAUS- JA VALVONTAKÄYNNIT Ohjaus- ja valvontakäyntien sisäistä raportointia uudistettiin vuoden 2025 aikana. Tavoitteena oli saada käynneiltä saatava tieto kaikkien yksiköiden käyttöön. Käyntien onnistumiset ja kehittämiskohteet raportoidaan aina tarkastuskertomuksen saavuttua yksikköön. Käyntejä raportoitiin vuoden 2025 loppuun mennessä 39, mukaan lukien sekä sosiaalihuollon että työsuojelun tarkastukset. Keskustelua tarkastuskäynneillä ovat aiheuttaneet esim. omavalvontasuunnitelmien sisältöjen erilaiset sisältötoiveet hyvinvointialueittain. Tarkastuksilla on myös todettu asiakirjojen tason olevan laadullisesti hyvä koko palvelulinjalla käytössä olevien asiakirjapohjien ansiosta. SOSIAALITYÖNTEKIJÖIDEN PALAUTEKYSELY Sosiaalityöntekijöiden palautekysely toteutettiin ensimmäisen kerran nykymuotoisesti tablettitietokoneella ja älypuhelimilla. Vastausten määrä aikaisempiin vuosiin moninkertaistui ja saimme arvokasta palautetta toimintamme kehittämiseksi. Palautteiden kokonaismäärä oli vuonna 2025 310 kappaletta. Vuoden kokonaiskeskiarvo oli 4,6 / 5. Kiitosta saimme erityisesti yhteistyön sujuvuudesta ja henkilöstön tavoitettavuudesta. Kehittämiskohteiksi yksittäisissä vastauksissa nousee asiakassuunnitelman tavoitteiden saavuttaminen. LASTEN ASIAKASKOKEMUSKYSELY (laitoshoito) Sijaishuollon laitosyksiköiden asiakaskokemusta on mitattu samalla kyselyllä jo noin 10 vuoden ajan. Asiakaskokemuskysely vaati kuitenkin päivittämistä. Kyselyn uudistaminen toteutettiin Laurea ammattikorkeakoulun kolmen opiskelijan kanssa. Kysymysten sisällöt muodostettiin yhdessä lasten ja nuorten kanssa työpajoissa. Lapset ja nuoret kertoivat, mikä heille sijaishuollon laitoshoidossa on tärkeää ja millaisiin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota. Uusi asiakaskokemuskysely otettiin käyttöön 1. marraskuuta ja vuoden loppuun mennessä vastauksia on kertynyt 134. Palautteen keskiarvo on 3,92 / 5. Tähänastisen palautteen perusteella erityistä huomiota kiinnitämme yhteisen tekemisen järjestämiseen ja lasten entistä suurempaa osallistumiseen yksikön arjen suunnitteluun. KUUKAUSITTAISET OMAVALVONTAKYSELYT Lastensuojeluyksiköiden laatua seurataan myös kuukausittaisilla omavalvontakyselyillä yksiköille. Kyselyssä on yhdeksän seurattavaa osa-aluetta: hoito ja kasvatus, asiakkaiden tilanne, lastensuojelulain mukaiset rajoitustoimenpiteet, turvallisuus, ravinto ja siisteys, kiinteistö, lääkehoito, poikkeamien käsittely sekä vuosikellon mukaiset tehtävät. Omavalvontaindeksi oli Q4/2025 92,9 (Q3/2025 92,1). POIKKEAMAT Q4/2025 Havaittujen puutteiden ja epäkohtien tunnistamiseksi ja korjaamiseksi seuraamme yksiköiden poikkeamaraportointia. Yksiköt raportoivat poikkeamista toiminnanohjausjärjestelmään, jonka jälkeen ne käsitellään yksikkö- ja palvelulinjakohtaisesti. Q4/2025 poikkeamia kirjattiin yhteensä 973 kappaletta (Q3/2025 844). Suoraan asiakkaiden hoitotyöhön liittyviä vakavia (luokka 4-5) poikkeamia oli 1,04 kappaletta tuhatta hoitovuorokautta kohden (Q3/2025 0,94). Lääkehoidon vakavia poikkeamia kirjattiin Q4/2025 8 eli 0,16 kappaletta tuhatta hoitovuorokautta kohden (Q3/2025 0,02). Q1/2026 Tulossa olevia toimenpiteitä: · Omavalvontakäyntien käynnistäminen · Traumasensitiivinen viitekehys -työskentelyn käynnistäminen kaikilla Familarin lastensuojelun palvelulinjoilla · Uudistuvan lastensuojelulain koulutukset