Familar

Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen tärkeänä tavoitteena

Yhtenä tärkeänä painopisteenämme on toimintamme hiilidioksidipäästöjen vähentäminen. Työhön osallistuu jokainen Mehiläisen sosiaalipalveluiden yksikkö:

  • Jokaisella yksiköllä on ympäristösuunnitelma, jossa yksiköt määrittelevät omat tavoitteensa ja toimenpiteensä. Suunnitelmien toteutumista seurataan.
  • Hyvä ja maukas ruoka on yksi toimintamme kulmakivistä, ja sosiaalipalveluissa valmistetaankin noin 8 miljoonaa ateriaa vuodessa. Yksiköissämme seurataan ruokahävikkiä ja mietitään keinoja hävikin vähentämiseksi.
  • Uudistamme autokantaa vähäpäästöiseksi. Toteutamme kuljetukset tarkoituksenmukaisesti ja arvioimme ajojen tarpeellisuutta.
  • Kiinteistöissämme tehdään merkittäviä investointeja energiaremontteihin. Yksiköissä huomiota kiinnitetään tasapainossa olevaan lämmitykseen, valaistuksen ja laitteiden tarkoituksenmukaiseen käyttöön.

Laadun anatomia -podcastissa puhutaan lasten ja nuorten hyvinvoinnista


Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus. Mehiläisen Laadun Anatomia -podcastin uudessa jaksossa pohditaan Familarin laatujohtaja Marko Nikkasen johdolla ajankohtaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyen.

Jaksossa avataan muun muassa lastensuojelujärjestelmän rakennetta, nykytilaa sekä tulevaisuuden näkymiä. Lisäksi pohdimme sitä, minkälaisilla arjen teoilla voimme jokainen omalta osaltamme varmistaa nuorillemme turvallisen kasvuympäristön.

Jaksossa keskustellaan muun muassa seuraavista aiheista:
🎧 Lapset ja nuoret ovat yhä valveutuneempia, vastuullisempia ja voivat yhä paremmin, mutta samaan aikaan kuilu hyvin menestyvien ja enemmän tukea tarvitsevien välillä kasvaa. Mistä polarisoituminen johtuu ja miten siihen voitaisiin vaikuttaa?

🎧 Mistä osatekijöistä laadukas lastensuojelu rakentuu, miten palveluiden vaikuttavuutta voidaan mitata ja minkälaisia tuloksia aidosti läsnä olevalla ja kohtaavalla työllä voidaan saavuttaa?

Pääset kuuntelemaan tuoreimman jakson Spotifyssa tai muilla podcast-alustoilla. Kuuntele jakso suoraan Spotifysta alta.


Kun sijaishuolto toimiikin – tarinoita tilastojen takaa 

Tilastot puhuvat huolestuttavaa tarinaa siitä, miltä vaikuttaa sijaishuollossa olleiden lasten tulevaisuus. Sijaishuollon vaikuttavuutta on tutkittu vielä verrattain vähän, mutta on havaittu, että sijoituksella ei aina pystytä riittävän hyvin poistamaan lasten osalta riskejä aikuisiän haasteille, kuten psyykkiselle huonovointisuudelle, päihdehaasteille, rikollisuudelle, koulutukselle tai työllistymiselle. Vaikkei tutkimukset kerro koko totuutta, on tuloksen ääreen pysähdyttävä ja pohdittava vakavasti, millainen sijaishuolto toimii tavoitteensa mukaisesti korjaavana palveluna. (Kääriälä ja Hiilamo 2023).

Sijaishuollon tutkimus on vielä hyvin alkuvaiheessa monenkin haasteen takia. Työskentelyn tavoitteet ovat usein laaja-alaiset ja työtä ei haluta jäsentää selkeästi menetelmien tai interventioiden kautta, johtuen sen diversiteetistä. Tavoitteen asettaminen vaikeutuu, sillä tavoitteena lapsen etu sekä kasvun ja kehityksen turvaaminen, voi tarkoittaa valtavaa määrää eri asioita jokaisen lapsen ja tilanteen ollessa yksilöllinen. Menetelmien vaikuttavuuden tutkiminen vaikeutuu taas, kun usein yksittäisen menetelmän sijaan puhutaan työskentelytavasta, minkä sisältöä ei ole konkretiatasolla mahdollista kuvata kovinkaan selkeästi. Puhutaan vaikka suhde- tai lapsikeskeisestä työstä, jolla tavoitellaan tiettyä vaikuttavuutta, mutta tavoitteita tai keinoja ei pystytä avaamaan riittävästi. (Aaltio & Eriksson 2023).

