Familar

Päivätoimintaa ja positiivisia haikuja Raussilan päihdeyksikössä

Raussilan toimintayksikössä aloitettiin kehittämisprojekti päivätoiminnan ja nuorten koulunkäynnin edistämiseksi. Tärkeimpiä elementtejä toiminnan käynnistymisessä ovat olleet dialogisuus ja positiivinen vahvistaminen. Tällä hetkellä eletään marraskuuta 2022 ja toiminta on lähtenyt tehokkaasti käyntiin. Nuoret ja aikuiset ovat omaksuneet nopeasti uusia kuntouttavia rutiineja ja yhteisö vaikuttaa motivoituneelta, kun yhdessä luodaan parempaa huomista.

Päivätoimintamme Raussilan toimintayksikössä on myös osa kuntouttavaa päihdetyötä. Päivätoiminnan tarkoituksena on vakauttaa päivärytmi, luoda sisältöä päivään ja saada onnistumisen kokemuksia. Uudet rutiinit ja toimintatavat tukevat nuorten hyvinvointia vahvistamalla nuorten minäpystyvyyttä ja voimavara-ajattelua. Parhaassa tapauksessa nuoren löytämät uudet voimavarat kannattelevat heitä tulevaisuudessa, kun sijaushuollon tukitoimet päättyvät. Kun näemme ja tuemme hyvää nuorissa, alkavat he uskoa hyvään itsekin.

Päivätoiminnan kuvaus:

Päivätoiminta toteutetaan arkipäivisin siten, että koulua käyvillä nuorilla on kaksi tuntia koulunkäyntiä ja yksi tunti yhdessä sovittua muuta aktiivista toimintaa, joka voi olla käytännössä mitä tahansa. Koulunkäynnin tehostamiseksi ja toiminnanohjauksen tukemiseksi on nuorille nimetty erikseen päivätoiminnan työryhmä, joka huolehtii koulunkäynnistä toimintayksikössä sekä päivätoiminnan kehittämisestä. Nuoria on kuultu paljon uusien rutiinien luomisessa ja tämä on vahtistanut nuorten osallisuuden tunnetta.

Nuorten kanssa tehdään joka viikko viikkosuunnitelma, johon kaikki tuovat oman ehdotuksensa ja yhdessä lähdetään sitä toteuttamaan. Koulutehtävien lisäksi nuorilla on myös tehtäviä mm. elämänhallinnan, elämäntaitojen sosiaalisten suhteiden, tunteiden käsittelyn sekä päihdetyöskentelyyn liittyviltä osa-alueilta. Näitä ohjataan mm. positiivisen pedagogiikan keinoin ja tehtävin. Päivätoiminnan ohjaajat ovat jatkuvasti tiiviissä yhteistyössä lähikoulusta toimintayksikössä käyvän opettajan kanssa sekä, omaohjaajien ja omaohjaajatyöstä nousevien teemojen parissa.

Päivätoimintaa ohjaavat arvot:
1. Positiivinen kasvatus ja –pedagogiikka
2. Dialogisuus

Raussilan päivätoiminnan tiimi
Iiro & Heli

Teemavuodesta toiseen – Kurkistus omaohjaaja teemavuoteen ja vuoden 2023 suunnitelmiin

Vuoden aikana käydään läpi yhteensä 12 tavoitteellista ja omaohjaajatyöskentelyä tukevaa teemaa. Teemojen avulla on jo päästy tutustumaan muun muassa lasten elämänhistorioihin, erilaisiin kehon ja mielen rentoutusmenetelmiin sekä mentalisaatioon osana eheyttävää lastensuojelutyötä. Loppuvuoden aikana pureudutaan vielä lapsen oikeuksiin ja omaohjaajasuhteeseen – siihen, mikä tekee omaohjaajasuhteessa juuri ”meistä meidät”. Yhdistävinä tekijöinä kaikissa vuoden teemoissa ovat olleet yhteisen ajan lisääminen, sekä lapsen ja aikuisen välisen vuorovaikutussuhteen parantaminen.

