Voimailua ja välittämistä Palmukoti Kannelmäessä 15.5.2025 Projekti lähti pienestä, mutta vei mukanaan ja kasvoi lopulta suureksi. Lopputuloksesta voi olla enemmän kuin tyytyväinen ja uusi sali onkin ollut kovalla käytöllä. Kuntosalilaitteita saatiin lahjoituksena, ja osa laitteista ostettiin käytettynä. Idea kuntosalista syntyi noin vuosi sitten, kun Jaakko ja Visa halusivat kehittää lastensuojeluyksikön toimintaa ja tuoda omaa osaamistaan osaksi työtä. Muu työryhmä on tukenut projektin toteutumista muun muassa onnistuneella työnjaolla sekä maalaustalkoilla. Kuntosali rakennettiin pääosin käytetyistä ja lahjoitetuista laitteista, ja se on suunniteltu aktiivisten harjoittelijoiden tarpeisiin. – Jaakko ja Visa ovat tehneet todella hienoa työtä salin suhteen ja nuorisoa on saatu osallistettua niin rakentamisprojektiin kuin treeneihinkin. Halu tehdä työstä ja työpaikasta viihtyisä on ajanut projektia upeasti eteenpäin ja voi kyllä ylpeydellä sanoa, että työhyvinvointi on sekä itsensä toteuttamisen että treenimahdollisuuden myötä todella hyvällä tasolla näiden miesten ansiosta, kehuu Palmukoti Kannelmäen yksikönjohtaja Laura Kosonen. Jaakko Aho: Yhteiset harrastukset vahvistavat luottamusta Jaakko Aho toimii ohjaajana Palmukoti Kannelmäessä, jossa hänen työtehtäviinsä kuuluvat erilaiset arjen kasvatus- ja ohjaustehtävät. Jaakko aloitti uransa lastensuojelun parissa opiskeluaikanaan Familarin yksikössä Kauhavalla, ja löysi pääkaupunkiseudulle muuton myötä uuden paikan Palmukoti Kannelmäestä. – Olen nyt toiminut ohjaajan työssä samaisessa yksikössä neljän vuoden ajan, Jaakko kertoo. Jaakko on koulutukseltaan sosionomi, ja suoritti opinnot Seinäjoen ammattikorkeakoulussa. Sosiaali- ja terveysala valikoitui mieluisimmaksi vaihtoehdoksi, ja lastensuojelualalle hän päätyi luokkakaverinsa suosituksesta. – Aiempaa kokemusta lastensuojelusta ei ollut, joten täysin nollasta lähdin kokemusta kerryttämään, Jaakko muistelee. Työssään Jaakko arvostaa erityisesti yhteisiä hetkiä nuorten kanssa, kuten kalastusta, musisointia ja kuntosalitreenaamista. – Olen huomannut yhteisten mielenkiinnonkohteiden parissa ajan viettämisen parantavan yhteistyötä ja tehostavan luottamussuhteen rakentumista, hän kertoo. Työyhteisössä vallitsee arvostus ja luottamus, ja uusia ideoita otetaan vastaan avoimin mielin. – Olemme pyrkineet kehittämään paikkaamme nuorten ja työntekijöiden toiveiden mukaan, Jaakko lisää. Palmukoti Kannelmäessä on Jaakon mukaan panostettu työhyvinvointiin muun muassa kuntosaliprojektin myötä. – Kuntosali-idea alkoi rakentumaan pienistä palasista, ja pienestä jumppatilasta alkoikin kasvaa ihan aktiivisenkin harjoittelijan tarpeet kattava kuntosali, Jaakko kertoo. Kuntosali on ollut kovassa käytössä ja tullut osaksi arkea, lisäten psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista hyvinvointia. Jaakko kannustaa rohkeasti kokeilemaan lastensuojelun työkenttää. – Nuorten auttaminen on ensisijaisen tärkeää ja tuo merkityksellisyyttä myös omaan elämään. Nuoren kehitystä on hienoa seurata ja omalla panoksellaan on mahdollista luoda kauaskantoisiakin myönteisiä vaikutuksia, hän toteaa. Olen huomannut yhteisten mielenkiinnonkohteiden parissa ajan viettämisen parantavan yhteistyötä ja tehostavan luottamussuhteen rakentumista. Visa Ripatti: Nuorten onnistumiset palkitsevat Visa Ripatti toimii ohjaajana Palmukoti Kannelmäessä, jossa hänen työtehtäviinsä kuuluu lasten ja nuorten kanssa arjessa oleminen, auttaminen ja tukeminen. – Arki Palmukodissa on hyvin kodinomaista, Visa kertoo. Visa on alkujaan koulutukseltaan talonrakentaja, mutta aloitti lähihoitajaopinnot rakennustöiden loputtua kotikaupungissaan. Valmistuttuaan Visa siirtyi lastensuojelutyön pariin, ja aloitti työt ryhmäkodissa vuonna 2012. Muutettuaan pääkaupunkiseudulle vuonna 2018, hän löysi uuden työpaikan Palmukoti Kannelmäestä, jossa on työskennellyt siitä asti. Työssään Visa arvostaa erityisesti aikaa, jonka hän viettää lasten ja nuorten kanssa yhteisen tekemisen kautta. – On hienoa nähdä nuorten onnistuvan elämässään eteenpäin kohti itsenäistä elämää, hän kertoo. Palmukoti Kannelmäessä on Visan mukaan aina ollut huiput työkaverit, joiden kanssa on mahtavaa työskennellä. – Työporukasta on muotoutunut osaava ja kannustava työympäristö, Visa toteaa. Kuntosaliprojekti toteutettiin pitkän ajan kuluessa, ja se vaati paljon suunnittelua ja vaivannäköä. Idea lähti vapaana olevan tilan muuttamisesta hyötykäyttöön, joka hyödyttäisi niin asiakkaita kuin myös työntekijöitä. – On ollut hienoa nähdä, kuinka kuntosali alkoi hahmottua pikkuhiljaa pala palalta, Visa kertoo. On hienoa nähdä nuorten onnistuvan elämässään eteenpäin kohti itsenäistä elämää. Työhyvinvoinnilla keskeinen vaikutus työssä jaksamiseen Visa Ripatti ja Jaakko Aho korostavat molemmat, että työhyvinvointi ja työssä jaksaminen edellyttävät työntekijältä omaa panostusta. Työhyvinvoinnin merkitys on nykypäivänä yhä suuremmassa roolissa, sillä työn aiheuttama stressi ja kuormitus ovat vahvasti läsnä. Liikunnalla tiedetään olevan valtavat vaikutukset mielen ja kehon hyvinvointiin. Hyvällä työhyvinvoinnilla voidaan vaikuttaa työssä jaksamiseen ja parantaa työn laatua. Hyvä työhyvinvointi vähentää myös merkittävästi työntekijöiden sairaspoissaoloja, joten on erityisen tärkeää pitää huolta omasta jaksamisesta. – Tätä salia ei olisi ilman halua tehdä, tuoda omaa osaamista osaksi työtä ja valmiutta ideoida boksin ulkopuolelta, summaa yksikönjohtaja Kosonen.
