Asiakaskokemuksen tulokset keväältä 2025

Arvosanat osa-alueittain

Kokonaisindeksi

Olemme pitäneet Raussilan vanhemmille yhdessä vertaistukiryhmäprosessin, joka kesti muutaman kuukauden ajan. Raussilaan sijoitettujen lasten vanhempien vertaistukiryhmä kokoontui ensimmäisen kerran alkuvuodesta 2022. Alun perin oli sovittu kuusi kokoontumiskertaa, mutta vanhempien toiveesta järjestettiin vielä seitsemäs kerta, sekä ryhmän lopetuksen jälkeen lokakuussa 2022 pidettiin vielä yksi kerta: ”Mitä kuuluu nyt?”

Tapaamiset olivat videoyhteyden kautta, sillä vanhempia asui ympäri Suomea. Kuitenkin yksi lähikerta oli sovittuna, mutta aikataulullisista syistä se siirrettiin myös etätapaamiseksi.

Tapaamisissa runkona pidettiin Palaset-mallia, joka on huumeita käyttävän nuoren läheisiä kohtaavalle ammattilaiselle suunniteltu malli. Ensimmäisellä ryhmä kerralla tehtiin ryhmäsopimus, mm. että tapaamisissa kamerat päällä ja ryhmän asiat joita käsitellään, jäävät vain ryhmään, sillä asiat ovat raskaita, vaikeita ja arkaluontoisia. Oli kuitenkin ilo huomata miten vertaisuuden ilo ja voima kantoivat tiukassakin paikassa ja miten tärkeää vanhemmille oli vertaistuki.

Toinen ryhmä aloitti vuoden 2023 alussa Saviston kodin Saviston toimintayksikössä. Projekti saateltiin loppuun maaliskuun alussa. Uutta projektia ja yhteistyön kehittämistä aloitetaan suunnittelemaan jo keväällä 2023 yhteistyöryhmällä Saviston kodeilta ja Kakspy ry:ltä. Hedelmällinen yhteistyö on luonut mallia, että tarvittaessa voimme ohjata sijoitettujen lasten vanhempia olemaan yhteydessä Kakspy ry:n ohjaajiin, mikäli vanhemmat kaipaavat lisätukea Saviston kodin tuen lisäksi.

Lisäksi olemme saaneet Raussilan Etapin työryhmälle Kakspy ry:n vertaisohjaajana toimivalta Taina Simokselta vinkkejä entistä parempaan yhteistyöhön toimia sijoitettujen lasten vanhempien kanssa Tainan kertoessa omaa tarinaansa sijoitetun lapsen vanhemman näkökulmasta.

Yhteistyössä on voimaa!

Anni & Myy

Viimeiset vuodet nuorisomme ja me itsekin olemme turvautuneet pitkälti sosiaalisen median erilaisiin ryhmiin ja näin karanteenitilanteissa pitäneet yllä meille elintärkeää vuorovaikutusta. Varsinkin nuoruusiässä erilaisten vertaisryhmien merkitys henkilökohtaiselle ja sosiaaliselle identiteetille on kiistaton ja niitä haetaan haitallisistakin sosiaalisista ympäristöistä. Sosiaaliset tilanteet ovat aivojen kehityksen vuoksi nuorille vielä aikuisia haastavampia ja ahdistuksen ja pelkojen tunteet ovat yleisiä sosiaalisissa tilanteissa. Vuorovaikutustilanteet eivät aina kuitenkaan ole turvallisia ja kuntouttavia.

Nuoren ihmisen kyky käyttäytymisen säätelyyn ja ilmeiden tulkintaan on heikompaa kuin aikuisilla, koska hermoverkot toimivat vielä tehottomasta. Nuoruusiässä mantelitumake syttyy herkästi ja mielihyväkeskus reagoi voimakkaasti jännitykseen ja sosiaaliset tilanteet saavat tunteita käsittelevät aivoalueet toimimaan kiihkeästi. Nuoren ihmisen aivot reagoivat stressiin voimakkaammin ja ne vahingoittuvat helpommin kuin aikuisella. Nuoren aivojen plastisuus takaa sen, että ne hermoradat vahvistuvat, joita eniten käytetään. Siksi turvalliset sosiaaliset tilanteet nuoruusiässä ovat hyvinkin merkityksellisiä yksilön sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta myös tulevaisuudessa.

