Familar

Teltta täynnä tunteita

Oli kesäinen päivä ja suuntasimme veneellä saareen. Tämä oli ollut lapsiemme suuri toive ja päätimme sen toteuttaa koko viisihenkisen perheemme voimin. Pakkaaminen oli tärkeä osa retkeä, jokainen sai ottaa omat unilelunsa mukaan sekä muutaman lelun. Myös omat makkaratikut löysivät tiensä reppuihin. Pojilta tuli hyviä huomiota ottaa mukaan mm. tulentekovälineet ja sytykkeet. Eväät olivat isossa roolissa ja kävimme ostamassa kaupasta grillattavaa sekä aamiaistarvikkeita kaikkien toiveiden mukaisesti. Herkkuja, mukaan lukien grillattavia vaahtokarkkeja totta kai napattiin myös mukaan.

Tullessamme saareen umpitäydellä veneellä ja porukalla, kohtasimmekin jännittävän tilanteen. Mihin saada vene pysymään hyvin ja miten saamme tavarat kannettua kuivina saareen isojen kivien seasta. Vähän tunteet nousivat kaikilla pintaan, kun odotus laukesi ja venekin pitäisi saada kolhimatta perille. No tässä onnistumme ja sitten aloimme etsimään sopivaa telttapaikkaa jättikokoiselle teltallemme. Pojat keksivätkin hyvän paikan ja teltan pystytys aikuisten kesken alkoi. Tässä kohtaa nopeimmat lapsistamme tyhjensivätkin jo kilpaa eväsreppua.

Teltan kokoaminen ei sujunut ihan ongelmitta ja hetken kokosimmekin täysin eri logiikalla mieheni kanssa telttaa, jonka jälkeen totesin, että parempi antaa olla, hän jatkakoot itse loppuun oman logiikkansa kanssa. Ehdin siinä samassa torua lapsia eväiden levittämisestä ja aloin laittamaan tavaroita järjestykseen. Tulimuurahaiset polttivat jalkojani ja tilanne meinasi mennä jo itselläkin epätoivon puolelle.

Teltta saatiin kuin saatiinkin kasattua, tavarat järjestettyä ja vene kiinnitettyä. Mieheni alkoi valmistaa ruokaa ja ai että. Jo alkoi hymy palata perheemme kasvoille. Hyvä ruoka, parempi mieli, vai miten se olikaan. Grilliruokaa ja nokipannukahvit, voiko ihmisen elo paremmaksi muuttua? Kaunis järvimaisema ja auringonlasku. Täydellistä!

Lapset olivat tutkineet saarta jo jonkin verran ja pyysivät kovin meitä mukaan tutkimusmatkalle. Näimme mm. kaksi elävää kyykäärmettä, luita ja kalanruotoja. Lapsien mielestä ne olivat mahtavimmat löydät ikinä. Kuopus sai elämänsä ensimmäisen kalan virvelillä ja ensimmäinen yö yhteisessä teltassa oli todella mieleenpainuva ja kokemisen arvoinen kaikkine tunteineen ja tunteenpurkauksineen.

Alkoi ihan naurattaa, kun katselin illalla miestäni kaikkensa antaneena makuupussissa. Nauroin vatsa kippurassa, näyttihän hän ihan kevätkääryleeltä ja teltan kokoamiserimielisyydet olivat tipotiessään. We made it!

Innostus, epävarmuus, pelko, luottamus, perheen yhdessäolon voima, jännitys ja puhdas ilo olivat tunteita, joita koimme yhdessä perheenä. Jos ei mene koskaan epämukavuusalueelle, niin ei voi koskaan saavuttaa mitään uutta. Meille jäi upeat muistot, jotka kantavat vielä tänäkin päivänä. Se, että olimme kaikki vieraalla maaperällä, toi retkeemme varmasti yhteen hitsautumisen tunnetta sekä syvyyttä. Kaikilla oli välillä tunteet pinnassa, mutta selvisimme kaikesta yhdessä! Jokainen toi retkeen oman osansa ja taitonsa. Oman innostuksensa ja epävarmuutensa. Ensi kesänä lähdemme uudelleen saareen ja uskon että ainakin teltan kasaus sujuu hieman sujuvammin kuin viime kesänä.

Kirjoittanut: Familarin perhehoitaja Leena

Myötävirrasta alkoi myötätuuli

Vuonna 2012 sain tiedon, että sosiaalityöntekijäni teki kohdallani päätöksen kiireellisestä sijoituksesta. Olin tuolloin 14- vuotias huonosti voiva sekä koulua käymätön nuori. Päivää ennen suunniteltua sijoituksen alkamista, suunniteltu yksikkö vaihtuikin toiseen ja sain kuulla sijoituspaikan olevan kodinomainen yksikkö piispanristillä. Jälkikäteen ajateltuna tämä taisi olla parhaita asioita mitä minulle koskaan sattui. Alku vaikeuksien jälkeen löysin paikkani Myötävirrasta, ja aloin järjestämään ohjaajien tuella elämääni kuntoon. Ohjaajista inspiroituneena hainkin opiskelemaan lähihoitajaksi, josta tein itselleni uran. Jälkikäteen olen nauranut sille kerralle, kun ymmärsin etteivät ohjaajat oikeasti asu Myötävirrassa ja heillä on oma elämä työn ulkopuolella. Kadehdin ajatusta työskennellä ihmisten kanssa, ja pitää heistä huolta kun he sitä tarvitsevat. Jo lähihoitajaksi opiskellessa kysyin Hetalta mahdollisuutta tulla Myötävirtaan suorittamaan harjoittelua, mutta sijoituksesta ei ollut vielä riittävästi vierähtänyt aikaa.

Ohjattavasta ohjaajaksi

Vuonna 2022 aloitin sairaanhoitajan opinnot Turun AMK:ssa, ja tarjouduin suorittamaan harjoittelua Myötävirrassa sillä ajatuksella ettei se kuitenkaan sopisi Hetalle. Yllätyksekseni sain huomata Hetan suostuvan tähän, ja aloitin mielenterveys- ja päihdetyön harjoittelun Myötävirrassa. Alku oli haasteellinen, kun yrittää sopeutua rooliin ohjaajana entisen nuoren sijaan. Työyhteisö otti minut avosylin vastaan, vaikkakin myös henkilökuntaa jännitti ymmärrettävästi myös, kuinka sopeudun ohjaajan rooliin. Pikkuhiljaa sopeuduin talon sääntöihin ja rutiineihin eri tavalla mihin olin tottunut. Nuorille kerrottiin alusta asti omasta sijoituksestani, ja koen että se helpotti suhteen luomista nuoriin sillä tiesin miltä tuntuu sijoitettuna oleminen kyseiseen yksikköön.