Perhe osana sijaishuoltoa 15.5.2025 Perheenä olo lastensuojelussa herättää usein monenlaisia tunteita, joita olemme myös työntekijöinä myötäeläneet työuramme aikana. On helppoa tavoittaa jotakin siitä, mitä vanhempana, sisaruksena tai isovanhempana voi kokea, jos oma lapsi tai läheinen tarvitsee lastensuojelun tukea. Lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle on kriisi koko perheelle. Perheyhteyden säilyttäminen sijoituksen aikana Olemme pohtineet paljon sitä, millä kaikilla tavoin lapsen yhteyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta omaan perheeseensä voisi ylläpitää silloin, kun lapsi on sijoitettuna meille. Lapsen perhe ja läheiset eivät jää taka-alalle, vaan kulkevat matkassa mukana tiiviisti, niin tapaamisin, puheluin kuin puheissamme. Vaikka lapsi muuttaisi asumaan sijaishuoltopaikkaan, se ei ole perheen loppu. Sijaishuollon tavoitteena on se, että lapsi voisi palata kotiinsa turvallisiin olosuhteisiin. Parhaimmillaan sijoitus on alku voimavarakkaammalle ja vahvemmalle perheelle, vaikka kotiutus ei aina olisikaan vaihtoehto. Toimiva työskentelysuhde sijaishuollon ohjaajan ja perheen välillä tarvitsee ohjaajan aitoa kiinnostusta, arvostusta ja kuuntelua. Vanhassa intiaanien sanonnassa on todellinen viisaus: ”Et voi tuomita toista, jos et ole kulkenut hänen mokkasiineissaan”. Ymmärrys lapsen ja perheen elämäntilannetta kohtaan on välttämätöntä suhteen syntymiseksi. Ohjaaja tapaa vanhempia ja tutustuu heihin sekä perheen tarinaan. Myös ymmärrys vanhempien ja perheen voimavaroista ja voinnista on tärkeää, jotta saamme kokonaiskuvan perheen tilanteesta. Parhaimmillaan perhe tarjoaa pysyviä ihmissuhteita, turvallista oloa, lämmintä suhtautumista ja huolenpitoa Useimmiten lapsi käy kotona loma-aikoina, ja puheluita vanhempien kanssa käydään viikoittain. Lapsen perhettä ja verkostoa kuljetetaan puheissa mukana lapsen kanssa työskenneltäessä sekä arjen keskusteluissa. Perheen kuljettaminen mukana puheissa on tärkeää lapsen identiteetin ja itsetunnon kehityksen kannalta. Järjestämme myös perhepäiviä, jotka nimensä mukaisesti ovat perheen, lapsen ja ohjaajan kanssa vietettyjä päiviä. Perhepäivinä tehdään erilaisia asioita yhdessä (kuten ulkoilua, keilausta, syömistä, yhdessäoloa), vahvistetaan perheen ja lapsen välistä suhdetta ja luodaan lämpimiä muistoja perheelle ja lapselle yhdessä vietetystä ajasta. Pohdimme, voisiko tätä kaikkea kuvata eräänlaisena ’’yhteisvanhemmuutena’’, vaikka sijaishuollon aikuisten ei ole koskaan tarkoitus korvata lapsen omia vanhempia/huoltajia. Toivomme kuitenkin, että voisimme tarjota lapselle jonkinlaista perheyden kokemusta myös meillä. Parhaimmillaan perhe tarjoaa pysyviä ihmissuhteita, turvallista oloa, lämmintä suhtautumista ja huolenpitoa. Kokemusta siitä, että pidämme aina puoliasi ja toivomme hyvää sekä taistelemme sen puolesta, että se mahdollistuu. Sitä toivomme voivamme välittää lapsille perheydestä myös meillä täällä Lehtosarassa. Näiden ajatusten myötä haluamme toivottaa kaikille hyvää perheiden päivää! Kirjoittajat: Elina Ravantti, ohjaaja, Familar Lehtosara Joutseno Anu Lyytikäinen, yksikönjohtaja, Familar Lehtosara Joutseno Kirjoituksessa on hyödynnetty koko työryhmämme ajatuksia.
