Ystävä,
vihollinen,
tsemppari,
puskuri,
ahdistuksen lähde,
maadottaja,
repijä,
haavojen avaaja,
ravistelija,
ahdistaja tai
silmien avaaja

Pysähdy hetkeksi miettimään mitä stressi on tänään juuri sinulle? Sopiva määrä stressiä takaa usein optimaalisen suorituskyvyn ja auttaa motivoitumaan ja innostumaan. 

Krooninen stressi, jossa autonomisen hermoston yliaktiivisuus saa verenpaineen, sykkeen ja kortisoli- ja dopaniimitasot vaihtemaan saattaa olla pitkään jatkuvana hyvinkin kuormittavaa ja haitallista. Miten huolehdin itsestäni ja onko stressi hallinnassani?

Titta Pohjantähti
Sijaisperhekoordinaattori, perhepsykoterapeutti 

Lastensuojelu on kokenut inflaatiota jo vuosien ajan. Syitä tähän on monia. Yksi syy ikävä kyllä on media, joka nostaa asiat esiin negaatioiden kautta. Kun asiat saavat negatiivisen kuvan, ne jäävät elämään ja niistä muodostuu mörköjä Muumilaaksoon.

On hyvä, että epäkohtiin puututaan ja niitä tuodaan esille, mutta kuten psykologian suuntauskin valtaosin, on nykyään ajautunut tarkastelemaan enemmän ihmisen pahoinvointia ja parantamaan sairauksia, kuin keskittynyt ihmisen hyvinvointia tukeviin elementteihin.

Meidän pitäisi pyrkiä kirkastamaan lastensuojelun isoa kuvaa, sen hyötyjä ja vaikuttavuutta. Kentällä on lukuisia ammattilaisia, jotka tekevät työtä lasten eteen sydän verellä, ja onnistumisia on paljon enemmän, kuin julkisuudessa näkyy ja kuuluu.

Päihdetyötä ja lastensuojelun sijaishuoltoa on pidetty mahdottomana yhtälönä. Sitä se ei kuitenkaan ole. Kentältä on käytännön kokemuksia oikea aikaisten interventioiden vaikuttavuudesta erityisesti päihdetyön kohdalla.

Kun päihteiden käyttö nähdään oireena ja jonkin seurauksena, eikä vain pahana asiana, päästään toipumiskeskeisen työskentelyn äärelle ja ottamaan koko perhe mukaan riittävän ajoissa, niin ettei tilanne ehdi eskaloitua siihen pisteen, ettei keinoja enää meinaa löytyä keneltäkään.

Mikäli päihdetyötä tarkastellaan, ja myös tehdään positiivisen psykologian elementein, päästään ohjaamaan nuoria ja perheitä niiden asioiden ja kokemusten äärelle, jotka tuottavat heille hyvinvointia. Sitä kautta voimme edistää nuorten ja perheiden toipumista aivan eri lailla voimavarakeskeisesti vahvuuksien sekä onnistumisten kautta, kuin etsimällä vikoja tai syyllisiä.

Vastoinkäymiset ovat väistämättömiä kaikkien elämässä, eikä kukaan pääse niitä pakoon. Positiivisen psykologian ytimessä onkin ajatus, että me kaikki voimme omalla toiminnallamme vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten pääsemme takaisin jaloillemme ja vaikeuksien kautta voittoon.

Päihdetyön näkökulmasta kiireellinen sijoitus tai huostaanotto ei ole aina lainkaan pahasta, vaan se voi tuottaa vaikuttavuutta yhteiskuntaan pitkäaikaisesti, kun on toimittu ja puututtu oikeaan aikaan ajoissa. Päihdetyön näkökulmasta voimme tehdä kaikesta huolimatta myös ehkäisevää päihdetyötä sijaishuollossa sellaisissa laitoksissa, joissa on erityisosaamista lisätä nuoren ja perheen ymmärrystä päihteiden käytöstä sekä niihin liittyvistä ilmiöistä.

Riippuvuudet ovat salakalavia ja kehittyvät pikkuhiljaa. Yhdenkään alaikäisen lapsen päihdekokeilua tai päihteiden käyttöä ei tulisi normalisoida tai painaa villasella.