Osaamisen laajentamista

Suurimpana yllätyksenä tuli ehdottomasti lastensuojelulaissa tapahtuneet uudistukset, ja näiden asioiden oppimisessa meni aikaa. Itse sijoitukseni aikana en ollut järin kiinnostunut lakipykälistä, mutta nyt olikin velvollisuus osata ja tietää lastensuojelulain pääpiirteitä. Hyödyllisenä puolestaan pidin sitä, että tiesin mistä yksikössä löytyy esim. siivousvälineet, ja tiesin päivärytmin sisältöä sekä viikoittaisia askareita joita nuorten kanssa tehdään.

Sitä voi jakaa, mitä on itse saanut

Nautin ohjaajana työskentelyssä Myötävirrassa, ja olikin erityisen ihanaa huomata itsessään se kehitys siitä nuoresta kapinoivasta teinistä siihen ihmiseen, joka olen nyt, pian valmistuva sairaanhoitaja, joka on kykeneväinen työskentelemään lastensuojelussa ja olemaan luotettava ja turvallinen aikuinen nuorille. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että sain olla sijoitettuna juuri Myötävirrassa, ja sain myös kunnian työskennellä ihmisten kanssa jotka minut kasvattivat.

Parasta harjoittelussa oli Sallin omakohtainen kokemus ja sitä kautta ajatus miten kohdella asiakkaita

-Yksikönjohtaja Heta Söderström

TEKSTI: Salli

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Familar Uutiset lehdessä 2024

Kuntoutuskoti OIVA yhteiskuntavastuullisena toimijana

Kuntoutusjaksot kestävät keskimäärin 1,5 vuotta, nuoren yksilöllisen tarpeen ajan. Masentuneet, ahdistuneet ja itsetuhoiset nuoret, syömishäiriöstä, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja pakko-oireista kärsivät nuoret ovat Kuntoutuskodin ensisijaisia asiakkaita.

Kuntoutuskodissa on kaksi seitsenpaikkaista yhteisöä Pirtti ja Kaari. Henkilökunta koostuu kaikkiaan seitsemästätoista sosiaali- ja terveysalan ammattilaisesta, lähihoitajista, sairaanhoitajista ja sosionomeista. Henkilökunnalla on monipuolista erityisosaamista ja koulutusta mm. traumaosaamiseen ja syömishäiriöihin. Kuntoutuskodista verkostoidutaan nuoren hoitavan tahon kanssa, lähialueen oppilaitosten ja työpajojen kanssa sekä muiden nuoria tukevien toimijoiden kanssa. Kuntoutuskodin piha-alueella on kolmen yksiön rivitalo Pirtinpiha, jonne osa nuorista siirtyy vuokrasuhteisesti harjoittelemaan yksinasumista.

Kuntoutusjakson ja itsenäistymisvaiheen tavoitteina ovat nuoren psyykkisen voinnin tasaantuminen ja sen ylläpitäminen sekä nuoren oman toimijuuden vahvistuminen.

Sosiaalinen yhteiskuntavastuu

Kuntoutuskoti OIVAn sosiaalinen yhteiskuntavastuu näkyy mm. siinä, että kuntoutusjaksolle tulevat nuoret saadaan pois syrjäytymisen vaarasta. Monet nuoret sairastuttuaan etääntyvät ystävistään ja ikätasoisesta seurasta. Sairaus tuottaa pelkoa ja häpeää ja nuoret turvautuvat ensisijaisesti kotioloihinsa ja sulkeutuvat omiin huoneisiinsa. Kuntoutusjaksolle tullessa nuori saa oman huoneen turvakseen, mutta yhteisön arki täyttyy monista yhteisöllisistä tekemisistä ja tapahtumista. Yhteisöissä nuoret harjoittelevat toistensa huomioimista ja erilaisuuden ja tasa-arvon kunnioittamista sekä palavereissa ääneen puhumista ja mielipiteidensä sanomista.

Yhteisöissä nuoret harjoittelevat toistensa huomioimista

Vastuu ympäristöstä

Ympäristöllinen yhteiskuntavastuu näkyy kuntoutuskodin arjessa mm. seuraavissa asioissa. Kuntoutuskodissa tarjottava ruoka valmistetaan itse. Nuorilla on viikoittain yksi ruoanvalmistusvuoro ja ohjaaja toimii aina nuorelle tukena. Nuorta ohjeistetaan arvioimaan valmistettavan ruoan määrää, jotta hävikkiruokaa ei synny. Nuoret ovat olleet myös innokkaita lähialueen siistijöitä. Yksikköön on hankittu roskien keräämiseen tarkoitettuja roskapihtejä ja nuoret ovat usein siistineet lähialueen katuja ja metsiä. Ympäristövastuuta on myös ohjata nuoria käyttämään julkisia kulkuneuvoja.

Taloudellinen vastuu

Taloudellinen yhteiskuntavastuu toteutuu nuorten terveyden näkökulmasta mm. niin, että nuoret osallistuvat yhteisön liikunnallisiin hetkiin. Peruskunnon ylläpitäminen tukee mielenterveyttä ja ehkäisee monia somaattisia sairauksia.

Kuntoutuskodissa tarjoamme nuorille ympärivuorokautisen turvan ja tuen. Kuntoutusjakso on yhteiskunnallisesti edullisempaa kuin sairaalajakso. Nuori saa meillä keskusteluapua, keinoja olonsa kanssa pärjäämiseen, valvottua lääkehoitoa sekä tukea opiskeluun ja itsenäistymisen taitojen harjoittelemiseen.

Menneen talven aikana yksikössämme on kehitetty itsenäistymisvaiheen palvelua niin, että nuorilla on kuntoutusjaksonsa jälkeen mahdollista siirtyä asumaan uuteen Kotokujan soluasumiseen. Nuori saa siellä ohjaajan tukea päivittäin. Kotokujalla vertaistuki on merkittävässä asemassa. Tutut, entiset yhteisön nuoret tukevat itsenäistymisvaiheessa toisiaan.

