Familar

”Kun sais vain olla”

”Kun sais vain olla”

Muutama lukuvuosi sitten, aloittaessani uuden pienryhmän kanssa, kyselin oppilaiden ajatuksia ja toiveita tulevasta kouluvuodesta. Yleensä oppilaiden ajatukset ovat tavanomaisia, kuten odotus lukuvuoden kulumisesta nopeasti tai kyselyt kokeiden pakollisuudesta oppiaineissa. Eräs oppilas kuitenkin toivoi puolihuolimattomasti ”kun sais vaan olla”.  Oppilaan toive seurasi minua ja mietin tätä oppilaan ääneen todettua ajatusta kotimatkalla ensimmäisen päivän päätteeksi.

Kesän aikana arki on ollut erilaista ja arjen rutiinit ovat olleet erilaisia.  Nuorten ja aikuisten arki on mukautunut kesän menojen mukaisesti ja koulun alkamista ehditään jo odotella kesän kääntyessä elokuun puolelle, aikuisten lomien loppuessa. Tällöin odotukset kasvavat tulevasta lukuvuodesta. Odotuksiin liittyvät jokaisen oppilaan henkilökohtaiset valmiudet oppimiseen ja motivaatio oppimiseen ja opiskeluun.  Aikaisemmat kokemukset koulumaailmasta tulevat mieleen ennen koulun alkua ja osalla lapsista paineet koulua kohtaan voivat olla valtavat. Joku voi jopa pelätä koulun alkamista, uusia aikuisia ja ympäristöä.  Tai epävarmuus on suurta: pärjäänkö ja pystynkö? Epäonnistunko?

Meillä aikuisilla tulisi muistaa lasten ja nuorten kohtaaminen yksilöllisesti. Kaikille eivät toimi samat vitsit ja osa tarvitsee enemmän aikaa kuin toinen. Kohtaaminen ja läsnäolo auttavat meitä oppimaan lapsista sen, mihin he ovat valmiita ja millaisia vahvuuksia heillä on. Kun maltamme kuunnella lasta, hän yleensä kertoo meille tärkeitä viestejä omista ominaisuuksista.  Työntekijöinä meillä on velvollisuus jokaisen lapsen yksilölliseen kohtaamiseen ja ohjaamiseen.  On tärkeää pystyä viestimään jokaiselle lapselle, että näemme hänet yksilöllisenä ja ainutlaatuisena.  Lapsen valmistelu kouluun on tärkeä osa lukuvuoden alkamista, joka tukee häntä alkavalla lukuvuodella. Millaisia odotuksia hänellä on? Tarvitseeko hän tukea ja vahvistusta koulun arjessa?

Niin, oppilaan puolihuolimaton tuumaus sisälsi minulle tärkeän, opettavaisen viestin. Hänellä oli tapahtunut paljon omassa elämässä edellisen kesän aikana. Paineet sen hetkisessä elämäntilanteessa olivat teini-ikäisellä valtavat. Useat aikuiset olivat asettaneet tavoitteita hänelle seuravan lukuvuoden aikana saavutettavaksi. Näiden paineiden ja aikuisten odotusten alla oppilas toivoi paikkaa, jossa voisi joka päivä omien vahvuuksien ja heikkouksien kanssa olla oma itsensä ja kuulua joukkoon sellaisena, kun on. Me kaikki haluamme kuulua johonkin vertaisryhmään ja olla jossain osallisena.  Minun tehtäväksi jäi sellaisen kouluympäristön ja opettajuuden tarjoaminen, että hän voi olla koulussa hyväksytty ja arvostettu, heikkouksineen ja vahvuuksineen.  Uskon, tämän toiveen kuuleminen auttoi tämän oppilaan opettamista ja oppimista ja vahvisti hänen tietään omalla koulupolulla.

Jouni Määttä

erityisluokanopettaja

kirjoittaja toimii Oulun kaupungilla erityisluokanopettajana sijaishuollon erityisyksikön asiakkaille Familarissa

Kuntoutuskoti OIVA vastaa haasteeseen!

Nuoren mielen sairastuminen voi tapahtua yllätyksenä kaikille tai oireet alkavat pikkuhiljaa jo lapsuusvuosina. Taustalla nuorella voi olla mm. traumakokemuksia ja perimälläkin on oma osuutensa mielenterveysongelmiin. Ahdistuneisuuden lisääntyminen voi näkyä oireina ravitsemuskäyttäytymisessä ja itsetuhoisessa käyttäytymisessä. Pakko- ja paniikkioireilut lisääntyvät ja nuori alkaa eristäytymään ikätasoisista kavereistaan. Kouluun ja opintoihin lähteminen hankaloituu ja tulevaisuus alkaa näyttämään mustalta. Kehitysvaiheessaan nuori etsii vielä omaa identiteettiään ja seksuaalisuutensakin saattaa tulla eteen tilanteita, joista ei yksin pääse eteenpäin. Neuropsykiatristen haasteidensa kanssa painiskeleva nuori tarvitsee ohjaavaa tukea monin verroin. Nuoren psyyke on kovalla koetuksella ennen aikuistumista.