Sosiaalihuoltolain (L1301/2014) mukaan sosiaalisessa kuntoutuksessa yksilöllisen tuen yhdistäminen toiminnallisuuteen vahvistaa yksilön kykyä selvitä arjessa. Ryhmämuotoinen sosiaalityö avohuollon tukitoimena tarjoaa mahdollisuuden psykososiaalisesti merkittäviin asioihin, kuten johonkin kuuluminen ja liittyminen, hyväksytyksi tuleminen, osallistuminen, osallisuus sekä vaikuttaminen. Yhteiskunta tarvitsee ryhmiä, joiden välityksellä ihmiset sosiaalistetaan yhteiseen normimaailmaan ja kiinteys yhteiskunnassa säilyy.

Familarin avopalveluissa haluamme tarjota asiakkaillemme mahdollisuuksia olla osana tavoitteellista ja suunniteltua ryhmätoimintaa, jota ohjaa turvallinen aikuinen, joka on kohtaamisen ammattilainen. On hyvin tärkeää, että pystyisimme tarjoamaan turvallisia sosiaalisia vuorovaikutustilanteita osana sosiaalista kuntoutusta, joita asiakkaat ovat yhdessä kanssamme suunnittelemassa.

Kirjoittaja:
Maija Niemi
Avopalveluiden ohjaaja, eläinavusteinen nepsy-valmentaja
Pirkanmaan avopalvelut

Mikäli kosketuspintaa omiin tunteisiin ja luonteenpiirteisiin on vaikea löytää, vuorovaikutus eläinten kanssa voi mahdollistaa sen turvallisella tavalla. Eläinlaumassa toteutuvat monet samat lainalaisuudet kuin meidän ihmistenkin keskuudessa ja usein suhteessa eläimeen oman käytöksen ja tunteiden peilaaminen tapahtuu luontaisesti. Näin ne on mahdollista myös nimetä ja ottaa tarkasteluun. Eläinavusteisessa toiminnassa prosessille luodaan mahdollisuudet syntyä ja jokainen kohtaaminen on yksilöllinen ja ainutlaatuinen.

Eläinavusteinen toiminta on tavoitteellista ja laajalti käytössä oleva viitekehys on ratkaisukeskeinen. Ratsastusterapialla ja kaverikoiratoiminnalla on Suomessa jo melko pitkät perinteet, mutta eläinavusteista toimintaa voidaan toteuttaa minkä tahansa eläimen kanssa. Eläinavusteisuus on myös sovellettavissa tarve ja asiakasryhmä huomioiden; liikuntarajoitteisten kanssa eläinten on todettu aktivoivan ja kannustavan toiminnallisuuteen, tunne-elämän ja aktiivisuushäiriöiden hoidossa on saatu hyviä tuloksia mm. oman käytöksen säätelyn muodossa.

Ohjaajan ja terapeutin tehtävä eläinavusteisuudessa on olla mahdollistaja ja luoda turvalliset puitteet kohtaamisen tapahtumiselle. Eläinten kanssa toimittaessa tilanteita ei voi koskaan täysin ennakoida ja ohjaaminen sekä tavoitteiden toteuttaminen onkin hienovaraista kanssakulkijana olemista. Merkityksellistä on myös luottamuksellinen suhde työntekijän ja asiakkaan välillä, tässä eläin voi olla luomassa siltaa ihmisten välille. Puheyhteyden vähitellen löydyttyä eräs pieni mutistinen poika oli todennut koiransa mukaan tapaamisiin ottaneelle erityisopettajalle: ”Mä aloin sulle puhumaan, kun ajattelin ettet voi olla paha tyyppi kun toi koirakin niin tykkää susta”.