Palaute teemavuodesta on ollut pääosin positiivista ja erityisesti yksilöllisen ja luovan työskentelyn mahdollistaminen on koettu hyväksi; toimivaankin omaohjaajatyöskentelyyn on saatu teemojen kautta lisämaustetta ja uusia näkökulmia. Kehittävää palautetta on saatu vuoden rytmittämistä ja teemojen lyhyestä kestosta; teemojen syvemmän toteuttamisen ja työhön nivomisen näkökulmasta yksittäisen aiheen keston pidentäminen koettaisiin usein vaihtuvia teemoja toimivammaksi ratkaisuksi. Omaohjaaja teemavuosi on jo nyt osoittanut, että yhteiseen teemaan panostaminen kannattaa! Vuoden lopussa toteutetaan palautekysely, jolla kartoitetaan omaohjaajien ja lasten kokemuksia teemavuodesta ja sen vaikuttavuudesta omaohjaajatyöskentelyyn. Palautteet toimivat kehittämisen välineenä ja kyselyn avulla kehittämisehdotuksia ja hyviä huomioita saadaan juuri sieltä, missä tapahtuu Familarin laadukas, lapsilähtöinen ja turvallinen asiakastyö.

Positiivista nostetta kohtaamisiin panostamalla!

Omaohjaaja teemavuoden opit ja vinkit antavat pohjaa tulevalle vuodelle ja tavoitteena on, että seuraava teemavuosi on entistäkin toimivampi, ja henkilöstöä sekä asiakkaitamme vieläkin

palvelevampi. Vuoden 2023 teemamme Familarissa on Kohtaaminen. Keskiössä tulevat olemaan hyvän näkeminen sekä ihmisten väliset suhteet niin lasten ja aikuisten, henkilöstön ja esihenkilön kuin Familarin ja yhteistyötahojenkin välillä. Kohtaamisen teemavuosi on jaettu vuosineljänneksiin ja teemat kulkevat aaltomaisesti tutustumisen kautta työskentelyvaiheeseen ja siitä edelleen yhteenvetoon ennen seuraavaan teemaan siirtymistä. Tarpeiden äärelle pysähtymistä, läsnäoloa ja kohtaamisia ihmisten välillä pyritään teemavuoden avulla lisäämään. Tavoitteena on positiivisen ilmapiirin ja välittävän kulttuurin leviäminen ja kiertyminen aikuisten kautta tärkeimpään – lapsiin.

Kohtaamisiin!

Teemavuosikoordinaattori Laura Kosonen
Vastaava ohjaaja, Pienryhmäkoti Hima

Häpeän tunne voi olla osa joulua

Häpeä on myös käyttäytymistä voimakkaasti säätelevä sosiaalinen tunne, joka syntyy vertailusta muihin ihmisiin tai silloin kun ihminen ei koe tulevansa nähdyksi sellaisena kuin haluaisi. 

Tätä epämiellyttävää tunnetta torjuakseen ihminen kehittää erilaisia käyttäytymisstrategioita. Ihminen voi yrittää suojata itseään esimerkiksi vetäytymällä sosiaalisista kontakteista, ryhtymällä suorittajaksi tai käyttäytymällä hyökkäävästi toisia ihmisiä kohtaan. Nämä kaikki suojelevat minuutta ja ovat siksi hyvinkin ymmärrettäviä käyttäytymismalleja. 

Miten työskennellä häpeän kanssa:

  • Nähdään ja hyväksytään ihminen sellaisena kuin hän on. Häpeä saa paradoksaalisesti sitä enemmän valtaa, mitä enemmän sen olemassaoloa yrittää kieltää tai peittää. Tämä vaatii työntekijältä myötätuntoa, hyväksyntää ja herkkyyttä.
  • Sovintoon häpeän kanssa pääsee siis vasta, kun tulee ensin tietoiseksi häpeästään ja myöntää sen vaikutuksen elämässään. Tämä vaatii työntekijältä sensitiivisyyttä, oikea-aikaisuutta ja hyviä keskustelutaitoja. Unohtamatta psykoedukaation tärkeyttä.
  • Häpeän kanssa työskenneltäessä on tärkeää avata uusia näkymiä tulevaisuuteen ja luoda toivoa tulevaisuuden suhteen. Tämä vaatii työntekijältä uskon ja toivon luomista.
  • Luottamuksellisen suhteen rakentamisen, paljastumisen ja itsekunnioituksen parantamisen jälkeen keskustelu siirretään häpeästä kohti voimavaroja.  Tämä vaatii työntekijältä kokonaisuuden hallintaa sekä rinnalla kulkemista.