Puuttumista on tehtävä rohkeasti ja jopa reaktiivisesti joskus. Haitallisen riippuvuuskäyttäytymisen katkaiseminen ajoissa kantaa hedelmää pitkälle tulevaisuuteen, vaikka juuri siinä hetkessä ei ihmeitä tapahtuisikaan. Juurisyy liittyy usein emotionaaliseen vajeeseen, jonka korjaavia kokemuksia turvalliset aikuiset voivat antaa jopa paljon parjatuissa laitoksissa.

Rakennetaan yhdessä elämää!

Nina Eronen, yksikönjohtaja Raussila
Positiivisen psykologian ja -pedagogiikan sekä elämäntaitojen ohjaamisen puolesta puhuja

Palveluntuottajien avopalveluiden toiminta-alueilla herättiin 2021 huomioimaan myös avohuollon erityisyyttä toimintakykyä arvioidessa. Koska valmista avopalveluasiakkaalle sopivaa toimintakykymittaria ei ole ollut käytössä, lähtivät Familarin ja Sospron avopalvelut työstämään mittaria.

Yhteinen suunnittelutyö ja toimintakykymittarin toteuttamiseen tehty työ on korostanut palveluntuottajien välistä kumppanuuden tunnetta. Sekä Familarilla, että Sosprolla nähdään, että lastensuojelun palveluita tuottavien toimijoiden yhteistyötä voitaisiin hyödyntää jatkossa enemmänkin, jotta asiakkaiden saaman palvelun laatu kasvaa entisestään. Toimintakykymittarin koetaan palvelevan avopalveluiden asiakkaiden, lasten, nuorten ja perheiden lisäksi myös sosiaalityöntekijää palvelun vaikuttavuuden arvioimisessa.

Tervetuloa myös näyttelypisteellemme 0L8, missä pääset tutustumaan palveluihimme sekä tervehtimään porukkaamme – olemme yhteisellä ständillä Mehiläisen sakin kanssa. Nappaa mukaan myös herkullinen FROOSH-smoothie.

Nähdään Kuntamarkkinoilla!

Eemelin toimintayksikön alakerta oli ollut hetken aikaa tyhjillään, kun alkoi syksyllä 2021 olla aika miettiä, mitä mahdollisuuksia se tarjoaisi. Itse tila, pihapiiri ja ympäristö tarjosi mahdollisuuden hyvinkin monenlaiselle toiminnalle. Yläkerran Vaahteramäen yksikkö oli vakiinnuttanut asemansa ja vahvan toimintansa nepsylasten kanssa ja vastaanotto toimi laadukkaana arviointijaksoja toteuttavana yksikkönään. Pohdinta lähti liikkeelle yksikön johtaja Anne Hakasen ja palvelujohtaja Piia Särkilammen kysymyksestä ”Mitä meiltä puuttuu sellaista, mitä lapset tarvitsevat?” Familarilla ja muilla palveluntarjoajilla on Satakunnan alueella hyvä määrä eri ikäisille suunnattuja ja eri tuen tarpeisiin vastaavia yksiköitä, mutta toistuvasti koko Suomenkin mittakaavalla törmäsimme samaan asiakasryhmään, joille sopivan asuinpaikan löytäminen oli erittäin haasteellista – alakouluikäiset, erityisen vahvasti oireilevat nepsylapset, joille on kehittynyt rinnalle jo esim. käytöshäiriötä ja ahdistuneisuushäiriötä. On myös muistettava, että haasteellisen käytöksen kautta (esim. ADHD) kaltoinkohtelun riski on kohonnut, jolloin lapsilla saattaa olla myös traumaperäinen stressihäiriö. (Duodecim)

Haastavasti oireilevien lasten kanssa olimme sijaishuollossa rakenteellisen ristiriidan edessä. Nykyisellä sijaishuollon mallilla mitoitetut yksiköt eivät palvele parhaalla mahdollisella tavalla heidän tarpeitaan. Käypä hoito- suositus ohjaa ADHD -diagnoosin saaneen lapsen hoitoa ja kuntoutusta mm. ympäristön ja ryhmäkoon näkökulman kautta. Pieni ryhmä, rauhallinen ympäristö ja sopiva ärsyketaso ovat merkittäviä tekijöitä, kun oireisiin halutaan vaikuttaa. Seitsemän lapsen ja useamman aikuisen ympäristöä ei voida kutsua tällaiseksi asuinympäristöksi silloin, kun haasteet ovat suuret. Perhehoito ei ole tällaisessa tilanteessa mahdollinen, vaikka puitteiltaan ympäristönä voisi toimia parhaiten lasta tukevana.

