Familar

Suhdekeskeisyys on turvallisen perhehoidon kivijalka

Hei tuleva sijaisperheen vanhempi!

Olemme toimineet Familarin perhehoitajina jo monta vuotta ja tunnistamme suhteen merkityksen. Saamamme tuki on kehittynyt ja muuttanut muotoaan vuosien varrella. Vaikka kokemuksemme on karttunut alkuajoista valtavasti, emme ole kokeneet, että suhteen merkitys vähenisi, päinvastoin. Pidämme suhdekeskeistä lähestymistapaa tärkeänä perhehoitajuudessa, niin suhteessa meillä asuviin lapsiin, lasten läheisverkostoihin kuin työntekijöihin.

Pitkä työskentelysuhde on tuonut mukanaan syvällistä tietoa ja tuntemusta, mikä on ollut korvaamatonta perhehoidon arjessa. Oman työntekijän kanssa käydyt keskustelut ovat olleet meille tärkeitä, sillä niiden avulla olemme voineet peilata erilaisia tilanteita, ilmiöitä ja tunteita. Työskentely on lisännyt ymmärrystämme siitä, mitä kaikkea sijoitetun lapsen tai syntymävanhemman välillä haastavankin käytöksen takana piilee. Lisääntyneen ymmärryksen myötä on ollut mahdollista luoda turvallisuutta sekä meillä asuville sijoitetuille lapsille, että heidän läheisverkostolleen.

Kokonaisuuden kannalta on tärkeää, että työskentelyssä huomioidaan koko perhe, ei vain sijoitetut lapset. Myös biologiset lapsemme ovat hyötyneet suhdekeskeisestä työskentelystä. Olemme huomanneet, kuinka merkityksellisiä sijaissisaruuteen liittyvät kysymykset ovat perhehoidon onnistumisen näkökulmasta.

Suhdekeskeinen näkökulma on tarjonnut meille mahdollisuuden rakentaa avoimia, kohtaavia ja myötätuntoisia suhteita, jotka tukevat perhehoidon arkea ja auttavat meitä kohtaamaan myös arjen karikot yhdessä. Koemme, että suhdekeskeisyys on turvallisen perhehoidon kivijalka.

Sateelta suojaan – Oma huone turvallisena tilana

Minulla on nyt oma huone. Se on pieni, mutta minulle juuri sopivan kokoinen. Huoneeni ikkunasta näkyy iso puu. Siinä on kolo keskimmäisen oksan kohdalla. Näin, kuinka orava meni siitä sisälle, sillä oli iso käpy suussaan. Sain siitä ajatuksen piirtää oravan, jolla on käpy suussa. Me laitoimme piirustuksen seinälle Jennin kanssa. Jenni ehdotti, että piirtäisin myös muita kuvia. Nyt huoneessani on jo paljon kuvia täyttämässä valkoisia seiniä.

Huoneessani on pieni sänky, jossa on turvalaita. Sitten en putoa yöllä sängystä. Ja kaksi pientä tyynyä, toinen minulle ja toinen Nellalle. Nella on unipupu, jonka otin mukaan, kun kotoa piti lähteä nopeasti vieraaseen taloon. Toinen unikaverini Pikku-Karhu meni hukkaan. Ehkä se putosi, kun meillä oli kiire lähteä. Se itkettää minua vieläkin, että piti lähteä. Ja että Pikku-Karhu katosi.

Vaikka minulla on nyt oma sänky, en nuku siinä, ainakaan yöllä. Minua pelottaa, sillä Inka on sanonut, että sängyn alla asuu Mökö-mörkö, jolla on valtavan pitkä häntä. Se voisi napata minut. Siksi menen aina iltaisin Jennin ja Mikon viereen nukkumaan. Heidän isossa sängyssään minulla on turvallinen olo. Jenni sanoi, että saan aina tulla viereen, kun siltä tuntuu. Myös Nella mahtuu sinne, niin Jenni on minulle luvannut.

