Lehtosara Lappeenrannassa työskentely nuoren kanssa alkaa aina vuorovaikutuksesta. Ketään ei kohdata vain oireidensa kautta, vaan kokonaisuutena.

Vuodesta 1997 Lappeenrannan alueella toiminut lastensuojelun erityisyksikkö on erikoistunut psyykkisesti oireilevien lasten ja nuorten hoitoon, kasvatukseen ja kuntoutukseen. Pitkä kokemus näkyy varmuutena: Lehtosarassa osataan kohdata ja pystytään vastaamaan hyvinkin haastaviin tilanteisiin.

Lehtosaran vahvuuksia ovat vuorovaikutus- ja suhdekeskeinen työskentely, johon myös yksikön psykiatrinen ja terapeuttinen työote perustuu.

– Suhdekeskeinen työ tarkoittaa meille aitoa inhimillistä kohtaamista ja virittäytymistä nuoren tunne-elämään ja kokemusmaailmaan. Haluamme kurkata aidosti myös sinne oireiden taakse, yksikönjohtaja Marjo Paukkunen sanoo.

Yhteistyötä lähdetään rakentamaan luottamuksen ja turvallisuuden kautta. Nuorella voi olla taustalla traumaattisia kokemuksia, turvattomuutta, vaurioita kiintymyssuhteissa ja monimuotoista psyykkistä tai neuropsykiatrista oireilua. Monella saattaa olla myös aiempia hoitojaksoja psykiatrialla.

Tavoitteena on ymmärtää, mistä nuoren käyttäytyminen kertoo, ja rakentaa työskentely sen varaan.

– On tärkeää tuntea ja ymmärtää nuoren elämänhistoria ja elämäntapahtumat, jotka vaikuttavat myös tässä hetkessä, Paukkunen kuvaa.

Tämä vaatii moniammatillista osaamista, sen jakamista sekä vahvaa yhteistyötä terveyden- ja sosiaalihuollon kanssa. Yksikön henkilökunta on vahvasti kouluttautunut psykiatriseen lastensuojelutyöhön, traumatyöhön sekä erilaisiin arjessa hyödynnettäviin menetelmiin, kuten dialektiseen käyttäytymisterapiaan ja vakauttavan työn menetelmiin.

Arki kuntoutumisen perustana

Kuntoutuminen ei tapahdu irrallisina hetkinä, vaan arjessa. Lehtosarassa arki rakennetaan niin, että se tukee nuoren toimintakykyä, ikätasoista kehitystä ja hyvinvointia mahdollisimman kokonaisvaltaisesti.

– Tavoitteena on rakentaa jokaiselle nuorelle mielekäs arki, joka perustuu hänen vahvuuksiinsa ja voimavaroihinsa, Paukkunen kuvaa.

Lehtosaran arki sisältää yksilöllistä ohjausta ja tukea sekä tunnesäätely- selviytymis- ja ahdistuksenhallintakeinojen harjoittelua ja niiden tukemista. Lisäksi yksikössä tuetaan vahvasti koulunkäyntiä ja perhetyöskentely on keskeistä. Päivittäiseen toimintaan kuuluu myös toiminnallisia ja yhteisöllisiä elementtejä. Myös eläinavusteisuutta hyödynnetään. Arjen tukena toimivat yksilölliset viikko- ja kuukausisuunnitelmat.

Kaiken taustalla on ajatus siitä, että arki itsessään on tärkein kuntoutumisen väline.

Omaohjaaja rakentaa turvaa

Omaohjaajat kulkevat nuoren rinnalla arjessa, ja heillä on tärkeä rooli suhdetyöskentelyssä ja nuoren osallistamisessa. Jokaisella nuorella on kaksi omaohjaajaa, jotka vastaavat nuoren asioista.

Omaohjaaja rakentaa nuoreen suhdetta ja luottamusta. Työ on tavoitteellista ja sisältää säännöllisiä, suunniteltuja tapaamisia ja omaohjaaja-aikoja.