Haastavasti oireileville lapsille etsitään pääasiallisesti sijaishuoltopaikkaa, joka voisi vastata lapsen oireiluun riittävän tukevasti. Pitkään sijaishuollon rintamalla on tullut havaituksi lapsilla olevan vaikeuksia selviytyä perinteisessä, 7 lapsen ympäristössä, jolloin lapsille kohdennetaan lisäresurssia. Tätä kautta lisäämme osaltamme ympäristössä olevien henkilöiden (=ärsykkeiden) määrää ja kierre on valmis. Lisäresurssin kautta saamme kuitenkin kahdenkeskistä aikaa ja siten tilannetta tasattua, mutta haasteiden juurisyy saattaa olla usein vääränlaisessa ympäristössä, mikä ruokkii oireilua sen rauhoittamisen sijaan, ja tähän ei lisäresurssista ole apua.

Tätä ajatuspohjaa vasten lähdimme tekemään palvelumuotoilua sen eri vaiheineen ja varsinkin siihen liittyen käymään antoisaa ajatustenvaihtoa eri kuntissa työskentelevien yhteistyötahojen kanssa. Olennaisinta oli selvittää, näemmekö asian samoin ja onko heidän näkökulmastaan tarvetta täyttää palvelukokonaisuudessa olevaa aukkoa. Keskustelukumppaneina toimi myös sivistystoimi ja lastenpsykiatrian puoli. Vaativan hoidon yksiköitä Suomessa on, mutta ne on lähtökohtaisesti suunnattu vanhemmille lapsille, joilla esimerkiksi voimakasta psyykkistä oireilua, aggressiivista käytöstä, runsasta päihteiden käyttöä, asosiaalisuutta tai vakavilla rikoksilla oireilua. Samoin löytyy yksiköitä, joissa on vahvempi resurssointi, mutta lapsimäärä on korkea. Olimme siis uuden äärellä, mille vaikutti kuitenkin olevan selkeä tarve.

Tästä syntyi rakenne nelipaikkaiselle asuinyksikölle, missä on kuitenkin 9 ohjaajan resurssi. Normaalissa erityisyksikössä puhutaan 1,3 henkilöstömitoituksesta per lapsi ja tällä rakenteella mitoitus on 2,25. Olennaisin rakenteellinen muutos oli kuitenkin paikkamäärä. Hoitoideologia rakentuu vakauttavan ympäristön, arjen struktuurin sekä vahvan aikuisten läsnäolon vaikutukseen. Asiakaspaikkojen vähäisempi määrä mahdollistaa rauhallisemman ympäristön, mikä puolestaan mahdollistaa sen, että lapsen on helpompi asettua eli voinnin vakautua. Vahvan resurssoinnin yhdistäminen vähäiseen asiakaspaikkamäärään antaa tilaisuuden toimia lapsen kanssa ennakoiden, vähentää ärsykkeiden määrää sekä tehdä vuorovaikutussuhteista lapselle hallittavampia. Haastavampiinkin tilanteisiin pystytään vastamaan riittävällä aikuisen huomiolla, sanoittamisella ja läsnäololla.

