Eikä minulla ei ole sateenvarjoa mukana. Virittelen repun pääni päälle ja kuulokkeet korviin ja lähden lampsimaan. Päästyäni perille soitan ovikelloa, että ohjaaja tietää päästää minut sisälle. Vastassa on yksi lemppareistani, Laura. Hän aloittaa heti hössötyksen kastumisestani ja kuinka olisi pitänyt soittaa, niin he olisivat tulleet hakemaan. Hän huolehtii, että vaihdan kuivaa ylle ja pyytää minut välipalalle muiden seuraan. Ja niin minä teen. Mieleni on levollinen ja oloni turvallinen.

-Nora

Millainen on sinun muistosi lapsuudesta? Muistatko lämmön ja huolenpidon, samoina pysyvät ja turvalliset asiat? Vai muistatko pelottavuuden ja etäisyyden, ennakoimattomuuden ja turvattomuuden? Millaiseen kotiin sinä astuit sateesta ja tuulesta? 

Sadat, ja jopa tuhannet lapset jäävät jatkuvasti vaille jatkuvuutta, ennakoitavuutta ja turvaa. Lapsuudessa syntyneen turvattoman kiintymyssuhteen vuoksi lapsilla on elämässään vaikeuksia kaverisuhteissa, koulussa ja kotona. Keskittyminen ja oppiminen on vaikeaa, koska pienessä päässä ei murheiden ja huolien lisäksi ole tilaa uusille asioille. Psyykkinen energia kuluu huolien pyörittelyyn ja vaarojen ennakointiin, eikä ilolle ja luovuudelle jää tilaa. Turvattomissa olosuhteissa tunteiden tunnistaminen, sanoittamisen ja käsittelemisen kyky ei kehity, jolloin oma paha olo jää piiloon aikuisilta. Varhaislapsuuden turvattomuudesta saattaa muodostua kiintymyssuhdetrauma, jonka seurauksena myös aikuisuuden sosiaaliset suhteet tuottavat haasteita, ystävyyssuhteet ja parisuhteet syntyvät nopeasti, tuottavat tuskaa ja katkeavat toistaen ja vahvistaen lapsuuden hylkäämisen kokemusta.  

Olisiko sinun kodissasi tilaa lapselle, jonka tulevaisuuden suuntaan voisit vielä vaikuttaa? 

Istun koulutaksin kyydissä matkalla kotiin. Äiti on iltavuorossa ja isäpuoli töissä. Nousen taksista ja juoksen etuovelle, kengät märkään nurmikkoon lätsähtäen. Ovi on lukossa. Etsin avaimen piilopaikasta ja napsautan lukon auki.

Talo on tyhjä. Pikkueteisestä tulvahtaa nenääni hieman tympeä ummehtuneen haju, meidän talon haju. Meidän talomme on vanha. Lasken repun tuvan lattialle. Heitän märät kengät ja vaatteet keittiön sohvalle. Sellainen vanha levitettävä puusohva.

Talo pitää lämmittää ja se on minun tehtäväni koulun jälkeen. Lähden hakemaan liiteristä puita, sateesta huolimatta. Nappaan eteisen nurkasta ison punaisen sateenvarjon ja astun ulos.

Isäpuoli saapuu töistä, pikkuveli mukanaan. Saan huudot ja läpsäytyksen takaraivoon, olenhan jättänyt märät vaatteet sohvalle.

Olisipa äiti kotona, ajattelen.

-Nora

Millainen on sinun muistosi lapsuudesta? Muistatko lämmön ja huolenpidon, samoina pysyvät ja turvalliset asiat? Vai muistatko pelottavuuden ja etäisyyden, ennakoimattomuuden ja turvattomuuden? Millaiseen kotiin sinä astuit sateesta ja tuulesta? 

Sadat, ja jopa tuhannet lapset jäävät jatkuvasti vaille jatkuvuutta, ennakoitavuutta ja turvaa. Lapsuudessa syntyneen turvattoman kiintymyssuhteen vuoksi lapsilla on elämässään vaikeuksia kaverisuhteissa, koulussa ja kotona. Keskittyminen ja oppiminen on vaikeaa, koska pienessä päässä ei murheiden ja huolien lisäksi ole tilaa uusille asioille. Psyykkinen energia kuluu huolien pyörittelyyn ja vaarojen ennakointiin, eikä ilolle ja luovuudelle jää tilaa. Turvattomissa olosuhteissa tunteiden tunnistaminen, sanoittamisen ja käsittelemisen kyky ei kehity, jolloin oma paha olo jää piiloon aikuisilta. Varhaislapsuuden turvattomuudesta saattaa muodostua kiintymyssuhdetrauma, jonka seurauksena myös aikuisuuden sosiaaliset suhteet tuottavat haasteita, ystävyyssuhteet ja parisuhteet syntyvät nopeasti, tuottavat tuskaa ja katkeavat toistaen ja vahvistaen lapsuuden hylkäämisen kokemusta.  

