Olemme toimineet perhehoitajina sijoitetulle lapselle muutaman vuoden ajan. Olemme nähneet erittäin merkityksellisenä suhteen luomisen lapsen biologisiin vanhempiin. Jaettu vanhemmuus tarkoittaa meillä sitä, että vanhemmuus jakautuu ainakin kolmelle taholle. Biologinen vanhempi on synnyttänyt lapsen ja toimii lapsen huoltajana, sosiaalityöntekijä vastaa päätöksenteosta ja hänellä on oikeudellinen vastuu. Meillä perhehoitajilla taas on vastuu lapsen päivittäisestä hoidosta ja huolenpidosta.
Lapselle olemme halunneet näyttää, että meidän sijaisvanhempien ja biologisen vanhemman välit ovat hyvät ja toimivat ja lapsi on meille kaikille tärkeä. Yhteydenpitoon on liittynyt matkalla myös haasteita, jolloin suhteeseen on tullut ristiriitoja ja jännitteitä. Lapsen lojaalisuus vanhempaa kohtaan on mennyt toisinaan jopa turvallisuuden tunteen edelle. Sopivien käytäntöjen ja avoimuuden avulla asiat on saatu taas toimimaan.
Jos välit ovat huonot, lapsi joutuu helposti lojaalisuusristiriitaan. Olemme pyrkineet kertomaan vanhemmasta hyviä asioita lapselle ja turhautumiset puretaan aina aikuisten kesken ilman lasta. Lapsi tarkkailee, miten me puhumme vanhemmasta ja miten esimerkiksi reagoimme hänen antamiin tavaroihin. Suhteutumisellamme hän rakentaa tarinaa itsestään ja elämästään.
Yhteistyöltä toivoimme, että vanhemmat voisivat hyväksyä huostaanoton ja sijoituksen. Meillä arki helpottui valtavasti, kun vanhempi antoi lapselle luvan kiintyä meihin. Nyt olemme sekalainen seurakunta eri rooleineen.
Kirjoittanut:
Familarin perhehoitaja
Familarin perhehoitopalveluista lisää tietoa löydät täältä!