Jo yksi ainoa kohtaaminen ammattilaisen ja asiakkaan välillä saattaa olla ihmiselle merkittävä häpeän näkökulmasta. Kohtaamisella voi olla kauaskantoisia vaikutuksia.

Kirjoittaja:
Titta Pohjantähti, Sijaisperhekoordinaattori ja perheterapeutti

Lähteet: Häpeän hoito, Katja Myllyviita (Duodecim, 2020)

Lapsen oikeuksien viikko

Tänä vuonna lapsen oikeuksien viikon teemana on ollut turvallisuus. Kysyimmekin teeman mukaisesti Facebook – sivullamme sitä, millä tavoin turvallisuutta voidaan lisätä. Vastauksia tuli hurjasti, valtava kiitos kaikille osallistuneille! Kommenteista muodostui sanapilvi, jossa asiat kasvavat sitä mukaa, kun niitä mainitaan. Melkoisen tärkeitä asioita  ?

#sunturvallisuus #munturvallisuus #familar #lapsenoikeudet 

Suojaan sateelta, turvaan tuulelta osa 4

Eikä minulla ei ole sateenvarjoa mukana. Virittelen repun pääni päälle ja kuulokkeet korviin ja lähden lampsimaan. Päästyäni perille soitan ovikelloa, että ohjaaja tietää päästää minut sisälle. Vastassa on yksi lemppareistani, Laura. Hän aloittaa heti hössötyksen kastumisestani ja kuinka olisi pitänyt soittaa, niin he olisivat tulleet hakemaan. Hän huolehtii, että vaihdan kuivaa ylle ja pyytää minut välipalalle muiden seuraan. Ja niin minä teen. Mieleni on levollinen ja oloni turvallinen.

-Nora

Millainen on sinun muistosi lapsuudesta? Muistatko lämmön ja huolenpidon, samoina pysyvät ja turvalliset asiat? Vai muistatko pelottavuuden ja etäisyyden, ennakoimattomuuden ja turvattomuuden? Millaiseen kotiin sinä astuit sateesta ja tuulesta? 

Sadat, ja jopa tuhannet lapset jäävät jatkuvasti vaille jatkuvuutta, ennakoitavuutta ja turvaa. Lapsuudessa syntyneen turvattoman kiintymyssuhteen vuoksi lapsilla on elämässään vaikeuksia kaverisuhteissa, koulussa ja kotona. Keskittyminen ja oppiminen on vaikeaa, koska pienessä päässä ei murheiden ja huolien lisäksi ole tilaa uusille asioille. Psyykkinen energia kuluu huolien pyörittelyyn ja vaarojen ennakointiin, eikä ilolle ja luovuudelle jää tilaa. Turvattomissa olosuhteissa tunteiden tunnistaminen, sanoittamisen ja käsittelemisen kyky ei kehity, jolloin oma paha olo jää piiloon aikuisilta. Varhaislapsuuden turvattomuudesta saattaa muodostua kiintymyssuhdetrauma, jonka seurauksena myös aikuisuuden sosiaaliset suhteet tuottavat haasteita, ystävyyssuhteet ja parisuhteet syntyvät nopeasti, tuottavat tuskaa ja katkeavat toistaen ja vahvistaen lapsuuden hylkäämisen kokemusta.  

Olisiko sinun kodissasi tilaa lapselle, jonka tulevaisuuden suuntaan voisit vielä vaikuttaa? 

