Barn behöver trygghet. På enheten arbetar vi för att barnet ska känna sig säker, genom att ha en trygg miljö och visa att vi finns där i alla situationer, även om barnet inte vill prata om sin oro eller sitt mående. Att ha tålamod och ta ny kontakt om vi blivit avvisade tidigare, visar att vi finns där när barnet är redo att prata om sitt mående. Det är viktigt att låta barnet älta och ta sin tid, och när barnet är redo är vi närvarande och lyssnar. Vi visar att vi klarar av att höra allt som barnet har att berätta, och vi respekterar barnets känslor även om vi inte alltid förstår dem.

Det är alltid okej att visa sina känslor på enheten, men för att upprätthålla tryggheten för barnet finns det tydliga regler om att det inte är okej att ha sönder saker eller skada sig själv eller någon annan om känslorna blir starka. Om barnet upplever att känslorna är svåra att uttrycka, kan personalen använda sig av arbetsmaterial för att hjälpa och stödja barnet att sätta ord på känslorna. På enheten finns arbetsmaterial för känslohantering så som känslokort, Ilske termometer, Kai kort, Må bra – årsklocka och Övningsbok för ett positivt sinne. Ett annat exempel på arbetsmaterial för känslohantering som används på enheten är Isbrytaren, som är ett underlag för samtal med halva meningar. När en oavslutad mening presenteras så luras hjärnan att fortsätta tänka själv. Ett exempel kan vara ”När någon skriker åt mig brukar jag…”, och barnet får med hjälp av kortet fundera över sina egna tankar och känslor för att avsluta meningen.

Personalen finns där för barnet när vardagen blir tung och överväldigande. Förutom att personalen kan stödja barnet att hantera känslor och impulser kan vi även hjälpa barnet med praktiska saker som kan underlätta vardagen. Personalen handleder bland annat vid städning och matlagning, samt stödjer barnets intressen, kompis- och familjerelationer och upprätthållandet av barnets hygien. Vi samarbetar med ungdomspsykiatriska polikliniken och ungdomsstation Klaara i frågor som berör det enskilda barnet.

Vi värdesätter en förtroendefull relation mellan personal och barn och att barnet känner sig trygg i relationen. Barnet ska känna att vi alltid är närvarande och har förståelse för barnets situation. Barnet får själv, med handledning, komma fram till vad som är viktigt i livet och vad barnet värdesätter i sin självständighetsprocess. Genom kommunikation, respekt och närvaro kan personalen hjälpa barnet att bearbeta och komma vidare från upplevt trauma.

Skrivare
Heidi Svartsjö, Enhetschef
Familar Fenix

Mitä jos jokin meneekin pieleen? Odottavan äidin kuormittavat kokemukset ja turvaton ympäristö vaikuttavat lapseen hormonien mielen tasolla jo hyvin varhaisessa raskauden vaiheessa. Synnytyskokemus, äidin mieliala synnytyksen jälkeen ja kodin turvallisuus eivät aina tue pienen ihmisen kasvua ja kehitystä. Äidin kyky tuntea yhteyttä ja empatiaa vauvaan ja vastata sekä fysiologisella että tunnetasolla vauvan tarpeisiin, on kuitenkin ratkaisevan tärkeä tekijä kehityksen kannalta.

Mentalisaatiokyky rakentuu vuorovaikutuksessa huolta pitävän aikuisen kanssa, oikeiden aivopuoliskoiden välisessä yhteydessä. Pienestä saakka meidän keskeinen tavoitteemme on tulla tarpeinemme nähdyksi ja kuulluksi. Mentalisoiva aikuinen arvailee, mikä vauvan itkun ja tyytymättömyyden taustalla kenties on ja pyrkii parhaansa mukaan vastaamaan vauvan tarpeisiin. Aina arvaus ei osu oikeaan. Mentalisaation kehittymiseksi riittää kuitenkin se, että vauva kokee huolta pitävän aikuisen pyrkivän ymmärtämään hänen tarpeitaan. Mikäli ympäristö ei kykene tarjoamaan vauvalle mentalisoivaa ja empaattista vastetta, vauvan psyykkinen kehitys häiriintyy.

Mentalisaatioon kykenevällä aikuisella voidaan ajatella olevan kaksi keskeistä tunnevuorovaikutuksen taitoa, jotka edistävät lapsen kasvamista suotuisalla tavalla, turvallisuuden ja uteliaisuuden edistäminen. Turvallisesti kiinnittynyt aikuinen kykenee säätelemään ja sanoittamaan omia tunnereaktioitaan tavalla, mikä edistää myös lapsen tunnesäätelyn kehittymistä. Turvaton aikuinen on vetäytyvä, ennakoimaton, epäjohdonmukainen tai aggressiivinen, eikä hän kykene tarjoamaan lapselle tunnepeiliä. Lapsen vaihtoehdoksi jää toimia tavalla, joka pienentää vaaran mahdollisuutta. Tällöin lapsi pyrkii miellyttämään aikuista kaikin keinoin tai ripustautumaan aikuiseen vaativalla tavalla. Molemmilla tavoilla lapsi pyrkii tekemään itsestään näkyvän. Lapsi saattaa oppia manipuloimaan aikuisen käytöstä siten, että hänen tarpeensa pysyisivät näkyvillä. Näin vaara unohdetuksi tai hylätyksi tulemisesta pienenee.

