Tukiperheessä eletään tavallista arkea – Tukivanhemmuus antaa eväitä omaankin elämään 20.4.2021 – Ajattelin, että soittaako joku puhelinkauppias, mutta eipä siellä myytykään mitään, vaan kysyttiin, haluaisimmeko alkaa tukiperheeksi. Oli helppo tehdä ratkaisu, kun olin asiaa jo pitempään miettinyt. Nyt Villellä ja Ellalla käy kerran kuukaudessa viikonlopun ajan veljespari, jotka ovat 8 ja 10-vuotiaat. Tukiperheen vanhemmilla ei ole yhteisiä lapsia, mutta Villen kolmivuotias tytär sattuu aina silloin tällöin paikalle samaan aikaan veljesparin kanssa. Loma-aikoina pojat saattavat olla perheessä hieman pidemmän aikaa kerrallaan. – On niin hienoa huomata, miten kolmikko tulee hyvin toimeen keskenään ikäerosta huolimatta. Pojat haluavat näyttää hyvää esimerkkiä pienemmälleen, Ville Seppänen kertoo ylpeyttä äänessään. Jääliläisperheessä tehdään tukiperhelastenkin kanssa aivan arkisia asioita. Usein laitetaan ruokaa yhdessä, leivotaan, siivoillaan, pelaillaan ja leikitään. Pojat tahtovat mukaan moneen työhön ja ovat reippaina tarttumassa toimeen. – Olen itse aina ollut sellainen pärinätyyppi, joten olen poikien kanssa käynyt muun muassa ajelemassa moottorikelkalla. Pihalla on rakennettu majaa, on käyty pilkillä ja tehty paljon pieniä juttuja, joita ei poikien kotiarjessa välttämättä ole, Ville kertoo. Arkisten asioiden lisäksi tukiperheessä voidaan puuhata vähän jotain erilaista, kuten käydä elokuvissa tai leikkipuistossa tai kaupoissa kiertelemässä. Tosin korona-aika on rajoittanut näitä hiukan vähemmäksi. Tukiperheistä on kaiken aikaa kova pula ja pitkittynyt koronan aiheuttama poikkeustilanne on lisännyt lapsiperheiden arjen kuormittavuutta. Se näkyy jo nyt selvästi myös tukiperheiden tarpeessa. – Useissa kunnissa lapset jonottavat pitkiäkin aikoja tukiperheeseen pääsyä. Oulun alueella on onneksi useita eri toimijoita, joille kaupunki voi ohjata tukiperhettä tarvitsevan lapsen, Familarin sosiaalityöntekijä Melanie Rajavaara kertoo. Lue artikkeli loppuun täältä!
Terveiset Kuntoutuskoti Oivasta 22.3.2021 Talvi on poikkeustilasta huolimatta sujunut mukavasti ja yhteiset tekemiset sekä ryhmätoiminta tuovat kuntoutusarkeen sisältöä. Oivaltajat ryhmässä olemme sydäntalvella keskittyneet tunnetyöskentelyyn sekä voimavaralähtöisesti oman elämänkaaren tarkasteluun. Teimme ryhmässä voimaeläintestin sekä omat voimaeläimet. Helmikuussa kasasimme elämäni puu-taidenäyttelyn, jonka kokosimme yhdessä ryhmähuoneen seinälle. Elämäni puun tekemisessä oli tarkoituksena tarkastella omaa elämää, lisätä myötätuntoa itseään kohtaan sekä tutkia oman elämää siten, että havaitaan siinä olevat vahvuudet. Ryhmätoiminnassa tuemme nuorten luovaa ilmaisua sekä mielikuvituksen vapaata käyttöä. Jokaisesta puusta tuli erilainen, tekijänsä näköinen. Olemme ryhmässä yhteisesti keskustelleet myös kiitollisuudesta ja vahvistettu positiivista ajattelua erilaisten harjoitteiden kautta. Ryhmätoiminnassa kokoonnutaan ennen toiminnallista tekemistä fiilisrinkiin, jossa jaamme muille mitä hyvää kuluneessa päivässä