Kesä on alkanut lämpimänä ja kauniita päiviä olemme hyödyntäneet luonnossa liikkuen sekä sosiaalipedagogisen hevostoiminnan pienryhmän toiminnalla. Green Caren periaatteisiin perustuva luontotoiminta on jäänyt pysyväksi osaksi Oivan kuntoutuksellista arkea. Luontoliikkumista olemme toteuttaneet Green Caren yksilöohjauksena, ryhmätoiminnan sisällä sekä kohdennettuna pienryhmän aktiivisena patikointina. Keskeistä luontotoiminnallemme ovat olleet luontosuhteen tunnistaminen, luonnon elvyttävyyden kokemukset, osallisuus sekä arkiliikunnan lisääminen. Luontotoiminta keskittyy voimavarojen sekä yksilön kokemusmaailman rikastamisen ympärille ja toiminnassa keskeistä onkin, että kaikki luontoon suuntautuva tekeminen tukee onnistumisen, elpymisen sekä elämyksellisyyden kokemuksia. Luontotoiminnassa olemme konkretisoineet tavoitteemme erilaisten rentoutumisen, hiljentymisen sekä mielenmaisema harjoitteiden kautta ja pyrkineet tietoisesti keskittymään luonnon aistimaailmaan sekä rauhoittavaan ympäristöön. Nuoret ovat myös toteuttaneet omia ohjaushetkiään ja kesän retkillä olemmekin harjoitelleet improvisaatiota sekä voimaannuttavaa valokuvausta. Nuorille ohjauskokemukset ovat tuoneet rohkeutta sekä onnistumisen kokemuksia ja nämä ovatkin arvokkaita hetkiä nuoren kuntoutuspolulla lisäten uskoa omaan tekemiseen. Luonto sekä ryhmätoiminta on myös hionut nuoria yhtenäiseksi porukaksi, jossa kaikkia kannustetaan. Ilmapiiri luontoretkillä on ollut vapautunut sekä rento. Ohjaajina voimmekin todeta, että luonto on tosiaan meitä ihmisiä yhdistävä tekijä. Luontoretkillä emme ole ohjaajia ja nuoria vaan yhtenäinen porukka, joka nauttii luontoympäristöstä ja yhteisistä hetkistä.

Green Careen perustuvaa yksilöohjausta olemme kehitelleet pilottikokeiluna noin vuoden ajan. Yksilöohjaus on intensiivinen sekä yksilöllinen ohjauskokonaisuus, jossa nuoren kanssa keskitytään lisäämään kokonaisvaltaista toimintakykyä ja tunnistamaan luontotoiminnan kautta oman hyvinvoinnin osa-alueita sekä itsetuntemusta. Yksilöohjaus suunnitellaan ja toteutetaan nuoren kanssa yhteistyössä aina kokonaistavoitteiden asettamisesta toiminnan loppupalautteeseen saakka.  Yksilöohjaukseen osallistumisestaan nuori saa itselleen myös erillisen todistuksen. Green Care yksilöohjaus sekä syvällisempi ohjauksellinen luontotoiminta liittyy Oivan ohjaajan Green Care Pro korkea-asteen koulutuskokonaisuuteen.

Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan pienryhmä puolestaan aloitteli toimintaansa toukokuussa. Hevostoiminta on ollut Oivassa suosittua ja sarjassaan jo viides hevostoiminnan pienryhmä. Hevostoiminnan aktiivisen tekemisen lisäksi olemme keskittyneet kehomme tuntemuksiin, rauhoittumiseen, rentoutumiseen sekä vuorovaikutussuhteen luomiseen hevosen kanssa. Hevosen reagointi sekä läsnäolo toimii hyvänä peilinä meidän omille ajatuksillemme sekä tunteille. Hevosryhmä on yhdessä tekemistä ja nuoret mukavasti jakavat vastuutehtävät sekä sopivat keskenään esimerkiksi ratsastusvuorot. Hevostoiminta itsessään sijoittuu kauniiseen maalaismaisemaan,  jossa itse luontoympäristö tukee hetkeen pysähtymistä sekä eläimistä ja luonnon äänistä nauttimista. 
Nautitaan Suomen kauniista kesästä ja kerätään varastoon aurinkoa syksyä varten! 

