Familar

Fostersyskonskap inom familjevård / Sijaissisaruus perhehoidossa

Vad är fostersyskonskap? Det är en benämning för alla de barn som bor i samma hem, i samma fosterfamilj. Det gäller familjens möjliga biologiska barn samt de placerade barnen. Det kan också hända att det i samma familj bor placerade barn som inte är syskon med varandra, men de är fostersyskon eftersom de bor i samma hem. Begreppet är viktigt, eftersom det är ett sätt att skapa jämlikhet och inte dela upp barnen i “våra barn” och de placerade barnen.

Erfarenheten av fostersyskonskap är individuell för varje barn och den förändras också ofta med tiden. Den är kanske inte alltid sådan som de vuxna i familjen skulle önska. Det är många saker som påverkar fostersyskonskapet, till exempel den egna anknytningsmodellen hos barnet, hurdant förhållande barnet har till förädlarna och möjliga syskon, ålder och utvecklingsstadie, hur omgivningen förhåller sig till fosterfamiljen samt på vilket sätt alla familjemedlemmars behovs uppfylls. Det placerade barnet vill höra till familjen, men kan också känna sig utanför. Känslan av gemenskap växer i en kärleksfull atmosfär där barnen känner att de tas hand om och där de känner sig trygga. De placerade barnen har överlag svårare att anknyta syskonrelationer och upprätthålla dem. Det är därför viktigt att även stöda de placerade barns relationer till möjliga biologiska syskon som bor annanstans.

Fostersyskonskap är en central del av familjevården och därför ska den finnas med som tema redan under skolningen av fosterfamiljer. Fostersyskonskapet ska också tas i beaktande under bedömningen och valet av fosterfamilj till ett specifikt barn. Ett fungerande fostersyskonskap är essentiellt för en lyckad placering och minskar risken för att placeringen avbryts oväntat. Då en placering avbryts oväntat utan att behovet för placeringen försvunnit, är det oftast i alla fall i någon grad oron för de biologiska barnen som är orsaken. I skolningen för fosterfamiljer är det viktigt att ta med hela familjen redan i början av processen. Barnen i familjen ska likaså som de vuxna få tillräckligt med information om fostersyskonskap och familjevård överlag samt tid att bearbeta informationen och förbereda sig. Under placeringen är det tid, stöd och konkreta saker i vardagen som stöder fostersyskonskapet.

Skribent:
Sonja Mustonen
Socialarbetare
Familar Familjevårdstjänster, Nyland

Sijaissisaruus perhehoidossa

Mitä sijaissisaruus tarkoittaa? Se on määritelmä kaikille niille lapsille, jotka asuvat samassa kodissa, samassa sijaisperheessä. Se koskee sekä perheen mahdollisia biologisia lapsia että sijoitettuja lapsia. Samassa perheessä voi myös asua sijoitettuja lapsia, jotka eivät ole sisaruksia keskenään, mutta he ovat sijaissisaruksia koska asuvat samassa kodissa. Määritelmä on tärkeä ja tasa-arvoisuutta luova, koska se ei jaa lapsia “meidän lapsiimme” ja sijoitettuihin lapsiin.

Kokemus sijaissisaruudesta on jokaiselle lapselle yksilöllinen ja se myös muuttuu usein ajan kuluessa. Se ei ehkä aina vastaa perheen aikuisten toiveita. Sijaissisaruuteen vaikuttaa moni asia, esimerkiksi lapsen oma kiintymyssuhde malli, millainen suhde lapsella on vanhempiin ja mahdollisiin sisaruksiin, lapsen ikä ja kehitystaso, ympäristön

suhtautuminen sijaisperheeseen sekä millä tavalla perheenjäsenten tarpeet huomioidaan. Sijoitetulla lapsella on halu kuulua perheeseen, mutta voi kokea myös ulkopuolisuuden tunnetta. Tunne yhteisöllisyydestä kasvaa rakastavassa ilmapiirissä, jossa lapset tuntevat, että heistä pidetään huolta ja he kokevat olevansa turvassa. Sijoitetuilla lapsilla on yleensäkin vaikeampaa solmia sisarussuhteita ja ylläpitää niitä. Tämän takia on tärkeää tukea myös sijoitettujen lasten suhteita mahdollisiin biologisiin sisaruksiin, jotka asuvat muualla.

Sijaissisaruudella on keskeinen osa perhehoidossa ja siksi on tärkeää, että aihetta käsitellään sijaisperheiden ennakkovalmennuksessa. Sijaissisaruus tulee myös huomioida arvioidessa sijaisperhettä lapselle. Toimivat sijaissisaruussuhteet ovat oleellisia onnistuneen sijoituksen kannalta ja vähentävät riskiä sijoituksen odottamattomaan katkeamiseen. Ainakin osasyynä sijoituksen katkeamiseen odottamattomasti sijoituksen tarpeen edelleen ollessa olemassa, on vanhempien huoli biologisista lapsistaan. Sijaisperheiden valmennuksessa on tärkeää, että koko perhe otetaan mukaan jo prosessin alussa. Perheen lapsien tulee perheen vanhempien lisäksi saada riittävästi tietoa sijaissisaruudesta ja perhehoidosta yleensä sekä aikaa käsitellä tietoa ja valmistautua. Sijoituksen aikana aika, tuki ja konkreettiset asiat arjessa tukevat sijaissisaruutta.