– Turvallisessa omaohjaajasuhteessa voidaan tarjota nuorelle korjaavia kokemuksia turvallisen aikuisen rinnalla. Kohtaaminen traumasensitiivisesti on keskiössä. Omaohjaajan kanssa voi myös työstää omaa elämäntarinaa sekä suunnitella tulevaa, Paukkunen sanoo.

Vahva yhteistyö psykiatrian kanssa

Yksikön vahva psykiatrinen osaaminen näkyy mahdollisuutena tarjota psyykkisesti oireilevalle nuorelle keinoja ymmärtää ja hallita omia oireita ja haasteita sekä kykynä pureutua juurisyihin.

Työtä tukee tiivis, vuosia jatkunut yhteistyö Etelä-Karjalan hyvinvointialueen lasten ja nuorten talon nuoriso- ja lastenpsykiatrian poliklinikoiden kanssa, jossa Lehtosaralle on myös oma nimetty yhteyslääkäri.

Yhteistyö ei ole satunnaista, vaan osa jokapäiväistä työtä.

– Lähes jokaisella nuorella on oma hoitokontakti. Pyrimme siirtämään hoitomalleja käytäntöön ja nuorten arjen ympäristöön. Meidän työskentelymme tukee psykiatrian antamaa hoitoa, ja heidän työnsä tukee meidän arkeamme, Paukkunen kuvaa. Yhteistyösuhteen rakentumisen ja nuoren kuntoutumisen eteen työskennellään yhdessä.

Käytännössä tämä tarkoittaa nuorten säännöllisen hoitokontaktin lisäksi matalan kynnyksen konsultaatiota, tiivistä yhteydenpitoa, nopeaa reagointia muutoksiin sekä tilanteen mukaan akuuttikäyntien järjestämistä tai toisinaan myös psykiatrian työntekijöiden jalkautumista yksikköön. Tällä ehkäistään voinnin romahduksia ja notkahduksia.

– Psykiatrian työ tukee myös nuoren kiinnittymistä yksikköön ja hoitaviin aikuisiin, jolloin pystymme yhdessä tukemaan nuorta haasteissa, Paukkunen sanoo.

Joustavaksi ja mutkattomaksi koettu yhteistyö alkaa heti nuoren tullessa ja jatkuu saumattomasti arjen rinnalla.

Nuori on mukana omassa tarinassaan

Vaikka ympärillä on useita ammattilaisia, Lehtosarassa pidetään kiinni siitä, että nuori on itse aktiivinen toimija omassa prosessissaan ja että he tulevat kuulluksi.

– Nuoret ovat mukana rakentamassa omaa hoito- ja kasvatussuunnitelmaansa ja tietoisia kaikista asioistaan, Paukkunen sanoo.

Osallisuus näkyy myös päivittäisissä keskusteluissa ja käynteihin osallistumisessa. Tavoitteita asetetaan ja seurataan yhdessä. Nuorten läheisten osallisuus on myös keskeistä.

Myös yhteistyötahot ovat huomanneet jotain erityistä ja vaikuttavaa Lehtosaran tavassa tehdä työtä. Yksikkö on saanut hyvää palautetta toimivasta yhteistyöstä nuorisopsykiatrian kanssa sekä suhdekeskeisen työskentelyn ja intensiivisen omaohjaajatyön näkymisestä käytännössä. Palautteissa näkyy erityisesti arvostus yksikön kykyyn kohdata haastavatkin tilanteet ja tehdä työtä pitkäjänteisesti.