TEKSTI: Maria Puolakka, yksikönjohtaja Kuntoutuskoti OIVA

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Familar Uutiset lehdessä 2024

Sateenkaarinuoren kohtaaminen lastensuojelun sijaishuollossa: Kohti yhdenvertaista ja turvallista ympäristöä

Täällä pimeässä pohjolassa heräämme eloon yleensä huhtikuun lopulla, kun luonto alkaa heräilemään ja valoisuus lisääntyy. Koulujen kesäloma, aurinkoiset päivät ja pitkät illat kutsuvat viettämään aikaa ulkona, osallistumaan tapahtumiin ja luomaan muistoja, jotka kantavat pitkälle syksyyn. Kesäkuun kansainvälinen Pride-kuukausi on täynnä heräävän luonnon värejä, iloa ja yhteisöllisyyttä, mutta sen juuret ulottuvat syvälle ihmisoikeustaisteluun. Se on kunnianosoitus niille rohkeille yksilöille, jotka ovat historian saatossa taistelleet oikeudenmukaisemman ja tasa-arvoisemman maailman puolesta. Samalla se on tilaisuus pysähtyä pohtimaan, mitä voimme tehdä tänään, jotta jokainen voisi tuntea olevansa hyväksytty juuri sellaisena kuin on.

Me olemme lastensuojelun sijaishuollossa eturivissä tekemässä tasa-arvoista ja turvallista huomista jokaiselle lapselle ja nuorelle. Näiden nuorten hyvinvoinnin tukeminen vaatii sensitiivisyyttä, tietoa ja ennen kaikkea halua luoda ympäristö, jossa jokainen voi tuntea olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi.

Ymmärrys ja tieto ovat avainasemassa

Meillä Familarissa on tärkeää, että jokaisen lapsen ja nuoren kohtaaminen on inhimillistä ja kunnioittavaa. Sateenkaarinuorten kohtaaminen alkaa tiedon hankkimisesta. Koko henkilöstön on tärkeää ymmärtää, mitä tarkoittavat esimerkiksi seksuaalinen suuntautuminen, sukupuolen moninaisuus ja sukupuoli-identiteetti. Tämä ei tarkoita pelkästään termien tuntemista, vaan myös kykyä ymmärtää, miten nämä asiat voivat vaikuttaa nuoren elämään ja kokemuksiin. Sijaishuollon ammattilainen vaikuttaa omalla toiminnallaan ja esimerkiksi sanavalinnoillaan ratkaisevasti siihen, miten turvalliseksi ja hyväksytyksi lapsi tai nuori kokee olonsa. Ammattilainenkin saa kuitenkin ajoittain olla tietämätön, mokata termeissä ja ymmärtää väärin. Tärkeintä on pahoitella omaa tietämättömyyttään, suhtautua kunnioituksella ja uteliaisuudella sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuteen ja olla halukas oppimaan lisää. Nuoren mahdollisuus opettaa aikuista ja aikuisen vastaanottavaisuus tiedolle ja näkökulmille voi olla merkityksellistä luottamuksellisen suhteen rakentamisen kannalta.

Me Familarissa työskentelemme paljon lasten ja nuorten vanhempien kanssa. Vanhemmille saattaa olla haastavaa ymmärtää ja hyväksyä oman lapsen seksuaalisuutta ja sen monimuotoisuutta. Meidän tehtävänämme on tukea vanhempia ja lisätä tietoutta myös heidän suuntaansa, jotta nuorella olisi mahdollisimman turvallinen lähiverkosto ympärillään.

Turvallisen tilan luominen

Lapset ja nuoret tarvitsevat turvallisen ympäristön kasvaa ja kehittyä, epäonnistua ja oppia. Turvallinen tila ei synny itsestään, vaan se vaatii aktiivista työtä. Arjessa meidän aikuisten on joka päivä tehtävä konkreettisia tekoja, joilla saamme nuoren tuntemaan itsensä hyväksytyksi. Ikätasosta riippumatta ensimmäisiä tärkeitä asioita, joilla voi osoittaa hyväksyntää on, että käytämme nuoren toivomaan kutsumanimeä. Erilaisuutta ei tarvitse arjessa korostaa vaan normalisoida. Jokainen nuori on yksilö, mikä pätee myös sateenkaarinuoriin. On tärkeää kuunnella nuorta ja antaa hänen itse määritellä, mitä hän tarvitsee ja toivoo.

Seksuaalisuus on herkkä aihe nuorelle ja hänen identiteetilleen. Sijaishuollossa asuu paljon erityisryhmiin kuuluvia lapsia ja nuoria. Seksuaalisuus ja oman kehon tuntemus eivät vastaa ikätasoa, eikä nuori välttämättä tunnista mielen ja kehon viestejä omasta seksuaalisuudestaan. Lapsuudessa ikävät kokemukset ja traumat vaikuttavat usein myös seksuaalisuuden toimintajärjestelmään. Aikuisten tehtävänä on luoda ilmapiiri, jossa kannustamme nuorta uteliaaseen oman mielen tutkimiseen. On ihan ok ja normaalia, jos ei osaa vielä lukita omaa seksuaalisuuttaan tiettyyn laatikkoon yläkouluikäisenä.

Yhdenvertaisuus ei ole vain tavoite, vaan perusta, jolle jokaisen nuoren hyvinvointi rakentuu.

Luodaan yhdessä turvallinen ja tasa-arvoinen ympäristö lapsille ja nuorille, jotka toimivat myös tulevaisuuden tasa-arvoisuuden lähettiläinä.

Blogin kirjoittaja, psykiatrinen sairaanhoitaja, neuropsykiatrinen valmentaja Elisa Juntunen, toimii Familarin lastensuojeluyksikön johtajana. Hän on toiminut urallaan lasten ja nuorten seksuaalisen monimuotoisuuden puolestapuhujana.

Mitä tarkoittaa lastensuojelun sijaishuolto?