Tästä kaikesta seuraa se, että mikäli tavoitteet ja työn sisältö (=menetelmät) eivät ole tiedossa etukäteen, on niiden välistä suhdetta mahdotonta arvioida. Vaikka menetelmät avattaisiinkin ja tavoitteetkin olisivat selkeät, ollaan mittaamisen haasteessa. Valideja mittareita on vähän ja tuloksiin vaikuttaa myös lapsen päihde- ja mielenterveyspalvelut sekä muut lasten ja nuorten käyttämät perus- ja erityistason palvelut. Tästä kokonaisuudesta on haasteellista eritellä sijaishuollon vaikutukset. (Aaltio & Eriksson 2023)

Mitä enemmän saamme tutkimustietoon perustuvia menetelmiä ja realismiin pohjaavia tavoitteita, sitä helpommin pystymme kuitenkin ymmärtämään sijaishuollon vaikuttavuutta. Mitä paremmin ymmärrämme vaikuttavuuden mekanismit, sitä laadukkaammaksi pystymme sijaishuoltoa kehittämään ja sitä kautta mahdollistamaan yhä useammalle sijoitetulle lapselle hyvän elämän pohjan. Familar on yksiköissä jo vuosia tehty viitekehykseen pohjaavaa ohjaustyötä sekä työn vaikuttavuuden mittaamista. On tärkeää myös ymmärtää, mitkä kaikki osa-alueet toimivat vaikuttavina tekijöinä, kun ihminen toimii ihmisen kanssa.

Haastattelimme Vilppulan ja Ylöjärven yksikön muutamia, jo nyt aikuisia asiakkaitamme heidän kokemuksistaan. Kysyimme myös, mikä heidän mielestään vaikutti siihen, millaista elämä tänä päivänä on. Yksiköstä aikuisuuteen ponnistanut asiakas kertoi, että hänen ennakkoajatuksensa sijoituksesta oli alun perinkin positiivinen ja myös kokemus osoittautui sellaiseksi. ”Vaikuttavaa oli, kun ammattitaitoinen tiimi hoiti nuoren ja koko perheen asiat henkilökohtaisella otteella. Kun perheen, sosiaalityöntekijöiden ja sijoituspaikassa olevien aikuisten välinen kommunikaatio toimii moitteettomasti ja tilanne on muutenkin kaikin puolin avoin. Silloin toive ja toteutus ovat toisensa kohtaavia”, kuvasi hän ajatuksiaan merkittävistä tekijöistä. Hän sai kokemuksen siitä, että häntä aidosti kannatellaan kohti itsenäistä ja täysipainoista elämää.

Teoriaosaamisen ja menetelmäosaamisen ollessa kunnossa, voidaan kuntouttavaa työskentelyä toteuttaa. Jokaisen kohdalla ei lopputulos ole sama, mutta silti merkityksellinen. ”Aikuisuuteen olen saanut parhaat mahdolliset valmiudet sijoitukseni ansiosta, mutta tähän on vaikuttanut tärkeimpänä asiana sijoituspaikkani, ja työntekijät, joilla on ollut tarvittavat taidot ja näkemys psyykkisesti oireilevan lapsen/nuoren hoitoon ja nuoren sekä hänen vanhempansa kohtaamiseen”.

Noo ehkä teidän ansiosta olen elossa. Sain ainakin neuvoja, miten voittaa tai ainakin yrittää voittaa syömishäiriö

Menetelmän sisällä on tärkeää, että työvälineet valikoituvat asiakkaan tarpeiden mukaisesti, ja työskentelyyn kannustetaan. ”Ajatuksista ja päivien tapahtumista pidettiin hoitajan kanssa keskusteluvihkoa yhdessä vaiheessa päivittäin. Minun oli vaikea ilmaista asioita sanallisesti, joten keskustelu vihon välityksellä helpotti ja se mahdollisti myös asioihin palaamisen ja oman toiminnan analysoinnin jälkikäteen. Näin pystyi välillä toteamaan, että esim. aiemmin isolta vaikuttanut asia ei enää vaikuttanutkaan niin suurelta”.

Omia tunteita ja ajatuksia laitettiin analysoimaan, se edisti itsensä tuntemista. Myös erilaisten ihmisten kanssa asuminen ja kommunikointi heidän kanssaan oli hyvin opettavaista ja kasvatti ymmärrystä muita ihmisiä kohtaan

Asiakkaat muistavat sijoituksen ajalta juuri heille sopivia keinoja. Myös turvallinen ja toisteinen arki mallintaa asioita. Yksi aikuisista kuvasi muistavansa edelleen arjen rutiinit ja mitä minäkin päivänä tehtiin.  Joka toinen torstai vaihdettiin lakanat, ja kertoi tekevänsä edelleen niin omassa elämässään. 

Viitekehys, menetelmät ja työvälineet ovat silta toimivaan vuorovaikutukseen ja luottamukseen, koska loppupelissä kaikki muutos tapahtuu kuitenkin suhteessa toiseen ihmiseen. ”Kaikista tärkein ja kantavin asia mitä olen sijoituspaikassani kokenut, on se, että olen aidosti tärkeä ja merkityksellinen, että minä olen kaikesta huolimatta hyvä juuri tällaisena. Nyt edelleen, 17 vuotta myöhemmin, en voisi olla kiitollisempi sijoituspaikkani ammattitaidolle siitä, että olen saanut menestyä elämässäni ja itselleni tärkeimpänä voimanani on henkinen vahvuus. Koen, että ei ole olemassa asiaa mistä en voisi selviytyä”.