– Teemme työtä aidosti välittäen ja jokainen nuori on meille tärkeä omana itsenään. Ajattelemme, että vaikuttava sijaishuolto rakentuu ennen kaikkea suhdekeskeisyydestä, yhteistyöstä ja osaamisen jakamisesta sekä työtavasta, jossa kuljetaan rinnalla myös haastavissa hetkissä pitäen yllä toivoa muutoksen mahdollisuudesta. Kun nuori tulee meille, teemme kaikkemme auttaaksemme ja tukeaksemme häntä. Yksikään kivi ei jää kääntämättä, Paukkunen summaa.

Sosiaalityöntekijöiden palautteita Familar Lehtosara Lappeenrannasta

Ota yhteyttä ja kysy lisää

Lue lisää yksiköstä: familar.fi/toimipaikat/lehtosara-lappeenranta

Tässä artikkelissa syvennymme nuorten kanssa työskentelyyn virtuaalisissa hoitoympäristöissä verrattuna perinteiseen kasvokkain tapahtuvaan työhön. Keskustelua ovat käyneet Keski-Suomen hyvinvointialueen nuorisopsykiatrian edustajat sekä Katajarinteen sairaanhoitaja, ohjaajat ja yksikönjohtaja, jotka ovat jakaneet kokemuksiaan ja näkemyksiään virtuaalijakson toteuttamisesta.

Intensiivistä tukea nuoren tunne-elämän ja käyttäytymisen hallintaan

VIRVA on kuuden viikon mittainen, virtuaalialustalla toteutettava intensiivinen taitovalmennus, joka on suunniteltu erityisesti nuorille, joilla on haasteita tunne-elämän ja käyttäytymisen säätelyssä. Valmennukseen osallistuvat nuori itse sekä hänen lähiaikuisensa (omaohjaajat), mikä varmistaa kokonaisvaltaisen ja jatkuvan tuen arjessa.

Valmennuksen aikana nuoret ja heidän ohjaajansa harjoittelevat konkreettisia taitoja, jotka auttavat heitä selviytymään arjen haasteista ja edistämään hyvinvointiaan. Näitä taitoja ovat:

• Tietoisuustaidot: Kyky olla läsnä tässä ja nyt sekä kontrolloida omaa mieltä.
• Vuorovaikutustaidot: Joustavuus mustavalkoisiin ajatuksiin, tehokas vuorovaikutus ja hyvien ihmissuhteiden ylläpito.
• Itsestä huolehtiminen: Keinoja oman hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja arjen hallintaan.
• Kriisitaidot: Konkreettisia taitoja sietää kriisitilanteen aiheuttamaa voimakasta ahdinkoa.
• Validaatio ja tunnesäätelytaidot: Omien tunteiden tunnistaminen ja säätely sekä tunteista johtuvien ajatusten ja toimintayllykkeiden ymmärtäminen.

Yhteistyön merkitys ja arjen harjoitteet

VIRVA-jakson onnistumisessa korostuu tiivis yhteistyö nuoren, lähiaikuisen ja terveydenhuollon ammattilaisten välillä. Vaikka nuoret harvoin suorittavat harjoitteita itsenäisesti, lähiaikuisen tuki ja kannustus ovat ensiarvoisen tärkeitä arjen harjoittelun lisäämisessä ja onnistumisessa. Lähiaikuisella onkin keskeinen rooli nuoren tukemisessa harjoittelun aloittamisessa ja ylläpitämisessä myös jakson jälkeen. Usein jakson aikana tapahtuvat muutokset ovat niin hienovaraisia, etteivät nuoret itse niitä heti havaitse. Tällöin sekä lähiaikuisen että VIRVAn työntekijän tehtävänä on tarkastella tilannetta etäämmältä ja nostaa esiin näitä positiivisia muutoksia. VIRVA-jakso on ensisijaisesti nuorelle suunnattu hoitojakso, johon lähiaikuinen sitoutetaan tukijaksi. Tämä prosessi kehittää ja vahvistaa lähiaikuisen ammatillista osaamista, mistä on hyötyä nuorten parissa tehtävässä arjen työssä.

