Omavalvonnan seurantahavainnot ja kehittämistoimenpiteet Q3/2023 24.11.2023 Kuukausittaiset omavalvontakyselyt Lastensuojeluyksiköiden laatua seurataan kuukausittaisilla omavalvontakyselyillä yksiköille. Kyselyssä on yhdeksän seurattavaa osa-aluetta; hoito ja kasvatus, asiakkaiden tilanne, lastensuojelulain mukaiset rajoitustoimenpiteet, turvallisuus, ravinto ja siisteys, kiinteistö, lääkehoito, poikkeamien käsittely ja vuosikellon mukaiset tehtävät. Omavalvontaindeksi vuoden 2023 kolmannella vuosineljänneksellä oli 90,1/100 (Q1 86,8, Q2 89,9). Poikkeamat Q3 Havaittujen puutteiden ja epäkohtien tunnistamiseksi ja korjaamiseksi seuraamme yksiköiden poikkeamaraportointia. Yksiköt raportoivat poikkeamista toiminnanohjausjärjestelmään, jonka jälkeen ne käsitellään yksikkö- ja palvelulinjakohtaisesti. Kolmannella vuosineljänneksellä poikkeamia kirjattiin yhteensä 746 (Q1 658, Q2 674) kappaletta. Suoraan asiakkaiden hoitotyöhön liittyviä vakavia (luokka 4-5) poikkeamia oli 0,073 (Q1 0,075, Q2 0,070) kappaletta tuhatta hoitovuorokautta kohden. Lääkehoidon vakavia poikkeamia kirjattiin Q3:lla 0,17 (Q1 0,057, Q2 0,10) kappaletta tuhatta hoitovuorokautta kohden liittyen lääkkeiden säilytykseen ja jakeluun. Työyhteisöjen kehittäminen Familarissa sekä muilla sosiaalipalveluiden liiketoimintalinjoilla on ollut vuonna 2023 käynnissä Elinvoimainen työyhteisö- hanke, jonka tarkoituksena on kehittää työryhmien toimivuutta sekä keskinäisessä toiminnassa että asiakasrajapinnassa. Ensimmäisen kahden kvartaalin aikana työryhmät ovat luoneet yhdessä työyhteisön hyveet ja yhteiset toimintaperiaatteet. Omavalvontakäynnit Omavalvontakäynnit kaikkiin lastensuojelun toimipisteisiin toteutettiin Q2-3 aikana. Käynnit toteutettiin ristiin siten että käynnin suoritti toisen palvelualueen esihenkilö. Omavalvontakäyntien teemana oli työyhteisön tila, jossa arvioitiin esimerkiksi yksikön kokouskäytäntöjä sekä keskusteltiin työyhteisön ja esihenkilön jaksamisesta ja voimavaroista. Käynnit raportointiin liiketoimintajohdolle. Onnistumisina työyhteisöissä koettiin työyksikön vastuuroolien selkeys, työvuorosuunnittelun onnistuminen ja tyky-toiminta sekä työyhteisön tuki. Kehittämistoimet Elinvoimainen työyhteisö- hanke jatkuu työskentelynä yhdessä asiakkaiden kanssa. Luomme yhdessä heidän kanssaan yksikkökohtaisesti asiakastyön hyveet. Syksyn yhtenä painopisteenä on vuosikellon mukaisesti henkilöstön ensiapukoulutukset. Lisäksi lääkehoidon kehittäminen on jatkunut tarkennetun lääkehoitosuunnitelmapohjan lanseeraamisella sekä marraskuussa lääkehoitovastaaville järjestettävällä koulutusiltapäivällä. Lisäksi lääkehoidon käytäntöjä tarkennetaan Valviran uusien linjauksien mukaisiksi. Omavalvontakäyntien palautteena kehitämme työnohjausta paremmin palvelemaan kokonaisuutta ja ottamaan huomioon esimerkiksi elinvoimainen työyhteisö- hankkeessa esiin nostetut asiat. Kiinnitämme huomiota omavalvontakäynnillä saamaamme palautteeseen yksiköiden viihtyvyydestä. Panostamme omavalvontakäynneillä toivottuihin koulutuksiin; käynnistämme syksyn ja talven aikana nepsy-koulutusryhmiä, koulutamme 13 uutta Mapa-kouluttajaa ja uudistamme käytössämme olevan päihdetyön koulutuksen yhdessä Hamk:n kanssa.
