Sijaishuollon laitosyksiköissä usein nuoret laitostuvat (passivoituvat) eivätkä opi yksin asumisen taitoja. Mitä taitoja sitten pitäisi harjoitella ennen kuin yksiköstä muutetaan pois? Jos harjoitteleminen on kerran viikossa ruoanlaittoa ja satunnaista keskustelua raha-asioista, niin ei siinä vielä hirveästi pohjaa rakenneta.
Mielestäni paras tapa harjoitella itsenäistymistaitoja on itsenäistymisasunnot, joissa nuori harjoittelee yksinään olemista ja itsenäistä selviämistä. Vuosien yksiköissä olon jälkeen yksin oleminen voi olla kaikista haastavin asia. Ei olekaan enää ohjaaja vieressä neuvomassa ja ohjaamassa 24/7. Pitää itse osata herätä ja kantaa vastuuta päivän ohjelmasta. Pitää oppia tekemään ruokaa. Etsittävä omaa asuntoa. Pitää opetella taloudenhoitoa eli miten rahat riittävät tietyksi ajaksi. Todella iso prosentti nuorista menettää luottotietonsa ensimmäisen kuuden kuukauden aikana. Yksikössä on tietysti ohjaajat apuna ja opettavat näitä asioita sekä tukevat haastavissa tilanteissa. Ongelmana on kuitenkin usein, että nuoret eivät koe tarvitsevansa apua eivätkä halua, että heidän kanssaan työskennellään itsenäistymisasuntoon siirtymisen jälkeen. ”Kyllä mä tiedän”, on aika yleinen vastaus.
Itsenäistymisharjoittelu on onnistuessaan valtavan iso asia tulevaisuutta varten, mutta hyvään tulokseen tarvitaan nuorelta omaa motivaatiota. Itsenäistymistä voidaan harjoitella, vaikka nuori ei erillisessä itsenäistymisasunnossa asuisikaan. Työskentely pitää olla aina suunnitelmallista ja tavoitteellista. Usein nuoret oppivat virheiden kautta ja siinä mielessä itsenäistymisasunnossa asuminen on turvallista. Parempi mokata ohjaavien ja tuttujen aikuisten ollessa lähellä.
Itsenäistymisharjoittelun pääpaino on erilaisten asioiden opettelussa. Ei voida aikuisten toimesta olettaa, että ensimmäisestä päivästä lähtien nuori pystyy selviytymään kaikista tilanteista. Eihän niin elämä suju yksikön ulkopuolellakaan. Elämä on kokonaisuudessaan asioiden opettelua ja uusien asioiden omaksumista.
Nuoren ja itsenäistymisohjaajan välinen suhde vaikuttaa paljon itsenäistymistyöskentelyn onnistumiseen. Jos nuori luottaa aikuiseen ja tiedostaa, että ohjaaja oikeasti haluaa hänen parastaan niin hänen on helpompi ottaa ohjausta vastaan. Ohjaajan on tunnettava nuori, hänen vahvuutensa ja haasteensa. Positiivisuuden kautta kannattaa asioita käsitellä. Tavoitteena antaa mahdollisimman hyvät työkalut nuorelle itsenäistä elämistä varten.
Jälkihuollon työntekijä on isossa roolissa itsenäisen elämisen alkutaipaleella. On tärkeää, että jälkihuollon työntekijä tutustuu nuoreen hänen vielä yksikössä asuessaan. Jos on saatu luotua luottamussuhde jälkihuollon työntekijän ja nuoren välillä, niin se antaa onnistumisen mahdollisuuksia nuoren aikuisuuden alkutaipaleella.
Kirjoittaja:
Tomi Harell, Yksikönjohtaja
Nuorisokoti Siilimäki