Nuorten kohtaaminen virtuaalisessa ja perinteisessä hoitoympäristössä

Nuorten kanssa työskentelyssä virtuaalisten hoitoympäristöjen ja perinteisen kasvokkain tapahtuvan työn välillä on havaittavissa sekä yhtäläisyyksiä että eroavaisuuksia. Vuorovaikutus säilyy pitkälti samankaltaisena riippumatta ympäristöstä, mutta virtuaalimaailma saattaa tarjota nuorille paremmat mahdollisuudet rentoutumiseen. Yksi merkittävä etu virtuaalisessa ympäristössä on mahdollisuus toiminnallisuuteen tapaamisen aikana, kuten piirtämiseen, häiritsemättä muita. Tämä voi auttaa nuoria keskittymään paremmin keskusteluun.

Perinteisessä face-to-face-työskentelyssä pieni oheistoiminta on usein koettu hyödylliseksi keskustelun lomassa. Virtuaalimaailmassa tämä toiminnallisuus, kuten ympäristön tutkiminen tai piirtäminen, toteutuu luonnostaan. Lisäksi nuoret saattavat usein pohtia omia ilmeitään ja eleitään kasvokkain tapahtuessa, mikä voi heikentää keskittymistä keskusteluun. Virtuaalilasien välityksellä nuoret saattavat kokea uskaltavansa ilmaista ajatuksiaan rohkeammin.

Helmet ja kompastuskivet virtuaalijaksolla

Virtuaalijaksolla työskentelyyn liittyy sekä haasteita että palkitsevia hetkiä. Suurimpana haasteena on koettu nuorten motivointi viikkokorttien täyttämiseen ja pohdintatehtävien tekemiseen ajatuksen kanssa, sillä ne täytetään usein ilman syvempää pohdintaa. Tehtävien ja harjoitteiden tekemiseen motivoiminen vaatii myös lähiaikuisen vahvaa tukea ja joskus rohkeutta patistaa nuorta omalle epämukavuusalueelle. Tehtävät voivat herättää hankalia ajatuksia ja tunteita, mikä edellyttää aikuiselta aikaa ja läsnäoloa.

Palkitsevimpia hetkiä ovat olleet tilanteet, joissa nuori on vaikeassa tilanteessa hyödyntänyt jaksolla opittuja taitoja, kokenut niistä hyötyä ja itse huomannut sen. Erityisen palkitsevaa on nähdä nuoren lähtevän aktiivisesti työskentelemään joko puhumalla tai kirjoittamalla sekä tekemään havaintoja omasta arjesta ja toiminnastaan. Myös uusien toimintatapojen löytäminen hankaliin hetkiin ja nuoren tai lähiaikuisen palaute niiden toimivuudesta koetaan erittäin palkitsevana.

Asiantuntijuus ja virtuaalisten hoitopalveluiden tulevaisuus

Virtuaalijakson toteuttaminen edellyttää ammattilaiselta erityisesti sitoutumista, heittäytymistä ja kykyä muokata omaa lähestymistapaa hoitoon asiakkaan yksilöllisten tarpeiden mukaan. Virtuaalialustan tarjoamat moninaiset mahdollisuudet vaativat suunnitelmallisuutta ja innovatiivisuutta, jotta nuori saa jaksosta mahdollisimman paljon irti. Virtuaalialustalla on varmasti laajasti käyttöaiheita kuin DKT-työskentely.

Virtuaalimaailmassa ammattilainen ei voi tulkita nuoren ilmeitä ja kehonkieltä samalla tavoin kuin kasvokkain tapahtuvassa vuorovaikutuksessa. Tämä edellyttää erityistä taitoa ja kärsivällisyyttä motivoida nuorta sanoittamaan asioita ”ääneen” joko puhumalla tai kirjoittamalla. Tapaamiset vaativat myös kiinnostusta nuoren persoonaa ja mielenkiinnon kohteita kohtaan, jotta tapaamisista voidaan luoda nuorelle miellyttäviä ja hänen toimintatapojaan huomioivia kokemuksia.