Lapsen sijaishuollolla tarkoitetaan huostaanotetun tai sijoitetun lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestämistä kodin ulkopuolella. Familar on osa Mehiläistä ja tarjoaa monipuolisia sijaishuollon palveluita lapsille, nuorille ja perheille. Palvelut on suunniteltu tukemaan perheitä haastavissa elämäntilanteissa ja tarjoamaan turvallisen kasvuympäristön lapsille ja nuorille, jotka tarvitsevat kodin ulkopuolista hoitoa.

Uudet tilat, jätskibaari ja aurinkoinen retki – nuorten päivä täynnä iloa

Uudet tilat – valmiina vastaanottamaan nuoret

Vierailumme alkoi uusien tilojen esittelyllä. Heti sisään astuessamme oli selvää, että tilat on suunniteltu huolella ja nuorten tarpeet huomioiden. Yläkerta oli jo lähes valmis, vain suurin osa kalusteista puuttuivat. Nuoret kiertelivät tiloissa uteliaina ja alkoivat heti pohtia, minkä huoneen he valitsisivat itselleen. Oli ilo huomata, kuinka innostuneita he olivat ja kuinka paljon he odottavat tilojen käyttöönottoa.

Erityisen mukavaa oli se, että nuoret eivät keksineet mitään huonoa sanottavaa tiloista. Tämä kertoo paljon siitä, kuinka hyvin suunnittelu on onnistunut. Tilat tuntuivat jo nyt kutsuvilta ja viihtyisiltä, vaikka ne eivät olleet vielä täysin valmiit. On helppo kuvitella, kuinka nämä tilat tulevat täyttymään naurulla, keskusteluilla ja yhteisillä hetkillä.

Retki ostoskeskukselle – jäätelöä ja aurinkoa

Talovierailun jälkeen suuntasimme läheiselle ostoskeskukselle tutustumaan sen tarjontaan. Ostoskeskus oli täynnä elämää, ja nuoret nauttivat kierrellä ja katsella ympärilleen. Yksi päivän kohokohdista oli löytömme – retrohenkinen jäätelöbaari, joka hurmasi meidät kaikki. Baarin värikäs sisustus ja laaja jäätelövalikoima toivat hymyn jokaisen kasvoille. Oli ihanaa istua yhdessä, nauttia jäätelöä ja jakaa päivän kokemuksia.

Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, ja lämpö helli meitä koko päivän ajan. Tämä teki retkestä erityisen miellyttävän. Kävelimme rauhassa, nautimme kesäisestä säästä ja pysähdyimme välillä ihailemaan ympäristöä. Tällaiset hetket ovat tärkeitä – ne luovat yhteisöllisyyttä ja tarjoavat mahdollisuuden rentoutua arjen kiireiden keskellä.

Yhteiset kokemukset vahvistavat yhteisöä

Päivä oli kaikin puolin onnistunut. Uusien tilojen näkeminen herätti innostusta ja odotusta tulevasta, ja ostoskeskusretki tarjosi mahdollisuuden viettää aikaa yhdessä rennossa ilmapiirissä. On hienoa nähdä, kuinka nuoret ottavat tilat ja ympäristön omakseen. Heidän positiivinen asenteensa ja avoimuutensa ovat inspiroivia. Tämä päivä muistutti jälleen siitä, kuinka tärkeää on tarjota nuorille mahdollisuuksia osallistua, vaikuttaa ja kokea yhdessä.

Jäämme innolla odottamaan, millaisia hetkiä uudet tilat tulevat tarjoamaan ja kuinka ne tulevat rikastuttamaan nuorten arkea. Samalla toivomme, että aurinkoiset retket ja jäätelöhetket jatkuvat myös tulevaisuudessa – ne ovat pieniä, mutta merkityksellisiä ilon hetkiä.

Tekijät tutuksi: Varatie Vihti

Varatie Vihdin ohjaajat on koulutettu neuropsykiatriseen lähestymistapaan sekä lapsen haastavan käytöksen ennaltaehkäisyyn ja hallintaan. Heillä on tietoa ja ymmärrystä myös trauman vaikutuksista ja erilaisista psyykkisistä häiriöistä.

Esittelemme tässä artikkelissa osan Varatie Vihdin tiimistä.

Tea

Tea Korkeamäki työskentelee lastensuojeluyksikkö Varatie Vihdin asuinyksikkö Vellamossa vastaavana ohjaajana.

Vellamo on 5-paikkainen, viihtyisä asuinyksikkö, jossa lapsen on turvallista harjoitella arjen taitoja yhdessä muiden kanssa. Tea on koulutukseltaan psykiatrinen sairaanhoitaja (YAMK), sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaaja ja neuropsykiatrinen valmentaja.

Vapaa-aikaani kuuluu hevoset, ratsastus, laskettelu ja luonnossa liikkuminen. Tärkeitä arvoja itselleni ovat perhe, terveys, toisten kunnioittaminen ja toivo.

Jessica

Varatie Vihdissä työskentelevä Jessica valmistui keväällä 2025 neuropsykiatriseksi valmentajaksi. Koulutus piti sisällään paljon uutta, mutta myös jo opittua tietoa. Jessica kertookin olevansa innoissaan mahdollisuudesta päästä työskentelemään uuden tiedon kanssa ja sen kautta tukemaan lapsia vielä paremmin heidän haasteissaan.

Työssäni parasta on onnistumiset ja ilon hetket. Huumori on itsellä vahvasti arjessa läsnä ja se auttaa myös läpi haastavien tilanteiden. Vahvuuksia työskentelyssäni lasten kanssa on arjen selkiyttäminen suunnitelmallisuuden ja järjestelmällisyyden kautta. Antoisimmat keskustelut lasten kanssa saa aikaan yhteisen tekemisen kautta.

Silja

Silja on asuinyksikkö Vellamon uusimpia ohjaajia.

Hän on koulutukseltaan lähihoitaja ja tehnyt pitkän uran vanhusten parissa ennen kuin siirtyi joulukuussa 2024 lastensuojelun puolelle. Siljan mukaan tämä on ollut yksi hänen elämänsä parhaimmista päätöksistä.

Silja on musikaalinen, soittaa pianoa ja laulaa. Hän kokee, että musiikin avulla on helppo ilmaista itseään ja sanoittaa tunteitaan. Se onkin yksi Siljan suurimmista vahvuuksistani. Hän on avoin, empaattinen ja helposti lähestyttävä. Huumorintaju kuuluu myös Siljan vahvuuksiin, ja hän uskoo, että näistä vahvuuksista voi olla paljonkin hyötyä tätä tärkeää työtä tehdessä.