Sijaisperheydellä on tärkeä merkitys kaikille osapuolille 25.4.2025 Yhteisölliseen tekemisen kulttuuriin jokainen kymmenestä perheenjäsenestä osallistuu kykyjensä mukaisesti. Pysähdymme yhdessä Suvin, Markon ja perheen kohta 18-vuotiaan tyttären, Jessican, kanssa pohtimaan perhehoitajuuden merkityksiä. Millaisilla asioilla voitte vaikuttaa hyvinvointiinne perhehoitajina? ”Hyvinvointia lisää mahdollisuus joustavasti suunnitella arkea ja ajankäyttöä”, Suvi toteaa. Toinen keskeinen asia on lapsille tuotettu ilo. Myös perheen biologiset lapset saavat ajoittain erityistä huomiota, koska ovat vahvasti mukana perhehoitajuuden ytimessä. Yhteiset hetket puolison kanssa tasaavat sykettä, joten välillä istutaan alas juttelemaan. Myös perhehoitajan lakisääteiset vapaat palauttavat kehoa ja mieltä kiireisen arjen keskellä. Perheenjäsenten ajatukset kivasta ja palauttavasta ovat välillä erilaisia. Kompromisseihin päästään kuuntelemalla jokaisen tarpeita ja toiveita. Millainen tuki Familarilta edistää hyvinvointia? ”Aina on apua tarjolla”, toteaa Marko, ”Familarin työntekijät ovat läsnä, myös silloin, kun eivät ole paikalla”. Kriisitilanteissa perhe on saanut välittömän avun, mm. vauhdittamalla lapsen terveydenhuollon tutkimuksia. Tämä on ollut merkittävää lapsen kuntoutumisen kannalta. ”Tukityössä ei keskitytä vain sijoitettujen lasten hyvinvointiin vaan panostetaan myös perhehoitajan hyvinvointiin. Se on tärkein pohja lapsen hyvinvoinnille”, Jessica pohtii. Suvi ja Marko toteavat, että hyvin on Jessica ymmärtänyt perhehoidon tuen ytimen. Työntekijöiden tapaamiset myös biologisten lasten kanssa ovat tärkeitä. Tutustuminen koko perheeseen alkaa jo valmennusvaiheessa ja jatkuu tukityöskentelyn aikana. Jessica pitää myös vertaistukea merkittävänä lasten ja nuorten hyvinvoinnin kannalta. Hän onkin itse lupautunut yhdeksi vertaisryhmän vetäjäksi Familarille. Mistä löytyy perhehoidon merkityksellisyys? ”Lapsia ei pyritä pelastamaan tai muuttamaan, mutta kaikkemme teemme, että lapsilla olisi hyvä olla tässä hetkessä ja tulevassa”, Marko kiteyttää. Perhe on nähnyt vuosien aikana, että lapsen kuntoutuminen tulee ajan kanssa turvallisen arjen sivutuotteena. Suvin ja Markon näkemys on, että perhehoidon merkityksellisyys nähdään yhteiskunnassa aikaisempaa paremmin. Perhehoidossa ei tapahdu vain pieniä edistymisiä vaan usein positiivinen muutos lapsissa on massiivisen iso. ”Olen tehnyt vuosia sotealan töitä, mutta mistään muusta työstä ei saa samaa merkityksellisuuden kokemusta kuin sijaisvanhemmuudesta”, sanoo Suvi. Perhehoitajuudella on muitakin positiivisia vaikutuksia. ”Koko perheen sosiaaliset taidot ja ihmistuntemus ovat kehittyneet perhehoitajuuden myötä”, Suvi toteaa. Millainen on sijaisperheen biologisten lasten rooli? ”Sijoitetut lapset ovat sisaruksiani. Isosiskona minulla on erityinen rooli, mutta se on samanlainen sekä suhteessa biologisiin että sijoitettuihin sisaruksiin”, Jessica toteaa. Suvi kokee, että Jessicalla on pelisilmää toimia eri ikäisten lasten kanssa. Usein Jessica on se perheen suosituin. Jessica on juuri aloittanut Familarin tukiperhevalmennuksen. Aikomuksena on tulevaisuudessa toimia lomitusperheenä. ”Sijaisperheenä oleminen ei ole ottanut mitään pois vaan antanut paljon. Olen saanut riittävästi huomiota, vaikka ympärillä on ollut muitakin lapsia”, Jessica lisää. Sijaisperheenä oleminen ei ole ottanut mitään pois vaan antanut paljon Jessica pitää merkittävänä hyviä kohtaamisen taitoja. Millaisia ominaisuuksia perhehoitajalla tulee olla? ”Huumorintajua ja leikkisä asenne”, toteaa Marko. Jessica nyökyttelee. Suvi kokee, että perhehoitajuus edellyttää erilaisten roolien joustavaa jakamista puolison kanssa. Vuorovedoin analysoidaan tunteita ja hurrataan jalkapallokentän laidalla. Suvi ja Marko ovat kokeneet perhehoitajuuden helppona valintana. ”Helppous muodostuu positiivisesta asenteesta, myös vaikeuksia kohtaan”, Suvi toteaa. Jessica pitää merkittävänä hyviä kohtaamisen taitoja: ”Lapsen tarina ja historia on tärkeä tuntea ja sitä kautta ymmärtää hänen käytöstään. Mutta yhtä lailla tärkeää on kohdata lapset lapsina, ei heidän rankkojen kokemustensa kautta”. Tärkeänä Jessica näkee myös taidon kysyä lapsen vanhemmilta näkemyksiä lapsesta. ”Hyvä yhteistyö on keskeinen osa perhehoitajuutta”, Suvi tiivistää. Jessica kertoo, että äidin lähisuvun perintöä on lapsikeskeinen arki, johon myös Jessica ja muut sisarukset ovat pienestä saakka kasvaneet. Nyt Jessica opiskelee sotealan tutkintoa. Opettajat ja opiskelijat ovat innostuneena kuulleet kokemuksia perhehoitajuudesta sijaissisaren näkökulmasta. Jessican viesti on, että ajoittaisista arjen haasteista huolimatta perhehoitajuus on ehdottomasti positiivinen asia. Perheen mieltä lämmittää se, että lapsi pääsee laitoksen sijaan perheeseen. He toivovat, että perheet rohkeasti lähtevät mukaan ennakkovalmennukseen. Famile-valmennuksen aikana selviää, onko perhehoitajuus se oma juttu. ”Familarissa kunnioitetaan sitä, millainen lapsi juuri meidän perheeseemme soveltuu. Olen tyytyväinen, että olemme valinneet juuri Familarin”, Suvi toteaa. HAASTATTELU: Milla Höykinpuro, koulutuspäällikkö Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Familar Uutiset lehdessä 2024
Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen tärkeänä tavoitteena 16.4.2025 Yhtenä tärkeänä painopisteenämme on toimintamme hiilidioksidipäästöjen vähentäminen. Työhön osallistuu jokainen Mehiläisen sosiaalipalveluiden yksikkö: Jokaisella yksiköllä on ympäristösuunnitelma, jossa yksiköt määrittelevät omat tavoitteensa ja toimenpiteensä. Suunnitelmien toteutumista seurataan. Hyvä ja maukas ruoka on yksi toimintamme kulmakivistä, ja sosiaalipalveluissa valmistetaankin noin 8 miljoonaa ateriaa vuodessa. Yksiköissämme seurataan ruokahävikkiä ja mietitään keinoja hävikin vähentämiseksi. Uudistamme autokantaa vähäpäästöiseksi. Toteutamme kuljetukset tarkoituksenmukaisesti ja arvioimme ajojen tarpeellisuutta. Kiinteistöissämme tehdään merkittäviä investointeja energiaremontteihin. Yksiköissä huomiota kiinnitetään tasapainossa olevaan lämmitykseen, valaistuksen ja laitteiden tarkoituksenmukaiseen käyttöön.