Minun huoneessani on myös ovi ja ovessa kyltti: Iinan oma huone! Eikä minun huoneeseeni saa tulla, jos ei kysy lupaa. Ainoastaan Jenni saa tulla, sillä hän tietää, jos minulla on surullinen olo. Silloin me istumme yhdessä pienen huoneeni ison keltaisen lattiatyynyn päällä ja Jenni lukee minulle lempikirjaani ”Pikku Nallen salaisuus”. Sitten Jenni halaa minua ja kysyy, haluanko syödä iltapalaksi maailman parasta mansikkasoppaa.

Sateelta suojaan – Aurinkoa ja sadetta

Aaron seisoi Kaisan, sijaisäitinsä kanssa kesämarkkinoiden toripöydän ääressä. Toripöydällä oli kasapäin tavaraa. T-paitoja, shortseja, laukkuja, kukkaroita ja sateenvarjoja. Aaron oli tuskin koskaan nähnyt noin paljon erilaisia T-paitoja. Kaikki markkinatorilla oli hänelle vähän uutta ja ihmeellistä. Kaisa kysyi ostetaanko valkoinen vai musta sateenvarjo. Aaron ei osannut päättää, kysymys oli vähän turhan iso pienelle 5-vuotiaalle pojalle. Kaisa ymmärsi sen nopeasti ja totesi, että valkoinen sateenvarjo on parempi. Kaisa maksoi sateenvarjon, laittoi sen laukkuunsa ja tarttui Aaronia kädestä lempeästi ja hymyillen.

Aaron oli mietteliäs ja kysyi lopulta Kaisalta: ”Miksi sinä ostit, Kaisa, sateenvarjon? Täällähän paistaa aurinko.”

Kaisa hymyili mielessään, mutta hän suhtautui Aaronin tärkeään kysymykseen vakavuudella. ”Olet oikeassa, Aaron, juuri nyt aurinko paistaa ja siitä on tärkeää osata nauttia. Mikään ei tee meitä onnellisemmaksi kuin se, että osaamme nauttia hetkestä.”

Aaron ymmärsi heti, mitä Kaisa tarkoitti: ”Niin, vähän niin kuin pappa, kun se istuu saunan lauteilla ja huokailee, miten ihanaa elämä on, kun ihminen saa saunoa ja juoda pullon vissyä.”

”No juuri se, Aaron. Mutta tärkeää on myös osata ennakoida ja suunnitella, katsoa tulevaan ja varautua sateeseen. Kun ostamme sateenvarjon nyt, kun aurinko paistaa, meidän ei tarvitse huolehtia kastumisesta. Näin elämässäkin, pienellä suunnittelulla olemme jo askeleen edellä ja vastoinkäymiset eivät meitä pysäytä. Niin kuin vaikka se sade. Se voi tuntua tosi turvalliselta, kun on sateenvarjo mukana ja voi kävellä sateessa kastumatta.”

”Niin, joo… Kun sitä sadetta ei nyt näe ja silti se voi tulla joskus tosi nopeasti. Vähän kuin silloin, kun oltiin uimassa ja alkoi ukkostaa ja salamoida. Piti tulla nopeasti pois vedestä!”

”Ymmärsit pointin täydellisesti, Aaron. Olet kyllä niin fiksu kaveri!”

”Olenko? Kiva”, Aaron totesi ja näytti tyytyväiseltä. Juuri tässä hetkessä taivaalla ei näkynyt pilven pilveä.

Sateelta suojaan – Jännittävä asuntomessupäivä

Odotin koko kesän lomareissua Ouluun. Matkalla äiti kertoi, että menemme seuraavana päivänä asuntomessuille. Minua hieman epäilytti, asuntomessut kuulosti tylsältä. Äiti kertoi, että lasten lauantaina asuntomessuilla saattaisi olla kivaa tekemistä lapsille.

Matkustimme asuntomessuille Potna-Pekka nimisen junan kyydissä. Potna-Pekka on oikein söpö pieni juna. Junassa oli paljon muitakin lapsia ja meitä kaikkia taisi hieman jännittää.