Nuoren tarina:

Olen Julia, pian 29-vuotias entinen huostaanotettu nuori. Minut huostaanotettiin Ylöjärven silloiseen Mehiläiseen ollessani 16-vuotias. Olin ollut aikaisemmin kiireellisessä sijoituksessa Tampereella, mutta minut siirrettiin haasteideni takia Ylöjärvelle.

Sain avaimet hyvään ja tasapainoiseen elämään

Olin nuorena hyvin aggressiivinen, äkkipikainen ja mielialani vaihtelivat jollei tunneittain, niin ainakin päivittäin. Minun oli historiani takia hyvin vaikea luottaa uusiin ihmisiin ja koska elämäni ennen sijoitusta oli ollut täynnä vaihtuvia aikuissuhteita, toi myös yksikön työntekijävaihtuvuus lisähaastetta kohdalleni. Sain onnekseni kuitenkin kaksi omaohjaajaa, jotka olivat ja pysyivät. Toinen omaohjaajistani on edelleen elämässäni, tosin nykyään ystävänä. Talolla oli myös minulle jo entuudestaan tuttuja nuoria, sekä tutustuin myös uusiin ikäisiini. Lähennyimme ja koenkin etuoikeutena yhteisöllisyyden, niin kutsutun laitosperheen. Olin lapsuudessani kuullut tarinoita lastenkodeista, ei mitään positiivisia vaan enemmänkin pelottavia sellaisia. Todellisuus oli kuitenkin päinvastainen. Vaikka nuorena kapinoin sääntöjä vastaan, sekä koin negatiivisia tunteita esimerkiksi henkilöstöä kohtaan, olen aikuisiällä ymmärtänyt kaiken tuon merkityksellisyyden. Sain kasvaa ja varttua turvassa, sekä olla oma itseni myös huonoine puolineni. Sain tukea, kun sitä tarvitsin, mutta mikä tärkeintä, sain avaimet hyvään ja tasapainoiseen elämään.

Nykypäivänä olen kolmen lapsen äiti, työskentelen esihenkilönä ja koen olevani hyvin onnekkaassa asemassa. Lähtökohdistani huolimatta olen ponnistanut pitkälle ja koen, että tämä on vasta alkua. Olen ennenkin sanonut, mutta sanon vielä tänä päivänäkin. Muilla on lapsuudenkoteja, minulla on lastenkoti. Se on talona ainoa pysyvä asia lapsuudestani. Saan olla etuoikeutettu, että olen vuosittain kutsuttujen listalla jouluaterioille, sekä nuorten kesägrillijuhliin.

Muilla on lapsuudenkoteja ja minulla lastenkoti

Omaohjaajan tarina:

Julian tullessa sijoitukseen Ylöjärvelle, olin itse aloittanut hetkeä aiemmin ohjaajan työssä Ylöjärven yksikössä.

Muistan Julian tullessa meille miettineeni omaohjaajatyöparini kanssa, että kuinkahan voisimme Julian oloa helpottaa parhaalla mahdollisella tavalla, kun historiassa hänellä oli raskaita kokemuksia jo riittävästi. Koimme monta kertaa tunnetta siitä, että emme osaa tehdä riittävän hyvää työtä. Kuitenkin hiljalleen luottamussuhde alkoi syntyä Julian kanssa ja Julian arkeen muodostui pidempikestoisia tasaisempia hetkiä.

Silloinkaan, kun tilanne ja tunteet olivat Julialla solmussa, vuorovaikutus ei koskaan loppunut hänen kanssaan. Julialla ja meillä oli vihko, johon hänelle kirjoitimme ja hän kirjoitti meille. Vihko sujautettiin oven alta Julian huoneeseen ja kun hän kirjoitti meille, siirtyi vihko asuinyksikön käytävään.

Kävimme Julian sijoituksen aikana läpi kaikki tunteet laidasta laitaan. Yhtäkkiä olimme siinä tilanteessa, että Julia täytti 18 vuotta. Luopuminen kosketti kovasti meitä kaikkia osapuolia. Elämä kuljetti Julian hieman kauemmaksi ja yhteydenpito oli vähäistä. Sitä toteutettiin sen mukaan, kuinka Julia halusi. Nyt 11 vuotta Julian lähdön jälkeen, Julia vierailee yksikössä grillijuhlissa ja vanhojen nuorten jouluaterialla, koska täytyyhän kotiin voida tulla käymään. Käymme silloin tällöin esimerkiksi kahvilla ja ihmissuhdetta Julian kanssa ei ole tarvinnut katkaista.

Yhteys on säilynyt vuosien kulumisesta huolimatta.

Kirjoittaja:

Johanna, Julian entinen omaohjaaja ja nykyinen Familar Ylöjärven yksikönjohtaja


Lähteet:

Sijaishuollon laatua ja vaikuttavuutta on parannettava; Antti Kääriälä & Heikki Hiilamo, Yhteiskuntapolitiikka 88 (2023):2 https://www.julkari.fi/handle/10024/146464

Sijaishuollon mustaa laatikkoa ryhdytty avaamaan vaikuttavuuden ja laadun arvioimiseksi; Elina Aaltio & Pia Eriksson Yhteiskuntapolitiikka 88 (2023):3 https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023061354677

Sosionomit asiakastyön kentillä Johanna Hirvonen, Päivi Niiranen-Linkama ja Mauno Saksio (toim.) https://www.theseus.fi/handle/10024/97130

Kohtaamisen tärkeys lastensuojelussa 

”Eero on useasti ollut auttamassa monia nuoria niin kriisi kuin normitilanteissa: kun Jouduin laitokseen vuoden 22 lopussa, Eero otti mut avosylin vastaan ja oli heti tukena, kun oli uusi paikka kyseessä sekä vieraat ihmiset jne. ”. 