”Hei. Olen Ninja Kämäräinen ja toimin sijaishuollon erityisyksikkö Jussin kotien psykiatrisena sairaanhoitajana täällä Oulussa, Haukiputaalla. Jussin kodeilla olen viihtynyt reilun kolmen vuoden ajan.

Meillä Jussin kodeilla työyhteisö on keskeisin työviihtyvyyttä luova tekijä. Ilmapiiri työyhteisössä on hyvä ja se koostuu hyvästä huumorista, ammatillisuudesta ja toisten auttamisesta. Meillä opitaan toisilta, autetaan ja kysellään, sekä mietitään yhdessä ratkaisuja. Meillä ei tarvitse jäädä yksin pähkäilemään!

Minulle työntekijänä on tärkeää ammatillinen haaste ja ammattitaitoni kehittäminen. Jussin kodeilla voin tehdä ammattitaitoani vastaavaa työtä ja saan kehittyä siinä. Tavoitteinani on tukea nuoria ja heidän perheitään ja saavuttaa luottamus heidän kanssaan. Onnistumisia ovat ne hetket, jossa asiakkaiden aikaisemmat huonot kokemukset auttamistyöstä vaihtuvat positiivisiin kokemuksiin. Luottamuksen avulla saadaan nuori ajattelemaan oman toiminnan vaikutusta ja parantamaan hyvinvointia. Työnkuvaani kuuluu myös yksikön ART-ryhmistä vastaaminen ja niiden koordinointi. On ollut mukava nähdä menetelmän positiivinen vaikutus nuorissa!

Työvuoroihin voin itse vaikuttaa ja hyvällä suunnittelulla on merkitystä työssä jaksamiselle vuorotyössä. Kun lisätään työantajan laadukas ja nopea työterveyshuolto (Digiklinikalle iso plussa) ja henkilöstöedut, niin niiden avulla voin hoitaa omaa hyvinvointiani helposti. Familar on näiden palveluiden osalta varmasti yksi parhaista työnantajista!”

Ammatillisuus ja työnkuva
– Riittävän haastava työ, tässä yksikössä haastava asiakaskunta
– Työtehtävä vastaa hyvin omaa koulutusta ja ammatillista taustaa, pitää kehittyä ja oppia uutta psyykkisen hyvinvoinnin ja terveydenhuollon alalla.
– Yhteistyön tekeminen perheiden kanssa, tavoitteena on saavuttaa luottamuksellinen yhteistyö ja kielteisten asenteiden murtaminen lastensuojelua kohtaan, tämä on työn tekemisen olennainen elementti, ammatillisuuden taustalla.

Työyhteisö
– Työyhteisössä luottamuksellinen ja huumorintajuinen ilmapiiri, avoimuutta ja rehellisyyttä unohtamatta. Työyhteisössä uskalletaan sanoa asioista ja delegoida tehtävät, sekä otetaan vastuuta asioiden hoitamisesta. Virheitä sattuu ja kaikki tekee niitä ja työyhteisö kestää haastavat tilanteet ja kestää ja osaa hoitaa ne ammatillisesti.

Työnantaja
– Joustavuutta työvuorojen suhteen, paikallinen sopiminen auttaa tässä
– Työterveys toimii tosi hyvin ja Edenred-etu on käytössä
– Mehiläisen muut edut, vakuutukset ja terveydenhoito ovat plussaa.
– Puolin ja toisin joustaminen ja työntekijän muutoksiin voidaan reagoida nopeasti yksikkötasolla.
– Työantaja tarjoaa hyvät resurssit laadukkaan asiakastyön tekemiselle

Mikä ihmeen Art -ryhmä?
Karhunpesässä Askolassa käynnisteltiin viimevuoden lopulla uutta ART (Aggression Replacement Training)-ryhmää. ART on sosiaalisen kyvykkyyden harjoitusmenetelmä, jonka vetämisestä vastaava ohjaaja on käynyt Suomen ART ry:n hyväksymän ohjaajakoulutuksen. Tapaamisilla käsitellään strukturoidun menetelmän keinoin sosiaalisia taitoja, vihanhallintaa, sekä harjoitetaan moraalista päättelyä. Karhunpesässä ryhmä kokoontui säännöllisesti puolen vuoden ajan kerran viikossa, aina maanantaisin.