Onneksi osa nuorista ohjautuu oireilujensa vuoksi hoidon piiriin. Nuorella voi olla useita osastohoitojaksoja ja kontakti nuorisopsykiatrian poliklinikalle. Lääkehoitoakin on kokeiltu. Hoitokontakteista ja lääkkeellisestä avusta huolimatta arki ei kuitenkaan lähde sujumaan, vaan nuoren oireilu jatkuu ja tulevaisuuden suunnitelmat eivät pääse etenemään.

Kuntoutuskoti OIVA on toiminut Kuopiossa jo vuodesta 2001 lähtien nuorisopsykiatrisena kuntoutuskotina. Nuori ohjautuu kuntoutusjaksolleen usein osastohoidon jälkeen tai kun avohoito ei ole riittävää. Nuoren pärjääminen yksin tai kotona ei onnistu.

Kuntoutuskodissa nuori kohtaa omat haasteensa niin yksilönä kuin yhteisön jäsenenä. Kuntoutusjakson tavoitteena on nuoren psyykkisen voinnin tasaantuminen, omatoimijuuden vahvistuminen ja itsenäistymisen taitojen harjaantuminen. Omaohjaajat tukevat nuorta aktiivisesti ja työskentelevät yhdessä Oivat-portaat kuntoutusmenetelmän mukaisesti. Säännöllinen ja turvallinen arkirytmi takaa nuorelle rauhoittumisen jakson äärelle. Arkeen kuuluu mm. yhteisöllisiä viikoittaisia, itsenäistymiseen harjaannuttavia vastuutehtäviä, omaohjaajakeskusteluja, liikuntaa sekä sosiaalisten taitojen harjoittelemista. Kuvataideterapeutti pitää joko ryhmä-tai yksilöohjausta. Nuoret osallistuvat halutessaan mm. sosiaaliseen hevospedagogiseen toimintaa. Kuntoutuskodissa järjestetään myös muutakin ryhmätoimintaa aina tarpeen mukaan.  Jokainen nuori on kuntoutusjaksollaan oman itselleen tarpeellisen ajan. Tiivistä yhteistyötä tehdään nuoren hoitotahon kanssa, koulujen ja oppilaitosten kanssa sekä nuoren vanhempien kanssa. Nuorta tuetaan harrastuksiin ja ikätasoiseen kasvuun ja kehitykseen.

Kuntoutuskodissa on pitkän työkokemuksen omaava henkilökunta. Työryhmä pitää kuukausittain tiimiä nuorisopsykiatrin sekä psykologin kanssa. Tiimeissä keskustellaan kunkin nuoren kuntoutukseen liittyvistä asioista. Kuntoutumisen etenemistä seurataan kuntoutusjanan avulla. Omatohjaajat ja nuori itse täyttää kuukausittain kyselyn, jossa on nuoren arjen sujumista mittaavia kysymyksiä. Kuntoutusjanaa nuori tarkastelee omanohjaajansa kanssa säännöllisin väliajoin viikkokeskustelujen yhteydessä. Kuntoutussuunnitelma laaditaan jakson alussa ja sitä päivitetään kolmen kuukauden välein tai tarvittaessa. Tullessaan kuntoutusjaksolleen nuori allekirjoittaa kuntoutussopimuksen, jolla vahvistaa osallisuutensa jaksoon.

Kuntoutuskoti OIVAlla on yksityisen sosiaalipalvelun tuottajan lupa tehostettuun asumispalveluun ja terveydenhuollon luvat nuorisopsykiatriseen kuntoutukseen. Nuoret voivat tulla joko sosiaalitoimen kustantamina tehostettuun asumispalveluun tai jälkihuollon asumiseen. Mikäli nuoren kuntoutusjakson kustantaa terveydenhuolto tarvitaan lisäksi yhteistyö nuoren sosiaalityöntekijään, joka kirjoittaa nuorelle päätöksen asumiseen kuntoutusjakson ajaksi. Kuntoutuskodin asiakkaina ovat vahvasti pakko-ja paniikkioireiset, syömishäiriöiset, masentuneet ja muilla psykiatrisilla diagnooseilla oireilevat 17v ikävuodesta eteenpäin olevat nuoret. Kuntoutusjakson lopussa jaksosta laaditaan loppulausunto nuorelle itselleen ja jakson maksavalle taholle. Kuntoutuskodissa on kaikkiaan paikkoja 14, mutta yksikkö on jakaantunut kahteen seitsenpaikkaiseen kodinomaiseen siipeen. Lisäksi pihamaalla on pieni kolmen yksiön rivitalo, jossa nuoret voivat harjoitella yksinasumista. Kuntoutuskoti sijaitsee rauhallisella alueella lähellä Kuopion keskustaa.

BLOGI: Välillä on hyvä mennä kauas, että näkee lähelle – ESR-hankkeen reissu Brnoon

Harmaa marraskuu, mutta mieluisa puhelu. Tarjolla oli paikka ESR-hankkeen Brnon reissulle. Passin numero nopeasti ja olin listalla. Pääsin Tsekin tasavaltaan saakka vertailemaan suomalaista, tsekkiläistä, espanjalaista ja itävaltalaista lastensuojelua. Kyseisen ESR-hankkeen kautta tsekkiläinen lastensuojelujärjestö pyrkii saamaan uusia ideoita lastensuojelun kehittämiseksi Tsekin tasavallassa. Tätä kautta toimii myös aktiivinen opiskelijavaihto maidemme välillä.