Rekrygaalan voitto lähihoitajille! 3.11.2023 Lähihoitaja-kampanjan tähtiä: Cassandra Sundberg (Onnikodit), Miska Lindström (Mehiläinen kotihoito), Anna Buison (Mainiokodit) ja Essi Sjövall (Ykköskodit) Kampanjan tavoitteena oli kertoa lähihoitajien monipuolisista työmahdollisuuksista sekä nostaa alan houkuttelevuutta ja ammatin arvostusta myös suuren yleisön silmissä. Lähihoitajat osoittavat päivittäin työssään monipuolista osaamista, oli kyse sitten laadukkaasta hoidosta, vuorovaikutustaidoista, arjen rutiineista tai asiakkaiden huolenpidosta. Onnea voitosta jokaiselle lähihoitajalle, jotka arjessa työskentelevät asiakkaiden eteen suurella sydämellä! Lähihoitajilla on elämä tehtävänä.
Skapande av trygghet: traumaarbete på Familar Fenix 27.10.2023 Barn behöver trygghet. På enheten arbetar vi för att barnet ska känna sig säker, genom att ha en trygg miljö och visa att vi finns där i alla situationer, även om barnet inte vill prata om sin oro eller sitt mående. Att ha tålamod och ta ny kontakt om vi blivit avvisade tidigare, visar att vi finns där när barnet är redo att prata om sitt mående. Det är viktigt att låta barnet älta och ta sin tid, och när barnet är redo är vi närvarande och lyssnar. Vi visar att vi klarar av att höra allt som barnet har att berätta, och vi respekterar barnets känslor även om vi inte alltid förstår dem. Det är alltid okej att visa sina känslor på enheten, men för att upprätthålla tryggheten för barnet finns det tydliga regler om att det inte är okej att ha sönder saker eller skada sig själv eller någon annan om känslorna blir starka. Om barnet upplever att känslorna är svåra att uttrycka, kan personalen använda sig av arbetsmaterial för att hjälpa och stödja barnet att sätta ord på känslorna. På enheten finns arbetsmaterial för känslohantering så som känslokort, Ilske termometer, Kai kort, Må bra – årsklocka och Övningsbok för ett positivt sinne. Ett annat exempel på arbetsmaterial för känslohantering som används på enheten är Isbrytaren, som är ett underlag för samtal med halva meningar. När en oavslutad mening presenteras så luras hjärnan att fortsätta tänka själv. Ett exempel kan vara ”När någon skriker åt mig brukar jag…”, och barnet får med hjälp av kortet fundera över sina egna tankar och känslor för att avsluta meningen. Personalen finns där för barnet när vardagen blir tung och överväldigande. Förutom att personalen kan stödja barnet att hantera känslor och impulser kan vi även hjälpa barnet med praktiska saker som kan underlätta vardagen. Personalen handleder bland annat vid städning och matlagning, samt stödjer barnets intressen, kompis- och familjerelationer och upprätthållandet av barnets hygien. Vi samarbetar med ungdomspsykiatriska polikliniken och ungdomsstation Klaara i frågor som berör det enskilda barnet. Vi värdesätter en förtroendefull relation mellan personal och barn och att barnet känner sig trygg i relationen. Barnet ska känna att vi alltid är närvarande och har förståelse för barnets situation. Barnet får själv, med handledning, komma fram till vad som är viktigt i livet och vad barnet värdesätter i sin självständighetsprocess. Genom kommunikation, respekt och närvaro kan personalen hjälpa barnet att bearbeta och komma vidare från upplevt trauma. SkrivareHeidi Svartsjö, EnhetschefFamilar Fenix
