Familarin perhehoitopalvelut on mukana Perhehoitoliiton koordinoimassa valtakunnallisessa  Ajoissa kotiin -kampanjassa. Familar tarjoaa jokaiselle perhehoitajalle, perhehoidosta kiinnostuneelle tai muuten vain tunnetaitojen kehittämisestä kiinnostuneelle ilmaisen luennon aiheesta: ”Taasko sä itket!” Miten sinä kohtaat lapsen tunteen arjen keskellä?

Tule kuuntelemaan luentoa tunnetaidoista ke 13.9 klo 18.30–19.30 täältä.
Linkin löydät myös Familar perhehoidon sivulta.

Pienryhmäkoti Karhunpesä sijaitsee Askolassa, Uudellamaalla, suojaisalla metsään rajoittuvalla tontilla. Karhunpesä tarjoaa lasten ja nuorten erityistason sijaishuoltoa huostaanotetuille tai avohuollon tukitoimenpiteenä sijoitetuille 12–17-vuotiaille lapsille ja nuorille.

Pienryhmäkotimme pitkäaikaisen yksikönjohtajan jatkaessa opintojaan, haemme ammattitaitoista ja kehittämisorientoitunutta, lastensuojelun hyvin tuntevaa henkilöä vuoden määräaikaiseen työsuhteeseen. Jatkosta sovitaan erikseen.

Tehtävässä edellytetään soveltuvaa korkeakoulututkintoa (esim. sosionomi AMK), vähintään kahden vuoden kokemusta lastensuojelutyöstä sekä riittävää johtamistaitoa. Toivomme uudelta työkaveriltamme myös hyviä vuorovaikutustaitoja sekä paineensietokykyä.

Olisiko tässä juuri sinulle hieno mahdollisuus kehittää ammattitaitoasi ja kokeilla mielenkiintoista yksikönjohtajan työtä tai tiedätkö sopivan henkilön tehtävään? Ole rohkeasti yhteydessä Toniin, niin jutellaan lisää!

Toni Latvala, palvelujohtaja
044 088 1674
toni.latvala@familar.fi

Lue lisää tehtävästä ja hae: https://mehilainen.wd103.myworkdayjobs.com/fi-FI/familar_careers/details/Yksiknjohtaja-Pienryhmkoti-Karhunpesn_R0025128-1

Olemme toimineet perhehoitajina sijoitetulle lapselle muutaman vuoden ajan. Olemme nähneet erittäin merkityksellisenä suhteen luomisen lapsen biologisiin vanhempiin. Jaettu vanhemmuus tarkoittaa meillä sitä, että vanhemmuus jakautuu ainakin kolmelle taholle. Biologinen vanhempi on synnyttänyt lapsen ja toimii lapsen huoltajana, sosiaalityöntekijä vastaa päätöksenteosta ja hänellä on oikeudellinen vastuu. Meillä perhehoitajilla taas on vastuu lapsen päivittäisestä hoidosta ja huolenpidosta.

Lapselle olemme halunneet näyttää, että meidän sijaisvanhempien ja biologisen vanhemman välit ovat hyvät ja toimivat ja lapsi on meille kaikille tärkeä. Yhteydenpitoon on liittynyt matkalla myös haasteita, jolloin suhteeseen on tullut ristiriitoja ja jännitteitä. Lapsen lojaalisuus vanhempaa kohtaan on mennyt toisinaan jopa turvallisuuden tunteen edelle. Sopivien käytäntöjen ja avoimuuden avulla asiat on saatu taas toimimaan.

Jos välit ovat huonot, lapsi joutuu helposti lojaalisuusristiriitaan. Olemme pyrkineet kertomaan vanhemmasta hyviä asioita lapselle ja turhautumiset puretaan aina aikuisten kesken ilman lasta. Lapsi tarkkailee, miten me puhumme vanhemmasta ja miten esimerkiksi reagoimme hänen antamiin tavaroihin. Suhteutumisellamme hän rakentaa tarinaa itsestään ja elämästään.

Yhteistyöltä toivoimme, että vanhemmat voisivat hyväksyä huostaanoton ja sijoituksen. Meillä arki helpottui valtavasti, kun vanhempi antoi lapselle luvan kiintyä meihin. Nyt olemme sekalainen seurakunta eri rooleineen.

Kirjoittanut:
Familarin perhehoitaja

Familarin perhehoitopalveluista lisää tietoa löydät täältä!

Perhekuntoutus työmuotona on lastensuojelun avohuollon tukitoimi, jonka tavoitteena on tukea ja auttaa perheitä erilaisissa elämäntilanteissa varhaisen tuen kautta. Lastensuojelulaki ohjaakin tukemaan lapsiperheitä ensisijaisesti avohuollon tukitoimien kautta. Perhekuntoutuksen toiminta ei rajoitu pelkästään ennaltaehkäisevään ja korjaavaan työskentelyyn, vaan sitä voidaan käyttää lapsen huostaanoton purkamisen yhteydessä perheen jälleenyhdistämisen tukimuotona. Perhekuntoutus, josta tässä artikkelissa puhun, on laitosmuotoista perhekuntoutusta. Perheet muuttavat perhekuntoutuksen asuntoihin ja työntekijät ovat tavoitettavissa ympäri vuorokauden. Perheiden kanssa työskentely tapahtuu päivisin ja iltaisin, yöt nukutaan.

Perhekuntoutuksessa puhumme vanhemmuuden tukemisesta, jaetusta vanhemmuudesta ja rinnalla kulkemisesta. On tärkeää pysähtyä sen äärelle, miten perhekuntoutuksen kautta voimme perheitä tukea ja auttaa. Perhekuntoutus työmuotona on yksi kokonaisvaltaisemmista työskentelymuodoista lastensuojelun avohuollon kentällä, joka vaatii myös asiakkailta uskallusta tarkastella perheen toimintarakenteita. Mistä siis puhumme, kun puhumme perhekuntoutuksesta?