Hoitoprosessi jakautuu vakautumisvaiheeseen, kuntoutusvaiheeseen ja taitojen vahvistusvaiheeseen sekä mahdollisesti siirtymävaiheeseen, mikäli lapsi jossain kohtaa kotiutuu tai siirtyy kevyempään yksikköön. Vakauttamisvaiheessa korostuu arjen rakenteet ja tiimin johdonmukainen toiminta omaohjaajatyön rinnalla. Lapsen stressitasojen laskeminen ja hänen tilanteensa vakauttaminen vahvalla aikuisjohtoisella työskentelyllä nähdään tukevan lapsen luottamuksen palauttamista aikuisen toimintaan. Tietoisuus siitä, että tämä vaatii pitkäjänteistä toimintaa aikuisen taholta, on merkityksellistä ja uudessa yksikössämme tähän työskentelyyn haluamme panostaa. Kuntoutusvaiheessa etsitään lapselle toimivia keinoja ja tapoja aiempien, ehkä vahingollisten mallien tilalle aikuisen tuella. Omaohjaajatyö on erityisesti vaikuttavana tekijänä tässä vaiheessa ja kiintymyssuhteiden hoidollinen merkitys korostuu. Omaohjaajatyöskentelyn kautta lapsen kiintymyssuhteeseen vaikuttavia tekijöitä voidaan korjata, kun aikuinen toimii lapsen apuminänä tunnesäätelytaitojen harjoittelemisessa. Taitojen vahvistusvaiheessa pyritään siihen, että lapsi pystyy ottamaan niitä käyttöön arjessa ilman jatkuvaa vahvaa aikuisen ohjausta ja tukea.

Hyväkin idea vaatii oikeat ihmiset muuttuakseen toimivaksi konkretiaksi. Vastaavaksi ohjaajaksi meillä oli tiedossa oikea henkilö, Jarno Henttula. Jarno näki heti idean mahdollisuudet ja palvelun tarpeen, minkä pohjalle toteutusta lähdimme tekemään. Rekrytoinnissa kaikista tärkein kysymys oli se, onko ehdokkaalla halua ja sisua löytää uusia ratkaisuja lapsen kanssa arjen haasteisiin. Halua tarvitaan siihen, että jaksetaan etsiä ja tutkia, mitä on toiminnan taustalla ja mitä voisi tehdä toisin. Sisua tarvitaan sekä lapselta että aikuisilta siihen, että tätä ihmettelyä jaksetaan tehdä pitkäjänteisesti ja sietää oppimisvaiheen haasteet. Olemme jälleen nepsy -hoidon ytimessä: struktuuri, pilkkominen, kannustaminen, kohtaaminen, motivointi ja yksilöllisyys. Näitä asioita toteuttamaan tarvitaan sopivat olosuhteet ja olosuhteisiin sopivat ihmiset. On mahtava huomata, että rekrytointi tuotti juuri tällaisen ryhmän eri alojen ammattilaisia.

Näistä lähtökohdista lupauksemme ovatkin seuraavat:

Lupauksemme lapselle

Lupauksemme vanhemmalle

• Näemme kaiken sen hyvän lapsessasi, mitä hänessä varmasti on ja paljon
• Haluamme tukea sinua äitinä tai isänä olemisessa ja jakaa vanhemmuuden vastuuta kanssasi
• Välitämme siitä, kuinka lapsesi voi
• Etsimme ja löydämme keinot, millä lastasi voi auttaa voimaan paremmin
• Turvaamme lapsesi arjen
• Emme luovuta!

Lupauksemme sosiaalityöntekijälle

• Jaamme huolen lapsen arjen sujumisesta ja kannamme vastuumme siitä
• Pidämme sinut hyvin ajantasalla lapsen asioista
• Kysymme mielipiteesi, mutta osaamme myös toimia itsenäisesti lapsen asioissa
• Katkaisemme kierteen sijaishuollon paikoissa, mikäli sellainen on ollut tai uhkaa muodostua riskiksi
• Annamme aikaa muutokselle ja olemme sinnikkäitä
• Tavoitteenamme on vakauttaa ja kuntouttaa lapsen tilannetta ennen murrosiän kuohuntaa
• Meillä kädet riittää!

Mikäli toimintamme herättää kiinnostuksesi, keskustelemme erittäin mielellämme kanssasi. Olethan siis yhteydessä!

Yksikönjohtaja Anne Hakanen
p. 044 574 6331
 anne.hakanen@familar.fi

Pirkanmaan ja Satakunnan yksikönjohtajat viettivät hyvät tiimipäivät syventäen toistensa tuntemusta (mm. selvittämällä työurien alkuvaiheita), saamalla valmennusta tulevaisuuden lastensuojelun johtamiseen, rasittamalla aivoja sekä kroppaa ja tietenkin rentoutumalla upeissa maisemissa saunoen. Kun ajatukset saivat tilaa, syntyi hienoja uusiakin ajatuksia arkeen vietäväksi.