Pian Potna-Pekka pääsikin asuntomessuportille. Huomasin jo junasta ison pehmoisen siilin, jota halusin päästä katsomaan nopeasti. Portilla minua jännitti ensin, mutta siilin tullessa lähemmäksi sain halata sitä ja jännitykseni katosi. Se oli Familarin maskottisiili Symppis. Hali oli lämmin ja pehmoinen. Saimme vielä mukaan karkkia ja ilmapallot. Asuntomessut oli sittenkin ihan mukava juttu!

Perhe osana sijaishuoltoa

Perheenä olo lastensuojelussa herättää usein monenlaisia tunteita, joita olemme myös työntekijöinä myötäeläneet työuramme aikana. On helppoa tavoittaa jotakin siitä, mitä vanhempana, sisaruksena tai isovanhempana voi kokea, jos oma lapsi tai läheinen tarvitsee lastensuojelun tukea. Lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle on kriisi koko perheelle.

Perheyhteyden säilyttäminen sijoituksen aikana

Olemme pohtineet paljon sitä, millä kaikilla tavoin lapsen yhteyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta omaan perheeseensä voisi ylläpitää silloin, kun lapsi on sijoitettuna meille. Lapsen perhe ja läheiset eivät jää taka-alalle, vaan kulkevat matkassa mukana tiiviisti, niin tapaamisin, puheluin kuin puheissamme. Vaikka lapsi muuttaisi asumaan sijaishuoltopaikkaan, se ei ole perheen loppu. Sijaishuollon tavoitteena on se, että lapsi voisi palata kotiinsa turvallisiin olosuhteisiin. Parhaimmillaan sijoitus on alku voimavarakkaammalle ja vahvemmalle perheelle, vaikka kotiutus ei aina olisikaan vaihtoehto.

Toimiva työskentelysuhde sijaishuollon ohjaajan ja perheen välillä tarvitsee ohjaajan aitoa kiinnostusta, arvostusta ja kuuntelua. Vanhassa intiaanien sanonnassa on todellinen viisaus: ”Et voi tuomita toista, jos et ole kulkenut hänen mokkasiineissaan”. Ymmärrys lapsen ja perheen elämäntilannetta kohtaan on välttämätöntä suhteen syntymiseksi. Ohjaaja tapaa vanhempia ja tutustuu heihin sekä perheen tarinaan. Myös ymmärrys vanhempien ja perheen voimavaroista ja voinnista on tärkeää, jotta saamme kokonaiskuvan perheen tilanteesta.

Parhaimmillaan perhe tarjoaa pysyviä ihmissuhteita, turvallista oloa, lämmintä suhtautumista ja huolenpitoa

Useimmiten lapsi käy kotona loma-aikoina, ja puheluita vanhempien kanssa käydään viikoittain. Lapsen perhettä ja verkostoa kuljetetaan puheissa mukana lapsen kanssa työskenneltäessä sekä arjen keskusteluissa. Perheen kuljettaminen mukana puheissa on tärkeää lapsen identiteetin ja itsetunnon kehityksen kannalta. Järjestämme myös perhepäiviä, jotka nimensä mukaisesti ovat perheen, lapsen ja ohjaajan kanssa vietettyjä päiviä. Perhepäivinä tehdään erilaisia asioita yhdessä (kuten ulkoilua, keilausta, syömistä, yhdessäoloa), vahvistetaan perheen ja lapsen välistä suhdetta ja luodaan lämpimiä muistoja perheelle ja lapselle yhdessä vietetystä ajasta.

Pohdimme, voisiko tätä kaikkea kuvata eräänlaisena ’’yhteisvanhemmuutena’’, vaikka sijaishuollon aikuisten ei ole koskaan tarkoitus korvata lapsen omia vanhempia/huoltajia. Toivomme kuitenkin, että voisimme tarjota lapselle jonkinlaista perheyden kokemusta myös meillä. Parhaimmillaan perhe tarjoaa pysyviä ihmissuhteita, turvallista oloa, lämmintä suhtautumista ja huolenpitoa. Kokemusta siitä, että pidämme aina puoliasi ja toivomme hyvää sekä taistelemme sen puolesta, että se mahdollistuu. Sitä toivomme voivamme välittää lapsille perheydestä myös meillä täällä Lehtosarassa.

