Aada koki pelkoa sijoituksen alussa, ettei hän ole riittävän hyvä meille. Hän pelkäsi kiintyä meihin ja samalla, että joutuisi takaisin laitokseen. Aadalla oli vahva epäonnistumisen pelko. Se oli monimutkainen ilmiö, joka vaati meiltä perhehoitajilta ymmärrystä ja tukea. Parhaamme mukaan kuuntelimme, juttelimme ja tuimme, yritimme auttaa Aadaa selviytymään pelosta ja luottamaan tulevaan.

Suhde Aadaan oli pelkojen ja vahvojen suojamuurien vuoksi vaikea rakentaa, hyvin erilaista kuin biologisten lasten kanssa. Tietenkin se oli aivan ymmärrettävää. Ehkä me olimme naiiveja, kun ajattelimme, että rakastamalla kaikki rakentuu kuin itsestään, että voimme rakastamalla muuttaa Aadan ehjäksi. Aada oli niin erilainen. Hän ei alkuvaiheessa hyväksynyt lainkaan läheisyyttä. Hän ahdistui kädestä olkapäällä tai yrityksestä halata. Ymmärsin vähitellen, että läheisyyttä pitää annostella Aadan sietokyvyn mukaan.

Meidän oli oltava valmiina antamaan kaikkemme lapselle ja tehtävä töitä kiintymyssuhteen syntymiseksi, vaikka kukaan ei voinut taata, että kova työ kannattaa. Mietin usein, muodostuuko suhde lopulta ja alkaako Aada kiintyä meihin. Aadan biologisen äidin oli vaikea hyväksyä meitä Aadan elämään ja hän muistutti usein Aadaa siitä, ettemme me ole Aadan oikea perhe. Se oli hänen tapansa pitää kiinni suhteesta Aadaan. Vaikeuksista huolimatta suhde alkoi kuitenkin muodostumaan vähitellen ja luottamus lisääntyi.

Kun tänään mietin tuota aikaa, lähes 20 vuotta taaksepäin, olen ylpeä millainen hieno, elämässä pärjäävä nuori nainen hänestä on kasvanut. Olemme yhteydessä päivittäin. Hän antaa halauksen, kertoo rakastavansa ja on jopa kiitollinen. Jälkeenpäin ymmärrän, että yritin elää oppikirjamaisen suunnitelmani mukaisesti ja unohdin elää ja hengittää hetkessä. Lopulta ymmärsin luopua suorittamisesta, istua alas ja antaa tilanteelle aikaa. Ymmärsin, että perhehoitajuus on pieniä, päivittäisiä tekoja. Se vaatii sitkeyttä ja armollisuutta sekä itseä että lasta kohtaan. Sen jälkeen kaikki alkoi rakentua kuin itsestään. Aadalle tärkeintä oli, että annoin itselleni luvan myös epäonnistua ja sen jälkeen taas korjata ja kasata takaisin. Aada tiesi, että olin tuki ja turva, kallio, johon nojata.

Myöhäisenä elokuun iltana kuulen keittiön oven raottuvan. Perheemme nuori seisoo ovella maahan katsellen. Katson hänen pitkäksi venähtänyttä olemustaan ja alas päin painunutta päätänsä. Tiedustelen lempeästi, mitä hänelle on mielessä. Nuori mutisee jotakin mokaamisesta. Istumme rauhassa alas ja pyydän häntä kertomaan lisää. Kuulemani asiat nostattavat itsessäni ensin kiukustumisen tunteita. Juuri tästä asiastahan olemme puhuneet satoja kertoja ennenkin ja nyt taas! Saan kuitenkin pian itseni rauhoittumaan, kun muistutan itselleni, että hän vielä opettelee elämän koukeroita. Huomaan myötätunnon hiipivän tilalle, kun katson nuoren kyyneltyviä silmiä ja kuulen pitkän niiskaisun. ”Kuule, kiitos, että kerroit. Ihan mahtava juttu, että kerroit tästä minulle” sanon ja silitän nuoren kasaan painuneita hartioita.

Huomenna on uusi päivä ja kaikki kyllä järjestyy.