Artikkeli on tehty yhteistyössä Familar Katajarinteen ja Keski-Suomen hyvinvointialueen kanssa. Mukana pohdinnoissa oli koko Keski-Suomen hyvinvointialueen VIRVA-tiimi: sairaanhoitaja Jaakko Koskimies, kliinisesti erikoistunut sairaanhoitaja Yolanda Hyde, sairaanhoitaja Jari Silvanne, sairaanhoitaja Jaakko Selänne ja sairaanhoitaja Jenni Kantonen. 

Sosiaalikasvattajaksi vuonna 1995 valmistunut Kortelainen on työskennellyt lastensuojelussa ohjaajana ja esihenkilönä sekä ollut perustamassa laitosyksikköä. Vuodet ovat tuoneet työhön uusia värejä ja näkökulmia, ja kokemus näkyy varmana otteena Myllykodon arjessa.

– On kohtuutonta, kun lapset joutuvat olosuhteisiin, joissa heillä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa asioihin, heitä kohdellaan epäasiallisesti tai vanhemmat jäävät etäisiksi. Jos näitä olosuhteita ei pystytä syystä tai toisesta parantamaan avohuollon tukitoimin, laitoshoito on yksi vaihtoehto, Kortelainen kuvaa.

Hänen mukaansa laitoshoidon onnistuminen nojaa siihen, että sekä lapsi että vanhemmat saadaan mukaan yhteistyöhön. Ammattilaiset ovat parhaimmillaan sillanrakentajia, jotka mahdollistavat lapsen ja koko perheen elämän etenemisen.

– Meidän läsnäolomme voi auttaa ja mahdollistaa paljon, mutta kun saamme vanhemmat mukaan, onnistuminen on merkittävästi todennäköisempää. 

Ratkaisu- ja voimavarakeskeistä arkea 

Myllykodon toiminta pohjautuu ratkaisu- ja voimavarakeskeiseen lähestymistapaan, johon kaikki työntekijät ovat kouluttautuneet. Tämä näkyy kohtaamisissa nuorten kanssa.  

– Meillä pysyy maltti vaikeissa tilanteissa. Juhlimme pieniäkin onnistumisia, ja kerromme edistymisestä vanhemmille, Kortelainen kertoo. 

Sekä positiiviset että hankalat asiat tehdään näkyväksi. Työntekijät käyttävät tilanteen mukaan erilaisia haastattelutekniikoita ja menetelmiä. Kortelainen korostaa, että tärkeintä on auttaa nuorta oivaltamaan itse esittämällä oikeita kysymyksiä ja tukemalla hänen omaa ajatteluaan. 

– Huonoistakin hetkistä löytyy jotain myönteistä, joskus se vain pitää kaivaa esiin. 

Myllykodossa laatua seurataan ja kehitetään esimerkiksi asiakaskyselyillä, kuukausikoosteilla ja omavalvonnalla. Esihenkilöt seuraavat koosteita, käsittelevät poikkeamat, ja parannukset viedään yhdessä arkeen. Silti tärkein laatuajuri on vuorovaikutus lasten, nuorten ja vanhempien kanssa. 

– Parasta laadun kehittämistä on, kun näemme, miten edistymme nuoren kanssa, Kortelainen sanoo. 

Traumasensitiivinen ja traumainformoitu näkökulma

Myllykodon henkilöstö on vahvistanut osaamistaan traumainformoidulla koulutuksella, jonka perusajatus on ymmärtää, miten varhaiset kokemukset voivat vaikuttaa nuoren tämänhetkiseen käyttäytymiseen. 