Kohteemme oli Brno, Tsekin toiseksi suurin kaupunki, jossa on nähtävissä sekä entisen ajan suuruus, että nyky-yhteiskunnan nurjat puolet. Kaupungin elävyys ja viihtyisyys perustuu pitkälti suureen määrään opiskelijoita, joiden vaellus viikonlopun viettoon kotikaupunkeihinsa hiljentää Brnon kadut viikonloppujen ajaksi.

Vierailimme Brnossa sosiaalikeskuksessa, lastensuojelulaitoksissa ja nuorisokeskuksissa tutustuen käytäntöihin, lainsäädäntöön ja järjestelmiin pohtien maiden välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä, toisiltamme oppien. Tsekkiläinen lastensuojelu on melko heikosti resurssoitua ja sosiaalityöntekijöiden valtaa on viime vuosina vähennetty. Sosiaalityöntekijä ei voi esimeriksi tehdä päätöstä kiireellisestä sijoituksesta vaan tarvitsee siihen oikeuden määräyksen. Resurssien vähyys merkitsee sitä, ettei perheille ole mahdollista tarjota tarvittavia avohuollon tukitoimia. Sosiaalityöntekijät kuitenkin kokevat, että päätösvallan väheneminen sosiaalityöntekijän työssä on mahdollistanut avoimemman ja luottamuksellisemman suhteen luomisen asiakkaisiin. Tsekkiläisessä sosiaalityössä on havaittavissa vanhanajan charmia, jossa sosiaalityöntekijä pyrkii aidosti tuntemaan asiakkaansa ja tarjoamaan omaa ammattitaitoaan asiakasperheen käyttöön. Asiakasmäärät ovat kuitenkin melko samoja kuin Suomessakin, joten työssä jaksaminen ja sen haasteet koskettavat myös tsekkiläistä lastensuojelua. Sosiaalityöntekijät pyrkivät huolehtimaan omasta jaksamisestaan samoin keinoin kuin Suomessakin, pyrkimällä erottamaan työ- ja vapaa-aika toisistaan ja turvautumalla kollegiaaliseen tukeen.  

Lastensuojeluyksiköt ovat kooltaan isoja. Keskittämisellä on historialliset ja taloudelliset juurensa. Suurimmassa yksikössä, jossa vierailimme, paikkoja oli lähemmäs 80, tosin jaettuna 6-8 lapsen yksiköihin, joiden kautta levottoman ympäristön stressaavuutta pyritään vähentämään. Lapsilla ei ole omia huoneita, kuten suomessa vaan he asuvat kahden hengen huoneissa. Tsekin tasavallassa lastensuojeluyksiköt ovat nimeltään joko ”education center” tai ”detension center”. Suomessa vastaavat yksiköt olisivat perus- ja erityisyksikköjä. Tosin sillä erotuksella, että Suomesta puuttuu eurooppalainen nuoriso-oikeus, jonka antamien tuomioiden perusteella nuorisoikäiset sijoitetaan rangaistusyksikköinä toimiviin lastensuojelulaitoksiin. Siitä huolimatta lastensuojeluyksiköiden johtajilla on hyvin vähän valtaa ja mahdollisuuksia rajoittaa haasteellisesti käyttäytyviä lapsia ja henkilökunnalta puuttuu erityisosaamista rajoittamisen suhteen. Isojen yksiköiden haasteena on vaikeus erikoistua lasten tarpeiden mukaiseen osaamiseen. Toisaalta isojen lastensuojeluyksiköiden etuna on moniammatillisten tiimien ja koulunkäynnin mahdollistuminen sijoitusyksikössä. Isot yksiköt mahdollistavat toimintojen keskittämisen ja taloudelliset säästöt, jolloin yksiköihin on ollut mahdollista rakentaa hienot ja toimivat yhteiset tilat.

Tsekissä pienien vauvojen sijoituksia pyritään kaikin keinoin välttämään. Vierailimme äidille ja vauvoille suunnatussa perhekuntoutusyksikössä, jossa kuulemani perusteella äideillä oli suuria sosiaalisia ja psyykkisiä ongelmia, myös vakavaa päihteidenkäyttöä. Siitä huolimatta huostaanotot olivat hyvin harvinaisia. Perhehoidon haasteet olivat hyvin samanlaisia kuin Suomessa; hyviä perheitä on vaikea löytää ja lasten haasteet ovat vuosien myötä kasvaneet.

Tsekin tasavallassa nuoriso- ja katutyö on keskittynyt nk. sosiaalihuoltolain alle. Myös yleisiä, matalan kynnyksen palveluita on jossain määrin tarjolla, mutta järjestelmä ei tunne Suomen kaltaista nuorisolakia, jolla nuoret pyritään taustastaan ja asemastaan riippumatta integroimaan samoihin ryhmiin ja tiloihin. Brnossa oli nähtävissä perinteisen katutyön käytäntö, mikä jossain määrin on Suomesta katoamassa. Suomessa painotetaan enenevässä määrin asiakkaan, lapsen tai nuoren omaa motivaatiota, mikä jättää ison osan syrjäytymässä olevista nuorista oman onnensa nojaan. Katutyön ”takaa-ajavalla” käytännöllä on edelleen sijansa myös suomalaisessa kulttuurissa, sillä kaikkia nuoria ei pystytä sitouttamaan aikuisten odottamalla tavalla.