Traumatyöskentelyssä tarvitaan pysyviä ja turvallisia vuorovaikutussuhteita! 27.10.2023 Mitä jos jokin meneekin pieleen? Odottavan äidin kuormittavat kokemukset ja turvaton ympäristö vaikuttavat lapseen hormonien mielen tasolla jo hyvin varhaisessa raskauden vaiheessa. Synnytyskokemus, äidin mieliala synnytyksen jälkeen ja kodin turvallisuus eivät aina tue pienen ihmisen kasvua ja kehitystä. Äidin kyky tuntea yhteyttä ja empatiaa vauvaan ja vastata sekä fysiologisella että tunnetasolla vauvan tarpeisiin, on kuitenkin ratkaisevan tärkeä tekijä kehityksen kannalta. Mentalisaatiokyky rakentuu vuorovaikutuksessa huolta pitävän aikuisen kanssa, oikeiden aivopuoliskoiden välisessä yhteydessä. Pienestä saakka meidän keskeinen tavoitteemme on tulla tarpeinemme nähdyksi ja kuulluksi. Mentalisoiva aikuinen arvailee, mikä vauvan itkun ja tyytymättömyyden taustalla kenties on ja pyrkii parhaansa mukaan vastaamaan vauvan tarpeisiin. Aina arvaus ei osu oikeaan. Mentalisaation kehittymiseksi riittää kuitenkin se, että vauva kokee huolta pitävän aikuisen pyrkivän ymmärtämään hänen tarpeitaan. Mikäli ympäristö ei kykene tarjoamaan vauvalle mentalisoivaa ja empaattista vastetta, vauvan psyykkinen kehitys häiriintyy. Mentalisaatioon kykenevällä aikuisella voidaan ajatella olevan kaksi keskeistä tunnevuorovaikutuksen taitoa, jotka edistävät lapsen kasvamista suotuisalla tavalla, turvallisuuden ja uteliaisuuden edistäminen. Turvallisesti kiinnittynyt aikuinen kykenee säätelemään ja sanoittamaan omia tunnereaktioitaan tavalla, mikä edistää myös lapsen tunnesäätelyn kehittymistä. Turvaton aikuinen on vetäytyvä, ennakoimaton, epäjohdonmukainen tai aggressiivinen, eikä hän kykene tarjoamaan lapselle tunnepeiliä. Lapsen vaihtoehdoksi jää toimia tavalla, joka pienentää vaaran mahdollisuutta. Tällöin lapsi pyrkii miellyttämään aikuista kaikin keinoin tai ripustautumaan aikuiseen vaativalla tavalla. Molemmilla tavoilla lapsi pyrkii tekemään itsestään näkyvän. Lapsi saattaa oppia manipuloimaan aikuisen käytöstä siten, että hänen tarpeensa pysyisivät näkyvillä. Näin vaara unohdetuksi tai hylätyksi tulemisesta pienenee. Toinen, eikä yhtään vähemmän tärkeä vanhemmuuden taito on uteliaisuuden edistäminen. Uteliaisuuden kautta lapsi suuntautuu ympäristöönsä, oppii ja kehittyy. Mikäli aikuinen itse on turvaton, hän ei kykene tarjoamaan lapselle tilaa ja mahdollisuutta irrottautua vähitellen suhteesta aikuiseen. Aikuisen tehtävänä on siis säädellä sekä vaikealta tuntuvia tunteita, kuten pelkoa, surua ja vihaa, että edistää positiivisia tunteita, kuten iloa ja onnistumisen kokemuksia. Kun pohdimme psyykkisen kehityksen häiriöiden luonnetta, ymmärrämmekö häiriöt sisäsyntyisiksi, synnynnäisiksi vioiksi vai ajattelemmeko häiriöitä enemmänkin vuorovaikutuksessa muodostuneina, elämänkokemusten seurauksena syntyneinä kipuina, traumaattisina kokemuksina? Meistä jokainen