Retkikavereina luonnossa osana joukkoa kulkivat neljä vuohta, joille erilaisten ryhmien kanssa toteutettu eläinavusteinen toiminta on tuttua jo useamman vuoden ajalta. Tällä kertaa painopiste oli yhteisessä seikkailussa metsässä ja poluilla. Retkeläisiä ihmetytti auliisti kiipeilytaitojaan esittelevät karvaiset kaverit ja se, miten innoissaan ne vapaana kulkien halusivat olla mukana. 

Vuohet saivat matkan varrella rapsutuksia sekä näkkileipäherkkuja, niiden luonne-eroja, käyttäytymistä ja sukulaisuussuhteita pohdittiin ohessa. Laumassa toteutuvat monet samanlaiset lainalaisuudet kuin meidän ihmistenkin keskuudessa ja jonkun oli helppo samaistua Helliinan lempeyteen, toisen Akselin päälliköimiseen, Artturin pomppivaan vallattomuuteen tai Bellariinan ujouteen. Eläinavusteisuus mahdollistaakin kosketuspinnan löytymisen omiin tunteisiin ja luonteenpiirteisiin, jotka toisinaan tulevat helpommin tavoitettavaksi eläinten ilmentäminä. Suomessa eläinavusteisia menetelmiä käytetään mm. ratsastusterapiassa ja eri asiakasryhmien kuntoutuksessa, yleisesti käytössä oleva viitekehys on ratkaisukeskeinen.  

Luontoretken jälkeen vuohet jäivät herkuttelemaan oman tarhansa suojaan ja retkeläiset siirtyivät vanhalle torpalle. Pihapiirin nuotiopaikalle viritettiin tulet, makkarat ja lettutaikina otettiin esille. Grillailun lomassa halukkaat pääsivät vanhan talon vintille kuuntelemaan tarinan, joka sisälsi sopivissa määrin historian hämärää, faktaa ja fiktiota, jännittäviä käänteitä ja onnellisen lopun. Tarina herätti monenlaisia ajatuksia ja innoitti läsnäolijoiden mielikuvitusta siinä määrin, että nuotiolätyt nautittiin toisiaan seuraavien kertomusten siivittäminä. Eräs nuori paljastui todella taitavaksi tarinoitsijaksi ja pienemmät retkeilijät pyysivät häntä keksimään kertomuksen toisensa perään. Kyseinen nuori nautti myös aikuisten taholta täysin ansaittua ihailua lahjakkuudellaan.  

Vertaistapaamisten paras anti oli yhteiset hetket ja kohtaamiset, mukavat muistot ja se, miten osallistujat saivat tulla näkyviksi kukin omanlaisenaan. Niin vuohet kuin me ihmisetkin.

Lomakautta ennakoidaan, sillä omaohjattavan tulee tietää, kuka hänen asioitaan hoitaa omaohjaajan lomaillessa. Myönteiset tunteet muodostavat hyvinvointimme perustan ja on tärkeää, että omaohjattava tietää, että hänestä huolehditaan ja toisaalta myös sen, että hän ei unohdu omaohjaajalta vaikka näkemiseen tulee tauko. Omaohjaaja voi kirjoittaa valmiiksi lomansa aikana omaohjattavalle annettavan viestin ja auttaa omaohjattavaa ennakoimaan loma-aikaa yhteisen suunnitelman avulla.

Kesäajalle kannattaa suunnitella mukavaa tekemistä yksikköön, vapaa-ajalle ja kotiharjoitteluihin. Esimerkiksi huoneentaulun tai kalenterin avulla voi tehdä näkyväksi omaohjaajan loma-ajan ja tuuraajan sekä kesän menot ja suunnitelmat. Näin omaohjattavan on helppo palata asioiden äärelle ja seurata ja toteuttaa tehtyä suunnitelmaa. Loman jälkeen voi yhdessä palata asiaan ja arvioida sitä, menikö kaikki suunnitelman mukaan.