Terve! My name is Sarah, I am 23 years old and I study social work in Germany. Since beginning of April I am happy to do an internship abroad here in Familar Länsiranta. Since I just moved to Finland, it’s the perfect way to get started and find out what it’s like to be a social worker in here. Of course, it’s not that easy since I don’t speak Finnish language yet. However, in English, Finnish and with ”hands and feet” we manage that the kids and the team can communicate with me. It is also great that I can learn Finnish from them. The kids help me with translating and vocabulary training and they also realize that they can understand and speak more English than they might have thought. We also learned that it takes a lot of courage.

Courage is also what climbing is all about. I have been a climbing trainer for three years and recently became a certified adventure educator. I wanted to share my experience and enthusiasm for both areas here. So the kids went climbing. For most of them this is their first experience with rope climbing. Some of them already knew in advance that they had respect for the height. In addition, it also requires some strength and muscles of which we did not even suspect at the beginning that we have them. Together we managed to overcome fear, master unknown situations and explore our own strengths. We also experience all these points in our everyday life. Adventure pedagogy is about exactly that. We create an experience (in this case climbing) in which experiences are gathered. Between these experiences and everyday life, a transfer can be established to develop coping strategies for our life. For example, it can be experienced that a situation that seems scary, such as climbing the heights and in everyday life, for example, to start a new school or start a job can be mastered step by step. It will be experienced that it is worth overcoming, because the feeling of success is strengthening for the self-esteem and self-confidence and makes insanely proud. The coping strategies, such as starting in small steps and giving oneself time to succeed, or being able to accept support, can also be applied in everyday life. Those who don’t find their strengths in climbing can, over time, learn to take responsibility for securing their climbing partners, learn how important trust and concentration are.

Trying out new things gives you the opportunity to find out where your strengths and weaknesses lie. For example, if you realize that climbing doesn’t work (yet) or isn’t fun, you can find out that it’s not bad. Even if others are super good at it. But the strengths lie elsewhere. For example, in low ropes elements and the balance that is necessary. We learned that a week after climbing and also built the elements together. This Method can be used for Teamwork Training as well and can bild a strong group with learning opportunities.

According to the motto ”Climbing is for every (-) body” there is a place for everyone in this area. Whether big, whether small, thick or thin, with and without disability or with and without experience. Everybody and every body can be included in a climbing team.

At the End I want to say thank´s so much for this great time in Länsirata. The whole Team made it so easy for me to feel comfortable and part of this great team. Thank´s Länsiranta for having me! It was a pleasure!

Länsirannan yksikönjohtajan ajatuksia

Kun Sarah helmikuussa 2023 lähestyi minua sähköpostilla, kysyen mahdollisuutta suorittaa harjoittelu meillä Länsirannassa, oli vastaus ilman muuta ”kyllä”. Sarahin valoisan persoonan sekä toiminnallisten vahvuuksien nähtiin ”kielimuurista” huolimatta istuvan juuri Länsirannan toimintaan. Sarah on kotoisin Saksasta, Augsburgista, jonne suorittaa Sosionomi AMK opintojaan. Tällä hetkellä Sarah asuu Lehtimäellä, joka mahdollisti hyvin tämän viimeisen opintoihin sisältyvän harjoittelun suorittamisen Länsirannassa.

Länsirannassa Sarahin positiivista ja innostavaa suhtautumista lapsiin on ollut ilo seurata. Ohjaajat sekä lapset ovat omien taitojensa mukaan kommunikoineet englannin kielellä, ja tämä on tuonut arkeen mukavaa piristystä. Olemme iloisia, että Sarah lähestyi juuri meitä harjoittelupaikkana ja on ollut osana Länsirannan matkaa.

Taru Viljanmaa, yksikönjohtaja
Familar Länsiranta

Sijaishuollon laitosyksiköissä usein nuoret laitostuvat (passivoituvat) eivätkä opi yksin asumisen taitoja. Mitä taitoja sitten pitäisi harjoitella ennen kuin yksiköstä muutetaan pois? Jos harjoitteleminen on kerran viikossa ruoanlaittoa ja satunnaista keskustelua raha-asioista, niin ei siinä vielä hirveästi pohjaa rakenneta.