Tämä nuoren kommentti, siitä miksi Familarin ohjaaja Eero Niskanen tulisi valita vuoden 2024 lastensuojelutyöntekijäksi TikTok sossujen äänestyksessä, kertoo siitä mitä nuoret toivovat aikuisilta heidän tullessa uuteen sijaishuoltoyksikköön. Nuoret toivovat, että heidät otetaan vastaan avosylin vastaan juuri sellaisina, kun he ovat. Kuunnellaan mitä nuorelle itsellään on kerrottavana. Pitkänlinjan lastensuojelun työntekijänä Eero kertoo, että nuoren kiinnittymistä uuteen yksikköön auttaa se, että aikuiset ovat kiinnostuneita nuoresta ja hänen asioistaan, nuorelle annetaan aikaa ja ollaan aidosti läsnä. Eero kertoo, että hänelle luontaisin työskentelytapa ja keino saada nuori juttelemaan on yhteinen tekeminen. Mennään yhdessä makkaranpaistoon, ongelle tai vaikka autoajelulle.   

Kun jo heti sijoituksen alussa nuorelle tulee tunne, että täällä minusta välitetään, luo se hyvän pohjan sijoituksen jatkolle. Nuoren opittua luottamaan aikuisiin arjessa, on hänen helpompi tulla kertomaan huolistaan tai jos on tullut mokailtua. Luottamuksen saaminen vaatii pitkäjänteisyyttä, samoin koko lastensuojelu työ. Eero vertaakin lastensuojelua maanviljelykseen. Kun me tänään viskaamme siemenet maahan, sato ei ole heti korjattavissa. Välissä maata on pitänyt kastella ja lannoittaa. Me voimme arjessa antaa nuorelle työvälineitä, neuvoja ja ohjeita, mutta sen lisäksi nuorelle pitää taata hyvät kasvuolosuhteet, arjen perustarpeet ja paljon välittämistä. Jonain päivänä siemen puhkeaa kukkaan.  

Kirjoittaja:
Paula Berg, 
Yksikönjohtaja, Puistotie 

Fostersyskonskap inom familjevård / Sijaissisaruus perhehoidossa

Vad är fostersyskonskap? Det är en benämning för alla de barn som bor i samma hem, i samma fosterfamilj. Det gäller familjens möjliga biologiska barn samt de placerade barnen. Det kan också hända att det i samma familj bor placerade barn som inte är syskon med varandra, men de är fostersyskon eftersom de bor i samma hem. Begreppet är viktigt, eftersom det är ett sätt att skapa jämlikhet och inte dela upp barnen i “våra barn” och de placerade barnen.

Erfarenheten av fostersyskonskap är individuell för varje barn och den förändras också ofta med tiden. Den är kanske inte alltid sådan som de vuxna i familjen skulle önska. Det är många saker som påverkar fostersyskonskapet, till exempel den egna anknytningsmodellen hos barnet, hurdant förhållande barnet har till förädlarna och möjliga syskon, ålder och utvecklingsstadie, hur omgivningen förhåller sig till fosterfamiljen samt på vilket sätt alla familjemedlemmars behovs uppfylls. Det placerade barnet vill höra till familjen, men kan också känna sig utanför. Känslan av gemenskap växer i en kärleksfull atmosfär där barnen känner att de tas hand om och där de känner sig trygga. De placerade barnen har överlag svårare att anknyta syskonrelationer och upprätthålla dem. Det är därför viktigt att även stöda de placerade barns relationer till möjliga biologiska syskon som bor annanstans.

Fostersyskonskap är en central del av familjevården och därför ska den finnas med som tema redan under skolningen av fosterfamiljer. Fostersyskonskapet ska också tas i beaktande under bedömningen och valet av fosterfamilj till ett specifikt barn. Ett fungerande fostersyskonskap är essentiellt för en lyckad placering och minskar risken för att placeringen avbryts oväntat. Då en placering avbryts oväntat utan att behovet för placeringen försvunnit, är det oftast i alla fall i någon grad oron för de biologiska barnen som är orsaken. I skolningen för fosterfamiljer är det viktigt att ta med hela familjen redan i början av processen. Barnen i familjen ska likaså som de vuxna få tillräckligt med information om fostersyskonskap och familjevård överlag samt tid att bearbeta informationen och förbereda sig. Under placeringen är det tid, stöd och konkreta saker i vardagen som stöder fostersyskonskapet.