Kuka meistä haluaisi ventovieraan ihmisen kurkistavan perheen sisälle, kun arjessa on vaikeaa? Perhekuntoutus antaa mahdollisuuden kurkistaa sellaisen arjen sisälle, joka on saattanut olla piilotettua läheis- ja viranomaisverkostolta monien vuosien ajan. Ruohonjuuritasolla ja asiakkaiden arkikielessä perhekuntoutus nähdäänkin usein viimeisenä keinona löytää syyt huostaanotolle. Perhekuntoutus voidaan kokea pelottavanakin asiana ja asiakkaita usein jännittää perhekuntoutukseen tuleminen aivan valtavasti. Tämä on hyvin ymmärrettävää. Onhan se pelottavaa, jos ennakkokäsitys perhekuntoutuksesta on jotakin muuta kuin mitä se on todellisuudessa. Jos perhekuntoutusta googlettaa, sieltä ei löydy paljoakaan hyvää sanottavaa vaan ennemminkin perheille epäsuotuisia kokemuksia.

Perheiden tullessa perhekuntoutukseen saattaa joku perheenjäsenistä oireilla voimakkaasti tai perheen tilanne on vuorovaikutuksellisesti haastava. Huoli sosiaalitoimella voi olla perheen tilanteesta erittäin suuri. Perhe saattaa olla oman negatiivisen vuorovaikutuksen keskellä, joka vaikuttaa koko perheen tunne-elämään ja perheen sisäisiin liittoumiin. Vanhemman oma toiminnanohjaus ei riitä yksin muuttamaan perheen toimintatapaa, mikä saattaa liittyä esimerkiksi väsymykseen tai masennukseen. Toisinaan perhekuntoutuksenaikana päädytään lapsen sijoittamiseen. Tällaisessa tilanteessa vanhempaa voidaan tukea kestämään sijoituksen tuoma tuska, mikä auttaa niin vanhempaa kuin lasta ymmärtämään sijoitukseen liittyvät asiat.

Hyvät kokemukset perhekuntoutuksesta jäävät taka-alalle sosiaalisessa mediassa, mutta kulkevat sanallisesti asiakkaiden omissa verkostoissa. Perhekuntoutuksen vaikuttavuudesta on sosiaalialan kentällä erittäin vahva näkemys positiivisena interventiona. Olisi tärkeää saada perheille tietoa perhekuntoutuksen tavoitteena olevan perheiden tukeminen, olla rinnalla kulkijoita perheen vierellä. Meistä kukaan ei ole parempi toistaan ja jokainen ansaitsee saada apua silloin, kun omat voimavarat eivät riitä.

Perhekuntoutuksessa työskennellään arjen erilaisissa tilanteissa, joissa voidaan parhaalla mahdollisella tavalla tukea ja arvioida perheiden tilannetta. Meille on tärkeää löytää perheiden omia voimavaroja ja vahvuuksia, sillä niiden kautta haluamme löytää yhdessä perheen kanssa ratkaisukeinoja arkea haastaviin asioihin. Työssämme on erittäin tärkeää rakentaa asiakkaidemme kanssa luottamuksellinen ja läpinäkyvä vuorovaikutussuhde. Haluamme kohdata jokaisen asiakkaan arvokkaasti, kunnioittaen jokaisen omaa elämänhistoriaa.

Luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen luomisessa vaikuttaa olennaisesti työntekijän aito kohtaaminen, oma persoona, kemia sekä läpinäkyvä ja asioiden puheeksi ottaminen arjen keskellä. Vaikeita asioita voi olla toisinaan hankalaa ottaa puheeksi, mutta silloin voidaan löytää väylä työskentelylle ja ymmärrykselle. Voidaan yhdessä ihmetellä vaikeaakin asiaa ja pohtia, miten arjen tilanteita voidaan helpottaa vanhemman lähtökohdasta.

Perheiden osallistaminen

Perhekuntoutuksen viitekehyksenä on pääasiallisesti voimavara- ja ratkaisukeskeinen työote. Voimavarakeskeisyydellä halutaan nostaa näkyväksi perheille itselleen heidän voimavaransa ja pohtia arjen toimintatapoja niiden kautta. Voimavarakeskeisyyteen kuuluu olennaisesti asiakkaan kohtaaminen aidosti, läpinäkyvästi ja ystävällisesti. Se ei kuitenkaan poista sitä, etteikö muutoskohteita voitaisi arvioida realistisesti ja tarttua vaikeisiinkin asioihin. Perhekuntoutuksessa läpinäkyvällä kohtaamisella ja asioiden selkeällä sanoittamisella on äärimmäisen suuri merkitys perheiden kuntoutumiseen. Tällöin perheiden ei tarvitse omassa mielessään arpoa työntekijöiden motiiveja, vaan heistä tulee itsestään toimijoita oman perheensä kuntoutumisen edistämiseksi.

Perheiden kanssa laaditaan asiakassuunnitelman mukaisesti kuntoutussuunnitelma. jonka tekemiseen perhe osallistuu itse. Sosiaalityön tavoitteiden mukaisesti perheenjäseniä halutaan motivoida ja rohkaista tuomaan omia toiveitaan muutostarpeista. Kuntoutus- ja asiakassuunnitelman tavoitteet voidaan toteuttaa parhaiten, kun perheenjäsenet itse haluavat muutosta ja osallistuvat kuntoutukseen. Työntekijöiden tehtävänä on kannustaa ja osallistaa perheitä työskentelyyn tukemalla perheiden omien tavoitteiden toteutumista.

Usein usko itseensä heikentyy, kun omaa vanhemmuutta kyseenalaistetaan. Tältä sen voisi kuvitella tuntuvan asiakkaasta, vaikka tarkoituksena on vahva halu tukea vanhempia omassa kasvatustehtävässään. Jokainen meistä voi samaistua siihen tunteeseen, kun saamme positiivista palautetta oikeassa ajankohdassa ja aidosti. Positiivisen ja ratkaisukeskeisen työskentelyn sekä sanoittamisen kautta voidaan vähentää negatiivista vuorovaikutuskierrettä perheessä. Positiivinen palaute voi hämmentää vanhempaa, jos itsellä ei ole luottamusta ja uskoa omaan tilanteeseensa. Työssämme on tärkeää tunnistaa häpeän tunteet, jotta perhettä voidaan tukea ilman syyllisyyden tunteen lisäämistä.

Positiivisen palautteen kautta autamme vanhempaa näkemään omaa onnistumistaan ja uskoaan itseensä. Positiivisuuden ja lempeyden kautta voidaan ottaa näkyväksi perheen haasteet ilman, että ne musertavat vanhempaa. Tällöin vaikeita asioita voidaan peilata ja miettiä niihin erilaisia ratkaisukeinoja, ikään kuin lähestyen haasteita eri näkökulmasta, yhdessä työntekijän kanssa pohtien.

