Jennican tarina: Perhekuntoutus toi toivon 14.10.2025 Olen Jennica, 22-vuotias ja 4-vuotiaan tytön äiti. Haluan kertoa oman tarinani perhekuntoutuksesta. Meillä kävi noin vuoden ajan perhetyöntekijöitä kotona. He yrittivät varmasti auttaa, mutta silloin minusta tuntui, ettei siitä ollut mitään hyötyä. Käyntien syynä oli heidän huolensa tyttärestäni. Vietimme tytön kanssa paljon aikaa kotona, emmekä oikein tehneet mitään yhdessä. Totuus oli, etten vain silloin jaksanut olla lapsen kanssa tai keksiä tekemistä. Sosiaalityöntekijä ehdotti meille perhekuntoutusta. En tiennyt yhtään, mitä se tarkoittaa ja ajattelin, että tämä oli nyt tässä ja lapseni otetaan minulta pois. Perhekuntoutuksen ensiaskeleet: tutustumiskäynti ja uusi alku Pääsimme sosiaalityöntekijän kanssa tutustumaan perhekuntoutusyksikköön. Jännitti todella paljon, mutta meidät otettiin lämpimästi vastaan ja henkilökunta oli yllättävän rentoa. Paikka oli iso ja avara eikä siellä ollut sellaista laitosmaista tunnelmaa niin kuin olin pelännyt. Minulla on traumataustaa ja olen itse ollut pitkään lastensuojelun asiakas, joten yhteisömuotoiset paikat ovat aina ahdistaneet. Ensimmäinen ajatus olikin, että olen menossa takaisin vankilaan. Kävimme työntekijöiden kanssa asioita läpi ja he kertoivat, että perhekuntoutuksessa saa liikkua vapaasti eikä siellä olla lukkojen takana. He sanoivat myös, että voisivat auttaa tytärtäni. Tytön isä, jonka kanssa en kyllä enää seurustellut, istui vankilatuomiota. Meillä oli ollut hänen kanssaan paljon tappeluita, joita tyttökin joutui näkemään. Olin muuttanut Pohjois-Suomesta Vantaalle eikä minulla ollut siellä oikein ketään. Olin aika yksin. Muutimme tytön kanssa perheyksikköön ja meidät otettiin taas lämpimästi vastaan. Muistan, kun henkilökunta sanoi: ”Anna meidän kulkea rinnallasi hetki – kaikki tulee järjestymään.” Aluksi paikan äänet häiritsivät minua ja mietin, että en introverttina sopeudu. Yksi kaverini oli myös kertonut, että hänen lapsensa oli huostaanotettu perhekuntoutuksen jälkeen, joten pelkäsin, että tämäkin on vain huijausta. Yhteisömuotoisen kuntoutuksen edut: uusia taitoja ja turvaa vertaistuesta Aika perhekuntoutuksessa meni nopeasti. Aluksi pelkäsin, että sosiaalityöntekijä soittelisi meistä salaa, mutta kaikki oli avointa. Meistä tehtiin kuukausikoosteet, jotka sain itse lukea ennen eteenpäin lähettämistä, ja mielipiteeni kirjattiin mukaan. Meillä oli säännöllisesti neuvottelut ja sosiaalityöntekijäkin alkoi tuntua ihan luotettavalta. En ollut koskaan osannut leikkiä lapseni kanssa, omakaan äitini ei ollut leikkinyt kanssani. Lapsen jatkuva höpötys rasitti minua. Perhekuntoutuksessa osallistuin tytön kanssa vuorovaikutusmenetelmähoitoon, jota veti mukava ohjaaja. Se oli meille molemmille merkityksellistä. Satutuokioiden ja leikkihetkien myötä opin itsekin leikkimään, ja se oli oikeastaan hauskaa. Oli ihanaa nähdä, miten tyttö ilahtui leikeistä. Sain myös kavereita, kun ystävystyin vanhempien ryhmässä pariskunnan kanssa, joilla oli tyttöni ikäiset kaksoset. Olin pelännyt, ettei siellä olisi samanhenkistä porukkaa, mutta vertaistuki olikin yllättävän tärkeää. Meitä oli silloin viisi perhettä, ja muiden kokemukset auttoivat huomaamaan, etten ollut yksin. Olin vasta parikymppinen ja käynyt vain peruskoulun, mutta muuten kokenut paljon kaikkea – vähän liikaakin kaikkea. Tavallisesta tuli merkityksellistä: Ohjaajien tuki perhekuntoutuksessa Meillä oli omaohjaajat, joiden kanssa sai käsitellä omaa elämää. Tytölläkin oli oma. Tajusin, että olin pitkään yrittänyt jaksaa lääkkeiden avulla. Minulle tehtiin päihdekartoitus ja elämänjana, mikä oli rankkaa, mutta avasi silmiä. Oivalsin, etten missään nimessä halua menettää tytärtäni, koska hän on minulle tärkein. Ohjaajat vakuuttivat, että asiat voivat järjestyä, ja aloin itsekin uskoa siihen. Sain pohtia myös toimintaterapeutin kanssa omia haasteitani toiminnanohjauksessa. Sain onnistumisen kokemuksia, jotka antoivat uutta energiaa. Oli helpottavaa, että henkilökunta oli paikalla ympäri vuorokauden. Jos yöllä tuli