Mielestäni paras tapa harjoitella itsenäistymistaitoja on itsenäistymisasunnot, joissa nuori harjoittelee yksinään olemista ja itsenäistä selviämistä. Vuosien yksiköissä olon jälkeen yksin oleminen voi olla kaikista haastavin asia. Ei olekaan enää ohjaaja vieressä neuvomassa ja ohjaamassa 24/7. Pitää itse osata herätä ja kantaa vastuuta päivän ohjelmasta. Pitää oppia tekemään ruokaa. Etsittävä omaa asuntoa. Pitää opetella taloudenhoitoa eli miten rahat riittävät tietyksi ajaksi. Todella iso prosentti nuorista menettää luottotietonsa ensimmäisen kuuden kuukauden aikana. Yksikössä on tietysti ohjaajat apuna ja opettavat näitä asioita sekä tukevat haastavissa tilanteissa. Ongelmana on kuitenkin usein, että nuoret eivät koe tarvitsevansa apua eivätkä halua, että heidän kanssaan työskennellään itsenäistymisasuntoon siirtymisen jälkeen. ”Kyllä mä tiedän”, on aika yleinen vastaus.

Itsenäistymisharjoittelu on onnistuessaan valtavan iso asia tulevaisuutta varten, mutta hyvään tulokseen tarvitaan nuorelta omaa motivaatiota. Itsenäistymistä voidaan harjoitella, vaikka nuori ei erillisessä itsenäistymisasunnossa asuisikaan. Työskentely pitää olla aina suunnitelmallista ja tavoitteellista. Usein nuoret oppivat virheiden kautta ja siinä mielessä itsenäistymisasunnossa asuminen on turvallista. Parempi mokata ohjaavien ja tuttujen aikuisten ollessa lähellä.

Itsenäistymisharjoittelun pääpaino on erilaisten asioiden opettelussa. Ei voida aikuisten toimesta olettaa, että ensimmäisestä päivästä lähtien nuori pystyy selviytymään kaikista tilanteista. Eihän niin elämä suju yksikön ulkopuolellakaan. Elämä on kokonaisuudessaan asioiden opettelua ja uusien asioiden omaksumista.

Nuoren ja itsenäistymisohjaajan välinen suhde vaikuttaa paljon itsenäistymistyöskentelyn onnistumiseen. Jos nuori luottaa aikuiseen ja tiedostaa, että ohjaaja oikeasti haluaa hänen parastaan niin hänen on helpompi ottaa ohjausta vastaan. Ohjaajan on tunnettava nuori, hänen vahvuutensa ja haasteensa. Positiivisuuden kautta kannattaa asioita käsitellä. Tavoitteena antaa mahdollisimman hyvät työkalut nuorelle itsenäistä elämistä varten.

Jälkihuollon työntekijä on isossa roolissa itsenäisen elämisen alkutaipaleella. On tärkeää, että jälkihuollon työntekijä tutustuu nuoreen hänen vielä yksikössä asuessaan. Jos on saatu luotua luottamussuhde jälkihuollon työntekijän ja nuoren välillä, niin se antaa onnistumisen mahdollisuuksia nuoren aikuisuuden alkutaipaleella.

Kirjoittaja:
Tomi Harell, Yksikönjohtaja
Nuorisokoti Siilimäki

Ongelmat tunteiden säätelyn kanssa kehittyvät, kun ihminen kasvaa olosuhteissa, joissa ei opi luottamaan tunteisiinsa tai oppii niiden olevan vääriä. Tämä johtaa pitkään jatkuessaan mielen sekamelskaan ja kokemukseen, että yksilö ei pysty vaikuttamaan omaan elämään.