Olen silittänyt näitä hartioita niin monta kertaa aikaisemminkin, milloin surun ja pettymysten, milloin ilon ja onnistumisten hetkillä. Miten paljon olemmekaan yhdessä kokeneet ja miten pitkän tien olemmekaan kulkeneet. Ehkä se kaikki on lopulta johtanut tähän, että hän kokee olonsa turvalliseksi ja hän uskaltaa kertoa minulle. Hän tietää, että vaikka mitä tapahtuisi, minä olen tässä, tuen, autan ja ymmärrän. ”Mennäänkö nukkumaan, huomenna on uusi päivä ja kaikki kyllä järjestyy” sanon.

Sienien kerääminen on hauskaa koko perheen ajanvietettä ja sienistä saa loihdittua monenlaista lisuketta riistaruuan oheen, mutta sienet toimivat todella hyvin myös pääraaka-aineena ruuan valmistuksessa. Kaiken lisäksi lähimetsästä itsekerätyt sienet ovat varmasti vastuullista lähiruokaa. Tässä Familarin palvelujohtajan Anssi Nikkarisen ohjeet herkulliseen kanttarellipastaan.

Kanttarellipasta, joka ei voi mennä pieleen:

Ainekset:

250 g tuoreita kanttarelleja

400 g pastaa (esim. tagliatelle tai spaghetti)

2 rkl oliiviöljyä tai voita

1 pieni sipuli, hienonnettuna

2 valkosipulinkynttä, murskattuna

2 dl kuohukermaa tai kasvipohjaista kermaa

Suolaa ja mustapippuria maun mukaan

Tuoretta persiljaa tai basilikaa hienonnettuna

Parmesaania tai kasviperäistä juustonkorviketta raastettuna

Ohjeet: 

1. Puhdista kanttarellit huolellisesti harjalla tai pyyhkimällä ne puhtaaksi. Tarvittaessa voit leikata suuremmat sienet pienemmiksi paloiksi. 

2. Keitä pasta ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä, kunnes se on al dente. Valuta pasta ja säästä hieman keitinvettä myöhempää käyttöä varten. 

3. Kuumenna öljy tai voi suurella pannulla keskilämmöllä. Lisää hienonnettu sipuli ja paista, kunnes se on pehmeää ja läpikuultavaa. 

4. Lisää valkosipuli ja paista vielä hetki, kunnes valkosipuli tuoksuu. 

5. Lisää kanttarellit pannulle ja paista, kunnes ne ovat saaneet väriä ja neste on haihtunut. 

6. Mausta suolalla ja pippurilla. Voit lisätä myös muita mausteita, kuten timjamia tai rosmariinia, jos haluat. 

7. Kaada kerma pannulle ja anna kiehua muutama minuutti, kunnes kastike on hieman sakenevaa. 

8. Lisää keitetty pasta pannulle kanttarellikastikkeen joukkoon. Jos kastike on liian paksua, voit ohentaa sitä lisäämällä hieman pastan keitinvettä. 

9. Sekoita pasta ja kastike hyvin yhteen ja anna lämmetä hetki. 

10. Viimeistele hienonnetulla persiljalla tai basilikalla ja raastetulla parmesaanilla tai juustonkorvikkeella. 

11. Tarjoile heti, kun pasta on vielä lämmintä. 

Nauti kanttarellipastasi sellaisenaan tai yhdessä raikkaan vihersalaatin kanssa.

Buon appetito! 

TEKSTI: Anssi Nikkarinen, Palvelujohtaja ja Maistuvaa Familarissa -ruokaprojektinvetäjä

Alkuperäinen artikkeli julkaistu Familar Uutiset 2024 lehdessä.

Joinain päivinä perhehoitajuus on kiirettä ja lukemattomia hoidettavia asioita, mutta se on myös mahdollisuus kohdata lapsi rauhassa, kulkea vierellä ja opetella elämää yhdessä. Se on käsi kädessä kuljettuja koulumatkoja, kun kaikki jännittää ja pientä pelottaa. Mutta se on myös hetkiä, kun katsot lapsen ottavan koulurepun, huikkaavan hei ja lähtevän luottavaisin mielin kulkemaan yhdessä opeteltua tietä.