ahdistuskohtaus tai lapseni itki, apua sai heti. Yksinäisyys, joka oli kotona vaivannut, katosi. Opimme myös nukkumaan. Kotona unirytmi oli ollut hukassa, mutta perhekuntoutuksessa saimme molemmat unikoulun ja säännöllisen rytmin. Syöminenkin muuttui. Ennen söimme eineksiä, mutta perhekuntoutuksessa opimme maistelemaan ruokia ja syömään jopa viisi kertaa päivässä. Opin myös tekemään itse joitain helppoja ruokia. Sain apua raha-asioihinikin, kun ohjaajat auttoivat laskemaan menoja ja hoitamaan vuokrarästejä. Huomasin, miten paljon arkea helpottaa, kun nukkuu, syö ja elämässä on jonkinlainen rytmi. Elämä perhekuntoutuksen jälkeen: Jatkamme vahvempina Kaiken kaikkiaan perhekuntoutus oli meille todella hyvä kokemus. Lopulta olimme perheyksikössä kuitenkin kuusi kuukautta. Ymmärrän nyt, miksi meidät ohjattiin sinne ja saatiin apua. Olen tosi tyytyväinen, että sinnittelin, vaikka aluksi ahdisti. Perhekuntoutuksessa minua ei katsottu historiani tai huonojen kokemusteni kautta, vaan minut otettiin ihmisenä vastaan. Nykyään en ole enää missään tekemisissä lapsen isän kanssa. Olemme muuttaneet tytön kanssa takaisin kotipaikkakunnalleni ja elämä on ihan jees. Sain perhekuntoutuksen aikana yhteyden oman kunnan mielenterveys- ja päihdepalveluihin, ja tapaamiset ovat jatkuneet kotiutumisen jälkeen. Tytölle haettiin päivähoitopaikka ja minä pääsin kouluun – nyt opiskelen ja tyttö käy päiväkodissa. Teen viikkosuunnitelmia, kuten perhekuntoutuksessa, koska huomasin, miten paljon se helpottaa omaa ja lapsen arkea. Tiedän nyt, että me selviämme ja kaikki järjestyy. Meidän perheellämme ei ole enää lastensuojeluasiakkuutta. Aika perhekuntoutuksessa oli meille todella hyvä jakso. Olen kiitollinen, että sosiaalityöntekijä ja ohjaajat näkivät meissä toivon. Kun katson taaksepäin, olen todella onnellinen, että uskalsin.
Vaikutteita Espoosta Itämeren eteläpuolelle: Siilimäki herättää kansainvälistä kiinnostusta 8.10.2025 – This is our Rock ’n’ roll Room, yksikönjohtaja Tomi Harell esittelee kansainvälisille vieraille Siilimäen bändihuonetta. Latvian lastensuojelun vaikuttajista koostuva 12 hengen ryhmä on saapunut tutustumaan Espoossa sijaitsevaan lastensuojeluyksikköön – jo toistamiseen. Esittelykierros on edennyt Siilimäen toisen asuinyksikön, Yläsiilin kautta nimensä mukaisesti kerrosta alempana sijaitsevaan Alasiiliin. Kierroksen päätteeksi vieraat ja työntekijät kokoontuvat yhteiseen valokuvaan samaan kohtaan, jossa otettiin yhteiskuva myös aiemmalla vierailulla kaksi vuotta sitten. Mikä sitten saa latvialaiset palaamaan Espooseen? Keskusteluista käy ilmi, että Siilimäen toimintatavat ovat tehneet vaikutuksen, ja oppeja laadukkaasta lastensuojelutyöstä halutaan viedä myös Itämeren eteläpuolelle. Moderni yksikkö ja osaava henkilökunta Latvialaisten asiantuntijoiden joukosta löytyy muun muassa Riian sosiaalityöntekijöitä, johtavia sosiaalityöntekijöitä ja paikallisen SOS-Lapsikylän edustaja. Edellisellä vierailulla on ollut mukana myös Latvian sosiaaliministeriön edustajia. Yksikönjohtaja Harell, vastaavat ohjaajat Martina Fonselius ja Tiina Kosonen sekä ohjaaja Anu Kotamäki ovat järjestäneet vieraille tutustumiskierroksen lisäksi kattavan presentaation Siilimäen toiminnasta ja työtavoista. He kertovat olevansa iloisia päästessään esittelemään toimintaansa englanniksi, mihin ei usein tarjoudu mahdollisuutta. Nuorisokoti Siilimäessä on kaksi seitsemänpaikkaista asuinyksikköä, jotka tarjoavat ympärivuorokautista hoitoa huostaanotetuille, avohuollon tukitoimenpiteinä tai kiireellisesti sijoitetuille 13–17-vuotiaille lapsille. Lisäksi yksiköstä löytyy kolme asuntoa, jossa nuoret voivat harjoitella itsenäistymistä. Kiinteistö on moderni ja yksikkö sijaitsee upealla paikalla Lippajärven rannalla. Kuin tilauksesta, järvellä uiskentelee vierailun aikana joutsen poikasineen. Vastaavat ohjaajat kertovat henkilökunnan koulutustaustoista, ja siitä, miten jokaisella työntekijällä on nepsy- ja MAPA-koulutus. Toiminnan laatua seurataan aktiivisesti erilaisilla mittareilla ja osaamista ylläpidetään