Kirjoittaja:
Sonja Mustonen
Sosiaalityöntekijä
Familar Perhehoitopalvelut, Uusimaa

Traumatietoisuus vahvistaa työyhteisöä

Traumatietoisen lähestymistavan avulla rakennamme parempaa työhyvinvointia, sujuvampaa yhteistyötä ja vahvempia asiakaskohtaamisia. Kuvassa ylhäältä vasemmalta lukien Timo Hiltunen, Janita Sinkkonen, Leena Iskanius, Anniina Rossi, Aleksi Virpi. Alarivillä vasemmalta Sami Leskinen ja Mari Junikka. 

Työntekijöiden hyvinvoinnin tukeminen on entistä tärkeämpää työelämän jatkuvien muutoksien vuoksi. Erityisesti sosiaali- ja terveysalalla kohdataan ihmisiä, joiden elämään traumaattisen kokemukset ovat voineet jättää jälkensä. Traumatietoisuus antaa oivallisen työkalun asiakastyöhön, mutta se vaikuttaa myös työyhteisön sisäiseen ilmapiiriin, jaksamiseen ja vuorovaikutukseen.

Kuntoutuskoti OIVAssa työskennellään psyykkisesti sairastuneiden 17-25 -vuotiaiden nuorten kanssa. Traumatietoisuus on erityisen tärkeää, kun työskennellään vaikeita elämänkokemuksia kohdanneiden nuorten kanssa. Arjessa korostuu turvallisuuden tunteen vahvistaminen, ennakoitavuus ja nuoren oman toimijuuden tukeminen. Käytännössä tämä on rauhallista ja empaattista kohtaamista, selkeitä rajoja ja struktuuria sekä nuoren kuulemista ja osallistamista omien asioiden hoitoon ja päätöksentekoon. Työskentelytahdin joustavuus edistää nuoren kuntoutumista ja hyvinvointia.

Kuntoutuskoti OIVAn henkilökunta osallistui Työ ja mielenhyvinvointi -hankkeen ja Savonian järjestämään traumatietoisen lähestymistavan koulutuskokonaisuuteen, joka tarjosi arvokasta tietoa ja käytännön työkaluja työyhteisömme toimintatapojen kehittämiseksi entistä turvallisemmaksi ja inhimillisemmäksi. Koulutus pohjautuu traumainformoituun lähestymistapaan, joka auttaa tunnistamaan trauman vaikutuksia ja edistämään psykologisesti turvallisia työympäristöjä.

Traumatietoinen lähestymistapa auttaa ymmärtämään nuorten reaktioiden, kuten vetäytymisen, impulsiivisuuden tai luottamuksen puutteen olevan selviytymiskeinoja, ei tahallista vastustamista tai sitoutumisen vaikeutta tarjottuun tukeen. Ohjaajan tunnistaessa trauman vaikutukset tulee kohtaamiseen myötätuntoa, joka auttaa rakentamaan luottamuksellista suhdetta. Nämä ovat avainasemassa kuntoutumisen etenemiseksi ja auttavat myös vahvistamaan toivoa tulevaisuuteen.

Traumatietoisen lähestymistavan takana on ymmärrys trauman vaikutuksesta ihmisen ajatteluun, tunteisiin ja käyttäytymiseen, vielä pitkään kokemuksen jälkeen. Työyhteisöissä tämä voi näkyä esimerkiksi haastavina vuorovaikutustilanteina, stressinsietokyvyn heikentymisenä tai työuupumuksena. Ilman riittävää ymmärrystä voimme tulkita toisen käyttäytymistä väärin ja toisaalta myös tahtomattamme lisätä stressitekijöitä työyhteisössämme. Traumatietoisen työyhteisön pyrkimys on luoda työpaikka, jossa jokainen tuntee olonsa turvallisesi, arvostetuksi ja kuulluksi. Yksilön tukemisen lisäksi tämä tarkoittaa koko työpaikan rakenteiden ja käytänteiden tarkastelua niin, että ne edistävät kaikkien hyvinvointia. Avoin ja kunnioittava viestinä, ennakoitavat toimintatavat ja työtekijöiden osallisuus päätöksentekoon ovat keskeisiä tekijöitä psykologisesti turvallisen työyhteisön luomisessa.

Traumatietoisuus on ennen kaikkea asenne ja toimintakulttuuri, jonka avulla tuetaan niin asiakkaiden kuin työntekijöiden hyvinvointia. Koulutus vahvisti omaa käsitystämme turvallisen työympäristön merkityksestä ja luottamuksen rakentamisesta, jotka eivät synny itsestään. Ne vaativat jatkuvaa työtä ja kehittämistä. Työyhteisönä jatkamme traumatietoisuuden vahvistamista, ja toivomme useampien työyhteisöjen tunnistavan sen merkityksen. Kun ymmärrämme toisiamme paremmin ja suhtaudumme työyhteisönä myötätuntoisesti niin asiakkaisiin kuin työnkavereihimme, rakennamme yhdessä kestävämpää ja inhimillisempää työelämää.

Koulutuksen kautta saimme lisää konkreettisia keinoja viedä traumatietoista työotetta käytäntöön. Traumatietoisuuden kehittäminen jatkuu ja yksikön esihenkilöt osallistuvat kevään aikana omaan koulutuskokonaisuuteensa. Jatkamme oppimista ja kehittämistä, koska haluamme tarjota nuorille kuntouttavaa ja toivoa vahvistavaa arkea, jossa jokainen tulee kohdatuksi ymmärtäväisesti ja arvostavasti. Työyhteisönä jatkamme traumatietoisuuden juurruttamista, jotta voimme rakentaa kestävämpää ja lempeämpää työelämää.