Aloimme koota ryhmää viimevuoden lopussa. Valitsimme nuorista mukaan sellaisia henkilöitä, joiden koimme hyötyvän ryhmästä, mutta joilla oli myös motivaatiota sitoutua ryhmän tapaamisiin säännöllisesti. Sopivaksi ryhmän kooksi katsoimme neljä nuorta ja ryhmää oli vetämässä aina kaksi aikuista. Muutaman ensimmäisen kuukauden aikana ryhmän kokoonpano eli hieman, mutta lopulta löytyi juuri sopiva porukka, joka jatkoi hienosti läpi kevään ryhmässä käyntiä.

Mikä tämän retken tarkoitus oli?
ART-ryhmässä nuoret keräävät osallistumisellaan ja aktiivisuudellaan pisteitä, ja aina kun sovittu pistepotti oli saavutettu, tätä juhlistettiin yhdessä mukavan aktiviteetin kera. Ensimmäinen pisteillä ansaittu ”pieni” palkinto oli ulkona yhdessä syöminen, toinen hieman suurempi ”keskikokoinen” palkinto oli yhteinen reissu pakohuoneeseen. Viimeinen ja ryhmän päättävä ”suuri” palkinto, oli ryhmän yhteinen päätösreissu Särkänniemeen. Nuoret saivat itse ideoida mieluisia vaihtoehtoja palkintokertoihin.

Miten retki sujui?
Koko ART-ryhmä oli onnistunut kokonaisuus, joka huipentui mukavaan yhdessä tekemiseen. Puolen vuoden aikana ryhmästä oli hioutunut oma porukka, jolla alkoi olla myös omia tapoja ja juttuja. Automatkalla lauloimme yhdessä kappaletta, josta oli kevään aikana tullut ryhmämme yhteinen ”kuorolaulubiisi”. Muutenkin yhteiset automatkat olivat reissun yksi kohokohdista, joissa yhteishenki tiivistyi käsinkosketeltavaksi. Kävimme matkalla ruokailemassa, sekä Särkänniemessä oli tietenkin syötävä asiaankuuluvat herkut, hattarat ja pehmikset. Nuoret kiertelivät toinen toistaan hurjempia laitteita, meidän ohjaajien kauhistellessa ja vilkutellessa heille turvallisesti maan kamaralta. Kesymmät laitteet valloitimme kaikki yhdessä.

Kun illalla palasimme kaikki väsyneinä, mutta silminnähden tyytyväisinä kurkut kipeinä laitteissa huutamisesta sekä automatkalla laulamisesta (minulla ainakin), yksikköön, kiitin koko porukkaa yhteisestä puolen vuoden mittaisesta Art-matkastamme ja sanoin, että koen suurta haikeutta kun tämä nyt päättyy. Silloin yksi nuorista tokaisi ”Mutta tarvitseeko tämän päättyä?”. Se jos mikä sai minut uskomaan, että olimme tämän yhteisen matkan aikana saavuttaneet paljon ja että kokemani yhteenkuuluvuuden tunne ei ole ollut vain oma kokemukseni.

Mitä tästä opimme?
Opin tästä, että Art-ryhmä voi olla parhaimmillaan toimintaa, joka antaa alkuperäisen tarkoituksensa lisäksi nuorille mahdollisuuden kuulua johonkin ryhmään ja kokea tätä kautta merkityksellisyyden tunteita. Emme ryhmää alussa muodostaessa, uskaltaneet edes kuvitella, kuinka upeasti nuoret tähän lopulta heittäytyivät.

Ryhmän reippaat vetäjät: Katri Kärki sekä Eevi Uusimäki

Yksikkö sijaitsee luonnon keskellä ja lapset käyvät ihanassa kyläkoulussa Katso yksikönesittely alla olevasta videosta.

Psst! Siellä on nyt vapaita paikkoja, sekä mahdollisuus vastaanottaa myös sisaruksia!

Juhlapuheissa ja muistoissa oli paljon ihania tapahtumia 22 vuoden ajalta. Viimeisenä työpäivänä työmaallekin voi saapua vähän komeammalla kyydillä? Kiitos Saara Lehtosaran työvuosista ja mukavia eläkepäiviä!