säännöllisillä lisäkoulutuksilla. Vieraat saavat kuulla Suomen sote-järjestelmän muutoksesta ja kuntien vaihtumisesta hyvinvointialueisiin. Harell korostaa, että muutokset eivät ole vaikuttaneet Siilimäen toimintaan ja päivittäiseen työhön. Työntekijät ovat yksikössä lapsia varten ja fokus on heissä, kuten aina ennenkin. Tiina Kosonen, Martina Fonselius, Tomi Harell ja Anu Kotamäki Luottamus lasten ja aikuisten välillä Siilimäki on erikoistunut neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaavien lasten hoitoon sekä lasten neuropsykiatristen ja neuropsykologisten haasteiden kohtaamiseen. Tiimissä työskentelee samanlaiset arvot omaavia ihmisiä, mikä on ohjaajien mukaan ensisijaisen tärkeää. Siilimäessä suhde lapsiin luodaan luottamuksen rakentamisen kautta. Osa yksikön nuorista onkin antanut palautetta siitä, miten täällä voi oikeasti luottaa aikuisiin. Työ ei aina ole helppoa, mutta sitkeys palkitsee. – Emme voi muuttaa eilistä, mutta voimme vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu nyt ja huomenna. Luottamus ja rehellisyys on avain kaikkeen ja muutoksia syntyy vain positiivisuuden kautta, Harell kuvaa. Ohjaajat kertovat omaohjaajajärjestelmästä, joka auttaa omalta osaltaan vahvistamaan lasten ja aikuisten välistä luottamussuhdetta. Vieraat kommentoivat saaneensa vaikutelman, että Siilimäessä tunnetaan nuoret hyvin. Yhteistyö perheiden kanssa Presentaatiossa korostetaan, että yleensä tärkein tavoite suomalaisessa lastensuojelutyössä on saada lapsi turvallisesti takaisin omaan kotiin, jos se vaan on mahdollista. Vieraat ovat kiinnostuneita siitä, saavatko lapset käydä kotona myös Siilimäessä ollessaan, ja sen kerrotaan olevan mahdollista monissa tapauksissa. Perheiden kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä tavoitteellisesti ja heitä tavataan niin yksikössä kuin sen ulkopuolellakin, lapsen tarpeista ja tilanteesta riippuen. Huoltajien lisäksi myös muiden lasten elämään kuuluvien tärkeiden ihmisten kanssa ollaan tekemisissä sosiaalityöntekijän avustuksella. Nuori tarvitsee turvaverkon myös yksikön ulkopuolella. Vieraat saavat kuulla henkilökohtaisesta kasvatus- ja hoitosuunnitelmasta, joka jokaiselle Siilimäen nuorelle tehdään ja jota päivitetään aktiivisesti vanhempien tuella. Vieraat puolestaan kertovat Latviassa käyttöönotetusta uudesta toimintakykyarvioinnin mallista, johon he saivat työkaluja ja vinkkejä edellisellä Siilimäen vierailullaan. Keskustelemalla kohti yhteisymmärrystä Vieraat ovat vaikuttuneita Siilimäen työntekijöiden taidosta keskustella nuorten kanssa ja hoitaa vaikeitakin asioita puheella. Tilanteet tunnistetaan etukäteen ja nuorille annetaan tilaa, kun sille on tarve. – Meidän tehtävämme on saada lapset ymmärtämään, mikä heille on hyväksi. Emme pakota heitä, vaan he oivaltavat itse. Lapset meillä tietävät, mikä on oikein ja väärin. Vaikka he tekevät välillä virheitä, on tärkeää, että lapsi oppii niistä, Harell summaa. Aihe herättää vieraissa paljon keskustelua siitä, miten tärkeää ongelmien juurisyiden ymmärtäminen ja keskusteleminen on, sen sijaan että asioita yksinkertaistetaan ja yritetään löytää nopeita ratkaisuja. Siilimäen malli toimisi myös Riiassa Vieraat antavat positiivista palautetta siitä, miten paljon tukea lapsille ja nuorille Siilimäessä tarjotaan. – Täällä tuntee jo ilmasta, miten hyvin asioita tehdään. Tiedätte mitä teette ja todella näette lapset, kommentoi ryhmänjohtaja Kārlis Viša. Kiitosta saavat myös monitahoinen lähestyminen, ennakoiva ajattelu, aktiivinen perheen kanssa työskentely sekä systemaattinen työ lapsen omassa ympäristössä. Vieraiden mukaan käynti Siilimäessä on ollut jälleen antoisa ja antanut paljon reflektoitavaa. Latviaan on haettu vaikutteita myös muualta maailmalta, ja malleja on otettu muun muassa Saksasta ja Britanniasta. Suomessa vierailut ovat suuntautuneet Siilimäen lisäksi ainakin nuorten turvataloon ja järjestöjen, kuten Iceheartsin luokse. Toimisiko Siilimäki sitten Riiassa? Ehdottomasti, vastaavat vieraat, ja vierailulle aiotaan tulla taas uudelleen.