Olisiko sinun kodissasi tilaa lapselle, jonka tulevaisuuden suuntaan voisit vielä vaikuttaa? 

Millainen on sinun muistosi lapsuudesta? Muistatko hymyn ja huolenpidon vai pelon ja paheksunnan? Odottiko joku kotona vai pitikö sinun selvitä yksin? Millaiseen kotiin sinä astuit sateesta ja tuulesta?

Sadat, jopa tuhannet lapset jäävät jatkuvasti vaille huolenpitoa, hellyyttä ja hoivaa. Lapsuudessa syntyneen turvattoman kiintymyssuhteen vuoksi lapsilla on elämässään vaikeuksia kaverisuhteissa, koulussa ja kotona. Keskittyminen ja oppiminen on vaikeaa, koska pienessä päässä ei murheiden ja huolien lisäksi ole tilaa uusille asioille. Psyykkinen energia kuluu huolien pyörittelyyn ja vaarojen ennakointiin, eikä ilolle ja luovuudelle jää tilaa. Turvattomissa olosuhteissa tunteiden tunnistaminen, sanoittamisen ja käsittelemisen kyky ei kehity ja saattaa ilmetä epäsosiaalisena tai aggressiivisena käytöksenä tai vetäytymisenä ihmissuhteista. Varhaislapsuuden turvattomasta kiintymyssuhteesta seurauksena saattaa olla kiintymyssuhdetrauma, jonka seurauksena myös aikuisuuden sosiaaliset suhteet tuottavat haasteita, ystävyyssuhteiden ja parisuhteiden muodostaminen on vaikeaa, suhteet tuottavat tuskaa ja katkeavat toistaen ja vahvistaen lapsuuden hylkäämisen kokemusta.

Olisiko sinun kodissasi tilaa lapselle, jonka tulevaisuuden suuntaan voisit vielä vaikuttaa?

Mielikuviini muistuu vastapuidun viljan tuoksu, puista putoavat omenat ja vaahteran lehdistä askarrellut kirjanmerkit. Silmissäni näkyy pimeä ja märkä kotitie ja kotiin unohtunut taskulamppu. Pimeys on totaalista, omat varpaankärjet eivät erotu juostessani pelottavan ja pimeän autotallin ohi kohti kotiovea. Astun sisään ovesta, johon koira on kynsinyt jäljet. Äiti odottaa sisällä. Hän tervehtii iloisesti ja pyytää viemään valuvan sateenvarjon kuivumaan kylpyhuoneeseen. Hän kysyy, tuliko kylmä ja laittaako hän kuumaa mehua. Kohta tulee varmaan suihkustakin kuumaa vettä, äiti laittoi juuri tulen pannuhuoneen pesään. Isä istuu tapansa mukaan sanomalehden ääressä olohuoneessa ja katsoo uutisia. Uutisten aikana ei saa metelöidä, pitää olla ihan hiljaa. Isä tervehtii eleettömästi. Olemus viestii lämpöä, vaikka katse pysyykin tiiviisti uutisissa. Tässä hetkessä ei ole mitään liikaa tai liian vähän.  

Millainen on sinun muistosi lapsuudesta? Muistatko lämmön ja huolenpidon, samoina pysyvät ja turvalliset asiat? Vai muistatko pelottavuuden ja etäisyyden, ennakoimattomuuden ja turvattomuuden? Millaiseen kotiin sinä astuit sateesta ja tuulesta? 

Sadat, ja jopa tuhannet lapset jäävät jatkuvasti vaille jatkuvuutta, ennakoitavuutta ja turvaa. Lapsuudessa syntyneen turvattoman kiintymyssuhteen vuoksi lapsilla on elämässään vaikeuksia kaverisuhteissa, koulussa ja kotona. Keskittyminen ja oppiminen on vaikeaa, koska pienessä päässä ei murheiden ja huolien lisäksi ole tilaa uusille asioille. Psyykkinen energia kuluu huolien pyörittelyyn ja vaarojen ennakointiin, eikä ilolle ja luovuudelle jää tilaa. Turvattomissa olosuhteissa tunteiden tunnistaminen, sanoittamisen ja käsittelemisen kyky ei kehity, jolloin oma paha olo jää piiloon aikuisilta. Varhaislapsuuden turvattomuudesta saattaa muodostua kiintymyssuhdetrauma, jonka seurauksena myös aikuisuuden sosiaaliset suhteet tuottavat haasteita, ystävyyssuhteet ja parisuhteet syntyvät nopeasti, tuottavat tuskaa ja katkeavat toistaen ja vahvistaen lapsuuden hylkäämisen kokemusta.  

Olisiko sinun kodissasi tilaa lapselle, jonka tulevaisuuden suuntaan voisit vielä vaikuttaa?