Kirjoittaja:
Johanna Luoma
Perheohjaaja, eläinavusteinen valmentaja
Varsinais-Suomen perhehoitopalvelut

Mehiläisessä on alkanut kohtaamisen teemavuosi. On upeaa, että saamme työstää tätä ensi arvoisen tärkeää asiaa tämän vuoden ajan ja toivomme, ettei asia jää vain tähän vuoteen. Kohtaamisesta ja sen merkityksestä puhutaan paljon, mutta pystyykö kohtaamisen tehdä ammatillisesti hyvin, jos et ihmisenä tunne itseäsi?

Kahden tai useamman ihmisen hyvä kohtaaminen on mahdollisuus ymmärrykselle ja asioiden eteenpäin viemiselle. Kohtaamista sävyttävät monet sisäiset ja ulkoiset tekijät, joihin tänä vuonna kiinnitämme huomiota. Kaikki lähtee kuitenkin liikkeelle minusta itsestäni.

Päihteillä oireilevat nuoret ovat hyvin herkkiä kohtaamiselle ja sen tuomille nyansseille ja he ovat olleet parhaita opettajia meille heidän parissaan työskenteleville. Jos meillä on jo tilanteeseen tullessa omat ennakkoluulomme, käsityksemme ja menetelmämme, kuinka haluamme asioiden toimivan, voimme hyvin usein jäädä tilanteeseen, jossa kohtaamme henkilö ei tule kuulluksi omana itsenään. Onkin erityisen tärkeää, että tiedostamme tilanteessa oman vireystason, ennakkoluulomme, emmekä lukitse itseämme jonkin menetelmän taakse. Meidän tulee kohdata ihminen ihmisenä tarvekeskeisesti. Kun olemme rauhoittuneet tilanteeseen ilman ennakkoluuloja, meillä on taivas auki saada yhteinen ymmärrys, oli asia sitten mikä tahansa.

Ihmettely ja kysyminen antaa yleensä paremman tuloksen, kuin valmiiden vastauksien antaminen. Oman egomme tappaminen on tärkeää, sillä ego aktivoituu pelosta ja pelko ohjaa kohtaamistamme väärään suuntaan. Oman keskeneräisyyden, ymmärtämättömyyden, sekä pelkojen näyttäminen saattaa pelottaa, mutta rohkeus olla oma itsensä juuri siinä hetkessä, antaa kohtaamiselle muistijäljen, jossa ymmärrys sai vallan. Nämä hetket ovat käänteentekeviä kaikessa kohtaamisessa.

Entä kuinka sinä kohtaat itsesi? Siedätkö omaa keskeneräisyyttä ja häpeää? Oletko itsellesi armoton vaatija, vai eikä oma itsesi kiinnosta? Kyse ei ole vain meidän suhteestamme itseemme, vaan nämä asiat värittävät myös kohtaamistamme toinen toisiimme. Ole siis hereillä itsesi kanssa ja käytä aikaa tutustuaksesi itseesi. Tämän tutkimusmatkan vaarana on se, että et pidä kaikesta mitä löydät. Toisaalta tulet myös huomaamaan, että löytöjesi vuoksi lisäät omaa, sekä muiden hyvinvointia jo olemassa olollasi.

Saviston toimintayksikkö
Ville-Perttu Kohonen, yksikönjohtaja

Päivätoimintaan kuuluu myös neljä kertaa vuodessa järjestettävä retkipäivä, joka suunnitellaan lasten kanssa yhdessä. Retken tarkoitus, aikataulu ja ruokailut suunnitellaan yhdessä lapsia osallistaen. Keväällä 2023 kävimme lasten kanssa Hämeenlinnassa. Retkipäivät lisäävät yhteisöllisyyttä ja vahvistavat yhteenkuuluvuuden tunnetta.

”Huomaa Hyvä!”

Päivätoiminta perustuu positiiviseen pedagogiikkaan, jonka keskiössä on lapsen potentiaalin, vahvuuksien ja kyvykkyyksien löytäminen ja näiden positiivisten ominaisuuksien vahvistaminen. Pyrimme antamaan lapsille päivittäin positiivista palautetta toiminnastaan. Kun huomaamme lapsissa hyvän, alkavat he huomaamaan ja uskomaan siihen itsekin. Uskomme vahvasti siihen, että ihminen kykenee oppimaan uutta.