Pullantuoksuiset harjakaiset 23.9.2025 Saunan lauteitakin pääsi jo testaamaan, vaikkakin ekat löylyt saavat vielä odottaa! Erityisesti ihastelimme tänään sisäpihaamme, joka rajautuu metsän reunaan. Siinä on rauhaisaa viettää aikaa. Mukana kierroksella oli myös virallinen valvoja Mimi-koira. Mimillä ei ollut huomautettavaa laadusta!
Suhdekeskeisyys on turvallisen perhehoidon kivijalka 22.9.2025 Hei tuleva sijaisperheen vanhempi! Olemme toimineet Familarin perhehoitajina jo monta vuotta ja tunnistamme suhteen merkityksen. Saamamme tuki on kehittynyt ja muuttanut muotoaan vuosien varrella. Vaikka kokemuksemme on karttunut alkuajoista valtavasti, emme ole kokeneet, että suhteen merkitys vähenisi, päinvastoin. Pidämme suhdekeskeistä lähestymistapaa tärkeänä perhehoitajuudessa, niin suhteessa meillä asuviin lapsiin, lasten läheisverkostoihin kuin työntekijöihin. Pitkä työskentelysuhde on tuonut mukanaan syvällistä tietoa ja tuntemusta, mikä on ollut korvaamatonta perhehoidon arjessa. Oman työntekijän kanssa käydyt keskustelut ovat olleet meille tärkeitä, sillä niiden avulla olemme voineet peilata erilaisia tilanteita, ilmiöitä ja tunteita. Työskentely on lisännyt ymmärrystämme siitä, mitä kaikkea sijoitetun lapsen tai syntymävanhemman välillä haastavankin käytöksen takana piilee. Lisääntyneen ymmärryksen myötä on ollut mahdollista luoda turvallisuutta sekä meillä asuville sijoitetuille lapsille, että heidän läheisverkostolleen. Kokonaisuuden kannalta on tärkeää, että työskentelyssä huomioidaan koko perhe, ei vain sijoitetut lapset. Myös biologiset lapsemme ovat hyötyneet suhdekeskeisestä työskentelystä. Olemme huomanneet, kuinka merkityksellisiä sijaissisaruuteen liittyvät kysymykset ovat perhehoidon onnistumisen näkökulmasta. Suhdekeskeinen näkökulma on tarjonnut meille mahdollisuuden rakentaa avoimia, kohtaavia ja myötätuntoisia suhteita, jotka tukevat perhehoidon arkea ja auttavat meitä kohtaamaan myös arjen karikot yhdessä. Koemme, että suhdekeskeisyys on turvallisen perhehoidon kivijalka.