Skribent:
Sonja Mustonen
Socialarbetare
Familar Familjevårdstjänster, Nyland

Sijaissisaruus perhehoidossa

Mitä sijaissisaruus tarkoittaa? Se on määritelmä kaikille niille lapsille, jotka asuvat samassa kodissa, samassa sijaisperheessä. Se koskee sekä perheen mahdollisia biologisia lapsia että sijoitettuja lapsia. Samassa perheessä voi myös asua sijoitettuja lapsia, jotka eivät ole sisaruksia keskenään, mutta he ovat sijaissisaruksia koska asuvat samassa kodissa. Määritelmä on tärkeä ja tasa-arvoisuutta luova, koska se ei jaa lapsia “meidän lapsiimme” ja sijoitettuihin lapsiin.

Kokemus sijaissisaruudesta on jokaiselle lapselle yksilöllinen ja se myös muuttuu usein ajan kuluessa. Se ei ehkä aina vastaa perheen aikuisten toiveita. Sijaissisaruuteen vaikuttaa moni asia, esimerkiksi lapsen oma kiintymyssuhde malli, millainen suhde lapsella on vanhempiin ja mahdollisiin sisaruksiin, lapsen ikä ja kehitystaso, ympäristön

suhtautuminen sijaisperheeseen sekä millä tavalla perheenjäsenten tarpeet huomioidaan. Sijoitetulla lapsella on halu kuulua perheeseen, mutta voi kokea myös ulkopuolisuuden tunnetta. Tunne yhteisöllisyydestä kasvaa rakastavassa ilmapiirissä, jossa lapset tuntevat, että heistä pidetään huolta ja he kokevat olevansa turvassa. Sijoitetuilla lapsilla on yleensäkin vaikeampaa solmia sisarussuhteita ja ylläpitää niitä. Tämän takia on tärkeää tukea myös sijoitettujen lasten suhteita mahdollisiin biologisiin sisaruksiin, jotka asuvat muualla.

Sijaissisaruudella on keskeinen osa perhehoidossa ja siksi on tärkeää, että aihetta käsitellään sijaisperheiden ennakkovalmennuksessa. Sijaissisaruus tulee myös huomioida arvioidessa sijaisperhettä lapselle. Toimivat sijaissisaruussuhteet ovat oleellisia onnistuneen sijoituksen kannalta ja vähentävät riskiä sijoituksen odottamattomaan katkeamiseen. Ainakin osasyynä sijoituksen katkeamiseen odottamattomasti sijoituksen tarpeen edelleen ollessa olemassa, on vanhempien huoli biologisista lapsistaan. Sijaisperheiden valmennuksessa on tärkeää, että koko perhe otetaan mukaan jo prosessin alussa. Perheen lapsien tulee perheen vanhempien lisäksi saada riittävästi tietoa sijaissisaruudesta ja perhehoidosta yleensä sekä aikaa käsitellä tietoa ja valmistautua. Sijoituksen aikana aika, tuki ja konkreettiset asiat arjessa tukevat sijaissisaruutta.

Kirjoittaja:
Sonja Mustonen
Sosiaalityöntekijä
Familar Perhehoitopalvelut, Uusimaa

Traumatietoisuus vahvistaa työyhteisöä

Traumatietoisen lähestymistavan avulla rakennamme parempaa työhyvinvointia, sujuvampaa yhteistyötä ja vahvempia asiakaskohtaamisia. Kuvassa ylhäältä vasemmalta lukien Timo Hiltunen, Janita Sinkkonen, Leena Iskanius, Anniina Rossi, Aleksi Virpi. Alarivillä vasemmalta Sami Leskinen ja Mari Junikka. 

Työntekijöiden hyvinvoinnin tukeminen on entistä tärkeämpää työelämän jatkuvien muutoksien vuoksi. Erityisesti sosiaali- ja terveysalalla kohdataan ihmisiä, joiden elämään traumaattisen kokemukset ovat voineet jättää jälkensä. Traumatietoisuus antaa oivallisen työkalun asiakastyöhön, mutta se vaikuttaa myös työyhteisön sisäiseen ilmapiiriin, jaksamiseen ja vuorovaikutukseen.

Kuntoutuskoti OIVAssa työskennellään psyykkisesti sairastuneiden 17-25 -vuotiaiden nuorten kanssa. Traumatietoisuus on erityisen tärkeää, kun työskennellään vaikeita elämänkokemuksia kohdanneiden nuorten kanssa. Arjessa korostuu turvallisuuden tunteen vahvistaminen, ennakoitavuus ja nuoren oman toimijuuden tukeminen. Käytännössä tämä on rauhallista ja empaattista kohtaamista, selkeitä rajoja ja struktuuria sekä nuoren kuulemista ja osallistamista omien asioiden hoitoon ja päätöksentekoon. Työskentelytahdin joustavuus edistää nuoren kuntoutumista ja hyvinvointia.

Kuntoutuskoti OIVAn henkilökunta osallistui Työ ja mielenhyvinvointi -hankkeen ja Savonian järjestämään traumatietoisen lähestymistavan koulutuskokonaisuuteen, joka tarjosi arvokasta tietoa ja käytännön työkaluja työyhteisömme toimintatapojen kehittämiseksi entistä turvallisemmaksi ja inhimillisemmäksi. Koulutus pohjautuu traumainformoituun lähestymistapaan, joka auttaa tunnistamaan trauman vaikutuksia ja edistämään psykologisesti turvallisia työympäristöjä.