on ollut, mitä hyvää minulle on tänään tapahtunut sekä annamme hyvää palautetta vieruskaverille. On tärkeää oppia sanomaan ääneen itsestään myönteisiä asioita ja yhtä merkityksellistä sen kuuleminen on myös toiselta. On ollut hienoa huomata, miten nuoret ovat kehittyneet ryhmätaidoissa. Ryhmässä suunnitellaan yhteisesti ohjelmaa, nuoret ovat innokkaana toimimassa vertaisohjaajina sekä yleinen ilmapiiri on ollut vapautunut sekä toinen toisiamme kannustava. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta starttaa taas keväällä, jolloin pääsemme taas hevosen sekä heinän tuoksuun. Sitä ennen Green Care pro-opintoihin kuuluva yksilöllinen luonto-ohjaus on jatkunut. Yksilöohjaus jatkuu toukokuulle saakka, joten pääsemme keväisiinkin metsämaisemiin. Talvella olemme tehneet luontokävelyjä huolletuille metsäpoluille ja ohjattavan kanssa olemme keskittyneet tietoisuus sekä hengitysharjoituksen tekemiseen. Luonto-ohjauksella tavoitellaan elvyttävyyden, voimaantumisen sekä virkistymisen kokemuksia. Luonto-ohjauksen kautta pohditaan omaa luontosuhdetta ja keskitytään tekemään havintoja, miten metsä toimintaympäristönä voi tukea yksilön hyvinvointikokemuksien saamista. Luonto-ohjaus on aina tavoitteellista toimintaa, jossa yhteiset luontohetket suunnitellaan yhdessä ohjattavan kanssa. Olemme käyttäneet ohjauksessa metsä sekä meditaatiokortteja, joista ohjattava on saanut valita hetkeen sopivan harjoituksen. Mieleen painuvimpana esimerkkinä tästä eräs marraskuinen räntäsadepäivä, jolloin teimme puun halaus harjoituksen. Ohjattava koki, että harjoituksen tekemisen kautta passiivisten aistien käyttäminen aktivoitui ja hän pystyi sen hetkiset mieltä painavat asiat jättämään vahvan puun kannettavaksi. Nämä ovat ohjaajalle niitä kokemuksia, joiden kautta tunnetila luonto-ohjauksen hyödystä konkretisoituu. Sydäntalven luonto-ohjauksessa vierailimme myös Puijon tornin luontopolulla sinisen hetken aikaan. Maaliskuussa teimme Oivaltajien kevättalven retken lähilaavulle. Laavualueen jäällä teimme pareittain luottamuskävelyn. Luottamuskävelyn tarkoituksena oli vahvistaa ryhmän keskinäistä luottamusta ja tukea kykyä heittäytyä uuteen. Nuoret kulkivat silmät suljettuna parin ohjauksessa kävellen, juoksuaskelin ja hangessa. Fiilisringissä keräsimme luottamuskävelyn tunnetilat ja nuorten palaute oli, miten turvalliseksi koettiin, kun toinen kulki vieressä hetkellä, kun et itse näe mitään. Tärkeäksi koettiin myös kuuntelutaidot ja parin rohkaisevat sanat, eli juurikin ne asiat, jotka meidän ryhmätoiminnan keskiössä ovat. Retkellä myös paistettiin makkaraa sekä vaahtokarkit iloisessa ilmapiirissä. Kiivettiin vielä päivän päätteeksi muutaman nuoren kanssa laavualueen lähistöllä olevan niemekkeen kärkeen ihastelemaan maisemia. Valokuvasta harrastava nuori pyysi saada ottaa ohjaajasta kuvia. Ohjeistuksena oli – hyppää korkealle ja kurota kohti taivasta. Näin se pitää tehdäkin; jalat maassa, mutta aina kurkottaa kohti korkeuksia. Mukavaa kevättä kaikille toivottaa Oivan ryhmäläiset ohjaajineen!