Sateelta suojaan – Armollisuus ja pienet teot 15.9.2025 Aada koki pelkoa sijoituksen alussa, ettei hän ole riittävän hyvä meille. Hän pelkäsi kiintyä meihin ja samalla, että joutuisi takaisin laitokseen. Aadalla oli vahva epäonnistumisen pelko. Se oli monimutkainen ilmiö, joka vaati meiltä perhehoitajilta ymmärrystä ja tukea. Parhaamme mukaan kuuntelimme, juttelimme ja tuimme, yritimme auttaa Aadaa selviytymään pelosta ja luottamaan tulevaan. Suhde Aadaan oli pelkojen ja vahvojen suojamuurien vuoksi vaikea rakentaa, hyvin erilaista kuin biologisten lasten kanssa. Tietenkin se oli aivan ymmärrettävää. Ehkä me olimme naiiveja, kun ajattelimme, että rakastamalla kaikki rakentuu kuin itsestään, että voimme rakastamalla muuttaa Aadan ehjäksi. Aada oli niin erilainen. Hän ei alkuvaiheessa hyväksynyt lainkaan läheisyyttä. Hän ahdistui kädestä olkapäällä tai yrityksestä halata. Ymmärsin vähitellen, että läheisyyttä pitää annostella Aadan sietokyvyn mukaan. Meidän oli oltava valmiina antamaan kaikkemme lapselle ja tehtävä töitä kiintymyssuhteen syntymiseksi, vaikka kukaan ei voinut taata, että kova työ kannattaa. Mietin usein, muodostuuko suhde lopulta ja alkaako Aada kiintyä meihin. Aadan biologisen äidin oli vaikea hyväksyä meitä Aadan elämään ja hän muistutti usein Aadaa siitä, ettemme me ole Aadan oikea perhe. Se oli hänen tapansa pitää kiinni suhteesta Aadaan. Vaikeuksista huolimatta suhde alkoi kuitenkin muodostumaan vähitellen ja luottamus lisääntyi. Kun tänään mietin tuota aikaa, lähes 20 vuotta taaksepäin, olen ylpeä millainen hieno, elämässä pärjäävä nuori nainen hänestä on kasvanut. Olemme yhteydessä päivittäin. Hän antaa halauksen, kertoo rakastavansa ja on jopa kiitollinen. Jälkeenpäin ymmärrän, että yritin elää oppikirjamaisen suunnitelmani mukaisesti ja unohdin elää ja hengittää hetkessä. Lopulta ymmärsin luopua suorittamisesta, istua alas ja antaa tilanteelle aikaa. Ymmärsin, että perhehoitajuus on pieniä, päivittäisiä tekoja. Se vaatii sitkeyttä ja armollisuutta sekä itseä että lasta kohtaan. Sen jälkeen kaikki alkoi rakentua kuin itsestään. Aadalle tärkeintä oli, että annoin itselleni luvan myös epäonnistua ja sen jälkeen taas korjata ja kasata takaisin. Aada tiesi, että olin tuki ja turva, kallio, johon nojata.
Sateelta suojaan – Ymmärrys ja hyväksyntä 8.9.2025 Myöhäisenä elokuun iltana kuulen keittiön oven raottuvan. Perheemme nuori seisoo ovella maahan katsellen. Katson hänen pitkäksi venähtänyttä olemustaan ja alas päin painunutta päätänsä. Tiedustelen lempeästi, mitä hänelle on mielessä. Nuori mutisee jotakin mokaamisesta. Istumme rauhassa alas ja pyydän häntä kertomaan lisää. Kuulemani asiat nostattavat itsessäni ensin kiukustumisen tunteita. Juuri tästä asiastahan olemme puhuneet satoja kertoja ennenkin ja nyt taas! Saan kuitenkin pian itseni rauhoittumaan, kun muistutan itselleni, että hän vielä opettelee elämän koukeroita. Huomaan myötätunnon hiipivän tilalle, kun katson nuoren kyyneltyviä silmiä ja kuulen pitkän niiskaisun. ”Kuule, kiitos, että kerroit. Ihan mahtava juttu, että kerroit tästä minulle” sanon ja silitän nuoren kasaan painuneita hartioita. Huomenna on uusi päivä ja kaikki kyllä järjestyy. Olen silittänyt näitä hartioita niin monta kertaa aikaisemminkin, milloin surun ja pettymysten, milloin ilon ja onnistumisten hetkillä. Miten paljon olemmekaan yhdessä kokeneet ja miten pitkän tien olemmekaan kulkeneet. Ehkä se kaikki on lopulta johtanut tähän, että hän kokee olonsa turvalliseksi ja hän uskaltaa kertoa minulle. Hän tietää, että vaikka mitä tapahtuisi, minä olen tässä, tuen, autan ja ymmärrän. ”Mennäänkö nukkumaan, huomenna on uusi päivä ja kaikki kyllä järjestyy” sanon.
