– Ajattelin, että soittaako joku puhelinkauppias, mutta eipä siellä myytykään mitään, vaan kysyttiin, haluaisimmeko alkaa tukiperheeksi. Oli helppo tehdä ratkaisu, kun olin asiaa jo pitempään miettinyt.

Nyt Villellä ja Ellalla käy kerran kuukaudessa viikonlopun ajan veljespari, jotka ovat 8 ja 10-vuotiaat. Tukiperheen vanhemmilla ei ole yhteisiä lapsia, mutta Villen kolmivuotias tytär sattuu aina silloin tällöin paikalle samaan aikaan veljesparin kanssa. Loma-aikoina pojat saattavat olla perheessä hieman pidemmän aikaa kerrallaan.

– On niin hienoa huomata, miten kolmikko tulee hyvin toimeen keskenään ikäerosta huolimatta. Pojat haluavat näyttää hyvää esimerkkiä pienemmälleen, Ville Seppänen kertoo ylpeyttä äänessään.

Jääliläisperheessä tehdään tukiperhelastenkin kanssa aivan arkisia asioita. Usein laitetaan ruokaa yhdessä, leivotaan, siivoillaan, pelaillaan ja leikitään. Pojat tahtovat mukaan moneen työhön ja ovat reippaina tarttumassa toimeen.

– Olen itse aina ollut sellainen pärinätyyppi, joten olen poikien kanssa käynyt muun muassa ajelemassa moottorikelkalla. Pihalla on rakennettu majaa, on käyty pilkillä ja tehty paljon pieniä juttuja, joita ei poikien kotiarjessa välttämättä ole, Ville kertoo.

Arkisten asioiden lisäksi tukiperheessä voidaan puuhata vähän jotain erilaista, kuten käydä elokuvissa tai leikkipuistossa tai kaupoissa kiertelemässä. Tosin korona-aika on rajoittanut näitä hiukan vähemmäksi.

Tukiperheistä on kaiken aikaa kova pula ja pitkittynyt koronan aiheuttama poikkeustilanne on lisännyt lapsiperheiden arjen kuormittavuutta. Se näkyy jo nyt selvästi myös tukiperheiden tarpeessa.

– Useissa kunnissa lapset jonottavat pitkiäkin aikoja tukiperheeseen pääsyä. Oulun alueella on onneksi useita eri toimijoita, joille kaupunki voi ohjata tukiperhettä tarvitsevan lapsen, Familarin sosiaalityöntekijä Melanie Rajavaara kertoo.

Lue artikkeli loppuun täältä!

Talvi on poikkeustilasta huolimatta sujunut mukavasti ja yhteiset tekemiset sekä ryhmätoiminta tuovat kuntoutusarkeen sisältöä. Oivaltajat ryhmässä olemme sydäntalvella keskittyneet tunnetyöskentelyyn sekä voimavaralähtöisesti oman elämänkaaren tarkasteluun. Teimme ryhmässä voimaeläintestin sekä omat voimaeläimet. Helmikuussa kasasimme elämäni puu-taidenäyttelyn, jonka kokosimme yhdessä ryhmähuoneen seinälle. Elämäni puun tekemisessä oli tarkoituksena tarkastella omaa elämää, lisätä myötätuntoa itseään kohtaan sekä tutkia oman elämää siten, että havaitaan siinä olevat vahvuudet. Ryhmätoiminnassa tuemme nuorten luovaa ilmaisua sekä mielikuvituksen vapaata käyttöä. Jokaisesta puusta tuli erilainen, tekijänsä näköinen. Olemme ryhmässä yhteisesti keskustelleet myös kiitollisuudesta ja vahvistettu positiivista ajattelua erilaisten harjoitteiden kautta. Ryhmätoiminnassa kokoonnutaan ennen toiminnallista tekemistä fiilisrinkiin, jossa jaamme muille mitä hyvää kuluneessa päivässä on ollut, mitä hyvää minulle on tänään tapahtunut sekä annamme hyvää palautetta vieruskaverille. On tärkeää oppia sanomaan ääneen itsestään myönteisiä asioita ja yhtä merkityksellistä sen kuuleminen on myös toiselta. On ollut hienoa huomata, miten nuoret ovat kehittyneet ryhmätaidoissa. Ryhmässä suunnitellaan yhteisesti ohjelmaa, nuoret ovat innokkaana toimimassa vertaisohjaajina sekä yleinen ilmapiiri on ollut vapautunut sekä toinen toisiamme kannustava. 

