Opas onnistumiseen – dialektisen käyttäytymisterapian menetelmät jälkihuollon työn tukena

Sijaishuollosta itsenäistyneillä nuorilla on tarve monipuoliselle tuelle uuden, omanlaisen arjen rakentamisessa ja siihen sopeutumisessa. Itsenäisemmässä elämänvaiheessa korostuvat nuoren omat arjenhallinnan ja itsesäätelyn keinot, esimerkiksi tunnesäätelytaidot, joiden avulla nuori luovii haastavienkin tunnekokemusten keskellä. Dialektiseen käyttäytymisterapiaan ja sen taitovalmennukseen pohjautuvia menetelmiä ja harjoituksia hyödynnetään Familarilla erilaisten asiakasryhmien arjenhallinnan tukemiseen.

Tausta ja tarve opinnäytetyölle jälkihuollossa

Meillä opinnäytetyöntekijöillä on kokemusta lastensuojelualalla toimimisesta ja alusta asti oli selvää, että haluamme kehittää nuorten tukemiseen suuntautuvia palveluja sekä jälkihuollossa tehtävää työtä. Näiden ajatusten valossa lähdimme ottamaan yhteyttä eri lastensuojelun toimijoihin. Familar Pirkanmaan avopalveluiden palvelupäällikkö oli heti alusta asti erittäin yhteistyöhaluinen sekä esitti oman ehdotuksensa ja tarpeen liittyen jälkihuollon itsenäistyville nuorille suunnattuun työhön. Opinnäytetyösopimus solmittiin reilu puoli vuotta sitten ja maaliskuussa 2026 opinnäytetyöprosessi saatiin päätökseen.

Opinnäytetyönä syntynyt opas sisältää dialektiseen käyttäytymisterapiaan (DKT) pohjautuvia harjoituksia sekä aiheeseen liittyvää teoriatietoa. Opinnäytetyön tutkimuksellinen osuus sisälsi haastatteluja alan ammattilaisten kanssa, joilta opinnäytetyön toteutukseen saatiin arvokasta tietoa huomioiden heidän kokemuksensa toimivista, tarpeellisista ja asiakastyössä hyviksi havaituista DKT-menetelmistä. Oppaaseen valikoituneet harjoitukset olivat siis tarkkaan valikoituja Familarin runsaasta tunnesäätelyn materiaalista ammattilaisten kokemusten ohjaamana.  

Käytännönläheinen työkalu asiakastyöhön

Opinnäytetyön tavoitteena oli toteuttaa työelämälähtöinen ja helposti saavutettava työkalu, jota Familarin työntekijät voivat hyödyntää asiakastyössä. Opinnäytetyö rajattiin jälkihuollon nuoriin, mutta moni harjoitus on sovellettavissa myös nuorempien asiakkaiden kanssa työskentelyyn. Tunnesäätelytaitoja tukevien menetelmien hyödyntäminen yksilötyöskentelyssä asiakkaan arjen ympäristössä tuo menetelmät sinne, missä kaikenlaisia tilanteita ja tunteita todellisuudessa ilmaantuu. Dialektista käyttäytymisterapiaa toteutetaan usein ryhmämuotoisena taitovalmennuksena. Uskomme, että ryhmätapaamisten hyöty korostuu, jos nuorten yksilötapaamisilla tuetaan uusien DKT-taitojen soveltamista arkeen. Näin mahdollisesti korostuu myös nuoren tunne siitä, että joku on tiiviisti hänen tukenaan tällä matkalla kohti toivottua muutosta.

Oppimisprosessi, oivallukset ja palaute

Perehtyminen aiheeseen ja oppaan tekeminen saivat ajattelemaan myös omaa toimintaa. DKT:ssa opeteltavat taidot ovat ihmisen perus tunnesäätelytaitoja, joita jokaisella tulisi olla. Ei ajatuksena yhtään huono, että itse kukin meistä joskus pysähtyisi tietoisesti olemaan läsnä tilanteessa. Kun elämässä on tietoinen omista tunnesäätelyn taidoista ja mahdollisista puutteista sekä niiden kanssa työskentelyyn on tarvittavia työkaluja, voivat arki ja elämänlaatu parantua huomattavasti ongelmallisten toimintamallien muuttuessa toimiviksi tavoiksi.  