Kaikki on minulle vielä uutta, ja odotan innolla mitä oppeja ja oivalluksia tämä työ minulle matkanvarrella tuokaan. On mahtavaa olla osa Varatie Vihdin porukkaa!

Sanna Hirvelä

Sanna Hirvelä toimii Varatie Vihdin yksikönjohtajana. Sannan mukaan aiempi työkokemus sytykoordinaattorin tehtävässä on muovannut hänen ajatteluaan – ja systeeminen työote on yhä kaiken ytimessä.

Sanna uskoo vahvasti siihen, että suhteet kannattelevat. Ammattilaiset kulkevat lasten ja perheiden rinnalla usein vain hetken, mutta läheiset ja perheenjäsenet koko elämän, ja siksi suhteiden tarkastelu ja niiden merkitykseen panostaminen on tärkeää. Sanna uskoo, että juuri näiden suhteiden vahvistamisessa piilee todellinen muutosvoima.

Ammennan voimavaroja luonnosta ja uteliaasta asenteesta elämänilmiöitä kohtaan. Pidän itseäni myös ikuisena oppijana.

💚 Johtajuutta läsnäololla

💚 Yhteistyötä perheiden kanssa

💚 Systeeminen lastensuojelu

Lue myös maaliskuussa 2025 julkaistu Varatie Vihdin perheterapeutti Susanna Backlund-Engesin esittely: https://familar.fi/tekijat-tutuksi/tekijat-tutuksi-perheterapeutti-susanna-backlund-enges

Lue lisää Varatie Vihdin toiminnasta: https://familar.fi/toimipaikat/varatie-vihti

Omavalvonnan seurantahavainnot ja kehittämistoimenpiteet Q1/2025

VASTUULLISUUS LASTENSUOJELUPALVELUISSA

Mehiläisen sosiaalipalveluiden vastuullisuuden painopistealueet, joihin vuonna 2025 kiinnitetään erityistä huomiota ovat ympäristö, tietoturva ja tietosuoja sekä ihmisoikeudet.


TOTEUTUNEET KEHITTÄMISTOIMET

Ympäristö

Ympäristösuunnitelmien sisältöä uudistettiin paremmin lastensuojelupalveluihin sopivaksi ja ne siirrettiin käsiteltäviksi ja tallennettaviksi Pelsu-ohjelmaan. Samalla laadittiin ohje ja vinkkejä yksiköille ympäristökasvatuksen toteuttamiseksi yksiköissä.

Yksiköissä käynnistettiin myös ruokahävikin seurannan ensimmäinen kierros. Toinen kierros toteutetaan syyskuussa 2025, jolloin saamme tuloksia yksiköiden toimenpiteiden vaikutuksista hävikin pienentämiseksi.

Yksiköiden lämmitystavoissa on tehty lämmitystapamuutoksia ja autokantaa on uudistettu ja uudistetaan sähköautoiksi

Tietosuoja ja tietoturva

Tietosuoja ja tietoturvan auditointi yksiköissä totutettiin syksyllä 2024. Sen perusteella todettiin niiden olevan lastensuojelupalveluissa hyvällä tasolla. Kysely uusitaan syksyllä 2025. Yksiköiden arjessa kehittämistoimia on tehty esimerkiksi kiinnittämällä huomiota salassapitoon, äänieristykseen, asiakirjojen säilytykseen ja viestintään.

Ihmisoikeudet

Toteutimme sosiaalipalveluissa vuonna 2024 Mehiläisen ensimmäisen ihmisoikeusvaikutusten arvioinnin. Lastensuojelussa olemme jatkaneet osallisuuden vahvistamista kiinnittämällä huomiota hyvää kohtelua koskeviin suunnitelmiin, rajoituspäätösten ennaltaehkäisyyn ja lapsen äänen kuulumiseen.


OHJAUS- JA VALVONTAKÄYNNIT

Uudistimme hyvinvointialueilta ja aluehallintovirastoilta saamamme palautteen perusteella ohjaus- ja valvontakäyntien huomioiden tiedottamista. Yksiköillä on käytettävissään jatkossa käyntien perusteella tehtävät huomiot oman toiminnan parantamiseksi.

SOSIAALITYÖNTEKIJÖIDEN PALAUTEKYSELY

Uudistimme asiakkaiden vastuusosiaalityöntekijöille tehtävän palautekyselyn. Siirryimme aikaisemmasta vuosittaisesta palautekyselystä jatkuvaan kyselyyn, ja saimme vastausten määrän jo ensimmäisen kvartaalin aikana viisinkertaistumaan verrattuna aikaisempaan koko vuoden palautemäärään.

Ensimmäisen kvartaalin tuloksena sosiaalityöntekijät antoivat palveluidemme kokonaisarvosanaksi 9+. Vastauksia oli 86.


KUUKAUSITTAISET OMAVALVONTAKYSELYT

Lastensuojeluyksiköiden laatua seurataan myös kuukausittaisilla omavalvontakyselyillä yksiköille. Kyselyssä on yhdeksän seurattavaa osa-aluetta: hoito ja kasvatus, asiakkaiden tilanne, lastensuojelulain mukaiset rajoitustoimenpiteet, turvallisuus, ravinto ja siisteys, kiinteistö, lääkehoito, poikkeamien käsittely sekä  vuosikellon mukaiset tehtävät.

Omavalvontaindeksi vuoden 2025 ensimmäisellä neljänneksellä oli 91,4 (Q4/2024 91,6).

Poikkeamat Q1/2025

Havaittujen puutteiden ja epäkohtien tunnistamiseksi ja korjaamiseksi seuraamme yksiköiden poikkeamaraportointia. Yksiköt raportoivat poikkeamista intranettiin, jonka jälkeen ne käsitellään yksikkö- ja palvelulinjakohtaisesti.

Q1/2025 poikkeamia kirjattiin yhteensä 896 kappaletta (Q4/2024 870). Suoraan asiakkaiden hoitotyöhön liittyviä vakavia (luokka 4-5) poikkeamia oli 0,64 kappaletta tuhatta hoitovuorokautta kohden (Q4/2024 0,60).