Metsämiehen kasvisvinkit 4.9.2025 Sienien kerääminen on hauskaa koko perheen ajanvietettä ja sienistä saa loihdittua monenlaista lisuketta riistaruuan oheen, mutta sienet toimivat todella hyvin myös pääraaka-aineena ruuan valmistuksessa. Kaiken lisäksi lähimetsästä itsekerätyt sienet ovat varmasti vastuullista lähiruokaa. Tässä Familarin palvelujohtajan Anssi Nikkarisen ohjeet herkulliseen kanttarellipastaan. Kanttarellipasta, joka ei voi mennä pieleen: Ainekset: 250 g tuoreita kanttarelleja 400 g pastaa (esim. tagliatelle tai spaghetti) 2 rkl oliiviöljyä tai voita 1 pieni sipuli, hienonnettuna 2 valkosipulinkynttä, murskattuna 2 dl kuohukermaa tai kasvipohjaista kermaa Suolaa ja mustapippuria maun mukaan Tuoretta persiljaa tai basilikaa hienonnettuna Parmesaania tai kasviperäistä juustonkorviketta raastettuna Ohjeet: Puhdista kanttarellit huolellisesti harjalla tai pyyhkimällä ne puhtaaksi. Tarvittaessa voit leikata suuremmat sienet pienemmiksi paloiksi. Keitä pasta ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä, kunnes se on al dente. Valuta pasta ja säästä hieman keitinvettä myöhempää käyttöä varten. Kuumenna öljy tai voi suurella pannulla keskilämmöllä. Lisää hienonnettu sipuli ja paista, kunnes se on pehmeää ja läpikuultavaa. Lisää valkosipuli ja paista vielä hetki, kunnes valkosipuli tuoksuu. Lisää kanttarellit pannulle ja paista, kunnes ne ovat saaneet väriä ja neste on haihtunut. Mausta suolalla ja pippurilla. Voit lisätä myös muita mausteita, kuten timjamia tai rosmariinia, jos haluat. Kaada kerma pannulle ja anna kiehua muutama minuutti, kunnes kastike on hieman sakenevaa. Lisää keitetty pasta pannulle kanttarellikastikkeen joukkoon. Jos kastike on liian paksua, voit ohentaa sitä lisäämällä hieman pastan keitinvettä. Sekoita pasta ja kastike hyvin yhteen ja anna lämmetä hetki. Viimeistele hienonnetulla persiljalla tai basilikalla ja raastetulla parmesaanilla tai juustonkorvikkeella. Tarjoile heti, kun pasta on vielä lämmintä. Nauti kanttarellipastasi sellaisenaan tai yhdessä raikkaan vihersalaatin kanssa. Buon appetito! TEKSTI: Anssi Nikkarinen, Palvelujohtaja ja Maistuvaa Familarissa -ruokaprojektinvetäjä Alkuperäinen artikkeli julkaistu Familar Uutiset 2024 lehdessä.
Sateelta suojaan – Mitä perhehoitajuus on? 25.8.2025 Joinain päivinä perhehoitajuus on kiirettä ja lukemattomia hoidettavia asioita, mutta se on myös mahdollisuus kohdata lapsi rauhassa, kulkea vierellä ja opetella elämää yhdessä. Se on käsi kädessä kuljettuja koulumatkoja, kun kaikki jännittää ja pientä pelottaa. Mutta se on myös hetkiä, kun katsot lapsen ottavan koulurepun, huikkaavan hei ja lähtevän luottavaisin mielin kulkemaan yhdessä opeteltua tietä. Perhehoitajuus on valvottuja öitä, sadutusta ja silitystä uneen. Mutta se on myös hyvän yön toivotus, halaus ja kiitollinen mieli eletystä päivästä. Onnellisuus lapsen puolesta, joka osaa ja selviää. Perhehoitajuus on arjen askareita, mutta se on myös sydämen työtä. Halu tukea niissä hetkissä, kun tukea tarvitaan. Suostumus näyttää itsensä läheltä ja olla aikuisen malli tuleville taipaleille. Luottamusta siihen, että jokaisella päivällä on väliä, jokaisella hyvällä hetkellä, vaikka ne olisivat vain pieniä pilkahduksia haasteiden edessä. Hyvä kantaa aina ja satoa korjataan toisinaan vasta vuosien päästä. Perhehoitajuus on lukemattomin arjen teoin osoitettu kokemus lapselle, että hänellä on merkitys. Se on lapselle syntynyt luottamus, että joku uskoo minuun. – Sijaisperheen äiti