DKT:ssa opetellaan ja määritellään taitoja, jotka auttavat muuttamaan arjessa haittaavia ja ongelmatilanteita aiheuttavia käyttäytymisen, tunne-elämän ja ajattelun kaavoja.

Miksi tarvitaan taitoharjoittelua?

• Käyttäytymisterapiassa ajatellaan, että monet mielenterveyden ongelmista kärsivien vaikeuksista johtuvat taitopuutoksista.
• Taidot ovat ratkaisu: passiivisesta avun pyytäjästä aktiiviseksi oman elämän toimijaksi.
• Tärkeää on, että ihminen liittää ”voinnin” korjaantumisen omaan toimintaansa.
• Käyttäytymisterapiassa taidot ymmärretään toimintoina, jotka auttavat ihmistä pääsemään tavoitteisiinsa.
• Tavoitteet olisi hyvä olla selvillä.
• Ihmisen tulisi olla tietoinen, millaista käyttäytymistä häneltä odotetaan.

DKT-arkiohjausta käytetään muutoksen tähtäämiseen. Ihmistä autetaan luopumaan vaikeuksia aiheuttavista toimintamalleista ja harjoittelemaan uutta, taitavaa käyttäytymistä. Keskeistä on validoida ja vahvistaa toivottua käyttäytymistä. Ei-toivottu käyttäytyminen pyritään ”sammuttamaan” eli jättämään huomioimatta tai blokkaamaan pysäyttämällä se alkuunsa ja jatkamalla keskeistä asiaa. Ohjaukseen sisältyy hyväksynnän tavoite ja hyväksyntään tähtäävä työskentely. Hyväksyntää edistetään tietoisen läsnäolon harjoituksilla ja hyväksyntää viestittävällä vuorovaikutuksella. Olennaista on sekä muutoksen että jatkuvan hyväksynnän jatkuva edistäminen ja tasapainottaminen.

DKT-arkiohjauksen keinoin on valmius vähentää nuoren itsetuhoista käyttäytymistä ja ohjata nuorta korvaamaan se taidokkaalla käyttäytymisellä. Kehitystä haittaavaan, nuorta itseään ja ympäristöä vahingoittavaan toimintaan puututaan ajantasaisesti ja nuorta ohjataan normaaliin hoitavaan arkeen, oman elämänhallinnan paranemiseen, oireidenhallinnan vahvistumiseen ja toimiviin käytäntöihin. DKT-arkiohjaus vaatii nuoren sitoutumista ja luottamusta ohjauksen vastaanottamiseen, jotta muutosta saadaan syntymään. Jälkihuoltonuori on monenlaisen muutoksen äärellä omassa elämässään ja silloin on kohdennetusti oikea-aikaista harjoitella myös tunne-elämän taitoja.

Kirjoittaja:
Sirpa Aho-Vainio, yksikönjohtaja
Palveluasumisyksikkö Koppuri

Lontoon matkaa on suunniteltu Jussin kotien yksikössä jo ennen koronaa ja nyt se saatiin vihdoin toteutettua!
Reissun osalta nuoret olivat asettaneet itselleen tavoitteita ja koulun kanssa on tehty yhteistyötä matkakohteeseen sekä varainkeruuseen liittyen.

Reissu oli erittäin onnistunut, ilmat suosivat ja nuoret olivat innokkaasti mukana kaikessa. Lontoossa käveltiin paljon, käytiin muun muassa National History Museumissa, kierreltiin kuninkaanlinna, Hyde Park eläintarha (London Zoo) ja kauppakeskus Westfield (joka oli muuten todella iso!). Tytöt laittoivat myös rakennekynnet. Tietysti matkusteltiin metrolla, kaksikerrosbussilla, ja kokeiltiin perinteinen Lontoon taksi.

Nuoret käyttivät rohkeasti englannin kieltä sekä havainnoivat Lontoossa paikallista elämäntapaa, kaupunkia ja ihmisiä. Siisti reissu ja osoitus jälleen, että kaikki kaikki toiminta erityisyksikkönuorten kanssa on asenteesta kiinni!