Perhehoitajuus on valvottuja öitä, sadutusta ja silitystä uneen. Mutta se on myös hyvän yön toivotus, halaus ja kiitollinen mieli eletystä päivästä. Onnellisuus lapsen puolesta, joka osaa ja selviää.

Perhehoitajuus on arjen askareita, mutta se on myös sydämen työtä. Halu tukea niissä hetkissä, kun tukea tarvitaan. Suostumus näyttää itsensä läheltä ja olla aikuisen malli tuleville taipaleille. Luottamusta siihen, että jokaisella päivällä on väliä, jokaisella hyvällä hetkellä, vaikka ne olisivat vain pieniä pilkahduksia haasteiden edessä. Hyvä kantaa aina ja satoa korjataan toisinaan vasta vuosien päästä.

Perhehoitajuus on lukemattomin arjen teoin osoitettu kokemus lapselle, että hänellä on merkitys. Se on lapselle syntynyt luottamus, että joku uskoo minuun.

– Sijaisperheen äiti

VASTUULLISUUS LASTENSUOJELUPALVELUISSA

Mehiläisen sosiaalipalveluiden vastuullisuuden painopistealueet, joihin vuonna 2025 kiinnitetään erityistä huomiota ovat ympäristö, tietoturva ja tietosuoja sekä ihmisoikeudet.

TOTEUTUNEET KEHITTÄMISTOIMET

Vuosittainen työn vaarojen arviointi

Työn vaarojen arviointi tehtiin ensimmäisen kerran Pelsu järjestelmään vuonna 2024 ja keväällä 2025 oli ensimmäinen päivityskierros. Huomiota kiinnitettiin erityisesti riskiarviointien tasoon ja kehittämis-toimenpiteiden toteuduttua mahdollisesti jäljelle jäävän riskin hallintaan. riskien arviointiin. Erityisesti riskiarvioinneissa kiinnitettiin huomiota psykososiaaliseen kuormitukseen sekä uhka- ja väkivaltatilanteiden hallintaan.

Asiakasdokumentaation omavalvonta

Lastensuojelun sijaishuollon perhehoidon ja laitoshoidon sekä perhekuntoutuksen yksiköihin toteutettiin vuosittaiset omavalvontakäynnit, joiden aiheena oli asiakastyön dokumentaatio. Omavalvontakäynnin aihe liittyy tulevaan sosiaalihuollon kannan käyttöönottoon. Omavalvontakäynnit toteutettiin pääosin samansisältöisinä myös muilla Mehiläisen sosiaalipalveluiden linjoilla. Käyntien havaintojen perusteella tehtävistä kehittämistoimenpiteistä päätetään yhteenvetojen valmistuttua elokuun aikana.

OHJAUS- JA VALVONTAKÄYNNIT

Ohjaus ja valvontakäynneillä olemme saaneet ohjausta esim. lääkehoitolupien voimassaoloaikoihin. Voimassaoloajat vaihtelevat hyvinvointialueiden välillä ja olemme pyrkineet huomioimaan ne palveluissamme. Lääkehoito toteutuu aina sosiaali- ja terveysministeriön Turvallinen lääkehoito- suosituksen mukaisesti.

Kiittävää palautetta yksiköihin on saatu esim. laadunhallinnan kokonaisuudesta ja hyvää kohtelua koskevasta suunnitelmasta.

SOSIAALITYÖNTEKIJÖIDEN PALAUTEKYSELY

Uudistimme asiakkaiden vastuusosiaalityöntekijöille tehtävän palautekyselyn. Siirryimme aikaisemmasta vuosittaisesta palautekyselystä jatkuvaan kyselyyn, ja saimme vastausten määrän jo ensimmäisen kvartaalin aikana viisinkertaistumaan verrattuna aikaisempaan koko vuoden palautemäärään.

Vuoden 2025 ensimmäisen vuosipuoliskon aikana lasten ja nuorten vastuusosiaalityöntekijät antoivat palveluidemme kokonaisarvosanaksi kouluarvosanoilla 9+. Palveluiden laatua arvioidessa asteikolla 1-5 arvosana on 4,6. Vastauksia on vuoden 2025 aikana kertynyt 172.