ammattilainen tunnistaa sanat käytöshäiriö, psykopatologia, kaksisuuntainen mielialahäiriö, adhd ja masennus. Olemme niin tottuneita tunnistamaan nämä sanat diagnooseina ja sairauksina, että unohdamme jokaisen määrittelyn rakentuneen sosiaalisesti ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Jokainen diagnoosi on sosiaalisesti määritelty erottamaan normaalius ja poikkeavuus toisistaan. Ja samalla suojaamaan normaaleja epänormaaliuden aiheuttamalta epämukavuudelta, häiriöltä ja haitalta. On enemmän kuin merkityksellistä, millä tavalla juuri minä suhtaudun ihmisen tuskaan ja kuinka tulkitsen sen alkuperää. Haastan jokaisen tämän valtakunnan ”hannu lauerman” pohtimaan, kuinka mielekästä on keskittyä patologisiin oireisiin ja seurauksiin, kiinnostumatta aidosti psyykkisen haurauden juurisyistä. Ihmisyys rakentuu myötätunnon, lempeän uteliaisuuden ja mentalisoivan kohtaamisen varaan. Juuri tästä syystä vakavasti haavoitetut, myötätuntoa vaille jääneet ihmiset tarvitsevat erityisen lempeää kohtaamista. Kuinka sinä olet edistämässä myötätunnon kokemuksia omassa työssäsi lasten ja aikuisten kanssa? Kirjoittaja:Milla HöykinpuroKoulutuspäällikkö, Familar perhehoitoYTMTraumapsykoterapia-opiskelija
Sateelta suojaan – blogi 25.10.2023 On pimeää ja koleaa. Olo on kurja. Tulen koulusta kotiin, mutta ketään ei ole kotona. Kaivan repusta kotiavaimia, kunnes muistan, että annoin ne lainaksi pikkuveljelle. Pikkuveljen pitää, äidin mielestä, oppia kantamaan vastuuta ja pitämään huolta avaimista. Avaimessa on kiinni avaimenperä, kaunis sateenkaari ja yksisarvinen. Sain sen isältä silloin, kun kaikki oli vielä hyvin. Nyt myös avaimenperä on veljelläni ja oloni on kurja. Onneksi vara-avain on tutussa paikassa. Kotioven avaaminen vara-avaimella ei tunnu samalta kuin omallani. Pääsen kuitenkin sisälle ja lämpimään. Sisällä tuoksuu hyvältä, äiti on tehnyt pannukakkua. Tiedän, että pannukakku on tarkoitettu jälkiruoaksi. En voi kuitenkaan vastustaa ihanasti tuoksuvaa pannukakkua ja leikkaan palasen välipalaksi. Pannukakku maistuu äärimmäisen hyvältä, se suorastaan sulaa suuhuni. Otan toisenkin palan, se helpottaa hieman pimeyden aiheuttamaa surumielisyyttä. Koulussakin oli raskas päivä. On ikävä isää, mutta siitä en voi puhua äidille. Teen läksyt pannukakun syötyäni. Äiti tulee kotiin pikkuveljen kanssa avaten oven minun avaimillani. Äiti on huonolla tuulella, kuulen sen askelista ja tavasta, jolla hän laskee laukkunsa lattialle. Olen heti varuillani. Äiti huomaa minun syöneen pannukakkua ja raivostuu. En saa sanoista selvää, kuulen vain huudon ja näen vihaiset kasvot. Tuntuu pahalta ja pelottaa. Puen nopeasti jalkaani kengät, nappaan takin naulasta ja juoksen ulos. En tiedä, minne menisin. Kotiin en voi palata ennen kuin äiti on rauhoittunut. Uskallan vaihtaa juoksun kävelyksi. Alkaa satamaan rankasti. Huomaan edessäni tuulen kuljettaman punaisen, repaleisen sateenvarjon. Saan siitä hieman suojaa. Paleltaa. Koskahan uskaltaisin mennä takaisin kotiin? Millainen on sinun lapsuutesi tarina? Välittyykö siitä turvallisuus ja lämpö, vai hallitseeko tarinaasi suru, pelko