• 

• 

• 

• 

Tapahtuman organisoinnista vastasivat OAMK:in sosionomiopiskelijat Natalia ja Josefiina. Nuoret maalasivat omat taulut sekä yhteisen teoksen taiteilijan kanssa. Luomisprosessissa koettiin yhteistä tekemisen riemua ja onnistumisen kokemuksia.

Suuret kiitokset onnistuneesta työpajasta taiteilijalle ja opiskelijoille!

Pysy mukana Tekijät tutuksi -sarjassa, niin pääset kurkkaamaan meidän timanttisiin tiimeihin.

– Ajattelin, että soittaako joku puhelinkauppias, mutta eipä siellä myytykään mitään, vaan kysyttiin, haluaisimmeko alkaa tukiperheeksi. Oli helppo tehdä ratkaisu, kun olin asiaa jo pitempään miettinyt.

Nyt Villellä ja Ellalla käy kerran kuukaudessa viikonlopun ajan veljespari, jotka ovat 8 ja 10-vuotiaat. Tukiperheen vanhemmilla ei ole yhteisiä lapsia, mutta Villen kolmivuotias tytär sattuu aina silloin tällöin paikalle samaan aikaan veljesparin kanssa. Loma-aikoina pojat saattavat olla perheessä hieman pidemmän aikaa kerrallaan.

– On niin hienoa huomata, miten kolmikko tulee hyvin toimeen keskenään ikäerosta huolimatta. Pojat haluavat näyttää hyvää esimerkkiä pienemmälleen, Ville Seppänen kertoo ylpeyttä äänessään.

Jääliläisperheessä tehdään tukiperhelastenkin kanssa aivan arkisia asioita. Usein laitetaan ruokaa yhdessä, leivotaan, siivoillaan, pelaillaan ja leikitään. Pojat tahtovat mukaan moneen työhön ja ovat reippaina tarttumassa toimeen.

– Olen itse aina ollut sellainen pärinätyyppi, joten olen poikien kanssa käynyt muun muassa ajelemassa moottorikelkalla. Pihalla on rakennettu majaa, on käyty pilkillä ja tehty paljon pieniä juttuja, joita ei poikien kotiarjessa välttämättä ole, Ville kertoo.

Arkisten asioiden lisäksi tukiperheessä voidaan puuhata vähän jotain erilaista, kuten käydä elokuvissa tai leikkipuistossa tai kaupoissa kiertelemässä. Tosin korona-aika on rajoittanut näitä hiukan vähemmäksi.

Tukiperheistä on kaiken aikaa kova pula ja pitkittynyt koronan aiheuttama poikkeustilanne on lisännyt lapsiperheiden arjen kuormittavuutta. Se näkyy jo nyt selvästi myös tukiperheiden tarpeessa.

– Useissa kunnissa lapset jonottavat pitkiäkin aikoja tukiperheeseen pääsyä. Oulun alueella on onneksi useita eri toimijoita, joille kaupunki voi ohjata tukiperhettä tarvitsevan lapsen, Familarin sosiaalityöntekijä Melanie Rajavaara kertoo.

Lue artikkeli loppuun täältä!

Talvi on poikkeustilasta huolimatta sujunut mukavasti ja yhteiset tekemiset sekä ryhmätoiminta tuovat kuntoutusarkeen sisältöä. Oivaltajat ryhmässä olemme sydäntalvella keskittyneet tunnetyöskentelyyn sekä voimavaralähtöisesti oman elämänkaaren tarkasteluun. Teimme ryhmässä voimaeläintestin sekä omat voimaeläimet. Helmikuussa kasasimme elämäni puu-taidenäyttelyn, jonka kokosimme yhdessä ryhmähuoneen seinälle. Elämäni puun tekemisessä oli tarkoituksena tarkastella omaa elämää, lisätä myötätuntoa itseään kohtaan sekä tutkia oman elämää siten, että havaitaan siinä olevat vahvuudet. Ryhmätoiminnassa tuemme nuorten luovaa ilmaisua sekä mielikuvituksen vapaata käyttöä. Jokaisesta puusta tuli erilainen, tekijänsä näköinen. Olemme ryhmässä yhteisesti keskustelleet myös kiitollisuudesta ja vahvistettu positiivista ajattelua erilaisten harjoitteiden kautta. Ryhmätoiminnassa kokoonnutaan ennen toiminnallista tekemistä fiilisrinkiin, jossa jaamme muille mitä hyvää kuluneessa päivässä on ollut, mitä hyvää minulle on tänään tapahtunut sekä annamme hyvää palautetta vieruskaverille. On tärkeää oppia sanomaan ääneen itsestään myönteisiä asioita ja yhtä merkityksellistä sen kuuleminen on myös toiselta. On ollut hienoa huomata, miten nuoret ovat kehittyneet ryhmätaidoissa. Ryhmässä suunnitellaan yhteisesti ohjelmaa, nuoret ovat innokkaana toimimassa vertaisohjaajina sekä yleinen ilmapiiri on ollut vapautunut sekä toinen toisiamme kannustava. 