Familar Koppuri, yhteisöllistä palveluasumista Espoossa

Kuvituskuva. Nuori ja nainen pöydän ääressä.

Koppurin palveluasuminen tarkoittaa yksilöllisen ohjauksen ja intensiivisen kuntoutuksen järjestämistä nuorelle aikuiselle, joka tarvitsee määräaikaisesti tukea terveydenhoidossa, asumisessa ja muussa elämänhallinnassa. Kuntoutus on Koppurissa päätöksessään ja uusi elämänvaihe alkaa. Asukas kertoi mietteitä omasta kuntoutuspolustaan Koppurissa.

Ennen en pystynyt edes haaveilemaan tulevasta, nyt odotan sitä toiveikkaana

Olen Koppurissa saanut kaiken muun lisäksi uskoa itseeni ja tulevaisuuteen. Ennen en pystynyt edes haaveilemaan tulevasta, nyt odotan sitä toiveikkaana. Monesti olin luovuttamassa kaiken suhteen, mutta hoitajien tuen avulla en luovuttanut vaan olen sinnikkäästi jatkanut eteenpäin.

Olen myös Koppurissa oppinut ymmärtämään itseäni paremmin ja työskentelemään haasteitteni kanssa. Minulla on tulevaisuudessa vielä paljon työskenneltävää, mutta olen tyytyväinen siitä että miten paljon olen tullut monessa asiassa eteenpäin. Vaikka en vielä pystykään asumaan itsenäisesti, ei se tarkoita sitä että olisin epäonnistunut tai en olisi hyötynyt Koppurin kuntoutuksesta.

Koppurissa olen saanut minulle haastaviin asioihin tukea, mutta myös päässyt tekemään ja kokemaan uusia asioita. Mieleeni tulevat mm. omahoitajahetket ja yhteiset ruoanlaitot.

Haluaisin sanoa Koppurin tuleville asukkaille että muistakaa arvostaa sitä, kun pääsette niin hyvään paikkaan.


Alkuperäinen teksti on yksikön nuoren kirjoittama.

Koppuri

Tekijät tutuksi: Perheterapeutti Susanna Backlund-Enges

Minulla on vahva usko perheen ja verkoston voimaan. Me ammattihenkilöt olemme lapsen elämässä tietyn ajan, mutta perheenjäsenet ja muut tärkeät ihmiset pysyvät lapsen elämässä. Olen huomannut myös, että suhteiden uudelleen rakentaminen on mahdollista, vaikka se ensin näyttäisi olevan mahdotonta. Tiedän ja olen nähnyt, että suhteita voi vahvistaa ja korjata. Olen myös nähnyt, miten suuri merkitys suhteiden vahvistamisella on lapselle ja perheelle. Toivon, että lapsi saa kokea olevansa perheen ja läheisten kannattelemana ja rakastettuna. Me ammattilaiset voimme toimia siltana ja kutsua sekä houkuttaa ja motivoida perheenjäseniä kiintymään uudestaan.

Yhdessä olemme vahvoja, yhdessä toisten ihmisten kanssa muutamme käytöstämme, asenteitamme, arvoja sekä tulevaisuuttamme.

Minulle on tärkeää, että lapsen vanhemmat ovat osallisena lapsen elämässä silloinkin, kun lapsi on sijoitettu. Vuoropuhelu vanhempien, Varatien ja sosiaalityöntekijän kanssa on erittäin tärkeää. Avoimuudella ja kunnioituksella luomme yhteisen ymmärryksen. Kun vanhempi huomaa olevansa tärkeä ja arvostettu, vanhemman tunne siirtyy lapselle. Yhdessä vanhempien ja ammattilaisten kanssa rakennamme lasta vahvaksi.

Olen integratiivinen perhe- ja paripsykoterapeutti. Ratkaisukeskeinen lähestymistapa on minulle läheinen. Kokeilemalla eri menetelmiä ja tapoja huomaamme, mikä toimii ja mikä ei. Vahvistamme sitä mikä toimii. Olen utelias, haluan ymmärtää miten tapahtumat liittyvät toisiinsa. Tutkin perheen menneisyyttä, jotta nykytilanne avautuisi. Muutokset eivät tapahdu hetkessä ja pysyviä muutoksia rakennetaan hitaasti.

Haluan mahdollistaa vanhempien ja lasten välillä tarinoiden kertomisen. Yhdessä tutkimme, mitkä asiat ovat vaikuttaneet lapsen ja perheen tilanteeseen ja mitä on opittu matkan varrella. Pienikin muutos yhdessä perheenjäsenessä voi vaikuttaa paljon. Varatie Vihdin arjen käytännöissä näkyy vanhempien arvostaminen ja vanhempien osallistuminen. Tämä vaatii tahtoa ja sitkeyttä niin meiltä kuin myös vanhemmiltakin.

Familarin Eero Niskanen on vuoden paras lastensuojelun työntekijä 2024

TikTok-sossut jakoivat palkinnon, jonka saajan valitsivat parhaat mahdolliset asiantuntijat – nuoret itse.

– Eero on kokenut lastensuojelun ammattilainen, jonka 30 vuoden työura sijaishuollossa kertoo sitoutumisesta ja asiantuntijuudesta. Hänen työotteessaan yhdistyy kokemus, välittäminen ja persoonallinen tapa työskennellä nuorten kanssa, kertoo Puistotien yksikönjohtaja Paula Berg.