KUUKAUSITTAISET OMAVALVONTAKYSELYT

Lastensuojeluyksiköiden laatua seurataan myös kuukausittaisilla omavalvontakyselyillä yksiköille. Kyselyssä on yhdeksän seurattavaa osa-aluetta: hoito ja kasvatus, asiakkaiden tilanne, lastensuojelulain mukaiset rajoitustoimenpiteet, turvallisuus, ravinto ja siisteys, kiinteistö, lääkehoito, poikkeamien käsittely sekä vuosikellon mukaiset tehtävät.

Omavalvontaindeksi vuoden 2025 toisella neljänneksellä oli 91,1 (Q1/2025 91,4).

Poikkeamat Q2/2025

Havaittujen puutteiden ja epäkohtien tunnistamiseksi ja korjaamiseksi seuraamme yksiköiden poikkeamaraportointia. Yksiköt raportoivat poikkeamista toiminnanohjausjärjestelmään, jonka jälkeen ne käsitellään yksikkö- ja palvelulinjakohtaisesti.

Q2/2025 poikkeamia kirjattiin yhteensä 784 kappaletta (Q1/2025 896). Suoraan asiakkaiden hoitotyöhön liittyviä vakavia (luokka 4-5) poikkeamia oli 0,61 kappaletta tuhatta hoitovuorokautta kohden (Q1/2025 0,64).

Lääkehoidon vakavia poikkeamia kirjattiin Q2/2025 1 kappaletta eli 0,02 kappaletta tuhatta hoitovuorokautta kohden (Q1/2025 0,09). Näiden poikkeamien osalta jatkettiin lääkkeiden dosettijakoon ja dosettien säilytykseen liittyvien toimenpiteiden selkiyttämistä.

Q3/2025

Tulossa olevia toimenpiteitä:

• henkilöstötutkimus
• omavalvontakäyntien tulosten käsittely ja kehittämistoimien laadinta
• toiminnan riskien arviointi

Keväällä 2023 Familarissa päätettiin ottaa ensimmäistä kertaa sosiaalityön opiskelija johtamisen harjoitteluun. Aluksi pohdittiin, miten ja missä harjoittelu toteutettaisiin, jotta harjoittelusta saataisiin mahdollisimman hyvin palveleva jakso harjoittelijalle. Päädyttiin siihen, että harjoittelijan pääasiallisena yksikkönä toimii Familar Ylöjärven lastensuojelun erityisyksikkö, jossa yksikönjohtaja Johanna Blom toimii harjoittelun lähiohjaajana.

Lisäksi sovittiin, että mukaan tulee Pirkanmaan alueen perhehoidon palvelupäällikkö Anne Ala-Keturi, joka toimi harjoittelun ohjaajana sosiaalityön viitekehyksestä käsin perhehoidon lisäksi. Sosiaalityön opiskelija Veera Haaranen aloitti harjoittelun syyskuussa 2023.

– Ajatus tämänkaltaisesta pilottikokeilusta innosti jo ennen Veeran harjoittelun alkua. Yksikönjohtajan työhön on harvoin mahdollisuus tutustua näin tiiviisti. Veera oli jo heti alusta asti mukana kaikissa yksikönjohtajan työtehtävissä sisäistäen hienosti roolinsa neutraalina tarkkailijana eri tilanteissa. Tilanteiden jälkeen sekä ohjauskeskusteluissa reflektoitiin yhdessä tilanteiden kulkua ja yksikönjohtajan toimintamalleja esimerkiksi henkilöstöjohtamisessa, kuvailee Familar Ylöjärven yksikönjohtaja Johanna Blom.

Harjoittelun laatu varmistettiin hyvällä ohjauksella

– Ensialkuun mietitytti, että miten tämä kokonaisuus Veeran harjoittelussa saadaan toteutettua laadukkaasti ja niin, että harjoittelija saisi kokemuksen siitä, mitä kaikkea esihenkilötyö ja johtaminen Familarissa voisi olla, pohtii Pirkanmaan perhehoidon palvelupäällikkö ja sosiaalityöntekijä Anne Ala-Keturi.