Vanhemman tullessa kuulluksi ja saaden omasta osallisuudestaan kannustusta perheen kuntoutumiseen, silloin ollaan askel lähempänä oivalluksia ja vanhemman oman toiminnan muutosta arjessa. Vanhempien huomatessa, ettei perhekuntoutus olekaan haasteiden ja vaikeuksien kaivamista vaan yhdessä voimavarojen löytämistä ja sitä kautta haasteiden ymmärtämistä, vanhemmat ovat valmiita ottamaan tukea ja kuntoutusta vastaan nähdessään miten esimerkiksi arjen struktuuri vaikuttaakin positiivisesti koko perheen päivärytmiin. Meistä jokainen tietää kuinka tärkeää säännöllinen ruokailu ja lepo on, joten niiden löytäminen arkeen auttaakin yllättävän paljon moneen asiaan, niin aikuisten kuin lastenkin jaksamiseen.

Perhekuntoutuksen teoreettinen viitekehys ja työskentely

Perhekuntoutuksessa työskentelemme aikuiskiintymyssuhteiden kautta, kiintymyssuhde- ja traumateoria ovat olennainen osa perhekuntoutuksen teoreettista viitekehystä. Teoreettiset viitekehykset lisäävät työntekijän ymmärrystä perheiden vuorovaikutuksessa vallitseviin vuorovaikutussuhteisiin sekä käsitykseen trauman ylisukupolvisesta siirtymisestä tai yksittäisen trauman vaikutuksesta. On äärimmäisen tärkeää saada tietää vanhempien omasta saadusta vanhemmuudesta, jotta auttamistyöllä voidaan tukea parhaalla mahdollisella tavalla vanhemmuutta. Yhteistyössä vanhempien kanssa voidaan keskustella, peilata, havainnoida erilaisia asioista perheen arjessa ja sitä kautta tehdä heidän kanssaan yhteistyötä.

Perhekuntoutuksen yleisimpiä työmenetelmiä on esimerkiksi mm. VIGMLL (MLL:n videoavusteinen vuorovaikutuksen tukeminen, joka perustuu positiivisen vuorovaikutuksen vahvistamiseen), ARR – vanhemman mielikuvariskin arviointimenetelmä, HOILEI (työmuoto, jonka avulla halutaan vahvistaa lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta mielellistämisen kautta), Nepsy-ohjaus ja Lapset puheeksi -menetelmä. Työmenetelmien kautta voidaan tuoda vanhemmille näkyväksi arjen onnistumisia. Esimerkiksi VIGMLL käytetyt stillkuvat sekä nauhoitteet onnistuneesta vuorovaikutussuhteesta auttavat vanhempaa huomaamaan hyviä asioita. Tämä vaikuttaa negatiivisen vuorovaikutuksen vähenemiseen ja lapsi tulee vanhemman silmissä positiivisemmalla tavalla nähdyksi.

Perhekuntoutuksessa työskennellään asiakkaiden asunnoilla tiiviisti, harjoitellen pikku hiljaa toimintatapojen muutosta. Lisäksi perheet osallistuvat yksilö- ja ryhmätyöskentelyihin. Ryhmätyöskentelyihin kuuluu vanhemmuuden tukeminen vanhempien ryhmässä, perheryhmässä perheiden yhteisen toiminnan tukeminen ja sosiaalisten suhteiden harjoitteleminen, lastenryhmissä harjoitellaan tunnetaitoja.

Perhekuntoutuksen aikana perheillä on kotiharjoitteluita, jolloin perheen uusia omaksuttuja toimintatapoja voidaan harjoitella perheen omassa ympäristössä. Kotiharjoitteluiden aikana

ohjaajat tekevät vahvaa yhteistyötä perheen kotiin. Vanhemmat soittavat useimmiten ohjaajille kotiharjoitteluiden aikana vahvistaakseen omaa toimintaansa ja samalla tuoden esille arjessa esille nousseita tunteitaan. Lasten pettymysten tunteet ovat usein haastavia vanhemmille ottaa vastaan, sillä vanhemman omat tunnereaktiot saattavat aktiovoitua. Tällaisissa tilanteissa pohditaan yhdessä vanhemman kanssa keinoja sietää vaikeita tunteita.

Perhekuntoutuksessa saatu tuki ja apu vaikuttaa pysyvän yllä, kun perhekuntoutuksen jälkeen kotiin aloitetaan intensiivinen perhetyö. Perheen kotiutuessa omaan ympäristöönsä on inhimillistä, että perhekuntoutuksessa uudet opitut asiat saattavat pudota mielestä. Tällöin perhetyön kautta tehtävä jatkotyöskentely kannattelee perhettä ja tukee heidän onnistumistaan.

On ollut ilo nähdä, miten paljon sosiaalityöntekijät tekevät työtä vanhempien kanssa kertomalla perhekuntoutuksen hyödyistä sekä perhekuntoutukseen pääsemisen olevan etuoikeutettua. Jotta perheiden kuntoutumisen eteen on kaikki mahdollinen voitu tehdä, vaatii luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen luominen aikaa. Perhekuntoutuksessa tulee huomatuksi perheiden kanssa aikaisemmin tehty työskentely ja miten se on valmistellut perheen osallistumista perhekuntoutukseen.

Toivoisin jokaisen työntekijän näkevän sen, mitä näen omassa työssäni. Miten työntekijät aidosti ammatillisella työotteella ovat valmiita kulkemaan rinnalla ja tukemaan perheiden kuntoutumista ja iloitsemaan asiakkaiden onnistumisista ja oivalluksista. Vanhemman oivaltamisen ilo, joka on samalla työntekijän sitkeän työskentelyn saama kiitos. Näistä pitää ja saa nauttia.

Kirjoittanut:
Mira Norräng, yksikönjohtaja, Eemelin perhetukiyksikkö
Sosionomi (YAMK)
Perhepsykoterapeutti

Tuettua asumista nuorille Familarin Huoltsikassa

Nuorten tuettu asuminen, Tontti, löytyy Kuokkalasta, keskeltä Suomea Jyväskylästä. Yleisesti tontti tarkoittaa paikkaa, jolle rakentaa ja perustaa koti ja elämä. Huoltsikassa tontti tarkoittaa tuetun asumisen yksikköä, paikkaa, josta ponnistetaan itsenäiseen ja kokonaan omaan elämään. Tontti merkitsee täällä hetken paikallaan oloa ja pysähtymistä. Siksi aikaa, että on saanut riittävät valmiudet itsenäiseen elämään. Tontilla asuessa harjoitellaan taitoja sekä tietoja ja opitut asiat voi nuori muuttaessa ottaa mukaan uuteen paikkaan. Kämpän tyhjentyessä Tontti jää odottamaan uutta asukasta. Nuorelta kysyttäessä se tarkoittaa, “että saa tukea ja apua arjen asioihin, eikä tarvitse pärjätä yksin”. Toisen nuoren mukaan “Tuettu asuminen tarkoittaa minulle uutta alkua, kehittymistä ja itseensä keskittymistä”.