Tukiperheen äidin tarina 4.3.2021 ”Ensimmäinen tapaaminen Familarin kanssa. Nyt se päivä koitti vihdoin! Familarin työntekijät Ninja ja Miia kävi meillä ja nyt viimeistään tiedän, että tästä tulee huikea matka. Tapaaminen oli tosi kiva ja saatiin paljon tietoa miten nyt asiat etenee. Me osallistutaan Jarin kanssa tukiperhe-koulutukseen joka maailman tilanteen takia pidetään etänä ja kun valmennus on käyty, ollaan valmiita ottamaan lapsia tänne. Me kerrottiin meidän ajatuksia ja omia fiiliksiä millaisia muksuja meille tänne voisi sopia ja niiden pohjalta meille aletaan etsiä sopivaa perhettä joita päästään auttamaan arjesssa jaksamisessa. Tarkoitus on nyt alkuun tosiaan se, että meille tulisi 1-3 noin 8-16-vuotiasta sisarusta aina yhdeksi viikonlopuksi kuukaudessa. Sopimus tehdään periaatteessa vuodeksi, mutta ihan kaiken suhteen ollaan joustavia puolin ja toisin. Mitään ei tehdä pakosta ja jos tuntuu että homma ei toimi, niin sithän me vaan keskustellaan ja pohditaan miten jatketaan. Ja juurikin se avoimuus ja toisten kunnioittaminen on asia mistä mä tykkään, luottamus suuntaan ja toiseen auttaa siinä että asiat etenee hyvin ja kaikilla on hyvä fiilis.. Ja jos tuntuu että homma sujuu, niin on mahdollista ottaa toinenkin viikonloppu kuukaudesta tähän tarkoitukseen. Sanoinko jo että hitto mä oon innoissani! Tää kaikki on niin mun juttu <3 Edelliset kirjoitukset olen tosiaan kirjottanut viime viikolla, mutta nyt tuntuu että ollaan jo paljon pidemmällä kaiken suhteen. Tai asia ehkä tuli todellisemmaksi kun allekirjoitettiin paperit ja ihan oikeesti meille aletaan etsii sopivia lapsia 🙂 En muista kerroinko tarkemmin, että miksi valittiin juuri Familar. Laitettiin siis neljään paikkaan viestiä, kahdesta ei vastattu ollenkaan, yhdestä tuli jotenkin todella tyly ja ei houkutteleva vastaus mutta Familarista tuli heti ekasta sähköpostista alkaen fiilis että tää on meidän paikka, puhelu Ninjan kanssa vahvisti fiilistä ja tämän aamuinen tapaaminen sinetöi sen, että tällä porukalla me saadaan hyviä juttuja aikaiseksi. Mun mielestä elämässä yks parhaita asioita on toisten auttaminen ja ihmiset jotka haluaa tehdä sitä työkseen, ei voi olla pahoja. Sen huomasi, että Ninja ja Miia tekee tätä sydämestä ja hyvällä fiiliksellä. Ihan niinkuin mekin! Ollaan täysillä mukana tässä kumpikin Jarin kanssa ja lapset myös. Rasmus kysy jo tänään, että tuleeko meille ne lapset jo nyt heti. Vähän joudutaan vielä odottamaan, mutta aivan super siistiä millaiselle matkalle me päästään koko perhe. Ton tapaamisen jälkeen jäin taas pohtimaan meidän elämää. Tajusin, että me ollaan kyllä niin hemmetin hyvä tiimi Jarin kanssa. On ylämäkiä ja on alamäkiä, mutta silti musta tuntuu aina vaan vahvemmin ja vahvemmin, että tälläistä elämän pitää olla. Mun elämän siis. Mulle tää meidän koko juttu on niin tärkeä voimavara, että en parempaa keksisi. Me ollaan oltu 14 vuotta yhdessä ja edelleen tuntuu, että rakastan vaan enemmän ja enemmän joka päivä. Rakastan kun me saadaan kasvaa ja oppia yhdessä, kokea asioita yhdessä ja toteuttaa unelmiamme yhdessä. Täytyy kiittää sitä 22-vuotiasta Kataa, joka lähti suinpäin suhteeseen miehen kanssa, jonka myötä siitä 22-vuotiaasta Katasta tuli myös äitipuoli. Se oli paras päätös ikinä.” Pääset seurailemaan perheen matkaa Familarin tukiperheeksi täältä!