Yhteistyössä Familar Ylöjärven yksikön ja yksikönjohtaja Johanna Blomin kanssa harjoittelun ohjaaminen saatiin kuitenkin sujuvaksi. Säännöllisin väliajoin tavattiin joko kasvokkain tai Teamsilla ja käytiin läpi kuulumiset sekä erityiset kysymykset, jotka pohdituttivat siinä hetkessä. Ala-Keturin ohjaustehtävässä korostuivat sosiaalityön merkitys ja sosiaalityöntekijän rooliin perehtyminen perhehoidossa.

Säännöllisin väliajoin tavattiin joko kasvokkain tai Teamsilla ja käytiin läpi kuulumiset sekä erityiset kysymykset 

Henkilöstöjohtamisen monipuolisuus yllätti

Veeran kokemus sosiaalityön harjoittelusta Familarilla on ollut erittäin positiivinen.

– Ensimmäisestä päivästä lähtien minut otettiin lämpimästi vastaan. Harjoittelun aikana pääsin tutustumaan niin sijoitettuihin nuoriin kuin työntekijöihinkin.

Vaikka harjoittelun painotus oli johtamisessa ja hallinnossa, on asuinyksikköjen arkeen osallistuminen tärkeä osa yksikönjohtajan työtä.

– Henkilöstöjohtaminen oli itselleni täysin uutta ja olikin yllättävää, miten monenlaisia ja monipuolisia työtehtäviä siihen liittyy. Tarvitaan sekä jämäkkyyttä että lempeyttä, ja tästä Johanna on oivallinen esimerkki, Veera kertoo.

– Harjoittelun kannalta oli hyödyllistä, että pääsin osallistumaan aivan kaikkiin yksikönjohtajan työtehtäviin. Harjoittelijana pystyin myös itse vaikuttamaan omiin työtehtäviini oman kiinnostuksen, aiempien kokemusten ja taitojeni mukaan.

Sosiaalityöntekijän pätevyys sopii monille sektoreille

Nykyisiä ja tulevia sosiaalityöntekijöitä Veera haluaa muistuttaa siitä, että sosiaalityöntekijän pätevyyttä voi hyödyntää muillakin sektoreilla kuin sosiaalityöntekijän virassa.  

– Harjoittelun kautta sain hyödyllisiä näkökulmia sosiaalityön kenttään, yhteistyötahoihin ja muiden toimijoiden toimintakulttuureihin, korostaa Veera.  

Familarin perhehoidossa sosiaalityöntekijöiden rooli on merkittävä ja monipuolinen: he johtavat vaativia asiakasprosesseja ja vastaavat asiantuntijoina siitä, että prosessit toteutuvat lain ja sovittujen käytäntöjen mukaisesti.  

– Sosiaalityöntekijät toimivat myös ”vastinpareina” hyvinvointialueiden sosiaalityöntekijöille. Siksi onkin arvokasta, että useat perhehoidon sosiaalityöntekijät ovat työskennelleet aiemmin myös kuntien lastensuojelun viranhaltijoina ja ymmärtävät, millaisessa kontekstissa virassa olevat sosiaalityöntekijät toimivat. Tämä mahdollistaa tärkeän ammatillisen vuoropuhelun sosiaalityön ammattilaisten välillä, kertoo Anne.  

Harjoittelukokemuksen oltua kaikkien osapuolten näkökulmasta onnistunut ja positiivinen, on Familarissa päätetty, että sosiaalityön opiskelijoiden harjoittelut tulevat jatkumaan edelleen ja prosessia tullaan kehittämään.  

TEKSTI: Veera Haaranen, Familar Ylöjärven yksikönjohtaja Johanna Blom, Familar perhehoitopalveluiden palvelupäällikkö Anne Ala-Keturi

Alkuperäinen artikkeli julkaistu Familar uutiset 2024 lehdessä

Oli kesäinen päivä ja suuntasimme veneellä saareen. Tämä oli ollut lapsiemme suuri toive ja päätimme sen toteuttaa koko viisihenkisen perheemme voimin. Pakkaaminen oli tärkeä osa retkeä, jokainen sai ottaa omat unilelunsa mukaan sekä muutaman lelun. Myös omat makkaratikut löysivät tiensä reppuihin. Pojilta tuli hyviä huomiota ottaa mukaan mm. tulentekovälineet ja sytykkeet. Eväät olivat isossa roolissa ja kävimme ostamassa kaupasta grillattavaa sekä aamiaistarvikkeita kaikkien toiveiden mukaisesti. Herkkuja, mukaan lukien grillattavia vaahtokarkkeja totta kai napattiin myös mukaan.