Familarin Huoltsikan tuetun asumisen palvelut on tarkoitettu etenkin erityisen tuen tarpeessa oleville tai sijaishuollosta itsenäistyville 16–29-vuotiaille nuorille. Alaikäisten asiakkaiden kohdalla huostaanotto tulee olla purettuna ennen tuettuun asumiseen siirtymistä, koska meillä tuettu asuminen ei ole sijaishuollon palveluita, vaan kuuluu lastensuojelun jälkihuolto- tai sosiaalihuoltolain mukaisiin tukitoimiin nuorille ja nuorille aikuisille. Jälkihuoltonuorten lisäksi asiakkaina voivat olla tuettua asumista kaipaavat nuoret aikuiset, joilla itsenäiseen elämään asettuminen vaatii tukea esimerkiksi mielenterveys- tai päihdehaasteiden ja yleisten elämänhallinnan pulmien vuoksi. Tuettu asuminen voi olla myös vaihtoehto, jos itsenäinen asuminen ei olekaan vielä ajankohtaista tai mahdollista arjen tuen tarpeiden takia. Moni nuori muuttaa meille myös kokeiltuaan asumista ensin omassa itsekseen omassa kodissa.

Tuetun asumisen yksikkö Huoltsikalla ei ole yksi asuntokokonaisuus, vaan on ripoteltuna kolmeen tuiki tavalliseen kerrostaloon Kuokkalan keskustassa, joissa asustaa myös muita asukkaita. Olemme vuokranneet eri yhteyksiltä yksiöitä ja pieniä kaksioita, jotka alivuokrataan nuorille tuetun asumisen ajaksi. Polttolinja seiskasta, yhdestä näistä kolmesta kerrostalosta, löytyy alakerran kerhohuonetiloista nuorille ja ohjaajille yhteiset tilat ja muutamasta asunnosta ohjaajille työskentelytilat.

Mitä tuettu asuminen pitää sisällään?

“Tuettu asuminen on asumistyyli missä sulla on omaohjaaja auttamassa ja tukemassa niin virallisissa – kuin arjen asioissa. Opettelette arjen asioita yhdessä sekä teette aktiviteettejä ja harjoittelette elämän asioita esimerkiksi ruuanlaittoa ja miten viralliset asiat hoidetaan.” (Tontin nuori)
Tuetun asumisen palvelu takaa joustavan, turvallisen ja tuetun polun itsenäiseen elämään. Asumiseen kuuluu aina tavoitteellinen ohjaajan kanssa työskentely, jota seurataan, arvioidaan ja raportoidaan säännöllisesti. Työskentelyn tavoitteet määritellään aina asiakaskohtaisesti yhdessä nuoren sosiaalityöntekijän ja mahdollisen verkoston kanssa. Tärkeää on nuoren oma motivaatio ottaa tukea ja ohjausta vastaan sekä sitoutuminen yhdessä tehtyihin tavoitteisiin. Palvelu on nuorelle vapaaehtoista. Tavoitteista nousee myös nuoren asumisen pituus tuetussa asumisessa. Osa nuorista tarvitsee vähemmän tukea ja ovat valmiita muuttamaan muutaman asumiskuukauden jälkeen omilleen, kun taas pidempiaikaiset asukkaat ovat olleet meillä neljä vuotta. Joskus asuminen on päättynyt ennen tavoitteiden saavuttamista nuoren sitoutumattomuuteen oman elämänsä työstämistä kohtaan ja on todettu, ettei tuettu asuminen silloin ollutkaan oikea-aikaista hänelle. Näissä tapauksissa pyrimme ohjaamaan nuoren sopivamman palvelun piiriin.

Keskusteluapua ja turvallisia aikuisia elämään

Arki Tontilla on aika tavallista nuorten elämää lisättynä ammattinsa erinomaisesti osaavien ja työhönsä sitoutuneiden ohjaajien tuella. Siihen ainakin pyritään. Palvelukokonaisuutemme on kokonaisvaltainen huolenpidon ja ohjauksen tavoitteellinen prosessi. Työskentelemme ratkaisukeskeisellä ja välittävällä otteella.

Aamulla kahvia ja opintoihin tai pajalle lähtöä. Osalla terveydenhuollon asioita. Joskus tarvitsee joku herätyksen, toinen on jo ennen ohjaajan huomenta valmiina päivän puuhiin, eikä hänestä kuulu ennen iltaa mitään. Lähes päivittäin on myös joku, jolle tämä päivä on hidas tai sen verran takkuinen, että on syytä keskittyä vain olemiseen. Viikonloppuisin nähdään kavereita, käydään moikkaamassa läheisiä tai osallistutaan Tontin lauantain tekemisiin.

Ohjaajat ovat paikalla arkisin klo 7.30–21.00, lauantaisin klo 12.00–20.00, muina aikoina ohjaajan tavoittaa päivystysnumerosta vuorokauden ympäri. Päivystykseen sisältyy tarpeen mukaan myös ohjaajan liikkeelle lähtö. Tontin toimisto on auki myös jouluna ja juhannuksena. Nuori tavoittaa aina tarvittaessa jonkun ohjaajan.

Tontilla työskentelee neljä ohjaajaa ja asumispalveluvastaava. Asuntoja on 25. Kaikilla ohjaajilla on sosiaali- ja terveysalan tai ohjausalan AMK-tutkinto ja useamman vuoden työkokemus erityistä tukea tarvitsevien nuorten kanssa työskentelystä. Erityisosaamista tästä porukasta löytyy seksuaalikasvatuksesta, päihde- ja mielenterveyden haasteista, Creen Care -taidoista, rikosseuraamusalalta, Nada-menetelmästä ja maahanmuuttajatyöstä.