Care Day on yksi Familarin tärkeimmistä juhlapäivistä! 26.2.2021 Haluamme, että jokainen lapsi sijaishuollossa kokee olevansa arvostettu ja rakastettu ja näkee maailman täynnä mahdollisuuksia. Me näemme valtavasti potentiaalia jokaisessa lapsessa ja nuoressa. Haluamme olla omalta osaltamme vaikuttamassa turvalliseen kasvuun ja luoda ympäristön, jossa jokainen saa olla ainutlaatuinen oma itsensä. Mahtavaa vuoden 2021 Care Dayta!
Oletko jo lukenut Tehy-lehden juttua Familar Aurasta? 10.12.2020 Artikkeli kertoo lastensuojelussa työskentelevien terveydenhuollon- ja mielenterveyden ammattilaisten työstä. Erittäin vahva lukusuositus. Lue artikkeli tästä
ONNEA PETRI, VUODEN ISÄ 2020 18.11.2020 Hyvää Lasten oikeuksien viikkoa! Tämä vuosi onkin aivan erityinen, sillä Lasten oikeuksien päivä 20.11. on tänä vuonna Suomessa ensimmäisen kerran virallinen liputuspäivä. Tämän vuoden teemana on lapsen oikeus tulevaisuuteen. Lapsen oikeudet mielessämme kävimme perjantaina 13.11. lounastamassa siilinjärveläisen Petri Hartikaisen sekä hänen sijaislapsensa kanssa. Ennen lounasta muistimme Vuoden isää Familarin solmioneulalla. Vuoden isä Petri on yksi kolmesta tämän vuosittaisen tunnustuksen saaneesta isästä, jotka ovat esimerkillään ja toiminnallaan edistäneet isyyden erityistä huomaamista. Sosiaali- ja terveysministeriö perustelee valintaa: “Petri Hartikainen edustaa turvallista ja vastuullista isyyttä. Hän on omalla esimerkillään murtanut perinteisiä ennakkokäsityksiä perheestä ja isyydestä ja toiminnallaan edistänyt miesten itsenäistä sijaisvanhemmuutta. Perhehoitajana työskentelevä Hartikainen on toiminut sijaisisänä ja ainoana vanhempana viidelle lapselle. Tällä hetkellä hän on sijaisisä erityislapselle. Hartikainen vaikuttaa aktiivisesti verkostoissa ja järjestöissä ja tekee yhteistyötä eri toimijoiden kanssa lasten edun hyväksi.” Tähän voimme me kaikki Petriä tuntevat yhtyä sydämestämme. Mitä Petrille merkitsevät lapsen oikeudet? Petri kertoo, että ennen kaikkea lapsella tulee olla oikeus ilmaista oma mielipiteensä. Tiedän, että tämä ei ole mitään kaunopuhetta, vaan sydämestä tullut ja arjessa näkyvä ajatus. Petrin arvoihin kuuluu jokaisen ihmisen oikeus olla oma itsensä, esittää näkemyksensä ja saada elää oman näköistänsä elämää. Petri ottaa oman sijaislapsensa mukaan kaikkeen mahdolliseen arjen touhuun, mihin lapsi suinkin haluaa lähteä. Lapsi ei ole este aktiiviselle elämälle, vaan elämän voi rakentaa niin, että lapsi voi olla mukana kaikessa ja hänestä voi olla ylpeä juuri sellaisena kuin hän on. “Kyllä se on aivan mahtava tyyppi”, “on Petri todennut monta kertaa sijaislapsestaan, joka ei aina toimi niin kuin ympäristö odottaa. Jokaisessa lapsessa on paljon hyvää ja vahvuuksia, joita ei näe kuin silloin, kun aidosti kohtaa ja kuuntelee jokaisessa hetkessä. Mitä sitten merkitsee lapsen oikeus tulevaisuuteen? Petrin mielestä jokaisen tulee saada valita oma tiensä, ja hän tukee sijaislapsiaan oman arvokkaan elämänpolun rakentamisessa. Petri pysyy sijaislastensa elämässä niin kauan kuin he tarvitsevat tai haluavat. Hänen luonaan tällä hetkellä asuva sijaislapsi tulee tarvitsemaan tukea koko elämänsä ajan, ja Petri tuumaakin, että he voivat hyvinkin elää yhdessä vaikka kymmeniä vuosia. Petri on palkintonsa ansainnut. Petrin arkea läheltä seuranneena ajattelen, että myyttejä murtava sijaisvanhemmuus vaatii hyvää