FAmilar Perhehoitopalvelut ja yhteystiedot

Suojaan sateelta, turvaan tuulelta osa 3

Istun koulutaksin kyydissä matkalla kotiin. Äiti on iltavuorossa ja isäpuoli töissä. Nousen taksista ja juoksen etuovelle, kengät märkään nurmikkoon lätsähtäen. Ovi on lukossa. Etsin avaimen piilopaikasta ja napsautan lukon auki.

Talo on tyhjä. Pikkueteisestä tulvahtaa nenääni hieman tympeä ummehtuneen haju, meidän talon haju. Meidän talomme on vanha. Lasken repun tuvan lattialle. Heitän märät kengät ja vaatteet keittiön sohvalle. Sellainen vanha levitettävä puusohva.

Talo pitää lämmittää ja se on minun tehtäväni koulun jälkeen. Lähden hakemaan liiteristä puita, sateesta huolimatta. Nappaan eteisen nurkasta ison punaisen sateenvarjon ja astun ulos.

Isäpuoli saapuu töistä, pikkuveli mukanaan. Saan huudot ja läpsäytyksen takaraivoon, olenhan jättänyt märät vaatteet sohvalle.

Olisipa äiti kotona, ajattelen.

-Nora

Millainen on sinun muistosi lapsuudesta? Muistatko lämmön ja huolenpidon, samoina pysyvät ja turvalliset asiat? Vai muistatko pelottavuuden ja etäisyyden, ennakoimattomuuden ja turvattomuuden? Millaiseen kotiin sinä astuit sateesta ja tuulesta? 

Sadat, ja jopa tuhannet lapset jäävät jatkuvasti vaille jatkuvuutta, ennakoitavuutta ja turvaa. Lapsuudessa syntyneen turvattoman kiintymyssuhteen vuoksi lapsilla on elämässään vaikeuksia kaverisuhteissa, koulussa ja kotona. Keskittyminen ja oppiminen on vaikeaa, koska pienessä päässä ei murheiden ja huolien lisäksi ole tilaa uusille asioille. Psyykkinen energia kuluu huolien pyörittelyyn ja vaarojen ennakointiin, eikä ilolle ja luovuudelle jää tilaa. Turvattomissa olosuhteissa tunteiden tunnistaminen, sanoittamisen ja käsittelemisen kyky ei kehity, jolloin oma paha olo jää piiloon aikuisilta. Varhaislapsuuden turvattomuudesta saattaa muodostua kiintymyssuhdetrauma, jonka seurauksena myös aikuisuuden sosiaaliset suhteet tuottavat haasteita, ystävyyssuhteet ja parisuhteet syntyvät nopeasti, tuottavat tuskaa ja katkeavat toistaen ja vahvistaen lapsuuden hylkäämisen kokemusta.  

Olisiko sinun kodissasi tilaa lapselle, jonka tulevaisuuden suuntaan voisit vielä vaikuttaa? 

Familar perhehoitopalveluista lisää ja yhteystiedot

Suojaan sateelta, turvaan tuulelta osa 2

Millainen on sinun muistosi lapsuudesta? Muistatko hymyn ja huolenpidon vai pelon ja paheksunnan? Odottiko joku kotona vai pitikö sinun selvitä yksin? Millaiseen kotiin sinä astuit sateesta ja tuulesta?

Sadat, jopa tuhannet lapset jäävät jatkuvasti vaille huolenpitoa, hellyyttä ja hoivaa. Lapsuudessa syntyneen turvattoman kiintymyssuhteen vuoksi lapsilla on elämässään vaikeuksia kaverisuhteissa, koulussa ja kotona. Keskittyminen ja oppiminen on vaikeaa, koska pienessä päässä ei murheiden ja huolien lisäksi ole tilaa uusille asioille. Psyykkinen energia kuluu huolien pyörittelyyn ja vaarojen ennakointiin, eikä ilolle ja luovuudelle jää tilaa. Turvattomissa olosuhteissa tunteiden tunnistaminen, sanoittamisen ja käsittelemisen kyky ei kehity ja saattaa ilmetä epäsosiaalisena tai aggressiivisena käytöksenä tai vetäytymisenä ihmissuhteista. Varhaislapsuuden turvattomasta kiintymyssuhteesta seurauksena saattaa olla kiintymyssuhdetrauma, jonka seurauksena myös aikuisuuden sosiaaliset suhteet tuottavat haasteita, ystävyyssuhteiden ja parisuhteiden muodostaminen on vaikeaa, suhteet tuottavat tuskaa ja katkeavat toistaen ja vahvistaen lapsuuden hylkäämisen kokemusta.