Pyysin Tontin asumispalveluvastaavaa Ville Vanhasta kuvailemaan Tontin elämää.
“Aamu aloitetaan Nappulan kirjausten lukemisella ja yhteiseen päivyriin merkittyjen tehtävien hoitamisella, kahvia unohtamatta. Lähes jokaisena aamuna on yksi tai useampi nuori, joiden kouluun menoa tai viranomaistapaamisiin varatuille ajoille lähtemistä tuetaan varmistamalla herätys. Joskus sikeäunisen nuoren herättäminen vaatii asunnon ovella käyntiä ja rytmikästä ovikellon pimputtamista. Tuentarpeen mukaan ohjaajat tarjoavat nuorelle kyydin tai ohjaavat käyttämään julkisia kulkuneuvoja. “, kertoo Ville.

Jokaiselle nuorelle nimetään omaohjaaja, joka on nuoren lähityöntekijä ja vastaa nuoren tuetun asumisen prosessista yhdessä nuoren ja hänen verkostonsa kanssa. Sosiaalityöntekijän lisäksi tärkeitä yhteistyökumppaneita on terveydenhuolto, TE-palvelut, oppilaitokset, Kela. Myös nuoren läheisten kanssa tehdään mahdollisuuksien mukaan yhteistyötä. “Nuorten kanssa sovitaan tapaamisia ennakolta, joiden aikana nuori hoitaa esimerkiksi Kelan tukien hakemisen, laskujen maksamisen ja muut viralliset asiat. Ohjaaja varmistaa, että nuori onnistuu näiden asioiden hoitamisessa. Puolesta ei tehdä, vaan opastetaan nuorta haastavissa asioissa ja nuori harjoittelee näitä taitoja.”, jatkaa Ville.

Viranomaisasioiden lisäksi nuoren kanssa vietetään aikaa yhdessä, keskustellaan nuorelle tärkeistä asioista ja autetaan kiinnittymään esimerkiksi harrastuksiin ja muuhun mielekkääseen vapaa-ajan toimintaan sekä suunnitellaan tulevaa. Joidenkin nuorten kanssa keskitytään kodinhoidon ja raha-asioiden harjoitteluun yhteisten kokkailujen, siivousten ja kauppareissujen lomassa. Työskentely tapahtuu nuoren kotona tai yhteisissä tiloissa. Huoltsikan tuetussa asumisessa on mahdollisuus osallistua myös erilaisiin ryhmätoimintoihin viikoittain niin halutessaan. Ryhmiä on koottu kauppareissujen, pullakahvien, retkien, pelaamisen, eläinten ja liikunnan ympärille. Kesällä ja loma-aikoina järjestetään erilaista yhteistä tekemistä tavallista arkea enemmän. Ryhmissä pääsee harjoittelemaan erilaisia taitoja kuin yksilötyöskentelyssä sekä saattaa saada uusia tuttavuuksia ja vertaistukea. Varsinaista yhteisöhoitoa ei Huoltsikalla toteuteta.

“Keskusteluapua, sekä turvallisia aikuisia elämään, kun ei itse kykene vielä olemaan itselleen turvallinen aikuinen.” “Olen oppinut terveempää arkea ja saanut todella paljon tukea elämän mutkikkaisiin asioihin.” Näin kertovat Tontin kaksi nuorta, kun heiltä kysytään, mitä tuettu asuminen Huoltsikalla on.

Villen mukaan Tontilla arki ohjaajan näkökulmasta vaihtelee paljon. Harvassa ovat päivät, jotka etenevät suunnitelman mukaan. Tämä vaatii ohjaajalta kykyä elää jatkuvassa muutoksessa. Tukityöskentely nuorten kanssa perustuu yhteisesti laadittuun aikatauluun.  Tämä vaatii myös nuorelta sitoutumista tukityöskentelyyn ja aikatauluihin tarttumisen harjoittelua. Tarkat aikataulut muuttuvat väistämättä lähes päivittäin. Tontilla asuvilla nuorilla on myös eritasoisia haasteita, jotka voivat yllättäen johtaa elämäntilanteen kriisiytymiseen. Tällaiset tilanteet vaativat ohjaajalta mukautumiskykyä. Koko päivä ja seuraavat päivät voivat mennä yhtäkkiä uusiksi. Kriisitilanteissa tiimin merkitys kasvaa. Yhden ohjaajan hoitaessa kriisiytynyttä tilannetta, muut tiimin jäsenet ottavat vastuuta yhteisesti päivän muista tehtävistä. Tontilla ohjaajan työ näyttäytyy vahvasti yksilötyöskentelynä nuorten kanssa, mutta jokaisen itsenäistyvän Huoltsikan nuoren takaa löytyy vastuutaottava ehjä ja yhtenäinen Tontin tiimi.

Kolmiportainen tuetun asumisen malli itsenäistymiseen

Nuoren muuttaessa Tontille, mietitään tuen tarve nuoren, sosiaalityöntekijän ja mahdollisen läheisverkoston kanssa. Tyypillisesti tuki on aluksi vahvempaa ja kokonaisvaltaisempaa tukea päivittäin. Nuoren taitojen kasvaessa ja itsenäistymisen edetessä tuki vähenee tavoitteellisesti. Aina tavoitteena on itsenäisesti omassa kodissaan asuva nuori, jolla elämän osa-alueet; asuminen, opiskelu/työ/päivätoiminta ja viranomaisasiat sujuvat sujuvasti. Ohjaajan tehtävänä on auttaa ja tukea niin paljon kuin tarpeellista, mutta niin vähän kuin on tarpeellista.

Familarin Huoltsikan Tuetun asumisen palveluun on rakennettu kolmiportainen rakenne, jonka sisällä edeten nuori pääsee harjoittelemaan itsenäisen elämän taitoja vaihe kerrallaan. Tämä auttaa nuorta ja sosiaalityöntekijöitä hahmottamaan tuetun asumisen etenemistä. Yksittäisen vaiheen kesto on yleensä noin kuusi kuukautta, mutta aika saattaa vaihdella kuukaudesta vuoteen. Jokaisen portaan työskentelyyn sisältyy tavoitteellista ja yksilöllistä omaohjaajatyöskentelyä sekä ympärivuorokautista päivystyksellistä tukea ja ryhmämuotoista toimintaa.