Reissun aikana tietoisuuden sisältö avartui ja suhteellisuudentaju kasvoi. Pääosaan ei noussut niinkään se, millaisen lainsäädännön tai rakenteiden kautta työtä tehdään vaan se, millaisella asenteella ja ylpeydellä se tapahtuu. Matkan aikana näkyvissä oli ilo ja palo työn tekemiseen huolimatta resurssien niukkuudesta. Samanlaisella palavalla sydämellä työtä tekevät sekä tuliset espanjalaiset että harkitsevat pohjalaiset. Vierailujen, presentaatioiden ja vapaiden keskustelujen kautta huomasimme, että maidemme systeemeissä on paljon sekä eroja että yhtäläisyyksiä. Kansainvälisen yhteistyön, vierailujen ja opiskelijavaihdon kautta muistamme kyseenalaistaa oman tapamme ajatella. Yhteiskunnan muuttuessa myös lasten, nuorten ja perheiden tarpeet muuttuvat. Tiettyjen pysyvien lainalaisuuksien lisäksi on paljon liikkuvia tekijöitä, joiden mukana meidän on pysyttävä. Sen vuoksi on hyvä mennä välillä kauas, että näkee paremmin lähelle.

– Milla Höykinpuro (sosiaalipsykologi, sosiaalityöntekijä YTM)

TIEDOTE: Sosiaalipalvelut Jyväsharju Oy yhdistyy osaksi Familaria

Sosiaalipalvelut Jyväsharju Oy on 2015 perustettu yhtiö, joka tuottaa lastensuojelun sijaishuollon erityisyksikköhoitoa Katajarinne-yksikössä Jyväskylän Mäyrämäessä. Katajarinteen erityisosaamisalueita ovat 8-13- vuotiaiden lasten psykososiaaliset haasteet, psyykkinen oireilu sekä vuorovaikutuksen pulmat. Katajarinteessä työskentelee yhdeksän vakituisen työntekijän moniammatillinen henkilökunta. Ohjaajat ovat sosiaalialan tutkinnon suorittaneita tai psykiatrisia sairaanhoitajia ja suurimmalla osalla on vähintään amk-tasoinen tutkinto.

Osakekauppa ei vaikuta henkilöstöön eikä asiakkaisiin. Koko henkilöstö jatkaa vanhoina työntekijöinä mukaan lukien yksikön johtaja Hannu Kettunen.

”Familar ei ole aiemmin tuottanut sijaishuollon palveluita Keski-Suomessa. Laadukkaista palveluista ja henkilöstön vahvasta osaamisesta tunnetun Katajarinteen saaminen mukaan Familarin verkostoon tukee tavoitettamme olla monipuolinen ja luotettava kuntien yhteistyökumppani kaikkien maakuntien alueella”, toteaa Familarin toimitusjohtaja Harri Pomell. ”Tällä hetkellä tuotamme Jyväskylässä tuetun asumisen ja avohuollon palveluita ja Katajarinteen mukaantulo monipuolistaa palveluvalikoimaamme Keski-Suomessa”, jatkaa Pomell.

”Familar vahvana toimijana on luonteva jatkaja työllemme Katajarinteessä ja Familarin alaisuudessa Katajarinteellä on entistä paremmat mahdollisuudet kehittää moderneja lastensuojelun laitoshuollon palveluita. ”, toteaa Sosiaalipalvelut Jyväsharju Oy:n toinen perustaja ja yrittäjä Tommi Puhakka.

Familar toivottaa koko Katajarinteen poppoon tervetulleeksi : )

Lisätietoja

Harri Pomell, toimitusjohtaja Familar Oy puh. 0400 978 448

HAASTATTELU: Tukiperheenä Familarissa

 

Etunimi

Emilia

Miten perheenne päätyi tukiperheeksi? 

Olin suunnitellut jo pitkään tukiperheeksi ryhtymistä ja vuosien varrella sain mieheni houkuteltua mukaan. Valmistuttuani sosionomiksi osallistuimme tukiperheeksi aikoville tarkoitettuun valmennukseen Familarin, silloisen MilaPron, kautta.

Kuinka pitkään teillä on ollut tukilapsia?

Suoritimme koulutuksen alkuvuodesta 2014 ja ensimmäinen tukilapsi aloitti käynnit meillä kesäkuussa samana vuonna ja käy meillä edelleen, eli tänä vuonna tulee viisi vuotta täyteen.

Minkä ikäisiä tukilapsenne ovat olleet?

Tukilapsemme ovat olleet 2-12 -vuotiaita.

Onko teillä ollut yksittäisiä lapsia vai sisaruksia? 

Meillä on ollut sekä että.

Miten muuten kuvailisit perheessänne vierailevia lapsia? 