Olen ihminen kuka luo helposti ennakkoluuloja asioista, jotka ovat minulle täysin vieraita. Lastensuojelu ei ollut poikkeus tähän, vaan odotukset harjoittelujaksoa kohtaan oli luotu lähes täysin uutisten perusteella. Ilta ennen ensimmäistä harjoittelupäivää päässäni pyöri paljon kysymyksiä… Pärjäänkö harjoittelussa? Tuliko mokattua harjoittelupaikkaa valitessa? Onko edes koko sosiaaliala sittenkään minun juttuni?

Ensimmäinen aamu vaikutti epäilyttävältä. Astuessani sisään Etapille katselin jännittyneenä ympärilleni. Hiljainen talo keskellä peltoja. Yritin etsiä kaltereita ikkunoista, sekä panssariovia pitämässä nuoret huoneissaan. Hiipiessäni yläkertaan tapasin ensimmäistä kertaa osan minun tulevasta työryhmästä. Hieman epävarmalla kädenpuristuksella esittelin itseni heille samalla pohtien mitähän ne minusta ajattelevat.

Näin harjoittelun jälkeen on helppo myöntää, että ensimmäiset viikot menivät aika sumussa ja muistikuvat ovat aika hatarat. Uuttaa asiaa tuli valtavasti. Täytyy olla kiitollinen siitä, että työryhmä otti minut heti kaikkeen mukaan. Rauhallinen ja tarkkaileva luonteeni olisi todennäköisesti istunut nurkassa ihmettelemässä. Päivästä yksi aloin olla mukana päivätoiminnassa, josta tulikin minulle selkeä rooli koko harjoittelujaksolle. Voidaankin todeta, että samalla suoritin koulunkäynninavustajan harjoittelun. Omissa ajatuksissani olin varma, että pulpetit lentävät, eikä koulutyöstä tule mitään. Väärässä olin. Harjoitteluni suurimpia yllätyksiä olikin, kuinka hyvin nuoret suorittivat omia hommansa koulua tehdessä päivätoiminnassa. Lähes taianomainen hiljaisuus ja keskittyminen valtasi monitoimitilan lähes joka päivä. Yksi harjoittelun kohokohtia liittyykin päivä- ja koulutoimintaan. Pääsin todistamaan erityisopettajan saapumista Raussilaan ollessani vielä ainut ”työntekijä” ensimmäisillä tunneilla mukana.

Sitten tärkein osa harjoittelua. Ihmiset. Aluksi hieman jopa pelottavat nuoret paljastuivatkin aivan tavallisiksi teineiksi, joille on vaan sattunut kaikenlaista. Koripallo valmennuksessani on samanikäisiä nuoria, joten kohtaamiset ja oleminen heidän kanssaan tuli minulle luonnostaan, kun jää oli murrettu. Tykkäsin tehdä 8–22 vuoroja, koska silloin pääsin olemaan nuorten päivässä mukana heräämisestä aina päivän päätökseen asti. Harvassa olivat päivät, jolloin en olisi ajanut kotiin hymyillen ja tyytyväisenä päivän tapahtumiin. Koska harjoittelun kesto oli kymmenen viikkoa, kerkesin tutustua nuoriin ja he minuun. Minulle jäi vahva kokemus siitä, että minut otettiin mukaan yhteisöön, enkä ollut vain ”se opiskelija”. Myös kokemus siitä, kuinka hyvin työryhmä kohteli minua, oli sydäntä lämmittävää. Alun ihmettelyn jälkeen olin ohjaaja muiden joukossa. Oppimisen kannalta oli täyttä mahtavuutta, että minulle nimettiin kaksi ohjaajaa. Hyvällä tavalla heidän työskentely tapansa olivat varsin erilaiset toisistaan. Toinen opasti minut mitä lastensuojelutyö on ja toinen mitä kaikkea työ myös pitää sisällään. Olen myös remontoinut, kantanut jääkaappeja, maalannut, tehnyt lumitöitä, ollut kokkina yms. Oli silmiä avaavaa, mitä kaikkea työ pitää sisällään.

Kirjoittaessani tätä tekstiä minut valtaa haikeus. Harjoittelujaksoni aikana tutustuin nuoriin, sekä työryhmään. Harjoittelu, joka aluksi tuntui jännittävältä ja pelottavalta paljastuikin parhaaksi oppimiskokemukseksi, joka minulla on ollut opintojeni aikana.