Familarin avopalveluiden yhteyshenkilöltä opinnäytetyöprosessin lopussa saatu palaute:

”Yhteistyö on ollut aktiivista ja toimivaa. Työskentely on ollut työelämälähtöistä ja työntekijöitä on kuultu useasti prosessin aikana. Menetelmäopas on käyttökelpoinen työkalu ja tulee varmasti aktiiviseen käyttöön. Menetelmäopas on myös visuaalisesti mieluisa ja selkeä. Opinnäytetyö toi selvästi esiin aiheeseen perehtyneisyyttä ja aihe on saatu hyvin rajattua.”

Opinnäytetyö on luettavissa Theseuksessa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202603204652

Sofian polku sijais- ja jälkihuollossa

Tuttu hymy ja kuulumisten vaihtoa. Juttelu tuntuu heti täysin luonnollisesta, vaikka emme enää toistemme arjessa kohtaakaan viikoittain. Sofia ja Riikka tapaavat ensimmäistä kertaa Sofian uudessa kodissa Hämeenlinnassa. Viestein ja videopuheluin kuulumisia on vaihdettu, mutta nyt istutaan taas tutulla sohvalla.

Kuulumisten lisäksi tarkoituksena on käydä yhdessä läpi hieman Sofian polkua sijais- ja jälkihuollossa.

Sofia muutti 14-vuotiaana Turusta Ylöjärvelle sijaishuoltoyksikköön. “Niin sähän olit mua silloin Turusta hakemassa” muistelee Sofia. Sofia muistellut yksikköön muuttamisen olleen hankalaa, mutta lopulta kotiutuneensa uuteen kotiin hyvin, vaikka toki teini-ikään liittyviltä “väännöiltä” ei voinut välttyä. Sofia toteaa, ettei laitoksessa asumista ole tullut ikävä, mutta läheiseksi tulleita ihmisiä ja muistoja toki välillä on miettinyt.

Parhaimmat muistot sijaishuollosta liittyy pitkälti ihmisiin ja yhdessä vietettyyn aikaan. Tärkeimmäksi Sofia nostanut läheisten ohjaajien kanssa pidetyt iltahetket, jossa hän sai usein jalkahierontaa, juttelua ja lopuksi ohjaaja peitellyt hänet. Sofia kertonut kokeneensa omaohjaajansa hyvin läheisiksi ja omaohjaaja-aikojen olleen tärkeitä. Myös ihan yleisissä tiloissa ajan viettäminen ja yhdessä television katseleminen on jäänyt lämpöisenä mieleen. Muutamat talvileirit Sofiaa muistaa myös erityisen kivoina kokemuksina.

Itsenäistyminen

Riikka toimi sijaishuollossa Sofian ohjaajana muutaman vuoden, kunnes siirtyi työskentelemään avopalveluiden ohjaajaksi.

“Ennen täysi-ikäistymistä odotin vapautta, mutta olin samalla epävarma, miten kestän ja jaksan, koska en tiennyt miltä itsenäinen elämä tuntuu” Sofia kuvaillut. Lopulta itsenäistyminen meni Sofian mielestä yllättävän helposti ja siihen vaikutti Sofian mukaan paljon jälkihuollon ohjaajien tuki. Sofia muutti tukiasuntoon ja sai kaksi omaa jälkihuollon ohjaajaa. Hyvissä ajoin ennen Sofian itsenäistymistä oli selvää, että Riikasta tulee toinen Sofian jälkihuollon ohjaaja.

Itsenäistymisen alkuajoista Sofia muistaa hämmennyksen siitä, että vaikka on aina pitänyt ruuanlaitosta, silti päivittäinen ruuanvalmistus ja säännöllinen ruuan hankinta vaati totuttelua. Sofia kuvailee, että ensimmäinen puoli vuotta oli hyvällä tavalla jännittävää aikaa, mutta samalla koki olonsa irralliseksi ja hukassa olevaksi. Onneksi tiivis jälkihuollon tuki sai Sofian olon pysymään turvallisena ja Sofia pystyi luottamaan siihen, että ohjaajat auttavat, jos hän ei kaikkea vielä osaa tai tulee tehtyä virheitä.