Berg nostaa esiin Eeron erityisen kyvyn kohdata jokainen nuori yksilöllisesti ja lämpimästi. – Hän ymmärtää nuorten erilaisia tarpeita ja osaa tukea heitä elämän eri osa-alueilla. Tämä näkyy erityisesti siinä, miten hän aktiivisesti kannustaa nuoria koulunkäynnissä ja harrastuksissa, ymmärtäen niiden merkityksen nuorten kasvulle, Berg kuvailee.

Eeron tärkeänä työkaluna toimii huumorintaju, joka auttaa selviämään haastavistakin tilanteista. Hän käyttää huumoria tilannetajuisesti, mikä keventää ilmapiiriä ja auttaa rakentamaan luottamuksellisia suhteita nuoriin.

– Pitkä kokemus näkyy Eeron tavassa ymmärtää lastensuojelutyön moninaisuutta. Hän on säilyttänyt aidon kiinnostuksen ja välittämisen jokaista nuorta kohtaan, mikä tekee hänestä luotettavan aikuisen nuorten elämässä. Hänen työnsä vaikuttaa positiivisesti niin nuorten elämään kuin työyhteisön toimintaan, Berg toteaa.

Lämpimät onnittelut Eerolle ansaitusta palkinnosta!

Palkitsemisvideo perusteluineen löytyy TikTok-sossujen tililtä @sossut

Pienistä kohtaamisista suuriin muutoksiin – laadukas lastensuojelu rakentuu läsnäolosta ja vahvoista rakenteista

Nikkasen ymmärrystä lastensuojelun merkityksestä ja vaikutuksesta lapsen elämään syventävät myös lapsena koettu huostaanotto ja sijoitus isovanhempiensa luokse.
 
– Olen aina ollut lapsen oikeuksien puolustaja. Työssäni keskeistä on miettiä, miten lapsi voi ja miten voimme tukea häntä parhaalla mahdollisella tavalla. Lapsen hyvinvointi on kaiken perusta, Nikkanen painottaa.
 
Kokemukset ovat opettaneet, että pienilläkin kohtaamisilla voi olla suuri merkitys. Jokainen lapsi tarvitsee tunteen siitä, että hän on tärkeä ja hänen ajatuksillaan on väliä. Tämä näkökulma ohjaa Nikkasen työtä päivittäin.

Arjen tuki ja onnistumiset näkyvät pienissä hetkissä

Lastensuojelu liitetään usein haastaviin tilanteisiin, mutta lastensuojeluyksiköiden arki koostuu kuitenkin enimmäkseen aivan tavallisista asioista – lasten ja nuorten koulupäivistä, harrastuksista, iltapalan äärellä käydyistä keskusteluista ja elämään liittyvien haasteiden ratkomisesta.  
 
Nikkanen näkee lastensuojeluyksiköiden arjessa valtavasti hyviä asioita, kuten lapsen tai nuoren onnistuminen koulussa tai sen, kun hän oppii luottamaan turvalliseen aikuiseen. Nikkasen mukaan nämä ovat hetkiä, jotka tekevät työstä merkityksellistä. 
 
– Nämä pienet askeleet ovat usein pitkän työn tuloksia. Lapsen luottamus ei synny hetkessä. Se vaatii aikaa, johdonmukaisuutta ja aitoja kohtaamisia. Kun lapsi lopulta uskaltaa avautua tai ottaa itse ensimmäisen askeleen kohti muutosta, se tuntuu merkittävältä sekä lapselle että meille ympärillä oleville aikuisille, hän sanoo.

Laadukas lastensuojelu vaatii sekä kohtaamisia että rakenteita

Laadukas lastensuojelu perustuu vuorovaikutukseen, läsnäoloon ja kuuntelemiseen. Luottamuksen rakentaminen voi olla niinkin yksinkertaista kuin yhteisen puheenaiheen löytäminen.  

– Keskustelut lemmikeistä, harrastuksista tai lapsen mielenkiinnon kohteista voivat tuntua pieniltä asioilta, mutta juuri näistä hetkistä alkaa rakentua luottamus. Kun luottamus syntyy, avautuu myös mahdollisuus aidolle auttamiselle.

Kohtaaminen edellyttää myös johdonmukaisuutta ja rakenteita, jotka varmistavat, että jokainen lapsi saa tasa-arvoista ja laadukasta tukea. Familarilla on käytössä sertifioitu (ISO 9001) laatu- ja toiminnanohjausjärjestelmä, joka antaa toiminnalle vahvat raamit. Sen lisäksi hyvä johtaminen ja ammattitaitoinen henkilöstö mahdollistavat, että tuotetut palvelut ovat korkealaatuisia. Familarin toimintaa ohjaa ennen kaikkea lastensuojelulaki ja toiminnassa huomioidaan myös viranomaisten ohjeet, laatusuositukset, sijaishuollon valvontaohjelman mukaiset ohjeet ja lastensuojelun eettiset periaatteet. 

Laatutyökaluilla, kuten omavalvonnalla, johon sisältyy prosessien ja hoidon sisällön arviointia ja siitä raportointia, toiminnanohjausjärjestelmällä ja kokouskäytännöillä varmistetaan, että yksiköissä työskentelevillä ammattilaisilla on selkeät raamit ja ohjeistukset. Niiden avulla jokainen lapsi saa mahdollisimman laadukasta ja turvallista hoitoa. Familarissa laatu rakentuu huolellisesti suunnitelluista prosesseista, jatkuvasta seurannasta ja henkilöstön vahvasta ammattitaidosta.