Sosiaalipedagoginen hevostoiminta starttaa taas keväällä, jolloin pääsemme taas hevosen sekä heinän tuoksuun. Sitä ennen Green Care pro-opintoihin kuuluva yksilöllinen luonto-ohjaus on jatkunut. Yksilöohjaus jatkuu toukokuulle saakka, joten pääsemme keväisiinkin metsämaisemiin. Talvella olemme tehneet luontokävelyjä huolletuille metsäpoluille ja ohjattavan kanssa olemme keskittyneet tietoisuus sekä hengitysharjoituksen tekemiseen. Luonto-ohjauksella tavoitellaan elvyttävyyden, voimaantumisen sekä virkistymisen kokemuksia. Luonto-ohjauksen kautta pohditaan omaa luontosuhdetta ja keskitytään tekemään havintoja, miten metsä toimintaympäristönä voi tukea yksilön hyvinvointikokemuksien saamista. Luonto-ohjaus on aina tavoitteellista toimintaa, jossa yhteiset luontohetket suunnitellaan yhdessä ohjattavan kanssa. Olemme käyttäneet ohjauksessa metsä sekä meditaatiokortteja, joista ohjattava on saanut valita hetkeen sopivan harjoituksen. Mieleen painuvimpana esimerkkinä tästä eräs marraskuinen räntäsadepäivä, jolloin teimme puun halaus harjoituksen. Ohjattava koki, että harjoituksen tekemisen kautta passiivisten aistien käyttäminen aktivoitui ja hän pystyi sen hetkiset mieltä painavat asiat jättämään vahvan puun kannettavaksi. Nämä ovat ohjaajalle niitä kokemuksia, joiden kautta tunnetila luonto-ohjauksen hyödystä konkretisoituu. Sydäntalven luonto-ohjauksessa vierailimme myös Puijon tornin luontopolulla sinisen hetken aikaan.

Maaliskuussa teimme Oivaltajien kevättalven retken lähilaavulle. Laavualueen jäällä teimme pareittain luottamuskävelyn. Luottamuskävelyn tarkoituksena oli vahvistaa ryhmän keskinäistä luottamusta ja tukea kykyä heittäytyä uuteen. Nuoret kulkivat silmät suljettuna parin ohjauksessa kävellen, juoksuaskelin ja hangessa. Fiilisringissä keräsimme luottamuskävelyn tunnetilat ja nuorten palaute oli, miten turvalliseksi koettiin, kun toinen kulki vieressä hetkellä, kun et itse näe mitään. Tärkeäksi koettiin myös kuuntelutaidot ja parin rohkaisevat sanat, eli juurikin ne asiat, jotka meidän ryhmätoiminnan keskiössä ovat. Retkellä myös paistettiin makkaraa sekä vaahtokarkit iloisessa ilmapiirissä. Kiivettiin vielä päivän päätteeksi muutaman nuoren kanssa laavualueen lähistöllä olevan niemekkeen kärkeen ihastelemaan maisemia. Valokuvasta harrastava nuori pyysi saada ottaa ohjaajasta kuvia. Ohjeistuksena oli – hyppää korkealle ja kurota kohti taivasta. Näin se pitää tehdäkin; jalat maassa, mutta aina kurkottaa kohti korkeuksia. 

Mukavaa kevättä kaikille toivottaa Oivan ryhmäläiset ohjaajineen!

”Ensimmäinen tapaaminen Familarin kanssa.

Nyt se päivä koitti vihdoin! 