Itsenäistymisessä ja omaan asuntoon muuttamisessa Sofia nautti omasta rauhasta, mutta välillä tuli myös tunne, että olisi kiva päästä yksikön yleisiin tiloihin vain juttelemaan. Sofian ja jälkihuollon ohjaajien tapaamiset sisälsivätkin heti alusta lähtien paljon mukavaa yhdessä oloa ja yhdessä tekemistä, kaikkien hoidettavien asioiden lisäksi. Yksi jälkihuoltotyön tärkeimmistä tavoitteista olikin varmistaa Sofialle turvallinen olo uudessa itsenäisessä arjessa ja kulkea tiivisti Sofian rinnalla.

Sofia on täysi-ikäistymisen jälkeen käynyt vanhassa yksikössään kylässä ja joka vuotisella joulupäivällisellä. Sofia harmitellut, ettei yksikössä ole enää töissä kaikkia hänelle merkittäviä ohjaajia, koska Sofia kuvaillut ihmisten tehneen hänelle yksiköstä kodin.

Riikan vanhempainvapaan aikana käytiin syömässä ja juhlittiin Sofian ammattikorkeakouluun pääsyä sekä tulevaa muuttoa Hämeenlinnaan. Sofia kertonut kokeneensa todella merkitykselliseksi kokemuksen siitä, ettei hän ole vain “asiakas”, vaan myös merkityksellinen ihmissuhde. Ennen sijaishuoltoyksikköön tuloaan Sofia kuvaillut olleensa heittopussi, eikä hänellä ollut toivoa aikuisiin tai ihmisiin ylipäätään. “Nyt näin aikuisena osaan nähdä oikeiden ihmisten merkityksen elämässäni ja miten tietyt suhteet ovat vaikuttaneet tähänkin hetkeen. En ehkä olisi niin toiveikas uusia ihmisiä kohtaan, jos minulla ei olisi kokemusta ihmisistä, jotka olivat auki ja inhimillisiä” Sofia pohtinut kokemuksiaan liittyen läheisiin ohjaajiin. “Kyllä se kokemus muutti mielikuvia elämästä ja ihmisistä, kun tuli tunne siitä, että jotkut on välittänyt” Sofia kiteyttää.

Kirjoittaja:
Riikka Vilkko, Palvelupäällikkö, Pirkanmaan avopalvelut
ja Sofia

Riikka Vilkko ja Sofia.

Valtaosa aikuistuvista nuorista saa tukea vanhemmiltaan täysi-ikäistyttyään, sillä harva on valmis täysin itsenäisesti vastaamaan arjen asioistaan. Pitkäaikaisilla turvallisilla aikuissuhteilla onkin tärkeä merkitys nuoren pärjäämiselle. Erityisesti sijaishuollosta omilleen siirtyvien elämä ja arki on usein ollut repaleinen ja tuen tarve on suuri. Riittävän tuen varmistaminen on ensiarvoisen tärkeää. Tuen tarve on erityisen suuri muutos- ja siirtymätilanteissa, esimerkiksi kun nuori itsenäistyy sijaishuollosta. Hyvin toteutettu jälkihuolto on lastensuojelun ja sijaishuollon kantavuuden kulmakivi.

Lähde: THL Lastensuojelun käsikirja

Lapsen oikeuksien viikko

Tänä vuonna lapsen oikeuksien viikon teemana on ollut turvallisuus. Kysyimmekin teeman mukaisesti Facebook – sivullamme sitä, millä tavoin turvallisuutta voidaan lisätä. Vastauksia tuli hurjasti, valtava kiitos kaikille osallistuneille! Kommenteista muodostui sanapilvi, jossa asiat kasvavat sitä mukaa, kun niitä mainitaan. Melkoisen tärkeitä asioita  ?

#sunturvallisuus #munturvallisuus #familar #lapsenoikeudet