Laadun anatomia -podcastissa puhutaan lasten ja nuorten hyvinvoinnista 4.4.2025 Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus. Mehiläisen Laadun Anatomia -podcastin uudessa jaksossa pohditaan Familarin laatujohtaja Marko Nikkasen johdolla ajankohtaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyen. Jaksossa avataan muun muassa lastensuojelujärjestelmän rakennetta, nykytilaa sekä tulevaisuuden näkymiä. Lisäksi pohdimme sitä, minkälaisilla arjen teoilla voimme jokainen omalta osaltamme varmistaa nuorillemme turvallisen kasvuympäristön. Jaksossa keskustellaan muun muassa seuraavista aiheista:🎧 Lapset ja nuoret ovat yhä valveutuneempia, vastuullisempia ja voivat yhä paremmin, mutta samaan aikaan kuilu hyvin menestyvien ja enemmän tukea tarvitsevien välillä kasvaa. Mistä polarisoituminen johtuu ja miten siihen voitaisiin vaikuttaa? 🎧 Mistä osatekijöistä laadukas lastensuojelu rakentuu, miten palveluiden vaikuttavuutta voidaan mitata ja minkälaisia tuloksia aidosti läsnä olevalla ja kohtaavalla työllä voidaan saavuttaa? Pääset kuuntelemaan tuoreimman jakson Spotifyssa tai muilla podcast-alustoilla. Kuuntele jakso suoraan Spotifysta alta.
Kun sijaishuolto toimiikin – tarinoita tilastojen takaa 3.4.2025 Tilastot puhuvat huolestuttavaa tarinaa siitä, miltä vaikuttaa sijaishuollossa olleiden lasten tulevaisuus. Sijaishuollon vaikuttavuutta on tutkittu vielä verrattain vähän, mutta on havaittu, että sijoituksella ei aina pystytä riittävän hyvin poistamaan lasten osalta riskejä aikuisiän haasteille, kuten psyykkiselle huonovointisuudelle, päihdehaasteille, rikollisuudelle, koulutukselle tai työllistymiselle. Vaikkei tutkimukset kerro koko totuutta, on tuloksen ääreen pysähdyttävä ja pohdittava vakavasti, millainen sijaishuolto toimii tavoitteensa mukaisesti korjaavana palveluna. (Kääriälä ja Hiilamo 2023). Sijaishuollon tutkimus on vielä hyvin alkuvaiheessa monenkin haasteen takia. Työskentelyn tavoitteet ovat usein laaja-alaiset ja työtä ei haluta jäsentää selkeästi menetelmien tai interventioiden kautta, johtuen sen diversiteetistä. Tavoitteen asettaminen vaikeutuu, sillä tavoitteena lapsen etu sekä kasvun ja kehityksen turvaaminen, voi tarkoittaa valtavaa määrää eri asioita jokaisen lapsen ja tilanteen ollessa yksilöllinen. Menetelmien vaikuttavuuden tutkiminen vaikeutuu taas, kun usein yksittäisen menetelmän sijaan puhutaan työskentelytavasta, minkä sisältöä ei ole konkretiatasolla mahdollista kuvata kovinkaan selkeästi. Puhutaan vaikka suhde- tai lapsikeskeisestä työstä, jolla tavoitellaan tiettyä vaikuttavuutta, mutta tavoitteita tai keinoja ei pystytä avaamaan riittävästi. (Aaltio & Eriksson 2023). Tästä kaikesta seuraa se, että mikäli tavoitteet ja työn sisältö (=menetelmät) eivät ole tiedossa etukäteen, on niiden välistä suhdetta mahdotonta arvioida. Vaikka menetelmät avattaisiinkin ja tavoitteetkin olisivat selkeät, ollaan mittaamisen haasteessa. Valideja mittareita on vähän ja tuloksiin vaikuttaa myös lapsen päihde- ja mielenterveyspalvelut sekä muut lasten ja nuorten käyttämät perus- ja erityistason palvelut. Tästä kokonaisuudesta on haasteellista eritellä sijaishuollon vaikutukset. (Aaltio & Eriksson 2023) Mitä enemmän saamme tutkimustietoon perustuvia menetelmiä ja realismiin pohjaavia tavoitteita, sitä helpommin pystymme kuitenkin ymmärtämään sijaishuollon vaikuttavuutta. Mitä paremmin ymmärrämme vaikuttavuuden mekanismit, sitä laadukkaammaksi pystymme sijaishuoltoa kehittämään ja sitä kautta mahdollistamaan yhä useammalle sijoitetulle lapselle hyvän elämän pohjan. Familar on yksiköissä jo vuosia tehty viitekehykseen pohjaavaa ohjaustyötä sekä työn vaikuttavuuden mittaamista. On tärkeää myös ymmärtää, mitkä kaikki osa-alueet toimivat vaikuttavina tekijöinä, kun ihminen toimii ihmisen kanssa. Haastattelimme Vilppulan ja Ylöjärven yksikön muutamia, jo nyt aikuisia asiakkaitamme heidän kokemuksistaan. Kysyimme myös, mikä heidän mielestään vaikutti siihen, millaista elämä tänä päivänä on. Yksiköstä aikuisuuteen ponnistanut asiakas kertoi, että hänen ennakkoajatuksensa sijoituksesta oli alun perinkin positiivinen ja myös kokemus osoittautui sellaiseksi. ”Vaikuttavaa oli, kun ammattitaitoinen tiimi hoiti nuoren ja koko perheen asiat henkilökohtaisella otteella. Kun perheen, sosiaalityöntekijöiden ja sijoituspaikassa olevien aikuisten välinen kommunikaatio toimii moitteettomasti ja tilanne on muutenkin kaikin puolin avoin. Silloin toive ja toteutus ovat toisensa kohtaavia”, kuvasi hän ajatuksiaan merkittävistä tekijöistä. Hän sai kokemuksen siitä, että häntä aidosti kannatellaan kohti itsenäistä ja täysipainoista elämää. Teoriaosaamisen ja menetelmäosaamisen