Tulovaiheessa nuoren siirtyminen tukiasumiseen turvataan intensiivisellä tuella ja läsnäololla. Varmistetaan, että nuori hallitsee arjen pyörittämiseen liittyvät perusvalmiudet. Tässä vaiheessa nuoren taidot ja aikatauluihin sitoutuminen voi olla vielä harjoitteluasteella. Tulovaiheen tuki on päivittäistä, joskus useamman kerran päivässä. Alaikäiset ovat tällä tuella täysi-ikäisyyteen saakka, jotta voidaan varmistaa heille vahvempi ohjaus ja valvonta. Alaikäisille itsenäistyjille on lisäksi räätälöity tuetun asumisen “koko paketti” johon sisältyy intensiivisen tuen lisäksi asumiskustannukset sekä käyttöraha, joka määräytyy Kelan toimeentulotuen mukaisesti. Tulovaiheessa omaohjaajatyöskentely on vahvaa ja tiivistä. Työskentelyssä korostuu myös muu viranomaisverkosto ja nuoren lähipiirin mukaan ottaminen nuoren kanssa työskentelyyn. Nuoren kanssa luodaan luottamuksellinen ja avoin suhde, jossa nuori on pääosassa ja keskeisenä toimijana itsenäistymisen prosessissaan. Huoltsikalla toteutetaan osallistavaa kirjaamista raportoinnissa, joten tässä vaiheessa nuori myös harjoittelee tavoitteellista työskentelyn seurantaa ja arvioimista yhdessä ohjaajien kanssa.

Puoliväliä lähestyttäessä harjoitellaan julkisten etuuksien hakemista, taloudenhoitoa, itsenäistä vastuunkantamista sekä syvennetään ja annetaan näyttöjä itsenäisen elämän valmiuksien osaamisesta. Puolen välin vaihe on myös taitoja vahvistava, varmistava ja ylläpitävä vaihe. Nuoren kanssa vakiinnutetaan osaksi elämää olemassa olevia ja hyväksi havaittuja taitoja ja kartoitetaan mitä vielä tarvitaan itsenäiseen elämään siirtymiseen. Tässä vaiheessa usein saadaan käynnistettyä esimerkiksi terveydenhuollon palveluita, kuten terapiaa, päihdehoidon kontaktia tai Kelan kuntoutuksia, kuten Nuotti-valmennusta. Puoliväli on vaiheista ajallisesti pisin ja voi jonkun nuoren kohdalla kestää vuosia.

Maalisuoralla suunnataan jo katse kauemmas tulevaisuuteen ja suunnitellaan elämän jatkumista tuetun asumisen jälkeen. Tässä vaiheessa etsitään omaa asuntoa, tehdään muutto ja varmistetaan että opitut asiat juurtuvat käytäntöön. Yksilöllisesti arvioidaan yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa, päätetäänkö työskentely vai sovitaanko tuen jatkumisesta ammatillisena tukihenkilötoimintana tai jälkihuollon ohjauksena. Maalisuora toimii maadoittajana ja nuoren taitojen vahvistamisena, jotta usko saadaan usko siihen, että omat siivet kantavat. Maalisuoran kesto on yleensä tuetun asumisen viimeiset 3–6 kuukautta.

Näiden lisäksi tarjolla on kriisiasumista nuorille, joita on kohdannut äkillinen elämänkriisi ja tarvitaan nopeasti ratkaisu asunnottomuuteen tai päivittäiseen intensiiviseen arjen tukeen. Kriisiasunto on kalustettu kämppä, jossa asuminen on aina lyhyttä ja määräaikaista kuukaudesta kolmeen kuukauteen. Kriisiasunnosta voi nuori siirtyä tuettuun asumiseen, jos se katsotaan nuorelle tarpeelliseksi.

Tuettu asuminen on loistava mahdollisuus turvallisempaan itsenäistymiseen ja aikuisuuteen kasvamiseen. Nuoret tarvitsevat aikuisen tukea, hyväksyntää, rinnalla kulkemista ja jonkun vastaamaan moniin kysymyksiin ja ihmettelyihin. Joskus ammatillinen vaihtoehto on siihen tarpeellinen, jos nuoren elämänkulussa on ollut asioita, joihin ei lähipiirin tuki riitä. “En ihan hirveästi tiennyt Huoltsikasta ennen muuttoa. Tiesin kuitenkin, että se on muita tuetun asumisen paikkoja itsenäisempi, ja tämän takia päädyin Huoltsikalle. Oletin, että ohjaajien kanssa työskentely on hyvin samankaltaista kuin nuorisokodissa ohjaajien kanssa työskentely, mutta ohjaajat eivät kuitenkaan koko ajan ole pyörimässä ympärillä, mikä on hyvä asia. Ja tässä osuin oikeaan. Kokemukseni Huoltsikalla asumisesta on ollut parempi kuin osasin odottaa, ja se on ollut juuri sopiva reitti nuorisokodista yksinasumiseen.” Näin kertonut Tontilla asunut nuori, jonka itsenäistymisen taidot ja tiedot ovat jo riittäneet omaan kämppään siirtymiseen.

Teksti: Kirsi Lamminaho

Kuvat: Sanna Malin ja Elina Roivas

Asiakaskokemus

Familarissa asiakkaiden ja heidän läheistensä kokemaa laatua seurataan asiakaskokemuskyselyiden avulla. Lisäksi lasten ja nuorten toimintakykyä seurataan yksilökohtaisella toimintakykymittarilla.

Asiakaskokemuskysely koostuu viidestä arvioitavasta osa-alueesta, jotka ovat kokemus palvelusta, tavoitteiden saavuttaminen, omaan suunnitelmaan sitoutuminen, osallisuus, arkielämä ja koulunkäynti

Vuoden 2023 ensimmäisen vuosineljänneksen aikana kyselyyn vastasi 364 lasta ja nuorta. Kaikkien osa-alueiden keskiarvo oli 3.9/5. Parhaimmat arviot lapsilta nuorilta saivat osallistuminen oman hoito- ja kasvatussuunnitelman laadintaan (4,2/5) ja omaohjaajuuteen liittyvät kysymykset (ka. 4,0/5)

Alhaisimmat arvosanat saa koulunkäyntiin liittyvät kysymykset oppimisesta, kaveripiiristä koulussa ja koulukäynnin säännöllisyydestä.