Ennaltaehkäisyä ja rohkeutta kehittää

Nikkasen mukaan tulevaisuudessa lastensuojelussa tulisi panostaa entistä enemmän ennaltaehkäisevään työhön, joka mahdollistaa perheiden tukemisen ja lapsen hyvinvoinnin vahvistamisen jo varhaisessa vaiheessa. Kun perheiden tilanteisiin puututaan riittävän ajoissa, voidaan paitsi tukea lapsen kasvua myös vähentää tarvetta myöhemmille, raskaammille toimenpiteille, kuten huostaanotolle tai sijoitukselle.  
 
Lastensuojelutyön merkitystä ei Nikkasen mielestä aina ymmärretä tarpeeksi laajasti, vaikka se vaikuttaa suoraan lasten ja perheiden elämään.  
 
– Tämä työ on valtavan arvokasta. Olen ylpeä siitä, mitä alalla tehdään joka päivä. Meillä on mahdollisuus vaikuttaa suoraan lasten ja perheiden elämään positiivisesti, ja se tekee tästä työstä niin merkityksellistä. Onnistuminen tarkoittaa sitä, että lapsi kokee saavansa apua juuri silloin, kun hän sitä eniten tarvitsee. Siihen pyrimme jokaisessa kohtaamisessa.

Vastuullisuus sosiaalipalveluiden vuoden 2025 vahva painopiste

Mehiläisen sosiaalipalveluissa on tehty töitä vastuullisuuden teemojen eteen jo pitkään. Koko konsernin vastuullisuusohjelman peruspilareiden mukaisesti sosiaalipalveluissa on panostettu:

  • Hoivan laatuun mm. omavalvontaa ja laadun mittaamista kehittämällä.
  • Esihenkilötyöhön ja työyhteisöjen toimintaan mm. Elinvoimaiset työyhteisöt -hankkeen kautta.
  • Kestävän kehityksen teemoja on tarkasteltu ruokahävikin ja uusiutuvan energian käytön kautta.

– Olemme tehneet paljon työtä yhdessä asiakaskokemuksen, korkean laadun ja työyhteisöjemme kehittämisen eteen. Tämä työ jatkuu, ja sen lisänä 2025 sosiaalipalveluissa paneudutaan nyt erityisesti kolmeen painopisteteemaan vastuullisuustyössä. Ne vahvistavat meitä strategisessa tavoitteessamme olla toimialan laatujohtaja. Yhdessä voimme luoda vastuullisempaa ja kestävämpää tulevaisuutta, toteaa sosiaalipalveluiden toimialajohtaja Harri Pomell.

Sosiaalipalveluiden vastuullisuustyön painopisteet vuonna 2025

  1. Haluamme tuottaa sosiaalipalveluja ilmaston kannalta kestävästi vähentämällä hiilidioksidipäästöjä
    Haluamme olla rakentamassa ilmastokestäviä sosiaalipalveluita. Onkin tärkeää, että jokaisen yksikkömme ympäristösuunnitelmat ovat ajan tasalla ja tavoitteet on asetettu paikallisista lähtökohdista. Ruokahävikki on yksi merkittävä keino vaikuttaa hiilidioksidipäästöihimme, ja teemme työtä sen vähentämiseksi. Myös kiinteistöjen ja autojen osalta pyrimme vähentämään päästöjä ympäristön kannalta kestävästi.
  2. Pidämme huolta jokaisen asukkaan tietosuojasta ja yksiköiden tietoturvasta
    Tietosuoja ja tietoturvallisuus ovat asiakkaillemme tärkeitä vastuullisuusteemoja, ja ne ovat myös osa laadukasta asiakaskokemusta. On olennaista, että jokainen yksiköissämme tietää miten toimia tietoturvan ja tietosuojan osalta, ja että roolit, vastuut ja ohjeet ovat selkeät. Tätä osa-aluetta vahvistamme entisestään eteenpäin vuoden aikana.
  3. Meillä ihmiset hoitavat ja kohtaavat ihmisiä – ja jokaiselle heistä kuuluvat samat jakamattomat ihmisoikeudet. Jatkamme työtämme ihmisoikeuksien parissa.
    Toteutimme sosiaalipalveluissa vuonna 2024 Mehiläisen ensimmäisen ihmisoikeusvaikutusten arvioinnin. Jatkamme työtämme ihmisoikeusvaikutusten parissa vuonna 2025 muun muassa kouluttamalla, jakamalla tietoa ja arvioimalla, että prosessimme vahvistavat ihmisoikeuksien parissa tehtävää työtämme.

Omavalvonnan seurantahavainnot ja kehittämistoimenpiteet Q4/2024

Toteutuneet kehittämistoimet Q3/2024


Omavalvonnan vuosikysely

Vuosittainen omavalvonnan vuosikysely toteutettiin lokakuussa 2024. Kyselyyn vastasi yhteensä 87 toimipistettä laitoshoidosta, perhekuntoutuksesta, perhehoidosta ja avopalveluista. Vastausprosentti oli 96,7.



Vuosikyselyn tuloksia

Onnistumiset 2024

Henkilöstön pysyvyys ja sitoutuminen: Monissa yksiköissä on onnistuttu pitämään henkilöstö vakaana ja sitoutuneena. Tämä on mahdollistanut laadukkaan ja jatkuvan asiakastyön. Henkilöstön pysyvyys on ollut keskeinen tekijä toiminnan vakaudessa ja kehityksessä.

Asiakastyytyväisyys ja onnistuneet asiakkuudet: Asiakastyytyväisyys on pysynyt korkealla tasolla ja useat yksiköt ovat saaneet positiivista palautetta asiakkailta ja tilaajilta. Onnistuneet asiakkuudet, kuten lasten kotiutuminen ja itsenäistyminen ovat saaneet kiitosta sosiaalityöntekijöiltä.