ollessa kunnossa, voidaan kuntouttavaa työskentelyä toteuttaa. Jokaisen kohdalla ei lopputulos ole sama, mutta silti merkityksellinen. ”Aikuisuuteen olen saanut parhaat mahdolliset valmiudet sijoitukseni ansiosta, mutta tähän on vaikuttanut tärkeimpänä asiana sijoituspaikkani, ja työntekijät, joilla on ollut tarvittavat taidot ja näkemys psyykkisesti oireilevan lapsen/nuoren hoitoon ja nuoren sekä hänen vanhempansa kohtaamiseen”. Noo ehkä teidän ansiosta olen elossa. Sain ainakin neuvoja, miten voittaa tai ainakin yrittää voittaa syömishäiriö Menetelmän sisällä on tärkeää, että työvälineet valikoituvat asiakkaan tarpeiden mukaisesti, ja työskentelyyn kannustetaan. ”Ajatuksista ja päivien tapahtumista pidettiin hoitajan kanssa keskusteluvihkoa yhdessä vaiheessa päivittäin. Minun oli vaikea ilmaista asioita sanallisesti, joten keskustelu vihon välityksellä helpotti ja se mahdollisti myös asioihin palaamisen ja oman toiminnan analysoinnin jälkikäteen. Näin pystyi välillä toteamaan, että esim. aiemmin isolta vaikuttanut asia ei enää vaikuttanutkaan niin suurelta”. Omia tunteita ja ajatuksia laitettiin analysoimaan, se edisti itsensä tuntemista. Myös erilaisten ihmisten kanssa asuminen ja kommunikointi heidän kanssaan oli hyvin opettavaista ja kasvatti ymmärrystä muita ihmisiä kohtaan Asiakkaat muistavat sijoituksen ajalta juuri heille sopivia keinoja. Myös turvallinen ja toisteinen arki mallintaa asioita. Yksi aikuisista kuvasi muistavansa edelleen arjen rutiinit ja mitä minäkin päivänä tehtiin. Joka toinen torstai vaihdettiin lakanat, ja kertoi tekevänsä edelleen niin omassa elämässään. Viitekehys, menetelmät ja työvälineet ovat silta toimivaan vuorovaikutukseen ja luottamukseen, koska loppupelissä kaikki muutos tapahtuu kuitenkin suhteessa toiseen ihmiseen. ”Kaikista tärkein ja kantavin asia mitä olen sijoituspaikassani kokenut, on se, että olen aidosti tärkeä ja merkityksellinen, että minä olen kaikesta huolimatta hyvä juuri tällaisena. Nyt edelleen, 17 vuotta myöhemmin, en voisi olla kiitollisempi sijoituspaikkani ammattitaidolle siitä, että olen saanut menestyä elämässäni ja itselleni tärkeimpänä voimanani on henkinen vahvuus. Koen, että ei ole olemassa asiaa mistä en voisi selviytyä”. Nuoren tarina: Olen Julia, pian 29-vuotias entinen huostaanotettu nuori. Minut huostaanotettiin Ylöjärven silloiseen Mehiläiseen ollessani 16-vuotias. Olin ollut aikaisemmin kiireellisessä sijoituksessa Tampereella, mutta minut siirrettiin haasteideni takia Ylöjärvelle. Sain avaimet hyvään ja tasapainoiseen elämään Olin nuorena hyvin aggressiivinen, äkkipikainen ja mielialani vaihtelivat jollei tunneittain, niin ainakin päivittäin. Minun oli historiani takia hyvin vaikea luottaa uusiin ihmisiin ja koska elämäni ennen sijoitusta oli ollut täynnä vaihtuvia aikuissuhteita, toi myös yksikön työntekijävaihtuvuus lisähaastetta kohdalleni. Sain onnekseni kuitenkin kaksi omaohjaajaa, jotka olivat ja pysyivät. Toinen omaohjaajistani on edelleen elämässäni, tosin nykyään ystävänä. Talolla oli myös minulle jo entuudestaan tuttuja nuoria, sekä tutustuin myös uusiin ikäisiini. Lähennyimme ja koenkin etuoikeutena yhteisöllisyyden, niin kutsutun laitosperheen. Olin lapsuudessani kuullut tarinoita lastenkodeista, ei mitään positiivisia vaan enemmänkin pelottavia sellaisia. Todellisuus oli kuitenkin päinvastainen. Vaikka nuorena kapinoin sääntöjä vastaan, sekä koin negatiivisia tunteita esimerkiksi henkilöstöä kohtaan, olen aikuisiällä ymmärtänyt kaiken tuon merkityksellisyyden. Sain kasvaa ja varttua turvassa, sekä olla oma itseni myös huonoine puolineni. Sain tukea, kun sitä tarvitsin, mutta mikä tärkeintä, sain avaimet hyvään ja tasapainoiseen elämään. Nykypäivänä olen kolmen lapsen äiti, työskentelen esihenkilönä ja koen olevani hyvin onnekkaassa asemassa. Lähtökohdistani huolimatta olen ponnistanut pitkälle ja koen, että tämä on vasta alkua. Olen ennenkin sanonut, mutta sanon vielä tänä päivänäkin. Muilla on lapsuudenkoteja, minulla on lastenkoti. Se on talona ainoa pysyvä asia lapsuudestani. Saan olla etuoikeutettu, että olen vuosittain kutsuttujen listalla jouluaterioille, sekä nuorten kesägrillijuhliin. Muilla on lapsuudenkoteja ja minulla lastenkoti Omaohjaajan tarina: Julian tullessa sijoitukseen Ylöjärvelle, olin itse aloittanut hetkeä aiemmin ohjaajan työssä Ylöjärven yksikössä. Muistan Julian tullessa meille miettineeni omaohjaajatyöparini kanssa, että kuinkahan voisimme Julian oloa helpottaa parhaalla mahdollisella tavalla, kun historiassa hänellä oli raskaita kokemuksia jo riittävästi. Koimme monta kertaa tunnetta siitä, että emme osaa tehdä riittävän hyvää työtä. Kuitenkin