Juuri 16 vuotta täyttävä nuori tokaisi ohimennen ajatelleensa elämäänsä koulusta tullessaan. ”Olen ollut Aurassa nyt tasan kolme vuotta. Sijoitusvuosi oli elämäni pahin ja paras; mentaalisesti huonoin, mutta tulevaisuutta ajatellen paras. Nyt on tähänastisen elämäni paras vuosi! Olen iloinen, että minut sijoitettiin Auraan, ties mitä olisi muuten tapahtunut.”

Asiakaskokemuksen tulokset keväältä 2025

Arvosanat osa-alueittain

Kokonaisindeksi

Olemme pitäneet Raussilan vanhemmille yhdessä vertaistukiryhmäprosessin, joka kesti muutaman kuukauden ajan. Raussilaan sijoitettujen lasten vanhempien vertaistukiryhmä kokoontui ensimmäisen kerran alkuvuodesta 2022. Alun perin oli sovittu kuusi kokoontumiskertaa, mutta vanhempien toiveesta järjestettiin vielä seitsemäs kerta, sekä ryhmän lopetuksen jälkeen lokakuussa 2022 pidettiin vielä yksi kerta: ”Mitä kuuluu nyt?”

Tapaamiset olivat videoyhteyden kautta, sillä vanhempia asui ympäri Suomea. Kuitenkin yksi lähikerta oli sovittuna, mutta aikataulullisista syistä se siirrettiin myös etätapaamiseksi.

Tapaamisissa runkona pidettiin Palaset-mallia, joka on huumeita käyttävän nuoren läheisiä kohtaavalle ammattilaiselle suunniteltu malli. Ensimmäisellä ryhmä kerralla tehtiin ryhmäsopimus, mm. että tapaamisissa kamerat päällä ja ryhmän asiat joita käsitellään, jäävät vain ryhmään, sillä asiat ovat raskaita, vaikeita ja arkaluontoisia. Oli kuitenkin ilo huomata miten vertaisuuden ilo ja voima kantoivat tiukassakin paikassa ja miten tärkeää vanhemmille oli vertaistuki.

Toinen ryhmä aloitti vuoden 2023 alussa Saviston kodin Saviston toimintayksikössä. Projekti saateltiin loppuun maaliskuun alussa. Uutta projektia ja yhteistyön kehittämistä aloitetaan suunnittelemaan jo keväällä 2023 yhteistyöryhmällä Saviston kodeilta ja Kakspy ry:ltä. Hedelmällinen yhteistyö on luonut mallia, että tarvittaessa voimme ohjata sijoitettujen lasten vanhempia olemaan yhteydessä Kakspy ry:n ohjaajiin, mikäli vanhemmat kaipaavat lisätukea Saviston kodin tuen lisäksi.

Lisäksi olemme saaneet Raussilan Etapin työryhmälle Kakspy ry:n vertaisohjaajana toimivalta Taina Simokselta vinkkejä entistä parempaan yhteistyöhön toimia sijoitettujen lasten vanhempien kanssa Tainan kertoessa omaa tarinaansa sijoitetun lapsen vanhemman näkökulmasta.

Yhteistyössä on voimaa!

Anni & Myy

Viimeiset vuodet nuorisomme ja me itsekin olemme turvautuneet pitkälti sosiaalisen median erilaisiin ryhmiin ja näin karanteenitilanteissa pitäneet yllä meille elintärkeää vuorovaikutusta. Varsinkin nuoruusiässä erilaisten vertaisryhmien merkitys henkilökohtaiselle ja sosiaaliselle identiteetille on kiistaton ja niitä haetaan haitallisistakin sosiaalisista ympäristöistä. Sosiaaliset tilanteet ovat aivojen kehityksen vuoksi nuorille vielä aikuisia haastavampia ja ahdistuksen ja pelkojen tunteet ovat yleisiä sosiaalisissa tilanteissa. Vuorovaikutustilanteet eivät aina kuitenkaan ole turvallisia ja kuntouttavia.