Toinen, eikä yhtään vähemmän tärkeä vanhemmuuden taito on uteliaisuuden edistäminen. Uteliaisuuden kautta lapsi suuntautuu ympäristöönsä, oppii ja kehittyy. Mikäli aikuinen itse on turvaton, hän ei kykene tarjoamaan lapselle tilaa ja mahdollisuutta irrottautua vähitellen suhteesta aikuiseen. Aikuisen tehtävänä on siis säädellä sekä vaikealta tuntuvia tunteita, kuten pelkoa, surua ja vihaa, että edistää positiivisia tunteita, kuten iloa ja onnistumisen kokemuksia.

Kun pohdimme psyykkisen kehityksen häiriöiden luonnetta, ymmärrämmekö häiriöt sisäsyntyisiksi, synnynnäisiksi vioiksi vai ajattelemmeko häiriöitä enemmänkin vuorovaikutuksessa muodostuneina, elämänkokemusten seurauksena syntyneinä kipuina, traumaattisina kokemuksina? Meistä jokainen ammattilainen tunnistaa sanat käytöshäiriö, psykopatologia, kaksisuuntainen mielialahäiriö, adhd ja masennus. Olemme niin tottuneita tunnistamaan nämä sanat diagnooseina ja sairauksina, että unohdamme jokaisen määrittelyn rakentuneen sosiaalisesti ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Jokainen diagnoosi on sosiaalisesti määritelty erottamaan normaalius ja poikkeavuus toisistaan. Ja samalla suojaamaan normaaleja epänormaaliuden aiheuttamalta epämukavuudelta, häiriöltä ja haitalta.

On enemmän kuin merkityksellistä, millä tavalla juuri minä suhtaudun ihmisen tuskaan ja kuinka tulkitsen sen alkuperää. Haastan jokaisen tämän valtakunnan ”hannu lauerman” pohtimaan, kuinka mielekästä on keskittyä patologisiin oireisiin ja seurauksiin, kiinnostumatta aidosti psyykkisen haurauden juurisyistä. Ihmisyys rakentuu myötätunnon, lempeän uteliaisuuden ja mentalisoivan kohtaamisen varaan. Juuri tästä syystä vakavasti haavoitetut, myötätuntoa vaille jääneet ihmiset tarvitsevat erityisen lempeää kohtaamista. Kuinka sinä olet edistämässä myötätunnon kokemuksia omassa työssäsi lasten ja aikuisten kanssa?

Kirjoittaja:
Milla Höykinpuro
Koulutuspäällikkö, Familar perhehoito
YTM
Traumapsykoterapia-opiskelija

”Kirjoitan siis uuden tarinan, koska avotyökontakti loppui ja nyt olen täysin omillani omassa asunnossa. Ei käy kieltäminen, etteikö tämä uusi elämänmuutos ja elämä ilman Koppuria tuntuisi aluksi todella oudolta ja myös haikealta, onhan Koppuri ollut matkassani miltei 7 vuotta, kun lasketaan palveluasumisen ja avotyön aika yhteen. Koppurin ansiosta mm. olen kuntoutunut siihen pisteeseen, missä olen nyt ja muistelen lämmöllä Koppuri- ja avotyöaikaa. Elämäni kaari nyt 10 vuoden ajan ei ole ollut helppo, joten olen todella kiitollinen kaikesta saamastani avusta. Olen nykyään opiskelija ammattiopistossa (tai ollut jo pidempään) kodinhoitoalalla ja nykyisiä opintoja minulla on enää 10 kuukautta jäljellä – sen jälkeen valmistun. Pääsin mm. Koppurin vahvan tuen ansiosta taas opintoihin kiinni. Työpaikka tulevaisuudessa häämöttää. Lisäksi olen nyt vuosien tuetun asumisen jälkeen saavuttanut sen täyden itsenäisyyden ja ennen kaikkea useimmiten positiivisuuden – elämä hymyilee jo paljon useammin. En kuitenkaan mene väittämään, etteikö vieläkin olisi huonoja päiviä, hetkiä, haasteita ja tunteita. Ilman muuta on, koska minulla on haasteeni vielä 10 vuoden jälkeenkin, mutta Koppurin tuen avulla pääsin hyvin paljon eteenpäin. En IKINÄ unohda sitä lämpöä, välittämistä, uskoa minuun ja parempaan elämääni, merkittävyyttä ja tsemppausta, mitä Koppurissa ja avotyössä sain. Kun toisinaan välillä tuntui, ettei ”mistään tule mitään”, minuun valettiin uskoa eteenpäin. En ole vieläkään terve eikä matkani ole vieläkään päättynyt, mutta olen paljon pidemmällä.”