hiljalleen luottamussuhde alkoi syntyä Julian kanssa ja Julian arkeen muodostui pidempikestoisia tasaisempia hetkiä. Silloinkaan, kun tilanne ja tunteet olivat Julialla solmussa, vuorovaikutus ei koskaan loppunut hänen kanssaan. Julialla ja meillä oli vihko, johon hänelle kirjoitimme ja hän kirjoitti meille. Vihko sujautettiin oven alta Julian huoneeseen ja kun hän kirjoitti meille, siirtyi vihko asuinyksikön käytävään. Kävimme Julian sijoituksen aikana läpi kaikki tunteet laidasta laitaan. Yhtäkkiä olimme siinä tilanteessa, että Julia täytti 18 vuotta. Luopuminen kosketti kovasti meitä kaikkia osapuolia. Elämä kuljetti Julian hieman kauemmaksi ja yhteydenpito oli vähäistä. Sitä toteutettiin sen mukaan, kuinka Julia halusi. Nyt 11 vuotta Julian lähdön jälkeen, Julia vierailee yksikössä grillijuhlissa ja vanhojen nuorten jouluaterialla, koska täytyyhän kotiin voida tulla käymään. Käymme silloin tällöin esimerkiksi kahvilla ja ihmissuhdetta Julian kanssa ei ole tarvinnut katkaista. Yhteys on säilynyt vuosien kulumisesta huolimatta. Kirjoittaja: Johanna, Julian entinen omaohjaaja ja nykyinen Familar Ylöjärven yksikönjohtaja Lähteet: Sijaishuollon laatua ja vaikuttavuutta on parannettava; Antti Kääriälä & Heikki Hiilamo, Yhteiskuntapolitiikka 88 (2023):2 https://www.julkari.fi/handle/10024/146464 Sijaishuollon mustaa laatikkoa ryhdytty avaamaan vaikuttavuuden ja laadun arvioimiseksi; Elina Aaltio & Pia Eriksson Yhteiskuntapolitiikka 88 (2023):3 https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023061354677 Sosionomit asiakastyön kentillä Johanna Hirvonen, Päivi Niiranen-Linkama ja Mauno Saksio (toim.) https://www.theseus.fi/handle/10024/97130
Kohtaamisen tärkeys lastensuojelussa 3.4.2025 ”Eero on useasti ollut auttamassa monia nuoria niin kriisi kuin normitilanteissa: kun Jouduin laitokseen vuoden 22 lopussa, Eero otti mut avosylin vastaan ja oli heti tukena, kun oli uusi paikka kyseessä sekä vieraat ihmiset jne. ”. Tämä nuoren kommentti, siitä miksi Familarin ohjaaja Eero Niskanen tulisi valita vuoden 2024 lastensuojelutyöntekijäksi TikTok sossujen äänestyksessä, kertoo siitä mitä nuoret toivovat aikuisilta heidän tullessa uuteen sijaishuoltoyksikköön. Nuoret toivovat, että heidät otetaan vastaan avosylin vastaan juuri sellaisina, kun he ovat. Kuunnellaan mitä nuorelle itsellään on kerrottavana. Pitkänlinjan lastensuojelun työntekijänä Eero kertoo, että nuoren kiinnittymistä uuteen yksikköön auttaa se, että aikuiset ovat kiinnostuneita nuoresta ja hänen asioistaan, nuorelle annetaan aikaa ja ollaan aidosti läsnä. Eero kertoo, että hänelle luontaisin työskentelytapa ja keino saada nuori juttelemaan on yhteinen tekeminen. Mennään yhdessä makkaranpaistoon, ongelle tai vaikka autoajelulle. Kun jo heti sijoituksen alussa nuorelle tulee tunne, että täällä minusta välitetään, luo se hyvän pohjan sijoituksen jatkolle. Nuoren opittua luottamaan aikuisiin arjessa, on hänen helpompi tulla kertomaan huolistaan tai jos on tullut mokailtua. Luottamuksen saaminen vaatii pitkäjänteisyyttä, samoin koko lastensuojelu työ. Eero vertaakin lastensuojelua maanviljelykseen. Kun me tänään viskaamme siemenet maahan, sato ei ole heti korjattavissa. Välissä maata on pitänyt kastella ja lannoittaa. Me voimme arjessa antaa nuorelle työvälineitä, neuvoja ja ohjeita, mutta sen lisäksi nuorelle pitää taata hyvät kasvuolosuhteet, arjen perustarpeet ja paljon välittämistä. Jonain päivänä siemen puhkeaa kukkaan. Kirjoittaja:Paula Berg, Yksikönjohtaja, Puistotie
Fostersyskonskap inom familjevård / Sijaissisaruus perhehoidossa 2.4.2025 Vad är fostersyskonskap? Det är en benämning för alla de barn som bor i samma hem, i samma fosterfamilj. Det gäller familjens möjliga biologiska barn samt de placerade barnen. Det kan också hända att det i samma familj bor placerade barn som inte är syskon med varandra, men de är fostersyskon eftersom de bor i samma hem. Begreppet är viktigt, eftersom det är ett sätt att skapa jämlikhet och inte dela upp barnen i “våra barn” och de placerade barnen. Erfarenheten av fostersyskonskap är individuell för varje barn och den förändras också ofta med tiden. Den är kanske inte alltid sådan som de vuxna i familjen skulle önska. Det är många saker som påverkar fostersyskonskapet, till exempel den egna anknytningsmodellen hos barnet, hurdant förhållande barnet har till förädlarna och möjliga syskon, ålder och utvecklingsstadie, hur omgivningen förhåller sig till fosterfamiljen samt på vilket sätt alla familjemedlemmars behovs uppfylls. Det placerade barnet vill höra till familjen, men kan också känna sig utanför. Känslan av gemenskap växer i en kärleksfull atmosfär där