Nuoren ihmisen kyky käyttäytymisen säätelyyn ja ilmeiden tulkintaan on heikompaa kuin aikuisilla, koska hermoverkot toimivat vielä tehottomasta. Nuoruusiässä mantelitumake syttyy herkästi ja mielihyväkeskus reagoi voimakkaasti jännitykseen ja sosiaaliset tilanteet saavat tunteita käsittelevät aivoalueet toimimaan kiihkeästi. Nuoren ihmisen aivot reagoivat stressiin voimakkaammin ja ne vahingoittuvat helpommin kuin aikuisella. Nuoren aivojen plastisuus takaa sen, että ne hermoradat vahvistuvat, joita eniten käytetään. Siksi turvalliset sosiaaliset tilanteet nuoruusiässä ovat hyvinkin merkityksellisiä yksilön sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta myös tulevaisuudessa.

Sosiaalihuoltolain (L1301/2014) mukaan sosiaalisessa kuntoutuksessa yksilöllisen tuen yhdistäminen toiminnallisuuteen vahvistaa yksilön kykyä selvitä arjessa. Ryhmämuotoinen sosiaalityö avohuollon tukitoimena tarjoaa mahdollisuuden psykososiaalisesti merkittäviin asioihin, kuten johonkin kuuluminen ja liittyminen, hyväksytyksi tuleminen, osallistuminen, osallisuus sekä vaikuttaminen. Yhteiskunta tarvitsee ryhmiä, joiden välityksellä ihmiset sosiaalistetaan yhteiseen normimaailmaan ja kiinteys yhteiskunnassa säilyy.

Familarin avopalveluissa haluamme tarjota asiakkaillemme mahdollisuuksia olla osana tavoitteellista ja suunniteltua ryhmätoimintaa, jota ohjaa turvallinen aikuinen, joka on kohtaamisen ammattilainen. On hyvin tärkeää, että pystyisimme tarjoamaan turvallisia sosiaalisia vuorovaikutustilanteita osana sosiaalista kuntoutusta, joita asiakkaat ovat yhdessä kanssamme suunnittelemassa.

Kirjoittaja:
Maija Niemi
Avopalveluiden ohjaaja, eläinavusteinen nepsy-valmentaja
Pirkanmaan avopalvelut

Mikäli kosketuspintaa omiin tunteisiin ja luonteenpiirteisiin on vaikea löytää, vuorovaikutus eläinten kanssa voi mahdollistaa sen turvallisella tavalla. Eläinlaumassa toteutuvat monet samat lainalaisuudet kuin meidän ihmistenkin keskuudessa ja usein suhteessa eläimeen oman käytöksen ja tunteiden peilaaminen tapahtuu luontaisesti. Näin ne on mahdollista myös nimetä ja ottaa tarkasteluun. Eläinavusteisessa toiminnassa prosessille luodaan mahdollisuudet syntyä ja jokainen kohtaaminen on yksilöllinen ja ainutlaatuinen.

Eläinavusteinen toiminta on tavoitteellista ja laajalti käytössä oleva viitekehys on ratkaisukeskeinen. Ratsastusterapialla ja kaverikoiratoiminnalla on Suomessa jo melko pitkät perinteet, mutta eläinavusteista toimintaa voidaan toteuttaa minkä tahansa eläimen kanssa. Eläinavusteisuus on myös sovellettavissa tarve ja asiakasryhmä huomioiden; liikuntarajoitteisten kanssa eläinten on todettu aktivoivan ja kannustavan toiminnallisuuteen, tunne-elämän ja aktiivisuushäiriöiden hoidossa on saatu hyviä tuloksia mm. oman käytöksen säätelyn muodossa.