Lääkehoidon vakavia poikkeamia kirjattiin Q1/2025 5 kappaletta eli 0,09 kappaletta tuhatta hoitovuorokautta kohden (Q4/2025 0,04). Näiden poikkeamien osalta jatkettiin lääkkeiden dosettijakoon ja dosettien säilytykseen liittyvien toimenpiteiden selkiyttämistä.


Q2/2025

Tulossa olevia toimenpiteitä:

  • Vuosittainen työn vaarojen arviointi
  • Kirjaamisen omavalvontakäynnit
  • Valmistautuminen Sosiaalihuollon Kannan käyttöönottoon



Voimailua ja välittämistä Palmukoti Kannelmäessä

Projekti lähti pienestä, mutta vei mukanaan ja kasvoi lopulta suureksi. Lopputuloksesta voi olla enemmän kuin tyytyväinen ja uusi sali onkin ollut kovalla käytöllä. Kuntosalilaitteita saatiin lahjoituksena, ja osa laitteista ostettiin käytettynä.

Idea kuntosalista syntyi noin vuosi sitten, kun Jaakko ja Visa halusivat kehittää lastensuojeluyksikön toimintaa ja tuoda omaa osaamistaan osaksi työtä. Muu työryhmä on tukenut projektin toteutumista muun muassa onnistuneella työnjaolla sekä maalaustalkoilla. Kuntosali rakennettiin pääosin käytetyistä ja lahjoitetuista laitteista, ja se on suunniteltu aktiivisten harjoittelijoiden tarpeisiin.

– Jaakko ja Visa ovat tehneet todella hienoa työtä salin suhteen ja nuorisoa on saatu osallistettua niin rakentamisprojektiin kuin treeneihinkin. Halu tehdä työstä ja työpaikasta viihtyisä on ajanut projektia upeasti eteenpäin ja voi kyllä ylpeydellä sanoa, että työhyvinvointi on sekä itsensä toteuttamisen että treenimahdollisuuden myötä todella hyvällä tasolla näiden miesten ansiosta, kehuu Palmukoti Kannelmäen yksikönjohtaja Laura Kosonen.

Jaakko Aho: Yhteiset harrastukset vahvistavat luottamusta

Jaakko Aho toimii ohjaajana Palmukoti Kannelmäessä, jossa hänen työtehtäviinsä kuuluvat erilaiset arjen kasvatus- ja ohjaustehtävät. Jaakko aloitti uransa lastensuojelun parissa opiskeluaikanaan Familarin yksikössä Kauhavalla, ja löysi pääkaupunkiseudulle muuton myötä uuden paikan Palmukoti Kannelmäestä. – Olen nyt toiminut ohjaajan työssä samaisessa yksikössä neljän vuoden ajan, Jaakko kertoo.

Jaakko on koulutukseltaan sosionomi, ja suoritti opinnot Seinäjoen ammattikorkeakoulussa. Sosiaali- ja terveysala valikoitui mieluisimmaksi vaihtoehdoksi, ja lastensuojelualalle hän päätyi luokkakaverinsa suosituksesta. – Aiempaa kokemusta lastensuojelusta ei ollut, joten täysin nollasta lähdin kokemusta kerryttämään, Jaakko muistelee.

Työssään Jaakko arvostaa erityisesti yhteisiä hetkiä nuorten kanssa, kuten kalastusta, musisointia ja kuntosalitreenaamista. – Olen huomannut yhteisten mielenkiinnonkohteiden parissa ajan viettämisen parantavan yhteistyötä ja tehostavan luottamussuhteen rakentumista, hän kertoo. Työyhteisössä vallitsee arvostus ja luottamus, ja uusia ideoita otetaan vastaan avoimin mielin. – Olemme pyrkineet kehittämään paikkaamme nuorten ja työntekijöiden toiveiden mukaan, Jaakko lisää.

Palmukoti Kannelmäessä on Jaakon mukaan panostettu työhyvinvointiin muun muassa kuntosaliprojektin myötä. – Kuntosali-idea alkoi rakentumaan pienistä palasista, ja pienestä jumppatilasta alkoikin kasvaa ihan aktiivisenkin harjoittelijan tarpeet kattava kuntosali, Jaakko kertoo. Kuntosali on ollut kovassa käytössä ja tullut osaksi arkea, lisäten psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista hyvinvointia.

Jaakko kannustaa rohkeasti kokeilemaan lastensuojelun työkenttää. – Nuorten auttaminen on ensisijaisen tärkeää ja tuo merkityksellisyyttä myös omaan elämään. Nuoren kehitystä on hienoa seurata ja omalla panoksellaan on mahdollista luoda kauaskantoisiakin myönteisiä vaikutuksia, hän toteaa.

Olen huomannut yhteisten mielenkiinnonkohteiden parissa ajan viettämisen parantavan yhteistyötä ja tehostavan luottamussuhteen rakentumista.

Visa Ripatti: Nuorten onnistumiset palkitsevat

Visa Ripatti toimii ohjaajana Palmukoti Kannelmäessä, jossa hänen työtehtäviinsä kuuluu lasten ja nuorten kanssa arjessa oleminen, auttaminen ja tukeminen. – Arki Palmukodissa on hyvin kodinomaista, Visa kertoo.

Visa on alkujaan koulutukseltaan talonrakentaja, mutta aloitti lähihoitajaopinnot rakennustöiden loputtua kotikaupungissaan. Valmistuttuaan Visa siirtyi lastensuojelutyön pariin, ja aloitti työt ryhmäkodissa vuonna 2012. Muutettuaan pääkaupunkiseudulle vuonna 2018, hän löysi uuden työpaikan Palmukoti Kannelmäestä, jossa on työskennellyt siitä asti.

Työssään Visa arvostaa erityisesti aikaa, jonka hän viettää lasten ja nuorten kanssa yhteisen tekemisen kautta. – On hienoa nähdä nuorten onnistuvan elämässään eteenpäin kohti itsenäistä elämää, hän kertoo. Palmukoti Kannelmäessä on Visan mukaan aina ollut huiput työkaverit, joiden kanssa on mahtavaa työskennellä. – Työporukasta on muotoutunut osaava ja kannustava työympäristö, Visa toteaa.