Näiden ajatusten myötä haluamme toivottaa kaikille hyvää perheiden päivää!

Kirjoittajat:

Elina Ravantti, ohjaaja, Familar Lehtosara Joutseno

Anu Lyytikäinen, yksikönjohtaja, Familar Lehtosara Joutseno

  • Kirjoituksessa on hyödynnetty koko työryhmämme ajatuksia.

Sijaisperheydellä on tärkeä merkitys kaikille osapuolille

Yhteisölliseen tekemisen kulttuuriin jokainen kymmenestä perheenjäsenestä osallistuu kykyjensä mukaisesti. Pysähdymme yhdessä Suvin, Markon ja perheen kohta 18-vuotiaan tyttären, Jessican, kanssa pohtimaan perhehoitajuuden merkityksiä.

Millaisilla asioilla voitte vaikuttaa hyvinvointiinne perhehoitajina?

”Hyvinvointia lisää mahdollisuus joustavasti suunnitella arkea ja ajankäyttöä”, Suvi toteaa. Toinen keskeinen asia on lapsille tuotettu ilo. Myös perheen biologiset lapset saavat ajoittain erityistä huomiota, koska ovat vahvasti mukana perhehoitajuuden ytimessä.

Yhteiset hetket puolison kanssa tasaavat sykettä, joten välillä istutaan alas juttelemaan. Myös perhehoitajan lakisääteiset vapaat palauttavat kehoa ja mieltä kiireisen arjen keskellä. Perheenjäsenten ajatukset kivasta ja palauttavasta ovat välillä erilaisia. Kompromisseihin päästään kuuntelemalla jokaisen tarpeita ja toiveita.

Millainen tuki Familarilta edistää hyvinvointia?

”Aina on apua tarjolla”, toteaa Marko, ”Familarin työntekijät ovat läsnä, myös silloin, kun eivät ole paikalla”. Kriisitilanteissa perhe on saanut välittömän avun, mm. vauhdittamalla lapsen terveydenhuollon tutkimuksia. Tämä on ollut merkittävää lapsen kuntoutumisen kannalta.

”Tukityössä ei keskitytä vain sijoitettujen lasten hyvinvointiin vaan panostetaan myös perhehoitajan hyvinvointiin. Se on tärkein pohja lapsen hyvinvoinnille”, Jessica pohtii. Suvi ja Marko toteavat, että hyvin on Jessica ymmärtänyt perhehoidon tuen ytimen.

Työntekijöiden tapaamiset myös biologisten lasten kanssa ovat tärkeitä. Tutustuminen koko perheeseen alkaa jo valmennusvaiheessa ja jatkuu tukityöskentelyn aikana. Jessica pitää myös vertaistukea merkittävänä lasten ja nuorten hyvinvoinnin kannalta. Hän onkin itse lupautunut yhdeksi vertaisryhmän vetäjäksi Familarille.

Mistä löytyy perhehoidon merkityksellisyys?

”Lapsia ei pyritä pelastamaan tai muuttamaan, mutta kaikkemme teemme, että lapsilla olisi hyvä olla tässä hetkessä ja tulevassa”, Marko kiteyttää. Perhe on nähnyt vuosien aikana, että lapsen kuntoutuminen tulee ajan kanssa turvallisen arjen sivutuotteena.

Suvin ja Markon näkemys on, että perhehoidon merkityksellisyys nähdään yhteiskunnassa aikaisempaa paremmin. Perhehoidossa ei tapahdu vain pieniä edistymisiä vaan usein positiivinen muutos lapsissa on massiivisen iso.

”Olen tehnyt vuosia sotealan töitä, mutta mistään muusta työstä ei saa samaa merkityksellisuuden kokemusta kuin sijaisvanhemmuudesta”, sanoo Suvi. Perhehoitajuudella on muitakin positiivisia vaikutuksia. ”Koko perheen sosiaaliset taidot ja ihmistuntemus ovat kehittyneet perhehoitajuuden myötä”, Suvi toteaa.

Millainen on sijaisperheen biologisten lasten rooli?