Omavalvonnan seurantahavainnot ja kehittämistoimenpiteet Q2/2025 1.8.2025 VASTUULLISUUS LASTENSUOJELUPALVELUISSA Mehiläisen sosiaalipalveluiden vastuullisuuden painopistealueet, joihin vuonna 2025 kiinnitetään erityistä huomiota ovat ympäristö, tietoturva ja tietosuoja sekä ihmisoikeudet. TOTEUTUNEET KEHITTÄMISTOIMET Vuosittainen työn vaarojen arviointi Työn vaarojen arviointi tehtiin ensimmäisen kerran Pelsu järjestelmään vuonna 2024 ja keväällä 2025 oli ensimmäinen päivityskierros. Huomiota kiinnitettiin erityisesti riskiarviointien tasoon ja kehittämis-toimenpiteiden toteuduttua mahdollisesti jäljelle jäävän riskin hallintaan. riskien arviointiin. Erityisesti riskiarvioinneissa kiinnitettiin huomiota psykososiaaliseen kuormitukseen sekä uhka- ja väkivaltatilanteiden hallintaan. Asiakasdokumentaation omavalvonta Lastensuojelun sijaishuollon perhehoidon ja laitoshoidon sekä perhekuntoutuksen yksiköihin toteutettiin vuosittaiset omavalvontakäynnit, joiden aiheena oli asiakastyön dokumentaatio. Omavalvontakäynnin aihe liittyy tulevaan sosiaalihuollon kannan käyttöönottoon. Omavalvontakäynnit toteutettiin pääosin samansisältöisinä myös muilla Mehiläisen sosiaalipalveluiden linjoilla. Käyntien havaintojen perusteella tehtävistä kehittämistoimenpiteistä päätetään yhteenvetojen valmistuttua elokuun aikana. OHJAUS- JA VALVONTAKÄYNNIT Ohjaus ja valvontakäynneillä olemme saaneet ohjausta esim. lääkehoitolupien voimassaoloaikoihin. Voimassaoloajat vaihtelevat hyvinvointialueiden välillä ja olemme pyrkineet huomioimaan ne palveluissamme. Lääkehoito toteutuu aina sosiaali- ja terveysministeriön Turvallinen lääkehoito- suosituksen mukaisesti. Kiittävää palautetta yksiköihin on saatu esim. laadunhallinnan kokonaisuudesta ja hyvää kohtelua koskevasta suunnitelmasta. SOSIAALITYÖNTEKIJÖIDEN PALAUTEKYSELY Uudistimme asiakkaiden vastuusosiaalityöntekijöille tehtävän palautekyselyn. Siirryimme aikaisemmasta vuosittaisesta palautekyselystä jatkuvaan kyselyyn, ja saimme vastausten määrän jo ensimmäisen kvartaalin aikana viisinkertaistumaan verrattuna aikaisempaan koko vuoden palautemäärään. Vuoden 2025 ensimmäisen vuosipuoliskon aikana lasten ja nuorten vastuusosiaalityöntekijät antoivat palveluidemme kokonaisarvosanaksi kouluarvosanoilla 9+. Palveluiden laatua arvioidessa asteikolla 1-5 arvosana on 4,6. Vastauksia on vuoden 2025 aikana kertynyt 172. KUUKAUSITTAISET OMAVALVONTAKYSELYT Lastensuojeluyksiköiden laatua seurataan myös kuukausittaisilla omavalvontakyselyillä yksiköille. Kyselyssä on yhdeksän seurattavaa osa-aluetta: hoito ja kasvatus, asiakkaiden tilanne, lastensuojelulain mukaiset rajoitustoimenpiteet, turvallisuus, ravinto ja siisteys, kiinteistö, lääkehoito, poikkeamien käsittely sekä vuosikellon mukaiset tehtävät. Omavalvontaindeksi vuoden 2025 toisella neljänneksellä oli 91,1 (Q1/2025 91,4). Poikkeamat Q2/2025 Havaittujen puutteiden ja epäkohtien tunnistamiseksi ja korjaamiseksi seuraamme yksiköiden poikkeamaraportointia. Yksiköt raportoivat poikkeamista toiminnanohjausjärjestelmään, jonka jälkeen ne käsitellään yksikkö- ja palvelulinjakohtaisesti. Q2/2025 poikkeamia kirjattiin yhteensä 784 kappaletta (Q1/2025 896). Suoraan asiakkaiden hoitotyöhön liittyviä vakavia (luokka 4-5) poikkeamia oli 0,61 kappaletta tuhatta hoitovuorokautta kohden (Q1/2025 0,64). Lääkehoidon vakavia poikkeamia kirjattiin Q2/2025 1 kappaletta eli 0,02 kappaletta tuhatta hoitovuorokautta kohden (Q1/2025 0,09). Näiden poikkeamien osalta jatkettiin lääkkeiden dosettijakoon ja dosettien säilytykseen liittyvien toimenpiteiden selkiyttämistä. Q3/2025 Tulossa olevia toimenpiteitä: henkilöstötutkimus omavalvontakäyntien tulosten käsittely ja kehittämistoimien laadinta toiminnan riskien arviointi
Positiivinen harjoittelukokemus on hyvä startti urapolulle 30.7.2025 Keväällä 2023 Familarissa päätettiin ottaa ensimmäistä kertaa sosiaalityön opiskelija johtamisen harjoitteluun. Aluksi pohdittiin, miten ja missä harjoittelu toteutettaisiin, jotta harjoittelusta saataisiin mahdollisimman hyvin palveleva jakso harjoittelijalle. Päädyttiin siihen, että harjoittelijan pääasiallisena yksikkönä toimii Familar Ylöjärven lastensuojelun erityisyksikkö, jossa yksikönjohtaja Johanna Blom toimii harjoittelun lähiohjaajana. Lisäksi sovittiin, että mukaan tulee Pirkanmaan alueen perhehoidon palvelupäällikkö Anne Ala-Keturi, joka toimi harjoittelun ohjaajana sosiaalityön viitekehyksestä käsin perhehoidon lisäksi. Sosiaalityön opiskelija Veera