Tullessamme saareen umpitäydellä veneellä ja porukalla, kohtasimmekin jännittävän tilanteen. Mihin saada vene pysymään hyvin ja miten saamme tavarat kannettua kuivina saareen isojen kivien seasta. Vähän tunteet nousivat kaikilla pintaan, kun odotus laukesi ja venekin pitäisi saada kolhimatta perille. No tässä onnistumme ja sitten aloimme etsimään sopivaa telttapaikkaa jättikokoiselle teltallemme. Pojat keksivätkin hyvän paikan ja teltan pystytys aikuisten kesken alkoi. Tässä kohtaa nopeimmat lapsistamme tyhjensivätkin jo kilpaa eväsreppua.

Teltan kokoaminen ei sujunut ihan ongelmitta ja hetken kokosimmekin täysin eri logiikalla mieheni kanssa telttaa, jonka jälkeen totesin, että parempi antaa olla, hän jatkakoot itse loppuun oman logiikkansa kanssa. Ehdin siinä samassa torua lapsia eväiden levittämisestä ja aloin laittamaan tavaroita järjestykseen. Tulimuurahaiset polttivat jalkojani ja tilanne meinasi mennä jo itselläkin epätoivon puolelle.

Teltta saatiin kuin saatiinkin kasattua, tavarat järjestettyä ja vene kiinnitettyä. Mieheni alkoi valmistaa ruokaa ja ai että. Jo alkoi hymy palata perheemme kasvoille. Hyvä ruoka, parempi mieli, vai miten se olikaan. Grilliruokaa ja nokipannukahvit, voiko ihmisen elo paremmaksi muuttua? Kaunis järvimaisema ja auringonlasku. Täydellistä!

Lapset olivat tutkineet saarta jo jonkin verran ja pyysivät kovin meitä mukaan tutkimusmatkalle. Näimme mm. kaksi elävää kyykäärmettä, luita ja kalanruotoja. Lapsien mielestä ne olivat mahtavimmat löydät ikinä. Kuopus sai elämänsä ensimmäisen kalan virvelillä ja ensimmäinen yö yhteisessä teltassa oli todella mieleenpainuva ja kokemisen arvoinen kaikkine tunteineen ja tunteenpurkauksineen.

Alkoi ihan naurattaa, kun katselin illalla miestäni kaikkensa antaneena makuupussissa. Nauroin vatsa kippurassa, näyttihän hän ihan kevätkääryleeltä ja teltan kokoamiserimielisyydet olivat tipotiessään. We made it!

Innostus, epävarmuus, pelko, luottamus, perheen yhdessäolon voima, jännitys ja puhdas ilo olivat tunteita, joita koimme yhdessä perheenä. Jos ei mene koskaan epämukavuusalueelle, niin ei voi koskaan saavuttaa mitään uutta. Meille jäi upeat muistot, jotka kantavat vielä tänäkin päivänä. Se, että olimme kaikki vieraalla maaperällä, toi retkeemme varmasti yhteen hitsautumisen tunnetta sekä syvyyttä. Kaikilla oli välillä tunteet pinnassa, mutta selvisimme kaikesta yhdessä! Jokainen toi retkeen oman osansa ja taitonsa. Oman innostuksensa ja epävarmuutensa. Ensi kesänä lähdemme uudelleen saareen ja uskon että ainakin teltan kasaus sujuu hieman sujuvammin kuin viime kesänä.