Perheessämme vierailevat lapset ovat ihan tavallisia, leikkimisestä, ulkoilusta ja perheen yhteisestä ajasta nauttivia lapsia. Osalla on ollut esimerkiksi oppimisvaikeuksia tai keskittymishäiriöitä, osa on tarvinnut tukiperhettä ihan vain vanhempien jaksamisen tai muuten muuttuneen elämäntilanteen (esimerkiksi avioeron) takia.

Minkälaisia onnistumisen hetkiä tulee mieleen tukiperheenä toimimisesta?

Onnistumisen hetkiä on ollut ne, kun luottamus meidän ja lapsen/lasten välille on syttynyt. Sen on huomannut esimerkiksi siitä, että lapsi ei haluaisi välttämättä lähteä kotiin, kun on leikit kesken tai tulee yhtäkkiä kainaloon halimaan, vaikkei hän aiemmin ole välttämättä uskaltanut katsoa meitä aikuisia edes silmiin. On myös ihanaa, kun lapset antavat suoraa palautetta, kuten esimerkiksi, että ”teille on ihanaa tulla” tai että ” teillä saa aina maailman parasta ruokaa”. Mukavaa on myös, että osa tukilasten vanhemmista muistaa meitä esimerkiksi joulukortilla, vaikka tukisuhde onkin jo päättynyt.

Millaisia haasteita tukiperheenä toimimiseen liittyy?

Haasteita tukiperheenä olemisessa on luottamussuhteen luominen niin lasten kuin heidän vanhempiensa kanssa. Kuten muussakin elämässä, niin toisten kanssa on helpompaa kuin toisten. Pitää olla kärsivällinen ja antaa etenkin lapsille aikaa tottua tukiperheen ihmisiin, tapoihin ja rutiineihin. Pitää osata myös pyytää apua/neuvoja esimerkiksi tukiperhetyöntekijältä ja valmistautua siihenkin, että vaikka mitä tekisi, niin aina kaikki ei onnistu ja tukisuhde voi päättyä syystä tai toisesta, kuten esimerkiksi siksi, että lapsi ei sovi tukiperheeseen esimerkiksi haastavuutensa takia.

Mikä on tärkeintä mitä tukiperhe voi lapselle antaa?

Mielestäni tukiperheen tärkein anti lapselle on turvallisuus, rajat ja rutiinit, tai ”rajoja ja rakkautta”, niin kuin oma äitini sanoisi. Elämme meidän tavallista arkea, oli täällä sitten tukilapsia tai ei, ja säännöt ym. ovat samat kaikille. Lapsen on tärkeä tuntea olevansa yhdenvertainen osa myös tukiperhettä ja voida luottaa siihen, että aikuiset kantavat vastuun arjen pyörittämisestä, etenkin jos lapsen omassa elämässä näin ei ole aina ollut.

Millaisia ajatuksia sinulla on siitä, mitä omat biologiset lapsesi ovat ajatelleet / saaneet siitä, että olette toimineet tukiperheenä?

Omat lapsemme ovat vielä melko pieniä (2-10 -vuotiaita), joten pääsääntöisesti he ovat tyytyväisiä siihen, että tulee leikkikavereita tänne meille. Toki esimerkiksi uusien lasten aloittaessa käynnit meillä, ovat omatkin lapset hämmentyneitä ja jännittyneitä. Joskus uusien tukilasten itkiessä koti-ikävää tms. omat lapset ovat sanoneet, että ”äiti vie nuo kiukkupussit omaan kotiinsa”. Pidemmän tukisuhteen aikana lapset kasvavat kavereiksi ja tuloa meille odotetaan kovasti puolin ja toisin; seuraavan kerran leikkejä ja tekemisiä jo suunnittelevat etukäteen valmiiksi keskenään.

Mitä tukiperheenä toimimiseen liittyvä verkostojen kasvaminen / yhteistyö on sinulle ja perheellenne antanut (lasten vanhemmat, kunta, mahd. muut lapsen verkostot)

Olen työskennellyt sosionomina lastensuojelussa, joten sinänsä yhteistyö kunnan, vanhempien ja muiden kanssa ei ole minulle uutta. Matkan varrelle on mahtunut niin onnistumisia kuin vaikeuksia, hyviä yhteistyösuhteita ja vähemmän toimivia myös.

Mikä mielestäsi tukee tukiperheen hyvinvointia / jaksamista? 

Mielestäni avainasemassa tukiperheen hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta on avoimuus ja toimiva yhteistyösuhde, niin tukiperheen, tukilasten vanhempien, tukiperhetyöntekijän kuin sosiaalityöntekijöidenkin välillä. Avoimuus ja toimiva yhteistyö mahdollistaa oikeanlaisen lapsen pääsyn oikeanlaiseen tukiperheeseen (=toimiva tukiperhesuhde) ja edesauttaa mahdollisista ongelmatilanteista selviämistä.

Mitä haluaisit kertoa nimenomaan Familar tukiperhetoiminnasta?

Olemme olleet erittäin tyytyväisiä tukiperheenä toimimiseen Familarin kautta. Toiveemme tukilasten ominaisuuksien suhteen on huomioitu hyvin eri elämäntilanteissa (esimerkiksi vauvan synnyttyä) ja kaikissa ongelmatilanteissa olemme saaneet tukea ja apua tukiperhetoiminnasta vastaavalta työntekijältä. Toki kuulumisia vaihdetaan muutenkin kuin ongelmatilanteissa, kuten esimerkiksi tukilapsiin liittyvissä palavereissa.