barnen känner att de tas hand om och där de känner sig trygga. De placerade barnen har överlag svårare att anknyta syskonrelationer och upprätthålla dem. Det är därför viktigt att även stöda de placerade barns relationer till möjliga biologiska syskon som bor annanstans. Fostersyskonskap är en central del av familjevården och därför ska den finnas med som tema redan under skolningen av fosterfamiljer. Fostersyskonskapet ska också tas i beaktande under bedömningen och valet av fosterfamilj till ett specifikt barn. Ett fungerande fostersyskonskap är essentiellt för en lyckad placering och minskar risken för att placeringen avbryts oväntat. Då en placering avbryts oväntat utan att behovet för placeringen försvunnit, är det oftast i alla fall i någon grad oron för de biologiska barnen som är orsaken. I skolningen för fosterfamiljer är det viktigt att ta med hela familjen redan i början av processen. Barnen i familjen ska likaså som de vuxna få tillräckligt med information om fostersyskonskap och familjevård överlag samt tid att bearbeta informationen och förbereda sig. Under placeringen är det tid, stöd och konkreta saker i vardagen som stöder fostersyskonskapet. Skribent:Sonja MustonenSocialarbetareFamilar Familjevårdstjänster, Nyland Sijaissisaruus perhehoidossa Mitä sijaissisaruus tarkoittaa? Se on määritelmä kaikille niille lapsille, jotka asuvat samassa kodissa, samassa sijaisperheessä. Se koskee sekä perheen mahdollisia biologisia lapsia että sijoitettuja lapsia. Samassa perheessä voi myös asua sijoitettuja lapsia, jotka eivät ole sisaruksia keskenään, mutta he ovat sijaissisaruksia koska asuvat samassa kodissa. Määritelmä on tärkeä ja tasa-arvoisuutta luova, koska se ei jaa lapsia “meidän lapsiimme” ja sijoitettuihin lapsiin. Kokemus sijaissisaruudesta on jokaiselle lapselle yksilöllinen ja se myös muuttuu usein ajan kuluessa. Se ei ehkä aina vastaa perheen aikuisten toiveita. Sijaissisaruuteen vaikuttaa moni asia, esimerkiksi lapsen oma kiintymyssuhde malli, millainen suhde lapsella on vanhempiin ja mahdollisiin sisaruksiin, lapsen ikä ja kehitystaso, ympäristön suhtautuminen sijaisperheeseen sekä millä tavalla perheenjäsenten tarpeet huomioidaan. Sijoitetulla lapsella on halu kuulua perheeseen, mutta voi kokea myös ulkopuolisuuden tunnetta. Tunne yhteisöllisyydestä kasvaa rakastavassa ilmapiirissä, jossa lapset tuntevat, että heistä pidetään huolta ja he kokevat olevansa turvassa. Sijoitetuilla lapsilla on yleensäkin vaikeampaa solmia sisarussuhteita ja ylläpitää niitä. Tämän takia on tärkeää tukea myös sijoitettujen lasten suhteita mahdollisiin biologisiin sisaruksiin, jotka asuvat muualla. Sijaissisaruudella on keskeinen osa perhehoidossa ja siksi on tärkeää, että aihetta käsitellään sijaisperheiden ennakkovalmennuksessa. Sijaissisaruus tulee myös huomioida arvioidessa sijaisperhettä lapselle. Toimivat sijaissisaruussuhteet ovat oleellisia onnistuneen sijoituksen kannalta ja vähentävät riskiä sijoituksen odottamattomaan katkeamiseen. Ainakin osasyynä sijoituksen katkeamiseen odottamattomasti sijoituksen tarpeen edelleen ollessa olemassa, on vanhempien huoli biologisista lapsistaan. Sijaisperheiden valmennuksessa on tärkeää, että koko perhe otetaan mukaan jo prosessin alussa. Perheen lapsien tulee perheen vanhempien lisäksi saada riittävästi tietoa sijaissisaruudesta ja perhehoidosta yleensä sekä aikaa käsitellä tietoa ja valmistautua. Sijoituksen aikana aika, tuki ja konkreettiset asiat arjessa tukevat sijaissisaruutta. Kirjoittaja:Sonja MustonenSosiaalityöntekijäFamilar Perhehoitopalvelut, Uusimaa
Traumatietoisuus vahvistaa työyhteisöä 27.3.2025 Traumatietoisen lähestymistavan avulla rakennamme parempaa työhyvinvointia, sujuvampaa yhteistyötä ja vahvempia asiakaskohtaamisia. Kuvassa ylhäältä vasemmalta lukien Timo Hiltunen, Janita Sinkkonen, Leena Iskanius, Anniina Rossi, Aleksi Virpi. Alarivillä vasemmalta Sami Leskinen ja Mari Junikka. Työntekijöiden hyvinvoinnin tukeminen on entistä tärkeämpää työelämän jatkuvien muutoksien vuoksi. Erityisesti sosiaali- ja terveysalalla kohdataan ihmisiä, joiden elämään traumaattisen kokemukset ovat voineet jättää jälkensä. Traumatietoisuus antaa oivallisen työkalun asiakastyöhön, mutta se vaikuttaa myös työyhteisön sisäiseen ilmapiiriin, jaksamiseen ja vuorovaikutukseen. Kuntoutuskoti OIVAssa työskennellään psyykkisesti sairastuneiden 17-25 -vuotiaiden nuorten kanssa. Traumatietoisuus on erityisen tärkeää, kun työskennellään vaikeita elämänkokemuksia kohdanneiden nuorten kanssa. Arjessa korostuu turvallisuuden tunteen vahvistaminen, ennakoitavuus ja nuoren oman toimijuuden tukeminen. Käytännössä tämä on rauhallista ja