itsetuntoa, rohkeutta olla oma itsensä ja kykyä nähdä lapsen yksilölliset tarpeet. Petri nauttii elämän pienistä hetkistä, ja hänen savolaisen leppoisa huumorinsa saa meille kaikille hymyn huulille. Palkinto isyydestä tulee joka päivä. Kun näkee, että lapsella on hyvä olla, tietää, että on tehnyt lapsen kanssa juuri ne oikeat asiat. Kiitämme yhteistyöstä kaikkia Petrin tukena olevia tahoja, erityisesti Pohjois-Savon lastensuojelun kehittämisyksikköä sekä sosiaalityöntekijä Tuomo Mattilaa. Minna Jauhiainen, sosiaalityöntekijä, Familar perhehoito Itä-Suomi
Jokainen nuori on arvokas omana itsenään – myös sijaishuollossa 9.9.2020 Helsinki Pride -viikko nostaa taas esiin tärkeitä yhdenvertaisuuteen, tasa-arvoon ja omaan seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä. Samoja kysymyksiä pohditaan myös Familarin lastensuojelupalvelujen arjessa. Nuoret nostavat nykyään melko paljonkin esiin seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä. Näitä ovat esimerkiksi oma seksuaalinen suuntautuminen – mitä se tarkoittaa ja mistä kaikesta voi pitää? Kuka määrittää rajat ja miten oppia huomaamaan omat rajat? Voinko olla sellainen, kuin koen olevani?, kertoo pienryhmäkoti Havumäen yksikönjohtaja Johanna Miettinen. Miettisen mukaan kysymykset ovat muuttuneet vuosien saatossa, ja nuoret tuntuvat olevan entistä avoimempia. Sateenkaarisymbolit ovat lisääntyneet sisustuksissa, joko oman seksuaalisuuden tai avoimen ja suvaitsevaisen ajatusmaailman merkkinä. Nuoret tuovat ajatuksiaan ihailtavan rohkeasti esiin, ja luottavat yksiköiden aikuisiin paljon puhuessaan itselleen kipeistäkin asioista, Miettinen toteaa. Toisinaan epävarmuus ja huolet omasta seksuaalisuudesta voivat näyttäytyä nuoren aggressiivisena, holtittomana tai jopa itsetuhoisena käytöksenä. Seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät teemat avautuvat joskus myös esimerkiksi ”homottelusta” tai korostuneesta homofobisesta käytöksestä keskusteltaessa. Tällöin voi käydä ilmi, että nuori pohtii seksuaalisuuteen ja hyväksytyksi tulemiseen liittyviä teemoja, kuvailee pienryhmäkoti Himan vastaava ohjaaja Laura Kosonen.Keskustelua nuorten kanssa käydään paljon paitsi suoraan seksuaalisuuteen, myös puhtaasti tasa-arvoon ja itsemääräämisoikeuteen liittyen, Kosonen täydentää. Luottamuksellinen omaohjaajasuhde tärkeä perusta Hyvä ja luottamuksellinen omaohjaajasuhde on paras perusta nuorta askarruttavista asioista puhumiselle, niin seksuaalisen suuntautumisen kysymyksissä kuin muissakin kasvun ja kehityksen asioissa. Erityisen tärkeää on edetä keskusteluissa nuoren omaan tahtiin. Aikuisten on tärkeää osoittaa aitoa kiinnostusta ja luottaa nuoren asiantuntijuuteen omasta itsestään. Samalla aikuisten on tärkeä olla tukena ja tuoda ohjausta esimerkiksi tiedonhankinnan väyliin sekä mahdollisiin tukiryhmiin, sanoo Kosonen.Valmiita vastauksia aikuisilla ei tarvitse olla. Nuorta tukee paljon myös yhdessä aikuisen kanssa asioiden ihmettely ja tiedon etsiminen. Aikuinenkin voi sanoa, ettei tiedä, ja on uuden asian äärellä, pohtii Johanna Miettinen. ”Sosiaalisen median mahti on valtava”Nuorten seksuaaliseen identiteettiin liittyvät kysymykset nousevat esiin usein kouluissa, verkostoyhteistyössä ja myös nuoren kavereiden keskuudessa. Seksuaalivähemmistöjen esilletuonti sekä hyväksyvämpi ja sallivampi ilmapiiri yhteiskunnassa ovat vaikuttaneet nuoriin