”Sijoitetut lapset ovat sisaruksiani. Isosiskona minulla on erityinen rooli, mutta se on samanlainen sekä suhteessa biologisiin että sijoitettuihin sisaruksiin”, Jessica toteaa. Suvi kokee, että Jessicalla on pelisilmää toimia eri ikäisten lasten kanssa. Usein Jessica on se perheen suosituin.

Jessica on juuri aloittanut Familarin tukiperhevalmennuksen. Aikomuksena on tulevaisuudessa toimia lomitusperheenä. ”Sijaisperheenä oleminen ei ole ottanut mitään pois vaan antanut paljon. Olen saanut riittävästi huomiota, vaikka ympärillä on ollut muitakin lapsia”, Jessica lisää.

Sijaisperheenä oleminen ei ole ottanut mitään pois vaan antanut paljon

Jessica pitää merkittävänä hyviä kohtaamisen taitoja.

Millaisia ominaisuuksia perhehoitajalla tulee olla?

”Huumorintajua ja leikkisä asenne”, toteaa Marko. Jessica nyökyttelee. Suvi kokee, että perhehoitajuus edellyttää erilaisten roolien joustavaa jakamista puolison kanssa. Vuorovedoin analysoidaan tunteita ja hurrataan jalkapallokentän laidalla.

Suvi ja Marko ovat kokeneet perhehoitajuuden helppona valintana. ”Helppous muodostuu positiivisesta asenteesta, myös vaikeuksia kohtaan”, Suvi toteaa. Jessica pitää merkittävänä hyviä kohtaamisen taitoja: ”Lapsen tarina ja historia on tärkeä tuntea ja sitä kautta ymmärtää hänen käytöstään. Mutta yhtä lailla tärkeää on kohdata lapset lapsina, ei heidän rankkojen kokemustensa kautta”. Tärkeänä Jessica näkee myös taidon kysyä lapsen vanhemmilta näkemyksiä lapsesta. ”Hyvä yhteistyö on keskeinen osa perhehoitajuutta”, Suvi tiivistää.

Jessica kertoo, että äidin lähisuvun perintöä on lapsikeskeinen arki, johon myös Jessica ja muut sisarukset ovat pienestä saakka kasvaneet. Nyt Jessica opiskelee sotealan tutkintoa. Opettajat ja opiskelijat ovat innostuneena kuulleet kokemuksia perhehoitajuudesta sijaissisaren näkökulmasta. Jessican viesti on, että ajoittaisista arjen haasteista huolimatta perhehoitajuus on ehdottomasti positiivinen asia.

Perheen mieltä lämmittää se, että lapsi pääsee laitoksen sijaan perheeseen. He toivovat, että perheet rohkeasti lähtevät mukaan ennakkovalmennukseen. Famile-valmennuksen aikana selviää, onko perhehoitajuus se oma juttu. ”Familarissa kunnioitetaan sitä, millainen lapsi juuri meidän perheeseemme soveltuu. Olen tyytyväinen, että olemme valinneet juuri Familarin”, Suvi toteaa.

HAASTATTELU: Milla Höykinpuro, koulutuspäällikkö

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Familar Uutiset lehdessä 2024

Fostersyskonskap inom familjevård / Sijaissisaruus perhehoidossa

Vad är fostersyskonskap? Det är en benämning för alla de barn som bor i samma hem, i samma fosterfamilj. Det gäller familjens möjliga biologiska barn samt de placerade barnen. Det kan också hända att det i samma familj bor placerade barn som inte är syskon med varandra, men de är fostersyskon eftersom de bor i samma hem. Begreppet är viktigt, eftersom det är ett sätt att skapa jämlikhet och inte dela upp barnen i “våra barn” och de placerade barnen.

Erfarenheten av fostersyskonskap är individuell för varje barn och den förändras också ofta med tiden. Den är kanske inte alltid sådan som de vuxna i familjen skulle önska. Det är många saker som påverkar fostersyskonskapet, till exempel den egna anknytningsmodellen hos barnet, hurdant förhållande barnet har till förädlarna och möjliga syskon, ålder och utvecklingsstadie, hur omgivningen förhåller sig till fosterfamiljen samt på vilket sätt alla familjemedlemmars behovs uppfylls. Det placerade barnet vill höra till familjen, men kan också känna sig utanför. Känslan av gemenskap växer i en kärleksfull atmosfär där barnen känner att de tas hand om och där de känner sig trygga. De placerade barnen har överlag svårare att anknyta syskonrelationer och upprätthålla dem. Det är därför viktigt att även stöda de placerade barns relationer till möjliga biologiska syskon som bor annanstans.