Kuntosaliprojekti toteutettiin pitkän ajan kuluessa, ja se vaati paljon suunnittelua ja vaivannäköä. Idea lähti vapaana olevan tilan muuttamisesta hyötykäyttöön, joka hyödyttäisi niin asiakkaita kuin myös työntekijöitä. – On ollut hienoa nähdä, kuinka kuntosali alkoi hahmottua pikkuhiljaa pala palalta, Visa kertoo.

On hienoa nähdä nuorten onnistuvan elämässään eteenpäin kohti itsenäistä elämää.

Työhyvinvoinnilla keskeinen vaikutus työssä jaksamiseen

Visa Ripatti ja Jaakko Aho korostavat molemmat, että työhyvinvointi ja työssä jaksaminen edellyttävät työntekijältä omaa panostusta. Työhyvinvoinnin merkitys on nykypäivänä yhä suuremmassa roolissa, sillä työn aiheuttama stressi ja kuormitus ovat vahvasti läsnä. Liikunnalla tiedetään olevan valtavat vaikutukset mielen ja kehon hyvinvointiin. Hyvällä työhyvinvoinnilla voidaan vaikuttaa työssä jaksamiseen ja parantaa työn laatua. Hyvä työhyvinvointi vähentää myös merkittävästi työntekijöiden sairaspoissaoloja, joten on erityisen tärkeää pitää huolta omasta jaksamisesta.

– Tätä salia ei olisi ilman halua tehdä, tuoda omaa osaamista osaksi työtä ja valmiutta ideoida boksin ulkopuolelta, summaa yksikönjohtaja Kosonen.

Perhe osana sijaishuoltoa

Perheenä olo lastensuojelussa herättää usein monenlaisia tunteita, joita olemme myös työntekijöinä myötäeläneet työuramme aikana. On helppoa tavoittaa jotakin siitä, mitä vanhempana, sisaruksena tai isovanhempana voi kokea, jos oma lapsi tai läheinen tarvitsee lastensuojelun tukea. Lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle on kriisi koko perheelle.

Perheyhteyden säilyttäminen sijoituksen aikana

Olemme pohtineet paljon sitä, millä kaikilla tavoin lapsen yhteyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta omaan perheeseensä voisi ylläpitää silloin, kun lapsi on sijoitettuna meille. Lapsen perhe ja läheiset eivät jää taka-alalle, vaan kulkevat matkassa mukana tiiviisti, niin tapaamisin, puheluin kuin puheissamme. Vaikka lapsi muuttaisi asumaan sijaishuoltopaikkaan, se ei ole perheen loppu. Sijaishuollon tavoitteena on se, että lapsi voisi palata kotiinsa turvallisiin olosuhteisiin. Parhaimmillaan sijoitus on alku voimavarakkaammalle ja vahvemmalle perheelle, vaikka kotiutus ei aina olisikaan vaihtoehto.

Toimiva työskentelysuhde sijaishuollon ohjaajan ja perheen välillä tarvitsee ohjaajan aitoa kiinnostusta, arvostusta ja kuuntelua. Vanhassa intiaanien sanonnassa on todellinen viisaus: ”Et voi tuomita toista, jos et ole kulkenut hänen mokkasiineissaan”. Ymmärrys lapsen ja perheen elämäntilannetta kohtaan on välttämätöntä suhteen syntymiseksi. Ohjaaja tapaa vanhempia ja tutustuu heihin sekä perheen tarinaan. Myös ymmärrys vanhempien ja perheen voimavaroista ja voinnista on tärkeää, jotta saamme kokonaiskuvan perheen tilanteesta.

Parhaimmillaan perhe tarjoaa pysyviä ihmissuhteita, turvallista oloa, lämmintä suhtautumista ja huolenpitoa

Useimmiten lapsi käy kotona loma-aikoina, ja puheluita vanhempien kanssa käydään viikoittain. Lapsen perhettä ja verkostoa kuljetetaan puheissa mukana lapsen kanssa työskenneltäessä sekä arjen keskusteluissa. Perheen kuljettaminen mukana puheissa on tärkeää lapsen identiteetin ja itsetunnon kehityksen kannalta. Järjestämme myös perhepäiviä, jotka nimensä mukaisesti ovat perheen, lapsen ja ohjaajan kanssa vietettyjä päiviä. Perhepäivinä tehdään erilaisia asioita yhdessä (kuten ulkoilua, keilausta, syömistä, yhdessäoloa), vahvistetaan perheen ja lapsen välistä suhdetta ja luodaan lämpimiä muistoja perheelle ja lapselle yhdessä vietetystä ajasta.

Pohdimme, voisiko tätä kaikkea kuvata eräänlaisena ’’yhteisvanhemmuutena’’, vaikka sijaishuollon aikuisten ei ole koskaan tarkoitus korvata lapsen omia vanhempia/huoltajia. Toivomme kuitenkin, että voisimme tarjota lapselle jonkinlaista perheyden kokemusta myös meillä. Parhaimmillaan perhe tarjoaa pysyviä ihmissuhteita, turvallista oloa, lämmintä suhtautumista ja huolenpitoa. Kokemusta siitä, että pidämme aina puoliasi ja toivomme hyvää sekä taistelemme sen puolesta, että se mahdollistuu. Sitä toivomme voivamme välittää lapsille perheydestä myös meillä täällä Lehtosarassa.

Näiden ajatusten myötä haluamme toivottaa kaikille hyvää perheiden päivää!

Kirjoittajat:

Elina Ravantti, ohjaaja, Familar Lehtosara Joutseno

Anu Lyytikäinen, yksikönjohtaja, Familar Lehtosara Joutseno

  • Kirjoituksessa on hyödynnetty koko työryhmämme ajatuksia.

Sijaisperheydellä on tärkeä merkitys kaikille osapuolille

Yhteisölliseen tekemisen kulttuuriin jokainen kymmenestä perheenjäsenestä osallistuu kykyjensä mukaisesti. Pysähdymme yhdessä Suvin, Markon ja perheen kohta 18-vuotiaan tyttären, Jessican, kanssa pohtimaan perhehoitajuuden merkityksiä.

Millaisilla asioilla voitte vaikuttaa hyvinvointiinne perhehoitajina?