Haaranen aloitti harjoittelun syyskuussa 2023. – Ajatus tämänkaltaisesta pilottikokeilusta innosti jo ennen Veeran harjoittelun alkua. Yksikönjohtajan työhön on harvoin mahdollisuus tutustua näin tiiviisti. Veera oli jo heti alusta asti mukana kaikissa yksikönjohtajan työtehtävissä sisäistäen hienosti roolinsa neutraalina tarkkailijana eri tilanteissa. Tilanteiden jälkeen sekä ohjauskeskusteluissa reflektoitiin yhdessä tilanteiden kulkua ja yksikönjohtajan toimintamalleja esimerkiksi henkilöstöjohtamisessa, kuvailee Familar Ylöjärven yksikönjohtaja Johanna Blom. Harjoittelun laatu varmistettiin hyvällä ohjauksella – Ensialkuun mietitytti, että miten tämä kokonaisuus Veeran harjoittelussa saadaan toteutettua laadukkaasti ja niin, että harjoittelija saisi kokemuksen siitä, mitä kaikkea esihenkilötyö ja johtaminen Familarissa voisi olla, pohtii Pirkanmaan perhehoidon palvelupäällikkö ja sosiaalityöntekijä Anne Ala-Keturi. Yhteistyössä Familar Ylöjärven yksikön ja yksikönjohtaja Johanna Blomin kanssa harjoittelun ohjaaminen saatiin kuitenkin sujuvaksi. Säännöllisin väliajoin tavattiin joko kasvokkain tai Teamsilla ja käytiin läpi kuulumiset sekä erityiset kysymykset, jotka pohdituttivat siinä hetkessä. Ala-Keturin ohjaustehtävässä korostuivat sosiaalityön merkitys ja sosiaalityöntekijän rooliin perehtyminen perhehoidossa. Säännöllisin väliajoin tavattiin joko kasvokkain tai Teamsilla ja käytiin läpi kuulumiset sekä erityiset kysymykset Kuvassa vasemmalta Pirkanmaan ja Satakunnan perhehoitopalveluiden palvelupäällikkö Anne Ala-Keturi, Ylöjärven yksikönjohtaja Johanna Blom sekä alhaalla Veera Haaranen. Henkilöstöjohtamisen monipuolisuus yllätti Veeran kokemus sosiaalityön harjoittelusta Familarilla on ollut erittäin positiivinen. – Ensimmäisestä päivästä lähtien minut otettiin lämpimästi vastaan. Harjoittelun aikana pääsin tutustumaan niin sijoitettuihin nuoriin kuin työntekijöihinkin. Vaikka harjoittelun painotus oli johtamisessa ja hallinnossa, on asuinyksikköjen arkeen osallistuminen tärkeä osa yksikönjohtajan työtä. – Henkilöstöjohtaminen oli itselleni täysin uutta ja olikin yllättävää, miten monenlaisia ja monipuolisia työtehtäviä siihen liittyy. Tarvitaan sekä jämäkkyyttä että lempeyttä, ja tästä Johanna on oivallinen esimerkki, Veera kertoo. – Harjoittelun kannalta oli hyödyllistä, että pääsin osallistumaan aivan kaikkiin yksikönjohtajan työtehtäviin. Harjoittelijana pystyin myös itse vaikuttamaan omiin työtehtäviini oman kiinnostuksen, aiempien kokemusten ja taitojeni mukaan. Sosiaalityöntekijän pätevyys sopii monille sektoreille Nykyisiä ja tulevia sosiaalityöntekijöitä Veera haluaa muistuttaa siitä, että sosiaalityöntekijän pätevyyttä voi hyödyntää muillakin sektoreilla kuin sosiaalityöntekijän virassa. – Harjoittelun kautta sain hyödyllisiä näkökulmia sosiaalityön kenttään, yhteistyötahoihin ja muiden toimijoiden toimintakulttuureihin, korostaa Veera. Familarin perhehoidossa sosiaalityöntekijöiden rooli on merkittävä ja monipuolinen: he johtavat vaativia asiakasprosesseja ja vastaavat asiantuntijoina siitä, että prosessit toteutuvat lain ja sovittujen käytäntöjen mukaisesti. – Sosiaalityöntekijät toimivat myös ”vastinpareina” hyvinvointialueiden sosiaalityöntekijöille. Siksi onkin arvokasta, että useat perhehoidon sosiaalityöntekijät ovat työskennelleet aiemmin myös kuntien lastensuojelun viranhaltijoina ja ymmärtävät, millaisessa kontekstissa virassa olevat sosiaalityöntekijät toimivat. Tämä mahdollistaa tärkeän ammatillisen vuoropuhelun sosiaalityön ammattilaisten välillä, kertoo Anne. Harjoittelukokemuksen oltua kaikkien osapuolten näkökulmasta onnistunut ja positiivinen, on Familarissa päätetty, että sosiaalityön opiskelijoiden harjoittelut tulevat jatkumaan edelleen ja prosessia tullaan kehittämään. TEKSTI: Veera Haaranen, Familar Ylöjärven yksikönjohtaja Johanna Blom, Familar perhehoitopalveluiden palvelupäällikkö Anne Ala-Keturi Alkuperäinen artikkeli julkaistu Familar uutiset 2024 lehdessä