Mitä haluaisit sanoa tuki- loma- ja / tai kriisiperheeksi ryhtymistä miettivälle? (sen mukaan mistä sinulle on kokemusta)

Jos harkitset tukiperheeksi ryhtymistä, niin osallistu rohkeasti koulutukseen. Se ei vielä sido sinua mihinkään, saat lisätietoa toiminnasta ja voit keskustella niin tukiperhetyöntekijöiden kuin jo tukiperheenä toimivien ihmisten kanssa. Sinun ei tarvitse olla maailman paras leikkijä, viihdekeskus tai sirkushuvien järjestäjä, riittää että olet turvallinen aikuinen, jolla on aikaa ja halua auttaa ja olla läsnä lapselle.

Jos haluat lisää tietoa toiminnasta tai haluat itse ryhtyä tukiperheeksi, niin ole suoraan yhteydessä sosiaalityöntekijöihimme:
https://www.familar.fi/perhehoitoyhteystiedot

BLOGI: Työharjoittelu Familarissa

Olen Sari Halme, toisen polven tamperelainen. Ikää on kertynyt muutama vuosi päälle 50:nen. Olen ammatinvaihtaja, noin vuosi sitten lähdin opiskelemaan lasten ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkintoa. Aikaisemmat tutkintoni ovat artesaani ja visualisti. Perheeseeni kuuluvat 4 aikuista lasta, lapsenlapsi ja aviomies. Lemmikkimme on maltankoira Messi. Harrastan käsitöitä, liikuntaa, puutarhanhoitoa ja mökkeilyä.

Sain mahdollisuuden olla työharjoittelussa Familarissa. Lastensuojeluala oli minulle vieras, mutta koin, että työ on niin tärkeää, että haluan tutustua alaan paremmin. Ala yllätti minut siinä mielessä, että työ on hyvin liikkuvaa, alalla on paljon erilaisia toimintamuotoja ja asioihin liittyy monta eri työvaihetta ja tehtävää. Työ on useimmiten pari tai tiimi työskentelyä, mutta suurin osa tehdään itsenäisesti.

Työ on hyvin haastavaa. Sovitut tapaamiset ja tilanteet voivat vaihtua päivittäin. Työntekijältä vaaditaan joustavuutta, joustavuutta ja vielä kerran joustavuutta. Hyvästä tilannetajusta on paljon etua. Omasta jaksamisesta täytyy huolehtia terveellisillä elämän tavoilla, puhumalla työasioista ym.

Huomasin myös miten tärkeää ja arvokasta työtä Familarissa tehdään. Emme aina voi valita mitä elämä tuo tai on tuonut tullessaan. Kannamme mukanamme erilaisia asioita ja välillä ammattilaisten pitää puuttua niihin. Ammattilaisten ja koulutettujen osaajien tuki ja asiakkaiden ohjaaminen on erittäin arvokasta työtä.

Olin mukana avoimessa perhetukipalvelussa ja avoimessa nuorisopuolen toiminnassa. Työntekijät ottivat minut avoimesti vastaan. Sain selkeää ja monipuolista perehdytystä. Perehdytyksen jälkeen minun oli helppo toimia opiskelijan roolissa. Työssä oli paljon vuorovaikutusta, sain kohdata erilaisia perheitä ja nuoria sekä eri instansseja. Olin mukana myös Familarin toimistolla järjestettävissä avoimissa luento- ja iltatoiminoissa.

Sain itse toteuttaa ryhmien kanssa erilaisia kädentaitoja. Tekemisen kautta sain tutustua lapsiin ja nuoriin. Askartelujen ja korujen tekemisen yhteydessä oli mukava jutella ja samalla auttaa, tukea ja kannustaa nuoria ja lapsia. Elämänkokemukseni, kiinnostukseni alaa kohtaan ja oma rauhallinen luonteeni olivat merkityksellisiä asioita siihen, että harjoittelu sujui hyvin ja sain hyvää palautetta.

”Elämä koostuu pienistä pisaroista.

Välillä pisarat ovat suhjua, pientä kevyttä sadetta.

Toisinaan räntäpisaroita,

välillä vaakatasossa jäätävää viimaa.

Silloin tällöin rankkasadetta tai

harmonista, pehmeää, kevyttä lunta

mutta ei niin kylmää, kosteaa, ettei jotain lämmintä ja aurinkoakin.”

Pyyteetöntä rakkautta, halu auttaa ja tehdä hyvää, kiitos Familar!

– Sari Halme (opiskelija)

ARTIKKELI: On pimeä, syksyinen ja sateinen aamu

Kun aukaisee oven, on heti vastassa ääntä, touhua ja tohinaa. Käytävällä on laukkuja ja eräs äiti pakkaillee tavaroitaan ja yrittää muistaa ottaa mukaansa lomalle kaiken oleellisen: kuravaatteet, lääkkeet, eväät matkalle ja vielä omaohjaajien kanssa yhdessä laaditun kotiharjoittelusopimuksen. Toisesta huoneesta kuuluu vauvan itku. Yökkö on yön ohjannut vauvan unikoulua vanhemmille ja tavoitteena on, että koko perhe saisi pian yönsä nukuttua. Ohjaajien toimistossa istuu väsynyt isä yhdessä päiväkoti-ikäisen lapsen kanssa. Lapsella on kuumetta ja yksikön sairaanhoitaja on isän apuna arvioimassa lapsen vointia.