positiivisesti. Esimerkiksi sosiaalisen median mahti on valtava, ja monet somevaikuttajat antavat voimaa seksuaalisuutensa kanssa kipuileville nuorille. Myös tukiverkostojen löytäminen on nykyisin helppoa. Jaetut kokemukset auttavat nuoria ymmärtämään, etteivät he ole yksin asioidensa kanssa, sanoo Kosonen. Lopuksi Laura Kosonen ja Johanna Miettinen lähettävät terveisensä omaa seksuaalisuuttansa pohtiville nuorille. Tsemppiviesti on selkeä: omaa seksuaalisuutta on tärkeä miettiä, mutta asioiden kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Kysy, ihmettele, kirjoita päiväkirjaa tai lähetä vaikka sähköpostia aikuiselle ihan mistä tahansa asiasta. Älä anna muiden mielipiteiden vaikuttaa – ole sinä! Muista, että kaikki ovat ihan parhaita omana itsenään! Familar on yksi Suomen suurimmista lastensuojelupalveluiden tuottajista. Me kohtaamme päivittäin satoja lapsia, nuoria ja perheitä. Pride-viikolla haluamme muistuttaa, että jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus kasvaa ja tulla hyväksytyksi juuri sellaisena kuin hän on.
TIEDOTE: Saviston koti Oy yhdistyy osaksi Familaria 2.9.2020 Saviston koti Oy on vuonna 2001 perustettu nuorten päihdekuntoutukseen erikoistunut lastensuojelun sijaishuoltopalveluja tuottava yritys. Saviston koti Oy toimii Kouvolassa kolmessa eri toimipisteessä: Anjalassa, Raussilassa ja Savistolla. Toimipaikoissa tarjotaan pysäytys- ja arviointiosastotyöskentelyä kolmella seitsenpaikkaisella osastolla. Vakauttavan hoidon seitsenpaikkaisia osastoja on yhteensä neljä. Saviston koti Oy työllistää yhteensä n. 80 sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaista. Osakekauppa ei vaikuta asiakkaisiin tai sopimuksiin ja palveluiden tuottaminen jatkuu tutun henkilöstön toimesta. Saviston palvelutuotannon johtamisesta vastaa Samuli Juutilainen, jonka on toiminut yhtiössä vuodesta 2015 alkaen. Saviston koti Oy:n yrittäjinä toimineet Teemu Koskinen ja Mikko Rantalainen jäävät siirtymävaiheen jälkeen pois hallinnollisista tehtävistään. ”Saviston kodin henkilöstöllä on Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen laaja kokemus ja osaaminen päihteillä oireilevien nuorten hoidossa ja kuntouttavassa sijaishuollossa. Olemme nähneet viime vuosina kasvavaa tarvetta erityisesti tälle osaamiselle, joten Saviston mukaan saaminen Familarin palveluverkostoon auttaa meitä vastaamaan entistä paremmin kysyntään jatkossa”, toteaa Familarin toimitusjohtaja Harri Pomell. ”Tavoitteenamme on jatkossa kehittää ja laajentaa päihdeosaamista vaativia lastensuojelupalveluita, joilla voidaan vastata nuorten ja perheiden haasteisiin. Uskomme, että voimme hyödyntää tässä työssä Saviston hoitomalleja ja henkilöstön osaamista”, jatkaa Pomell. ”Familarin moderni toiminnanohjaus, palveluverkoston tuki ja laaja kokemus lastensuojelun kentästä antavat Saviston kodille tarvittavan tuen, jolla taataan jatkossakin nuorten päihdehoidon edelläkävijän maine”, kommentoi Saviston yrittäjänä 14 vuotta työskennellyt Teemu Koskinen. Saviston koti Oy:n toinen yrittäjä Mikko Rantalainen toteaa seuraavasti: ”Familar alan johtavana toimijana tuo konseptiimme toimivat taustaprosessit ja hyväksi havaittuja käytäntöjä. Nämä yhdistettynä Saviston kodin konseptiin ja osaamisen luovat entistä vahvemman kokonaisuuden, joka pystyy jatkossa tarjoamaan Suomen laadukkaimmat päihdekuntoutuksen palvelut lastensuojelukontekstissa”.