Asiakaskokemus 

Familarissa asiakkaiden ja heidän läheistensä kokemaa laatua seurataan asiakaskokemuskyselyiden avulla. Lisäksi lasten ja nuorten toimintakykyä seurataan yksilökohtaisella toimintakykymittarilla. 

Asiakaskokemuskysely koostuu viidestä arvioitavasta osa-alueesta, jotka ovat kokemus palvelusta, tavoitteiden saavuttaminen, omaan suunnitelmaan sitoutuminen, osallisuus, arkielämä ja koulunkäynti. 

Kyselyt painottuvat ensimmäiseen ja neljänteen vuosineljännekseen. 

Vuoden 2023 toisen vuosineljänneksen aikana kyselyyn vastasi 133 (Q1 364) lasta ja nuorta. Kaikkien osa-alueiden keskiarvo oli 3.8/5 (Q1 3,9). Koulujen päättyminen ja jälkihuoltoon siirtyminen näkyy tuloksissa. Parhaimmat arvosanat saakin yksiköissä tehtävä jälkihuollollinen työ tuloksella 4,7/5. 

Omavalvontakyselyt 

Lastensuojeluyksiköiden laatua seurataan myös kuukausittaisilla omavalvontakyselyillä yksiköille. Kyselyssä on yhdeksän seurattavaa osa-aluetta; Hoito ja kasvatus, asiakkaiden tilanne, lastensuojelulain mukaiset rajoitustoimenpiteet, turvallisuus, ravinto ja siisteys, kiinteistö, lääkehoito, poikkeamien käsittely ja vuosikellon mukaiset tehtävät. 

Omavalvontaindeksi vuoden 2023 toisella vuosineljänneksellä 89,9/100. (Q1 86,8) Indeksin alhaisin tulos liittyy kiinteistöihin ja kalustoon, 73/100. Kesän aikana tiloja on remontoitu ja remonttien vielä keskeneräisyys näkyy kyselyn tuloksissa. Lisäksi yksiköissä on tapahtunut muutamia kodinkoneiden rikkoutumisia, jotka vaikuttavat tulokseen. 

Familar panostaa kiinteistöjen korjauksiin ja ajanmukaisuuteen uusimalla rakennuskantaa. Uusimpana korvauskohteena aloittaa Saukkorannan uusi kiinteistö ja samalla yksikön nimi vaihtuu Familar Fenixiksi. Lisäksi uusia hankkeita on esimerkiksi Kouvolassa Savistolle rakentuvat uudet ja nykyaikaiset vaatimukset täyttävät tilat. 

Poikkeamat 

Havaittujen puutteiden ja epäkohtien tunnistamiseksi ja korjaamiseksi seuraamme yksiköiden poikkeamaraportointia. Yksiköt raportoivat poikkeamista toiminnanohjausjärjestelmään, jonka jälkeen ne käsitellään yksikkö- ja palvelulinjakohtaisesti. 

Toisella vuosineljänneksellä poikkeamia kirjattiin yhteensä 674 (Q1 658) kappaletta. Suoraan asiakkaiden hoitotyöhön liittyviä vakavia (luokka 4-5) poikkeamia oli 0,07 ( Q1 0,075) kappaletta tuhatta hoitovuorokautta kohden. Lääkehoidon vakavia poikkeamia kirjattiin 0,1 (Q1 0,057) kappaletta tuhatta hoitovuorokautta kohden liittyen lääkkeiden säilytykseen ja jakeluun. 

Johtamisen arviointi 

Familarissa aloitettiin vuoden 2023 alusta lisäksi vuosineljänneksittäin toteutettava johtamisen ja omavalvonnan toteutumisen arviointi. Toisen neljänneksen arvioinnin keskiarvo on laitospalveluissa 4,69 (Q1 4,55), perhehoidossa 4,76 (4,62), avopalveluissa 4,81 (4,85) ja perhekuntoutuksessa 4,83 (4,41).  

Arvioinnin osa-alueet ovat pääsääntöisesti pysyviä ja osa teemoista vaihtuvia. Toisen neljänneksen teemoina olivat elinvoimainen työyhteisö, itsemääräämisoikeus lastensuojelussa, riskienhallinta ja henkilöstökyselyn perusteella tehdyn kehittämissuunnitelman seuranta. 

Elinvoimainen työyhteisö hanke jatkuu työyhteisön hyveiden tarkastelun ja laatimisen jälkeen seuraavaksi asiakasrajapinnan tarkastelulla. 

Omavalvontakäynnit 

Kesäkuun aikana aloitettujen työyhteisön tilaa koskevien omavalvontakäyntien aikataulu siirtyi osittain kolmannelle vuosineljännekselle ja tulokset ovat tarkasteltavissa elokuun lopulla.