Työssä yhdistyy kyky tunnistaa traumataustojen vaikutuksia, mutta myös erottaa ne esimerkiksi neuropsykiatrisista haasteista tai yksilöllisistä piirteistä. Tämä ymmärrys auttaa ohjaajia arvioimaan nuoren vointia, tekemään oikea‑aikaisia johtopäätöksiä ja suuntaamaan hoitoa yhdessä muiden ammattilaisten kanssa. 

– Kun nuori putoaa pois niin sanotusta sietoikkunasta, ohjaajat pyrkivät palauttamaan hänet nopeasti takaisin vuorovaikutukseen. Tämä vaatii työntekijöiltä sietokykyä, sitkeyttä ja kykyä olla läsnä vaikeissakin tilanteissa, Kortelainen kuvaa. 

Hevosvoimia, sointuja ja sinnikkyyttä 

Myllykodon vahvuuksiin nousee nopea puuttuminen ongelmatilanteisiin. Kokeneena ammattilaisena Kortelainen tietää, että negatiivisiin ilmiöihin nuoren elämässä tulee reagoida viipymättä.

– Pyrimme selvittämään tilanteen taustat ennen toimenpiteisiin ryhtymistä. Arvioimme rajoitustoimien käytön huolellisesti. Niitä käytetään lapsen edun ja turvallisuuden varmistamiseksi, keinona vaikuttaa, ei rangaistuksena.

Pitkällä aikavälillä vakautta rakennetaan ennakoitavuudella, arjen struktuurilla sekä toiminnallisilla menetelmillä.

Myllykodossa on laaja osaamispohja sosiaali- ja terveydenhuollon eri aloilta, kuten psykiatrisesta hoidosta, perhetyöstä ja avotyöstä. Lisäksi hyödynnetään työntekijöiden erityisosaamista liikunnasta kädentaitoihin.

Yksikön monipuolisen osaamispankin kärjen muodostavat Myllykodossa toteutettava hevostoiminta, jota vetää ohjaajana toimiva ratsastusterapeutti, sekä musiikkitoiminta, jota luotsaava ohjaaja on musiikkiterapeuttiopintojensa loppusuoralla. 

– Tiimimme tiedostaa, että nuorten sitoutuminen vie aikaa ja tulokset näkyvät usein vasta pidemmällä aikavälillä, Kortelainen sanoo. 

Yhdessä nuoren parhaaksi 

Familar Myllykodossa tehdään yhteistyötä lasten perheiden, sosiaalityöntekijöiden, koulujen ja muiden keskeisten kumppaneiden kanssa. Viime vuoden lopussa molemmille osastoille nimettiin perheohjaajat, joiden tehtävä on tehostaa perheyhteistyötä erityisesti sijoituksen alkuvaiheessa. Jokaisella nuorella on omaohjaaja, jonka työtä perheohjaajien ammattitaito vahvistaa. 

– Perheohjaajamalli on vielä kokeilussa, mutta jo nyt näyttää siltä, että sille on selkeästi kysyntää, Kortelainen sanoo. 

Myllykodolla on lisäksi vahvat yhteydet nuorisopsykiatrian poliklinikkaan sekä mahdollisuus konsultoida omaa psykiatria ja psykologia tarpeen mukaan, erityisesti lääkehoidon ja haastavien tilanteiden osalta. 

– Kaikki tekemämme sidosryhmätyö on yhteistä pohdiskelua siitä, miten voimme auttaa juuri tätä nuorta parhaiten, Kortelainen summaa.

Hyvän työilmapiirin ja sujuvan tiimityön merkitys on valtava, ja Kortelaisen mukaan juuri sitoutuneisuuden ja yhteispelin välittyminen nuorille on Myllykodossa tehtävässä työssä vaikuttavinta. 

–  Tämä on joukkuelaji, jossa hyvä henki, huumori ja luottamus työkavereihin ovat ratkaisevia. Lopulta on aivan sama, mistä tulet tai mitä koulutuksia sinulla on – jos henki on hyvä, se tarttuu väkisin myös nuoriin.