Familarin työntekijät Ninja ja Miia kävi meillä ja nyt viimeistään tiedän, että tästä tulee huikea matka. Tapaaminen oli tosi kiva ja saatiin paljon tietoa miten nyt asiat etenee. Me osallistutaan Jarin kanssa tukiperhe-koulutukseen joka maailman tilanteen takia pidetään etänä ja kun valmennus on käyty, ollaan valmiita ottamaan lapsia tänne. 

Me kerrottiin meidän ajatuksia ja omia fiiliksiä millaisia muksuja meille tänne voisi sopia ja niiden pohjalta meille aletaan etsiä sopivaa perhettä joita päästään auttamaan arjesssa jaksamisessa. Tarkoitus on nyt alkuun tosiaan se, että meille tulisi 1-3 noin 8-16-vuotiasta sisarusta aina yhdeksi viikonlopuksi kuukaudessa. Sopimus tehdään periaatteessa vuodeksi, mutta ihan kaiken suhteen ollaan joustavia puolin ja toisin. Mitään ei tehdä pakosta ja jos tuntuu että homma ei toimi, niin sithän me vaan keskustellaan ja pohditaan miten jatketaan. Ja juurikin se avoimuus ja toisten kunnioittaminen on asia mistä mä tykkään, luottamus suuntaan ja toiseen auttaa siinä että asiat etenee hyvin ja kaikilla on hyvä fiilis.. Ja jos tuntuu että homma sujuu, niin on mahdollista ottaa toinenkin viikonloppu kuukaudesta tähän tarkoitukseen. Sanoinko jo että hitto mä oon innoissani! Tää kaikki on niin mun juttu <3 

Edelliset kirjoitukset olen tosiaan kirjottanut viime viikolla, mutta nyt tuntuu että ollaan jo paljon pidemmällä kaiken suhteen. Tai asia ehkä tuli todellisemmaksi kun allekirjoitettiin paperit ja ihan oikeesti meille aletaan etsii sopivia lapsia 🙂 

En muista kerroinko tarkemmin, että miksi valittiin juuri Familar. Laitettiin siis neljään paikkaan viestiä, kahdesta ei vastattu ollenkaan, yhdestä tuli jotenkin todella tyly ja ei houkutteleva vastaus mutta Familarista tuli heti ekasta sähköpostista alkaen fiilis että tää on meidän paikka, puhelu Ninjan kanssa vahvisti fiilistä ja tämän aamuinen tapaaminen sinetöi sen, että tällä porukalla me saadaan hyviä juttuja aikaiseksi. 

Mun mielestä elämässä yks parhaita asioita on toisten auttaminen ja ihmiset jotka haluaa tehdä sitä työkseen, ei voi olla pahoja. Sen huomasi, että Ninja ja Miia tekee tätä sydämestä ja hyvällä fiiliksellä. Ihan niinkuin mekin! Ollaan täysillä mukana tässä kumpikin Jarin kanssa ja lapset myös. Rasmus kysy jo tänään, että tuleeko meille ne lapset jo nyt heti. Vähän joudutaan vielä odottamaan, mutta aivan super siistiä millaiselle matkalle me päästään koko perhe. 

Ton tapaamisen jälkeen jäin taas pohtimaan meidän elämää. Tajusin, että me ollaan kyllä niin hemmetin hyvä tiimi Jarin kanssa. On ylämäkiä ja on alamäkiä, mutta silti musta tuntuu aina vaan vahvemmin ja vahvemmin, että tälläistä elämän pitää olla. Mun elämän siis. Mulle tää meidän koko juttu on niin tärkeä voimavara, että en parempaa keksisi. Me ollaan oltu 14 vuotta yhdessä ja edelleen tuntuu, että rakastan vaan enemmän ja enemmän joka päivä. Rakastan kun me saadaan kasvaa ja oppia yhdessä, kokea asioita yhdessä ja toteuttaa unelmiamme yhdessä. Täytyy kiittää sitä 22-vuotiasta Kataa, joka lähti suinpäin suhteeseen miehen kanssa, jonka myötä siitä 22-vuotiaasta Katasta tuli myös äitipuoli. Se oli paras päätös ikinä.”

Pääset seurailemaan perheen matkaa Familarin tukiperheeksi täältä!