Toiminnan kehittäminen ja uudet toimintatavat: Useissa yksiköissä on kehitetty uusia toimintatapoja ja parannettu olemassa olevia prosesseja. Tämä on sisältänyt esimerkiksi omaohjaajatyön syventämistä, uusien työmenetelmien käyttöönottoa ja asiakastyön sisällön kehittämistä. Nämä toimenpiteet ovat parantaneet toiminnan laatua ja asiakaskokemusta.



Kehittämiskohteissa onnistumiset 2024

Osaamisen kehittäminen ja koulutukset: Yksiköissä on panostettu henkilöstön osaamisen kehittämiseen erilaisten koulutusten kautta, kuten traumainformoitu työote- koulutus, neuropsykiatrinen valmennus ja päihdetyön prosessien kuvaaminen. Nämä koulutukset ovat auttaneet syventämään henkilöstön ammattitaitoa ja parantamaan hoidon laatua.

Toimintakulttuurin ja työmenetelmien kehittäminen: Useissa yksiköissä on keskitytty toimintakulttuurin muutokseen ja työmenetelmien kehittämiseen. Tämä on sisältänyt esimerkiksi omaohjaajatyön sisällön suunnitelmallisuuden ja tavoitteellisuuden lisäämistä, hyveiden jalkauttamista sekä perhetyön vahvistamista. Näiden toimenpiteiden avulla on pyritty parantamaan asiakastyön laatua ja työyhteisön toimivuutta.

Tilojen ja infrastruktuurin parantaminen: Yksiköissä on tehty merkittäviä parannuksia tiloihin ja infrastruktuuriin, kuten lämmitysjärjestelmän muuttaminen kaukolämpöön, kuntosalin rakentaminen ja piha-alueen viihtyvyyden lisääminen. Nämä parannukset ovat tukeneet sekä henkilöstön työhyvinvointia että asiakaskokemusta.



Mahdollisuudet 2025

Yhteistyön ja verkostojen vahvistaminen: Yhteistyön parantaminen eri tahojen, kuten hyvinvointialueiden, kuntien ja muiden yksiköiden kanssa, tarjoaa mahdollisuuksia kehittää toimintaa

Henkilöstön osaamisen hyödyntäminen ja kehittäminen: Henkilöstön monipuolinen osaaminen ja kehittämishalukkuus mahdollistaa palveluiden laadun ja vaikuttavuuden parantumisen entisestään. Koulutukset ja osaamisen kehittäminen vahvistavat yksikön kykyä vastata asiakkaiden tarpeisiin ja parantaa työyhteisön hyvinvointia.



TYÖSUOJELUVALTUUTETUT KOOLLA 12.11

Familarin työsuojeluvaltuutetut tapasivat Tampereella yhteisen kehittämispäivän merkeissä.

Päivän aiheet liittyivät uhka- ja väkivaltatilanteiden ennaltaehkäisyyn ja käsittelyyn, toimitilatarkastuksiin, yhteistyöhön yksiköiden turvallisuusvastaavien kanssa ja turvallisuuteen liittyvät palautteet omavalvonnan vuosikyselyssä.

KUUKAUSITTAISET OMAVALVONTAKYSELYT

Lastensuojeluyksiköiden laatua seurataan myös kuukausittaisilla omavalvontakyselyillä yksiköille. Kyselyssä on yhdeksän seurattavaa osa-aluetta; Hoito ja kasvatus, asiakkaiden tilanne, lastensuojelulain mukaiset rajoitustoimenpiteet, turvallisuus, ravinto ja siisteys, kiinteistö, lääkehoito, poikkeamien käsittely ja vuosikellon mukaiset tehtävät.

Omavalvontaindeksi vuoden 2024 viimeisellä neljänneksellä 91,6 /100. (Q3/2024 91,2).

Poikkeamat Q4

Havaittujen puutteiden ja epäkohtien tunnistamiseksi ja korjaamiseksi seuraamme yksiköiden poikkeamaraportointia. Yksiköt raportoivat poikkeamista toiminnanohjausjärjestelmään, jonka jälkeen ne käsitellään yksikkö- ja palvelulinjakohtaisesti.

Q4 /2024 poikkeamia kirjattiin yhteensä 870 (Q3 881) kappaletta. Suoraan asiakkaiden hoitotyöhön liittyviä vakavia (luokka 4-5) poikkeamia oli 0,60 (Q3 0,63) kappaletta tuhatta hoitovuorokautta kohden.

Lääkehoidon vakavia poikkeamia kirjattiin Q4/2024 0,04 (Q3 0,15) kappaletta tuhatta hoitovuorokautta kohden. Näiden poikkeamien johdosta on kiinnitetty huomiota erityisesti lääkkeiden dosettijakoon ja dosettien säilytykseen.

Vakavien poikkeamien osalta seurantaa tiivistetään vuonna 2025. Vakavan poikkeaman käsittelyajaksi ja korjaaviin toimenpiteisiin ryhtymiseksi on määritelty maksimissaan kolme arkipäivää.