– This is our Rock ’n’ roll Room, yksikönjohtaja Tomi Harell esittelee kansainvälisille vieraille Siilimäen bändihuonetta. Latvian lastensuojelun vaikuttajista koostuva 12 hengen ryhmä on saapunut tutustumaan Espoossa sijaitsevaan lastensuojeluyksikköön – jo toistamiseen.

Esittelykierros on edennyt Siilimäen toisen asuinyksikön, Yläsiilin kautta nimensä mukaisesti kerrosta alempana sijaitsevaan Alasiiliin. Kierroksen päätteeksi vieraat ja työntekijät kokoontuvat yhteiseen valokuvaan samaan kohtaan, jossa otettiin yhteiskuva myös aiemmalla vierailulla kaksi vuotta sitten.

Mikä sitten saa latvialaiset palaamaan Espooseen? Keskusteluista käy ilmi, että Siilimäen toimintatavat ovat tehneet vaikutuksen, ja oppeja laadukkaasta lastensuojelutyöstä halutaan viedä myös Itämeren eteläpuolelle.

Moderni yksikkö ja osaava henkilökunta

Latvialaisten asiantuntijoiden joukosta löytyy muun muassa Riian sosiaalityöntekijöitä, johtavia sosiaalityöntekijöitä ja paikallisen SOS-Lapsikylän edustaja. Edellisellä vierailulla on ollut mukana myös Latvian sosiaaliministeriön edustajia.

Yksikönjohtaja Harell, vastaavat ohjaajat Martina Fonselius ja Tiina Kosonen sekä ohjaaja Anu Kotamäki ovat järjestäneet vieraille tutustumiskierroksen lisäksi kattavan presentaation Siilimäen toiminnasta ja työtavoista. He kertovat olevansa iloisia päästessään esittelemään toimintaansa englanniksi, mihin ei usein tarjoudu mahdollisuutta.

Nuorisokoti Siilimäessä on kaksi seitsemänpaikkaista asuinyksikköä, jotka tarjoavat ympärivuorokautista hoitoa huostaanotetuille, avohuollon tukitoimenpiteinä tai kiireellisesti sijoitetuille 13–17-vuotiaille lapsille. Lisäksi yksiköstä löytyy kolme asuntoa, jossa nuoret voivat harjoitella itsenäistymistä. Kiinteistö on moderni ja yksikkö sijaitsee upealla paikalla Lippajärven rannalla. Kuin tilauksesta, järvellä uiskentelee vierailun aikana joutsen poikasineen.

Vastaavat ohjaajat kertovat henkilökunnan koulutustaustoista, ja siitä, miten jokaisella työntekijällä on nepsy- ja MAPA-koulutus. Toiminnan laatua seurataan aktiivisesti erilaisilla mittareilla ja osaamista ylläpidetään säännöllisillä lisäkoulutuksilla.

Vieraat saavat kuulla Suomen sote-järjestelmän muutoksesta ja kuntien vaihtumisesta hyvinvointialueisiin. Harell korostaa, että muutokset eivät ole vaikuttaneet Siilimäen toimintaan ja päivittäiseen työhön. Työntekijät ovat yksikössä lapsia varten ja fokus on heissä, kuten aina ennenkin.

Luottamus lasten ja aikuisten välillä

Siilimäki on erikoistunut neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaavien lasten hoitoon sekä lasten neuropsykiatristen ja neuropsykologisten haasteiden kohtaamiseen. Tiimissä työskentelee samanlaiset arvot omaavia ihmisiä, mikä on ohjaajien mukaan ensisijaisen tärkeää. 

Siilimäessä suhde lapsiin luodaan luottamuksen rakentamisen kautta. Osa yksikön nuorista onkin antanut palautetta siitä, miten täällä voi oikeasti luottaa aikuisiin. Työ ei aina ole helppoa, mutta sitkeys palkitsee.