”Hyvinvointia lisää mahdollisuus joustavasti suunnitella arkea ja ajankäyttöä”, Suvi toteaa. Toinen keskeinen asia on lapsille tuotettu ilo. Myös perheen biologiset lapset saavat ajoittain erityistä huomiota, koska ovat vahvasti mukana perhehoitajuuden ytimessä.

Yhteiset hetket puolison kanssa tasaavat sykettä, joten välillä istutaan alas juttelemaan. Myös perhehoitajan lakisääteiset vapaat palauttavat kehoa ja mieltä kiireisen arjen keskellä. Perheenjäsenten ajatukset kivasta ja palauttavasta ovat välillä erilaisia. Kompromisseihin päästään kuuntelemalla jokaisen tarpeita ja toiveita.

Millainen tuki Familarilta edistää hyvinvointia?

”Aina on apua tarjolla”, toteaa Marko, ”Familarin työntekijät ovat läsnä, myös silloin, kun eivät ole paikalla”. Kriisitilanteissa perhe on saanut välittömän avun, mm. vauhdittamalla lapsen terveydenhuollon tutkimuksia. Tämä on ollut merkittävää lapsen kuntoutumisen kannalta.

”Tukityössä ei keskitytä vain sijoitettujen lasten hyvinvointiin vaan panostetaan myös perhehoitajan hyvinvointiin. Se on tärkein pohja lapsen hyvinvoinnille”, Jessica pohtii. Suvi ja Marko toteavat, että hyvin on Jessica ymmärtänyt perhehoidon tuen ytimen.

Työntekijöiden tapaamiset myös biologisten lasten kanssa ovat tärkeitä. Tutustuminen koko perheeseen alkaa jo valmennusvaiheessa ja jatkuu tukityöskentelyn aikana. Jessica pitää myös vertaistukea merkittävänä lasten ja nuorten hyvinvoinnin kannalta. Hän onkin itse lupautunut yhdeksi vertaisryhmän vetäjäksi Familarille.

Mistä löytyy perhehoidon merkityksellisyys?

”Lapsia ei pyritä pelastamaan tai muuttamaan, mutta kaikkemme teemme, että lapsilla olisi hyvä olla tässä hetkessä ja tulevassa”, Marko kiteyttää. Perhe on nähnyt vuosien aikana, että lapsen kuntoutuminen tulee ajan kanssa turvallisen arjen sivutuotteena.

Suvin ja Markon näkemys on, että perhehoidon merkityksellisyys nähdään yhteiskunnassa aikaisempaa paremmin. Perhehoidossa ei tapahdu vain pieniä edistymisiä vaan usein positiivinen muutos lapsissa on massiivisen iso.

”Olen tehnyt vuosia sotealan töitä, mutta mistään muusta työstä ei saa samaa merkityksellisuuden kokemusta kuin sijaisvanhemmuudesta”, sanoo Suvi. Perhehoitajuudella on muitakin positiivisia vaikutuksia. ”Koko perheen sosiaaliset taidot ja ihmistuntemus ovat kehittyneet perhehoitajuuden myötä”, Suvi toteaa.

Millainen on sijaisperheen biologisten lasten rooli?

”Sijoitetut lapset ovat sisaruksiani. Isosiskona minulla on erityinen rooli, mutta se on samanlainen sekä suhteessa biologisiin että sijoitettuihin sisaruksiin”, Jessica toteaa. Suvi kokee, että Jessicalla on pelisilmää toimia eri ikäisten lasten kanssa. Usein Jessica on se perheen suosituin.

Jessica on juuri aloittanut Familarin tukiperhevalmennuksen. Aikomuksena on tulevaisuudessa toimia lomitusperheenä. ”Sijaisperheenä oleminen ei ole ottanut mitään pois vaan antanut paljon. Olen saanut riittävästi huomiota, vaikka ympärillä on ollut muitakin lapsia”, Jessica lisää.

Sijaisperheenä oleminen ei ole ottanut mitään pois vaan antanut paljon

Jessica pitää merkittävänä hyviä kohtaamisen taitoja.

Millaisia ominaisuuksia perhehoitajalla tulee olla?

”Huumorintajua ja leikkisä asenne”, toteaa Marko. Jessica nyökyttelee. Suvi kokee, että perhehoitajuus edellyttää erilaisten roolien joustavaa jakamista puolison kanssa. Vuorovedoin analysoidaan tunteita ja hurrataan jalkapallokentän laidalla.

Suvi ja Marko ovat kokeneet perhehoitajuuden helppona valintana. ”Helppous muodostuu positiivisesta asenteesta, myös vaikeuksia kohtaan”, Suvi toteaa. Jessica pitää merkittävänä hyviä kohtaamisen taitoja: ”Lapsen tarina ja historia on tärkeä tuntea ja sitä kautta ymmärtää hänen käytöstään. Mutta yhtä lailla tärkeää on kohdata lapset lapsina, ei heidän rankkojen kokemustensa kautta”. Tärkeänä Jessica näkee myös taidon kysyä lapsen vanhemmilta näkemyksiä lapsesta. ”Hyvä yhteistyö on keskeinen osa perhehoitajuutta”, Suvi tiivistää.

Jessica kertoo, että äidin lähisuvun perintöä on lapsikeskeinen arki, johon myös Jessica ja muut sisarukset ovat pienestä saakka kasvaneet. Nyt Jessica opiskelee sotealan tutkintoa. Opettajat ja opiskelijat ovat innostuneena kuulleet kokemuksia perhehoitajuudesta sijaissisaren näkökulmasta. Jessican viesti on, että ajoittaisista arjen haasteista huolimatta perhehoitajuus on ehdottomasti positiivinen asia.

Perheen mieltä lämmittää se, että lapsi pääsee laitoksen sijaan perheeseen. He toivovat, että perheet rohkeasti lähtevät mukaan ennakkovalmennukseen. Famile-valmennuksen aikana selviää, onko perhehoitajuus se oma juttu. ”Familarissa kunnioitetaan sitä, millainen lapsi juuri meidän perheeseemme soveltuu. Olen tyytyväinen, että olemme valinneet juuri Familarin”, Suvi toteaa.

HAASTATTELU: Milla Höykinpuro, koulutuspäällikkö

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Familar Uutiset lehdessä 2024