Fostersyskonskap är en central del av familjevården och därför ska den finnas med som tema redan under skolningen av fosterfamiljer. Fostersyskonskapet ska också tas i beaktande under bedömningen och valet av fosterfamilj till ett specifikt barn. Ett fungerande fostersyskonskap är essentiellt för en lyckad placering och minskar risken för att placeringen avbryts oväntat. Då en placering avbryts oväntat utan att behovet för placeringen försvunnit, är det oftast i alla fall i någon grad oron för de biologiska barnen som är orsaken. I skolningen för fosterfamiljer är det viktigt att ta med hela familjen redan i början av processen. Barnen i familjen ska likaså som de vuxna få tillräckligt med information om fostersyskonskap och familjevård överlag samt tid att bearbeta informationen och förbereda sig. Under placeringen är det tid, stöd och konkreta saker i vardagen som stöder fostersyskonskapet.

Skribent:
Sonja Mustonen
Socialarbetare
Familar Familjevårdstjänster, Nyland

Sijaissisaruus perhehoidossa

Mitä sijaissisaruus tarkoittaa? Se on määritelmä kaikille niille lapsille, jotka asuvat samassa kodissa, samassa sijaisperheessä. Se koskee sekä perheen mahdollisia biologisia lapsia että sijoitettuja lapsia. Samassa perheessä voi myös asua sijoitettuja lapsia, jotka eivät ole sisaruksia keskenään, mutta he ovat sijaissisaruksia koska asuvat samassa kodissa. Määritelmä on tärkeä ja tasa-arvoisuutta luova, koska se ei jaa lapsia “meidän lapsiimme” ja sijoitettuihin lapsiin.

Kokemus sijaissisaruudesta on jokaiselle lapselle yksilöllinen ja se myös muuttuu usein ajan kuluessa. Se ei ehkä aina vastaa perheen aikuisten toiveita. Sijaissisaruuteen vaikuttaa moni asia, esimerkiksi lapsen oma kiintymyssuhde malli, millainen suhde lapsella on vanhempiin ja mahdollisiin sisaruksiin, lapsen ikä ja kehitystaso, ympäristön

suhtautuminen sijaisperheeseen sekä millä tavalla perheenjäsenten tarpeet huomioidaan. Sijoitetulla lapsella on halu kuulua perheeseen, mutta voi kokea myös ulkopuolisuuden tunnetta. Tunne yhteisöllisyydestä kasvaa rakastavassa ilmapiirissä, jossa lapset tuntevat, että heistä pidetään huolta ja he kokevat olevansa turvassa. Sijoitetuilla lapsilla on yleensäkin vaikeampaa solmia sisarussuhteita ja ylläpitää niitä. Tämän takia on tärkeää tukea myös sijoitettujen lasten suhteita mahdollisiin biologisiin sisaruksiin, jotka asuvat muualla.

Sijaissisaruudella on keskeinen osa perhehoidossa ja siksi on tärkeää, että aihetta käsitellään sijaisperheiden ennakkovalmennuksessa. Sijaissisaruus tulee myös huomioida arvioidessa sijaisperhettä lapselle. Toimivat sijaissisaruussuhteet ovat oleellisia onnistuneen sijoituksen kannalta ja vähentävät riskiä sijoituksen odottamattomaan katkeamiseen. Ainakin osasyynä sijoituksen katkeamiseen odottamattomasti sijoituksen tarpeen edelleen ollessa olemassa, on vanhempien huoli biologisista lapsistaan. Sijaisperheiden valmennuksessa on tärkeää, että koko perhe otetaan mukaan jo prosessin alussa. Perheen lapsien tulee perheen vanhempien lisäksi saada riittävästi tietoa sijaissisaruudesta ja perhehoidosta yleensä sekä aikaa käsitellä tietoa ja valmistautua. Sijoituksen aikana aika, tuki ja konkreettiset asiat arjessa tukevat sijaissisaruutta.