Kirjoittanut: Familarin perhehoitaja Leena

Vuonna 2012 sain tiedon, että sosiaalityöntekijäni teki kohdallani päätöksen kiireellisestä sijoituksesta. Olin tuolloin 14- vuotias huonosti voiva sekä koulua käymätön nuori. Päivää ennen suunniteltua sijoituksen alkamista, suunniteltu yksikkö vaihtuikin toiseen ja sain kuulla sijoituspaikan olevan kodinomainen yksikkö piispanristillä. Jälkikäteen ajateltuna tämä taisi olla parhaita asioita mitä minulle koskaan sattui. Alku vaikeuksien jälkeen löysin paikkani Myötävirrasta, ja aloin järjestämään ohjaajien tuella elämääni kuntoon. Ohjaajista inspiroituneena hainkin opiskelemaan lähihoitajaksi, josta tein itselleni uran. Jälkikäteen olen nauranut sille kerralle, kun ymmärsin etteivät ohjaajat oikeasti asu Myötävirrassa ja heillä on oma elämä työn ulkopuolella. Kadehdin ajatusta työskennellä ihmisten kanssa, ja pitää heistä huolta kun he sitä tarvitsevat. Jo lähihoitajaksi opiskellessa kysyin Hetalta mahdollisuutta tulla Myötävirtaan suorittamaan harjoittelua, mutta sijoituksesta ei ollut vielä riittävästi vierähtänyt aikaa.

Ohjattavasta ohjaajaksi

Vuonna 2022 aloitin sairaanhoitajan opinnot Turun AMK:ssa, ja tarjouduin suorittamaan harjoittelua Myötävirrassa sillä ajatuksella ettei se kuitenkaan sopisi Hetalle. Yllätyksekseni sain huomata Hetan suostuvan tähän, ja aloitin mielenterveys- ja päihdetyön harjoittelun Myötävirrassa. Alku oli haasteellinen, kun yrittää sopeutua rooliin ohjaajana entisen nuoren sijaan. Työyhteisö otti minut avosylin vastaan, vaikkakin myös henkilökuntaa jännitti ymmärrettävästi myös, kuinka sopeudun ohjaajan rooliin. Pikkuhiljaa sopeuduin talon sääntöihin ja rutiineihin eri tavalla mihin olin tottunut. Nuorille kerrottiin alusta asti omasta sijoituksestani, ja koen että se helpotti suhteen luomista nuoriin sillä tiesin miltä tuntuu sijoitettuna oleminen kyseiseen yksikköön.

Osaamisen laajentamista

Suurimpana yllätyksenä tuli ehdottomasti lastensuojelulaissa tapahtuneet uudistukset, ja näiden asioiden oppimisessa meni aikaa. Itse sijoitukseni aikana en ollut järin kiinnostunut lakipykälistä, mutta nyt olikin velvollisuus osata ja tietää lastensuojelulain pääpiirteitä. Hyödyllisenä puolestaan pidin sitä, että tiesin mistä yksikössä löytyy esim. siivousvälineet, ja tiesin päivärytmin sisältöä sekä viikoittaisia askareita joita nuorten kanssa tehdään.

Sitä voi jakaa, mitä on itse saanut

Nautin ohjaajana työskentelyssä Myötävirrassa, ja olikin erityisen ihanaa huomata itsessään se kehitys siitä nuoresta kapinoivasta teinistä siihen ihmiseen, joka olen nyt, pian valmistuva sairaanhoitaja, joka on kykeneväinen työskentelemään lastensuojelussa ja olemaan luotettava ja turvallinen aikuinen nuorille. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että sain olla sijoitettuna juuri Myötävirrassa, ja sain myös kunnian työskennellä ihmisten kanssa jotka minut kasvattivat.

Parasta harjoittelussa oli Sallin omakohtainen kokemus ja sitä kautta ajatus miten kohdella asiakkaita

-Yksikönjohtaja Heta Söderström

TEKSTI: Salli

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Familar Uutiset lehdessä 2024

Kuntoutusjaksot kestävät keskimäärin 1,5 vuotta, nuoren yksilöllisen tarpeen ajan. Masentuneet, ahdistuneet ja itsetuhoiset nuoret, syömishäiriöstä, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja pakko-oireista kärsivät nuoret ovat Kuntoutuskodin ensisijaisia asiakkaita.