Traumatietoinen lähestymistapa auttaa ymmärtämään nuorten reaktioiden, kuten vetäytymisen, impulsiivisuuden tai luottamuksen puutteen olevan selviytymiskeinoja, ei tahallista vastustamista tai sitoutumisen vaikeutta tarjottuun tukeen. Ohjaajan tunnistaessa trauman vaikutukset tulee kohtaamiseen myötätuntoa, joka auttaa rakentamaan luottamuksellista suhdetta. Nämä ovat avainasemassa kuntoutumisen etenemiseksi ja auttavat myös vahvistamaan toivoa tulevaisuuteen.

Traumatietoisen lähestymistavan takana on ymmärrys trauman vaikutuksesta ihmisen ajatteluun, tunteisiin ja käyttäytymiseen, vielä pitkään kokemuksen jälkeen. Työyhteisöissä tämä voi näkyä esimerkiksi haastavina vuorovaikutustilanteina, stressinsietokyvyn heikentymisenä tai työuupumuksena. Ilman riittävää ymmärrystä voimme tulkita toisen käyttäytymistä väärin ja toisaalta myös tahtomattamme lisätä stressitekijöitä työyhteisössämme. Traumatietoisen työyhteisön pyrkimys on luoda työpaikka, jossa jokainen tuntee olonsa turvallisesi, arvostetuksi ja kuulluksi. Yksilön tukemisen lisäksi tämä tarkoittaa koko työpaikan rakenteiden ja käytänteiden tarkastelua niin, että ne edistävät kaikkien hyvinvointia. Avoin ja kunnioittava viestinä, ennakoitavat toimintatavat ja työtekijöiden osallisuus päätöksentekoon ovat keskeisiä tekijöitä psykologisesti turvallisen työyhteisön luomisessa.

Traumatietoisuus on ennen kaikkea asenne ja toimintakulttuuri, jonka avulla tuetaan niin asiakkaiden kuin työntekijöiden hyvinvointia. Koulutus vahvisti omaa käsitystämme turvallisen työympäristön merkityksestä ja luottamuksen rakentamisesta, jotka eivät synny itsestään. Ne vaativat jatkuvaa työtä ja kehittämistä. Työyhteisönä jatkamme traumatietoisuuden vahvistamista, ja toivomme useampien työyhteisöjen tunnistavan sen merkityksen. Kun ymmärrämme toisiamme paremmin ja suhtaudumme työyhteisönä myötätuntoisesti niin asiakkaisiin kuin työnkavereihimme, rakennamme yhdessä kestävämpää ja inhimillisempää työelämää.

Koulutuksen kautta saimme lisää konkreettisia keinoja viedä traumatietoista työotetta käytäntöön. Traumatietoisuuden kehittäminen jatkuu ja yksikön esihenkilöt osallistuvat kevään aikana omaan koulutuskokonaisuuteensa. Jatkamme oppimista ja kehittämistä, koska haluamme tarjota nuorille kuntouttavaa ja toivoa vahvistavaa arkea, jossa jokainen tulee kohdatuksi ymmärtäväisesti ja arvostavasti. Työyhteisönä jatkamme traumatietoisuuden juurruttamista, jotta voimme rakentaa kestävämpää ja lempeämpää työelämää.

Familar Koppuri, yhteisöllistä palveluasumista Espoossa

Kuvituskuva. Nuori ja nainen pöydän ääressä.

Koppurin palveluasuminen tarkoittaa yksilöllisen ohjauksen ja intensiivisen kuntoutuksen järjestämistä nuorelle aikuiselle, joka tarvitsee määräaikaisesti tukea terveydenhoidossa, asumisessa ja muussa elämänhallinnassa. Kuntoutus on Koppurissa päätöksessään ja uusi elämänvaihe alkaa. Asukas kertoi mietteitä omasta kuntoutuspolustaan Koppurissa.

Ennen en pystynyt edes haaveilemaan tulevasta, nyt odotan sitä toiveikkaana

Olen Koppurissa saanut kaiken muun lisäksi uskoa itseeni ja tulevaisuuteen. Ennen en pystynyt edes haaveilemaan tulevasta, nyt odotan sitä toiveikkaana. Monesti olin luovuttamassa kaiken suhteen, mutta hoitajien tuen avulla en luovuttanut vaan olen sinnikkäästi jatkanut eteenpäin.

Olen myös Koppurissa oppinut ymmärtämään itseäni paremmin ja työskentelemään haasteitteni kanssa. Minulla on tulevaisuudessa vielä paljon työskenneltävää, mutta olen tyytyväinen siitä että miten paljon olen tullut monessa asiassa eteenpäin. Vaikka en vielä pystykään asumaan itsenäisesti, ei se tarkoita sitä että olisin epäonnistunut tai en olisi hyötynyt Koppurin kuntoutuksesta.

Koppurissa olen saanut minulle haastaviin asioihin tukea, mutta myös päässyt tekemään ja kokemaan uusia asioita. Mieleeni tulevat mm. omahoitajahetket ja yhteiset ruoanlaitot.

Haluaisin sanoa Koppurin tuleville asukkaille että muistakaa arvostaa sitä, kun pääsette niin hyvään paikkaan.