Kirjoittaja:
Sonja Mustonen
Sosiaalityöntekijä
Familar Perhehoitopalvelut, Uusimaa

Uusia tuki- ja sijaisperheitä valmentaessa tutustumme aina koko perheeseen, eläimiä myöten!

Kuten tutkimukset kertovat, eläinten läsnäololla voi parhaimmillaan olla voimakas lasta kuntouttava vaikutus. Pupuja rapsutellessa tai koiria leikittäessä voi lapsen ja perheen välillä syntyä käänteentekeviä kohtaamisen hetkiä ja luottamuksen kokemuksia. 

Yhtä lailla kotieläinten kanssa puuhastelu voi olla tuki- tai sijaisvanhemmalle merkittävä tapa rentoutua ja pysähtyä, unohtaa muu maailma hetkeksi.

Häpeän tunne voi olla osa joulua

Häpeä on myös käyttäytymistä voimakkaasti säätelevä sosiaalinen tunne, joka syntyy vertailusta muihin ihmisiin tai silloin kun ihminen ei koe tulevansa nähdyksi sellaisena kuin haluaisi. 

Tätä epämiellyttävää tunnetta torjuakseen ihminen kehittää erilaisia käyttäytymisstrategioita. Ihminen voi yrittää suojata itseään esimerkiksi vetäytymällä sosiaalisista kontakteista, ryhtymällä suorittajaksi tai käyttäytymällä hyökkäävästi toisia ihmisiä kohtaan. Nämä kaikki suojelevat minuutta ja ovat siksi hyvinkin ymmärrettäviä käyttäytymismalleja. 

Miten työskennellä häpeän kanssa:

  • Nähdään ja hyväksytään ihminen sellaisena kuin hän on. Häpeä saa paradoksaalisesti sitä enemmän valtaa, mitä enemmän sen olemassaoloa yrittää kieltää tai peittää. Tämä vaatii työntekijältä myötätuntoa, hyväksyntää ja herkkyyttä.
  • Sovintoon häpeän kanssa pääsee siis vasta, kun tulee ensin tietoiseksi häpeästään ja myöntää sen vaikutuksen elämässään. Tämä vaatii työntekijältä sensitiivisyyttä, oikea-aikaisuutta ja hyviä keskustelutaitoja. Unohtamatta psykoedukaation tärkeyttä.
  • Häpeän kanssa työskenneltäessä on tärkeää avata uusia näkymiä tulevaisuuteen ja luoda toivoa tulevaisuuden suhteen. Tämä vaatii työntekijältä uskon ja toivon luomista.
  • Luottamuksellisen suhteen rakentamisen, paljastumisen ja itsekunnioituksen parantamisen jälkeen keskustelu siirretään häpeästä kohti voimavaroja.  Tämä vaatii työntekijältä kokonaisuuden hallintaa sekä rinnalla kulkemista.

Jo yksi ainoa kohtaaminen ammattilaisen ja asiakkaan välillä saattaa olla ihmiselle merkittävä häpeän näkökulmasta. Kohtaamisella voi olla kauaskantoisia vaikutuksia.

Kirjoittaja:
Titta Pohjantähti, Sijaisperhekoordinaattori ja perheterapeutti

Lähteet: Häpeän hoito, Katja Myllyviita (Duodecim, 2020)

Lapsen oikeuksien viikko

Tänä vuonna lapsen oikeuksien viikon teemana on ollut turvallisuus. Kysyimmekin teeman mukaisesti Facebook – sivullamme sitä, millä tavoin turvallisuutta voidaan lisätä. Vastauksia tuli hurjasti, valtava kiitos kaikille osallistuneille! Kommenteista muodostui sanapilvi, jossa asiat kasvavat sitä mukaa, kun niitä mainitaan. Melkoisen tärkeitä asioita  ?

#sunturvallisuus #munturvallisuus #familar #lapsenoikeudet