– Emme voi muuttaa eilistä, mutta voimme vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu nyt ja huomenna. Luottamus ja rehellisyys on avain kaikkeen ja muutoksia syntyy vain positiivisuuden kautta, Harell kuvaa.

Ohjaajat kertovat omaohjaajajärjestelmästä, joka auttaa omalta osaltaan vahvistamaan lasten ja aikuisten välistä luottamussuhdetta. Vieraat kommentoivat saaneensa vaikutelman, että Siilimäessä tunnetaan nuoret hyvin.

Yhteistyö perheiden kanssa

Presentaatiossa korostetaan, että yleensä tärkein tavoite suomalaisessa lastensuojelutyössä on saada lapsi turvallisesti takaisin omaan kotiin, jos se vaan on mahdollista. Vieraat ovat kiinnostuneita siitä, saavatko lapset käydä kotona myös Siilimäessä ollessaan, ja sen kerrotaan olevan mahdollista monissa tapauksissa.

Perheiden kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä tavoitteellisesti ja heitä tavataan niin yksikössä kuin sen ulkopuolellakin, lapsen tarpeista ja tilanteesta riippuen. Huoltajien lisäksi myös muiden lasten elämään kuuluvien tärkeiden ihmisten kanssa ollaan tekemisissä sosiaalityöntekijän avustuksella. Nuori tarvitsee turvaverkon myös yksikön ulkopuolella.

Vieraat saavat kuulla henkilökohtaisesta kasvatus- ja hoitosuunnitelmasta, joka jokaiselle Siilimäen nuorelle tehdään ja jota päivitetään aktiivisesti vanhempien tuella. Vieraat puolestaan kertovat Latviassa käyttöönotetusta uudesta toimintakykyarvioinnin mallista, johon he saivat työkaluja ja vinkkejä edellisellä Siilimäen vierailullaan.

Keskustelemalla kohti yhteisymmärrystä

Vieraat ovat vaikuttuneita Siilimäen työntekijöiden taidosta keskustella nuorten kanssa ja hoitaa vaikeitakin asioita puheella. Tilanteet tunnistetaan etukäteen ja nuorille annetaan tilaa, kun sille on tarve.

– Meidän tehtävämme on saada lapset ymmärtämään, mikä heille on hyväksi. Emme pakota heitä, vaan he oivaltavat itse. Lapset meillä tietävät, mikä on oikein ja väärin. Vaikka he tekevät välillä virheitä, on tärkeää, että lapsi oppii niistä, Harell summaa.

Aihe herättää vieraissa paljon keskustelua siitä, miten tärkeää ongelmien juurisyiden ymmärtäminen ja keskusteleminen on, sen sijaan että asioita yksinkertaistetaan ja yritetään löytää nopeita ratkaisuja.

Siilimäen malli toimisi myös Riiassa

Vieraat antavat positiivista palautetta siitä, miten paljon tukea lapsille ja nuorille Siilimäessä tarjotaan. 

– Täällä tuntee jo ilmasta, miten hyvin asioita tehdään. Tiedätte mitä teette ja todella näette lapset, kommentoi ryhmänjohtaja Kārlis Viša.

Kiitosta saavat myös monitahoinen lähestyminen, ennakoiva ajattelu, aktiivinen perheen kanssa työskentely sekä systemaattinen työ lapsen omassa ympäristössä. Vieraiden mukaan käynti Siilimäessä on ollut jälleen antoisa ja antanut paljon reflektoitavaa.

Latviaan on haettu vaikutteita myös muualta maailmalta, ja malleja on otettu muun muassa Saksasta ja Britanniasta. Suomessa vierailut ovat suuntautuneet Siilimäen lisäksi ainakin nuorten turvataloon ja järjestöjen, kuten Iceheartsin luokse.

Toimisiko Siilimäki sitten Riiassa? Ehdottomasti, vastaavat vieraat, ja vierailulle aiotaan tulla taas uudelleen.