tai yksinäisyys? Elämäntarinaamme ei määrittele se, millaisia asioita olemme kokeneet vaan se, millaista tukea ja turvaa olemme kokemustemme jälkeen saaneet. Onko meillä kokemus aikuisesta, joka on ottanut halaukseen, pyytänyt anteeksi ja korjannut näin katkenneen vuorovaikutuksen? Emme tarvitse täydellisiä aikuisia. Tarvitsemme malleja aikuisesta, joka kykenee katsomaan itseään, ottamaan vastuun yhteyden palauttamisesta ja rakentamaan uudelleen hetkeksi kadonneen turvallisuuden tunteen. Oletko sinä se aikuinen, joka voi olla tarjoamassa lapselle suojaa ja turvaa? Haluatko kuulla lisää tuki- ja sijaisperhetoiminnasta? Toivotamme sinut tervetulleeksi keskustelemaan tuki- tai sijaisperheenä toimimisesta alueellisiin tapahtumiin! Seuraa Familarin Facebook ja Instragram -sivuja ja löydä oman alueesi tapahtuma tai ole suoraan yhteydessä alueesi työntekijöihin. Kaikki yhteystiedot löytyvät osoitteesta familar.fi/perhehoitopalvelut.
Sateelta suojaan – blogi 18.10.2023 Kiristän piikkareitteni nauhat ja heitän verryttelyhousut ja takin pois päältäni. Ilma tuntuu viileältä ihoa vasten ja taivaalta putoilee muutamia sadepisaroita. Seison yleisurheilukentällä 200 metrin lähtöpaikalla ja vilkaisen nopeasti kentän ympärille. Valmentajaa ei näy, ehkä hän on jossain lähempänä maaliviivaa katsomassa suoritustani. Kisa lähtee käyntiin ja juoksen niin kovaa kuin 12-vuotiaan jaloillani kykenen. Jalat kyllä kantavat, mutta matka tuntuu pitkältä. Näen sivusilmälläni, että olen aivan kärjen tuntumassa. Havaitsen kentän laidalla tutun hahmon ja kuulen kannustavan äänen vihreän sateenvarjon alta: ”hienosti sujuu, anna jalkojen rullata vaan”. Nuo sanat tuovat vielä vähän lisää voimia. Ylitän maaliviivan ensimmäisenä. Valmentaja juoksee paikalle ja hymyilee lämpimästi. Hän kehuu juoksuani ja kehottaa laittamaan heti lämmintä ja kuivaa vaatetta ylle. Lyömme vielä ylävitoset ja sen jälkeen lähden kohti pukuhuonetta. Perheiden, sukulaisten, ystävien ja ammattilaisten lisäksi lasten ja nuorten elämässä voivat myös muut aikuiset olla merkittävässä roolissa edustamassa turvallisia ihmissuhteita ja kasvattajia. Esimerkiksi harrastustoiminnan tai muun vapaaehtoistyön parissa toimii lukematon määriä aikuisia, jotka tuovat lapsille ja nuorille tukea ja turvaa. Nämä turvalliset suhteet voivat olla todella merkityksellisiä, jopa ratkaisevan tärkeitä lapsen elämässä. Myös tukiperheet toimivat tärkeässä roolissa tarjoamalla lapselle yhden viikonlopun kuukaudessa mukavaa tekemistä, jakamatonta huomiota ja aikuisen turvallista tukea. Näistä tukisuhteista voi muodostua kokemuksia ja muistoja, jotka kantavat pitkälle tulevaisuuteen. Haluaisitko sinä olla tarjoamassa lapselle elämän vaikeuksien yli kantavia kokemuksia? Haluatko kuulla lisää tuki- ja sijaisperhetoiminnasta? Toivotamme sinut tervetulleeksi keskustelemaan tuki- tai sijaisperheenä toimimisesta alueellisiin tapahtumiin! Seuraa Familarin Facebook ja Instragram -sivuja ja löydä oman alueesi tapahtuma tai ole suoraan yhteydessä alueesi työntekijöihin. Kaikki yhteystiedot löytyvät osoitteesta familar.fi/perhehoitopalvelut.