Olisiko sinun kodissasi tilaa lapselle, jonka tulevaisuuden suuntaan voisit vielä vaikuttaa?

tutustu aiheeseen lisää tästä

Suojaan sateelta, turvaan tuulelta osa 1

Mielikuviini muistuu vastapuidun viljan tuoksu, puista putoavat omenat ja vaahteran lehdistä askarrellut kirjanmerkit. Silmissäni näkyy pimeä ja märkä kotitie ja kotiin unohtunut taskulamppu. Pimeys on totaalista, omat varpaankärjet eivät erotu juostessani pelottavan ja pimeän autotallin ohi kohti kotiovea. Astun sisään ovesta, johon koira on kynsinyt jäljet. Äiti odottaa sisällä. Hän tervehtii iloisesti ja pyytää viemään valuvan sateenvarjon kuivumaan kylpyhuoneeseen. Hän kysyy, tuliko kylmä ja laittaako hän kuumaa mehua. Kohta tulee varmaan suihkustakin kuumaa vettä, äiti laittoi juuri tulen pannuhuoneen pesään. Isä istuu tapansa mukaan sanomalehden ääressä olohuoneessa ja katsoo uutisia. Uutisten aikana ei saa metelöidä, pitää olla ihan hiljaa. Isä tervehtii eleettömästi. Olemus viestii lämpöä, vaikka katse pysyykin tiiviisti uutisissa. Tässä hetkessä ei ole mitään liikaa tai liian vähän.  

Millainen on sinun muistosi lapsuudesta? Muistatko lämmön ja huolenpidon, samoina pysyvät ja turvalliset asiat? Vai muistatko pelottavuuden ja etäisyyden, ennakoimattomuuden ja turvattomuuden? Millaiseen kotiin sinä astuit sateesta ja tuulesta? 

Sadat, ja jopa tuhannet lapset jäävät jatkuvasti vaille jatkuvuutta, ennakoitavuutta ja turvaa. Lapsuudessa syntyneen turvattoman kiintymyssuhteen vuoksi lapsilla on elämässään vaikeuksia kaverisuhteissa, koulussa ja kotona. Keskittyminen ja oppiminen on vaikeaa, koska pienessä päässä ei murheiden ja huolien lisäksi ole tilaa uusille asioille. Psyykkinen energia kuluu huolien pyörittelyyn ja vaarojen ennakointiin, eikä ilolle ja luovuudelle jää tilaa. Turvattomissa olosuhteissa tunteiden tunnistaminen, sanoittamisen ja käsittelemisen kyky ei kehity, jolloin oma paha olo jää piiloon aikuisilta. Varhaislapsuuden turvattomuudesta saattaa muodostua kiintymyssuhdetrauma, jonka seurauksena myös aikuisuuden sosiaaliset suhteet tuottavat haasteita, ystävyyssuhteet ja parisuhteet syntyvät nopeasti, tuottavat tuskaa ja katkeavat toistaen ja vahvistaen lapsuuden hylkäämisen kokemusta.  

Olisiko sinun kodissasi tilaa lapselle, jonka tulevaisuuden suuntaan voisit vielä vaikuttaa? 

Familar perhehoitopalvelut

Kom med i vår verksamhet

Ur nyheter och diskussioner i tidningar och på nätet framgår att det inom barnskyddet råder en ständig brist på familjevårdare. Kommuner, organisationer och privata serviceproducenter rekryterar och skolar aktivt familjer. Varje barn ska få en familj, som passar just det specifika barnet, därför borde det finnas tillräckligt med alternativ. Detta betyder att det ska finnas fler familjer än barn i behov av familj, men för tillfället har efterfrågan överskridit utbudet och antalet omhändertaganden ökar fortfarande. Bristen på familjevårdare beror oftast på att det inte finns tillräckligt med information om verksamheten.