Ohjaajan ja terapeutin tehtävä eläinavusteisuudessa on olla mahdollistaja ja luoda turvalliset puitteet kohtaamisen tapahtumiselle. Eläinten kanssa toimittaessa tilanteita ei voi koskaan täysin ennakoida ja ohjaaminen sekä tavoitteiden toteuttaminen onkin hienovaraista kanssakulkijana olemista. Merkityksellistä on myös luottamuksellinen suhde työntekijän ja asiakkaan välillä, tässä eläin voi olla luomassa siltaa ihmisten välille. Puheyhteyden vähitellen löydyttyä eräs pieni mutistinen poika oli todennut koiransa mukaan tapaamisiin ottaneelle erityisopettajalle: ”Mä aloin sulle puhumaan, kun ajattelin ettet voi olla paha tyyppi kun toi koirakin niin tykkää susta”.

Kirjoittaja:
Johanna Luoma
Perheohjaaja, eläinavusteinen valmentaja
Varsinais-Suomen perhehoitopalvelut

Mehiläisessä on alkanut kohtaamisen teemavuosi. On upeaa, että saamme työstää tätä ensi arvoisen tärkeää asiaa tämän vuoden ajan ja toivomme, ettei asia jää vain tähän vuoteen. Kohtaamisesta ja sen merkityksestä puhutaan paljon, mutta pystyykö kohtaamisen tehdä ammatillisesti hyvin, jos et ihmisenä tunne itseäsi?

Kahden tai useamman ihmisen hyvä kohtaaminen on mahdollisuus ymmärrykselle ja asioiden eteenpäin viemiselle. Kohtaamista sävyttävät monet sisäiset ja ulkoiset tekijät, joihin tänä vuonna kiinnitämme huomiota. Kaikki lähtee kuitenkin liikkeelle minusta itsestäni.

Päihteillä oireilevat nuoret ovat hyvin herkkiä kohtaamiselle ja sen tuomille nyansseille ja he ovat olleet parhaita opettajia meille heidän parissaan työskenteleville. Jos meillä on jo tilanteeseen tullessa omat ennakkoluulomme, käsityksemme ja menetelmämme, kuinka haluamme asioiden toimivan, voimme hyvin usein jäädä tilanteeseen, jossa kohtaamme henkilö ei tule kuulluksi omana itsenään. Onkin erityisen tärkeää, että tiedostamme tilanteessa oman vireystason, ennakkoluulomme, emmekä lukitse itseämme jonkin menetelmän taakse. Meidän tulee kohdata ihminen ihmisenä tarvekeskeisesti. Kun olemme rauhoittuneet tilanteeseen ilman ennakkoluuloja, meillä on taivas auki saada yhteinen ymmärrys, oli asia sitten mikä tahansa.

Ihmettely ja kysyminen antaa yleensä paremman tuloksen, kuin valmiiden vastauksien antaminen. Oman egomme tappaminen on tärkeää, sillä ego aktivoituu pelosta ja pelko ohjaa kohtaamistamme väärään suuntaan. Oman keskeneräisyyden, ymmärtämättömyyden, sekä pelkojen näyttäminen saattaa pelottaa, mutta rohkeus olla oma itsensä juuri siinä hetkessä, antaa kohtaamiselle muistijäljen, jossa ymmärrys sai vallan. Nämä hetket ovat käänteentekeviä kaikessa kohtaamisessa.

Entä kuinka sinä kohtaat itsesi? Siedätkö omaa keskeneräisyyttä ja häpeää? Oletko itsellesi armoton vaatija, vai eikä oma itsesi kiinnosta? Kyse ei ole vain meidän suhteestamme itseemme, vaan nämä asiat värittävät myös kohtaamistamme toinen toisiimme. Ole siis hereillä itsesi kanssa ja käytä aikaa tutustuaksesi itseesi. Tämän tutkimusmatkan vaarana on se, että et pidä kaikesta mitä löydät. Toisaalta tulet myös huomaamaan, että löytöjesi vuoksi lisäät omaa, sekä muiden hyvinvointia jo olemassa olollasi.

Saviston toimintayksikkö
Ville-Perttu Kohonen, yksikönjohtaja