Familar Eemelin perhetukiyksikön yksikönjohtaja Mira Norräng korostaa hyvän vahvistamisen merkitystä perhekuntoutuksessa.

– Vahvistamme hyvää ja tuemme vaikealta tuntuvissa asioissa. Tavoite on aina se, että perhe pääsisi kotiutumaan. Perhekuntoutuksessa valvotaan lapsen etua, mutta tämä edellyttää myös vanhempien hyvinvointia, Norräng sanoo.

Vahva osaaminen perheiden tukena

Norrängilla on laaja kokemus lasten ja perheiden parista. Koulutukseltaan hän on lähihoitaja, sosionomi (YAMK) ja perhepsykoterapeutti. Lisäksi hän on syventänyt osaamistaan erilaisilla menetelmäkoulutuksilla, kuten traumafokusoidulla ohjaajuudella (TF-CBT). Ura on kulkenut vammaistyöstä lastensuojelulaitoksen ohjaajaksi, vastaanottokodin johtajaksi, lastenpsykiatrian poliklinikalle ja lopulta yksikönjohtajaksi perhetukiyksikköön.

Ammatillista polkua on muovannut vahva kiinnostus perhesuhteiden vaikutukseen lasten kehityksessä. Perhekuntoutuksessa korostuvat erityisesti kiintymyssuhteiden merkitys ja vanhemmuuden tukeminen jo varhaisessa vaiheessa.

– Jokaisella vanhemmalla on itse lapsena saatu vanhemman malli ja kaikki haluavat olla parhaita mahdollisia vanhempia. Lapsuudessa saatu malli vaikuttaa monesti siihen, mihin asioihin vanhemmat tarvitsevat tukea, Norräng sanoo.

Vahva ammattitaito ja erilaisten perhesuhteiden ymmärtäminen yhdistää myös Eemelin perhetukiyksikön moniammatillista tiimiä. Yksikkö on tunnettu lämpimästä hengestään, joka syntyy Norrängin mukaan juuri tiimistä. Hän arvostaa Familarin kehitys- ja koulutusmyönteisyyttä, joka on tukenut vahvasti perhekuntoutuksen osaamisen kehittämistä.

Omaohjaaja on lapsen turvallinen aikuinen

Yksikönjohtajan työn ohessa Norräng on ollut mukana luomassa omaohjaajuuden koulutusmallia Familarille. Hän korostaa omaohjaajan merkitystä lastensuojelu- ja perhetyössä.   

– Olen innostunut Familarin halusta vahvistaa omaohjaajien ammatillisuutta koulutuksen avulla, sillä sen vaikuttavuus nähdään meillä olennaisena osana lapsen kiintymyssuhteen tukemista.

Perhepsykoterapeutin taustansa kautta Norräng syventää ymmärrystä perheiden kokonaisvaltaisesta huomioimisesta ja vuorovaikutuksen merkityksestä. Hän näkee, miten kiintymyssuhdetraumat tulevat esille arjessa niin perhekuntoutuksessa, lastensuojelulaitoksissa kuin perhetyössäkin.

– Tärkeintä on, että emme vastaa oireeseen oireella vaan näemme oireen taakse ja voimme sitä kautta omaohjaajina auttaa ja tukea sekä lapsia että vanhempia.

Erityisesti pitkäaikaisissa sijoituksissa lapsi harjoittelee kiintymyssuhdetta omaohjaajan kanssa.

– Lapsi pyytää, että ole minulle turvallinen aikuinen, vaikka minä en pysty sitä sanomaan. Se että kuulemme sen, ja seisomme rinnalla turvallisena aikuisena, on yksi olennaisimpia asioita omaohjaajuudessa, Norräng summaa.

Traumasensitiivisyys ja luottamus ohjaavat kohtaamisia

Eemelin perhetukiyksikön teoreettisena viitekehyksenä toimii traumasensitiivisyys. Se tarkoittaa kykyä nähdä vanhemman toiminnan taakse ja kohdata asiakkaat sensitiivisesti. Norräng korostaa, että työssä tarvitaan vahvaa mentalisaatiokykyä ja syvällistä ymmärrystä perheiden historiasta, jotta heitä voidaan aidosti auttaa eteenpäin.