Från och med år 2012 har familjevården lagenligt varit det primära alternativet då barn placeras utanför hemmet. I familjevården får barn korrigerande erfarenheter och livslånga relationer. Familjevården försäkrar att barnen får en individuell vård, som är ett kostnadseffektivare och mänskligare alternativ än anstaltsvård. I familjevård med starkt stöd kan det placeras också mer krävande barn, som tidigare placerats inom anstaltsvård. Barnens uppförandestörningar eller till exempel somatiska sjukdomar är inte hinder för placering i familjevård. Inom familjevård kan likaså en hel familj placeras i en annan familj. Målet vid omhändertagning och placering är alltid att barnen kunde återvända hem och denna möjlighet bedöms regelbundet. Det är viktigt att kontakten mellan barnet och dess föräldrar är regelbunden också under placeringen utanför hemmet. Vid den tidpunkten då barnets och familjens situation återhämtat sig tillräckligt och grunder för omhändertagande inte längre finns, bör man påbörja förberedelserna för att barnet återvänder hem. Flytten hem bör planeras grundligt och processen ska framskrida på barnets villkor. Barnet, föräldrarna och familjevårdarna borde alla bli erbjudna tillräckligt med stöd under processen.


Vad för slags personer blir familjevårdare? Det finns inget entydigt svar på detta, eftersom det finns lika stor mångfald bland familjevårdare som bland barn som placeras inom familjevård. Det krävs inga övernaturliga egenskaper. Familjevårdaren behöver bra samarbetskunskap och färdighet att förstå och godkänna olika slags människor och livsstilar, eftersom förutsättningen till en lyckad placering är ett fungerande samarbete med barnets föräldrar och annan närkrets. En viktig samarbetspart är även barnets socialarbetare, som i sista hand har ansvaret och gör besluten gällande barnets vård och omsorg. Familjevårdaren ska även vara engagerad, eftersom familjevårdaren binder sig till att sköta barnet så länge som placeringen är det bästa för barnet, vilket kan vara ända tills barnets blir myndigt. Flexibilitet är även grundläggande, eftersom vardagen kan innehålla mycket förändringar.


För att kunna fungera som familjevårdare måste man först få en skolning för uppdraget. I Familar har vi en egen Famile-utbildning. Vi utbildar familjer även på svenska. Efter att familjerna tagit kontakt i oss, till exempel per telefon eller via vår nätsida, kommer vi överens om en telefontid, då vi går igenom familjen situation och berättar om vår verksamhet samt ser om det finns hinder för familjen att fungera som familjevårdare. Efter detta kan utbildningen börja. Utbildningen består av tre moduler, vilka innehåller individuella träffar, förhandsuppgifter och grupputbildningar. Stödfamiljerna är färdigt utbildade efter de två första modulerna. Fosterfamiljerna deltar även i den tredje modulen. Under utbildningen får de blivande familjevårdarna kunskap om barnens trauma och olika utmaningar. Familjevårdarna lär sig även självreflexion, det vill säga att granska sina egna handlingar och känslor. Vi i Familar lär oss under utbildningen känna familjevårdarna och deras historia bättre.


Många familjer anser att det är bra att först börja som kortvarigare stödfamilj före förflyttning till att fungera som långvarig fosterfamilj. Det är även väsentligt att understryka att familjevårdarna inte blir lämnade ensamma, utan får stöd med det viktiga uppdraget. I Familar erbjuder vi starkt stöd till familjevårdarna. Varje familj har en egen arbetare som är i regelbunden kontakt med familjen och besöker familjen minst en gång i månaden. Vi har även en telefonjour som fungerar dygnet runt. Vi erbjuder familjevårdarna månatlig arbetshandledning och referensstöd. Utöver detta ordnar vi skolningar och rekreation. Vid behov erbjuder vi även barnvård och par- och familjeterapi. Familjevårdarna har även rätt till semesterdagar som förverkligas med hjälp av semesterfamiljer.


