Tuttu hymy ja kuulumisten vaihtoa. Juttelu tuntuu heti täysin luonnollisesta, vaikka emme enää toistemme arjessa kohtaakaan viikoittain. Sofia ja Riikka tapaavat ensimmäistä kertaa Sofian uudessa kodissa Hämeenlinnassa. Viestein ja videopuheluin kuulumisia on vaihdettu, mutta nyt istutaan taas tutulla sohvalla.

Kuulumisten lisäksi tarkoituksena on käydä yhdessä läpi hieman Sofian polkua sijais- ja jälkihuollossa.

Sofia muutti 14-vuotiaana Turusta Ylöjärvelle sijaishuoltoyksikköön. “Niin sähän olit mua silloin Turusta hakemassa” muistelee Sofia. Sofia muistellut yksikköön muuttamisen olleen hankalaa, mutta lopulta kotiutuneensa uuteen kotiin hyvin, vaikka toki teini-ikään liittyviltä “väännöiltä” ei voinut välttyä. Sofia toteaa, ettei laitoksessa asumista ole tullut ikävä, mutta läheiseksi tulleita ihmisiä ja muistoja toki välillä on miettinyt.

Parhaimmat muistot sijaishuollosta liittyy pitkälti ihmisiin ja yhdessä vietettyyn aikaan. Tärkeimmäksi Sofia nostanut läheisten ohjaajien kanssa pidetyt iltahetket, jossa hän sai usein jalkahierontaa, juttelua ja lopuksi ohjaaja peitellyt hänet. Sofia kertonut kokeneensa omaohjaajansa hyvin läheisiksi ja omaohjaaja-aikojen olleen tärkeitä. Myös ihan yleisissä tiloissa ajan viettäminen ja yhdessä television katseleminen on jäänyt lämpöisenä mieleen. Muutamat talvileirit Sofiaa muistaa myös erityisen kivoina kokemuksina.

Itsenäistyminen

Riikka toimi sijaishuollossa Sofian ohjaajana muutaman vuoden, kunnes siirtyi työskentelemään avopalveluiden ohjaajaksi.

“Ennen täysi-ikäistymistä odotin vapautta, mutta olin samalla epävarma, miten kestän ja jaksan, koska en tiennyt miltä itsenäinen elämä tuntuu” Sofia kuvaillut. Lopulta itsenäistyminen meni Sofian mielestä yllättävän helposti ja siihen vaikutti Sofian mukaan paljon jälkihuollon ohjaajien tuki. Sofia muutti tukiasuntoon ja sai kaksi omaa jälkihuollon ohjaajaa. Hyvissä ajoin ennen Sofian itsenäistymistä oli selvää, että Riikasta tulee toinen Sofian jälkihuollon ohjaaja.

Itsenäistymisen alkuajoista Sofia muistaa hämmennyksen siitä, että vaikka on aina pitänyt ruuanlaitosta, silti päivittäinen ruuanvalmistus ja säännöllinen ruuan hankinta vaati totuttelua. Sofia kuvailee, että ensimmäinen puoli vuotta oli hyvällä tavalla jännittävää aikaa, mutta samalla koki olonsa irralliseksi ja hukassa olevaksi. Onneksi tiivis jälkihuollon tuki sai Sofian olon pysymään turvallisena ja Sofia pystyi luottamaan siihen, että ohjaajat auttavat, jos hän ei kaikkea vielä osaa tai tulee tehtyä virheitä.

Itsenäistymisessä ja omaan asuntoon muuttamisessa Sofia nautti omasta rauhasta, mutta välillä tuli myös tunne, että olisi kiva päästä yksikön yleisiin tiloihin vain juttelemaan. Sofian ja jälkihuollon ohjaajien tapaamiset sisälsivätkin heti alusta lähtien paljon mukavaa yhdessä oloa ja yhdessä tekemistä, kaikkien hoidettavien asioiden lisäksi. Yksi jälkihuoltotyön tärkeimmistä tavoitteista olikin varmistaa Sofialle turvallinen olo uudessa itsenäisessä arjessa ja kulkea tiivisti Sofian rinnalla.

Sofia on täysi-ikäistymisen jälkeen käynyt vanhassa yksikössään kylässä ja joka vuotisella joulupäivällisellä. Sofia harmitellut, ettei yksikössä ole enää töissä kaikkia hänelle merkittäviä ohjaajia, koska Sofia kuvaillut ihmisten tehneen hänelle yksiköstä kodin.

Riikan vanhempainvapaan aikana käytiin syömässä ja juhlittiin Sofian ammattikorkeakouluun pääsyä sekä tulevaa muuttoa Hämeenlinnaan. Sofia kertonut kokeneensa todella merkitykselliseksi kokemuksen siitä, ettei hän ole vain “asiakas”, vaan myös merkityksellinen ihmissuhde. Ennen sijaishuoltoyksikköön tuloaan Sofia kuvaillut olleensa heittopussi, eikä hänellä ollut toivoa aikuisiin tai ihmisiin ylipäätään. “Nyt näin aikuisena osaan nähdä oikeiden ihmisten merkityksen elämässäni ja miten tietyt suhteet ovat vaikuttaneet tähänkin hetkeen. En ehkä olisi niin toiveikas uusia ihmisiä kohtaan, jos minulla ei olisi kokemusta ihmisistä, jotka olivat auki ja inhimillisiä” Sofia pohtinut kokemuksiaan liittyen läheisiin ohjaajiin. “Kyllä se kokemus muutti mielikuvia elämästä ja ihmisistä, kun tuli tunne siitä, että jotkut on välittänyt” Sofia kiteyttää.

Kirjoittaja:
Riikka Vilkko, Palvelupäällikkö, Pirkanmaan avopalvelut
ja Sofia

Riikka Vilkko ja Sofia.

Valtaosa aikuistuvista nuorista saa tukea vanhemmiltaan täysi-ikäistyttyään, sillä harva on valmis täysin itsenäisesti vastaamaan arjen asioistaan. Pitkäaikaisilla turvallisilla aikuissuhteilla onkin tärkeä merkitys nuoren pärjäämiselle. Erityisesti sijaishuollosta omilleen siirtyvien elämä ja arki on usein ollut repaleinen ja tuen tarve on suuri. Riittävän tuen varmistaminen on ensiarvoisen tärkeää. Tuen tarve on erityisen suuri muutos- ja siirtymätilanteissa, esimerkiksi kun nuori itsenäistyy sijaishuollosta. Hyvin toteutettu jälkihuolto on lastensuojelun ja sijaishuollon kantavuuden kulmakivi.

Lähde: THL Lastensuojelun käsikirja