– Kohtaamme usein vanhempien aikuiskiintymyssuhteiden haasteita ja traumakokemuksia, jotka voivat vaikeuttaa oman lapsen tunteiden näkemistä ja niihin vastaamista. Vaikka puhumme asiat suoraan, emme kohtaa vanhempia besserwissereinä, vaan näemme syyt asioiden takana. Kohtaamme asiakkaat ennen kaikkea ammatillisella otteella, ihminen ihmiselle. Vaikka jokaisella on eletty elämä, sen ei tule määrittää nykyhetkeä tai vaikuttaa perheen saamaan tukeen.

Perheet päästävät työntekijät elämäänsä ja koteihinsa, avaten henkilökohtaisia asioitaan. Se vaatii todella paljon rohkeutta. Takapakit ovat luonnollinen osa prosessia.

– Perhekuntoutus on matkana samankaltainen kuin koko elämä. Me kasvamme, kehitymme ja muutumme. Tärkeintä on ymmärtää, että vaikeudet kuuluvat asiaan, ja niistä eteenpäin pääseminen vaatii työtä, Norräng muistuttaa.

Vaikuttavuus syntyy kokonaisvaltaisuudesta ja oikea-aikaisuudesta

Norräng toivoo, että perhekuntoutuksen vaikutusta pidemmällä aikavälillä tutkittaisiin, sillä hän uskoo vahvasti, että sen avulla voidaan välttää sijoituksia, kun perhe saa tukea ja apua jo ennen tilanteen kriisiytymistä. Hän näkee perhekuntoutuksen tärkeänä myös aikaisemmassa vaiheessa perheiden tukena tai osana prosessia perheiden jälleenyhdistämisessä pitkän sijoituksen jälkeen.

Hän korostaa myös hyvinvointialueiden tekemän työn arvoa ennen perhekuntoutukseen tuloa. 

– Kun perhekuntoutus tehdään oikea-aikaisesti ja vanhemmat ovat siihen valmiita, kaikki tehty työ tukee toisiaan. Yhteistyö hyvinvointialueiden kanssa on hyvää ja sujuvaa, mistä olen todella iloinen, Norräng kiittelee.

Perhekuntoutuksessa nähdään aitopaikalta perheen koko laaja verkosto, johon voi kuulua esimerkiksi aikuis- ja lastenpsykiatrian palveluita, päihdeklinikkakäyntejä sekä päiväkoti, koulu ja kouluterveydenhuolto.

– Yksityisellä sektorilla ja hyvinvointialueilla on paljon osaamista, joka olisi tärkeää saada mahdollisimman kokonaisvaltaisesti käyttöön ilman että teemme työtä päällekkäin.

Pitkäjänteisyys palkitaan

Perhekuntoutus ottaa aikaa, ja pitkäjänteinen työskentely antaa tukevan jalansijan perheiden kotiutumiselle. Koskaan ei luovuteta, vaan käännetään kaikki mahdolliset kivet ja kannot, mutta täydellisyyttä ei voi luoda keinotekoisesti.

– Kukaan meistä ihmisistä ei ole täydellinen. Vaikka kuinka monta kertaa painaisi täyteen vesilasiin peukalolla kuoppaa, se ei onnistu – kun se kuoppa tulee, voi sanoa olevansa täydellinen, mutta ei saa huijata jäähileillä ja liivatteella, Norräng kuvailee.

Työn todellinen arvo on asiakkaiden onnistumisissa ja perheiden hyvinvoinnissa.

– On hienoa tavata meiltä kotiutuneita asiakkaita, nähdä kuinka vanhemmat kukoistavat ja kuulla lasten suusta, että meillä on nykyään kotona kivaa – se on paras kiitos työstämme.

Teksti: Mari Neuvonen | Kuva: Henri Peltomaa