Green Caresta tuli osa arkea 10.8.2020 Suomen luonto, metsät, vesistöt sekä kaupunkien viheralueet tarjoavat erinomaisia mahdollisuuksia luonnossa tapahtuvaan virkistymiseen, rentoutumiseen ja elpymisen sekä voimaantumisen kokemuksiin. Vihertäjät ryhmän tavoitteena on nuorten oman luontosuhteen pohtiminen ja sen syventäminen, nuorten terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, vuorovaikutustilanteiden harjoitteleminen, osallisuuden kokemukset ja yhteiseksi ryhmän tavoitteeksi asetimme rentoutumisen tunteen löytämisen. Vihertäjissä olemme kesän aikana tehneet metsäkävelyjä, pohtineet omaa luontosuhdettamme mielenmaisema työskentelyn kautta, tehneet metsäkorttien avulla rentoutumisharjoituksia, jutelleet vesistön ääressä luonnon merkityksestä omassa arjessamme, tehneet läsnäoloharjoituksia sekä yhdessä keränneet nokkosia, joista teimme lettuja metsäretken jälkeen. Green Care opintoihin kuului keskeisesti luonnosta saatujen hyvinvointivaikutuksien mittaaminen. Laadin luontokuvista tehdyn fiilismittarin, joka on ollut käytössä ennen ja jälkeen ryhmäkertojen. Havaintonani oli, että jokaisen ryhmäläisen tunnetila ja kokonaisvaltainen fiilis on parantunut Vihertäjien ryhmäkertojen jälkeen. Tästä innostuneena jatkamme Vihertäjien toimintaa Oivassa myös syksyllä sekä pienryhmä että yksilötyössä. Vihertäjät ryhmää suunnitellaan aina yhteistyössä nuorten kanssa ja osallisuuden kokemuksen saaminen onkin ryhmän toiminnan perusta. Luontohetkissä kokemuksien jakaminen, hiljentyminen rauhoittavassa ympäristössä, päässä virtaavien ajatuksien katkaiseminen, ympäristön havaitseminen sekä luontoliikkumisen kautta tapahtuva fyysisen toimintakyvyn parantuminen on Vihertäjien toiminnan tavoitteena. Juttelemme ryhmässä myös ekologisesta ajattelutavasta ja olen ilokseni huomannut, miten tietoisia nuoret ympäristöasioista ovat. Ryhmä päätti, että syksyllä pidämme ympäristö teemapäivää ja jalkaudumme siistimään kaupunkialueemme viheralueita, näin omalta osaltamme annamme luonnolle jotain takaisin. Luonnon läheisyys lisää onnellisuutta. Luonnon näkeminen, kokeminen ja luonnossa tehtävä aktiivinen tekeminen lisää monin eri tavoin hyvinvointia ja luonnon avulla suhde omaan itseen ja muihin ihmisiin koetaan myönteisempänä. Näiden ajatuksien kautta on hyvä jatkaa Vihertäjän toimintaa myös tulevana syksynä sekä talvena nauttien vaihtuvista vuodenajoista. Hyvää loppukesää kuntoutuskoti Oivasta! Jenni Hokkanen, ohjaaja, Kuntoutuskoti Oiva, Kuopio Kuntoutusohjaaja/sosionomi
Kesäretki Maakallan saareen 6.8.2020 Jussilan nuoret ja aikuiset tekivät kesäretken Perämerellä sijaitsevaan Maakallan saareen. Matkaa taitettiin komealla Kaljaasi Ansiolla. Mahtava reissu ?? Jussilan porukka toivottaa kaikille hyvää kesän jatkoa ??