Som familjevårdare får man inverka i barns liv och arbetet är samhälleligt betydelsefullt. Familjevårdare är ett yrke, eftersom ekonomiskt stöd utges, vilket möjliggör att utöva det som heltidsarbete, som även beaktas i pensionen. Dessutom är det likväl frågan om en kallelse och om viljan av att göra gott. De placerade barnen behöver en så kallad ”normal vardag” och närvarande vuxna, som besvarar barnens behov och uppmuntrar barnet.


Ta kontakt om du blev intresserad och vill höra mera om vår verksamhet.


-Sonja Mustonen, socialarbetare (pol.mag.)

Perhehoitopalvelut

BLOGI: Välillä on hyvä mennä kauas, että näkee lähelle – ESR-hankkeen reissu Brnoon

Harmaa marraskuu, mutta mieluisa puhelu. Tarjolla oli paikka ESR-hankkeen Brnon reissulle. Passin numero nopeasti ja olin listalla. Pääsin Tsekin tasavaltaan saakka vertailemaan suomalaista, tsekkiläistä, espanjalaista ja itävaltalaista lastensuojelua. Kyseisen ESR-hankkeen kautta tsekkiläinen lastensuojelujärjestö pyrkii saamaan uusia ideoita lastensuojelun kehittämiseksi Tsekin tasavallassa. Tätä kautta toimii myös aktiivinen opiskelijavaihto maidemme välillä.

Kohteemme oli Brno, Tsekin toiseksi suurin kaupunki, jossa on nähtävissä sekä entisen ajan suuruus, että nyky-yhteiskunnan nurjat puolet. Kaupungin elävyys ja viihtyisyys perustuu pitkälti suureen määrään opiskelijoita, joiden vaellus viikonlopun viettoon kotikaupunkeihinsa hiljentää Brnon kadut viikonloppujen ajaksi.

Vierailimme Brnossa sosiaalikeskuksessa, lastensuojelulaitoksissa ja nuorisokeskuksissa tutustuen käytäntöihin, lainsäädäntöön ja järjestelmiin pohtien maiden välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä, toisiltamme oppien. Tsekkiläinen lastensuojelu on melko heikosti resurssoitua ja sosiaalityöntekijöiden valtaa on viime vuosina vähennetty. Sosiaalityöntekijä ei voi esimeriksi tehdä päätöstä kiireellisestä sijoituksesta vaan tarvitsee siihen oikeuden määräyksen. Resurssien vähyys merkitsee sitä, ettei perheille ole mahdollista tarjota tarvittavia avohuollon tukitoimia. Sosiaalityöntekijät kuitenkin kokevat, että päätösvallan väheneminen sosiaalityöntekijän työssä on mahdollistanut avoimemman ja luottamuksellisemman suhteen luomisen asiakkaisiin. Tsekkiläisessä sosiaalityössä on havaittavissa vanhanajan charmia, jossa sosiaalityöntekijä pyrkii aidosti tuntemaan asiakkaansa ja tarjoamaan omaa ammattitaitoaan asiakasperheen käyttöön. Asiakasmäärät ovat kuitenkin melko samoja kuin Suomessakin, joten työssä jaksaminen ja sen haasteet koskettavat myös tsekkiläistä lastensuojelua. Sosiaalityöntekijät pyrkivät huolehtimaan omasta jaksamisestaan samoin keinoin kuin Suomessakin, pyrkimällä erottamaan työ- ja vapaa-aika toisistaan ja turvautumalla kollegiaaliseen tukeen.  