Alkuperäinen teksti on yksikön nuoren kirjoittama.

Koppuri

Tekijät tutuksi: Perheterapeutti Susanna Backlund-Enges

Minulla on vahva usko perheen ja verkoston voimaan. Me ammattihenkilöt olemme lapsen elämässä tietyn ajan, mutta perheenjäsenet ja muut tärkeät ihmiset pysyvät lapsen elämässä. Olen huomannut myös, että suhteiden uudelleen rakentaminen on mahdollista, vaikka se ensin näyttäisi olevan mahdotonta. Tiedän ja olen nähnyt, että suhteita voi vahvistaa ja korjata. Olen myös nähnyt, miten suuri merkitys suhteiden vahvistamisella on lapselle ja perheelle. Toivon, että lapsi saa kokea olevansa perheen ja läheisten kannattelemana ja rakastettuna. Me ammattilaiset voimme toimia siltana ja kutsua sekä houkuttaa ja motivoida perheenjäseniä kiintymään uudestaan.

Yhdessä olemme vahvoja, yhdessä toisten ihmisten kanssa muutamme käytöstämme, asenteitamme, arvoja sekä tulevaisuuttamme.

Minulle on tärkeää, että lapsen vanhemmat ovat osallisena lapsen elämässä silloinkin, kun lapsi on sijoitettu. Vuoropuhelu vanhempien, Varatien ja sosiaalityöntekijän kanssa on erittäin tärkeää. Avoimuudella ja kunnioituksella luomme yhteisen ymmärryksen. Kun vanhempi huomaa olevansa tärkeä ja arvostettu, vanhemman tunne siirtyy lapselle. Yhdessä vanhempien ja ammattilaisten kanssa rakennamme lasta vahvaksi.

Olen integratiivinen perhe- ja paripsykoterapeutti. Ratkaisukeskeinen lähestymistapa on minulle läheinen. Kokeilemalla eri menetelmiä ja tapoja huomaamme, mikä toimii ja mikä ei. Vahvistamme sitä mikä toimii. Olen utelias, haluan ymmärtää miten tapahtumat liittyvät toisiinsa. Tutkin perheen menneisyyttä, jotta nykytilanne avautuisi. Muutokset eivät tapahdu hetkessä ja pysyviä muutoksia rakennetaan hitaasti.

Haluan mahdollistaa vanhempien ja lasten välillä tarinoiden kertomisen. Yhdessä tutkimme, mitkä asiat ovat vaikuttaneet lapsen ja perheen tilanteeseen ja mitä on opittu matkan varrella. Pienikin muutos yhdessä perheenjäsenessä voi vaikuttaa paljon. Varatie Vihdin arjen käytännöissä näkyy vanhempien arvostaminen ja vanhempien osallistuminen. Tämä vaatii tahtoa ja sitkeyttä niin meiltä kuin myös vanhemmiltakin.

Familarin Eero Niskanen on vuoden paras lastensuojelun työntekijä 2024

TikTok-sossut jakoivat palkinnon, jonka saajan valitsivat parhaat mahdolliset asiantuntijat – nuoret itse.

– Eero on kokenut lastensuojelun ammattilainen, jonka 30 vuoden työura sijaishuollossa kertoo sitoutumisesta ja asiantuntijuudesta. Hänen työotteessaan yhdistyy kokemus, välittäminen ja persoonallinen tapa työskennellä nuorten kanssa, kertoo Puistotien yksikönjohtaja Paula Berg.

Berg nostaa esiin Eeron erityisen kyvyn kohdata jokainen nuori yksilöllisesti ja lämpimästi. – Hän ymmärtää nuorten erilaisia tarpeita ja osaa tukea heitä elämän eri osa-alueilla. Tämä näkyy erityisesti siinä, miten hän aktiivisesti kannustaa nuoria koulunkäynnissä ja harrastuksissa, ymmärtäen niiden merkityksen nuorten kasvulle, Berg kuvailee.

Eeron tärkeänä työkaluna toimii huumorintaju, joka auttaa selviämään haastavistakin tilanteista. Hän käyttää huumoria tilannetajuisesti, mikä keventää ilmapiiriä ja auttaa rakentamaan luottamuksellisia suhteita nuoriin.

– Pitkä kokemus näkyy Eeron tavassa ymmärtää lastensuojelutyön moninaisuutta. Hän on säilyttänyt aidon kiinnostuksen ja välittämisen jokaista nuorta kohtaan, mikä tekee hänestä luotettavan aikuisen nuorten elämässä. Hänen työnsä vaikuttaa positiivisesti niin nuorten elämään kuin työyhteisön toimintaan, Berg toteaa.

Lämpimät onnittelut Eerolle ansaitusta palkinnosta!

Palkitsemisvideo perusteluineen löytyy TikTok-sossujen tililtä @sossut

Pienistä kohtaamisista suuriin muutoksiin – laadukas lastensuojelu rakentuu läsnäolosta ja vahvoista rakenteista

Nikkasen ymmärrystä lastensuojelun merkityksestä ja vaikutuksesta lapsen elämään syventävät myös lapsena koettu huostaanotto ja sijoitus isovanhempiensa luokse.
 
