Donna Leppäpuska ja Aaron Lindeman työskentelevät Familarin Epala yksikössä. Donna on vasta valittu vastaava ohjaaja Tuomi asuinyksikössä ja Aaron on pitkäaikainen yöhoitaja. Molemmilla on pitkä työhistoria lastensuojelun kentällä. Hekin ovat joutuneet työuriensa aikana murtamaan ennakkoluuloja ja asenteita. Omalla positiivisella ja jopa sitkeällä asenteella he ovat kuitenkin onnistuneet tässä.
Tämänhetkisessä työyhteisössään he kokevat olevansa erittäin hyvässä asemassa. He kokevat saavansa arvostusta ja ennen kaikkea he saavat olla omat itsensä. Työyhteisö on suvaitsevainen ja työssä koetaan monikulttuurisuuden olevan kantava voimavara. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö he joudu kohtamaan varauksellisuutta ja ajoittain jopa syrjintää työtä tehdessään.
Lastensuojelulaitoksessa työskennellessä ohjaajat hoitavat arjen askareita. Käyvät kaupassa ja apteekissa ja osallistuvat sijoitettujen lasten lääkärikäynteihin ja koulupalavereihin. Tällaisissa tilanteissa ennakkoluulot ja ikävät asenteet romaneita kohtaan saattavat nousta pintaan. Romanihame herättää huomiota ikävällä tavalla ja omaa henkilöllisyyttään pitää todistella liian usein. Asenteellisen on vaikea ymmärtää, että romaninainen voi hakea apteekista ostoluvalla lääkkeitä tai toimia lapsen omaohjaajana palaverissa. Tällöin on tärkeää, että työyhteisö tukee.
Donna ja Aaron kokevat oman taustansa olleen erittäin tärkeä, joskin epämiellyttävä oppi ohjaajan työlle. He tietävät omasta kokemuksestaan miten vaikeaa on murtaa asenteita. He tietävät miten ikävää on kokea kiusaamista, syrjintää ja ulkopuolella jäämistä. He ymmärtävät, miksi niin usein lapsi luovuttaa ja laittaa kaiken toivonsa palasiksi. He ovat kuitenkin muuttaneet kokemuksensa vahvuudeksi. He ymmärtävät ja osaavat peilata omista kokemuksistaan. He osaavat sanoittaa silloin kun sanoja ei löydy.
Romanikulttuurissa on paljon hyviä arvoja, joita on helppo poimia myös ohjaajan työhön. Hyvät käytöstavat ja siisteys liittyvät turvalliseen perusarkeen. Suuren perheen läheisyys, vanhempien kunnioittaminen ja sosiaalisuus ovat sellaista, josta he ovat ylpeitä. Donna ja Aaron kokevatkin, että usein ihmisten tutustuttua heihin, asenteet muuttuvat. Näin on käynyt myös työyhteisöissä. Olemalla oma itsensä ja tekemällä työtä omien arvojen mukaisesti, he ovat osoittaneet olevansa kunnioituksen arvoisia ja luotettavia työkavereita.
Donnan ja Aaronin ajatuksissa monikulttuurinen työyhteisö on suuri rikkaus. Se rikastuttaa sekä aikuisten, mutta myös lasten maailmankuvaa ja opettaa kunnioittamisen tärkeyttä. Maailma tarvitsee erilaisia kulttuurien mukanaan tuomia toimintatapoja, joista viisas työyhteisö poimii parhaimmat ja oppii niistä. Viisas myös luopuu asenteista ja vanhoista uskomuksista. Ja kohtaa kunnioittavasti.
Miten sinun työyhteisössäsi monikulttuurisuuden arvostaminen toteutuu?
Haastattelun pohjalta kirjoittanut
Hanna-Riikka Räsänen
Asiakassuhdepäällikkö