Iloisia uutisia! Lähihoitajakampanjamme on valittu Rekrygaalan finaaliin ja voittaja valitaan yleisöäänestyksellä 11.10.2023 Rekrygaala palkitsee vuosittain rekrytointialan parhaat teot ja tekijät. Olemme otettuja tunnustuksesta – finaalipaikka kertoo lähihoitajien työn merkityksellisyydestä ja siitä, että heidän työnsä on saa ansaitsemaansa arvostusta. Lähihoitajillamme on kokonaisvaltaista ja monipuolista osaamista, oli kyse sitten laadukkaasta hoidosta, vuorovaikutustaidoista, arjen rutiinien sujuvuudesta tai asiakkaidemme huolenpidosta ? Vuoden rekrytointikampanja -kategorian voittaja valitaan yleisöäänestyksen perusteella. Voit käydä antamassa oman äänesi lähihoitajille Rekrygaalan sivuilla: https://rekrygaala.fi/aanesta Lämmin kiitos tuestanne!
Asiakkaan tarina avotyöstä ja tuetusta asumisesta 9.10.2023 ”Kirjoitan siis uuden tarinan, koska avotyökontakti loppui ja nyt olen täysin omillani omassa asunnossa. Ei käy kieltäminen, etteikö tämä uusi elämänmuutos ja elämä ilman Koppuria tuntuisi aluksi todella oudolta ja myös haikealta, onhan Koppuri ollut matkassani miltei 7 vuotta, kun lasketaan palveluasumisen ja avotyön aika yhteen. Koppurin ansiosta mm. olen kuntoutunut siihen pisteeseen, missä olen nyt ja muistelen lämmöllä Koppuri- ja avotyöaikaa. Elämäni kaari nyt 10 vuoden ajan ei ole ollut helppo, joten olen todella kiitollinen kaikesta saamastani avusta. Olen nykyään opiskelija ammattiopistossa (tai ollut jo pidempään) kodinhoitoalalla ja nykyisiä opintoja minulla on enää 10 kuukautta jäljellä – sen jälkeen valmistun. Pääsin mm. Koppurin vahvan tuen ansiosta taas opintoihin kiinni. Työpaikka tulevaisuudessa häämöttää. Lisäksi olen nyt vuosien tuetun asumisen jälkeen saavuttanut sen täyden itsenäisyyden ja ennen kaikkea useimmiten positiivisuuden – elämä hymyilee jo paljon useammin. En kuitenkaan mene väittämään, etteikö vieläkin olisi huonoja päiviä, hetkiä, haasteita ja tunteita. Ilman muuta on, koska minulla on haasteeni vielä 10 vuoden jälkeenkin, mutta Koppurin tuen avulla pääsin hyvin paljon eteenpäin. En IKINÄ unohda sitä lämpöä, välittämistä, uskoa minuun ja parempaan elämääni, merkittävyyttä ja tsemppausta, mitä Koppurissa ja avotyössä sain. Kun toisinaan välillä tuntui, ettei ”mistään tule mitään”, minuun valettiin uskoa eteenpäin. En ole vieläkään terve eikä matkani ole vieläkään päättynyt, mutta olen paljon pidemmällä.”