– Olen aina ollut lapsen oikeuksien puolustaja. Työssäni keskeistä on miettiä, miten lapsi voi ja miten voimme tukea häntä parhaalla mahdollisella tavalla. Lapsen hyvinvointi on kaiken perusta, Nikkanen painottaa.
 
Kokemukset ovat opettaneet, että pienilläkin kohtaamisilla voi olla suuri merkitys. Jokainen lapsi tarvitsee tunteen siitä, että hän on tärkeä ja hänen ajatuksillaan on väliä. Tämä näkökulma ohjaa Nikkasen työtä päivittäin.

Arjen tuki ja onnistumiset näkyvät pienissä hetkissä

Lastensuojelu liitetään usein haastaviin tilanteisiin, mutta lastensuojeluyksiköiden arki koostuu kuitenkin enimmäkseen aivan tavallisista asioista – lasten ja nuorten koulupäivistä, harrastuksista, iltapalan äärellä käydyistä keskusteluista ja elämään liittyvien haasteiden ratkomisesta.  
 
Nikkanen näkee lastensuojeluyksiköiden arjessa valtavasti hyviä asioita, kuten lapsen tai nuoren onnistuminen koulussa tai sen, kun hän oppii luottamaan turvalliseen aikuiseen. Nikkasen mukaan nämä ovat hetkiä, jotka tekevät työstä merkityksellistä. 
 
– Nämä pienet askeleet ovat usein pitkän työn tuloksia. Lapsen luottamus ei synny hetkessä. Se vaatii aikaa, johdonmukaisuutta ja aitoja kohtaamisia. Kun lapsi lopulta uskaltaa avautua tai ottaa itse ensimmäisen askeleen kohti muutosta, se tuntuu merkittävältä sekä lapselle että meille ympärillä oleville aikuisille, hän sanoo.

Laadukas lastensuojelu vaatii sekä kohtaamisia että rakenteita

Laadukas lastensuojelu perustuu vuorovaikutukseen, läsnäoloon ja kuuntelemiseen. Luottamuksen rakentaminen voi olla niinkin yksinkertaista kuin yhteisen puheenaiheen löytäminen.  

– Keskustelut lemmikeistä, harrastuksista tai lapsen mielenkiinnon kohteista voivat tuntua pieniltä asioilta, mutta juuri näistä hetkistä alkaa rakentua luottamus. Kun luottamus syntyy, avautuu myös mahdollisuus aidolle auttamiselle.

Kohtaaminen edellyttää myös johdonmukaisuutta ja rakenteita, jotka varmistavat, että jokainen lapsi saa tasa-arvoista ja laadukasta tukea. Familarilla on käytössä sertifioitu (ISO 9001) laatu- ja toiminnanohjausjärjestelmä, joka antaa toiminnalle vahvat raamit. Sen lisäksi hyvä johtaminen ja ammattitaitoinen henkilöstö mahdollistavat, että tuotetut palvelut ovat korkealaatuisia. Familarin toimintaa ohjaa ennen kaikkea lastensuojelulaki ja toiminnassa huomioidaan myös viranomaisten ohjeet, laatusuositukset, sijaishuollon valvontaohjelman mukaiset ohjeet ja lastensuojelun eettiset periaatteet. 

Laatutyökaluilla, kuten omavalvonnalla, johon sisältyy prosessien ja hoidon sisällön arviointia ja siitä raportointia, toiminnanohjausjärjestelmällä ja kokouskäytännöillä varmistetaan, että yksiköissä työskentelevillä ammattilaisilla on selkeät raamit ja ohjeistukset. Niiden avulla jokainen lapsi saa mahdollisimman laadukasta ja turvallista hoitoa. Familarissa laatu rakentuu huolellisesti suunnitelluista prosesseista, jatkuvasta seurannasta ja henkilöstön vahvasta ammattitaidosta.

Ennaltaehkäisyä ja rohkeutta kehittää

Nikkasen mukaan tulevaisuudessa lastensuojelussa tulisi panostaa entistä enemmän ennaltaehkäisevään työhön, joka mahdollistaa perheiden tukemisen ja lapsen hyvinvoinnin vahvistamisen jo varhaisessa vaiheessa. Kun perheiden tilanteisiin puututaan riittävän ajoissa, voidaan paitsi tukea lapsen kasvua myös vähentää tarvetta myöhemmille, raskaammille toimenpiteille, kuten huostaanotolle tai sijoitukselle.  
 
Lastensuojelutyön merkitystä ei Nikkasen mielestä aina ymmärretä tarpeeksi laajasti, vaikka se vaikuttaa suoraan lasten ja perheiden elämään.  
 
– Tämä työ on valtavan arvokasta. Olen ylpeä siitä, mitä alalla tehdään joka päivä. Meillä on mahdollisuus vaikuttaa suoraan lasten ja perheiden elämään positiivisesti, ja se tekee tästä työstä niin merkityksellistä. Onnistuminen tarkoittaa sitä, että lapsi kokee saavansa apua juuri silloin, kun hän sitä eniten tarvitsee. Siihen pyrimme jokaisessa kohtaamisessa.