Kuntoutuskodissa on kaksi seitsenpaikkaista yhteisöä Pirtti ja Kaari. Henkilökunta koostuu kaikkiaan seitsemästätoista sosiaali- ja terveysalan ammattilaisesta, lähihoitajista, sairaanhoitajista ja sosionomeista. Henkilökunnalla on monipuolista erityisosaamista ja koulutusta mm. traumaosaamiseen ja syömishäiriöihin. Kuntoutuskodista verkostoidutaan nuoren hoitavan tahon kanssa, lähialueen oppilaitosten ja työpajojen kanssa sekä muiden nuoria tukevien toimijoiden kanssa. Kuntoutuskodin piha-alueella on kolmen yksiön rivitalo Pirtinpiha, jonne osa nuorista siirtyy vuokrasuhteisesti harjoittelemaan yksinasumista.

Kuntoutusjakson ja itsenäistymisvaiheen tavoitteina ovat nuoren psyykkisen voinnin tasaantuminen ja sen ylläpitäminen sekä nuoren oman toimijuuden vahvistuminen.

Sosiaalinen yhteiskuntavastuu

Kuntoutuskoti OIVAn sosiaalinen yhteiskuntavastuu näkyy mm. siinä, että kuntoutusjaksolle tulevat nuoret saadaan pois syrjäytymisen vaarasta. Monet nuoret sairastuttuaan etääntyvät ystävistään ja ikätasoisesta seurasta. Sairaus tuottaa pelkoa ja häpeää ja nuoret turvautuvat ensisijaisesti kotioloihinsa ja sulkeutuvat omiin huoneisiinsa. Kuntoutusjaksolle tullessa nuori saa oman huoneen turvakseen, mutta yhteisön arki täyttyy monista yhteisöllisistä tekemisistä ja tapahtumista. Yhteisöissä nuoret harjoittelevat toistensa huomioimista ja erilaisuuden ja tasa-arvon kunnioittamista sekä palavereissa ääneen puhumista ja mielipiteidensä sanomista.

Yhteisöissä nuoret harjoittelevat toistensa huomioimista

Vastuu ympäristöstä

Ympäristöllinen yhteiskuntavastuu näkyy kuntoutuskodin arjessa mm. seuraavissa asioissa. Kuntoutuskodissa tarjottava ruoka valmistetaan itse. Nuorilla on viikoittain yksi ruoanvalmistusvuoro ja ohjaaja toimii aina nuorelle tukena. Nuorta ohjeistetaan arvioimaan valmistettavan ruoan määrää, jotta hävikkiruokaa ei synny. Nuoret ovat olleet myös innokkaita lähialueen siistijöitä. Yksikköön on hankittu roskien keräämiseen tarkoitettuja roskapihtejä ja nuoret ovat usein siistineet lähialueen katuja ja metsiä. Ympäristövastuuta on myös ohjata nuoria käyttämään julkisia kulkuneuvoja.

Taloudellinen vastuu

Taloudellinen yhteiskuntavastuu toteutuu nuorten terveyden näkökulmasta mm. niin, että nuoret osallistuvat yhteisön liikunnallisiin hetkiin. Peruskunnon ylläpitäminen tukee mielenterveyttä ja ehkäisee monia somaattisia sairauksia.

Kuntoutuskodissa tarjoamme nuorille ympärivuorokautisen turvan ja tuen. Kuntoutusjakso on yhteiskunnallisesti edullisempaa kuin sairaalajakso. Nuori saa meillä keskusteluapua, keinoja olonsa kanssa pärjäämiseen, valvottua lääkehoitoa sekä tukea opiskeluun ja itsenäistymisen taitojen harjoittelemiseen.

Menneen talven aikana yksikössämme on kehitetty itsenäistymisvaiheen palvelua niin, että nuorilla on kuntoutusjaksonsa jälkeen mahdollista siirtyä asumaan uuteen Kotokujan soluasumiseen. Nuori saa siellä ohjaajan tukea päivittäin. Kotokujalla vertaistuki on merkittävässä asemassa. Tutut, entiset yhteisön nuoret tukevat itsenäistymisvaiheessa toisiaan.

TEKSTI: Maria Puolakka, yksikönjohtaja Kuntoutuskoti OIVA

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Familar Uutiset lehdessä 2024