Omavalvontakyselyt

Lastensuojeluyksiköiden laatua seurataan myös kuukausittaisilla omavalvontakyselyillä yksiköille. Kyselyssä on yhdeksän seurattavaa osa-aluetta; Hoito ja kasvatus, asiakkaiden tilanne, lastensuojelulain mukaiset rajoitustoimenpiteet, turvallisuus, ravinto ja siisteys, kiinteistö, lääkehoito, poikkeamien käsittely ja vuosikellon mukaiset tehtävät.

Omavalvontaindeksi vuoden 2023 kolmen ensimmäisen kuukauden ajalta on 86,8/100. Indeksin alhaisin tulos on lääkehoidon toteutumisessa 75,0/100, liittyen lääkehoidon lupaprosessiin henkilöstön vaihtuessa. Koska omavalvontaa tarkastellaan kuukausittain kuukauden vaihteessa, saattaa yksittäisellä työntekijällä olla lääkehoidon lupaprosessi kesken koulutuksen tai yksikössä annettavien näyttöjen osalta. Tilanteen korjaamiseksi ja lääkehoidon prosessin varmistamiseksi on lääkehoidon osaaminen keskitetty sosiaalipalveluissa yhdelle henkilölle sujuvuuden varmistamiseksi.

Poikkeamat

Havaittujen puutteiden ja epäkohtien tunnistamiseksi ja korjaamiseksi seuraamme yksiköiden poikkeamaraportointia. Yksiköt raportoivat poikkeamista toiminnanohjausjärjestelmään, jonka jälkeen ne käsitellään yksikkö- ja palvelulinjakohtaisesti.

Ensimmäisellä vuosineljänneksellä poikkeamia kirjattiin yhteensä 658 kappaletta. Suoraan asiakkaiden hoitotyöhön liittyviä vakavia (luokka 4-5) poikkeamia oli 0,075 kappaletta tuhatta hoitovuorokautta kohden. Lääkehoidon vakavia poikkeamia kirjattiin 0,057 kappaletta tuhatta hoitovuorokautta kohden liittyen lääkkeiden säilytykseen ja jakeluun.

Johtamisen arviointi

Familarissa aloitettiin vuoden 2023 alusta lisäksi yksiköiden johtamisen vuosineljänneksittäin toteutettava johtamisen ja omavalvonnan toteutumisen arviointi. Ensimmäisen neljänneksen arvioinnin keskiarvo on laitospalveluissa 4,55/ 5, perhehoidossa 4,62, avopalveluissa 4,85 ja perhekuntoutuksessa 4,41.

Arvioinnista nousevat suurimmat haasteet liittyvät henkilöstön saatavuuteen, jonka perusteella käynnistettiin sosiaalipalveluiden rekrytointitiimin kanssa paikallisia rekrytointikampanjoita.

Omavalvontakäynnit

Vuoden 2023 suunnitelmalliset omavalvontakäynnit ajoittuvat vuosikellon suunnitelman mukaisesti toiselle ja neljännelle kvartaalille. Teemana toisen vuosineljänneksen käynneillä on työyhteisön tila.

Työehtosopimusratkaisun myötä palkat nousevat sopimuskaudella vuoteen 2025 mennessä kumulatiivisesti 13,52 %. Palkankorotusten lisäksi maksetaan kesäkuussa 2024 kertaerä, joka on 470 euroa.

Osa palkankorotuksista kohdennetaan lähihoitajille ja lähihoitajia korkeammin koulutetuille sosiaalialan työntekijöille, kuten sosionomeille, sairaanhoitajille, fysioterapeuteille, geronomeille ja toimintaterapeuteille. Näissä tehtävissä palkkataulukoiden peruspalkat nousevat kaikkien palkankorotusten keskiarvoa enemmän, eli 14,7 %.

Sosionomien mediaaniansio nousee vuoteen 2025 mennessä 3 720 euroon kuukaudessa. Mediaaniansio ennen tulevia korotuksia on 3 243 euroa kuukaudessa. Myös hoiva-avustajien ja avustavan henkilökunnan palkat nousevat merkittävästi.

Pitkäjänteisiä panostuksia toiminnan kehittämiseen

Arvostamme suuresti henkilöstömme työpanosta asiakkaidemme paremman elämänlaadun ja hyvinvoinnin eteen. Teemme Mehiläisessä pitkäjänteisesti työtä johtamisen ja työilmapiiriin vaikuttavien asioiden kehittämisessä. Työtä on tarjolla ympäri Suomen, vaihtelevissa tehtävissä ja erilaisten asiakasryhmien parissa. Alalla on laajasti kouluttautumismahdollisuuksia ja sen myötä myös palkkaan vaikuttavia kehittymismahdollisuuksia. Sote-ala on myös vakaa työllistäjä läpi suhdannevaihtelujen.

Sosiaalipalveluiden ammattilaiset ovat keskeisessä roolissa Mehiläisen ikääntyneiden Mainiokodeissa, Onnikotien vammaispalveluissa sekä Ykköskotien mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumispalveluissa. Familarissa sosiaalialan ammattilaiset työskentelevät erilaisissa lastensuojelutehtävissä. Mehiläisen ammattilaiset mahdollistavat vammaisten ihmisten yhteiskunnallista osallisuutta ja itsenäistä elämää henkilökohtaisen avun työtehtävissä sekä tukevat kotiin vietävissä hoivapalveluissa ikääntyneiden ihmisten turvallista asumista kotona.

Mehiläisen suurin ammattiryhmä on lähihoitajat. Talossa työskentelee monipuolisissa tehtävissä yhteensä noin 10 000 lähihoitajaa.

Terve! My name is Sarah, I am 23 years old and I study social work in Germany. Since beginning of April I am happy to do an internship abroad here in Familar Länsiranta. Since I just moved to Finland, it’s the perfect way to get started and find out what it’s like to be a social worker in here. Of course, it’s not that easy since I don’t speak Finnish language yet. However, in English, Finnish and with ”hands and feet” we manage that the kids and the team can communicate with me. It is also great that I can learn Finnish from them. The kids help me with translating and vocabulary training and they also realize that they can understand and speak more English than they might have thought. We also learned that it takes a lot of courage.