Q1 / 2025

Tulossa olevia toimenpiteitä:

  • Omavalvontakäyntien käynnistäminen, fokuksena asiakastyön kirjaaminen
  • Uudistuneen ympäristösuunnitelman siirtyminen Pelsu-järjestelmään
  • Ohjaus- ja valvontakäyntien palautteen parempi hyödyntäminen koko Familarissa
  • Uudistettu palautekysely sosiaalityöntekijöille

Kohtaamisen kosketuspisteitä perhekuntoutuksessa

Perheiden kohtaaminen perhekuntoutuksessa on jokapäiväistä ja erilaisissa tilanteissa tapahtuvaa, on kyse sitten perheen saapumisesta perhekuntoutukseen, arjen askareista tai työskentelystä. Joka tapauksessa on äärimmäisen tärkeää asettua sen äärelle, miten me kohtaamme asiakkaita ja miten toivoisimme asiakkaiden kohtaavan meitä.


Kohtaamisessa on äärimmäisen tärkeää kohdata asiakas omana itsenään, ilman ennakkoajatuksia. Asiakkaalla voi olla perhekuntoutukseen tullessaan jo valmiina itselleen luotu odotus siitä, miten työntekijä näkee hänet menneisyytensä ja aikaisempien kirjauksien perusteella. Jotta kohtaaminen voisi olla mahdollisimman autenttinen, huomioiva ja läsnäoleva, se vaatii työntekijältä vahvaa mielellistämistä siitä, miten asiakas saattaa jännittää ensi kohtaamista.

Aito kohtaaminen pohjustaa orastavaa luottamusta

Kohtaaminen ei ole perhekuntoutuksessa vain perheen ja yhden työntekijän välinen tapahtuma vaan perhekuntoutuksessa työskentelee yli kymmenen työntekijää. On todella tärkeää työntekijänä asettua siihen, miten voimme luoda asiakkaalle tunteen aidosta kohtaamisesta. Kohtaamisen kautta luodaan polku orastavalle luottamuksen synnyttämiselle.


Kohtaamiseen liittyvät aina sanat, mutta ennen kaikkea eleet ja ilmeet. Kun sanamme ja eleemme ovat samassa linjassa, silloin kohtaaminenkin on aitoa. Voimme myös sanoittaa, mikä meitä mietityttää kohtaamisessa, jolloin asiakas tietää mitä pohdimme. Tämä auttaa rakentamaan luottamusta asiakkaan ja työntekijän välille. Usein asiakkaamme tarkkailevat kovasti tapaamme olla vuorovaikutuksessa, eleitämme ja olemustamme. Sanoittamisen kuuluu olla eleiden kanssa samassa linjassa ja siksi sanoittaminen on merkityksellistä kohtaamisen aikana.

Molemminpuolinen ymmärrys kasvaa

Istuessani palaverissa havahdun siihen, miten vieraskielinen perhe sanoittaa suomeksi sanoja, samalla kertoen omaohjaajien oppineen omaa kieltään. Ja he pitävät asiaa itselleen äärimmäisen tärkeänä. Näen asiakkaan hymyilevät kasvot ja työntekijäni iloisen hymyn ja heidän vaihtamansa katseen. He ovat vuorovaikutuksessa, iloiten jakamastaan opista, toistensa ymmärtämisestä. On tapahtunut kohtaaminen, jossa molemmat ovat halunneet ymmärtää toisiaan. Esihenkilönä tämän vuorovaikutuksen näkeminen tuntuu äärimmäisen hyvältä. Työntekijä iloitsee asiakkaan ilosta ja asiakas iloitsee tullessaan kohdatuksi, ymmärretyksi ja kuulluksi. Asiakastyötä parhaimmillaan, asiakas on tullut nähdyksi.

Sanoittamisen kuuluu olla eleiden kanssa samassa linjassa.

Tunteenpurkaukset otetaan vastaan

Työhömme kuuluvat vahvasti tunteet ja asiakkaat kohdistavat erilaisia tunteita työntekijöitämme kohtaan. Kerromme aina,
että meillä saa näyttää tunteitaan ja kuuluukin näyttää, mutta tunteiden näyttämisellä on rajat. Jotta asiakkaan tunteenpurkauksen jälkeen voimme tavata asiakkaan uudelleen, meillä pitää työntekijöinä olla hyvä resilienssi ja ymmärrys asiakkaan tuntemaan tunteenpurkaukseen. Me emme voi vastata siihen samalla tavalla vaan ymmärtäväisesti. Työntekijöiden tukena tulee olla ehdottomasti tiimi ja esihenkilö.

Kohtaamisen näkökulmasta on äärimmäisen merkityksellistä, että voimme palata asiakkaan kanssa tunteenpurkaukseen ilman provokaatiota vaan sanoittaen huomioitamme. Kaikkein tärkeintä on kohdata asiakas ilman kytemään jäänyttä tunnetta, koska silloin tunteet saattaisivat eskaloitua. Siksi on tärkeää, että työntekijä auttaa asiakasta huomaamaan asioita ja kohtaa asiakkaan arvokkaasti tällaisen tilanteen jälkeenkin. Miten muuten opetamme ja tuemme asiakasta tunnistamaan omia toimintatapojaan ja ohjaamaan lempeästi muuttamaan omaa toimintatapaansa.

Muutoskohdat tarjoavat tilaisuuden oppia

Kohdataan ihminen ihmisenä. Uskalletaan ihmetellä asioita ja tutustua asiakkaaseen ja hänen tarinaansa elämän varrella. Muutokset tapahtuvat aidoissa kohtaamisissa, tilanteissa, joissa ei tarvitse pälyillä tai varmistella ohjaajan motivaatiota tukea asiakasta. Muutokset tapahtuvat kohtaamisten kautta niin arjessa kuin suunnitellusti työskentelyissä. Ne ovat oivallisia kohtia sanoittaa ja oppia uutta. Usein me ohjaajatkin opimme uutta asiakkailtamme, vastavuoroisesti, sillä silloin meillä on arvo.