Kirjoittanut:
Opiskelija Ville

Lastensuojelussa olemme usein tekemisissä tilanteissa, joissa pyydämme lapsia ja nuoria kertomaan tunteistaan ja ajatuksistaan. Kertomaan meille työntekijöille salaisuuksia, haaveita, epäonnistumisia, pettymyksiä ja iloja. Mitä sinä ajattelet, missä vaiheessa olisit valmis itse niin tekemään?

Lastensuojelussa odotamme lapsilta ja nuorilta paljon, mutta olemmeko itse valmiita kertomaan asioistamme ennen kuin luottamus toista kohtaan on syntynyt. Itse ajattelen, että luottamuksen syntyminen edellyttää myös vastavuoroisuutta, dialogia. Tie on kaksisuuntainen. Ajattelen, että minulla pitää olla myös annettavaa luottamuksen syntymiselle. Mitä voin ja mihin olen valmis kertoessani itsestäni. Oman pään sisäisen keskustelun paikka…

Luottamus syntyy kohtaamisesta ja kuuntelusta, mutta myös jakamisessa. Rehellisyydessä siitä, miltä minusta työntekijänä tuntuu erilaiset lasten kanssa eteen tulevat asiat. Kuitenkaan rasittamatta heitä omilla murheillamme. Lapsien ja nuorten kanssa jaetut ilon hetket ja onnistumiset, samoin kuin surut ja pettymykset sekä suuttumisetkin molemmin puolin, ovat arkea ja rakentavat luottamusta.

Luottamuksen, vuorovaikutuksen, kohtaamisen kautta tulet hyväksytyksi. Hyväksytyksi tulemisen tarve johtaa myös joskus sen vääränlaiseen tavoitteluun. Hakeutumisena joukkoon, porukkaan, jengiin, samankaltaisesti ajattelevien kanssa. Valitettavasti se joskus johtaa myös väärille teille rikosten tai päihteiden käytön maailmaan. Taustalla voi toki olla myös muita syitä, mutta lastensuojelun ammattilaisena ajattelen, että meidän pitää kyetä näkemään oireen taakse, juurisyyhyn. Mikä on se asia, mitä muuttamalla saadaan suurin vaikutus ja muutos lähtee käyntiin myös muilla elämänalueilla ja muodostaa positiivisen kehän.

Joskus nuorena lastensuojelun sijaishuollon ohjaajana ajattelin, miten voisin jättää omaohjattavaan tunnejäljen, niin että hän valintoja tehdessään muistaisi minut ja ajattelisi, mitähän mieltä minä olen asiasta. Miten minä voisin ansaita paikkani opastajana. Olla tärkeämpi kuin se kaveriporukka, joka mahdollisesti vetää kohti vääriä valintoja. Kuinka oikea ja väärä erottuisivat toisistaan. Kuinka aiheuttaa pisto nuoren sydämessä tai mielessä, kuinka vähän hävettäisi kertoa vääristä ratkaisuista. Samalla tavalla kuin itseä joskus nolotti kertoa omista töllön töistä kotona. Välillä onnistuin jäljen luomisessa ja välillä en, monet nuoret jättivät kyllä minuun tunnejäljen.

Joskus kohtaamiset väsyttävät ja tulee, ei mikään tieteellinen termi, kohtaamisen ylirasitus. Silloin oma aika on parasta, myös sijaishuollossa eläville lapsille.

Kohtaamisen kenttiä on lastensuojelussa monia. Esihenkilöt ja työntekijät. Työryhmien jäsenet. Lapset ja aikuiset. Lapset keskenään. Yhteistyökumppanit. Sen vuoksi vuosi 2023 on Familarissa kohtaamisen teemavuosi. Harjoitellaan ja pidetään yllä kunnioittavaa ja turvallista vuorovaikutusta ja kohtaamista.

Itse yritän kohdata kuuntelemalla enemmän keskustelukumppaniani.

Kirjoittaja:
Marko Nikkanen
Familarin Laatujohtaja