Courage is also what climbing is all about. I have been a climbing trainer for three years and recently became a certified adventure educator. I wanted to share my experience and enthusiasm for both areas here. So the kids went climbing. For most of them this is their first experience with rope climbing. Some of them already knew in advance that they had respect for the height. In addition, it also requires some strength and muscles of which we did not even suspect at the beginning that we have them. Together we managed to overcome fear, master unknown situations and explore our own strengths. We also experience all these points in our everyday life. Adventure pedagogy is about exactly that. We create an experience (in this case climbing) in which experiences are gathered. Between these experiences and everyday life, a transfer can be established to develop coping strategies for our life. For example, it can be experienced that a situation that seems scary, such as climbing the heights and in everyday life, for example, to start a new school or start a job can be mastered step by step. It will be experienced that it is worth overcoming, because the feeling of success is strengthening for the self-esteem and self-confidence and makes insanely proud. The coping strategies, such as starting in small steps and giving oneself time to succeed, or being able to accept support, can also be applied in everyday life. Those who don’t find their strengths in climbing can, over time, learn to take responsibility for securing their climbing partners, learn how important trust and concentration are.

Trying out new things gives you the opportunity to find out where your strengths and weaknesses lie. For example, if you realize that climbing doesn’t work (yet) or isn’t fun, you can find out that it’s not bad. Even if others are super good at it. But the strengths lie elsewhere. For example, in low ropes elements and the balance that is necessary. We learned that a week after climbing and also built the elements together. This Method can be used for Teamwork Training as well and can bild a strong group with learning opportunities.

According to the motto ”Climbing is for every (-) body” there is a place for everyone in this area. Whether big, whether small, thick or thin, with and without disability or with and without experience. Everybody and every body can be included in a climbing team.

At the End I want to say thank´s so much for this great time in Länsirata. The whole Team made it so easy for me to feel comfortable and part of this great team. Thank´s Länsiranta for having me! It was a pleasure!

Länsirannan yksikönjohtajan ajatuksia

Kun Sarah helmikuussa 2023 lähestyi minua sähköpostilla, kysyen mahdollisuutta suorittaa harjoittelu meillä Länsirannassa, oli vastaus ilman muuta ”kyllä”. Sarahin valoisan persoonan sekä toiminnallisten vahvuuksien nähtiin ”kielimuurista” huolimatta istuvan juuri Länsirannan toimintaan. Sarah on kotoisin Saksasta, Augsburgista, jonne suorittaa Sosionomi AMK opintojaan. Tällä hetkellä Sarah asuu Lehtimäellä, joka mahdollisti hyvin tämän viimeisen opintoihin sisältyvän harjoittelun suorittamisen Länsirannassa.

Länsirannassa Sarahin positiivista ja innostavaa suhtautumista lapsiin on ollut ilo seurata. Ohjaajat sekä lapset ovat omien taitojensa mukaan kommunikoineet englannin kielellä, ja tämä on tuonut arkeen mukavaa piristystä. Olemme iloisia, että Sarah lähestyi juuri meitä harjoittelupaikkana ja on ollut osana Länsirannan matkaa.

Taru Viljanmaa, yksikönjohtaja
Familar Länsiranta

Sijaishuollon laitosyksiköissä usein nuoret laitostuvat (passivoituvat) eivätkä opi yksin asumisen taitoja. Mitä taitoja sitten pitäisi harjoitella ennen kuin yksiköstä muutetaan pois? Jos harjoitteleminen on kerran viikossa ruoanlaittoa ja satunnaista keskustelua raha-asioista, niin ei siinä vielä hirveästi pohjaa rakenneta.

Mielestäni paras tapa harjoitella itsenäistymistaitoja on itsenäistymisasunnot, joissa nuori harjoittelee yksinään olemista ja itsenäistä selviämistä. Vuosien yksiköissä olon jälkeen yksin oleminen voi olla kaikista haastavin asia. Ei olekaan enää ohjaaja vieressä neuvomassa ja ohjaamassa 24/7. Pitää itse osata herätä ja kantaa vastuuta päivän ohjelmasta. Pitää oppia tekemään ruokaa. Etsittävä omaa asuntoa. Pitää opetella taloudenhoitoa eli miten rahat riittävät tietyksi ajaksi. Todella iso prosentti nuorista menettää luottotietonsa ensimmäisen kuuden kuukauden aikana. Yksikössä on tietysti ohjaajat apuna ja opettavat näitä asioita sekä tukevat haastavissa tilanteissa. Ongelmana on kuitenkin usein, että nuoret eivät koe tarvitsevansa apua eivätkä halua, että heidän kanssaan työskennellään itsenäistymisasuntoon siirtymisen jälkeen. ”Kyllä mä tiedän”, on aika yleinen vastaus.

Itsenäistymisharjoittelu on onnistuessaan valtavan iso asia tulevaisuutta varten, mutta hyvään tulokseen tarvitaan nuorelta omaa motivaatiota. Itsenäistymistä voidaan harjoitella, vaikka nuori ei erillisessä itsenäistymisasunnossa asuisikaan. Työskentely pitää olla aina suunnitelmallista ja tavoitteellista. Usein nuoret oppivat virheiden kautta ja siinä mielessä itsenäistymisasunnossa asuminen on turvallista. Parempi mokata ohjaavien ja tuttujen aikuisten ollessa lähellä.

Itsenäistymisharjoittelun pääpaino on erilaisten asioiden opettelussa. Ei voida aikuisten toimesta olettaa, että ensimmäisestä päivästä lähtien nuori pystyy selviytymään kaikista tilanteista. Eihän niin elämä suju yksikön ulkopuolellakaan. Elämä on kokonaisuudessaan asioiden opettelua ja uusien asioiden omaksumista.

Nuoren ja itsenäistymisohjaajan välinen suhde vaikuttaa paljon itsenäistymistyöskentelyn onnistumiseen. Jos nuori luottaa aikuiseen ja tiedostaa, että ohjaaja oikeasti haluaa hänen parastaan niin hänen on helpompi ottaa ohjausta vastaan. Ohjaajan on tunnettava nuori, hänen vahvuutensa ja haasteensa. Positiivisuuden kautta kannattaa asioita käsitellä. Tavoitteena antaa mahdollisimman hyvät työkalut nuorelle itsenäistä elämistä varten.

Jälkihuollon työntekijä on isossa roolissa itsenäisen elämisen alkutaipaleella. On tärkeää, että jälkihuollon työntekijä tutustuu nuoreen hänen vielä yksikössä asuessaan. Jos on saatu luotua luottamussuhde jälkihuollon työntekijän ja nuoren välillä, niin se antaa onnistumisen mahdollisuuksia nuoren aikuisuuden alkutaipaleella.

Kirjoittaja:
Tomi Harell, Yksikönjohtaja
Nuorisokoti Siilimäki