Meidän tiedollamme ja kokemuksellamme on arvo, jota voi opettaa molemmin puolin, niin asiakkaalta työntekijälle kuin toisinpäin. Arvokasta kohtaamista ansaitsee jokainen, ja se on yksi tärkeimpiä elementtejä yksikössämme.

TEKSTI: Mira Norräng, yksikönjohtaja, Eemelin Perhetukiyksikkö

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Satakunnan alueen Familar Extra -lehdessä 2024

Ammatillinen tukihenkilötyö

Vapaaehtoiset tukihenkilöt ovat lapsille ja nuorille äärimmäisen arvokkaita, mutta ammatillinen tukihenkilötyö ei ole korvattavissa vapaaehtoisilla. Ammatillinen tukihenkilö on koulutettu sosiaali- tai terveysalan ammattilainen, jolla on ymmärrystä lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvistä teemoista ja näin ollen ammattitaitoa kohdata eri tavoin oireileva lapsi ja nuori. Ammatillista tukihenkilötyötä ohjaa lait ja säädökset ja työskentely on näyttöön perustuvaa sekä työskentelyyn kuuluu myös asianmukainen dokumentointi. Lisäksi ammatillisella tukihenkilöllä on käytössään usein myös moniammatillisen tiimi tuki sekä mahdollisuus työnohjaukseen, mikä vaikuttaa työskentelyn laatuun.

Ammatillinen tukihenkilötyö mahdollistaa monenlaisen tavoitteellisen työskentelyn. Tukihenkilötyön keskiössä on voimavarakeskeisyys. Valmentavan ja voimavarakeskeisen työskentelyotteen avulla lapsi tai nuori pääsee esimerkiksi oppimaan uusia taitoja, kasvattamaan itsevarmuuttaan, pohtimaan omaa identiteettiään, tunnistamaan ja hyödyntämään voimavarojaan, harjoittelemaan sosiaalisia taitoja sekä keskustelemaan ja käsittelemään vaikeita asioita aikuisen tuella.

Vaikka tukihenkilötyössä usein hyödynnetäänkin toiminnallisia menetelmiä, ei työskentely ole sirkushuvien mahdollistamista, vaan pitkäjänteistä, suunnitelmallista ja suhdeperusteista työtä, jonka avulla pyritään pääsemään asetettuihin tavoitteisiin. Ammatillinen tukihenkilötyö on osallistavaa ja syrjäytymistä ehkäisevää työtä.

Tukihenkilö on läsnä, kannustaa, ohjaa ja joskus myös haastaa lasta tai nuorta sekä antaa tarvittaessa ammatillista näkemystä lapsen ja perheen tuen tarpeesta osana lähiverkostoa. Suhdeperusteisuuden myötä erilaiset tuen ja palveluiden tarpeet voivat tulla esiin varhaisessa vaiheessa, jolloin muihin palveluihin ohjautuminen tukihenkilön toimesta voi tapahtua oikea-aikaisesti. Ammatillinen tukihenkilötyöskentely voi olla kiintymyssuhdetta korjaavaa ja siksi työskentelylle pitäisi antaa tarpeeksi aikaa, eikä tukisuhteita pitäisi katkaista liian varhaisessa vaiheessa. Ammatillinen tukihenkilötyö voi olla myös osa jälkihuollon ohjaustyötä.

Huhtikuussa 2024 julkaistun tutkimuksen mukaan nuorten ahdistusoireet on lisääntyneet huomattavan paljon lyhyellä aikavälillä erityisesti 13–16- vuotiaiden keskuudessa. Tutkimuksen mukaan erityisesti tunnetiloihin, keskittymiseen, käyttäytymiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden kanssa liittyy aiempaa enemmän haasteita. (Turun Yliopisto 2024.) THL:n julkaisemasta tilastosta käy ilmi, että psykiatriseen hoitoon pääsyä on odottanut heinäkuussa 2024 1799 alle 23-vuotiasta lasta ja nuorta (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2024). Jonot hoitoon pääsemiseksi kertovat karua faktaa palveluiden tarpeesta ja niiden ruuhkautumisesta. Ammatillinen tukihenkilötyö voi tällaisessa tilanteessa olla lapselle ja nuorelle avuksi ja auttaa ylläpitämään toimintakykyä ennen muihin palveluihin pääsemistä. Toisaalta ammatillisella tukihenkilötyöllä voidaan myös ehkäistä muiden palveluiden tarvetta.

Ammatillinen tukihenkilötyö tarjoaa varhaista tukea, mikä auttaa ehkäisemään korjaavien palveluiden tarvetta, eikä näin ollen hyvinvointitalousajattelun näkökulmasta se ole palvelu, josta kannattaa säästää.

Kirjoittaja:
Marianna Hannukainen
Avopalveluiden ohjaaja
Familar avopalvelut, Pirkanmaa

Lähteet:

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. 2024. Psykiatrista hoitoa ja hoidon tarpeen arviointia odottavat lapset ja nuoret. Tilastoraportti. Luettu 16.9.2024. https://sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/eshjono/psykiatria/fact_eshjono_psykiatria

Turun Yliopisto. 2024. Suomalaisnuorten ahdistuneisuus on lisääntynyt. Mediatiedote. Luettu 16.9.2024. https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/mediatiedote/suomalaisnuorten-ahdistuneisuus-on-lisaantynyt