Sateelta suojaan – blogi 27.9.2023 On kaunis jo hieman syksyinen aamu. Ilma on viileä ja puissa näkyy jo häivähdys ruskaa. Mutta aurinko lämmittää vielä mukavasti. Lähdemme mummin kanssa metsään keräämään sieniä. Mummin seurassa metsässä on aina hauskaa. Aika kuluu sienestäessä nopeasti, kun mummi kertoo tarinoita lapsuudestaan. Asiat olivat hyvin eri tavalla mummin lapsuudessa. Yhtäkkiä kesken tarinan taivaalla jyrähtää ja alkaa satamaan kaatamalla. Mummi ohjaa minut pois kuusten alta hiekkatielle ja kaivaa kassistaan sateenvarjon, jossa on kauniita isoja kukkia. Mitäpä mummilta ei kassistaan löytyisi. Ison sateenvarjon alla kävelemme yhdessä takaisin kohti mummolaa. Minulla on turvallinen olla. Sanotaan, että lapsella on oltava elämässään vähintään yksi turvallinen aikuinen. Se mahdollistaa hänelle tunneyhteyden, joka kantaa elämässä vaikeuksien yli. Tuo turvallinen aikuinen voi olla äiti tai isä, mutta se voi olla myös mummi, kummi, opettaja, valmentaja tai naapuri. Voisitko sinä olla tarjoamassa lapsen elämän kannalta ratkaisevan tärkeää turvaa ja aikuisuutta? Haluatko kuulla lisää tuki- ja sijaisperhetoiminnasta? Toivotamme sinut tervetulleeksi keskustelemaan tuki- tai sijaisperheenä toimimisesta alueellisiin tapahtumiin! Seuraa Familarin Facebook ja Instragram -sivuja ja löydä oman alueesi tapahtuma tai ole suoraan yhteydessä alueesi työntekijöihin. Kaikki yhteystiedot löytyvät osoitteesta familar.fi/perhehoitopalvelut.
Sateelta suojaan – blogi 20.9.2023 Kerrostalojen harmaa rykelmä sateista taivasta vasten, talojen ikkunat kuin sammuneet silmät alkukesän yössä. Jostain kuuluu hälytysajoneuvon sireenin haipuva ulina. Toisaalla parvekkeen ovi on auki ja musiikki kantautuu ulos. Aikuisten ihmisten päällekkäisen puheen kakofonia, joku huutaa, toinen itkee, kolmas nauraa. Ja aina, ennemmin tai myöhemmin, joku lyö. Tyttö istuu hiekkalaatikon laidalla, piirrellen tikulla kuvioita santaan. Ajatuksissaan, pienet hartiat äidin tupakanhajuisen villapaidan suojista törröttäen, sateenvarjo puoliksi suojanaan. Sade on kastellut pienet kasvot, vai kyynelten jäljetkö ne ovat, surun ihoon uurtamat? Tyttö havahtuu, joku katsoo läheltä, sammakon ilmeetön katse hiekkalaatikon kulmauksesta. Tyttö siirtyy lähemmäs ja sammakko hymyilee, kyllä se ihan näyttää hymyilevän hänelle, se on kiltti. ”Tuu tänne sateenvarjon alle, sä kastut muuten”, tyttö sanoo ja asettaa varjon niin itsensä kuin hymyilevän sammakon ylle. Mitä sinä olet lapsena pelännyt ja kuka sinua on lohduttanut? Turvallisuuden tunne syntyy vuorovaikutuksessa huolta pitävän aikuisen kanssa. Äidin tai isän ilme kertoo siitä, onko lapsella syytä pelätä. Turvaton aikuinen ei kykene välittämään lapselle kokemusta turvasta. Läsnäolon puute, ahdistus ja hätä välittyvät lapselle ja sisäistyvät osaksi omaa maailmankuvaa; maailma on vaarallinen paikka ja ihmisiin ei voi luottaa. Haluaisitko sinä olla lapselle turvaa tuova aikuinen? Haluatko kuulla lisää tuki- ja sijaisperhetoiminnasta? Toivotamme sinut tervetulleeksi keskustelemaan tuki- tai sijaisperheenä toimimisesta alueellisiin tapahtumiin! Seuraa Familarin Facebook ja Instragram -sivuja ja löydä oman alueesi tapahtuma tai ole suoraan yhteydessä alueesi työntekijöihin. Kaikki yhteystiedot löytyvät osoitteesta familar.fi/perhehoitopalvelut.