Keittiössä tippuu jo kahvi ja puuro porisee kattilassa. Aamupalalla on vilskettä, kun ruokittavana on tällä hetkellä 19 pientä ja vähän isompaa suuta. Osa lähtee aamupalan jälkeen päivähoitoon, osa töihin ja osa kouluun. Toisilla on neuvola-aika ja kolmansilla yksikön erityistyöntekijöiden: sosiaalityöntekijän ja pari- ja perheterapeutin tapaamisia. Keskustellaan vanhemmuudesta, kasvattamisesta, selvitellään kuntoutusrahan hakemista, soitellaan päivähoitoon, lääkäriin ja kouluihin…

Yksikön johtajalle soitetaan ja eräs äiti ja vauva tarvitsevat kiireellisesti perhepaikan, koska äiti meinaa uupua pienen vauvan kanssa. Perhetyöntekijät aloittavat perheasunnon valmistelun, jonne kannetaan pinnasänkyä, hoitopöytää ja sitteriä. Varmistetaan, että talossa on pieniä vaippoja ja äidinmaidonkorviketta riittämiin, ja niin perhe on tervetullut taloon.

Eräs perhe valmistaa keittiövuorollaan lounasta yhdessä ohjaajien avustuksella. Keskustellaan siitä, mitä minkäkin ikäinen lapsi syö, miten motivoidaan lasta maistamaan monipuolista ruokaa ja miten valmistetaan terveellistä kotiruokaa. Meillä ollaan arkisten asioiden äärellä: opetellaan olemaan lapselle läsnä, opetellaan syömään säännöllisesti, ulkoilemaan ja nukkumaan. Lapsi on Hermannilla kaiken keskiössä. Opetellaan yhdessä sitä, mitä lapsi sanoo, mitä lapsi tuntee ja mitä lapsi tarvitsee.

Iltapäivällä on yhden perheen läksiäiset. Puolen vuoden arviointi- ja sitä seurannut kuntoutusjakso on päättymässä. Perhe kotiutuu avohuollon tukitoimin. Läksiäisissä on sekä haikeutta, iloa, ikävää ja uuden elämän vaiheen odotusta. Hermannilla vietetään syntymäpäivä, juhlapyhiä ja ristiäisiä. Viime viikolla oli suuren suosion saavuttanut lasten disco. Pikkujoulut ovat yksi vuoden kohokohta. Sinne kutsutaan myös kuntoutuksessa aikaisemmin olleita perheitä. Kotiutuneet perheet tulevat mielellään kertomaan kuulumisia ja tapaamaan kuntoutuksessa samaan aikaan olleita tuttavaperheitä. Hermannilla tehdään paljon yhdessä ja yhteisöllisyyden myötä perheet saavat vertaistukea ja jopa ystävystyvät. Asioita pohditaan ja jaetaan yhdessä, kuitenkin kunkin yksityisyyttä kunnioittaen. Kokemus siitä, että haastavassa perhetilanteessa ei olekaan yksin, on voimauttava.

Tähänkin päivään mahtuu paljon. On kohdattu, leikitty, hoidettu, itketty ja naurettu. Tilanteet ovat nopeastikin vaihtuvia ja se on työntekijöiden arkea. Sopeudumme ja kohtaamme asiakkaat ammattitaidolla, lämmöllä ja suurella kunnioituksella. Olemme elämänmakuisten asioiden äärellä. Olemme aitojen kohtaamisten äärellä. Olemme perhekuntoutusyksikkö Hermannissa.

– Laura Vornanen (yksikönjohtaja, Sosiaalityöntekijä)

BLOGI: Ilmariassa lakkoiltiin ilmaston vuoksi

Osa Ilmarian koulun oppilaista vietti lakkoa mielenilmauksena ilmastoasioiden edistämiseksi, eivätkä osallistuneet koulutyöhön 15.3.

Edellisenä päivänä ohjaajat haastoivat nuoria miettimään miksi lakko järjestetään, mitä ilmastonmuutos tarkoittaa ja mitä esimerkiksi Ilmariassa voidaan asian hyväksi tehdä. Nuorten kanssa syntyi hyvää keskustelua ja he ehdottivat esimerkiksi sähkönkäytön vähentämistä keinoiksi toteuttaa lakkoa.

Lakkopäivän ohjelmasta nuorten kanssa sovittiin yhdessä. Lakko kesti koulupäivän ajan, joten nuoret heräsivät normaaliin aikaan ja päivän toiminnot jatkuivat koulun loppumiseen saakka. Nuoret sitoutuivat olemaan kaksi tuntia ilman sähköllä toimivia laitteita ja samalla käytiin keskustelua siitä, mitä kaikkia sähkö- energiasyöppöjä taloissa on.

Ensimmäiset pari tuntia nuoret tekivät koulutehtäviä omissa huoneissaan, etteivät jääneet jälkeen omista tavoitteistaan opiskelun suhteen.