Lastensuojeluyksiköt ovat kooltaan isoja. Keskittämisellä on historialliset ja taloudelliset juurensa. Suurimmassa yksikössä, jossa vierailimme, paikkoja oli lähemmäs 80, tosin jaettuna 6-8 lapsen yksiköihin, joiden kautta levottoman ympäristön stressaavuutta pyritään vähentämään. Lapsilla ei ole omia huoneita, kuten suomessa vaan he asuvat kahden hengen huoneissa. Tsekin tasavallassa lastensuojeluyksiköt ovat nimeltään joko ”education center” tai ”detension center”. Suomessa vastaavat yksiköt olisivat perus- ja erityisyksikköjä. Tosin sillä erotuksella, että Suomesta puuttuu eurooppalainen nuoriso-oikeus, jonka antamien tuomioiden perusteella nuorisoikäiset sijoitetaan rangaistusyksikköinä toimiviin lastensuojelulaitoksiin. Siitä huolimatta lastensuojeluyksiköiden johtajilla on hyvin vähän valtaa ja mahdollisuuksia rajoittaa haasteellisesti käyttäytyviä lapsia ja henkilökunnalta puuttuu erityisosaamista rajoittamisen suhteen. Isojen yksiköiden haasteena on vaikeus erikoistua lasten tarpeiden mukaiseen osaamiseen. Toisaalta isojen lastensuojeluyksiköiden etuna on moniammatillisten tiimien ja koulunkäynnin mahdollistuminen sijoitusyksikössä. Isot yksiköt mahdollistavat toimintojen keskittämisen ja taloudelliset säästöt, jolloin yksiköihin on ollut mahdollista rakentaa hienot ja toimivat yhteiset tilat.

Tsekissä pienien vauvojen sijoituksia pyritään kaikin keinoin välttämään. Vierailimme äidille ja vauvoille suunnatussa perhekuntoutusyksikössä, jossa kuulemani perusteella äideillä oli suuria sosiaalisia ja psyykkisiä ongelmia, myös vakavaa päihteidenkäyttöä. Siitä huolimatta huostaanotot olivat hyvin harvinaisia. Perhehoidon haasteet olivat hyvin samanlaisia kuin Suomessa; hyviä perheitä on vaikea löytää ja lasten haasteet ovat vuosien myötä kasvaneet.

Tsekin tasavallassa nuoriso- ja katutyö on keskittynyt nk. sosiaalihuoltolain alle. Myös yleisiä, matalan kynnyksen palveluita on jossain määrin tarjolla, mutta järjestelmä ei tunne Suomen kaltaista nuorisolakia, jolla nuoret pyritään taustastaan ja asemastaan riippumatta integroimaan samoihin ryhmiin ja tiloihin. Brnossa oli nähtävissä perinteisen katutyön käytäntö, mikä jossain määrin on Suomesta katoamassa. Suomessa painotetaan enenevässä määrin asiakkaan, lapsen tai nuoren omaa motivaatiota, mikä jättää ison osan syrjäytymässä olevista nuorista oman onnensa nojaan. Katutyön ”takaa-ajavalla” käytännöllä on edelleen sijansa myös suomalaisessa kulttuurissa, sillä kaikkia nuoria ei pystytä sitouttamaan aikuisten odottamalla tavalla.

Reissun aikana tietoisuuden sisältö avartui ja suhteellisuudentaju kasvoi. Pääosaan ei noussut niinkään se, millaisen lainsäädännön tai rakenteiden kautta työtä tehdään vaan se, millaisella asenteella ja ylpeydellä se tapahtuu. Matkan aikana näkyvissä oli ilo ja palo työn tekemiseen huolimatta resurssien niukkuudesta. Samanlaisella palavalla sydämellä työtä tekevät sekä tuliset espanjalaiset että harkitsevat pohjalaiset. Vierailujen, presentaatioiden ja vapaiden keskustelujen kautta huomasimme, että maidemme systeemeissä on paljon sekä eroja että yhtäläisyyksiä. Kansainvälisen yhteistyön, vierailujen ja opiskelijavaihdon kautta muistamme kyseenalaistaa oman tapamme ajatella. Yhteiskunnan muuttuessa myös lasten, nuorten ja perheiden tarpeet muuttuvat. Tiettyjen pysyvien lainalaisuuksien lisäksi on paljon liikkuvia tekijöitä, joiden mukana meidän on pysyttävä. Sen vuoksi on hyvä mennä välillä kauas, että näkee paremmin lähelle.

– Milla Höykinpuro (sosiaalipsykologi, sosiaalityöntekijä YTM)