Sosiaalipedagoginen hevostoiminta starttaa taas keväällä, jolloin pääsemme taas hevosen sekä heinän tuoksuun. Sitä ennen Green Care pro-opintoihin kuuluva yksilöllinen luonto-ohjaus on jatkunut. Yksilöohjaus jatkuu toukokuulle saakka, joten pääsemme keväisiinkin metsämaisemiin. Talvella olemme tehneet luontokävelyjä huolletuille metsäpoluille ja ohjattavan kanssa olemme keskittyneet tietoisuus sekä hengitysharjoituksen tekemiseen. Luonto-ohjauksella tavoitellaan elvyttävyyden, voimaantumisen sekä virkistymisen kokemuksia. Luonto-ohjauksen kautta pohditaan omaa luontosuhdetta ja keskitytään tekemään havintoja, miten metsä toimintaympäristönä voi tukea yksilön hyvinvointikokemuksien saamista. Luonto-ohjaus on aina tavoitteellista toimintaa, jossa yhteiset luontohetket suunnitellaan yhdessä ohjattavan kanssa. Olemme käyttäneet ohjauksessa metsä sekä meditaatiokortteja, joista ohjattava on saanut valita hetkeen sopivan harjoituksen. Mieleen painuvimpana esimerkkinä tästä eräs marraskuinen räntäsadepäivä, jolloin teimme puun halaus harjoituksen. Ohjattava koki, että harjoituksen tekemisen kautta passiivisten aistien käyttäminen aktivoitui ja hän pystyi sen hetkiset mieltä painavat asiat jättämään vahvan puun kannettavaksi. Nämä ovat ohjaajalle niitä kokemuksia, joiden kautta tunnetila luonto-ohjauksen hyödystä konkretisoituu. Sydäntalven luonto-ohjauksessa vierailimme myös Puijon tornin luontopolulla sinisen hetken aikaan.

Maaliskuussa teimme Oivaltajien kevättalven retken lähilaavulle. Laavualueen jäällä teimme pareittain luottamuskävelyn. Luottamuskävelyn tarkoituksena oli vahvistaa ryhmän keskinäistä luottamusta ja tukea kykyä heittäytyä uuteen. Nuoret kulkivat silmät suljettuna parin ohjauksessa kävellen, juoksuaskelin ja hangessa. Fiilisringissä keräsimme luottamuskävelyn tunnetilat ja nuorten palaute oli, miten turvalliseksi koettiin, kun toinen kulki vieressä hetkellä, kun et itse näe mitään. Tärkeäksi koettiin myös kuuntelutaidot ja parin rohkaisevat sanat, eli juurikin ne asiat, jotka meidän ryhmätoiminnan keskiössä ovat. Retkellä myös paistettiin makkaraa sekä vaahtokarkit iloisessa ilmapiirissä. Kiivettiin vielä päivän päätteeksi muutaman nuoren kanssa laavualueen lähistöllä olevan niemekkeen kärkeen ihastelemaan maisemia. Valokuvasta harrastava nuori pyysi saada ottaa ohjaajasta kuvia. Ohjeistuksena oli – hyppää korkealle ja kurota kohti taivasta. Näin se pitää tehdäkin; jalat maassa, mutta aina kurkottaa kohti korkeuksia. 

Mukavaa kevättä kaikille toivottaa Oivan ryhmäläiset ohjaajineen!

”Ensimmäinen tapaaminen Familarin kanssa.

Nyt se päivä koitti vihdoin! 

Familarin työntekijät Ninja ja Miia kävi meillä ja nyt viimeistään tiedän, että tästä tulee huikea matka. Tapaaminen oli tosi kiva ja saatiin paljon tietoa miten nyt asiat etenee. Me osallistutaan Jarin kanssa tukiperhe-koulutukseen joka maailman tilanteen takia pidetään etänä ja kun valmennus on käyty, ollaan valmiita ottamaan lapsia tänne. 