Lisäksi nuoret tekivät esitelmän aiheesta ilmastonmuutos. Esitelmä tehtiin kartongille ja laitettiin esille yhteisiin tiloihin muistuttamaan aiheesta. Esitelmää varten nuoret etsivät netistä tietoa siitä, mitä ilmastonmuutos tarkoittaa, mitä siitä seuraa ja miten Ilmariassa voidaan tehdä ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi ja luonnon suojelemiseksi.

Päivän ohjelmaan kuului myös ulkoilualueen siistiminen ja roskakorien lisääminen piha-alueelle.

Ohjaajat olivat innostuneesti mukana talkoissa, vaikka eivät lakkopäivää voineet viettääkään 🙂 

Blogin kuva on Ilmarian nuoren ottama!

ARTIKKELI: Uudenmaan avopalvelujen arkea

Familarin Uudenmaan avopalveluissa työskentelee moniammatillinen tiimi asiantuntijoita tehostetun perhetyön, avoperhekuntoutuksen, ammatillisen tukihenkilötoiminnan sekä valvottujen ja tuettujen tapaamisten parissa. Työskentelyssä keskitymme lapsen ja nuoren turvallisen kasvun ja kehityksen varmistamiseen haastavassa elämäntilanteessa, tarjoamme kotiin vietävää tukea räätälöidysti asiakkaan tarpeen mukaan. Tehostetussa perhetyössä ja avoperhekuntoutuksessa jalkaudumme perheen arkeen intensiivisesti ja työskentelemme koko perheen ja tukiverkoston kanssa, ohjaamme vanhempia kasvatuskysymyksissä ja muissa vanhemmuuden haasteissa. Tukihenkilötoiminnassa toimimme turvallisena aikuisena lapselle tai nuorelle, keskitymme tukemaan arjessa pärjäämistä ja aktivoimaan toimintaan myös kodin ulkopuolella. Valvotuissa ja tuetuissa tapaamisissa mahdollistetaan lapsen ja vanhemman tapaamiset turvallisissa olosuhteissa ja vuorovaikutuksessa.

Tyypillistä työviikkoa ei ole, vaikka asiakasprosesseissa toistuvat samat työtehtävät. Työskentelyämme rytmittävät säännölliset asiakastapaamiset, päivittäiset kirjaukset, neuvottelut ja asiakaskohtainen kuukausiraportointi sosiaalityöntekijälle. Onnistuneen työviikon perustana ovat huolellinen aikataulutus ja tapaamisiin valmistautuminen, työvälineinä kalenteri, kännykkä, tietokone ja auto. Kaikkein tärkein työväline viikon aikana on kuitenkin työntekijä itse, koska työtä teemme vahvan ammattitaidon lisäksi omalla persoonallamme.

Asiakasperheitä on työntekijää kohden kuukaudessa kymmenen molemmin puolin, joten viikkoaikataulujen rakentamiseen kuluu päivittäin aikaa ja energiaa. Aikataulutuksen palapelissä on monta liikkuvaa osaa ja suunnitelmat päivittyvät viikon varrella useaan kertaan, asiakastapaamisia on priorisoitava sen mukaan missä perheessä tilanne sitä vaatii. Perheiden arjesta ja aikatauluista johtuen myös paine iltatyöskentelyyn on kova.

Säännöllisesti kokoonnumme tiiminä päivittämään ajankohtaiset asiat ja kuulumiset Kannelmäen tai Keravan toimistoille ja kerran kuukaudessa pysähdymme pohtimaan työhömme liittyviä kysymyksiä ryhmätyönohjauksessa.

Työnkuva on monipuolinen, vaihdellen terapeuttisesta keskustelijasta käytännön avun tarjoajaan. Työviikon aikana käymme lukuisia elämänmakuisia keskusteluja, kuuntelemme ja kuulemme, havainnoimme suoria ja hienovaraisia viestejä ja sanoitamme tilanteita. Kuljemme asiakkaan rinnalla arjessa sosiaalityöntekijän määrittämän ajan, tuemme ja tuomme näkökulmaa tilanteisiin ja perheen sisäisiin ongelmakohtiin. Toiminnallisuuden kautta saamme luotua luottamuksellisen suhteen eri-ikäisiin asiakkaisiin, lautapelit ja leipominen ovat suosiossa lasten ja nuorten kanssa työskenneltäessä. Vanhemmille tarjoamme mahdollisuuden pohtia arjen kysymyksiä erilaisia menetelmiä hyödyntäen.

Palkitsevimpia hetkiä ovat ne, joissa nuori tai perhe osoittaa olevansa valmis sitoutumaan muutokseen omassa arjessaan, alkaa työskennellä vastuullisesti sen eteen, ponnistaa vaikeuksien jälkeen eteenpäin. On motivoivaa päästä seuraamaan asiakkaan sisäistä kasvua ja tukemaan tavoitteiden saavuttamisessa. Useimmiten työmme tuloksena seuraa jotain hyvää, mutta myös tavoitteiden toteutumatta jäämisestä oppii aina jotain uutta, joko elämästä itsestään tai vähintäänkin omasta itsestään.

– Erja Segerstam (Toimintaterapeutti AMK)