empaattista kohtaamista, selkeitä rajoja ja struktuuria sekä nuoren kuulemista ja osallistamista omien asioiden hoitoon ja päätöksentekoon. Työskentelytahdin joustavuus edistää nuoren kuntoutumista ja hyvinvointia. Kuntoutuskoti OIVAn henkilökunta osallistui Työ ja mielenhyvinvointi -hankkeen ja Savonian järjestämään traumatietoisen lähestymistavan koulutuskokonaisuuteen, joka tarjosi arvokasta tietoa ja käytännön työkaluja työyhteisömme toimintatapojen kehittämiseksi entistä turvallisemmaksi ja inhimillisemmäksi. Koulutus pohjautuu traumainformoituun lähestymistapaan, joka auttaa tunnistamaan trauman vaikutuksia ja edistämään psykologisesti turvallisia työympäristöjä. Traumatietoinen lähestymistapa auttaa ymmärtämään nuorten reaktioiden, kuten vetäytymisen, impulsiivisuuden tai luottamuksen puutteen olevan selviytymiskeinoja, ei tahallista vastustamista tai sitoutumisen vaikeutta tarjottuun tukeen. Ohjaajan tunnistaessa trauman vaikutukset tulee kohtaamiseen myötätuntoa, joka auttaa rakentamaan luottamuksellista suhdetta. Nämä ovat avainasemassa kuntoutumisen etenemiseksi ja auttavat myös vahvistamaan toivoa tulevaisuuteen. Traumatietoisen lähestymistavan takana on ymmärrys trauman vaikutuksesta ihmisen ajatteluun, tunteisiin ja käyttäytymiseen, vielä pitkään kokemuksen jälkeen. Työyhteisöissä tämä voi näkyä esimerkiksi haastavina vuorovaikutustilanteina, stressinsietokyvyn heikentymisenä tai työuupumuksena. Ilman riittävää ymmärrystä voimme tulkita toisen käyttäytymistä väärin ja toisaalta myös tahtomattamme lisätä stressitekijöitä työyhteisössämme. Traumatietoisen työyhteisön pyrkimys on luoda työpaikka, jossa jokainen tuntee olonsa turvallisesi, arvostetuksi ja kuulluksi. Yksilön tukemisen lisäksi tämä tarkoittaa koko työpaikan rakenteiden ja käytänteiden tarkastelua niin, että ne edistävät kaikkien hyvinvointia. Avoin ja kunnioittava viestinä, ennakoitavat toimintatavat ja työtekijöiden osallisuus päätöksentekoon ovat keskeisiä tekijöitä psykologisesti turvallisen työyhteisön luomisessa. Traumatietoisuus on ennen kaikkea asenne ja toimintakulttuuri, jonka avulla tuetaan niin asiakkaiden kuin työntekijöiden hyvinvointia. Koulutus vahvisti omaa käsitystämme turvallisen työympäristön merkityksestä ja luottamuksen rakentamisesta, jotka eivät synny itsestään. Ne vaativat jatkuvaa työtä ja kehittämistä. Työyhteisönä jatkamme traumatietoisuuden vahvistamista, ja toivomme useampien työyhteisöjen tunnistavan sen merkityksen. Kun ymmärrämme toisiamme paremmin ja suhtaudumme työyhteisönä myötätuntoisesti niin asiakkaisiin kuin työnkavereihimme, rakennamme yhdessä kestävämpää ja inhimillisempää työelämää. Koulutuksen kautta saimme lisää konkreettisia keinoja viedä traumatietoista työotetta käytäntöön. Traumatietoisuuden kehittäminen jatkuu ja yksikön esihenkilöt osallistuvat kevään aikana omaan koulutuskokonaisuuteensa. Jatkamme oppimista ja kehittämistä, koska haluamme tarjota nuorille kuntouttavaa ja toivoa vahvistavaa arkea, jossa jokainen tulee kohdatuksi ymmärtäväisesti ja arvostavasti. Työyhteisönä jatkamme traumatietoisuuden juurruttamista, jotta voimme rakentaa kestävämpää ja lempeämpää työelämää.
Familar Koppuri, yhteisöllistä palveluasumista Espoossa 20.3.2025 Koppurin palveluasuminen tarkoittaa yksilöllisen ohjauksen ja intensiivisen kuntoutuksen järjestämistä nuorelle aikuiselle, joka tarvitsee määräaikaisesti tukea terveydenhoidossa, asumisessa ja muussa elämänhallinnassa. Kuntoutus on Koppurissa päätöksessään ja uusi elämänvaihe alkaa. Asukas kertoi mietteitä omasta kuntoutuspolustaan Koppurissa. Ennen en pystynyt edes haaveilemaan tulevasta, nyt odotan sitä toiveikkaana Olen Koppurissa saanut kaiken muun lisäksi uskoa itseeni ja tulevaisuuteen. Ennen en pystynyt edes haaveilemaan tulevasta, nyt odotan sitä toiveikkaana. Monesti olin luovuttamassa kaiken suhteen, mutta hoitajien tuen avulla en luovuttanut vaan olen sinnikkäästi jatkanut eteenpäin.Olen myös Koppurissa oppinut ymmärtämään itseäni paremmin ja työskentelemään haasteitteni kanssa. Minulla on tulevaisuudessa vielä paljon työskenneltävää, mutta olen tyytyväinen siitä että miten paljon olen tullut monessa asiassa eteenpäin. Vaikka en vielä pystykään asumaan itsenäisesti, ei se tarkoita sitä että olisin epäonnistunut tai en olisi hyötynyt Koppurin kuntoutuksesta.Koppurissa olen saanut minulle haastaviin asioihin tukea, mutta myös päässyt tekemään ja kokemaan uusia asioita. Mieleeni tulevat mm. omahoitajahetket ja yhteiset ruoanlaitot.Haluaisin sanoa Koppurin tuleville asukkaille että muistakaa arvostaa sitä, kun pääsette niin hyvään paikkaan. Alkuperäinen teksti on yksikön nuoren kirjoittama. Koppuri