Me kerrottiin meidän ajatuksia ja omia fiiliksiä millaisia muksuja meille tänne voisi sopia ja niiden pohjalta meille aletaan etsiä sopivaa perhettä joita päästään auttamaan arjesssa jaksamisessa. Tarkoitus on nyt alkuun tosiaan se, että meille tulisi 1-3 noin 8-16-vuotiasta sisarusta aina yhdeksi viikonlopuksi kuukaudessa. Sopimus tehdään periaatteessa vuodeksi, mutta ihan kaiken suhteen ollaan joustavia puolin ja toisin. Mitään ei tehdä pakosta ja jos tuntuu että homma ei toimi, niin sithän me vaan keskustellaan ja pohditaan miten jatketaan. Ja juurikin se avoimuus ja toisten kunnioittaminen on asia mistä mä tykkään, luottamus suuntaan ja toiseen auttaa siinä että asiat etenee hyvin ja kaikilla on hyvä fiilis.. Ja jos tuntuu että homma sujuu, niin on mahdollista ottaa toinenkin viikonloppu kuukaudesta tähän tarkoitukseen. Sanoinko jo että hitto mä oon innoissani! Tää kaikki on niin mun juttu <3 

Edelliset kirjoitukset olen tosiaan kirjottanut viime viikolla, mutta nyt tuntuu että ollaan jo paljon pidemmällä kaiken suhteen. Tai asia ehkä tuli todellisemmaksi kun allekirjoitettiin paperit ja ihan oikeesti meille aletaan etsii sopivia lapsia 🙂 

En muista kerroinko tarkemmin, että miksi valittiin juuri Familar. Laitettiin siis neljään paikkaan viestiä, kahdesta ei vastattu ollenkaan, yhdestä tuli jotenkin todella tyly ja ei houkutteleva vastaus mutta Familarista tuli heti ekasta sähköpostista alkaen fiilis että tää on meidän paikka, puhelu Ninjan kanssa vahvisti fiilistä ja tämän aamuinen tapaaminen sinetöi sen, että tällä porukalla me saadaan hyviä juttuja aikaiseksi. 

Mun mielestä elämässä yks parhaita asioita on toisten auttaminen ja ihmiset jotka haluaa tehdä sitä työkseen, ei voi olla pahoja. Sen huomasi, että Ninja ja Miia tekee tätä sydämestä ja hyvällä fiiliksellä. Ihan niinkuin mekin! Ollaan täysillä mukana tässä kumpikin Jarin kanssa ja lapset myös. Rasmus kysy jo tänään, että tuleeko meille ne lapset jo nyt heti. Vähän joudutaan vielä odottamaan, mutta aivan super siistiä millaiselle matkalle me päästään koko perhe. 

Ton tapaamisen jälkeen jäin taas pohtimaan meidän elämää. Tajusin, että me ollaan kyllä niin hemmetin hyvä tiimi Jarin kanssa. On ylämäkiä ja on alamäkiä, mutta silti musta tuntuu aina vaan vahvemmin ja vahvemmin, että tälläistä elämän pitää olla. Mun elämän siis. Mulle tää meidän koko juttu on niin tärkeä voimavara, että en parempaa keksisi. Me ollaan oltu 14 vuotta yhdessä ja edelleen tuntuu, että rakastan vaan enemmän ja enemmän joka päivä. Rakastan kun me saadaan kasvaa ja oppia yhdessä, kokea asioita yhdessä ja toteuttaa unelmiamme yhdessä. Täytyy kiittää sitä 22-vuotiasta Kataa, joka lähti suinpäin suhteeseen miehen kanssa, jonka myötä siitä 22-vuotiaasta Katasta tuli myös äitipuoli. Se oli paras päätös ikinä.”

Pääset seurailemaan perheen matkaa Familarin tukiperheeksi täältä!

Haluamme, että jokainen lapsi sijaishuollossa kokee olevansa arvostettu ja rakastettu ja näkee maailman täynnä mahdollisuuksia. Me näemme valtavasti potentiaalia jokaisessa lapsessa ja nuoressa. Haluamme olla omalta osaltamme vaikuttamassa turvalliseen kasvuun ja luoda ympäristön, jossa jokainen saa olla ainutlaatuinen oma itsensä.

Mahtavaa vuoden 2021 Care Dayta!